Haaveisto

Eräänä päivänä H:n torin kulmalla, H:n kaupungissa eräs henkilö – ei aivan nuori, muttei järin vanhakaan – pujahti sisään nuoren älymystön suosimaan tavernaan, jonka avarat ikkunat olivat kuin akvaariolasit. Tympeä kapakoitsija tunsi vierailijan, olihan tuo uittanut viiksiään yrityksen alkoholijuomissa jo kymmenen vuoden ajan. Jälleen kerran tilasi tulija saman annoksen, jonka hän oli aina ottanut, ja kohta asiaankuuluvaa maksua köyhempänä, mutta juomahaarikkaa rikkaampana marssi nurkkapöytäänsä, jossa joukko toisia samanlaisia, poikia ja tyttöjä sekä muutamia muita, istui jo odottamassa, kaikki samalla asialla.

He tuijottelivat tuoppejaan ja kuuntelivat, kuinka linja-autot ja raitiovaunut rämistellen ynnä kirskahdellen kiersivät punatiilistä rakennusta, jonka karuissa sisätiloissa aika tuntui pysähtyneen. Niin kuin aina. Vaan lopulta kohensi viimeisin pöytääntulija muodinmukaisia, paksusankaisia silmälasejaan ja viritteli keskustelua:

– Mitäpä olette, kuomaseni, ajatelleet tasavallan presidentin valinnasta?

– Minä, mainitsi heistä oikeanpuoleisin, puolueen jäsen, – annan ääneni Pekka Haavistolle.

– Selvä, entä sinä?

– Pekka Haavisto on ehdokkaani, muisti toinenkin sanoa kätkien Apple-merkkisen matkaviestimensä taskuunsa. – Hänellä voi olla mahdollisuudet toiselle kierrokselle.

Puheenjohtajan roolissa myös alustaja itse tunnusti harkinneensa Pekka Haaviston äänestämistä, vaikka tavallisesti kannattaa aivan toisen puolueen kandidaatteja.

Neljäs, pöytäkunnan vasemmassa kulmassa juomaansa pidellyt roikale, loihe mietteliäänä lausumaan:

– Mä ajattelin äänestää Arhinmäk…

MIKSI SINÄ VASTUSTAT PEKKA HAAVISTOA? älähtivät toverinsa yhdestä suusta.

Muutamissa asioissa Vihreät ovat hyvin samanlainen puolue kuin Perussuomalaiset. Molemmat ovat kasvattaneet juurensa syvälle Urho Kekkosen yksinvallan ja Neuvostoliiton vastaiseen liikehdintään eikä tavoitteita näiltä osin ole ollut tarvetta päivittää sen koommin. Kannatus on ollut joskus reippaassa kasvussa ja asiain tilaan on totuttu jopa siinä mitassa, että kyseisen linjan on ajateltu olevan Kaitselmuksen erityisessä suosiossa.

Pyhän vapausmission kääntöpuolella on se looginen välttämättömyys, että puolueen soturit kokevat kilpailevat poliittiset toimijat ennen kaikkea vanginvartijoikseen, Pyhän Jumalan kiroamiksi bolševikeiksi. Asenne lienee yleisempi perussuomalaisessa kuin vihreässä maailmankuvassa, mutta outoja reaktioita siitä koituu molemmissa piireissä.

Joskus käy niin, että vihreitä arvoja edustava, vaan Vihreisiin kuulumaton presidenttiehdokas saatetaan demonisoida täydellisesti, koska hän jollakin salatulla kaavalla ”riistää” puolueen omalle ehdokkaalle oikeasti kuuluvat äänet. Diplomaatin tukijoukoissa diplomaattisia pidäkkeitä ei tunneta. Sovinnollisuus hiiteen: vihreässä retoriikassa Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki kuvataan perussuomalaiseksi tappelupukariksi, joka käyttää halpamaista populismia aseenaan pyhimyksellistä Haavistoa vastaan. Netin yhteisöpalvelut täyttyvät mielipuolisilla kuvauksilla Vasemmistoliiton masinoimista neuvostoterroristeista, jotka eivät muuta teekään kuin istuvat YYA-sopimus peräsuolessaan kylvämässä ympärilleen Pekka Haavisto -vastaisia uutislinkkejä.

Viesti on kirkas ja kuuluva: ”Älkää äänestäkö omaa ehdokastanne, niin meidän Pekka pääsee toiselle kierrokselle.”

Strategian toimivuudesta ei ole takeita. Arhinmäki- tai vasemmistovastainen ärhentely saattaa vahvistaa kiihkeimpien Haavisto-jihadistien vaali-intoa, mutta useimpia samettitakki- ja kukkahuivihumanisteja kahden puolueen rajalla moinen sapelinkalistelu ärsyttää. Syntyy myös punasiirtymää, kun rauhantahtoisen diplomaatin tukijat vaihtavat Arhinmäen kannattajiksi tai jättäytyvät tykkänään kotiin aggressiiviseen vastakampajointiin tympääntyneinä.

Vasemmistolle meuhkaaminen on kaiken lisäksi täysin turhaa ajanhaaskuuta Haaviston vaalityön kannalta. Suomalainen ja eurooppalainen politiikka on siirtynyt vahvasti oikealle konservatiivijytkyjen myötä. Perinteisiä sosiaalidemokraatteja ja vasemmistolaisia on lopultakin aika vähän, sieltä ei enää äänestäjiä irtoa. Kasvunvara on oikealla. Sauli Niinistön huippusuosion sulaminen vapauttaa prosentteja poliittisessa keskustassa.  Kaupunkilaiselle porvariehdokkaalle on siis enemmän tilaa ja tilausta kuin ympäristötietoiselle viherhipille.

Pekka Haavistolla on kaikki mahdollisuudet menestyä oikeistossa. Hän vaikuttaa maltilliselta ja hyväntahtoiselta isänmaanystävältä. Haavisto on huolellisesti hionut käytöksestään särmiä, jopa fyysisesti: Koijärvi-veteraanin viikset ja nahkahousut ovat saaneet väistyä harmaapäisen saippuaoopperapatriarkan tieltä. Hän uhkuu joka suuntaan kristillistä sovinnollisuutta. Perusvihreään tapaan Pekka Haavisto on äärikiihkoton.

Jumalan siunausta toivottava konservatiivivihreä ei ehkä olekaan ylivoimainen äänestettävä töölöläismummoille ja espoolaisinsinööreille.

Vaalikampanjasivulla korostetaan Haaviston olevan ennen kaikkea isänmaallinen mies. Haastatteluissaan hän on alleviivannut olevansa kuplavolkkareita keräilevä formulaharrastaja. Vain Arttu Wiskari puuttuu.

Vai puuttuuko sittenkään? Haaviston tukiryhmässä messiaanisen ehdokkaan perussuomalaista normaaliutta ylistää väkevästi Suomen tavallisin ihminen ja Wiskarin esikuva, Anssi Kela, väärentämättömällä gospelmuusikon innolla:

Kun Pekka Haavisto matkusti Viitasaarelle tapaamaan Teuvo Hakkaraista, saimme esimerkin siitä millainen presidentti meillä voisi olla. Presidentti, joka uskoo ihmisiin ja on valmis avoimeen keskusteluun myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Presidentti, joka pystyy katsomaan tietämättömyyden lävitse ja olemaan takertumatta ajattelemattomasti heitettyihin loukkauksiin. Presidentti, joka ei näe ensimmäisenä sitä mikä meidät erottaa, vaan sen, mikä meitä yhdistää.

Kaunopuheisen blogiryöpsähdyksen alta paljastuu pari mielenkiintoista ajatusta, jotka kertovat enemmän faneista kuin idolista. Se, että Pekka Haavisto ylipäätään puhuu Teuvo Hakkaraiselle, nähdään kautta aikojen suurisydämisimpänä humaaniutena. Piipahdus Keski-Suomessa koetaan suunnattomana sankaritekona, kunpa vain viitasaarelaiset ymmärsivät olla kiitollisia.

Vaikka jokaisessa puolueessa syntyy väkisinkin henkilönpalvontaa oman presidenttiehdokkaan ympärille, Pekka Haaviston saamassa suitsutuksessa alkaa olla jo Steve Jobs -tason jumalointia.

Ehdokkaaseen liitettyjen yliluonnollisten odotusten lisäksi Haaviston kampanjatiimillä ei ole kuin yksi todella vaikea ongelma: Vihreiden vasemmistoleima.

Puolueen kannattajien enemmistö mieltää itsensä pitkälti punavihreiksi, mutta puoluejohdossa tiedetään, että Suomi on porvarillinen maa, jossa hipit eivät juhli. Kuinka ratkaistaan laajan hyväksynnän ongelma ilman, että omat hylkäävät? Parhaimpana konstinaan puolue on yrittänyt tuomita vasemmisto–oikeisto-jaon. Suomeksi se tarkoittaa, että puolueen kellokkaat hyväksyvät vallitsevan talouspolitiikan uusliberalistiset trendit sellaisenaan. Tässäkin suhteessa ratkaisu muistuttaa Perussuomalaisten vastaavaa.

Valitettavasti viesti ei ole tavoittanut muita kuin Vasemmistoliiton jäseniä. Kansalaiset pitävät edelleen vihreitä poliitikkoja rettelöivinä kommunisteina – paitsi vasemmistolaiset, joille puolue on aivan yksiselitteisesti oikeistolainen.

Kuka tietää, ehkä presidentinvaalit auttavat Vihreitä – De Gröna viimeinkin löytämään paikkansa poliittisella kartalla?

Ota osaa keskusteluun

26 kommenttia

  1. Täytyy sanoa, että vaikka omastakin mielestäni Haaviston kannattajan on homma välillä mennyt tai menossa överiksi, niin Järvistä lukevana on Järvisenkin suhtautuminen ainakin Facebookin puolella ollut vähän epäterve.

    Arhinmäki on mielestäni oikeasti varsinkin viime vaaleissa sortunut populismiin. Samoin on totta, että Haavistolla on galluppien valossa paremmat chanssit mennä läpi.

    So what, aina saa äänestää omaa ehdokastaan. Itse tosin ainakin taktikoin, niin pitkään kuin meillä ei ole edes presidentinvaaleissa siirtoäänivaalitapaa. Yms. yms. yms. jne. kaikki me Haaviston kannattajathan olemme ihan hirveitä uskovaisia ja herp derps.

  2. Sinänsä kohdallinen kirjoitus, joka kyllä osuu maaliinsa. Miksi Haaviston kannattajat hamuavat ääniä juuri vasemmistosta, mikseivät tee työtä hänen kuvansa kirkastamiseksi oikeistossa? On hyvä nostaa tämä esiin nyt, kun vaalien esikierrosta käydään gallupeissa ja kannatuskäyriä luetaan kuin Ilmestyskirjaa. Juuri tällä hetkellä kaikki odottavat ratkaisevaa muutosta, esim. Haaviston suosion taittumista hurjaan nousuun.

    Vihreiden oikea ongelma on Sauli Niinistön etumatka. Uskoisin, että moni potentiaalinen Haaviston äänestäjä äänestää jostain syystä Niinistöä. Vastaavasti Vasemmistoliiton ongelma on se, että Vihreiden saati SDP:n ehdokas ei ole mitenkään yksiselitteisesti vihervasemmistoa yhdistävä, mutta omankin ehdokkaan on vaikea sitä tehdä.

    Jos emme olisi keskellä vaalitaistoa, ongelman ydin saattaisi näyttäytyä vielä toisaalla, vaalijärjestelmässä. Valitsijamiehillä oli aikanaan mahdollisuus kolmeen äänestyskierrokseen. Ensin katsottiin henkilöiden todellinen kannatus. Sitten, tämän selvittyä, ryhmityttiin uudelleen ja äänestettiin mahdolliselle kolmannelle kierrokselle pääsevää kaksikkoa. Vasta sitten äänestettiin kahdesta eniten ääniä saaneesta.

    Nyt kaksivaiheisessa suorassa kansanvaalissa gallupit ovat ja eivät ole korvanneet tuon ensimmäisen kierroksen. Nyt ensimmäinen kierros on ja ei ole yhtä aikaa myös tuo toinen kierros. Voi voi.

    Tilanne on kuitenkin vieläkin monimutkaisempi. Onko kolmenkaan kierroksen vaali oikeudenmukainen? Eikö ennemminkin pitäisi tiputtaa joka kierroksella pois vähiten ääniä saanut, ja kierroksia olisi siis n-1? Mutta teoriassa tällöinkin saattaisi tippua pois ehdokas, jota 100% äänestäjistä pitää toiseksi parhaana. Olisiko siis pisteytyssysteemi vieläkin parempi ratkaisu?

    Itse asiassa mikään vaalijärjestelmä ei voi taata ehdottoman oikeaa lopputulosta, sen vuoksi, että äänestäjillä ei ole ehdottomia kantoja, vaan mielipiteet vaihtuvat ja haihtuvat. Juuri tässä mielessä vaalien esikierros on siellä missä sen pitääkin olla: vaalikampanjassa, nyt. Sikäli on oikein ja kohtuullista, että kannatuksiin vaikutetaan nyt suoraan tällaisella kinastelulla, propagandalla ja blogemiikillä, jota sekä Vihreät että arvoisa Kaasuputki edustavat.

    Mutta käännänpä tämän vielä kerran ympäri. Mistä oikein vaahtoamme? Tuskin näillä vaaleilla ratkaistaan ihmiskunnan kohtaloa. Aika pienestä siirrosta on lopulta kyse. Vaikka vaalitaisto on oikeutettua, äänestäjän tulisi panna jäitä hattuun, veisata viis vaalihössötyksestä tai -kiimasta, gallupeista, toisistakierroksista ja blogosfääristä, ja äänestää suoraan ehdokasta, jota pitää parhaana, ja siirtyä sitten parantamaan maailmaa muilla, ehkä oleellisemmillakin keinoilla.

    Niinpä mä sitten ajattelin äänestää Arhinmäkeä

    1. STV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirto%C3%A4%C3%A4nivaalitapa) toteuttaisi mukavasti tuon idean vähiten ääniä saaneen tiputtamisesta joka kierroksella, mutta siten että tarvittaisiin vain yksi vaali. Se kun otettaisiin käyttöön niin voitaisiin lopettaa täysin poliittiseen sisältöön liittymätön taktikointi.

      Täydellistä vaalitapaa odotellessa ymmärrän hyvin että jotkut haluavat taktikoida niin että äänestävät toiselle kierrokselle mentäessä ensisijaisesti muita huonompia vaihtoehtoja vastaan äänestämällä jotain sellaista tarpeeksi hyvää jolla mahdollisuuksia gallupien perusteella näyttää olevan. Ymmärrän myös jos koko taktikointi raivostuttaa tai ei muutenkaan kiinnosta eikä halua sellaiseen lähteä. Molemmat ovat ihan hyviä perusteita äänensä antamiselle.

  3. Haluaisin äänestää Arhinmäkeä, mutta näissä vaaleissa näyttää siltä, että sorrun itse muutoin vastenmielisenä pitämääni taktikointiin.

    Vasemmistoliiton tulevaisuuden kannalta olisi parempi, että Arhinmäki pysyisi puolueen puheenjohtajana. – Uskon, että Arhinmäki itsekin haluaa olla vielä usean vuoden ajan puheenjohtaja, ei presidentti.

    Tästä johtuen, vaikka haluaisinkin Vasemmistoliitolle veret seisauttavan vaalivoiton, joudun äänestämään mielestäni toiseksi parasta ehdokasta.

    Ahdistaa, mutta näillä ahdistuksilla mennään.

    1. Veikko: näinpä juuri itsekin tuumailin. Ahdistaahan se, mutta näin se vaan menee – on muuten mulla ensimmäinen kerta 30 vuoteen kun olen päättänyt äänestää muuta kuin puolueen ehdokasta.

      1. Yritin vienolla äänensävyllä kuiskata blogissani, että vasuriäänillä Haavistoa ei auteta toiselle kierrokselle. Jos millään. Soini ja Väyrynen ratsastavat EU-kritiikillä; jos yksikin velkaongelma putkahtaa esiin jossakin euromaassa, niin Haavistolla ei ole jatkoon asiaa, vaikka kaikki vasemmistokannattajat äänestäisivät häntä kaksin käsin.

        Sanomatta jäi, että mikä on vähän presidentinvaaleissa, on paljon pienessä puolueessa: Vasemmistoliitto voisi kaivata itsekin edes joidenkin kannattajiensa ääniä. Itse aion pudottaa lappuni uurnaan Paavo Arhinmäen puolesta, vaikka tiedän, ettei hänestä presidenttiä tule.

        Se on eri asia, sitten, jos Pekka Haavisto aivan oikeasti tuntuu mieluisammalta ehdokkaalta kuin muut vaihtoehdot. Silloin ilman muuta pitääkin tukea hänen kampanjaansa.

  4. Tämä linkki ”presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki kuvataan perussuomalaiseksi tappelupukariksi,..” on virheelllinen. Se johtaa Martti Tulenheimon blogautukseen, jossa Arhnmäkeä ei lainkaan mainita.

  5. Mun mielestä tapahtumaketju on edennyt koko lailla eri tavalla kuin Järvinen on kuvannut. Arhinmäkihän itse aloitti vaalikampanjansa ”myöhässä”, kun muilla ehdokkailla oli jo täysi tohina päällä. Tässä vaiheessa monella äänestäjällä alkoi jo olla jonkinlainen kuva ehdokkaastaan, ja monta punavihreää ääntä oli jo ehkä löytänyt Haaviston nimen ehdokaslistalta. Tilanteen johdosta Arhis päättää käynnistää kampanjansa hyökkäämällä – kuinkas muutenkaan – näkyvästi Pekka Haaviston kimppuun tuulesta temmatuilla Nato-höpinöillään.

    Väittäisin, että Haavisto-faneilla ja kampanjaväellä on varsin hyvin tiedossa se että vasemmalta ei juuri ääniä irtoa vaan enemmän pelivaraa on sielä Niinistön potissa. Arhinmäki-Haavisto vastakkainasettelu on nähdäkseni lähtenyt ihan sieltä vassareiden omasta leiristä (eka linkkauksesikin kertoo ainakin viime vaaleissa äänestäneensä Vasemmistoliittoa). Lisäksi Arhinmäen joukot tuntuvat lähteneen tähänkin kiistaan enemmänkin puoluepoliittisena kuin pressaehdokkaiden nokitteluna, koska, kai sen saa sanoa ääneen, Arhinmäellä ei ole missään vaiheessa ollut realistisia mahdollisuuksia toiselle kierrokselle asti.

    Itsekin toteat kommenteissa että äänestät puoluetta etkä presidenttiä (”Vasemmistoliitto voisi kaivata itsekin edes joidenkin kannattajiensa ääniä. Itse aion pudottaa lappuni uurnaan Paavo Arhinmäen puolesta, vaikka tiedän, ettei hänestä presidenttiä tule.”). Alusta asti on ollut aika selvää että Arhis ei tosissaan pyri presidentiksi vaan lähinnä pitää yllä Vasemmistoliiton näkyvyyttä ja uskottavuutta.

    1. Pekka Haaviston myönteinen Nato-kanta on ollut puheenaihe jo kauan ennen presidentinvaaleja, joten avaus siihen suuntaan tuskin tuli yllätyksenä hänen tiimilleen. Tuulestahan väittämää ei ollut temmattu, vaan Haaviston omista, aiemmista mielipiteistä. Arhinmäki toki muotoili asian onnettomasti: hänen housuissaan olisin itse tervehtinyt ilolla Pekka Haaviston mielenmuutosta Nato-asiassa.

      Se, etteivätkö Vihreät pitäisi näitä vaaleja puoluevaaleina, on joko naiivia typeryyttä tai inhottavaa kaksinaamaisuutta. Pekka Haavistolla ei ole mahdollisuuksia päästä presidentiksi, joten tavoitteet ovat jossain muualla.

      Itse äänestän Arhinmäkeä ennen kaikkea siksi, että hän on minulle sopivin ehdokas. Puolue tulee kivana bonuksena. Mikäli Vasemmistoliitto ei olisi asettanut omaa ehdokasta, olisin varautunut antamaan ironiaäänen Paavo Väyryselle.

      1. Onhan selvää että täällä Vihreissä hykerrellään onnesta runsaan positiivisen julkisuuden ansiosta, ja puoluetoimiston näkökulmasta kaikki vaalit ovat osaltaan puoluevaaleja. Itse voin kuitenkin lukea itseni naiiviksi typerykseksi jos sillä tarkoitat sitä että uskon Haavistolla olevan ihan aito mahdollisuus jopa voittaa vaalit. Onko vihreät inhottavalla kaksinaamaisuudellaan onnistunut fuulaamaan kampanjan ikoneiksi koko liudan puoluepoliittisesti sitoutumattomia naiiveja julkkistyperyksiä (http://haavisto2012.fi/tukijat/) joiden edistämät tavoitteet itseasiassa ovatkin ”jossain muualla”?

  6. Kas vaan taas täällä ns. ”pilkku”työläinen, eli KAS ”vain”?! No, leikki taas sikseen, mutta olen sitä mieltä kuin Jamikin, että lappu laitetaan ja kiltisti sittenkin omaan laariin, eli Paavo Arhinmäki numero 9.

    Te, joita synnintuskat, jos tässä vaalin vaiheessa alkavat roppailla sanon suoraan: Paskamatti ja piste! Eikö olisi helpompaa äänestää omaansa, kuin ruikuttaa vieraan perään! Ja kuten Jami Järvinen totesi, eivät vasureitten äänet riitä viemään erästä viherpiipertäjää vaalien voittajaksi ,vaikka nyt gallup-tietomäärän mukaan niin sattuisi ehkä käymään, mutta EI KÄY! Miksi? No, häpeän tunnustaa, että siksipä siksi, ja sen pituinen se!

    Kun vastassa on valkoinen talvi tai punainen pistepirkkomme niin jaan ääneni näin: 1)Ensimmäiselle kierrokselle valitsen omani(kuten monet muutkin tekevät; melkein kaikki); 2)taktikoin toista kierrosta varten, ja valitsen a)b)c)ja d)vaihtoehtojen välillä, eli nyt gallup-huumassamme on ensin a)Haavisto, jota julkisestikin omassaan näyttäytyy mm. Rakennusliiton johtaja Kyösti Suokas omalla nimellään vielä, ja KU:n tuttu blogisti. Sen sijaan olen havainnut, että oma Clasumme on siirtynyt sieltä takaisin kotiinsa, ja Paavo Arhinmäen kannattajaksi. Ilokseni havaitsin Artsukkamme tukilistalla vanhoja ja loistavia liikkeen edustajia, kuten Alenius, ja, kuten SKDL:n ajan tähtemme ja presidenttivaalien superstar Kalevi Kivistö mm. Puhumattakaan nuoristamme! Asia siis hyvä kymmenen!

    b)Valitsenkin Paavo Lipposen, koska oletettavaa on, että sosialidemokraatit ryhmittyvät kuitenkin hänenkin taakseen, ja hän voi sittenkin nousta kakkossijalle: Näin ay-liikkeen kasvattina havaitsin Paavo Lipposen tukijaksi ilmoittatuneen mm. Pekka Ahmavaaran.

    c)Näin kaksi potentilaalista ehdokasta ,eli Haavisto Pekka ja Lipponen Pekka on siivutettu, koska kummastakaan ei tule kakkoskierrokselle menijää, joten voin edelleen rauhassa äänestää omaa Paavoamme, joka jo tässä vaiheessa, kun näin teemme onkin ylittänyt kakkoskierroksen rajat, ja saanut ääniä tasan 8,6775 prosenttia valittavaksi tarkoitettu samanlainen on juuri tämä luku!

    Kannattaako taktikoida väärään laariin, vai omaan ja kestävään kehitykseen, avaraan luotokäsitykseen ja sen lisäksi vielä
    rakkausasiastamme sen verran, että eikö ole ihanaa, että Paavostamme on tulossa ISÄ, ja vielä isoilla kirjaimilla, koska hänhän on vaalien voittaja jo nyt!

    Jäljelle jäi vielä d- vaihtoehto, jossa sittenki meikäläiset taas alkavat ns. ”taktikoimaan”, eli perussuomalaisten piikkiin pannaan kaljarahat, ja vedotaan, että kyllä se Soini peittoo sen Väyrysen, jne……!
    No, omassa päässäni arvaan näin: 1)d ja f) 1)Paavo Väyrysen mukikampanjan ansiosta ja rouva Vuokon(joka lienee viisas nainen)yhteisesiintymiset ovat vedonneet moneen ns. vanhakantaiseksikin kuunneltuunn virteemme: ”Kuten..äänisen aallot .. jne…kuten; turpavärkit kuntoo, kunta paavo saapuu vierailulleen…)
    1.d. eli siis paavo väyrynen pienellä, koska hänen kampanjansahan on kutaa, kun presidentin valtaoikeus kumoaa hänen omat oppinsa , eli 1.2.3. ja 4., eli 1)Paavon ylipäällkkyys meinaapa sitä , etteivät natolaiset joukot saavu enää suomen rajoille, vai….
    2)Paavo presidenttiys tarkoittaakin sitä, että sinne ne juuri tulevatkin, koska ahdasmielinen ylipäällikkö haluaa suojata omansa….
    3)Pekka haaviston kanssa väyryset menevät kirkkoon jouluna vaikka ja rukoilevat jumalaansa (minullapa onkin ihan oma Jumala), että pkle sentään anna mulle kaikki nuo lautaset tuolta, koska kohta tänne tulee ylimääräistä porukkaa niin p…leesti, koska Pekka ja Paavo olivatkin tehneet diilin!
    4)taktikkomme ovat taas asiallaan ,ja toteavat, etteivät Timo Soini ja Paavo Väyrynen voi peitota Pekka Haavistoa tai Paavo Lipposta…No, vanhana ……..suoraan sanon ……järjestöjyskänä totean, että nappiin meni, mutta suoraan mustaakin mustenpaan kaivoon!

    Mitäs tässä nyt sitten enää, kuin a)b) ja c) a)kuin annankin ääneni suoraan Sauli Niinistölle(vautsi mikä mies…pus,pus..): Ei sentään; enhän nimä voi luopioksi ryhtyä ja alkaa paasaamaan Sauli Niinistöstä hyviä puolia, ja että hänhän nyt olisi…..no, jaa..mietitään, koska jos haluan todellakin taktikoida äänestän b)vain Niiniston Saulia, ja tai
    b)omaa mustaa hevosta käyttäen , kuten Lauri sanoi: ” ettei tässä mitään pelastusoperaatiota enää tehdä; mutta tehdään se mitä voidaan.” Kannatan: taas Latemme paukautti ilmoille sen mistä on kysymys!

    Herrat Helsingin voisin sanoa, että voit……jne….mutta en sanokaan vaan toistan erään kivan asian tässä lopuksi!

    1)Onko voivuorella ketään kotona…
    2)Onko lampunvalaisimemme kotona…
    3)Onko Paavo Väyrysten kotona viinitila..
    4)Onko vihreitten kolossa humanoideja…
    5)Onko vassariväiskin kotona pikilankaa..
    6)Onko Saulin kotona nälkäänäkeviä lapsia..
    7)Onko herttuantertun kotona leipäpulaa…
    8)Vihdoin miten tästä kaikesta saat selvää; et mitenkään! Eli kysele reippaasti vaan kaikesta mitä ikinä haluat, koska kanavia on.

    Vaalit alkavat muuten tuossa tuokiossa, eli 11.1.12…ennakkoäänestyksellä. Ja mennäänpä sen madon kanssa sinne ja tarkistetaan saamme saman numeron aikaiseksi: Ysi, ysi ja ysi; 9…………..9…………..9…………….9………

  7. Sanoin tämän jo toisellakin foorumilla: miksi vasemmistolaista haittaa äänestäjien taktikointi Pekka Haaviston ja Paavo Arhinmäen välillä näissä vaaleissa, kun en suuremmin kuullut samaa ajattelua vasemmistolta, kun edellisissä presidentinvaaleissa monet taktikoivat Tarja Halosen hyväksi Heidi Hautalaa vastaan.

    Kyse ei siis ole äänestäjien epäloogisesta käytöksestä, vaan siitä, että se käytös ei näissä vaaleissa pelaa vasemmiston ehdokkaan hyväksi.

    Lisäksi hiukan jo ottaa koppaan tämä vasemmiston järkytys siitä, että vihreät eivät ole vasemmiston apupuolue tai puisto-osasto: ”löytää oikea paikkansa poliittisella kartalla” (=liittyä Vasemmistoon). Ehkä nämä kaksi puoluetta voisivat etsiä yhteistyötä sopivissa asioissa ja lakata nimittelemästä toisiaan.

    Esim. vihreiden näkökulmasta on nimittäin aika epämotivoivaa yrittää sitä yhteistyötä, jos jatkuvasti saa kuulla olevansa hyvinvointivaltiota tuhoava uusliberaali oikeistolainen, jos ei ole kaikesta täsmälleen samaa mieltä kuin vasemmisto(liitto).

  8. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että Haavistokaan pääsisi toiselle kierrokselle. Luulen että hänen kannatuksensa on loppupeleissä samaa luokkaa kuin vihreiden tulos vaaleissa yleensäkin.

    Mielestäni on käsittämätöntä, että joku ei äänestäisi puolueen eli vasemmistoliiton omaa ehdokasta kun sellainen nyt on.

  9. Kynäsi on hyvin teroitettu. Sillä, että minä päädyn Kaasuputkeen ruumiillistamaan yleispunavihreän diasporan tappelupukaria, taitaa olla jokin yhteys toisaalla hiljattain käytyyn keskusteluun. Et muuten lukenut, mitä siinä keskustelussa sinulle kirjoitin. Siellä luki ”Tuli oltua tarpeettoman sarkastinen. Ei ollut tarkoitus loukata.” Tulipa vielä A-sanakin lausuttua. Sen itsetutkistelun pohjalta syntynyt bloggaus on sinulle velkaa yhden asian: kainuulaisiin ei kohdistettu alentavaa retoriikkaa, kiitos siitä.

    Tsemppiä Arhinmäen kampanjalle, äänestäköön kukin ketä huvittaa!

  10. Olin viime eduskuntavaaleissa HS:n tai YLE:n vaalikoneen tulosten mukaan oikeistolaisin vihreä kansanedustajaehdokas. Olkoonkin, että asun Espoossa, työskentelen IT-alalla ja elän avioliitossa naisen kanssa ja perheessämme on tytär ja auto niin olen samaan aikaan taideopiskelija, ruohonjuuritason kulttuuritoimija ja vapaa taiteilijamanageri. En miellä itseäni erityisen vasemmistolaiseksi, mutta minua tyydyttää ajatus siitä, että minun näkökantani olisivat koko puolueen sisällä eniten oikealla.

    Olen aina sympatisoinut Arhinmäen näkemyksiä ja vasemmiston jalatmaassa-tyyppistä politiikan tekemisen tapaa. Se on tullut tutuksi Rovaniemellä työskennellessä EJT:n muutamien muiden loistavien pitkän linjan vasemmistolaisten poliitikkojen kanssa.

    Arhinmäessä kunnioitan erityisesti tapaa, jolla hän oman kompetenssinsä lisäksi muuttaa käsitystä poliitikosta ja tuo poliittiselle areenalle hahmon, jonka mukaan graffari, skeittari, streetwise nuori tyyppi voi olla vaikuttamassa ja päättämässä yhteisistä asioista. Näitä esimerkkejä on edelleen liian vähän ja siksi politiikka kiinnostaa nuoria aina vain vähemmän. Kiinnostavia esikuvia pittää olla ja näkemystä että politiikka voi olla jatkumoa marginaalikulttuurin kentässä omaksutulle aktiivisuudelle.

    Niin kai se viestin piti olla, että pidän kovasti tilanteesta, että meillä on Haavisto ja Arhinmäki, kumpikin mukana ehdokkaina eikä viherpuna-akselin pitäisi sairastaa allergiaa tän asian osalta. Eikä myöskään sen osalta, että hyvät miehet menee hukkaan presidentin hommassa. Ei me olla niin yksien korttien varassa ja kaverit haluaa sitä tosissaan niin annetaan tukemme.

    Haavistoa mä äänestän nyt, mutta toivon menestystä kummallekin ehdokkaalle.

  11. Loppusilaus tulee tässä: Me kaikki vasemistoliittoakin lähellä olevat kaiketi tajuamme tämän:

    1)Ehdokas Paavo Arhinmäki saa äänemme!,koska se on niin, ettei heistä eli 7 muusta ehdokkaasta pääse kukaan heistä yli Sauli Niinistön, joten on vallan turhaa naurattaa kasvimaan pöpöjä huuhaamalla että ”me sitten olemmekin söpöjä ja viisaita kun äänestämmekin jotakin muuta ehdokasta(kuin Paavo Arhinmäkeä), joka ehkä sattuisi ekan kierroksen jälkeen pääsemään toiselle kierrokselle!?

    2)
    2.1. Paavo Väyrynen ei pääse toiselle kierrokselle, joten on turhaa antaa ääniä hänelle:
    2.2. Timo Soini voi taas päästä – hartaana kirkkouskovaisena , koska jos kristilliset päättävät lähteä äänestämään häntä niin, ..katsotaan kuitenkin…
    2.3. Pekka Haavisto ei pääse toiselle kierrokselle, koska hän ei nauti kansan suuren enemmistön kannatusta….valitan…
    2.4. Paavo Lipponen ei myöskään pääse toiselle kierrokselle, koska hänen äänilajinsa on vähän -sanoisinko liian kirmaava nyt..!
    2.5. Sari Essay ei myöskään pääse…
    2.6. Eva Biuaudt ei hänkään pääse….

    Ketkä kaksi voisivat kilpailla keskenään vielä tässä vaiheessa tehdyn gallpup -lennäkki -tietojen mukaan:

    1)Minä itse, eli hän, joka äänestää jotakin muuta kuin itsensä kaltaista ehdokastaan…..
    2)Sinä siellä, joka pohdit, että miksi minä en voisi äänestää omaa ehdokastani, joka on samalla puolueeni puheenjohtaja?

    3)Nämä kaksi ”sussuparia ” siis riitelevät keskenään siitä, että antaako suora ääni heti Sauli Niinistölle, josta voisi tulla ilman toista kierrosta heti presidentti vai äänestääkö ns. turhaa ehdokasta, joka ei missään tapauksessa tule päihittämään asetettua ykkösehdokastamme!

    Kysyn miksi vaalit on tehty tällä kaavalla, kun ne olisi pitänyt tehdä heti ns. ykköskaavalla , eli yksinkertaisesti kansalaisten päästä äänestämään paras! L. toinen kierros on turhaa ja rahan haastauksta kaikkineen.

    Perustuslakivaliokunnalle vaan joutuin uusi lakipykälä siitä, ettei ihmisiä tarvitse turhaan juoksuttaa kaksissa vaaleissa, kun yhdelläkin jo pärjätään hyvin.

    Perustuslakimme – oliko pykälä 6 ja 7 sanovat että: ” me paskakuskit voisimme jo tajuta, ettei vaalimentaliteettimme ole hyvä eikä suotava, jos kakkoskierrokselle pääseekin kansanvillitsijä, joka kusahtaa ensi kierroksen voittajan kumoon! Onko demokratian pelisääntöjen mukainen vaali! No, ei ole!

    Hei sun heiluvilles vaan, mutta kun asiat on näin niin sanon nvaan taas vanhemmuuttani, että ÄÄNESTÄKÄÄ NYT KLE SITÄ PAAVO ARHINMÄKEÄ, KUN VIELÄ SAATTE VAPAASSA MAASSA ÄÄNESTÄÄ!
    Siis numero 9, ysi, ysi, ja ysitkin voivat joskus kompuroida, ja …..joten ala sitä sitten normeeraamaan sanoiskin Sauli Niinistö, ja ottaisi ilolla vastaan vassarijengin haasteen!

    Luvallanne taas, hepskulleis ja norttipäälle!

    Sirpa I

  12. En äänestäisi Haavistoa edes toisella kierroksella. Mutta hänen mainostetaankin olevan älymystön edustaja ja minä en siihen ilmeisesti kuulu.

  13. Hetkinen… käydäänkö täällä nyt ihan vakavasti keskustelua siitä, onko Jami Järvinen oikeassa väitteissään niistä väitteistä, joita jotkut Pekka Haaviston kannattajat ovat mahdollisesti esittäneet niistä väitteistä, joita Paavo Arhinmäki tai hänen kannattajansa ovat mahdollisesti esittäneet Pekka Haaviston mielipiteistä? Onko tämä jokin live-roolipeli vai oletteko te ihan vakavissanne? 🙂

    Minusta keskustelu ei ole kauhean antoisaa, jos sen perussisältö on toisten osapuolten mielipiteiden oikea kategorisointi ja luokittelu. En usko sen ainakaan lisäävän ihmisten kiinnostusta politiikkaan.

    Esimerkiksi kaksissa viime ek-vaaleissa esimerkiksi Pirkanmaalla ovat, anteeksi kovasti, menestyneet erityisen hyvin muutamat yksilöt, joiden en muista vaaleissa esittäneen yhtään *poliittista* ehdotusta tai kantaa. Se on minusta aika surullista.

    Sille, että politiikassa menestyy yhä useammin mielikuvilla paremmin kuin sisällöillä, on tietysti monta syytä. *Yksi* syy sille, että politiikan sisällöistä on keskimäärin vaikea kiinnostua, voi kuitenkin olla siinä, että iso osa poliittisesta keskustelusta koostuu metatason väittelyistä, joiden mittakaava on suunnilleen galaksin laajuinen.

    Väitellään kiivaasti siitä, onko joku luokitellut itsensä tai puolueensa oikein, tai siitä, mitä joku teki tai sanoi 1984 tai 1992. On vaikea seurata yhtä keskustelua yksittäisestä aiheesta (esim. miten maanpuolustus pitäisi hoitaa) ja tempautua sen mukaan, jos keskustelusta iso osa on lähempänä politiikan historiaa tai tutkimusta.

    Kulminaatiopisteensä tämä saavuttanee eduskunnan täysistunnoissa. Jokainen niitä seuraava tolkullinen ihminen hoksaa nopeasti, että kyse on näytelmästä eikä keskustelusta. Paradoksi on, että ne olisivat todennäköisesti kiinnostavampia tai ainakin siedettävämpiä, jos poliitikot unohtaisivat ”yleisönsä” ja yrittäisivät älyllisesti rehellisesti puhua toistensa kanssa siitä, mikä olisi fiksuin tapa ratkaista asia X.

    Esimerkki hyvästä keskustelusta oli mielestäni Nelosen Haaviston ja Soinin välinen keskustelu. Toki siinäkin toisteltiin useaan otteeseen, että ”tehän olette sitä mieltä, että X”. Olennaista oli, että sitten toisella oli mahdollisuus esittää oma perustelunsa ja sanoa, mitä mieltä todella on. Ei syntynyt eipäs-juupas-väittelyä siitä, oliko toisella oikeus sanoa olevansa tätä mieltä, tai miten tämä mielipide pitäisi kategorisoida.

    Toinen asiallinen keskustelunavaus tuli ex-PMI Matti Vanhaselta Suomen Kuvalehdessä. Hänen kysymyksensä olivat vaikeita ja hyviä. Ehkä olen naiivi optimisti, mutta kuvittelen, että jos sellaisia kysymyksiä esitettäisiin useammin ja niihin vastattaisiin fiksusti, kyllä ihmiset jaksaisivat olla niistä aivan yhtä kiinnostuneita kuin esimerkiksi ehdokas Niinistön uudesta hauvelista.

  14. Mielestäni hieman hämmentävää, että tuossa keskustelussa linkitetään minun blogiini, ikään kuin minä olisin kyseisessä kirjoituksessa suutahtanut että miksi joku vastustaa Haavistoa. Sitähän minä en tuossa kirjoituksessani nostanut esille. En tekstissäni kyseenalaistanut kenenkään oikeutta vastustaa Haavistoa enkä tivannut miksi Haavistoa vastustetaan, joten blogiini huudahduksella ”MIKSI SINÄ VASTUSTAT PEKKA HAAVISTOA” linkittäminen tuntuu kummalliselta.

    Toisekseen mielestäni on huvittavaa, että heti minun blogiini linkkaavan, minuun liittymättömän kysymyksen jälkeen puhutaan kuinka Vihreät sitä ja tätä. Kuten blogimerkinnässäni sanoin, äänestin eduskuntavaaleissa Vasemmistoa, en Vihreitä.

    Heti blogimerkintääni linkittämisen jälkeen Vihreistä puhuminen tuntuu hieman että minusta yritetään leipoa Vihreän jäsentä, joka yrittää räyhätä Arhinmäen kannattajia Haavistolla lättyyn. Toki minä kannatan Haavistoa Arhinmäen kustannuksella, mutta minä en todellakaan demonisoinut Arhinmäkeä. Kukin äänestäköön mitä haluaa, mutta meillä on myös jokaisella oikeus kertoa miksi meidän mielestämme oma ehdokkaamme on paras.

  15. Topias raukkanen, voi voi sentään; luuletko, että tässä vaalitavassa Pekka Haavistosi saa yhtään ääntä, jolla hän pääsisi presidentinvirkaan: Sorry, ja sorry ,ei saa!

    Mutta, jos taas äänestäisitkin Sauli Niinistöä perusteellinen kantani on, että silloin voisit levennellä äänelläsi, koska hän on – valitan – tuleva presidenttimme.

    Onhan selvää, että kaikki ehdokkaat nyt juuri ovatkin vain täyte-ehdolla.
    Kun itse äänestän Paavo Arhinmäkeä numerolla 9, on selvää, että äänestän häntä sen vuoksi, että olen hänen tukijansa ja kannattajansa.

    Uskon kuitenkin, että Paavomme voi tehdä kiprusovinkin malliin maalin, jolla me voimme sanoa ylpeästi, että ”S…n tunarit, keleen kommarit sittenkin….”! Vai pitäisikö meidän kääriytyä vappumarssilla punaiseen huntuun ja rytyä itkemään, että ai jai sentään, kun v….ttaa tuo presidenttikin, kun on ihan samannäköinen kuin eräs entinen pääministeri, joka meni huppu vinossa erääseenkin kirkkoon ja pukeutui valkoiseen huppuun kirkonkellojen kerhohuoneessamme!

    Siis sittenkin; mikäs tässä antaa palaa vaan, mutta muistakaa,että en ole vahingoittanut kenenkään imagoa, vaan ainoastaan kerrannut mitä olen julkisista tiedotusvälineistä saanut tietää!

    Vaalit lähestyvät ja tämä tyttö ryhtyy parsimaan vanhoja sukkia, ettei vallan unohdu tämä arkielämämmekään…!

    Äänestä nyt vielä sitä Artsukkaamme, eli numerolla 9. Ole reilu ja tee niin niin ei tule jälkipuheitakaan…..!

    1. Sirpa, itsekin sanot äänestäväsi Arhinmäkeä, koska olet hänen tukijansa ja kannattajansa. Yhtä lailla minä äänestän Haavistoa, koska olen hänen tukijansa ja kannattajansa. Epäolennaista on siis luulenko Haaviston pääsevän presidentiksi vai ei. Olennaista on, että äänestän ehdokasta, jonka haluan presidentiksi.

  16. Nyt on sitten kuulkaas loppiainen ja viikonloppu, joten ei tarvitse olla enää virankaan puolesta vihainen. Säästellään paukkuja maanantaillekin. Eli jos ei kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin mennä.

  17. Topias: Nyt pyydän anteeksi, jos loukkasin Sinua – asia on juuri niin kuin toteat! Onnea meille vaaliin; kiri, kiri ja kirit päälle!

  18. Tuota noin. Arhinmäki on erinomainen ehdokas, jonka juttuja esim. itse olen nostanut omalla FB-seinälläni esiin. Näissä vaaleissa silti olen äänestänyt ja kampanjoinut Pekka Haaviston puolesta, ihan sen yksinkertaisen syyn vuoksi, että haluaisin juuri hänet seuraavaksi presidentiksemme.

    Missään keskustelussa irl en ole huomannut Haaviston kannattajien dissaavan tai mollaavan Arhinmäkeä, päinvastoin. En myöskään ole kuullut tuttavapiirini Arhinmäki-kannattajien dissaavan Haavistoa.

    Joten, Jami, tämä kirjoitus menee kyllä ohi ja lujaa ainakin minun kokemuspiirissäni.

    J.K. Tsemppiä kovasti kampanjoinnin loppumetreille, kaikki Paavo A:n kannattajat! 🙂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.