Kadotetut rasistit

Kadotetut rasistit

PLOKI SE ON MINULLAKIN

Ploki on minulle katkera pala. Puhetta tulee kuin rännistä kuraa.

Missä EU, siellä ongelma. Silloin korostuvat arvot ja asenteet. Ei pidä herkistyä, eikä hermostua.

Ploki jättää isomman hiilijalanjäljen kuin katumaasturi.

Tunnen iloa ja ylpeyyttä olla samassa porukassa. En arvosta valittamista.

Teksti luotu Vihreän Langan Plokinaattorilla

Toiseksi suurimman hallituspuolueen elinikäinen ja korvaamaton puheenjohtaja on kunnostautunut pitkästä aikaa erilaisissa solvauksissa. Timo Soinin blogissa – jota maisterisjätkä itse keksimällään Iivisniemen murteella kutsuu ”plokiksi” – on julkaistu liuta etenkin Vihreitä – De Gröna alatyylisesti halveeraavia kannanottoja. Oppositiossa mukavasti pöhöttyneelle ympäristöpuolueelle se sopii oikein hyvin. Vihatun ulkoministerin vasiten haukkumat puolueet saavat nostetta juuri, kun kuntavaalien ehdokasrekrytointi pitää käynnistää.

Osansa piiskaniskuista saavat myös demarit, mutta veret seisauttavaa vaalivoittoa kohti laajan kansansuosion aallonharjalla seilaava valtionhoitajapuolue ei luultavasti edes yritä piitata Soinin isällisistä neuvoista.

Vasemmistoliiton haukkuja pitänee odottaa seuraavaan puoluekannatusmittaukseen asti. Kyllä ne sieltä tulevat vielä.

Jytkypomon blogitekstien erikoisuus ovat loanheiton ohella aina olleet arvoitukselliset non sequitur -fraasit, joita hän ketjuttaa aivot nyrjäyttäviksi paradokseiksi parin–kolmen sanan virkkeistä koostuvissa proosarunoissaan. Hyvänä esimerkkinä olkoon aivan äskettäin julkaistu ”Ällöttävää naisvihaa” -artikkeli, jossa hän esittelee ällöttävää naisvihaansa toivomalla muun muassa, ettei kotona tapahtuvista asioista tarvitsisi kylillä hiiskua:

Perussuomalaiset luottavat perheiden omaan tahtoon. Perheen sisäinen elämä on pidettävä yhteiskunnan vaikutusvallan ulkopuolella. Tästä tulee suuri kuntavaaliteema.

Aivan selvää ei ole, millä tavalla Perussuomalaiset eli Timo Soini ”luottavat perheiden omaan tahtoon”, kun muistetaan, että Soini vastustaa joidenkin perheiden oikeutta olla perhe.

Ehkäpä Soinilla on mielessään Suomen rikoslaki, jota päivitettiin juuri niihin aikoihin kuin hänen puolueensa syntyi. Vuonna 1995 pahoinpitely ”yksityisellä paikalla”, siis kotona, muuttui virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Vuotta aiemmin oli todettu, ettei puolisoa saa enää pakottaa seksiin. Lakia täsmennettiin vielä jytkyvuonna 2011, jolloin lievätkin pahoinpitelyn ja seksuaalisen väkivallan muodot perheiden sisällä ja etenkin lapsiin kohdistuneina menettivät statuksensa asianomistajarikoksina.

Minkä Jumala on yhdistänyt – tai on ainakin jonakin päivänä aikeissa yhdistää – sitä älköön syyttäjänlaitos erottako!

Emme voi kuin spekuloida, kuinka paljon Timo Soinia riepoo tämä taannoinen oikeuden päätös, joka langetettiin siitä huolimatta, että perheväkivallan vastaanottava osapuoli oli kaikin keinoin pyrkinyt minimoimaan raa’an pahoinpitelijänsä saaman tuomion. Ammatillisen rikollisjengin johtaminen on stressaavaa työtä ja onko siitä aina tehtävä niin iso numero, jos moottoripyöräharrastajalla hiukan mopo keulii? Kyllä työmies on kopsunsa lisäksi ansainnut oikeuden ruhjoa maihinnousukengällä rouvansa kurkkua. Ja heittäköön ensimmäisen kiven hän, joka ei olisi joskus äkämystyksissään hieronut koiran ulostetta puolisonsa hiuksiin.

Kotiäidit ja perheiden valinnanvapaus ovat joutuneet käsittämättömän vihanpidon kohteeksi.

Suvaitsevaisto on kaikista suvaitsemattomin.

Tai ehkä kristilliskonservatiivinen ulkoministeri on harmissaan vanhemmista holhousvaltion oikuista, kuten sotkeutumisesta tämän kantahämäläisen nuorenparin perhe-elämään. Kansalliseksi ikoniksi ja talvisodan veriuhrin symboliksi noussut vuoden 2011 kultajuhlien torilla tavataan -mies on nyt vaarassa leimautua pahimman lajin rosvoksi, pahoinpitelijäksi ja jopa murhaajaksi. Ketäpä muutakaan siitä syyttäisi kuin poliisia. Ei ihme, että lätkähopeaan tarttui ikävä häpeän sivumaku. Saisi valtio pitää nokkansa ulkona täysivaltaisten kansalaisten lupsakasta kotirauhasta.

Välillä Soini kuitenkin eksyy retorisessa kikkailussaan aivan todelliseen päivänpolitiikkaan. Kuten arvostellessaan sosiaalidemokraatteja heidän vastenmielisestä tavastaan todeta faktoja:

Opposition tehtävä on arvostella hallitusta. Se kuuluu demokratiaan ja on normaalia politiikkaa.

Sen sijaan paikkansa pitämätön leimakirveen käyttö on likaista leimaamista. Siihen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sortuu, kun väittää Perussuomalaisten suojaavan rasisteja.

SDP:n puheenjohtajan tokaisu on tietenkin politiikan todellisuudelle tyypilliseen tapaan hiukan kulmistaan pyöristelty. Timo Soinin tuohtumus ei silti ole millään tasolla perusteltua, onhan hän itse ollut rakentamassa puolueestaan ulkomaalaisvastaisuuden linnaketta.

Silti, niin oudolta kuin se kuulostaakin, jytkymaisterin puolustuspuheenvuoro saattaa lähestyä totuutta ikään kuin takaperin: vaikka perussuomalaiset ovat kynsin ja hampain hyysänneet rasisteja, nämä kiittämättömät hylkäävät heidät. Näin reaalitodellisuus yrittää mukautua Timo Soinin propagandaan.

Puolue on uusimman HS-gallupin mukaan menettänyt jo 8,3 prosenttiyksikköä eduskuntavaalikannatuksestaan ja peräti 13,4 prosenttiyksikköä parhaimmasta kannatusmittauksestaan viisi vuotta sitten. Toisin sanoen vaalituloksen takaa on haihtunut liki puolet ja mittaushuipusta uskomattomat 60 %.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa annettiin karvan verran alle kolmemiljoonaa ääntä. Perussuomalaisten osuus, 17,6 prosenttia, on tästä potista 524 054 kappaletta. Nyt mitatun 9,3 prosentin kannatuksella persujen laariin sataisi enää 276 066 ääntä – siis mikäli kokonaisäänimäärä pysyisi ennallaan.

Kato on hirmuinen, lähes ennen kokematon suomalaisessa puoluepolitiikassa. Työmarkkinapoliittinen selitys, jota Timo Soini itse suosii, sisältää runsaasti muunneltua totuutta. Populismin ammattilaisena ja oppineena miehenä Soini tietää, että kymmeniä- tai satojatuhansia persuäänestäjiä tuskin on elähdyttänyt vaikeasti muotoiltu houre työväenpuolueesta ilman edunvalvontaa.

Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaleissa 524.000 ääntä. Antoivatko he äänensä rasistisista motiiveista?  Kysymys on jo sinänsä pähkähullu. Ja vastaus on ei.

Yksi vilkaisu perussuomalaiseen eduskuntaryhmään todistaa Soinin puhuvan pötyä. Jengi koostuu voittopuolisesti aivan järjettömään ihmisvihaan yltävistä apartheid-poliitikoista tai maallikonkin silmin arvioituna vainoharhaisista hulluista. Heidät on nostettu valtiopäiville pitämään Suomi yksivärisenä. Se oli heidän vaalilupauksensa ja se sai soihtu- ja talikkokansan suurin joukoin vaaliuurnille.

Sitten jotain tapahtui.

Syksyllä 2015 Helsingin Sanomat selvitti, onko romahdusmaisesti huvennut persukannatus valunut mahdollisesti muille puolueille. Tuolloin jo tiedettiin, että yli puolet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneistä ei ollut enää halukas äänestämään samaa puoluetta. Soinin otaksuma duunariäänestäjien ”palaaminen” demareiden riveihin kattoi kuitenkin vain kymmenesosan koko hävikistä. Liki kolmannes ilmoittautui nukkuviksi ja nelisen prosenttia oli löytänyt mielekkäämmän suosikin esoteeristen pienpuolueittemme riveistä.

Kadonneen kolmanneksen koostumusta voidaan arvailla. Tutkija Jussi Jalonen pöyhi joutessaan Helsingin Sanomain ja Suomen Kuvalehden vuosina 2011 ja 2015 tekemiä äänestäjäkyselyitä ja muistutti yleisöään, että perussuomalaiset ovat suurelta osin (ja kaikista muista eduskuntapuolueista poiketen) todellakin olleet rasistisia. Tätä mieltä olivat jopa persukannattajat itse: yli neljännes (27 %) perussuomalaisia äänestäneistä piti itseään rasisteina, kun koko kansasta luku jää puoleen tästä. Todellinen kuva on vieläkin selkeämpi. Vuonna 2011 teetetyn tutkimuksen mukaan yli puolet perussuomalaisisia äänestäneistä on uskonut, että ”joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan moderniin yhteiskuntaan”. Koko kansasta 29 % tunsi tuolloin samoin. Ero on huomattava.

Suomen Kuvalehti puolestaan osoittaa, että täsmälleen kolmasosa perussuomalaisia vuoden 2015 vaaleissa kannattaneista vaatii vaihtoehdottomasti, että Suomessa asuisi ”syntyperäisiä suomalaisia, jotka jakavat suomalaiskansalliset arvot”.

Nämä kaikki roturealistit järjestivät keväällä 2015 Perussuomalaisille lähes yhtä suuren äänisaaliin kuin neljä vuotta aiemmin – jopa ilman monia vanhoja vennamolaisia jytkyveteraaneja. Eduskuntaryhmän rasistisiipi vahvistui. Nyt tullut suosion romahdus on siis sidoksissa hallitusvastuun aiheuttamaan pettymykseen nimenomaan ulkomaalaisasiassa. Puolue ei ole kyllin ilmatiiviisti sulkenut rajoja ja ampunut sisälle livahtaneita.

Perussuomalaisten ongelma on täydellinen umpisolmu eikä sillä ole aivan äskettäistä ennakkotapausta. Puolue on hylännyt käytännöllisesti katsoen kaikki muut tavoitteensa voidakseen antaa hellää suuseksiä rakkaille rasisteilleen. Se on siunannut auliisti Euroopan keskuspankin ja Saksan ajaman, suomalaistakin yrittäjää kuristavan deflaatiopolitiikan, vaikka sen piti olla jollain tavalla eurokriittinen. Se on työntänyt vähävaraiset suomalaiset junan alle saadakseen nimensä samalla niihin papereihin, joilla turvapaikanhakijoiden eloonjäämisprosenttia leikataan. Ja silti uusnatsit hylkäävät liikkeen, jota he pitävät liian lepsuna, liian kompromissihaluisena, liian kokoomuslaisena.

Ensi kevään kuntavaaleissa Soinilla onkin miettimisen paikka. Puolueen kansanedustajien ja nuoriso- sekä paikallispoliitikkojen – näiden joukossa espoolainen Seppo Huhta ja tamperelainen Terhi Kiemunki – viestintä on suunnattu yksinomaan pakokauhun vallassa lähintä natsia äänestävälle ksenofobille. Kun tämä kohderyhmä on menetetty, persuilla ei oikein ole varasuunnitelmaa.

Nuivasta vaalimanifestista piittaamattomia konservatiiviäänestäjiä pakkomielteiset raiskausfantasiat, avoin yhteistoiminta radikaalien kansallisosialististen äärijärjestöjen kanssa sekä aivan mihin hyvänsä poliittiseen kysymykseen maagisesti kytkeytyvä salaliittoteoria kansakunnan olemassaoloa jäytävästä islamisaatiosta eivät sähköistä yhtä paljon kuin aivan todelliset huolet peruspalveluiden tasosta ja saatavuudesta, työpaikoista tai arvonlisäveron korotuspaineista. Keitä he äänestävät, jos ehdolla on pelkkiä minareettikielloista kiljuvia ”maahanmuuttokriitikkoja”?

Ehkä siksi Soinin puheissa tuppaa ylimielisten herjojen ja haukkujen lisäksi toistumaan sana ”paskalaki”. Kohta näet hänen puolueensa ainoat kannattajat ovat ne jälleenrakennuskauden asutustilojen geneettisesti perussuomalaiset perilliset, joiden ympärivuotisten kesämökkien jätevesihuollon päivittämiseen saatiin lisäaikaa juuri perussuomalaisten vahtivuorolla. Kyllä silläkin pari valtuustopaikkaa turvaa.