Kategoria: tampere2013

  • Vasemmistoliitto Tampereella: Todelliset prinsessat

    Lauantai 8.6.2013 kallistuu iltaan.

    Vasemmistoliiton puoluekokousta 2013 on aiemmin käsitelty täällä, täällä ja täällä.

    Kello on viisi. Tampereen tulikuumana hehkuvat kadut polttavat jalkojen alla. Kokous jää taakse. Se on saanut juuri ja juuri päätettyä ensimmäisestä varapuheenjohtajasta. Tehtävään on valittu lähihoitaja Riihimäeltä.

    Koska Vasemmistoliitto on tunnetusti moniääninen ja -kasvoinen puolue, sille on täysin välttämätöntä kaivaa johtohahmoja joko pohjoisilta muuttotappioalueilta tai perinteisistä miestyöammateista. Asia on ratkaistu näppärästi luomalla puolueen johtoon kylliksi virkoja, jotta jokainen syrjitty ja sorrettu kansanryhmä saa äänensä kuuluville.

    Ja niitähän riittää.

    Kevään 2011 jytkyvaaleja seurannut jäsenhyöky saattoi täyttää Helsingin kuppilat sosialistisilla kasvissyöjillä, mutta maakunnissa vanha kunnon arkinen arki ja tavallinen tavallisuus jyllää. Kaikki ovat toinen toistaan syvemmällä kuopassa, jonka päällä hipinketkaleet heitä tallovat. Yksi on kolmen lapsen yksinhuoltaja, toinen joutuu turvautumaan pölhöpopulismiin käännyttäessään pohojalaasia kannalleen. Ei oo helppoo.

    Älytön piccolopullo kuumenee repussa. Prinsessa Madeleine menee jo täyttä vauhtia naimisiin, kun hotellin vastaanotto yhä kuhnailee sisäänkirjauksen kanssa. Puoluekokous tulvii Facebookin uutisvirrassa: Toisesta varapuheenjohtajasta äänestetään jo toisen kerran.

    Viime hetkellä hotellihuoneen televisio saadaan auki. Kruununprinsessa Victoria on juuri pitämässä herkkää puhetta morsiusparille. Prinssi Daniel pitelee sylissään prinsessa Estelleä, joka toljottaa vihittävää tätiään silmät lautasina. Ylkä, Chris O’Neill, hikoilee kuumissaan. Hänen kasvonsa mutruilevat läpi hääseremonian itkuisesti.

    Ilmiselvä krapula.

    Madeleine on tyrmäävän kaunis. Villikkoprinsessa on valinnut ylleen puvun, joka korostaa vartalon vahvoja kurveja. Hänet on meikattu näyttämään tummalta ja tuliselta. Ruotsin kuninkaan nuorin tytär yrittää urhoollisesti näyttää iloiselta elämänsä onnellisimpana päivänä.

    Kirkonmies kysyy nuoreltaparilta, tahtovatko. Tahtovat. Sulhanen suikkaa kevyen suukon laillisesti vihityn aviovaimonsa kunnialliselle poskelle. Maailmanhistorian imelin muusikko, Peter Jöback, hoilottaa rakkausballadin.

    Kuningas näyttää nyrpeältä.

    Television sammuessa Facebook jo julistaa, että puoluekokous on saanut osan valinnoistaan tehtyä. Varapuheenjohtajiksi on nostettu kemiläinen nainen ja tamperelainen työläismies. Jälkimmäinen hehkuttaa onneaan julistamalla olevansa aito: ”Saatiinhan yksi työmieskin puoluejohtoon!”

    Koska mies, miesmiesmies.

    Illan kihelmöivin jännitysnäytelmä ei ole silti Madeleinen hääseremonia tai varapuheenjohtajanvaali, vaan Vasemmistoliiton puoluesihteerin valinta. ”Pääsihteeri”, kuten yksi kokousedustajista vanhasta muistista muotoilee.

    Saila Ruuth häviää äänestyksessä lappilaiselle Marko Varajärvelle, jonka päivemmällä pidetty tunteikas puhe lukemattomista kokemistaan leikkauksista ja ruumistaan runtelevista sairauksista oli vedonnut pehmeäsydämiseen vasemmistoyleisöön. Totaalista itsevarmuutta puheessaan huokuva Varajärvi huipentaa elämänsä vallantäyteisimmän illan julistamalla menneensä kihloihin. Ei tarvitse olla Sonja Maunonen povatakseen puoluetoimistoon melkoista tahtojen sotaa.

  • Vasemmistoliitto Tampereella: Kaikki tavallisen tavallisuuden puolesta

    Lauantai 8.6.2013, jatkuu, yhä.

    Vasemmistoliitto on kokoustanut Tampereella jo pitkän tovin.

    Lounas on lusikoitu, kahvit on juotu. Sähköpistoke löytyi. Toverit purkavat sydäntään puhujapöntössä:

    Tavalliset ihmiset kokevat, että puolue, liike ja ay-maailma ovat irtaantuneet tavallisen ihmisen arjesta.

    Vasemmistoliitto on siitä jännä puolue, että siinä yhdistyy Kallio-liikkeen vegebrunssihipsteriys, perussuomalainen uhriutuminen ja umpikepulainen ääriagrarismi. Mikään ei osoita sitä yhtä hyvin kuin puoluekokouksen yleiskeskustelu. Kun soppaan lisätään mausteeksi vanhoja jäsentenvälisiä, ammattiyhdistysliikkeen epäluulo tohtoreita kohtaan ja kaikkia poliittisesti aktiivisia ihmisiä yhdistävä usko omaan erehtymättömyyteen, tuloksena on puolue, jonka olemassaolo on selittämätöntä, mutta välttämätöntä.

    Se selittää myös, miksi puoluekokouksen yleiskeskusteluun on varattu 135 puheenvuoroa, joista lauantaihin kello 15 mennessä on käytetty vasta 17.

    Keskustelua hidastaa kiusallisesti kokouksen ohjelmaan koodattu tarve tehdä henkilövalintoja ennen lauantaisaunaa. Tai prinsessahäitä, tulkitsee aikataulun kukin miten tahtoo.

    Puolueen puheenjohtajiston valinnassa on melko vähän intohimoja. Paavo Arhinmäellä ei ole vastaehdokkaita ja varapuheenjohtajiakin valitaan peräti kolme kappaletta.

    Huomattavasti enemmän säpinää on puoluesihteerin toimen täyttämisessä. Kukaan ei koskaan tiennyt, kuka tai mikä on puoluesihteeri ennen kuin keskustaoikeistolainen toveripuolue SDP järjesti messiaanisen hurmoksen vallassa ex-pääjohtaja Mikael Jungnerin puoluesihteerinvirkaansa. Nyt Vasemmistoliiton puoluesihterin tehtävää tavoittelee viisi henkeä, joiden kaikkien esittelypuheenvuorot huokuvat ilahduttavaa kyvyttömyyttä tuntea omia rajojaan.

    Puheenjohtajaksi ilman vastaehdokkaita valitun Paavo Arhinmäen kiitospuheen ja sitä edeltäneiden sekä seuranneiden RAIVOKKAIDEN SEISAALTAAN ANNETTUJEN SUOSIONOSOITUSTEN jälkeen kokous lahjoittaa puheenjohtajalle uudet kalsongit.

    Ohjelmassa vielä 1. varapuheenjohtajan äänestäminen. Ja sen jälkeen toisen sekä kolmannen. Ja lopuksi puoluesihteerin. Tästä tulee pitkä päivä.

    Onneksi äänestysten välissä on yleiskeskustelua. Siinä on sellaista lupsakkaa raivoa. Kuin olisi sisällä Kansanradiossa.

    * * *

    Kuvia Tampereelta:

  • Vasemmistoliitto Tampereella: Kadonneen sähkön metsästys

    Lauantai 8.6.2013, jatkuu.

    Kokous kokoontui, nyt se  järjestäytyy. Muotoseikat ovat oikein, lakia on noudatettu. Riikka Taavetti, Olli Kohonen, Kalle Hyötynen ja Karoliina Öystilä käyvät puikkohin.

    Punavihreä tulevaisuus -valiokunnan kokoonpanosta järjestetään koeäänestys, koska miksi ei. Kansakunta pidättelee henkeään. Kukaan ei varsinaisesti tiedä, mikä asiassa mätti, mutta laput nousevat ilmaan joka tapauksessa. Pohjaesitys voittaa kirkkain numeroin.

    Paavo Arhinmäki puhutaan lavalle. Puheenjohtaja marssii antamaan poliittista tilannekatsaustaan järisyttävien suosionosoitusten siivittämänä.

    Puheenjohtaja pohtii kuluneita vuosia. Puolue ei ole hävinnyt niin paljon kuin puolueen ulkopuolella on toivottu. Kannatus kasvaisi rivakammin, mikäli itse kyettäisiin puhaltamaan yhteen hiileen. Hallitusvastuu mainitaan.

    Arhinmäki toistaa pontevaan sävyyn, että koko jutun ainoa juju on tuloerojen tasaaminen. Hallituksessa tehtyjä veroratkaisuja kiitellään niiltä osin kuin aihetta on, mutta myös moititaan. Ketään yllättämättä puheenjohtaja nostaa esiin yhteisöveropäätöksen onnettoman muotoilun, joka olisi ilman Vasemmistoliiton interventiota päätynyt lakiin.

    ”Nimenomaan!” huutaa yksittäinen puoluekokousedustaja spontaanisti eturivissä.

    Arhinmäki nostaa esiin myös kynnyskysymyksen: Puolue ei ole mukana hallituksessa, joka toteuttaa valtiovarainministeriön esittämän arvonlisäverouudistuksen.

    Puheen loppumetreillä päästään vauhtiin. Puheenjohtaja suomii eurokriitikoiden harjoittamaa räikeää nationalismia, jossa syyllistytään kriisimaiden köyhien pilkkaamiseen. Hän sivaltaa sanan säilällä oikealle ja vasemmalle. Perussuomalaisia piikitellään pakkotyöaloitteista ja lakko-oikeuden halveksimisesta. Telakkateollisuutta puolustetaan, mutta samalla muistutetaan, että kyse ei ole mistään miesasiasta, vaan kaikkien asiasta. Työttömien opiskelijoiden kyykyttäminen tuomitaan. Aamu-unisimmatkin toverit alkavat heräillä. Tätähän varten niitä puoluejohtajia valitaan. Pitämään palopuheita.

    Puheenvuoro päättyy jylisevään vyöryyn yltyviä, SEISAALTAAN ANNETTUJA, RÄJÄHTÄVIÄ SUOSIONOSOITUKSIA.

    Ohjelmassa on seuraavaksi tarjolla joukoittain PowerPoint-sulkeisia, joten nyt on mainio hetki lähteä etsimään Tampereen yliopiston tiloista pistorasiaa. Auditoriossa sellaista ei ole. Eikä näemmä missään muuallakaan. Vasta hirveän hakemisen jälkeen ilmenee, että aulan laitimmaisessa nurkassa on toimiva virtapistoke.

    ”Kommunismi on yhtä kuin neuvostovalta plus koko maan sähköistäminen”, sanoi aikoinaan V. I. Lenin, joten puheet punaisesta korkeakoulusta voidaan lopettaa tähän paikkaan. Tampereen yliopisto ei ole siirtynyt  kommunismiin.

  • Vasemmistoliitto Tampereella: Aamunkoi

    Lauantai 8.6.2013

    Avanti! Herätys kesämökillä kello 7. Kahvit kitaan ja ihmiset autoon. Taakse jää pohjoispirkanmaalainen kulttuurimaisema, edessä valtatie 9 ja Tampereen punainen teollisuusmiljöö. Xantian renkaat ahmivat ohituskaistaa. Aurinko on tullut esiin ukkosrintaman takaa.

    Tampereen yliopiston pettävän valkoinen päärakennus kätkee uumeniinsa punahenkisyyden hennon kipinän. Toverit parveilevat valtoimenaan aulassa. Kas, tuolla toinen sitikkamies, Mikko Koikkalainen, tuolla marsu- ja jalkapallobloggari Elina Vainikainen. Ja eivätkös tässä järvenpääläiset kisällittäret mainosta naapurikaupungin voimanaista, Pia Lohikoskea?

    Kokous käynnistyy vain aavistuksen verran kymmenen jälkeen Harri Moision puheella, joka ankkuroituu hämmästyttävissä määrin A. A. Milnen kuolemattomaan lastenkirjaklassikkoon Nalle Puh. Tosin auditorion kehnossa akustiikassa sana koko ajan kaikuu korvissa muodossa ”Nalle Pub”. Punavihreyden dialektiikka on tapetilla.

    Puhe päättyy raivokkaisiin, yltyviin suosionosoituksiin, jotka äityvät yhä väkivaltaisemmiksi, kun paikalle osuneet ulkomaalaisvieraat esitellään. Färsaarilta asti on tovereita paikalle vaeltanut.

    Ja niin alkaa kokous.

    * * *

    Kuvia Tampereelta:

    Tampere-talon logo on häkellyttävissä määrin 90-lukulainen.
  • Pienissä häissä

    Lauantaina 8. kesäkuuta Armon vuonna 2013 Hälsinglandin ja Gästriklandin herttuatar, prinsessa Madeleine Thérèse Amelie Josephine, menee naimisiin herra Christopher Paul O’Neillin kanssa. Hääpäivä on valittu siten, että se paitsi osuu näppärästi lauantaille eli viikonloppuun, myös tekee prinsessasta kunniallisen naisen vain pari päivää ennen hänen 31. syntymäpäiväänsä.

    Avioliittoa on pidetty monella tavalla riskialttiina. Monarkistipiireissä suhdetta on pidetty liioitellun morganaattisena, semminkin kun kaksisataavuotista Bernadotte-sukua monin paikoin yhä paheksutaan nousukkaina. Lisäksi herra O’Neillin persoonaa kavahdetaan – mies kun vaikuttaa suhtautuvan hovitoimittajiin ja koko kuninkaalliseen julkisuuteen nuivasti.

    Vasta reilut kaksi vuotta tunteneen pariskunnan kiirettä sännätä kihloihin on pidetty epätoivoisen pikkusiskon yrityksenä kohota samalle prestiisin tasolle, jolla kruununprinsessa Victoria on kellunut jo vuosikaudet. Kun edellinen kihlakumppani narahti seksistä norjalaisen käsipalloilijattaren kanssa, prinsessa Madeleinelle tuli kiire ottaa ensimmäinen vastaantulija puolisokseen.

    Mutta tämähän on vain pahaista juoruilua.

    Chris O’Neillin tausta on hyvin erikoislaatuinen. Hänen äitinsä on ”seurapiiriammattilainen” ja edesmennyt isänsä pankkiiri. Hänellä on myös viisi sisarpuolta johtuen vanhempiensa lukuisista avioliitoista. Lontoossa syntynyt, Sveitsissä kasvanut Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kansalainen on uskonnoltaan roomalaiskatolilainen, mikä saattaa myöhemmin tuottaa ongelmia. Paavinuskoinen kun ei näet saa avioeroa kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

    Madeleinen ja Chrisin häät televisioidaan, onneksi, ja seremonia alkaa lauantaina kello 17.00 Suomen aikaa.

    Samana päivänä televisioidaan (toki vain netitse) myös Vasemmistoliiton puoluekokous Tampereella. Osoitteesta http://puoluekokous.vas.fi/live/ voi seurata kaksipäiväisen kokouksen kohtalonhetkiä. Myös Kaasuputki-blogi on paikalla seuraamassa tilannetta ja raportoimassa kuulumisia tuoreeltaan.