Mannerheim ja kenraalit

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.


[Kenraali Erkki Johannes] Raappana oli matkalla jonnekin pysähtynyt Mikkeliin. Aamulla hän meni Kalevaan kahville ja tapasi kaksi muuta kenraalimajuria, jotka olivat melkoisessa takatohelossa ja kirosivat, että heille oli käynyt ikävästi: olivat olleet eilen täällä joillakin neuvottelupäivillä ja ne neuvottelut loppuivat illalla Marsalkan luona ja sitten asia oli selvä ja sillä siisti ja he rupesivat pienessä toverisakissa pitämään lystiä, jossa meni aamuun asti. Ja sitten yhtäkkiä aamulla tulee käsky, että heidän pitää vielä tulla Marsalkan puheille. He sanoivat, että kyllä heitä kauheasti harmitti mutta että kyllä sentään hyvin kävi, kun Marsalkka ei huomannut mitään. No niin, yhtäkkiä tuleekin käsky että kenraali Raappana Marsalkan luo. Hän vastasi, ettei voi, hänellä kun on pitkä parta. – Ei, on tultava heti! Raappana sanoi kavereille: – Pitäkää nyt peukkua pystyssä! – ja lähti. Hän palasi jonkin ajan kuluttua ja kertoi, että kun hän ilmoittautui ja sanoi: – Pyydän anteeksi, herra Marsalkka, että tulen näin pitkäpartaisena, mutta olen läpimatkalla ja sain yhtäkkiä käskyn, – niin Marsalkka sanoi siihen: – Ei se mitään. Kenraali on aivan rauhallinen. Minä olen juuri seurustellut kahden humalaisen kenraalin kanssa!”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)