Avainsana: jeesus

  • Perinteiset traditiot

    Perinteisen joulun viettäminen on turhaa puhetta, ellei se ole kirjaimellisesti perinteinen joulu. Jos joulunviettotapoihin ei sattumalta ole kuulunut lanttulaatikko Suvi Teräsniskan mummon lappilaisessa savupirtissä tai rekiajelu joulukirkkoon Taavetin ja Tiinan kanssa, näiden tapojen ottaminen käyttöön ”perinteiden vuoksi” on koko perinteen käsitteen vääristämistä.

    Poliisitiedotteissa ”perinteiset menot” tarkoittavat yleensä puukotuskuolemia aamuyön grillijonossa tai mustasukkaista tappelua esikaupunkikaksiossa. Virkavalta tarkoittaa sillä yksinkertaisesti sitä, että sama kaava on toistunut vuodesta toiseen.

    Ja poliisi on tietysti oikeassa. Perinteet ovat tällaisia.

    Kukaan ei pakota seuraamaan perinnettä. Sitä voi kehittää tietoisesti. Mutta vasta sukupolvesta toiseen toistuva piinallinen rutiini tekee niistä aidon tradition. Sitä ennen on puhuttava pelkistä uusmuotoisista muoti-ilmiöistä.

    Eräs kansallinen ja kenties jopa kansainvälinen jouluperinne on Vapaa-ajattelijain liiton ikuinen havainto siitä, että joulu ei ole ”oikeasti” kristillinen juhla. Tämän huomion taustalla on asiakirjoihin perustuva tutkimustieto kaksituhatta vuotta sitten vietetyistä talvipäivänseisauksen tienoon juhlapyhistä. Ja niin kuin Jeesus-lapsi syntyy aina uudestaan, niin sikiää myös tämä uutinen.

    Tämä paljastus tuodaan keskusteluun suureen ääneen, sillä jollakin mystisellä tavalla 1 700 vuotta huolellisesti dokumentoitua kristillistä joulunviettoa kaikkine evankeliumeineen ja seimikuvaelmineen menettää kaiken oikeutensa olla olemassa, mikäli jostain raunioista kaivetaan persialainen savenpalanen, jonka mukaan 25.12. vietettiin paikallisen jumalkuninkaan syntymäpäivää kolmetuhatta vuotta sitten.

    Kenties jonakin jouluna voisimme kokeilla pyhien viettämistä ilman loputonta vääntöä oletetuista esihistoriallisista hedelmällisyysriiteistä. Suomessa Joosef ja Maria ovat taivaltaneet Betlehemiin joulun alla synnyttämään Vapahtajaa ainakin 1300-luvulta asti, jolloin viimeinen pakana käännytettiin paavinuskoon Hämeen perämetsissä.

    Anteeksi vain, uuspakanat, se juna meni jo. Jeesus ei poistu joulusta pelkällä mediatiedotteella.

    Etenkin, kun otamme huomioon, että joulu saattaa sittenkin olla oikeasti kristillinen juhlapyhä.

  • Joulukalenteri: Perinteisin menoin, osa 2

    22

    Universumin kristillisin osakeyhtiö Sanoma on ottanut kantaakseen lähetyssaarnaajan kirkkaana pimeydessä loistavan soihdun. Kaamos-Suomen vaipuessa synkkään pakanuuteen on Ilta-Sanomat huutavan ääni korvessa: yhtenä rintamana käykäämme puurojuhlia vastaan!

    Jo aiemmin lehti oli peräänkuuluttanut laajojen kansalaispiirien yhteisadressia, jossa toivottiin kiellettäväksi kaikki muu kuin eduskunnan joulujuhlavaliokunnan esityksen mukainen ”maan tapa”. Ja kuten Pyhä Kirja opettaa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan: jo kymmenettuhannet sisäisen Jeesus-lapsensa löytäneet kuluttajat ovat raapustaneet puumerkkinsä vetoomukseen.

    Sanoma Oy:n kustantama iltapäivälehti oli ynnännyt yleisesti hyväksyttäviksi joulumenoiksi mm. nämä:

    • Jouluevankeliumi
    • Enkeli taivaan -virsi
    • Joulukuvaelma

    Mietinnöstä puuttuvat yhä tiernapojat sekä Heinillä härkien kaukalon, mutta epäilemättä nekin tullaan liittämään mukaan kokonaisuuteen.

    Listasta on jätetty pois myös – pakkoruotsin vastustajien takia? – ajatus Lucia-neidon liittämisestä mukaan ikuisiin jouluperinteisiin. Olisikin kenties mitä suotavinta, että tämä tapa kiellettäisiin niissä kunnissa, joissa väestöstä ruotsinkielisiä on alle 8 % tai korkeintaan 3 000 henkeä. Muualla se olisi sakon tai korkeintaan kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen uhalla pakollinen.

    * * *

    Ehdottoman tarkkoja sekä Ilta-Sanomissa että sen lukijakunnassa ollaan juhlan nimestä. Suomalaisen peruskoulun ja kunnallisen päivähoitolaitoksen tuhatvuotisten perinteiden mukaan kyseistä juhlaa ei saa sanoa puurojuhlaksi, sillä se pilkkaisi sotaveteraaneja ja Jumalaa.

    Se on joulujuhla. Niin kuin se oli jo talvisodassa. Raippaa toisinajattelijoille.

    * * *

    Uskonto katoaa joulujuhlista”, otsikoi lehti täynnä hurskautta. Kuoliko Kristus turhaan?

    Surureunainen juttunosto mässäilee eräiden koulujen maailmallisella kevytmielisyydellä. Niin on Jumala hylätty. Sodoman peruskoulu ja Gomorran lukio! Olisiko Sanoma Oyj jo älynnyt vilkuilla Raamattuopiston omistusten suuntaan? Näppärällä yrityskaupalla kansallinen mediamonopoli saisi itselleen myyvemmän nimen, joka samalla vastaisi paremmin korporaation uutta, uskonnollista sisältöä.

    Mutta ihan jo joulurauhan nimissä on kysyttävä, pitäisikö Iltiksen hiukan panna sordiinoa siihen moraaliseen närkästykseensä. Ketunhäntä näkyy kuitenkin koko ajan kainalossa.

    Päivitys (9.40)

    Aiheesta muualla blogattua:

  • Joulukalenteri: Perinteisin menoin

    18

    Ilta-Sanomilla on kolme päätoimittajaa ja oletettavasti yhdessä kolmasosassa tästä Kerberoksesta välähti ajatus, jonka mukaan lehti voisi vielä kerran tarttua leijonariipusmiehiä nänneistä (tai mistä ruumiinosasta nyt milloinkin) ja lypsää ahdistavalla monokulturismilla mainostuloja.

    Niinpä aviisin toimittajat pantiin kasaamaan vetoomus:

    Suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa vietetään näinä päivinä joulujuhlia. Tutut laulut ja esitykset on kuitenkin yhä useammasta paikasta karsittu: jouluevankeliumia ei esitetä, eikä Enkeli taivaan -virttä kuulla.

    Monessa koulussa ja päiväkodissa on tehty päätös, että uskonnollisista ohjelmanumeroista luovutaan aikojen ja ympäristön muuttumisen vuoksi. Kenenkään vakaumusta ei tietenkään saa loukata. On tärkeää, että koulun ja päiväkodin joulujuhlasta jäisi hyvä mieli kaikille.

    Mutta ovatko jouluevankeliumi ja tutut laulut uskonnollista käännyttämistä vai kulttuuriperinnön säilyttämistä? Täytyykö sukupolvien välinen ketju katkaista?

    Hyvät päättäjät, me allekirjoittaneet toivomme, ettei suomalaisista jouluperinteistä tarvitsisi luopua kokonaan.

    Me toivomme kouluilta ja päiväkodeilta joustavuutta: sallikaa lasten laulaa uusien laulujen lisäksi myös samoja lauluja kuin heidän isovanhempansakin ovat aikoinaan laulaneet.

    Sallikaa perinteiden siirtyminen eteenpäin. Myös vanhan ajan joulu on suvaitsevaisuutta.

    Ilta-Sanomain enkelin otsalla keikkuva pentagrammi sai myös huolestuneita lukijakommentteja osakseen.

    Vips vain, yhdellä iskulla Suomi on jälleen niputettu nätiksi seimikuvaelmien saaristoksi, jossa sata prosenttia pikku pellavapäistä – eikä haittaa, vaikka sekaan lurahtaisi muutama tummakiharaisempikin – veisaa paimeniksi pukeutuneina Heinillä härkien kaukalon.

    He eivät esitä virttä siksi, että se on lupsakka kansallisperinne, vaan koska heidän on pakko.

    Päinvastoin kuin Ilta-Sanomat kuvittelee kristillisimmissäkään pikku pirpanoissa ei ole sisäsyntyistä evankeliumirauhasta, joka alkaa erittää kuusijuhlahormonia joka marraskuu. Edes taipumusta sellaiseen ei ole havaittu suomalaisessa dna:ssa. Vaikka tämä pohjoinen kansakunta on historiallisten sota- ja katovuosien sekä luonnonesteiden syystä jokseenkin sukurutsainen, evankelis-luterilaista joulugeeniä sille ei ole kehittynyt.

    Mitä halpamaisimmin Ilta-Sanomat vetoaa nimettömiin, lukumäärältään arvattavasti mittaviin ihmisjoukkoihin, jotka ovat menettäneet yöunensa, koska joku on väittänyt netissä joskus, että jossakin on ollut kerran päiväkoti, jossa ei sinä jouluna ollutkaan Joosefia, Mariaa ja Jeesus-lasta:

    Monet vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä Ilta-Sanomiin ja kertoneet huolensa joulun kauniiden, vuosisatoja kestäneiden tapojen katkeamisesta.

    Riippumatta siitä, onko opetusministerillä jostain syystä haluja sympatisoida adressia, se on muotoilultaan liian epämääräinen. Mitä ihmettä ovat nämä perinteet, jotka nyt ovat siksi suuressa vaarassa kadota, että maan suurin iltapäivälehti on katsonut asiakseen kirjelmöidä asiasta valtioneuvostolle?

    Viittaavatko huolestuneet vanhemmat vaatimuksineen Ruotsin suurvalta-ajan jouluperinteisiin, jolloin savupirteissään asuneet suomalaiset lähinnä pohtivat, kuinka olla kuolematta nälkään? Vai autonomian aikana maahantuotuihin uusiin saksalaisiin muotivirtauksiin, kuten korkeakoulutettujen elitistien harrastamiin joulukuusiin? Punanuttuinen Coca-Cola-pukkikin lie vasta kuusissakymmenissään.

    Onko joulukirkkoon mentävä hevosella? Pitääkö jouluruoka heittää menemään, jos kinkkuvalmisteessa on natriumglutamaattia?

    Samalla logiikalla Ilta-Sanomat voisi saman tien vedota Henna Virkkuseen vaikkapa ruumiillisen kurituksen palauttamiseksi kouluihin. Vuosisatainen tapa sekin.

    Perkele, palautetaan yksin häpein koko sääty-yhteiskunta. Ja otetaan nyt vaikka maaorjuus kaupan päälle.

    Perinne, hyvät sanomalaispatriootit, on oikeasti jotain muuta kuin monoliitti. Sen idea on nimenomaan muutoksessa. Perinteen vastakohta ei ole edistys, vaan museo: se kaihtaa määritelmiä ja pakkoja, se muuttuu orgaanisesti ajan mukana. Jos nuuttipukit tänä jouluna yrittäisivät ahdistella naisia ja vaatia sahtia kaikista taloyhtiön huoneistoista, nostalgisinkaan kansalainen ei kauan tätä perinnettä poliisille soittamatta katsoisi.

    Ilta-Sanomain ahdasmielinen vetoomus lähtee yksinomaan vääristä ja jokseenkin pelottavista olettamuksista: että jokin salaliitto on aikeissa maagisesti kieltää ihmisiä harjoittamasta omia perinteisiä joulumenojaan; että nämä mainitut joulumenot olisivat kaikilla samat; ja että opetusministerin ukaasilla nuo uhanalaiset jouluperinteet voitaisiin ”normalisoida”.

    Onkohan Töölönlahden lasikuution ilmastoinnissa jotain vikaa?

    Plaza.fin Ellit-julkaisu kysyi pari vuotta sitten lukijoiltaan, ymmärtävätkö he kunnioittaa kiveen hakattuja perinteitä. Vastaukset ovat Ilta-Sanomiin soittaneiden vanhempien kannalta huolestuttavia.

    Mutta ei pidä ymmärtää väärin. Veisatkoot lapset virsiään, jos veisatuttaa. Tai tulipunaisten radikaali-isovanhempiensa taistolaislauluja. Perinteistä ovat huolissaan lähinnä hihhulit, sekä uskonnolliset että ateistit. Jouluvirsien laulaminen ei varsinaisesti ole kristillistä käännytystyötä – jos kohta niiden poisjättäminenkään ei ole mikään tae uskontoneutraalista kasvuympäristöstä.

    Aatteet ja asenteet jylläävät kaikkialla ja lapset ynnä nuoret imevät vaikutteita ja ajatuksia kritiikittä. He ovat aitoja kulttuurirelativisteja, joille jeesukset ja puuhapetet ilmestyvät tasa-arvoisina mielipidevaikuttajina. Päiväkodissa voitaisiin juhlia (tai jättää juhlimatta) ramadanin päättymistä aivan yhtä hyvin kuin Jeesus-lapsen syntymää ilman, että lapset siitä olisivat moksiskaan.

    Aikuisethan ne vasta pilaavat kaiken.

  • Kuka sai kakkosta homoilta?

    Suomessa on pienimmänkin arvion mukaan vähintään 80 000–300 000 ihmistä, jotka eivät suosi seksuaalisessa kanssakäymisessään tavanomaista siittimen viemistä emättimeen lisääntymistarkoituksessa. Heillä on näiden seksiharrastustensa ohella myös paha tapa aivan rakastumalla rakastua johonkin muuhun kuin vastakkaista biologista sukupuolta olevaan ihmiseen.

    Useimmiten heikäläisistä puhuttaessa viitataan biologisesti ja sosiaalisesti itsensä miehiksi mieltäviin miehiin, jotka kiintyvät ja tuntevat sukupuolista vetoa toisiin, tismalleen samoilla attribuuteilla varustettuihin miehiin. Heitä kutsutaan homoiksi.

    Tietysti myös on naisia, jotka rakastuvat naisiin. Heitä kutsutaan kuumiksi kissoiksi. Tästä aiheesta onkin olemassa iso nippu elokuvia.

    Eriskummallinen ongelma näiden ihmisten elämässä on se, että huolimatta heidän tavastaan suorittaa varusmiespalvelus, äänestää Kokoomusta, maksaa veroja, hankkia tutkinto ja noudattaa liikennesääntöjä he eivät voi solmia avioliittoa.

    Niinpä asiasta on käyty aina aika ajoin keskustelua, jossa homoja ja lesboja edustavat homot ja lesbot sekä Elsa Saisio, kun taas julkista valtaa edustaa joukko raivopäisiä fundamentalistikristittyjä.

    Lopputulos ei yllätä ketään, ellei noin pariakymmentätuhatta suomalaista, jotka luulivat Päivi Räsästä kirkolliseksi auktoriteetiksi.

    Vaan tutkitaanpa. Taannoinen kakkoskanavan teemailta sai aikaan ilmiön, joka jakaa kansan viiteen ryhmään. Tästä voidaan tehdä lupsakka nelikenttä.

    LIBERAALIT FUNDAMENTALISTIT
    ATEISTIT ITKEVÄT ONANOIVAT
    USKOVAISET ITKEVÄT ONANOIVAT

    Juuri nyt vapaamieliset kansalaiset sekä uskovaisella että uskomattomalla puolella ovat hätää kärsimässä. Heidän mielestään homojen avio- ja muut kansalaisoikeudet olisivat kiehtova puheenaihe, mutta valitettavasti fundamentalistit ovat kaapanneet koko areenan.

    Eroakirkosta.fi-palvelun ympärille linnoittautunut kristofobinen lahko on ottanut vastaan yhä uusia käännynnäisiä, mutta niin on tehnyt myös vastapuolen umpikristillinen puolue. Kummankin joukon ääriajattelijat toitottavat ennakkoluulojaan totuuksina pitkin viestintäkenttää.

    Kokonaan keskustelun ulkopuolella on viides ryhmä – monipuolinen kansanjoukko, joita asia ei koske, ja jotka luultavasti tekevät molempia taulukossa esitetyistä verbeistä tälläkin hetkellä, tuskissaan, koska inttäminen on varastanut median huomion.

    Yksi tällainen ulkopuolisten joukko ovat tietenkin homot, joiden alkuperäinen tavoite olla tavallisia kansalaisia unohtui heti, kun Jumala nostettiin pöydälle.

    Seta ry:n hallituksen jäsen, teemaillassakin kunnostautunut Manne Maalismaa ilmaisee asian ytimekkäästi, fundamentalistit vievät nyt ja muut vikisevät:

    Joku totesi Facebook-keskustelussa jotakuinkin niin, että fundisten kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa – ne kaataa nappulat, paskoo pöydälle ja lentävät sitten kertomaan voitosta omilleen.

    Ikävä kyllä marssijärjestys on selvä. Homot odottakoot vuoroaan, kun ensin pohditaan, minkä vuosisadan mukaista tulkintaa Raamatusta tulisi Suomessa noudattaa ja miten häviäjiä pitäisi rangaista.

    Kirkkohysteriaa

    Keskeisin syy siihen, miksi suomalainen uskontokeskustelu on niin ärsyttävää, on kirkon omassa rakenteessa. Kukaan ei voi tietää, missä kirkko loppuu ja hulluus alkaa. Herätysliikkeillä on historiallisista syistä ollut oma paikkansa valtavan suuressa luterilaisessa viitekehyksessä. Kahjoimmatkin lahkot ovat suosiolla käyneet kuulemassa paikallista leipäpappia sen sijaan, että olisivat rehdisti kapinoineet esivaltaa vastaan, kuten Ranskan hugenotit ja Englannin puritaanit tekivät.

    Kirkon johdossa on toiveikkaasti kuviteltu nerokkaasti paketoidun sisäisen herätysliikkeen olevan ”kirkon omatunto”, vaikka olisi pitänyt ymmärtää, että se on sen syöpä.

    Tänäkin päivänä synkän ilottomat pohjoispohjalaiset lestadiolaissaarnaajat pitävät huolen, ettei Kristuksen ruumis ajaudu liian syvälle eteläisen vapaamielisyyden pyörteisiin – missä mielessä evankelis-luterilainen kirkko on täsmälleen samanlainen yhteisö kuin Vasemmistoliitto.

    Myöhemmät herätysliikkeet ovat säilyttäneet osan tästä vaikutusvallasta kansankirkossa, vaikka ovat kooltaan aina vain pienempiä. Uuspietistit eli viidesläiset edustavat 1960-luvulla syntyneitä järjestöjä, taistolaissotien veteraaneja, jotka eivät piittaa massoista, vaan operoivat postmodernisti julkisuuden ja järjestödemokratian junttalistojen kautta. Yhtymäkohtansa vasemmiston vaikeuksiin tässäkin.

    Ja nyt kirkko on menettänyt veronmaksajia enemmän kuin koko viidennessä herätysliikkeessä on jäseniä. Kriisi on tosiasia. Miten kirkko reagoi?

    Lässyttämällä, kuten ennenkin.

    ”Toivon tietysti, että kirkossa jaksettaisiin olla” sanoo Helsingin vastaleivottu ylipapitar Irja Askola hiippakuntansa paikallislehdessä. ”Kirkon äänihän on monipuolinen, ja esimerkiksi minä kannatan linjaa, jonka mukaan pappi voi siunata homo- tai lesboparin.”

    Arkkipiispa Kari Mäkinen komppaa Askolaa omalla nuhjuisella tavallaan. ”Nämä reaktiot kertovat sen, että kansankirkko on tärkeä suomalaisessa yhteiskunnassa. Juuri nyt on aika käydä keskustelua homoseksuaalisuudesta toisia kunnioittaen ja kuunnellen.”

    ”Kirkon monipuolinen ääni” – nähkääs – tarkoittaa maallikon, omasta seksielämästään tarkan seurakuntalaisen korvissa vain yhtä asiaa: Pentti Oinosen ja Päivi Räsäsen aivokuolleet argumentit insestistä tai eläimiinsekaantumisesta ovat piispojen mielestä samanarvoisia kuin kainoinkin toive siitä, että jos jokainen vain saisi pitää kynttiläänsä vakan alla.

    Eipä ihme, että tv-väittelyssä piispakatrasta juuri tällä vaisulla tavalla edustanut tamperelainen Matti Repo on saanut sapiskaa sekä vasemmistoälykkö Jiri Niemiseltä että teologian tohtori Kari Latvukselta.

    Kari Latvus:

    Vähänkin asioiden taustoja tunteva tietää, etteivät Kristillisdemokraatit, Kansanlähetys ja Patmos-järjestö edusta luterilaisen kirkon keskilinjaa vaan ovat äärikonservatiivia liikkeitä ja edustavat äärimmäisiä mielipiteitä. Äärikonservatiivit eivät ole kirkko.

    Protestin kärki ja eroaallon voima nousee piispa Matti Revon puheista. Repo oli keskustelussa vaitonainen ja jos kommentoi jotakin, niin linjaukset tukivat mainittujen äärilinjan puheita. Mikä selittää piispan nukahduksen ja puheet?

    Jiri Nieminen:

    Sen sijaan uskon Tampereen piispa Matti Repon kyvyttömyyden piispuuteen Ajankohtaisen kakkosen keskusteluillassa tulleen muillekin kuin itselleni järkytyksenä ja repäisseen kirkon väliverhon kahtia paljastaen sakariston onttouden. Repo kun ei nähtävästi ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mitä eroa on sillä, onko Tampereen piispa vai kappalaisen viransijainen Urjalan seurakunnassa.

    Johtajien tehtävä on johtaa. Kirkollisveronsa kiltisti maksavat seurakuntalaiset eivät halua, että kaikki lampaat johdetaan teuraalle vain siksi, että paimenet heittäytyvät susien hyökätessä demokraateiksi.

    Entäs sitten?

    Liberaalit uskovaiset muovaavat Jumalasta ihmisen kuvan tavalla, johon ateisteilla ei ole mitään lisättävää. Raamatusta poimitaan rusinat pullasta. Jumala on kulloinkin vallitsevien arvojen ja yksilön toiveiden heijastuma.

    Niinkin yllättävän tahon kommentaattori kuin Savon Sanomien ajankohtaistoimituksen esimies pukee sanoiksi keskustelun kompastuskiviä. Yksi tällainen on Raamattu, jonka tulkinnassa konservatiivisiipi johtaa nyt kilpailua.

    Ilman mitään hiuksienhalkomista Uusi testamentti tarjoilee muutamia selvääkin selvempiä kohtia, joissa homoseksuaaliset teot tuomitaan. Niitä ei voi selittää pois. Eikä homojen kokemaa syrjintää vähennä tuumaakaan se, että liberaaliteologit lepertelevät Raamatun olevan sisimmässään ihan kivasti homoystävällinen.

    Kun se ei ole.

    Apostoli Paavali kieltää homouden syntinä (Room. 1:26-27) ja muun väittäminen on niin räikeää älyllistä epärehellisyyttä, että ei ihmekään, jos kirkosta erotaan.

    Sen sijaan, että yritetään valkopestä Paavalin puheita, pitäisi katsoa, mitä muuta hän sanoo eri asioista, ja miten kirkko niihin suhtautuu.

    Paavali kieltää naisia olemasta kirkossa ilman huivia (1. Kor. 11:6), miehiä kasvattamasta hiuksiaan (1. Kor. 11:14), ketään ennustamasta (Apt. 16:16), ketään ottamasta avioeroa (1. Kor. 7:1-16) ja kaikkia olemasta tuomitsematta millään tavalla niitä, jotka eivät seurakuntaan kuulu (1. Kor. 5:12-13).

    Jokainen Paavalin muotoilema kehotus on edelleen Raamatussa kaikkien luettavana riippumatta siitä, miten siihen on suhtauduttu ennen ja miten siihen suhtaudutaan nyt.

    Valtava määrä ohjeita sisältää asiakohtia, joista kukaan ei piittaa. Mitä tulisi sanoa kirkkoherrojen lapsista tahi tottelemattomista orjista? Missä on julkinen paheksunta, kun lyhyttukkainen nainen istuu kirkonpenkissä ilman pipoa? Paavalille tämä olisi ollut homoseksuaalisen aktin veroinen törkeys.

    Pitkä tukka on miehellä kauhistus? Edes Päivi Räsänen ei ole väittänyt, että Beatles-tukka tekee seurakuntanuoresta kelpaamattoman käymään Herran ehtoollisella. Gospelbändejä katsoessa käy ilmi väistämättä, että Paavalin hiusmallia ei enää noudateta, vaikka apostoli on antanut täysin selvät ohjeet.

    Evankelis-luterilainen kirkko on sopinut itsensä kanssa, etteivät tekstit ole vesitiiviitä. Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat olleet ahkeran tulkinnan kohteena. Mikä on uskolle oleellista ja mistä voidaan tinkiä?

    Hiusten pituus, orjuus ja avioeron ottaneiden vihkiminen ovat tällaisia asioita, joissa kirkko on myöntänyt Paavalin olleen hiukan äkkiväärä. Nyt sen olisi pohdittava vikkelästi ja vakavissaan, olisiko suhde homoseksuaalisiin tekoihin samantapainen anakronismi.

    Eikä lopputulosta saa pelätä. Mikäli homouden hyväksyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, se pitää sanoa ääneen. Kirkkokansa kaipaa ennen kaikkea selvän kannan, oli se kuinka kauhea hyvänsä.

    Sitä odotellessa voisi maallinenkin yhteiskunta kokeilla, josko homopareihin saattaisi  jo pikku hiljaa alkaa suhtautua niin kuin ihmisiin yleensä.

    Jeesuksen ja homojen välinen riita otsikoissa

    • Savon Sanomien toimittaja tekee hyviä havaintoja uskonnosta, muttei tiedä mitään ateismista. Jos Sami Vainio olisi edes kerran eläissään vieraillut Tiede-lehden keskustelupalstalla, hän tietäisi, että eturivin islamofobit ovat nimenomaan espoolaisia ateisti-insinöörejä. | Kristityt maallisella tuomiolla (Savon Sanomat)
    • ”Koraani ajaa joillekin saman asian kuin Raamattu.” Jari Tervo löysi humaanista, homomyönteisestä sielustaan mamukriitikon.| Homoilta ja ihmisoikeudet (Uusi Suomi)
    • ”Ihan palaavat mieleen Suomen historian sodan jälkeiset vuosikymmenet”, sanoo Raimo Ilaskivi, jonka mukaan homot ovat tämän päivän taistolaisia. | Tukitaanko Päivi Räsäsen suu? (Iltalehti)
    • Te idiootit. | Kirkosta eronneet eivät voi äänestää seurakuntavaaleissa (Kirkon tiedotuskeskus)
    • Lopuksi tuote, jota Kaasuputki-blogi suosittelee kaikille keskusteluun osallistuneille. | Baby Jesus Butt-plug (Divine Interventions)
  • Puoluejohtaja kirjoittaa mielipiteen

    Riihimäki, heinäkuu, varjossa 28 astetta. Neljännen kauden kansanedustaja, lääketieteen lisensiaatti Päivi Räsänen istuu talonsa patiolla. Hänen miehensä, teologian tohtori, pastori ja Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen, kiikuttaa molemmille vähänatriumiset kivennäisvedet limelohkojen kera.

    Voisi ottaa rennosti. Onhan kesä.

    Mutta kellon viisarit liikahtavat ja Kristillisdemokraatit rp:n vaalitavoite on taas sekunnin verran lähempänä. On puristettava vaalikarjaa nisistä ja lypsettävä. On kirjoitettava jotain kansaanmenevää nettiin. Päivi Räsänen viittaa miestään olemaan hiljaa. Hän avaa kannettavan tietokoneensa ja…

    Viime päivinä uutistarjontaa ovat varjostaneet ikävät väkivallan teot.

    Mistä tuo lause tupsahti? Jumalako itse pakotti sormenpäät rummuttamaan tämän ajatuksen läppärille? Kyllä!

    Päivi Räsäsen työsuhdeläppärissä on auki tekstinkäsittelyohjelma ja kristillisdemokraattisen puolueen tärkein ohjenuora, Iltalehden keskustelufoorumi. Nimimerkkiensä takaa pahoinvointiaan maailmalle toitottavat ihmisvihaajat ovat harmissaan siitä, että Suomessa ei tunneta kidutus- tai kuolemantuomiota. Räsänen tuntee kannattajansa: he ovat juurikin näitä syntisten kivittämisestä haaveilevia perheenisiä.

    Porvoon kolmoissurma järkyttää. Hiljattain ehdonalaiseen päässeen aiemmasta murhasta tuomitun elinkautisvangin surmatyö herättää kysymyksen rangaistusjärjestelmämme asianmukaisuudesta. CNN-uutiskanavan kirvoittamilla keskustelupalstoilla on ihmetelty eurooppalaisten käsitystä ihmisen eliniästä.

    Mikä pohjustus! ”On ihmetelty”, nii-in! Päivi Räsänen nojaa taaksepäin ja kurkottaa kohti tarjoilupöytää ja juomalasia. ”Onneksi tuli tuo CNN mainittua”, Räsänen tuumii. Se saa Suomi-kuvasta huolestuneet tahot taas liikkeelle.

    Mutta osoitteeton ihmettely ei yksi riitä. Äänestäjä tarvitsee konkretiaa, numeroita. Juuri niin kuin se kouluttaja sanoi.

    Miten elinkautinen voi tarkoittaa vain 12 vuoden vankeutta?

    Päivi Räsänen on ylpeä retorisesta kysymyksestään. Hän hieraisee nenäänsä. Tuosta se lähtee. Miten Suomessa on yleensä yhtään ihmistä elossa, kun kaikki raiskaaja-murhaajat oikein kädestä pitäen talutetaan vain 12 vuoden kakun jälkeen takaisin raiskaamaan ja murhaamaan? Hän maiskuttelee mielessään, kuinka voisi kysyä saman kysymyksen televisiossa joltakulta kukkahattutädiltä.

    Ehdonalaiseen vapauteen elinkautisvanki päästetään yleensä 12 vuoden, käytännössä viimeistään 15 vuoden vankeusrangaistuksen kärsimisen jälkeen. Vaikka Helsingin hovioikeudessa tehtävä päätös on harkinnanvarainen, siitä on muodostunut säännönmukainen käytäntö. Armahdusautomaatista tulisi luopua.

    Armahdusautomaatti! ”Siinä vasta sana!” Räsänen tuumailee. Hän on varma, että se poimitaan MTV3:n Kymmenen uutisiin. Tavaraa kasautuu ruudulle vinhaa vauhtia. Viime hetkellä Räsänen päättää poistaa vaatimuksen peukaloruuveista ja roviolla polttamisesta.

    Mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöiden lisäämälle rikoksen uusimisriskille pitäisi antaa nykyistä suurempi painoarvo. Ongelmana ovat juuri ne rikoksen tekijät, joita ei todeta täysin syyntakeettomiksi ja joita ei siten voida sulkea pakkohoitoon vankimielisairaalaan.

    Räsäsen kehäpäätelmä on ilmatiivis. Rikollinenhan on lähtökohtaisesti häiriintynyt. Uusimisriski on heti noussut, kun lakia on kerran rikottu. Sen tietää kuka tahansa. Soihtu- ja talikkoporukka tulee hyrisemään tyytyväisyydestä saadessaan Päivi Räsäsestä Koston Enkelin.

    Puoluejohtaja sulkee tietokoneensa kannen ja katsoo kohti taivaita. Hän tuntee Jumalan hymyilevän hänelle kuin rikostoverille. ”Kyllä nyt on Herra kättäni ohjannut”, hän tuumii punniten tekstirivejään.

    ”Tuliko valmista?” Niilo Räsänen kysyy vaimoltaan.

    Perkele! Seesteinen tuokio on ohi. ”Pitikös mun jotain kirjoittaa vielä?” Päivi Räsänen kysyy sisimmässään auringonpolttamalta käpylisäkkeeltään. Hän nostaa läppärinsä kannen. Aivan kuin jokin asia vielä kutittelisi silmäkuopan pohjalla.

    Asuntovelat, sairaat lapset, sairaat aikuiset…?

    Aikuiset? Homot!

    Iljettävät homot, jotka viettelevät ja raiskaavat kelpo perheenpäitä. Hehän saivat silmilleen taannoin kyynelkaasua ja pippurisumutetta, missä ei todellakaan ollut mitään moittimista. Vähän se kirvelee, mutta mitäs kävelivät kirkkaassa päivänvalossa olemassa homoja? Päivi Räsänen tuntee kiihottuvansa: tästä voisi jotain vielä lisätä tekstiin.

    Myös Helsinki Pride- kulkuetta vastaan tehty kaasuisku on tuomittava ja huolestuttava. Onneksi kukaan ei saanut pysyviä vammoja. Kaikkien kansalaiset perusoikeuksia tulee puolustaa, niin oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin mielipiteen ilmaisun vapauteen.

    ”Touché!” huudahtaa Räsänen ääneen omalle tekstilleen. Sananvapaus! Myös kyynelkaasu on sananvapautta! Valtavirran kommunistimediat ovat vaientaneet kansallismielisen konservatiivinuorison, joten kapsaisiini on heidän mediansa. Siihen on perustuslaillinen oikeus!  Räsänen haluaisi alleviivata, ettei edes synnin turmelema homovauva saanut pysyvää vauriota iskussa. Vaikka olisi pitänyt!

    Isku herättää kysymyksen, miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa.

    Huolestunut Räsänen pyyhkäisee silmäkulmastaan krokotiilinkyyneleen ja jatkaa:

    Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa.

    No, niin! Räsänen tietää surffaavansa tukevasti Timo Soinin vihapoliittisella aallonharjalla. Juutalaiset ovat syypäitä työttömyyteen! Vai mitä nämä nyt olivat, somaleita vai ruotsalaisia? Hyssyttely on joka tapauksessa viety liian pitkälle! Netin keskustelufoorumit sykkivät Päivi Räsäsen kanssa saman tahtiin kuin kostea vulva, jota osaava poliitikko nuijii islamofobisella falloksellaan. Vielä yksi syvä työntö ja kristillisdemokraateille singahtaa miljoona ääntä:

    Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?

    Päivi Räsänen ulvahtaa. ”KYLLÄ VOI!” Hän tietää olevansa oikeassa, kiinni kansassa. Hän ei missään tapauksessa ole ”poliittista eliittiä”, vaan aivan tavallinen 16 vuotta eduskunnassa vaikuttanut lääketieteen lisensiaatti tohtorismiehineen. ”Enkö ole oikeassa?” Räsänen kysyy sydämeltään. Siellä, kohonneen pulssin seassa, huohottaa Jumala, joka on täsmälleen samaa mieltä. Väkivaltaiset nuoret pahoinpitelemässä juhlakulkuetta eivät ole ongelma. Kulkue on ongelma kaikkine vapaamielisine ajatuksineen.

    Elinikäisiä vankeusrangaistuksia, ulkomaalaisuuden ja homouden kieltämistä, damn liberals… Päivi Räsänen silti muistaa, että hän ei ole asemassa, jossa esitetään vaatimuksia. ”Olen uhri, marttyyri!” hän huudahtaa hyvälle ystävälleen Jeesukselle, joka nyökkää laupiaasti. Hän näppäilee nöyrästi loppukaneetin, jossa muistuttaa propellipäisiä lukijoitaan siitä, että Suomea hallitseva punavihreiden lesbofeministien kaikki elämänalueet kattava telepaattinen salaliitto saisi luopua julmasta aborttidiktatuuristaan, joka sortaa ennen kaikkea Päivi Räsästä ja hänen viittä Kristuksessa viljeltyä lastaan:

    Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee erityisesti huolehtia siitä, että perhepolitiikassa sallitaan rauhallinen, avoin keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esittäminen.

    ”Se on täytetty!” Päivi Räsänen kiljahtaa ja napsauttaa tekstin sähköpostissa avustajalleen. Hän sulkee koneensa. Aurinko paistaa. Jumalakin näyttää peukkua.

    Vain yksi asia kaihertaa ajatuksissa.

    Olisi pitänyt toivoa aselakien höllennystä. Että lainkuuliaiset kansalaiset voisivat nakkikioskilla ampua ensin. Sen jälkeen Päivi Räsäsen tie pääministeriksi olisi ollut suora ja leveä.

  • Löydä sisäinen piippumuumiosi

    Jari Sarasvuo sai kuulla, että suomettumisen aika on ohi.

    Kesäkuu on surkeaa aikaa. Toki, työlliset ovat töissään ja kiire painaa. Mutta jotenkin kaikki maistuu puulta. Suomi on menossa osasto kerrallaan kiinni, kun mitään projektia ei voi enää ennen juhannusta ja lomakautta aloittaa.

    Itse asiassa työtä tehdään vain näön vuoksi. On vaikutettava ahkeralta, vaikka vain roikkuisi netissä varaamassa kesädekkareita mökin lähikirjastoon.

    Koko maassa on tänä kesänä vain yksi ahkera ja työteliäs ihminen, joka jaksaa panna tikkua ristiin. Eikä tällä nyt viitata hänen tulevaan hääyöhönsä, vaan herkuleaaniseen kamppailuun koko maanosaa uhkaavaa mädäntymistä vastaan.

    ”Minä menen kesällä naimisiin. Samalla sitoudun asioihin, jotka parantavat maailmaa.”

    Suomi liian pieni maa kahdelle vihaisesti rakastuneelle SDP:n puoluesihteerille. Kansankunta odottaa henkeään pidätellen, milloin Jari ja Mikael huomaavat ratsastavansa samalla preerialla. Aseet ovat molemmilla höllästi holstereissaan. Virpin ja Marian yhteinen talk show on väistämättömästi edessä.

    Onneksi maapallolla saa kuulla valkeina kesäkuun öinä muutakin kuin valitusta ja kitinää julkkispariskuntien huulilta.

    On myös uutisia:

    • Pohjoismaita on viisi eikä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja osaa sijoittaa niistä yhtäkään kartalle. ”Roger Talermo ei tyrmää mahdollista yhteispohjoismaista hanketta, mutta sanoo, että kumppanimaan löytäminen on tällä hetkellä vaikeaa.” | Rogge: Yhteispohjoismainen olympiahanke realistinen (Kansan Uutiset)
    • Pesäpallojoukkueen kooksi on suunniteltu viittä plus yhtä. Sisä- ja ulkovuorot korvataan identtisillä, keskenään vastakkain olevilla kenttäpäädyillä. Yhden lyöjän sijasta kaikille pelaajille annetaan mailat. Räpylöitä sen sijaan ei anneta kuin yhdelle pelaajalle joukkueessa. Hiekan tilalle on kaavailtu uusissa säännöissä jäätä ja juoksujen sijaan lasketaan niin sanottuja maaleja, joita tehdään pallon korvaavalla vulkaanikumikiekolla. Mikäli näitä sääntömuutoksia ei tehdä, pesäpallon ei uskota kiinnostavan ketään. | Itä-Länsi-otteluun raju sääntömuutos (Yleisradio)
    • Zeus, Thor ja Ukko myöntävät, että simaa kului vähän suunniteltua enemmän. | Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa (Helsingin Sanomat)
    • Poliisilla oli vain yksi ystävä, ja hänkin patterin välissä. | Savupiippumuumion uskotaan olleen poliisin vanha tuttu (MTV3)

    UPDATE (13.13):

  • Jeesus, Vanhanen, kolmiulotteinen porno ja muita asioita

    Kuva: Bill Gracey/Flickr

    Paavo Haavikon toteamus parodian kuolemasta on osoittautunut yhä profeetallisemmaksi. ”Ne tekevät sen itse”. Ja miten he sen tekevätkään!

    Eikä siinä kaikki. Suomen ulkopuolinen maailma on myös tarjonnut ilmiöitä, jotka pitäisi varustaa WTF-tagilla:

    Kun näitä uutisotsikoita hetken makustelee, ei voi kuin myöntää todeksi tiedemiesten havainnon, että ihmiskunnassa on todellakin annos neanderthalilaista. Ainoa kysymys kuuluu, onko sitä liikaa vai liian vähän.

  • Jeesus tuo Hihhuli-TV:n Suomen markkinoille

    "They're here"”SuomiTV:n uutiset tarjoavat vaihtoehdon”, julistaa Conservapedian suomenkielinen televisioversio. Ei enää kiusallisia uutisia markkinatalouden tuottamasta köyhyydestä tai öljyn takia käytävistä sodista, ei enää paljastuksia saarnamiesten lapsiseksiskandaaleista, Matti Vanhasen talo- ja naimakaupoista tai muista noloista sattumuksista. Tärkeintä on varjella pienet ja vähän isommatkin piltit elämää vaikeuttavalta informaatiolta.

    Eli kuten vastaava päätoimittaja Tomi Lindblom omasta hyvyydestään liikuttuneena kertoo:

    – Meillä on samat uutisaiheet kuin muilla kanavilla, mutta kiinnitämme erityistä huomiota uutisten kuva-aineistoon. Jos vaikka pommi räjähtää Lähi-idässä, niin emme näytä verisiä kuvia uhreista vaan voimme näyttää kuvaa vaikka räjähtäneestä autosta tai talosta.

    Mutta nyt, odotellessamme pommin räjähtämistä ”jos vaikka” Lähi-idässä, keskittykäämme luvassa olevaan Kymppitonnin paluuseen.

    Tässä blogissa seurataan livenä Riitta Väisäsen voitokas comeback. Pysykää kanavalla!

  • Al-Seimikuvaelman Marttyyrien Prikaati

    Jumalanpalvontapuolueen puheenjohtaja, Päivi Räsänen, on esittänyt jyrkän huolestumisensa väärän militantin jumaltulkinnan leviämisestä suomalaisten ja eurooppalaisten keskuuteen.

    Räsäsen pelko on ennen kaikkea siinä, että ihmisten luopuessa uskonnosta ja ryhtyessä ateisteiksi heistä saattaa helposti tulla väkivaltaisia muslimeja. Arvatenkin Jumala itse lienee käynyt kuiskaamassa tämän ajatuksen puoluejohtajan korvaan, sillä ihmisjärjellä sitä ei voi ymmärtää.

    Lauantaiaamuisessa televisio-ohjelmassa ajattelutapaansa julkistanut Räsänen myös valittelee, ettei suomalaislapsia ole uitettu kyllin syvällä Jeesuskylvyssä. Aikamme polttavin ongelma onkin, ettei lasten anneta tutkistella perinteiseen suomalaisjouluun elimellisesti sisältyviä seimikätkyeitä.

    Tai, kuten Räsänen itse asian sanoo Yleisradion uutisessa:

    – Perinteet, kuten jouluevankeliumi, Enkeli taivaan -virsi tai Suvivirsi, ne ovat osa suomalaista kulttuuria. Ne kuuluvat kaikille. Yhtä lailla muslimiperheen kuin ateistiperheen lapsella on oikeus tutustua tähän kulttuuriperintöön. Se ei edes edellytä, että vanhemmilta kysellään erillisiä lupia siitä, saako lapsi katsoa seimikuvaelman.

    Seimellä islamia vastaan!