Kaasuputki

Avainsana: jyrki katainen

  • Porvarillista hääkakkua

    Vasemmalla kädellä. Kuva: Kansallinen KokoomusKansallinen Kokoomus ei tehnyt valintoja puoluekokouksessaan kuluneena viikonloppuna. Miksi olisi? Vanhassa vara parempi ja vaalikarja tuntuu äänestävän pahoinvointivaltion puolesta sitä innokkaammin, mitä enemmän Jyrki Katainen ilmoittaa vaikeuttavansa pienituloisten kannattajiensa elämää.

    Puolueella onkin ainutlaatuinen kyky sekä syödä että säästää kakku. Marie Antoinette ei suotta kuulu Benin talliin.

    Kuvaavaa on, että Kokoomus voi luvata vaikkapa ruotsinkielisiä vastaan suunnattuja pogromeja ja kuitata vastaanotetuksi satatuhatta leijonariipuskannattajaa – vain peruakseen puheensa sekuntia myöhemmin ilman, että kukaan huomaa.

    Lupauksiaan nieleskelevät kollegat vihreissä, vasemmistossa ja demareissa voivat vain katsoa kademielin, miten elegantisti vastuu siirretään äänestäjälle.

    Joka tapauksessa Kokoomus on kuningaspuolue ja puolueiden kuningas. Sen puoluekokouksessa hyväksytyt tai hylätyt aloitteet ohjaavat koko maata. Siksi on äärimmäisen harmillista, että yläluokkainen porvarillisuus on jäänyt Kokoomusta jäytävän alatyylisen oikeistopopulismin varjoon. Kuoliniskuna kansallisille sivistyspyrinnöille voidaan pitää kokouksessa tehtyä päätöstä tyrmätä aloite Suomen muuttaminen kuningaskunnaksi.

    Onhan monarkiassa eläminen sentään jotain aivan muuta. Lauantaina 19.6. suomalaiset seuraavat pakkoruotsinsa turvin Victorian ja Danielin häitä. Tuhkimotarinassa länsinaapurin kruununperillinen saa työväenluokkaisen sulhasensa. Ehkä yhdellä jos toisellakin kaihertaa tuolloin ajatuksissa, millaiset olisivatkaan härmäläiset kuninkaalliset häät.

    Mikä voisi kääntää kokoomuslaisten republikaaniset päät? Tasavaltalaiset romanssit kun ovat vain niin ankeita.

  • Nuo mainiot miehet valkoisissa toogissaan

    Sakis Rouvas laulaa luotonsaannin vaikeudesta.

    Kreikka, Ἑλλάς, Platonin, Aristoteleen ja Aleksanteri Suuren kotimaa, tuo οἰκουμένη, jonka οἰκονομία meni lopulta päin Τάρταροςta. Suomen kansa tuntee Kreikan hyvin. Jokainen suomalainen on kerran elämässään dokannut Ellin Boksissa Rodoksella, ostanut rantarolexin epämääräiseltä Γιώργος-nimiseltä mieheltä ja tavannut saman kaverin viisi vuotta myöhemmin jossakin suomalaisessa pikkukaupungissa avaamassa kreikkalaista ravintolaa vaimonsa Pirjoriitan kanssa.

    Nyt Kreikka on tullut takaisin otsikoihin. Ei ouzokännejä Kosilla tai Akropolis-rallin tuloksia teksti-tv:stä. On vain vaikeasti määritelty ahdinko, josta seuraa jotain pahaa ja jonka syitä kukaan ei tiedä.

    Iltapäivälehdet repivät kiljuvia otsikoita siitä, kuinka nämä laiskanpulskeat gigolot riistävät pettuleivän sotaveteraanin suusta – vuoden lapsilisät on lastattu ulosliputettuun kauppalaivastoomme vain kipattavaksi Välimeren suolaisiin aaltoihin.

    Taustalla on inhottava tilanne, jossa Kreikan läpimätä hallinto ja tuon läpimätyyden kanssa elämään oppinut kansa ovat enemmän kuin taas yksi korruptoitunut balkanilaisvaltio. Kreikka on koko sielultaan osa yhteistä eurotaloutta. Jopa siinä määrin, että Timo Soinia kannattavien luddiittien hellimä ajatus EU:n ”purkamisesta” ei enää auttaisi.

    Kreikan romahdus tekee muistakin huteralla pohjalla heiluvista talouksista liian houkuttelevia kohteita ylikansalliselle pääomakeinottelulle. Jotain tarttis tehrä. Hätäinen ratkaisuehdotus on ainoa mahdollinen: Kreikka on pelastettava. Rikkaat EU-maat lainaavat rahaa pankeilta omien, hyvien luottoluokitustensa turvin ja sähköttävät massit Kreikan shekkitilille. Tämän jälkeen toivotaan, että Giorgios Papandreou ei pane miljardeja taskuunsa, vaan siirtää tuohet takaisin edellä mainituille pankeille.

    Opiskelijat tietävät saman menetelmän. Isokorkoisen Visa-laskun kuittaaminen pienikorkoisella, veronmaksajien takaamalla opintolainalla on nyt saanut siunauksen valtiovarainministeriöltä.

    Kriisinhallintaoperaatio markkinoidaan romantiikkaan taipuvaisille kansalaisille Kreikan uutena vapaustaisteluna. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on siirto veronmaksajilta pankeille – ja Kreikan köyhiltä Luxemburgin rikkaille.

    Hälytyskellojen tulisikin soida kenen tahansa päässä, kun giganttista tukipakettia ovat äänekkäimmin vaatimassa Jyrki Katainen ja Sixten Korkman. Olisivatpa ahneet pankkiirit älynneet pyytää edes jotakuta sympaattista ihmistä – tai ylipäänsä ihmistä – ajamaan asiaansa. Missä on Bob Helsinki, kun sitä eniten tarvittaisiin? Kuka voisi olla uusi Byron, joka innoittaa nuoret sydämet sykkimään Kreikan asialle? Jussi Saramoko, tuo Länsimäen ainoa filhelleeni?

    Ja sittenkin – kaikki tämä vaivanäkö on turhaa. Kansakunnille hyvinvointia jauhavat markkinat ovat jo saaneet päähänpinttymän, ettei mikään ole hyvin niin kauan kuin jossakin on ihmisiä elossa.

    Kriisistä sanottua:

    UPDATE (klo 15.45):  Kreikka ja Italia ulkoistivat väärennetyn kirjanpitonsa Goldman Sachsille ja JPMorgan Chaselle. Jälleen yksi osoitus siitä, miten paljon etevämpi yksityinen sektori on julkiseen verrattuna.

  • Hallitus: Puolitamme työttömyyden 250 000 vuodessa

    Mauri Pekkarisen kalvosimet. Kuva: Valtioneuvosto

    Suurpääoman puudeli Mauri Pekkarinen kertoi ”tsoukin”.

    HAH HAH!

    Tsoukit eroavat vitseistä siten, että ne eivät naurata, vaan lähinnä tuntuvat siltä kuin joku olisi juuri tuikannut äitinsä talon tuleen.

    Eräs taannoisista tsoukeista oli hallituksen päätös myrkyttää koko Pohjois-Eurooppa pysyvästi, jotta suomalainen metsäteollisuus saisi yhden voitollisen kvartaalin myymällä sähköä paperin sijaan.

    Myös talouselämässä ja jopa oppositiossa oli ilmeistä tyytyväisyyttä päätökseen – turvaahan ydinvoiman suunnaton ylituotanto kotimaiset työpaikat.

    Suomen seuraava pääministeri, maailman ainoa puoluejohtajaksi pyrkivä Epimenideen paradoksi Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattajilleen, että on jo jonkin aikaa kussut silmäänsanonut yhtä ja tehnyt toista. Tällaisena hän tulee olemaan vaalikampanjoinnin ennakkotapaus. Häntähän ei voi mainonnan eettisten sääntöjen perusteella markkinoida sen enempää kuin homeopaattista ihmelääkettä, joka väitetään parantavan syöpää.

    Vihreä eduskuntaryhmä poislukien keskustajohtajan selkärangattomuus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Korkeintaan pettymyksenä. Sen sijaan Kansallinen Kokoomus juhli avoimesti, sillä se pääsi jälleen pykälän verran lähemmäksi tavoitettaan: ihmisyyden hävittämistä pääomien tieltä. Jyrki Katainen jopa vilautti vaalivoitosta 2007 jatkuneen priapismin jäytämää ”kovaa terveistään” tahtoessaan onnitella Mauri Pekkarista sillä kauneimmalla tavalla, mikä kahden miehen välillä voi toteutua.

    Mutta muistetaan silti eräs asia: Mitään ei ole oikeasti vielä päätetty, saati rakennettu. Tsoukkivoimalat ovat vasta esiintyneet rahanahneiden yritysjohtajien märissä, kultaisissa unissa.

    Jospa kansanedustajat vaikkapa Suomen Keskustassa ja Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa pystyisivät kerrankin ylittämään henkisen suorituskykynsä ja tunnustamaan, ettei Suomen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ole ratkaisu maamme talouskasvun väliaikaiseksi nopeuttamiseksi. Uskaltaisivatko SDP:n ay-rahalla voidellut parlamentaarikot äänestää eduskunnassa yhtä rohkeasti kuin vappupuheissa uhoavat?

    Ei luulisi olevan vaikeaa, sillä – loppujen lopuksi – pyysihän Maurikin jo anteeksi. Ei toki petollisuuttaan tai tarvettaan päteä teollisuuspamppujen silmissä, mutta ainakin epäisänmaallisesti valittua fingelskankielistä sanaa.

  • Viihdeuutisia

    Tämä kuva on haettu Flickristä hakusanalla 'WTF'. Kuva: stjnky / Flickr

    Kaikki alkoi, kun Pohjanmaan tunnetuin kaappikello jäi toverillisen lemmenkiihkon uhriksi keskellä pimeintä Afrikkaa. Suudelma mäiskähti kera hellien sanojen kauppiaan otsalle. Muista ruumiinosista tarina ei kerro.

    ”Rakastan sinua, vaimoni!”

    Herkästi oli huonekumppani sanansa asettanut. Kuin lääkäriromaanissa. Kuinka moni osaisi samassa tilanteessa muotoilla yhtä taidokkaan lauseen? Usealla tavallissuomalaisella saattaisi koiravahdin hämärässä, kiihkon vallassa vähintään unohtua possessiivisuffiksi. (Sana tarkoittaa omistusliitettä, ei kondomia.)

    Anekdootti möreä-äänisestä kauppiassuuruudesta on uutinen, mutta samalla se kutittelee mukavasti nauruhermoja. Yhdistelmässä ei ole mitään outoa, sillä uutiset viihteellistyvät. Eikä se ole huono juttu. Kun varsinainen viihde on tappavan tylsää, tarvitsemme jotain itseämme hauskuuttamaan. Käyköön siis uutisjournalismi viihteen housuihin.

    Ilman uutisviihdettä ihmiskunta masentuisi hengiltä sillä hetkellä, kun paavi toteaa kirkossaan vellovan pedofilian johtuvan siitä, että yksinomaan miehistä koostuvassa yhteisössä ei voi lapsiin sekaantumatta toteuttaa homoseksuaalisia impulsseja.

    Ja aivan erityisesti vapauttavan naurun tarpeessa ollaan nyt, kun olut ja makkara sekä remakka vappupöhnä uhkaavat jäädä työtaistelun jalkoihin.

    Eräs viihteen syvimmistä ominaisuuksista on sen apinatarhamaisuus. Ihminen ei naura eläintarhassa apinalle siksi, koska se on niin loistava vitsinkertoja. Apinassa naurattaa se, että eläinparka muistuttaa niin paljon ihmistä itseään kaikessa tosikkoudessaan. Eikä hulluimmankaan julkkiksen toilailu niin paljon huvita, etteikö se vähän vihlaisisi sieltä itsetunnon kohdalta.

    Mutta voi pojat, miten paljon niitä apinoita piisaa!

    Pääsiäisen jälkeen suomalaisia varoitettiin Topi Sukarista, joka aikoi pyrkiä eduskuntaan. Ja päivää myöhemmin lupaavasti urjennut ura parlamentaarikkona kaatui – arvatenkin moraaliseen dilemmaan: voisiko Sukari ottaa itseltään vastaan vaalirahoitusta?

    Ja tietenkin medianarkomaanin päivittäinen fiksi: Marja Tiura, tuo Suomen Jeanne d’Arc! Viimeisimmässä tiedotteessaan Tiura löysi sisältään Jeesuksen lisäksi lotan (ja hiilen) sekä kokonaisen talvisodan. Lisää meheviä juonenkäänteitä kaivataan, mutta tuskin saadaan, sillä suunnattoman harmillisesti kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sattui juuri nyt menettämään muistinsa.

    Eikä unohdeta sitä seksiä! Suomalainen Iltalehti on päättänyt käydä taisteluun siveyden puolesta. Anna Kontulan seksiä tihkunut kohumatka Kaakkois-Aasiassa oli liikaa Juha Veli Jokiselle, jonka mielestä ns. indonesialainen malli olisi ollut kai parempi.

    Nääs maassa maan tavalla.

  • Pensselisedät

    Minkä ilmanvastuksessa häviää, sen asenteessa voittaa!Huulenlämmittimet tekevät tuloaan takaisin kansalliseen diskurssiin. Jos koskaan, niin nyt on helppo yhtyä erään iltapäivälehden lukijoiden kannanottoihin. Janne Ahosen ja Matti Hautamäen viikset on säilytettävä kansallisena monumenttina ja kunnianosoituksena menneiden aikojen räkäjarruille. Suomen kansa muistaa 80-luvulta siloposki-Nykäsen ja viiksi-Weissflogin eeppisen taistelun mäkiherruudesta. Puhumattakaan brittiläisestä Eddie Edwardsista ja hänen kalapuikoistaan.

    Muillakin tavoin naamakarvat ovat pinnalla tämän päivän talviurheilussa. Vastikään valittiin slovenialainen leninistifilosofi Slavoj Žižek Suomen alppimaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Parta huurussa laskettelutiimiämme tsemppaava psykoanalyytikko… Mitä?

    * * *

    Maamme kuuluisin viiksipari kiertää Suomea Ebdo Mihemmedin nenän alla. Sentään tätä kiertuetta kukaan ei näe ongelmana, sillä ”Pensseli-setä” ei aio jäädä tänne myötyriksi. Suomalaisten on näet vaikea sietää sitä, että kukaan ihminen koko planeetalla haluaisi viihtyä karussa isänmaassamme. Mitä pikemmin kaikki lähtevät pois, sitä parempi se on viimeiselle Suomeen jäävälle asukkaalle.

    Ei niitä vieraita liikaa kaivata. Tulevat poimimaan marjamme ja hymyilemään. Metrossakin oli kerran huntu yhdellä naisella.

    * * *

    Verkkorasistien eli ihonväri- ja uskontoperustaisten perusturvankieltäjien suunnaton aktiivisuus on tehnyt vaikutuksen poliitikkoihin, jotka eivät malta olla tätä vapaaehtoistyöntekijöiden verkostoa hyödyntämättä.

    Ensimmäisenä tontille riensi Kansallinen Kokoomus, mutta pian sen myös demarit päättivät, että heille ilman muuta kelpaavat rasistien äänet. Jutta Urpilaisen ”maassa maan tavalla” -aloitteen perimmäinen tavoite lienee ollut muistuttaa äänestäjiä siitä, että sosiaalidemokraattien sosialismikäsityksessä on aina flirttailttu kansallis-etuliitteen kanssa.

    * * *

    Eräänä maailman suurimmista maastamuuttokansoista suomalaisilla ei luulisi olevan varaa kuittailla. Onneksi meillä finnjäveleillä voi pian olla taas tilaisuus päästä treenaamaan muuttoa ruotsalaisen sosiaaliturvan varaan.

    Tai kuten Petja Jäppinen on muutaman kerran huomauttanut, joskus voisivat myös umpisuomalaiset yrittää kotoutua.

    * * *

    Talouden saralla on sentään hyviä uutisia. Supisuomalaiset Facebook-ahtaajat saivat duunia! Nyt, toverit, muistakaa pitää kiinni oikeuksistanne – henkilöstövuokrausyhtiöt ovat aika pahamaineisia.

    Mitä muuten tuohon patrioottiseen uhrautumiseen tulee, se taisi olla vähän turhaa puuhaa. Kun nyt jälkeenpäin katsotaan, niin eihän tässä mitään hätää ollut. Mutta ajatus on tärkeintä.

  • Mikä on suvaitsevaiston kanta laktoosi-intoleranssiin?

    Suomea on ravistellut menestyksen mannerlaattojen iloinen törmäys, joka aiheutti tsunamin maitomukissa.

    * * *

    Jotkut saattoivat hieraista silmiään, kun uutisotsikot julistivat Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen saaneen ekstaattisia onnentunteita Pekka Himasen isänmaallisesta raportista. Eikös Himeros ollut tämä hivenen nolo ”ikuinen lapsinero”, jonka muistiot tulee ottaa yhtä tosissaan kuin nigerialaisten pankinjohtajien sähköpostit?

    Kaasuputki-blogi kantaa nyt kortensa tutkivan journalismin kekoon ja paljastaa, mikä on tohtori Himasen uuden uskottavuuden salaisuus: se on TÄMÄ.

    * * *

    Hetkeksi pääministerin hymy jo ehti hyytyä, sillä suomalaista maitoa myyvä Valio hävisi S-ryhmän tarjouskilpailun suomalaista maitoa myyvälle Ingmanille. Onneksi suomenruotsalainen monopoli kesti vain päivän: Matin maito teki voitokkaan paluun Klaukkalan S-Marketin hyllylle. Melkein pitäisi kiskoa kiitospaita päälle.

    * * *

    Työväenpuolue Kansallinen Kokoomus on päättänyt pyllistää kansaa hiertäneessä mediamaksuasiassa kaikille asianosaisille, myös itselleen. Suvi Lindén tekstasi puheenjohtaja Jyrki Kataiselle ja sai luvan uhrata Yleisradion varmistaakseen eduskuntapaikkansa vuoden 2011 vaaleissa. Kimmo Sasin kanssa asiasta ei ilmeisesti keskusteltu – tai sitten Sasi vain näyttelee uhmakasta.

    Sinänsä koko näytös on turha, sillä Lindén on jättänyt takaportin auki. Ehkäpä mediamaksu vielä palaa tällä vaalikaudella!

    * * *

    Luultavampaa on, tietenkin, että Yle-asiassa tehdään Salomonin tuomio, so. kaikki puoliksi. Mediamaksu tuodaan eduskuntaan vain sadan euron suuruisena ja Yleisradiosta leikataan pois kaikki, mistä on olemassa kaupallista tarjontaa, kuten komedia, musiikki, urheilu, uutiset ja draama.

    Ja jos kukaan muu ei sitä saa aikaan, niin Yleisradiolle määrätty fallokraattikomitea viimeistään: kuumottavasti nimetty ”riippumaton valvontaelin” panee kyllä taistolaisfemakot aisoihin.

  • Kiitos 2009–2010

    Kuva: Kansallinen KokoomusTyöelämävalmennus on työharjoittelua niille, jotka ovat jo kokeilleet siipiään työelämässä ja joilla on vaikkapa oikeus työttömyyspäivärahaan. Se on siis tukimuoto, jota etenkin aikuiset ihmiset käyttävät vaikeassa työllisyystilanteessa. Aivan erityisesti silloin, kun he yrittävät päästä uudelle alalle tai muuten hankkia työnsaannille välttämätöntä kokemusta.

    Vielä vuonna 2009 työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä tuki työelämävalmennukseen oli 43,88 €/työpäivä. Tuntipalkaksi tuli siis 5-6 euroa. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto saattoi myöntää 8 tai 16 euroa ylläpitokorvausta, jota myös ateriatueksi tai ruokarahaksi kutsuttiin. Työelämävalmennus oli hyvin suosittu työllistämisen muoto etenkin valtion omissa työpaikoissa.

    Täysipäiväistä työskentelyä tällä 877,60 euron (plus mahdollinen ylläpitokorvaus) palkalla kutsuttiin jopa työnantajien keskuudessa häpeälliseksi orjuuttamiseksi ja työvoiman hyväksikäytöksi. Vuonna 2010 sitä kutsutaan vanhoiksi hyviksi ajoiksi.

    Tammikuusta alkaen työelämävalmennus romutetaan. Valmennettavien työllistämistuki haudataan ydinjätteiden ja hyvinvointivaltion mukana peruskallioon. Uuden mallin mukaan aikuiselle ihmiselle kaikkine velkoineen ja laskuineen riittää vallan hyvin peruspäiväraha (25,63 €) sekä ylläpitokorvaus. Viimeksimainittu on Jyrki Kataisen uskomattomassa jalomielisyyden puuskassa korotettu kahdeksasta yhdeksään euroon päivässä.

    Suomeksi uudistus tarkoittaa, että kuukauden ahkeralla työskentelyllä ihminen ansaitsee 180 euroa enemmän kuin makaamalla peruspäivärahalla toimettomana vuokrakaksionsa sohvalla. Tuntipalkaksi tästä tulee hiukan yli euro.

    Päätös on linjassa Kataisen ja Jyri Häkämiehen tavoitteiden kanssa. Suomeen saadaan viimeinkin työvoimareservi, jossa aikuiset, akateemisesti ja ammatillisesti koulutetut työttömät kilpailevat verissäpäin jopa alle kuuden euron tuntipalkasta. Ehkä se lisää innovointia. Jos ei muussa, niin toimeentulotukihakemuksissa. Ja rikollisuus – se alkaa pitkästä aikaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona lainkuuliaiselle elämälle; olisiko siinä uusi Nokia?

    Tätä noin 200 euron leikkausta kuukausituloihin on markkinoitu suunnattomana kädenojennuksena Suomen työttömille. Kiitolliset kansalaiset ovatkin jo teroittaneet kynänsä raapustakseen äänestyslippuihinsa kokoomuslaisille mehevän vaalivoiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.