Tällaisia presidentillisiä viisauksia minä, iisalmelainen mieskirjailija, tuossa tuumiskelin, kun istuin työhuoneessani kauhistelemassa kaikkea hiukan liian monimutkaista.

Väitetään, että maahanmuuttokysymykset jakavat kansamme kahtia. Se on vale. Ääripäiden välissä on valtava enemmistö, tolkun ihmiset.

Tolkun ihminen ei kiistä maahanmuuton aiheuttamia ongelmia eikä hekumoi ajatuksella, että kansanedustaja tai hänen lapsensa raiskattaisiin.

En ihan tähän hätään muista, mistä olin saanut sen mielikuvan, että suomalaisessa turvapaikanhakijakeskustelussa olisi olemassa kaksi ääripäätä. Siis että Suomen perustuslain ja vaikkapa Geneven pakolaissopimuksen takaamien oikeuksien puolustaminen on jotenkin täsmälleen yhtä paha asia kuin ihmisten vainoaminen heidän uskontonsa tai ihonvärinsä perusteella.

Vielä vähemmän muistan todisteita sen puolesta, että yksikään poliitikko tai asiantuntija kiistäisi maahanmuuttoon liittyvän mitään ongelmia. Vähän koetin googlata netistä, jos vaikka joku punavihreässä kuplassaan näsäviisasteleva helsinkiläinen taistolaisnuori olisi lämpimikseen valehdellut, ettei 32 000 turvapaikanhakijan joukossa ole minkäänlaista uhkaa kellekään, mutta ei nyt osunut haaviin.

Mutta ei sillä ole väliä, onko väitteeni totta vai ei – näin nämä nyt vain koetaan.

Minä tällaisena tolkun ihmisenä olen äärimaltillinen ja vaadin, että viranomaiset toimivat täsmälleen niin kuin ovat koko ajan toimineet. Se, että kuorrutan nämä täydellisen yhdentekevät nollavaatimukseni sellaisilla kriisiajan paniikkitermeillä kuin ”rajalliset resurssit”, ”kaikista hädänalaisimmat”, ”todelliset turvapaikan tarvitsijat”, ”hallitsematon pakolaisvirta” ja ”yhteiskuntarauha”, on vain minulle kirjailijana suotu literääri tehokeino.

Sekin oli minulta vähän hassu ajatus, että turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ja heidän niukimmin mahdollisin resurssein tapahtunut auttamisensa olisi voitu tehdä ”omien kansalaistemme kustannuksella”, mutta tulipa nyt tuolla tavoin muotoiltua. Emmehän me tolkun ihmiset tietenkään yleensä ajattele, että pakolaisten telttapatjat ja kauravellit olisi suoraan ulosmitattu sotaveteraanien hoitoon varatusta budjetista. Näin nämä nyt vain koetaan. Ei, kun tuonhan minä sanoin jo.

Kaltaiseni tolkun ihminen on aivan toisenlainen kuin raiskaajia rakastavat ”suvakit”. Me sentään tuomitsemme turvapaikanhakijoiden tekemän seksuaalisen häirinnän. Ja rikokset. Ja kaiken. Itse asiassa me tolkun ihmiset taidamme uskoa, että maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyy pelkkiä mittavia ongelmia. Kun meille sanotaan ”turvapaikanhakija”, me kuulemme ”raiskaaja”.

En silti tarkoita, että olisimme rasisteja niin kuin nämä kaduilla partioivat räyhääjät. Me emme räyhää ja tappouhkaile, me vain ajattelemme niin kuin he. Se on aivan eri asia.

Tolkun ihminen ymmärtää, mitä rasistit yrittävät tehdä. He yrittävät vihaa ja pelkoa lietsomalla saada tolkun ihmisiä liittymään heihin, jotta viha, pelko, epäluulo ja turvattomuus lisääntyisivät. Tolkun ihminen ei tähän lankaan mene.

Nimittäin, kun me tolkun ihmiset pohdimme näitä maahanmuuttajia ja muita yhteiskuntaamme luonnostaan kuulumattomia asioita, me tiedämme – päinvastoin kuin rasistit – että kyllä tumminkin murjaani voi olla osa pohjoista kansaamme. Hänen pitää vain olla kiitollinen, nöyrä, katsoa maahan, mutta ennen kaikkea hänen on oltava sopeutuvainen.

Tolkun ihminen olettaa, että ihminen, joka saa maastamme turvaa ja suojaa, osaa antaa sille arvoa eikä ylenkatso tai halveksi kulttuuriamme tai uskontojamme. Tolkun ihminen haluaa, että yhteiskuntaamme sopeutumattomat käännytetään takaisin, mutta osaa myös antaa arvoa niille, jotka kotoutuvat ja osallistuvat yhteiskuntaamme sen täysivaltaisina jäseninä. Tolkun ihminen osaa kunnioittaa mutta myös vaatia kunnioitusta – sekä olla itse sen arvoinen.

Sopeutumattomat vierasmaalaiset ovat niitä pahimpia terroristeja. Sellaiset kuuluvat meidän tolkun ihmisten mielestä saunan taak…

Ota osaa keskusteluun

4 kommenttia

  1. Tolkun ihmisen vastakohta lienee pseudoälykkö, jonka tarkoitus ei ole etsiä ratkaisuja tai kompromisseja mihinkään,vaan siirtää maalitolppia sitä mukaa kun inha tuulipukukansa luulee keksineensä miten pakolaisiin suhtaudutaan realistisesti ja tasapuolisesti.
    Puhumattakaan öyhäävistä rasisteista, joita pseudoälykkö vaalii ja lannoittaa saadakseen rakennusainetta euforiselle minäkuvalleen.

    1. Sehän se on paras kompromissi että ne öyhäävät rasistit voivat niputtaa itsensä kansan enemmistöön, koska eihän niitä öyhääviä rasisteja edes oikeasti ole olemassa kuin sen pseudoälykön kynässä. On vain tokun ihmisiä, joista joku yrittää välillä polttaa vastaanottokeskuksen.

  2. Kyllä tuo Paretskoin kirjoitus olisi viileämmänkin analyysin ansainnut. Onhan se kuitenkin vakava yritys vastata siihen epätietoisuuteen ja ahdistukseen, jonka nykyinen ristiriitainen poliittinen tilanne monille kansalaisille aiheuttaa. Kirjoitus on tosin ongelmallinen siksi, että se hyväksyy lähtökohdakseen kahden ääripään teorian.

    Nyt käydään taistelua kansalaisten suuren enemmistön ”sieluista”. Varmaan monet pohtivat, miten pakolaistilannetta pitäisi arvioida ja millä ( tosiasia- ja arvo-) perusteilla. Johtavat poliitikot ja virkamiehet eivät (mielestäni) ole osoittaneet sellaista moraalista johtajuutta, joka antaisi kansalaisille riittävästi suunnistusvälineitä uudessa tilanteessa.

    Rajat kiinni -toimintaryhmä väittää edustavansa Suomen kansan hiljaista enemmistöä. Monen mielestä hallitus on ainakin osittain jo antautunut ”maahanmuuttokriittisille” maahanmuuttopoliittisessa toimenpideohjelmassaan. Maahanmuuttajien kohtelua koskeva kohtuuden raja lienee siis koko ajan siirtymässä ja hyvinkin radikaaleina pidetyistä näkemyksistä on tulossa enemmistön hyväksymiä. Peretskoin hahmotteleman ”tolkun ihmisen” muotokuvaan kuuluu, että hän ei varmasti lähde kadulle osoittamaan mieltään, vaikka hän periaatteessa rasismia vastustaakin. .

    Ei olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun yhteiskunta muuttuu epätoivottuun suuntaan hiljaisen enemmistön välinpitämättömyyden seurauksena.

  3. ” Hiljainen enemmistö” on tosiaankin lopulta taho, joka vaikuttaa yhteiskunnan muuttumiseen epätoivottuun suuntaan .Se luulee olevansa äärilaitojen ulkopuolella, sillä ”kultaisella keskitiellä”. Todellisuudessa se tukee välinpitämättömyydellään kaikkein kovimmin huutavaa vaarallista äärilaitaa.

    Tuon manifestin kirjoittajalta voimme kysyä :
    Mitä hän tarkoittaa oikeasti tolkuttomilla ihmisillä ja ”ääripäillä” ?

    Mikä meissä ”suvakeissa” on todella niin hirveän tolkutonta, ” äärilaitaa”, vaarallista ja tuomittavaa ?
    Sekö, että emme halua Suomen muuttuvan epätoivottuun suuntaan syrjintäyhteiskunnaksi, jossa ihmis-ja yhteiskunnalliset oikeudet jaetaan syntyperän, uskonnon tai ihonvärin mukaan ?
    Vai sekö, että haluamme ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perustuslain takaamaa tasa-arvoa kaikille maahan tuleville ja maassa eläville ihmisille ?
    Vai sekö, että osaamme olla solidaarisia maailmassa, jossa vallalla on itsekkyys ja ahneus ?
    Sekö meissä on ”äärilaitaa”, kun suvaitsemme hyväntahtoisesti ,puolustamme ja tuemme hädänalaisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet lähtemään pakolaisiksi tuntemattomaan sodan tai itseensä ja perheeseensä kohdistuvan vainon takia ?
    Pitäisikö meidänkin olla mukana siinä kampanjassa, jolla halutaan rangaista näitä vähäosaisia ihmisiä kaksinkertaisesti vainoamalla heitä nyt vuorostaan Suomessa ? Pitäisikö meidän ”suvakkienkin” olla mukana siinä ”hiljaisessa enemmistössä”, joka katselee vain ”sivusta” meitä itseämmekin koskettavia yhteiskunnallisia tapahtumia ?
    Alistuneina ,hiljaisina ja välinpitämättöminä ”sivusta” katsellessamme ajautuisimme mekin olemaan osasyyllisiä maan kallistumiseen epäsuotuisaan suuntaan.
    Tolkun ihminen on se, joka ei ihan oikeasti ole rasisti , ja joka lähtee rohkeasti mukaan rasisminvastaiseen liikkeeseen estämään yhteiskunnan vajoamista synkkään epätoivottuun kuiluun.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.