Avainsana: jari sarasvuo

  • GIF-animaatiolla isänmaan puolesta

    Itsenäisyyspäivän lähestyessä on syytä muistaa kansallisia sankarihahmojamme GIF-animaatiolla.

    (Lisää näistä hahmoista huomenna. Tämä on mainos.)

  • Posketonta sisältöä

    Cheek yritti räpätä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla, kun toimittaja pyysi. Jare Tiihonen – kuten artistin oikea nimi kuuluu – itsekin huomasi, että riimit eivät nyt oikein kulkeneet. Ontuva räpäytys jäi nauhalle, sai aikaan naurunpurskahduksia kotokatsomoissa ja synnytti melkoisen nivaskan nettimeemejä. Olisi ollut vääryys sekä historiaa että Cheekiä kohtaan, jos näin ei olisi käynyt.

    Mutta olipa yleisössä pari sellaistakin, joita Cheek loukkasi. Emmekä nyt tarkoita rokkipoliiseja. Tämä kammottava lurjus näet meni sanomaan, että Linnassa on lämmintä ”Jennin ja Salen kaa”, mutta ulkona ”varmasti paleltaa”. Sillä ei ollut mitään väliä, että kyseessä oli neutraali totuuslause – ulkona on kylmä talvisin – kun todellisuudessa Tiihonen vain tahtoi ivata asunnottomia. Sellaisia ne oikeistolaiset ovat. Jos olisi ollut suojasää, Cheek olisi takuulla räpännyt, että ajorampilla on vittu nuoskaa, nyt köyhät kolaamaan tai saatte ruoskaa.

    Pieleen menneelle rap-lyriikalle on aivan luvallista nauraa. Etenkin, jos räppääjä on niin sanotusti hyväosainen ja vieläpä turvassa omalla kenttäpuoliskollaan kontaktiensa ympäröimänä. Jare Tiihonen tiesi, että huonostikin sujuneen heiton jälkeen hän olisi yhä Sauli Niinistön ystävä, jonka biletissivideot saavat edelleen miljoonia YouTube-klikkauksia ja jonka unelmavävymäisyyttä pienet kömpelyydet vain lisäävät.

    Mutta onko Cheek paha?

    Jare Tiihonen on henkilökohtaisesta menestyksestä etenkin seurustelun ja ajoneuvojen alalla vauhdikkaasti puhelaulava nuorimies. Muusikkona hän ei ole poikkeuksellisen lahjakas. Asemaansa hän on käyttänyt tukeakseen Sauli Niinistön valintaa presidentiksi sekä kerätäkseen rahaa Nuorten hyväksi -kampanjalle.

    Aivan varmasti Tiihonen itse arvelee olevansa pikemminkin hyvän- kuin pahantekijä.

    Nuorten hyväksi -keräyksen toteuttaa MTV3 yhdessä umpikokoomuslaisen kypäräpappisäätiön, Tukikummien, kanssa. Tämä sitten osoittaa keräämästään rahastosta evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyön asiantuntemuksella varoja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Säätiön hallitus onkin omiaan saamaan kenet tahansa Rytmin kanta-asiakkaan kirkumaan kauhusta: se edustaa kirkon ja pääoman liittoa tasolla, jollaista ei ole nähty sitten IKL:n suuruuden vuosien.

    Tukikummit ovat jo golfanneet edesmenneen kokoomusjohtajan muistoksi, popsineet rapuja, kuunnelleet Jorma Uotisen ja Helena Lindgreninsielukkaita evergreenejä ja chansoneita” ja yleensäkin syöneet ja juoneet otsansa hiessä auttaakseen puoltatoistasataa hädänalaisessa asemassa olevaa lasta ja nuorta tai näiden perheitä kaikkiaan noin 175 000 eurolla vuodessa.

    Summa on melko vaatimaton siihen nähden, miten paljon yksin säätiön hallitus tienaa – Björn Wahlroosin pelkät verotkin olivat viime vuonna viisitoistakertaiset avustuspottiin verrattuna. Aivan mitätöntä kosmetiikkaa se on todelliseen, vero- ja veikkausvaroin ylläpidettyyn sosiaali- ja nuorisotyöhön verrattuna. Jos aivan oikeasti kuvittelee, että Suomen pahin ongelma ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret – ja varsinkin, jos luulee tämän ongelman ratkeavan illalliskortteja ostamalla – ei ole paha, vaan lapsellinen.

    Tukikummien tärkein tavoite ei kenties olekaan auttaa hädänalaisia, vaan auttajia itseään. Hyväntekijä ei syrjäydy ja iloista antajaa Jumala rakastaa.

    Eli onko Cheek hyvä vai paha?

    Kokoomuslaisuuden lisäksi Jare Tiihonen saattaa henkilökohtaisessa elämässään harjoittaa muitakin moraalittomuuksia, kuten sekaruokavaliota, yksityisautoilua ja alkoholinkäyttöä. Tieto voi olla joillekin Helsinginniemen ulkopuolella asuville yllätys, mutta Suomessa on lukuisia ihmisiä, joiden mielestä nämä ovat kuolemansyntejä.

    Naissuhteita Tiihosella ei ole, mikäli viihdeuutisiin ja julkkisjuoruihin on mitenkään luottaminen. Kokoomusräppäri on seurusteluasioissa keskimääräistä punavihreää kansalaisoikeusaktivistia siivompi.

    Ainoa ilmiselvä tahra Tiihosen lähihistoriassa on pahoinpitelystä Imatralla lokakuussa 2010 langetettu sakkorangaistus. Etelä-Karjalan käräjäoikeuden mukaan Tiihonen oli lyönyt kahta miestä, vaikka hän itse tietenkin kiistää rikoksen.

    Mikäli Cheekin elämästä tehtäisiin tiliä, viivan alle jäisi melko tavallinen Jare, jollaisia on joka taajamassa riesaksi asti.

    Viime presidentivaaleissa Jenni Haukion aviovuoteenlämmittäjää äänesti kaikkiaan 1 802 328 suomalaista. On turvallista olettaa, että vaikka Cheek olisi ryhtynyt koko vaikutusvallallaan lobbaamaan Pekka Haavistoa, lopputulos ei olisi ratkaisevasti muuttunut. Juhlakutsu Linnaan tosin olisi saattanut jäädä saamatta.

    Viihdetaiteilijan mahdollisuus vaikuttaa asioihin hyvässä tai pahassa on rajoitetumpaa kuin fanit ja vihamiehet haluaisivat kuvitella. Huolimatta kaikesta siitä, mistä ja miten Cheek räppää, Jare Tiihonen ei yllä edes promilleen kaimansa levittämästä myrkynkylvöstä.

    Jari Sarasvuo on se todellinen oikeistoräppääjä. Mediahäirikkö, joka sortui haukkumaan Emilia Kukkalaa valtakunnan päälehden kolumnipaikalla (Hyväosainen ei heikompien hädällä hekumoi, 9.12.2012) ja sen jälkeen takomaan raivosta tärisevin käsin väittämiä, joiden tietää olevan valmiiksi kumollaan:

    Häviäjien lukumäärän lisääminen ja heidän ahdinkonsa pahentaminen eivät ole hyväosaisen etu. Miten ostovoiman heikentyminen, asuinympäristön slummiutuminen, laittomuuksien lisääntyminen, tulonsiirroista riippuvaisten ihmisten lukumäärän kasvu, sosiaaliturvajärjestelmän luhistuminen taakkansa alle ja monet inhimillisen kärsimyksen muodot voisivat olla hyväosaisten etu?

    Nämä ovat nimittäin hyviä kysymyksiä, joita vasemmisto on jo pitkään esittänyt. Miksi Jari Sarasvuo käytti puheenvuoronsa A2 Teemaillassa ja nyt Helsingin Sanomissa kannattaakseen systeemiä, joka tuottaa täsmälleen näitä mainittuja epäkohtia?

    Vaikuttaa siltä, ettei Sarasvuo itsekään tiedä. Jos Cheekin höpsö Linnassa Jennin ja Salen kaa -räppi herätti hilpeyttä ja närää, mitä tulisi Sarasvuon kolumnin onnistumisesta sanoa?

    Myös kilpailun vaikutus yhteiskunnan hyvinvointiin on tainnut jäädä ymmärtämättä. Kilpailu on hyväksi ihmiselle ja yhteiskunnalle, mutta vain viisaasti annosteltuna.

    Jos vihaltasi pystyt, ajattele yhteiskuntaa pullataikinana ja kilpailua hiivana. Jos hiivaa on liian vähän, pullaa ei oikein synny. Jos hölmöilee taikinaan liikaa hiivaa, pulla maistuu . . . aivan, hiivaiselta.

    Kuka hönö nyt hiivaa söisi pullan sijaan?

    Kyllä, se päättyy noin.

    Ehkä seuraava yritysvalmennus kannattaisi sittenkin ostaa Jare Tiihoselta?

  • Oikeudenmukaiseen verotukseen

    Verotus on Suomessa epäoikeudenmukaista. Siksi Pentti Stranius esittää omassa blogissaan, että laajojen kansalaispiirien tulisi kantaa kortensa kekoon, jotta rikkaiden ja etenkään Björn Wahlroosin ei tarvitsisi anoa turvapaikkaa epäilyttävistä ulkomaista.

    Siksipä ehdotankin kansalaiskeräystä jatkuvassa velka- ja jälkiverokierteessä kituville suuryrittäjille. Keräys voisi alkaa siten, että kaikki sosiaalitukea saavat ja muut työtävieroksuvat velvoitettaisiin lippaineen kadulle. Yksikin euro voi pelastaa yrittäjän, esimerkiksi Wahlroosin pakomatkalta Bermudalle tai Monacoon!

    Tässä huomaamme, millainen samettitakkinen humanisti Stranius on. Keräyksinkö pitäisi paikata aukkoja, joita lainlaatijat ovat yhteiskunnan turvaverkkoihin repineet? Vain houkka jättää asiat hyväätarkoittavien tuntemattomien toiminnan varaan. Kolmannen sektorin puuhakas toimeliaisuus ei koskaan vastaa vahvan valtiokoneiston kylmää tehokkuutta. Siksi Stranius on väärässä ja Wahlroos oikeassa.

    Suomessa on progressiivinen verotus, joka tarkoittaa, että tulojen kasvaessa veroprosentti kasvaa. Muutama laskutoimitus riittää näyttämään, mikä tässä mättää.

    Vuoden 2008 verotuksen mukaan Björn Wahlroos tienasi ansiotuloina 1 970 250,32 euroa – siis noin kaksi miljoonaa – ja lisäksi hän sai pääomistaan tuottoa 13 618 918,17 euroa, pyöreästi sanottuna vähän yli kolmetoista ja puoli miljoonaa. Wahlroosin ansiotulojen veroprosentti oli noin 30 ja verotuskunnasta riippuen hän joutui myös osallistumaan kunnallisveroäyrin maksamiseen, mikä lienee Halikossa ollut 18,5 %. Yhteensä, eri vähennysten jälkeen, hänen ansiotuloistaan on pidätetty 47–48 %.

    Pääomatuloistaan Wahlroos on pulittanut veroja 28 %.

    Vaikka prosentit ovat hiukan muuttuneet sitten toissavuoden, voidaan Verohallinnon näppärällä laskurilla arvioida, että Björn Wahlroos antoi yhteiskunnalle liki 4,8 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että Wahlroos joutui selviämään vuoden 2008 joulusta ainoastaan 11 miljoonaa euroa rikkaampana kuin edellistalvesta.

    Verrataanpa Wahlroosia halikkolaiseen lounaskahvilatyöntekijään, joka tienaa 1 200 euroa kuussa, mitä nyt syljeskelee kaupungilla heinäkuun ajan Kelan päivärahalla. Hänen veroprosenttinsa olisi vuonna 2010 vain 8,5 %. Lähes neljäkymmentä prosenttiyksikköä vähemmän kuin Åminnen kartanonherralla! Hänen 1 150 euron veronsa ovat kuin hyttysen pissa valtameressä verrattuna Wahlroosiin. (Yksinkertainen prosenttilasku osoittaa, että baarikassan koko vuoden veropipari on naurettavat 0,02 % Wahlroosin muhkeasta verokakusta.)

    Tässä tulemme asian ytimeen.

    Eräät keskustelijat ovat toivoneet verotuksen oikeudenmukaistamista siten, että yhä suurempi osa valtion verokertymästä olisi tasaveroja. Tätä ovat esittäneet ja tämän aikovat toteuttaa muiden muassa herrat ja rouvat ministerit Kansallisessa Kokoomuksessa, Suomen Keskustassa, Vihreissä De Gröna ja Suomen Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa.

    Vaatimus on oikeansuuntainen, mutta mieletön. Björn Wahlroosin ja muiden ultrarikkaiden maastapakoa ei näillä kikkailuilla voida estää. Jopa Jari Sarasvuon voidaan ounastella kaasuttelevan Jaguariaan levottomasti ruotsinlaivan ajorampin edessä, kun koko kansakunnalle mätkähtää yhteinen – esimerkiksi 29 prosentin suuruinen – vero.

    Mitä se auttaa? Rikkaiden verotus on edelleen liian suurta ja heidän pietarinpenningeillään joudutaan elättämään kokonaista armadaa väitöskirjatutkijoita, kantaupseereita, liikennepoliiseja ja maahanmuuttoviranomaisia. Kuulemme Björn Wahlroosin hypistelevän Bermudan lentolippuaan.

    Oikeasti ratkaisu on yksinkertaisuudessaan kaunis. Se on koko ajan ollut kaikkien silmien edessä. Progressiivinen verotus on avain, vasemmisto on ollut alusta asti oikeilla jäljillä.

    Käännetään progressio ympäri! Pienistä tuloista ei kerry kovinkaan paljon veroa näillä 8,5 prosentin ennakonpidätyksillä, mutta 47,5 % on jo aivan toinen juttu. Antamalla leijonanosan rahoistaan yhteiseen kassaan nämä pienituloisetkin osallistuvat kestävän valtiontalouden rakentamiseen. Samalla superrikkaat pääsevät ikeestä, joka heitä on kuristanut. Tililtä ei enää katoa miljoonia, vaan vain satojatuhansia.

    Niinpä kun Björn Wahlroos seuraavana keväänä käväisee lounaspatongilla kotikylänsä raitilla, häntä palvelee ylpeä kassahenkilö, jonka tasainen katse kohtaa korskean kartanonherran silmät ripsenkään värähtämättä. Nyt myyjä tietää niin kuin asiakaskin, että he ovat tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Heidän veroillaan pyöritetään maata. Molemmat tyytyväisiä osaansa. Rikas antaa vähän paljostaan ja köyhä kaiken vähästään.

  • Terroristien tappavat banderollit

    Hanna-Leena Hemming sanoi jälleen muutamia päättömyyksiä, mutta koska asiaa on käsitelty paremmin täällä, jääköön enempi kommentointi sikseen.

    Aiemmin Hemming on tullut kuuluisaksi lausunnostaan, jonka mukaan köyhyys ja kouluttamattomuus on oma valinta – halutessaan kuka vain voi olla Jorma Ollila. Mielipide, jota jopa Jari Sarasvuo piti paksuna.

    Hemming ei aio asettua ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Uudenmaan vaalipiirissä pohditaan jo kiivaasti, kenelle onnekkaalle äärioikeistolaiselle demagogille kaikki nämä löylynlyömät, emännättömät äänet periytyvät.

  • Löydä sisäinen piippumuumiosi

    Jari Sarasvuo sai kuulla, että suomettumisen aika on ohi.

    Kesäkuu on surkeaa aikaa. Toki, työlliset ovat töissään ja kiire painaa. Mutta jotenkin kaikki maistuu puulta. Suomi on menossa osasto kerrallaan kiinni, kun mitään projektia ei voi enää ennen juhannusta ja lomakautta aloittaa.

    Itse asiassa työtä tehdään vain näön vuoksi. On vaikutettava ahkeralta, vaikka vain roikkuisi netissä varaamassa kesädekkareita mökin lähikirjastoon.

    Koko maassa on tänä kesänä vain yksi ahkera ja työteliäs ihminen, joka jaksaa panna tikkua ristiin. Eikä tällä nyt viitata hänen tulevaan hääyöhönsä, vaan herkuleaaniseen kamppailuun koko maanosaa uhkaavaa mädäntymistä vastaan.

    ”Minä menen kesällä naimisiin. Samalla sitoudun asioihin, jotka parantavat maailmaa.”

    Suomi liian pieni maa kahdelle vihaisesti rakastuneelle SDP:n puoluesihteerille. Kansankunta odottaa henkeään pidätellen, milloin Jari ja Mikael huomaavat ratsastavansa samalla preerialla. Aseet ovat molemmilla höllästi holstereissaan. Virpin ja Marian yhteinen talk show on väistämättömästi edessä.

    Onneksi maapallolla saa kuulla valkeina kesäkuun öinä muutakin kuin valitusta ja kitinää julkkispariskuntien huulilta.

    On myös uutisia:

    • Pohjoismaita on viisi eikä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja osaa sijoittaa niistä yhtäkään kartalle. ”Roger Talermo ei tyrmää mahdollista yhteispohjoismaista hanketta, mutta sanoo, että kumppanimaan löytäminen on tällä hetkellä vaikeaa.” | Rogge: Yhteispohjoismainen olympiahanke realistinen (Kansan Uutiset)
    • Pesäpallojoukkueen kooksi on suunniteltu viittä plus yhtä. Sisä- ja ulkovuorot korvataan identtisillä, keskenään vastakkain olevilla kenttäpäädyillä. Yhden lyöjän sijasta kaikille pelaajille annetaan mailat. Räpylöitä sen sijaan ei anneta kuin yhdelle pelaajalle joukkueessa. Hiekan tilalle on kaavailtu uusissa säännöissä jäätä ja juoksujen sijaan lasketaan niin sanottuja maaleja, joita tehdään pallon korvaavalla vulkaanikumikiekolla. Mikäli näitä sääntömuutoksia ei tehdä, pesäpallon ei uskota kiinnostavan ketään. | Itä-Länsi-otteluun raju sääntömuutos (Yleisradio)
    • Zeus, Thor ja Ukko myöntävät, että simaa kului vähän suunniteltua enemmän. | Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa (Helsingin Sanomat)
    • Poliisilla oli vain yksi ystävä, ja hänkin patterin välissä. | Savupiippumuumion uskotaan olleen poliisin vanha tuttu (MTV3)

    UPDATE (13.13):

  • Hahmoja tänään: Thors, Chopin ja Jutila

    Maailma on pyrkinyt parhaimman kykynsä mukaan pysymään kiertoradallaan, vaikka niin moni uutisotsikko on horjuttanut ihmiskunnan henkistä tasapainoa:

    Maakuntasarjassa on yksi lystikäs ja yksi traaginen uutinen:

    Urheilussa ei ole tapahtunut mitään, mutta nämä on mainittava:

  • Suomi on uusi maailmanmestari

    Adolf Ehrnroothin ansiosta Suomi voitti talvisodan. Kuva: Puolustusvoimat

    Sisupuukko on jaettu suomalaisille urheilusankareille vuodesta 1994. Järkyttävä perinne alkoi Lillehammerin olympialaisissa, kun talvisota oli juuri täyttänyt 55 vuotta. Kuka tahansa ajatteleva ihminen saisi paiseita pelkästä nimestäkin, mutta toisaalta nyt puhutaan Suomen olympiakomiteasta ja lajiliitoista, ei varsinaisesti Homo sapiensista. Suomalaisille opetettiin samoihin aikoihin pari muutakin uutta yhdyssanaa, kuten ”roskapankki” ja ”leipäjono”.

    Lama-aika saa aina aikaan jotain omituisia uusfennomaanisia galvaanireaktioita kansakunnan kollektiivisella iholla. Valtiovalta niitä mielellään ruokkii, sillä turvapaikanhakijoita pahoinpitelevät pitkäaikaistyöttömät ovat poissa pahanteosta.

    Myös Vancouverin olympialaisten pistesijakahvilla on taas lykätty pisusuukot muutaman ressukan kouraan. Kunniakkaita yrityksiä on kehuttu ja edessä häämöttäviä koitoksia kiritetty. Koska Adolf Ehrnrooth on kuollut, urheilupomojen on ollut tyytyminen vain Tarja Haloseen. Presidentti toivotti ”tsemppiä”. Valtionpäämiestason paijausta otti vastaan etenkin Juhana-herttuan vaakunaleijonan mukaan nimetty lätkätiimi.

    Miksi? No, talvisodan hengessä taistelevaa leijonamiehistöä on tietysti yllytetty voittamaan pronssia Slovakian maajoukkueelta. Ja mikä, ettei.

    Itse asiassa talviolympialaiset ovat menneet kautta linjan pronssimitalien loisteessa. Vain yksi urheilija on saanut kultaa – nimittäin Virpi Kuitunen, joka on kultansa kanssa viettänyt eräänkin herkän hetken Whistlerin tummassa yössä.

    Tuoreen uutisen mukaan Virpi on jo heittänyt pois haaveensa uusista arvokisoista ja Sotšin hiihtokullista. Edessä on ura Jarin kanssa perustetussa yrityksessä, joka valmentaa hobitteja kamppailussa örkkejä vastaan.

    Mutta ensin Slovakia-ottelu. Panoksena se himmein mitali, joka toki on moraalinen pääpalkinto. Suomellahan on pitkät perinteet voitoiksi tulkituista tappioista.

    Saa nähdä, kuinka äijien käy.

    (Tämä teksti on kirjoitettu kesken Suomi–Slovakia-ottelun. Tilanne on toisen erän jälkeen 1–3. Slovakia karkasi kahden maalin johtoon alivoimalla, kuinkas muuten.)

    UPDATE (7.18): Suomi saavutti kuin saavuttikin pronssimitalin. Ei tyylipisteitä.

  • Kaasukupla

    Gandalf toi sauvakävelyn Suomeen

    Suomalainen ajattelutoiminta on taas nostanut muotopuolta, kansallista päätään. Pitkä kylmä kaamos tekee kirjaimellisesti hallaa aivotoiminnalle. Joku voisi sanoa jopa, että Halla-ahoa.

    Kun keskellä kylmää sydäntalvea kerrotaan, että Suomenlahteen lasketaan maakaasuputki, joukko pipotta pyöräilleitä suomalaismiehiä tuntee jonkin oudon tunteen aivokurkiaisissaan. Aivan kuin Venäjän ja Saksan välinen kaupankäynti olisi jollain tasolla heiltä pois. Tietenkään mielenterveysongelmille ei saisi nauraa, mutta mitä hittoa tämä tarkoittaa?

    Propellit pyörivät. Se, että Suomi antaa kaasuputkelle rakennusluvan Saksan, Tanskan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen, on yhä täydellisen epäilyttävää. Sionistien salaliitto?

    Toisinaan jopa aivan vakavat miehet saattavat unohtaa, ettei 20-asteisessa pakkasessa pidä oleilla pitkiä aikoja ilman asianmukaista suojausta. Yritysjohtaja, ristiinnaulittu monimiljonääri Jari Sarasvuo osoittaa lennokkaalla esimerkillään, ettei liiallinen kuntoliikunta eroa seurauksiltaan pilvenpolttamisesta. Kun pörssitiedotteessa käytetään sanamuotoa ”strategiaan kuulumaton liiketoiminta suli kuin läski aamujumpassa”, jossain kohdin pitäisi uneliaimmankin Sisäisen Oikolukijan säpsähtää.

    Kun samainen tiedote päättyy haltiakieliseen toivotukseen, voi Sarasvuolle vain sanoa: Séya úmai, toimitusjohtaja! Sa nië úmara.”

    Mutta mitähän Jari Sarasvuo sanoisi kaasuputkesta? Miksi häneltä ei ole kysytty?