Kategoria: pääministeri

  • Sääty-Suomi

    Suomen on aika palata säätyvaltaan

    Petteri Orpo halusi ja kutsui väkivaltaiset rasistit hallitukseensa täysin tietoisena siitä, että he ovat väkivaltaisia rasisteja. Tietenkin. Minkäänlaista yhteistyötä poliittisen vasemmiston kanssa ei kokoomuksessa harkittu eikä harkita.

    Tälle on syynsä ja siihen palataan kohta.

    Vielä kuusi vuotta aikaisemmin perussuomalaisten räikeät natsisympatiat olivat ainakin olevinaan liikaa kokoomukselle. Kainalontuulettelun pelättiin karkottavan käytöstavoista tarkkoja konservatiiviäänestäjiä, jotka eivät kaikenlaista alatyylistä riekkumista sulata.

    Aika ja amerikkalaiset kulttuurisodat tekivät kuitenkin työnsä ja kokoomuksen takki kääntyi lopulta melko nopeasti. Jos se koskaan oli toisinpäin ollut.

    Perussuomalaiset eivät toki ole hekään seisseet tumput suorina. Puolueen aktiivit ovat auttaneet kokoomusta omaksumaan entistä räikeämmän ulkomaalais- ja naisvihan siirtämällä Overtonin ikkunaa systemaattisesti oikealle. Kulloinkin esiintymisvuorossa olleen kontrastihenkilön käyttämiä ”onnettomasti valittuja” käsitteitä on surullisesti pahoiteltu samalla, kun sanojen kuvaama epäkohta on vahvistettu. Rasismi on ikävä asia, mutta niin ovat maahanmuutonkin aiheuttamat ongelmat.

    Suomalainen lehdistö on yhtynyt kansallistalkoisiin takertumalla yksittäisten erikoissuomalaisten vilauttamiin natsisymboleihin.

    Päinvastoin kuin luulisi tämä ei iske perussuomalaisiin mitenkään – se auttaa heitä. Sosiaalisen ja perinteisen median natsijahti on tarjonnut perussuomalaisten ja kokoomuslaisten spin doctoreille mainion tilaisuuden osoitella samoja maagisia symboleita ja julistaa, että heidän puolueensa eivät näiden symbolien alla marssi. Parhaimmillaan samaan lauseeseen onnistutaan ujuttamaan silmänisku puolueiden natsikannattajille.

    Suunnattomalla poliittisella teatterilla kasaan väännetty ”Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa” on malliesimerkki keskustelun ohittamisesta: kaikki on kunnossa ja hallitus aikoo noudattaa lakia.

    Hallitus torjuu tehokkaasti toimintatapoja, joilla kiihotetaan syrjintään, vainoon, vihaan tai väkivaltaan yksilöä tai ryhmää vastaan etnisen alkuperän, kansallisuuden, uskonnon, tai muun vastaavan tunnusmerkin perusteella.

    Valtioneuvoston tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa

    Sillä ei ole merkitystä, miten julkilausuma ja todellisuus liittyvät toisiinsa. Oireellista on, että edes muste ei ollut vielä kuivunut Sebastian Tynkkysen kolmannessa sakkotuomiossa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, kun rasisminvastainen asiakirja nuijittiin kokoon.

    Jonkinlainen huipennus tiedonannossa oli äärioikeistolaisen – ja vasemmistolaisen! – symboliikan kriminalisoinnin pohdiskelu. Kun tälläkään hetkellä uusnatsit eivät löyhyttele avoimesti hakaristilippuja, koko symbolikielto on pelkkä farssi. Miten punalippujen kielto liittyy rasismin torjuntaan, ei aukene toisellakaan lukemisella.

    Selvitetään mahdollisuudet ainakin natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen.

    Kaikki tietävät ja Petteri Orpo tietää, että semanttinen saivartelu ei tee perussuomalaisista pätkääkään vähemmän rasistisia naisvihaajia. Sillä vain ei ole enää mitään merkitystä. Perussuomalaiset ovat hyvin avoimesti juuri sellaisia kuin ovat. Ottamalla heidät hallitukseensa Orpo osoitti, ettei hänellä ole vaikeuksia tehdä yhteistyötä haittaisänmaallisten kanssa. Porvarin paras ystävä on perussuomalainen, jolla on pullea rikosrekisteri.

    Kokoomuksella on tarkoitus, joka pyhittää keinot. Se ei liity valtionvelkaan tai rasismiin.

    Kokoomus haluaa mitätöidä työväenluokan sekä poliittisena voimana että identiteettinä.

    Työ on ollut jo pitkään hyvällä alulla ja valmis toimintasuunnitelma kassakaapissa odottamassa.

    Tuloeroista halutaan tehdä nykyistä huomattavasti jyrkemmät ja pysyvämmät. Vähävaraisilta riistetään kaikki, minkä he vielä omistavat, ja rikkaille annetaan kaksin käsin lisää. Sosiaalinen nousu pysäytetään vaikeuttamalla opiskelua ja tekemällä asumisesta kasvukeskuksissa liian kallista

    Projektia johtamaan Petteri Orpo on nimittänyt thatcherilaista talouspolitiikkaa tutkineen Arto Satosen kokoomuksen likaisten temppujen osastolta.

    Nykyisin toimeentulotukea myönnetään henkilöille, joilla on kiinteää varallisuutta. Selvitetään, miten varallisuus nykyistä laajemmin huomioitaisiin tulona toimeentulotukea myönnettäessä.

    Hallitusohjelma

    Parlamentarismin puitteissa Satosen diktatuuria ei voida estää. Sinimusta hallitusrintama pystyy omalla määräenemmistöllään viemään läpi kaikki vatsaanpuukotuslait. Siksi tavoitteen viimeinen ja ainoa todellinen este on vasemmistolainen työväenliike. Sen kimppuun Satonen käy ensimmäisenä koko voimallaan.

    Hänen kaksivuotiskaudellaan aiotaan viedä läpi merkittäviä työmarkkina­uudistuksia, kuten lisätä paikallista sopimista, heikentää irtisanomis­suojaa, rajoittaa lakko-oikeutta, muuttaa työttömyys­turva­järjestelmää sekä lakkauttaa aikuiskoulutus­tuki ja vuorottelu­vapaa­järjestelmä.

    Lakko-oikeuden rajoittamisen ja paikallisen sopimisen laajentamisen valmistelu on jo alkanut.

    Ilta-Sanomat

    Kiskottuaan hampaat heikoilta tai järjestäytymättömiltä toimialoilta Satonen voi vapaasti polkea suohon kokonaisia kansanryhmiä. Kauppiaan poikana – kuten hän rehvastelee olevansa – hän tietää hyvin, miten surkea neuvotteluasema palvelualan työntekijöillä on.

    Vuokranormin kustannukset ylittävälle hakijalle annetaan kolmen kuukauden aika edullisemman asunnon hankkimiseen työssäkäyntialueelta, jonka jälkeen kieltäytyminen tarjotusta edullisemmasta asunnosta johtaa tuen kohtuullistamiseen.

    Hallitusohjelma

    Toki, toisinaan pääkirjoituksissa puhutaan lempeästi sivistysporvareista, näistä sadunomaisista tasa-arvon ja kansalaisoikeuksien puolustajista, mutta niin kulturellia luonnonsuojelijakokoomuslaista ei olekaan, etteikö puolueen suuri köyhäinkyykytysprojekti menisi aina kaiken muun edelle.

    Kun liberaalia oikeistolaista pyydetään valitsemaan liberaalin vasemmistolaisen tai konservatiivisen oikeistolaisen välillä, hän valitsee systemaattisesti konservatiivisen oikeistolaisen.

    Lisäksi selvitetään mahdollisuutta lisätä velvoittavuutta tekemällä mahdolliseksi toimeentulotuen epääminen hakijalta, joka on kieltäytynyt tarjotusta työstä, koulutuksesta, palvelusta tai velvoitteesta.

    Hallitusohjelma

    Sysimällä kansantalouden painopisteitä siten, että palkkatyötä tekevät ihmiset menettävät vähitellen oikeuksiaan – jotka samalla sidotaan heidän työpaikkoihinsa ja töissäoloaikaansa – kokoomus tekee palkansaajista ”palkollisia”, julkisen vallan herkeämättömän kurinpidon kohteena olevaa osatonta liikaväestöä. Työttömyys sanktioidaan tavalla, joka alkaa muistuttaa palveluspakkoa.

    Pahinta raippakuuria on luvassa niille, jotka jo nykyjärjestelmässä ovat hyväksikäytön kohteena, kuten sosiaaliturvan varaan jääneet maahanmuuttajat. Heille Satonen työntää aseen ohimolle: katkeamaton työsuhde on maahan jäämisen ehto. Tämä tarkoittaa käytännössä orjuutta maastapoistamisen uhalla. Tai niin kuin Satonen valehtelee:

     ”Ensimmäinen asia on se, että hallitusohjelmassa ei ymmärtääkseni ole mitään rasistista, eikä ymmärtääkseni hallituksen toimiaikana kukaan ministeri ole omissa lausunnoissaan antanut rasistisia lausuntoja.”

    Arto Satonen, Ilta-Sanomat

    Harmaan talouden tutkimiseen kohdistettavien leikkausten kanssa tämä tietenkin tietää ulkomaisen halpa- ja ilmaistyövoiman tulvaa etenkin ravintola- ja rakennusalalle.

    Työttömiä kannustetaan kokopäivätyöhön poistamalla työttömyysturvan suojaosat ja uudistuksen vaikutuksia seurataan.

    Hallitusohjelma

    Samaan aikaan orjalakien vastapainoksi säädetään rikkaimmille etuoikeuksia: verovapauksia ja luokka-asemaan perustuvia oleskelulupia. Perintöveron poistaminen on keskeinen osa tätä prosessia, jossa omistava luokka sementoi yliherruutensa.

    Tuloverojen alennus antaa eniten niille, jotka tienaavat nyt yli neljätoistatuhatta euroa kuussa. Niiltä leikataan, jotka elävät perusturvan varassa neljälläsadalla.

    Esimerkiksi Helsingissä vuokralla asuvaan, osa-aikatyötä tekevään yksinhuoltajaan osuvat indeksijäädytykset, työttömyysturvan suojaosan ja lapsikorotusten poistaminen, asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset sekä asiakasmaksujen ja lääkkeiden hintojen nousu. Lisäksi indeksijäädytykset tosiasiallisesti pienentävät tukien tasoa.

    Soste

    Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomasti, mutta se ei muuta tapahtunutta ja lähiaikoina tapahtuvaa toiseksi. Emme demokratian puitteissa voi estää kokoomuksen projektia – tai edes vaikuttaa sen suuntaan. Arto Satosen panssarikolonnan voisi pysäyttää vain hallituskriisi eikä sellaista tule vaikka puoli valtioneuvostoa alkaisi käyttää Ku Klux Klanin kaapua työasunaan.

    Räikeän sortopolitiikan aikana voimme vain tehdä siitä mahdollisimman näkyvää, antaa sille oikean nimen. Se on aristokratiaa, ylimysvaltaa.

    Työtuomioistuimen laittomaksi työtaisteluksi tuomitseman lakon jatkamisesta säädetään työntekijälle 200 euron seuraamusmaksu laittomaksi tuomittuun työtaisteluun osallistumisesta.

    Hallitusohjelma

    Aristokratiaa ja etenkin sen lakipistettä, monarkiaa, vastustetaan laajalti niin sanotuissa edistyksellisissä piireissä. Syynä ihmisten asettaminen keskenään eriarvoiseen asemaan sekä tämän aseman periytyminen. Ihmisoikeuksen kannalta on väärin, että valtionpäähenkilö tai muu juhlallinen ylimys korotetaan muiden yläpuolelle pelkän syntymäoikeuden perusteella, kun joku toinen syntyy maaorjaksi. Eihän ihmistä voida perhetaustansa tähden tuomita joko köyhyyteen tai kirkkauteen. Tämä Ranskan suuren vallankumouksen uskontunnustus kaikuu nytkin kaikkialla, mutta todellisen synnynnäisen eriarvoisuuden korjaamiseksi ei ole liikaa mustetta tuhrittu edes silloin, kun giljotiinit lauloivat aatelisvallan loppua.

    Kun kreivit luopuivat titteleistään, he eivät luopuneet tiluksistaan. Itse asiassa jopa päinvastoin: vallankumouksen seurauksena yleiseen käyttöön vapautunut – enimmäkseen kirkolle kuulunut – maaomaisuus yksityistettiin hyvin samalla tavalla kuin sittemmin Neuvostoliiton romahtaessa. Lopputuloksena maanomistuksen keskittyminen ja yleinen eriarvoisuus lisääntyi.

    Omaisuusvalta ja säätyvalta ovat sukua toisilleen. Myös kuningassukujen ja aatelin vallan ytimessä on aina kiinteä omaisuus. Tilukset, joilla torpparit tai maaorjat ahertavat. Erotus teollisuus- tai palvelutyönantajaan työntekijöineen on pohjimmiltaan olematon.

    Äveriään liikkeenharjoittajan puoliso tai lapsi perii omaisuuden ja sen mukana päätösvaltaa kaikissa yhtiöissä, joiden osakkeet perintöön sisältyvät, sekä kaikissa yhtiöissä, joiden osakkeita voi perityllä omaisuudella ostaa. Peritty valta on ehkä epäsuoraa, kätketty rahastojen ja osakesijoitusten alle, mutta se on silti valtaa.

    Perintöruhtinaat käyttävät nykyään verkkareita ja lenkkitossuja, smart casual -pukuja, eivätkä poseeraa kärpännahkaviitat yllään palatseissaan. Espoolaisessa edustuspientalossa ei ole vaakunakilpiä portinpielissä. Niinpä he, keskellä jumalallisia valtaoikeuksiaan, kernaasti esiintyvät vapauden, veljeyden ja tasa-arvon sanansaattajina.

    Sairausajan palkkaa muutetaan siten, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on omavastuupäivä, jolta työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa ellei työehto- tai työsopimuksessa ole toisin sovittu.

    Hallitusohjelma

    Ei ole sattumaa, että vallankumouksen retoriikka keskittyy tavallisesti oikeuksiin, ei mahdollisuuksiin.

    Pohjoismainen malli, jossa työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhdessä säätelemä hyvinvointivaltio työskentelee kohottaakseen ihmiset pois köyhyydestä, on aidosti vallankumouksellinen projekti verrattuna pelkkään ylimyssäädyn lakkauttamiseen. Siksi kokoomus vihaa sitä. Siksi siihen kohdistetaan ”välttämättömiä säästötoimenpiteitä” – näitä ilmiselviä tekosyitä, joilla pyritään raivaamaan sosialismi luokkaerojen kasvattamisen tieltä.

    Koska emme voi neuvotella vallan uusjaosta, voimme vain yrittää ratifioida uuden yhteiskuntasopimuksen.

    Omistava luokka vapautetaan veroista, omistamattomat alistetaan heidän mielivaltansa alle. Luokat valetaan betoniin ja jäykistetään säädyiksi. Kovapalkkaiset toimihenkilöt nimitetään virka-aateliksi, rikkaat saavat kilpensä Ritarihuoneeseen.

    Koska Petteri Orpo haluaa palauttaa feodaalivallan, se on myös sanottava ääneen. Kokoomus oli kuningasmielinen puolue vuonna 1918 ja on sitä nyt.

  • Luksuspuolueen syöksykierre

    Kuka muistaa sellaisen puolueen kuin Perussuomalaiset rp? Valtava jytkyjengi täynnä oikeita vastauksia kysymyksiin, joita huolestuneet perheenisät esittävät.

    Paitsi että ei.

    Entinen protestipuolue osoittautui ensimmäisen todellisen kriisin iskiessä pelkäksi kuplaksi. Ilmapallo täynnä peilikuvalleen masturboivien keskiluokkaisten miesten huohotusta.

    Lopultakin.

    Merkit ovat olleet ilmassa kauan. Tyhjyys on tavallaan sisäänrakennettu populismiin, mutta kehitys huipentui, kun Suomen Sisun ja sittemmin Hommaforumin riveistä tihkunut rationaalinen rasismi alkoi kalvaa puolueen vennamolaista selkärankaa.

    Timo Soini, perussuomalaisten perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja kirjoitti vuonna 2014 poliittisissa muistelmissaan lähes sivulauseeseen oleellisen huomion:

    Olli Immoselle minä olen joskus ihmetellyt, että ”Etkö sinä nyt muuta ongelmaa näe kuin monikulttuurisuuden. Luulisi, että kun olet pienen lapsen isä, sinulla olisi lapsilisistä ja neuvoloista asiaa, mutta ei, sinä ajat yhtä raidetta.”

    (Timo Soini: Peruspomo)

    Olli Immonen, peruspomoa yli kaksikymmentä vuotta nuorempi työkyvyttömyyseläkeläinen, ei tietenkään nähnyt ongelmia, koska eihän hänellä sellaisia ollut. Immonen on koko elämänsä ollut yhteiskunnan rahanjaossa saamapuolella. Epäilemättä tylsän ja kaikin puolin puhtoisen arkensa suojissa Immonen kehitti itselleen monenlaista aavesärkyä, tässä tapauksessa salaliittoteorian ”monikulttuurisuudesta”. Siitä tuli hänen mielikuvitusvihollisensa, jota vastaan hänet on tuomittu kamppailemaan.

    Ja mikäpä kamppaillessa. Itseään vastaan on miellyttävää painia. Vastustaja on aina yhtä helppo aina selättää, mutta silti se palaa takaisin odottamaan uutta löylytystä.

    Puoluejohdon riemuksi Immosen turbovaihteella sykkineen mantelitumakkeen paisuttelemat pelkotilat osuivat kauniisti yksiin perussuomalaisten vaaliohjelman kanssa. Eikä Immonen ollut suinkaan ainoa. Immosta tekopyhästi ripittäneen Soinin lahjomaton nenä haistoi kentällä pelon jo kaukaa. Niinpä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa listalla oli huikea joukko immosia; varjojen, peilikuvien ja tuulenpuuskien säikyttämiä tyhjänsäpsähtelijöitä. Kruununjalokivenä tietenkin yli-immonen, FT Jussi Halla-aho.

    Nämä immoset olivat omana aikanaan täsmälleen kansakunnan pulssilla. Heitä tarvittiin, koska perussuomalaiset myyvät uhkakuvia hyvinvoivalle keskiluokalle. Se on puolueen sisäänheittotuote. Ensin piirretään kuva mörrimöykystä, sitten ehdokkaat tai kannattajat kukin taipumustensa mukaan esittävät väkivaltaisia ratkaisuja mörrimöykyn nujertamiseksi. Tärkeintä on, että kaikki uskovat mörrimöykyn olemassaoloon.

    Viimeisinä vuosinaan puoluejohdossa jopa Soinikin luovutti ja koetti ammentaa syvältä pullean itsetyytyväisyytensä uumenista jotain, jolle irvistellä kauhusta. Hän keksi tällaiseksi koko kansaa yhdistäväksi kuolemanvaaraksi polkupyöräilijät, fillarikommunistit. Kohtalon ironiaa, että hänet syrjäytti polkupyöräilevä fasisti.

    Laariin satoi niin kauan kuin Suomessa ei oikeasti ollut mitään pelättävää. Perussuomalaiset keksivät päättömiä kauhuvisioita palavista lähiöistä, maahanmuuttajista, islamisaatiosta, uimahalleista, kasvisruokapäivästä, naisista ja feminismistä – sekä polkupyöristä – ja keskiluokkaiset äänestäjät hyväksyivät viestin, koska tulosta näytti syntyvän. Ei ole Oulusta tullut jihadistista kalifaattia Olli Immosen vahtivuorolla. Hyvä kun siellä kirjoittelee niitä blogejaan.

    Yksimielisesti peruskansa äänesti vaalista toiseen eduskunnan ja kunnanvaltuustot täyteen lapsenhakkaajia, uusnatseja ja muita ammattirikollisia.

    Sitten immosten aika päättyi kuin seinään. Iloisen 20-luvun ja Blutfahnea leyhyttelevien ruskeapaitojen ryhdikkään marssin sijaan Eurooppaan ja Suomeen saapui COVID-19-keuhkotauti. Kylväessään ympärilleen tuhoa koronavirus tuli repineeksi ammottavan aukon perussuomalaisten pelkokoneiston kylkeen. Rasistien Titanic alkoi vajota hyiseen hautaansa.

    Muuttuneessa tilanteessa kaikki puheenaiheet nollattiin. Ihmisiä alkoi kuolla ja joutua teholle. Työttömyys räjähti kokonaisten toimialojen sulkeutuessa. Ja kaikki tietävät, että tämä on vasta alkua, ensimmäinen tuotantokausi. Horisontissa kasvaa suunnaton talouskriisi. Osa yleisöstä alkaa ounastella, että ilmastonmuutos iskee vielä lujempaa. Keskellä nopeasti leviävää aivan todellista katastrofia perussuomalainen vihapuhe paljastaa todelliset karvansa.

    Se on, mikä se on aina ollut: vauraan eliitin ylellisyystuote.

    Mielipidetiedustelut osoittavat, että kyllä kansa tietää. Hätääntyneet ihmiset kokoontuvat luotettujen johtajiensa ympärille hakemaan turvaa ja opastusta. Pääministerin puolue saa suomalaisessa kontekstissa poikkeuksellisia kannatuslukuja, kun taas äärioikeiston suosio romahtaa.

    Tai vielä pahempaa: äärioikeisto unohdetaan.

    Uudessa todellisuudessa ketään ei kahta sekuntia kiinnosta perussuomalaisen varavaltuutetun epäilemä burkini iisalmelaisessa uimahallissa, kun oma äiti kamppailee elämästään teho-osastolla henkitorviavanne kurkussaan.

    Koko kevään valtakunta on kököttänyt kukin kodissaan tai lähimmässä sellaista vastaavassa laitoksessa katsomassa, kun pääministeri Sanna Marin toistaa valtioneuvoston kansliassa laaditun tiedotteen sanasta sanaan huolellisesti ääntäen kuin puhuisi keskittymishäiriöiselle alakoululaiselle. Pääministeri tietää mitä tekee. Tampereen kaupunginvaltuuston raitiovaunukeskustelu opettaa. On poliittinen itsemurha olettaa yleisön koostuvan aikuisista.

    Myötämielisinä yhtiökumppaneina vasemmiston, vihreiden ja ruotsalaisten ministerit toteavat oman osuutensa. Jopa keskustalaiset komppaavat.

    Kukaan ei kuule Matti Putkosen muminaa räjähtelevistä lepakoista.

    Ei edes silloin, kun kansanrintamaan tulee rakoja. Niin kuin nyt, kun entinen talonpoikaispuolue rimpuilee hukatun tasavaltaisen perintönsä ja 2000-luvun oligarkkimissionsa puristuksissa. Oppositiolle olisi tässä paikka iskeä kiilaa, laajentaa railoa. Olisi, vaan ei ole.

    Erityisesti kykypuolue ei kykene. Petteri Orvolla ja muilla kuninkaantekijöillä olisi kukaties haluja suorittaa vallankaappaus, mutta nyt ei ole aika tai paikka vaarantaa koronapandemian hoitoon varattuja miljarditukiaisia puolueen eturyhmille. Tuttuun tapaan äänekkäimmät ulostulot on jätetty kokoomuksen nuoriso-osaston salonkifasistien kontolle.

    Mitä siis tekevät perussuomalaiset, kun hallituksen horjahtelun säikäyttämät kansalaiset kääntyvät eduskunnan suurimman oppositioryhmän puoleen? Mitä vastauksia suomalaiset Jussi Halla-aholta saavat, kun huoli toimeentulosta, vanhempien henkiinjäämisestä ja lasten tulevaisuudesta kalvaa mieltä?

    Persujen vastaus pelokkaalle kansalle oli 420 sivua pitkä kirjainbukkake, joka kuuluu tiivistäen suunnilleen näin:

    ”Vittu, kun muijat ei anna pillua kuin mamuille.”

    Tämähän on aivan linjassa halla-aholaisen ydinviestin kanssa jo kahden vuosikymmenen varrelta, joten ei ole mikään suunnaton ihme, että sitä kirjoittamaan palkattiin Jussi Halla-ahon ja perussuomalaisen ohjelmajohdon hyvin tuntema kaikkien alojen tohtorintutkinnon kahdesti suorittanut Jukka Hankamäki.

    Pirukaan ei tiedä, mitä tällä loputtoman pitkällä valikoimalla 2000-luvun alun salaliittoteorioita yritettiin kertoa, mutta kirjan julkaisusta ja siten myös sisällöstä vastanneen ajatuspajan toiminnanjohtaja Marko Hamilon mukaan:

    Asiasisältö oli hyvin suuressa osassa kirjaa aivan täyttä timanttia.

    Totuus kiihottaa -timanttia hiottiin pitkään ja hartaasti. Hankamäki aloitti työnsä Suomen Perusta -ajatushautomossa projektitutkijana jo elokuussa 2018. Hänen työtään valvoivat ja ohjasivat Suomen Perustan johtajat Simo Grönroos ja edellä mainittu Hamilo sekä perussuomalaisten julkaisutoiminnasta vastaava Matias Turkkila. Hänelle maksettiin palkkaa valtion kukkarosta sekä suorana ajatushautomotukena että perussuomalaisten puoluetuesta.

    Koska teos vaikuttaa kootun sen kummemmin toimittamatta Hankamäen omista blogimerkinnöistä, se paikka paikoin pulppuaa kämynostalgiaa paremmilta ajoilta, kun Suomi eli yhä vahvaa Nokia-vetoista huippusuhdannetta. Tuttuakin tutummat salaliittoteoriat nousevat Hankamäen tekstimassassa haudoistaan. Hän muistuttelee nuoria lukijoitaan Bilderbergistä…

    Jo Marko Hamilo ja Martti Valkonen paljastivat kirjoissaan Punavihreä kupla ja Journalismin salat, miten tiettyjä juttuaiheita vastaan aloitetaan valtava sensurointivyörytys toimituksissa, ja tiettyjä henkilöitä sekä puolueita halveksutaan avoimesti ja ylimielisesti. Sensuroijat ovat yleensä joko ”edistyksellisen” sukupolven über-tankkeja, uusvasemmistolaiseen agendaan sitoutuneita nuoria tai pääomapiireissä ja Bilderberg-seurassa marinoituja päätoimittajia, jotka määrittelevät asenteiden muokkaukseen ja mielipiteiden manipulaatioon tähtäävät tarkoitusperät viestimissä.

    … Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry:stä…

    Tieteilijöiden listautuminen maahanmuuton kautta tapahtuvan maailmanvallankumouksen kannattajiksi sekä valtamedian tapa vetää verkkoihinsa vihervasemmistolaisen ideologian sokaisemia tutkijoita antaa selvän näytön median ja tieteen yhteistoiminnasta, jossa kiilusilmäiset kommunistit, feministinaiset ja Demla-juristit vetävät yhtä köyttä kansallisvaltiomme kiskomiseksi kohti katastrofia. Monet tieteenharjoittajat ryömivät deportationaktivistien riveihin vain merkkinä halustaan ilmaista aggressiota turvapaikkapolitiikkaa kiristäneen oikeistohallituksen tekemiä yliopistojen määrärahaleikkauksia kohtaan. He eivät ymmärtäneet, millä tavoin pakolaisten vastaanottokulut ja yliopistojen määrärahaleikkaukset liittyivät toisiinsa. Yliopistolaisten resursseista jouduttiin leikkaamaan, koska maahan oli humahtanut satojen miljoonien kulut aiheuttava vierasmaalaisten joukkio.

    … Uuden Suomen blogialustasta…

    Esimerkiksi Uuden Suomen puheenvuoropalsta mainostaa itseään ”vaikutusvaltaisen suomalaisen mediaksi” ja ”maan vaikuttavimmaksi blogipalveluksi”, vaikka kyseiseen verkkolehteen ovat jääneet kiistelemään lähinnä vihervasemmistolaiset kommentaattorit, ja lehti itse tuottaa valheellista kuvaa maassamme vallitsevasta mielipideympäristöstä sensuroimalla oppineiden tekstejä. ”Poimintoihin” lehden toimitus nostaa suosikkiensa Eija-Riitta Korholan (kok.), Sari Essayahin (kd.) ja Anneli Jäätteenmäen (kesk.) blogitekstejä. Heitä kaikkia yhdistää sovinnainen ja keskustahakuinen kristillis-konservatiivisuus, poliittinen pudokasmaisuus ja pelastautuminen Euroopan unionin huomaan.

    … kommunistien hallitsemasta korkeakoulusektorista…

    Ikävä totuus on, että vihervasemmistolla on poliittinen värisuora yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla Helsingin yliopistossa, eikä tilanne ole muissa yliopistoissa yhtään parempi vaan jopa huonompi. Maailmanpolitiikan politiikan professori Heikki Patomäki on Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen, ja toinen saman oppiaineen professori Teivo Teivainen on kirkkain silmin julistautunut ”vasemmistolaiseksi” blogissaan. Yleisen taloustieteen professori Markus Jäntti kuuluu Vasemmistoliiton perustajiin. Poliittisen historian professori Kimmo Rentola on entinen Suomen Kommunistisen Puolueen jäsen. Yhteiskuntapolitiikan professori Heikki Hiilamo on Vihreän liiton jäsen ja vaaliehdokas. Yliopistonlehtorit ja dosentit Thomas Wallgren (sd.) ja Panu Raatikainen (vas.) puolestaan pitävät huolen poliittisesta monipuolisuudesta filosofiassa. Heille ei siis riitä asiantuntijavallan käyttö eikä se manipulaatio, jolla he taivuttelevat uusia opiskelijoita omaksumaan vasemmistolaisen maailmankuvan, vaan he tavoittelevat myös poliittista valtaa poliittisissa toimielimissä. Heitä säestävät edellä mainitut yleisvasemmistolaiset oikeustieteilijät ja poliittisin perustein ”tieteelliselle” uralle nostettujen tutkijoiden kuoro. Heidän toimintansa niin on räikeässä ristiriidassa tieteellisten puolueettomuusihanteiden kanssa, että arvonantoni heitä kohtaan on painunut nollan alapuolelle, täysin pakkasen puolelle.

    … jokseenkin yllättävästi nimetyistä kommunistitoimittajista…

    Toteamus vaikuttaa viattomalta, mutta oikeasti siinä sanotaan, että ‟meillä toimituksissa pitää olla koko ajan käsitys siitä, miten jutut toimivat valitsemamme poliittisen agendan hyväksi‟. Sama näkemys kiteytyy myös lehden toimittajan Saska Saarikosken toteamuksessa, että ”Helsingin Sanomissa me ajatellaan itse. On sattumaa, että me ajatellaan kaikki samalla tavalla.” Tämä on samanlaista sattumaa kuin se, että kolhoosissa kaikki ovat kommunisteja. Lauseen itseironia oli tuomittu epäonnistumaan, sillä lehden puolueellisuus on arkinen tosiasia.

    … ja Hikipedia-vittuilusivustosta, jolle itselleenkin tämä täyden luvun mittainen suitsutus oli täydellinen yllätys.

    https://twitter.com/Hikipediainfo/status/1269956001433870343

    Mutta eniten Hankamäki tietysti vaahtoaa kahdesta asiasta: rotuopista ja naisista. Tarkemmin muotoiltuna valkoisista heteronaisista, joiden emättimet harmillisen suppusuisina estävät valkoista heteromiestä toteuttamasta rodunjalostustehtäväänsä. Homoseksuaalisuudestaan äänekäs tohtori Hankamäkihän on itse joutunut – oletettavasti harmikseen – irtisanoutumaan tästä kansallisvelvoitteesta.

    Jakojäännöksiksi itsensä kokeneet suomalaiset naiset ovat pariutuneet kehitysmaista tulleiden miesten kanssa, niin kuin myös ne kauniina pidetyt ja liian korkeasti itsensä arvottaneet naiset, jotka ovat joutuneet suomalaisten miesten hyljeksimiksi oman ylpeytensä ja koppavuutensa vuoksi. Osa naisista on saattanut haluta kostaa joitakin kaunojaan suomalaiselle yhteiskunnalle pariutumalla ulkomaalaisen kanssa, ja asiaan liittyvä epäreiluus on saanut suomalaismiesten veren kiehumaan. Samalla naiset ovat käyttäneet myös väestöpoliittista valtaa, sillä rajat ylittävillä pariutumisillaan he ovat muokanneet kansamme geeniperintöä tavalla, joka on rikkonut biologisen rodun, etnisesti määriteltävissä olevan kansan, valtio-opillisesti jäsenneltävissä olevan kansakunnan, juridisen kansalaisuuden ja valtiofilosofisesti voimassa olevan kansallisvaltion välisen ekvivalenssin sekä korrelatiivisen ja luottamuksellisen suhteen.

    Hankamäen tekstin kommentoiminen on ongelmallista, koska se suhtautuu olemassa olevaan todellisuuteen täysin välipitämättömästi. Tai kuten hän itse toteaa Yleisradiolle: ”Tällainen tulkinta ei ole sen kummemmin todistuva oikeaksi kuin vääräksikään.”

    Perussuomalaisten omasta palautteesta päätellen puoluepamput olivat kuvitelleet tilaavansa Hankamäeltä mediakritiikin, eivät umpirasistista vuodatusta, jossa syyllistetään 13-vuotiaita tyttöjä (”lutkanarsistit”) siitä, etteivät he suo sulojaan valkoisille heteromiehille. Lopputulos ei silti ollut yllätys sen kummemmin tilaajalleen kuin äänestäjille. Kuten todettua, Hankamäki on ollut mukana perussuomalaisessa liikkeessä ja sen liepeillä vuosikaudet eikä hänen ajattelunsa ole sen enempää vierasta kuin kavahdettavaakaan Halla-ahon tutkijankammiossa.

    Vaikka perussuomalaiset vetivät tekstin pois serveriltään, lopputulos on ja pysyy. Puolueen kärki on immoistunut täydelliseksi mustaksi aukoksi. Siinä missä Timo Soini vielä viitsi vatkata äänestäjiensä pitkän päivätyön kovettamia käsiä liitosalueiden raviradoilla tyhjää puhuessaan, on Jussi Halla-aho uponnut ajatushautomoineen niin syvälle akateemisilla käsitteillä saivartelun suohon, ettei se kiihota enää kuin innokkaimpia lahkolaisia. Perussuomalaisuus ei vastaa millään tasolla yhdenkään suomalaisen arkihuoliin. Se on hyvien aikojen puolue.

    Sitä saa mitä tilaa.

  • Sitä tikulla silmään

    Siihen kai havahtui ensimmäisen kerran sillä hetkellä, kun yhteisöpalvelu Facebookin nostalgiatyökalu ”On This Day” nosti esiin toissavuotisen kohun filosofi Pekka Himasen Kestävän kasvun malli -raportin julkaisutilaisuudesta.

    Tuli ikävä.

    Vielä kaksi vuotta sitten Suomea johti hallitus, joka kaikesta pahuudestaan huolimatta oli sitoutunut kunnioittamaan maamme perustuslakia ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien julistusta. Se oli hallitus, joka pisti sofistiselle käärmeöljykauppiaalle seitsemänsadantuhannen euron kaljastipendin kilpailuttamatta hanketta asiaankuuluvasti. Siitä nousi hirveä huuto ja mekkala, mutta yksi asia pysyy: silloinen pääministeri ihan oikeasti tilasi maailmankuulun ammattifilosofin johtamalta kansainväliseltä professorityöryhmältä akateemisen selvityksen valtion tilasta.

    Kaksi vuotta, ja maata johtaa kopla, joka saa ohjeensa turvapaikanhakijoita pahoinpiteleviltä elämänkoululaisilta.

    Valtiolaivan komentosillalla kempeleläisen lypsyrobotin ja kahden espoolaisen broilerin triumviraatti ohjaa alusta tavalla, jota Costa Concordian kapteeni voisi peukuttaa Facebookissa. Äärioikeistolaisen juntan tavoitteena on ilmeisesti aivan tarkoituksella rakentaa Suomesta hyväntekeväisyysyhteiskunta, jossa harjoitetaan apartheid-politiikkaa.

    Vaikka Juha Sipilä on ollut asiassa niin aloitteellinen kuin Turingin testissä reputtanut tekoäly vain voi olla, koko show saattoi alkaa jo ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja, kesäkuussa 2014, kun Alexander Stubb siirtyi käsittämättömän eurovaalivoittonsa siivittämänä Kokoomuksen puoluejohtajaksi ja uudeksi pääministeriksi. Eivät sitten menneet nekään 148 101 ääntä hukkaan. Tai jos sanotaan tasan 148 100 – pakkohan meidän on uskoa, että Stubbin kyvyt ovat ainakin siihen riittäneet, että tyyppi on sentään äänestänyt itseään.

    Jyrki Katainen oli kukaties ostanut filosofilta vision talouspolitiikkansa tueksi, mutta Stubb ei ole viitsinyt ensin pää- ja nyt valtiovarainministerinä teeskennellä olevansa mitään muuta kuin elinkeinoelämän rattopoika. London School of Economicsissa väitellyt tohtori on ollut yllättävänkin haluton kyseenalaistamaan valtiovarainministeriön ja EK:n antamia madonlukuja. Vielä oudompaa on ollut huomata ”yhden äksän ja kahden been” eurokraatin muuttuneen matkan varrella hallituksen pahimmaksi korkeakouluvastaiseksi populistiksi.

    Siis tämä Alexander Stubb, joka valehteli eduskunnalle päin näköä ja joka sai tekonsa anteeksi sekä lestadiolaiselta pääministeriltä että katolilaiselta ulkoministeriltä ja täten tietysti myös Jumalalta, joka tuskin lähtisi kahden näin hurskaan uskonveljen kanssa inttämään kymmenestä käskystä.

    Luultavasti tämä tunne – sentimentaalinen kaipuu vuoden 2013 onnenpäiviin – ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Uusimpien mielipidemittausten mukaan SSS-hallitus on niin käsittämättömän täydellisen epäonnistunut, että kansalaiset ovat valmiita kannattamaan seuraavissa eduskuntavaaleissa jopa Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta.

    Tiedättehän, tuota Kansallisen Kokoomuksen ammattiyhdistyssiipeä.

  • Hallitus: Puolitamme työttömyyden 250 000 vuodessa

    Mauri Pekkarisen kalvosimet. Kuva: Valtioneuvosto

    Suurpääoman puudeli Mauri Pekkarinen kertoi ”tsoukin”.

    HAH HAH!

    Tsoukit eroavat vitseistä siten, että ne eivät naurata, vaan lähinnä tuntuvat siltä kuin joku olisi juuri tuikannut äitinsä talon tuleen.

    Eräs taannoisista tsoukeista oli hallituksen päätös myrkyttää koko Pohjois-Eurooppa pysyvästi, jotta suomalainen metsäteollisuus saisi yhden voitollisen kvartaalin myymällä sähköä paperin sijaan.

    Myös talouselämässä ja jopa oppositiossa oli ilmeistä tyytyväisyyttä päätökseen – turvaahan ydinvoiman suunnaton ylituotanto kotimaiset työpaikat.

    Suomen seuraava pääministeri, maailman ainoa puoluejohtajaksi pyrkivä Epimenideen paradoksi Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattajilleen, että on jo jonkin aikaa kussut silmäänsanonut yhtä ja tehnyt toista. Tällaisena hän tulee olemaan vaalikampanjoinnin ennakkotapaus. Häntähän ei voi mainonnan eettisten sääntöjen perusteella markkinoida sen enempää kuin homeopaattista ihmelääkettä, joka väitetään parantavan syöpää.

    Vihreä eduskuntaryhmä poislukien keskustajohtajan selkärangattomuus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Korkeintaan pettymyksenä. Sen sijaan Kansallinen Kokoomus juhli avoimesti, sillä se pääsi jälleen pykälän verran lähemmäksi tavoitettaan: ihmisyyden hävittämistä pääomien tieltä. Jyrki Katainen jopa vilautti vaalivoitosta 2007 jatkuneen priapismin jäytämää ”kovaa terveistään” tahtoessaan onnitella Mauri Pekkarista sillä kauneimmalla tavalla, mikä kahden miehen välillä voi toteutua.

    Mutta muistetaan silti eräs asia: Mitään ei ole oikeasti vielä päätetty, saati rakennettu. Tsoukkivoimalat ovat vasta esiintyneet rahanahneiden yritysjohtajien märissä, kultaisissa unissa.

    Jospa kansanedustajat vaikkapa Suomen Keskustassa ja Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa pystyisivät kerrankin ylittämään henkisen suorituskykynsä ja tunnustamaan, ettei Suomen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ole ratkaisu maamme talouskasvun väliaikaiseksi nopeuttamiseksi. Uskaltaisivatko SDP:n ay-rahalla voidellut parlamentaarikot äänestää eduskunnassa yhtä rohkeasti kuin vappupuheissa uhoavat?

    Ei luulisi olevan vaikeaa, sillä – loppujen lopuksi – pyysihän Maurikin jo anteeksi. Ei toki petollisuuttaan tai tarvettaan päteä teollisuuspamppujen silmissä, mutta ainakin epäisänmaallisesti valittua fingelskankielistä sanaa.

  • Voldemortin paluu

    Aina ne lopulta tulevat pyytämään minua takaisin

    Matti Vanhanen tekee itsestään vaikeasti tavoiteltavaa. Hän päästää joulun alla julkisuuteen päättömiä lausuntoja siitä, että pääministeriys ei enää nappaa, kun pitäisi lääkärissä käydä ja matotkin lienee tampattava.

    Tätä seuraa tiedotustilaisuus, jossa Vanhanen toistaa toistamasta päästyään jalkaleikkauksen olevan pelkkä tekosyy. Mikä asiassa on oikeasti motiivina, ei selviä koskaan.

    Samaan hengenvetoon hän ilmoittaa, ettei ole jäämässä mistään pois tai antanut nimeään Kansaneläkelaitoksen johtajapeliin. Mies on vielä käytettävissä johonkin isompaankin. Esimerkiksi – pääministeriksi.

    Vanhanen on ”tarvittaessa” valmis jatkamaan pääministerinä myös puheenjohtajan vaihtumisen jälkeen. Pääministerin sanoma lause on jokseenkin sama kuin lupaus, jonka mukaan hän olisi valmis sekä syömään että säästämään kakun. Siis jos vain kansakunnan etu sitä vaatii. Ja miksi ei vaatisi?

    Kukaties Vanhanen on ajatellut, ettei hän suorastaan kieltäytyisikään, jos kaikkien eduskuntapuolueiden suuri lähetystö saapuisi esittämään istuvan pääministerin hallintokautensa pidentämistä poikkeuslakiteitse. Tai jos Suomen Keskustan uskovaiset pohjalaishaukat nielisivät perussuomalaisuutensa ja tulisivat anelemaan, että herra olisi hyvä ja hallitsisi maansa ohella myös puoluetta vielä yhden kauden.

    Poliittiset kommentaattorit ovat ongelmissaan. Onko Vanhanen salaa vai julkisesti löylynlyömä? Muissa puolueissa tuohtumus nostaa päätään. Onko tämä jotain ovelaa peliä?

    Sinänsä asialla ei ole merkitystä. Jopa Vanhanen itse toteaa, että hallituksen toimintaan tai toimimattomuuteen hänen teoillaan ei ole vaikutusta. Tässä hän tunnustaa jo oivaltaneensa, minkä muu maa on tiennyt alusta asti: valtioneuvostoa johtaa Jyri Häkämies, jolla on vapaus ja kenties myös halua tehdä perustuslaille sama, minkä toinen, se tummatukkaisempi, Häkämies teki muutama vuosi sitten tyttöystävälleen.

  • GÄVLEN OLKIPUKKI POLTETTIIN. Lisäksi Matti Vanhanen lopettaa.

    Gävlen olkipukkiMatti Vanhanen on sikäli hankala puheenaihe, että asiasta on kaikilla mielipide, joka ei koskaan ole järin innostava. Vanhanen on joko aivan aidosti inhottu tai ”tehnyt hyvää työtä, mutta….”. Nuorten kaupunkilaisten keskuudessa pääministeri on jo ristitty Voldemortiksi, häneksi-jonka-nimeä-ei-mainita, sillä puhuminen hänestä on yhtä inspiroivaa kuin suomalainen reggae etnofestivaalien etkoilla. Innokkaimmankin älykköpojan ja -tytön punaviininkatkuinen yritys päästä toistensa pöksyihin katkeaa sillä sekunnilla, kun toinen erehtyy – yhteistä puheenaihetta etsiessään – kommentoimaan Vanhasen ja Mertalan rakkauden laatua tahi pohtimaan, millaista olisi joutua baarissa kaksimetrisen raivoraittiin pääministerin iskuyrityksen kohteeksi. Matti Vanhanen on kanki ilman Kaikkosta, pahempi seksintappaja kuin vaaleansiniset pitkätkalsarit.

    Nyt Sirkka Mertalan miesystävä on tuonut Suomen kansalle oikean evankeliumin: hän ei enää pyri puolueensa puheenjohtajaksi kesäkuussa 2010 pidettävässä puoluekokouksessa. Syyksi esitetään jalkaleikkaus. (Mikä onkin viisasta ja oikein. Suomen tapaisella köyhällä maalla ei ole varaa näin pitkään pääministeriin.)

    Muista myös: pukki poltettiin perinteisin menoin.

    Kirjoittaja viettää joulunsa Pietarissa.

  • Kiitos 1996 – 2009

    Myös tuppeensahattu lauta sisältyy kauppaan

    Pääministerin tilava perheasunto Nurmijärvellä on myyty. Yhdelle miehelle ja helikopterille suunnitellun talon uudesta omistajasta ei ole tietoa.