Kaasuputki

Avainsana: kansallinen kokoomus

  • Kykypuolueen informaatiosota

    Kansallisen Kokoomuksen julkaisema Verkkouutiset sai poikkeuksellisen kunnian olla ainoa iso uutismedia, joka julkaisi Suomessa räyhäoikeistolaisen Daily Caller -lehden sähkeen Murmanskissa tapahtuneesta joukkoahdistelusta ja sitä seuranneesta joukkoahdistelijoiden joukkopahoinpitelystä.

    Lukuisissa tiedotusvälineissä maailmalla on uutisoitu Venäjän Murmanskissa tapahtuneesta väitetystä joukkoväkivallasta ulkomaalaisryhmää kohtaan. Muun muassa Daily Caller kertoo, että taustalla olisi ollut pakolaisiksi sanotun ryhmän oma toiminta.

    Daily Caller – jonka omakin maine on mitä on – pohjasi uutisensa kahteen lähteeseen.

    Ensimmäinen, Schweizmagazin, sai tietonsa murmanskilaiselta FlashNordilta. Raflaavasta nimestä huolimatta kyseessä on silti vähintään itse itsensä vakavasti ottava uutistoimisto. Se pitää jopa yllä kirjeenvaihtajaverkostoa toiminta-alueellaan, muun muassa Suomessa.

    Uutisessaan FlashNord kertoo murmanskilaisiin viranomaislähteisiin perustuen, että lukuisia Lähi-idästä kotoisin olevia turvapaikanhakijoita on piesty Poljarnye Zorin kaupungissa. Tai ainakin viisi. Uutisessa myös muistellaan, miten Suomessa on tehty rikosilmoitus kahdestakymmenestä seksuaalisesta häirinnästä epäillystä turvapaikanhakijasta. Uutinen ei kerro, miten nämä asiat liittyvät toisiinsa.

    Hyvää kansainvälistä tapaa noudattaen FlashNord on kuitenkin seurannut tilannetta ja lisännyt uutisartikkeliinsa melko pian linkin korjaukseen: viranomaisten mukaan mitään irakilais-venäläistä massapahoinpitelyä ei ole tapahtunut. Suomeksi saman on kertonut muun muassa Sputnik.

    Toinen Daily Callerin ja sitä kautta Verkkouutisten lähde on FlashNordiakin eksoottisempi. Imola Oggi -niminen italialainen äärioikeistolainen nettijulkaisu tietää kertoa, että peräti 18 turvapaikanhakijaa sai pataan ja 33 pidätettiin. Nyt siis alkuperäisen viranomaislähteen mainitsemat – ja heti perään kiistetyt – viisi ovat muuttuneet jopa viideksikymmeneksiyhdeksi.

    Italialaisrasistien lainaama lähde on venäläinen Fort Russ, joka äänekkäästi julistaa olevansa riippumaton uutispalvelu. Suuressa riippumattomuudessaan se muistuttaa hieman suomalais-donetskilaista Verkkomediaa. Toisin sanoen se on täydellisen vainoharhainen suhteessaan ”länteen”, jonka ”yhtiövetoinen valtamedia” pimittää yleisöltä totuuden – mikä se sitten ikinä on.

    Fort Russ on erikoistunut kääntämään venäläisten viestimien uutisia englanniksi, pitäähän länsimaisen valtamedian sumuttamien massojen saada venäläisviestimiltä vaihtoehtoisia totuuksia. Listalla on rutkasti RT:n ja Sputnikin juttuja. Murmanskin kuulumisia on saatu myös edelllä mainitun FlashNordin kautta. Sen sijaan juuri tässä tapauksessa Fort Russ on ammentanut aivan erityisestä lähteestä: Newsli.ru-sivulta.

    Newsli.ru-palvelua ”toimittavat” nimimerkkien takaa ahkeroivat kansalaisjournalistit. Kirjoittajia on melkoinen nivaska ja ahkerimmilla on nimissään tuhansia artikkeleita. Verkkouutisiin asti yltänyt tieto 18 pahoinpidellystä ja 33 vangitusta turvapaikanhakijasta on kotoisin Aleks 71 -nimisen samizdatistin raportista ”Мигранты в Мурманске пристали к русской девушке, теперь 18 из них в больнице, 33 в спецприемнике”. Tekstinsä päätteeksi Aleks 71 huomaavaisesti varoittaa, että uutinen perustuu sosiaaliseen mediaan. Sillä ei siis ole mitään uutisarvoa.

    Vastuuvapauslausekkeesta huolimatta Aleks 71:n venäjäksi kynäilemä ja Fort Russin englanniksi kääntämä tarina levisi pikavauhtia uusnatsifoorumeille sekä äärioikeistolaisiin verkkolehtiin ja blogeihin. Suomeksi sen julkaisivat Ilja Janitskinin omistamat rasistiset verkkosivustot, jotka olivat saaneet sanatarkasti saman artikkelin haltuunsa, mielenkiintoista kyllä, slovakialaisen konservatiivilehti Hlavné správyn kautta.

    Kokoomuksen äänenkannattaja on hyvässä seurassa.

    Verkkouutiset ei toki ole ensimmäistä saati viimeistä kertaa. Lehti julkaisi vähän ennen Murmansk-uutistaan reippaammanpuoleisen uutisen Kölnin uudenvuodenyön joukkoahdisteluista ”tarkasti suunniteltuna terrori-iskuna”. Otsikolla ”Kölnin kaaoksen salaisuus – iljettävien rikosten vyöryn takana oli iso tarkoitus” varustettu lennokas raportti perustui suoraan kalifornialaisen FrontPage Magazinen telepaattisesti keräämään tiedustelutietoon.

    Kyseessä on jyrkästi islamofobinen julkaisu, joka ekstrapoloi jokaisesta perhosensiiveniskusta kulttuurien yhteentörmäyksen. Sattuvasti saman uutisen tuuttasivat ilmoille uskollisesti samasta lähteestä ammentaneet Janitskinin MV-lehti ja Uberuutiset.

    Ei siis ihme, että myös Vihreä Lanka huomioi Verkkouutisten omituisen lähdekritiikin – tai paremminkin sen puutteen.

    Kokoomuslaiset eivät luovuttaneet. Muutamia päiviä Murmansk-uutisen jälkeen Verkkouutisten sivuille kohosi viiltävää vainoharhaa tihkuva otsikko: ”Arabian kieli haluttaisiin pakolliseksi oppiaineeksi”.

    Otsikkoa klikannutta lukijaa ei tämän jälkeen enää kiinnostanut lukea alkuperäistä Die Zeitin verkkojulkaisussa kerrottua uutisjuttua. Reaalitodellisuuden puolella kukaan ei väittänyt, että saksalaiskoulujen pakkoarabialla olisi laajakin kannatus tai että moinen ohjelma olisi jo käynnissä. Kyseessä oli vain erään kanadansaksalaisen tietojenkäsittelytieteen professorin ajatusharjoitus, jonka Zeit julkaisi vieraskynäpalstallaan.

    Muut tunnustetut suomalaismediat eivät tarttuneet mehevään skuuppiin, mutta Verkkouutisten toimittaja Juha-Pekka Tikan lohduksi juttu kopioitiin vikkelästi sekä Finnleaksiin että Hommaforumille.

    Jos hiukan silmiä siristämme, huomaamme samannimisen toimittajan olleen vastuussa muistakin Verkkouutisten lähteistämättömistä kohu-uutisista, joiden pääsisältönä on toistunut islaminuskoisten ihmisten hirvittävä kataluus ja turvapaikanhakijoiden aiheuttamien tuhojen massiivisuus.

    Tikan journalistisista motiiveista on ulkopuolisen vaikea sanoa mitään. Merkeistä päätellen hänen kristilliskonservatiivinen ristiretkensä on jatkunut jo vuosikausia. Syystä tai toisesta hallituspuolue Kansallisen Kokoomuksen julkisin varoin ylläpidetty pää-äänenkannattaja on ollut halukas rahoittamaan tuottajansa hämärää missiota ilman minkäänlaisia estoja.

    Mutta älkäämme kajotko lehdistönvapauteen. Jos ja kun kokoomuslaiset mielihyvin tukevat rasististen huhujen kylvämistä kannattajiensa keskuuteen, kyseessä on yksinomaan heidän asiansa.

    Ja ehkä ihan vähän myös Julkisen sanan neuvoston, jonka perussopimukseen Verkkouutisetkin on sitoutunut.

  • Hullutusneuvottelut

    Kun Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, ettei hän neuvottele hallitustunnustelija Jyrki Kataisen kanssa edes hallitukseen menemisen ehdoista, se palkittiin suosionosoituksin. Soinin toki juorutaan olleen omaan yksimieliseen päätökseensä tyytymätön, mutta kun jytky on puhunut, Soinikin joutuu sommittelemaan turpansa poikkeuksellisen tiukasti rullalle. Sääli sinänsä, sillä Soinilla ei oikeastaan ollut mitään motkottamista jo väistyneen hallituksen linjauksissa. Perussuomalaiset olisi sopinut kivuttomasti kepuksi kepun paikalle.

    Voittajan tuska on luettavissa sappea tihkuvista blogi- eli plokimerkinnöistä. Soinin tyyli, joka perustuu kolmen sanan kappaleisiin ja teennäiseen lupsakkuuteen, natisee jo liitoksissaan nillittäessään niin Paavo Arhinmäestä kuin Päivi Räsäsestä:

    Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.

    Kristillisten Päivi Räsänenkin ylistää hallituspohjaa, jossa sekä vihreät että vasemmistoliitto ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa. Oi aikoja , oi tapoja.

    Arhinmäen notkeus tuo vauhtia SKP:n kannattajakorttikeräykseen. Palefacekin kalpenee.

    Lisäys (24.5.2011): Timo Soini äityi riehumaan eduskunnan täysistunnossa, jossa Portugalille annettavan lainan takauksesta keskusteltiin. Tämän linkin takana on Arhimäen puheenvuoro. Huomatkaa Soinin rikkinäinen levy, joka hokee vain ”ensi viikosta”.

    Timo Soinin suuri suru on siinä, että hänen poliittinen uransa ei saa kruunuaan. Saavutukset hakevat jo vertaistaan ja jokin painava superministerin salkku olisi sopinut vaalivoiton päälle kuin marenki britakakkuun. Mutta nyt Veikko Vennamon ihmelapsi miettii ohimo tykyttäen, kuinka hän onnistui hävittämään loppumetreillä koko vaikutusvaltansa. Paimen vilkuilee murheissaan katrastaan: 39 kansanedustajan jättiryhmä on täynnä pässejä, jotka kieltäytyvät edes kokeilemasta, olisiko nurkkaan ajetulta Jyrki Kataiselta lypsettävissä etuja.

    Siinäpä vasta äänestäjien pettämistä! Puoluetuki ja kansanedustajapalkka kelpasi koko konkkaronkalle Kike Elomaasta Jussi Halla-ahoon, mutta ainuttakaan lupausta ei näemmä ollut edes aietta pitää.

    Ei sillä, että lupauksia olisi edes annettu.

    Samaan aikaan täipuolueet, Vasemmistoliito (14 edustajaa) ja Vihreät (10), pystyvät kiristämään kokoomusjohtajalta toinen toistaan vasemmistolaisempia klausuuleja vaaliohjelmaan. Se tuntuu ottavan erityisen koville Soinin elimistössä, koska ylisanat ajautuvat jo sfääreihin:

    Tämä on rappion toteemi, huijauksen huippu.

    Mitäpä Paavo Arhinmäki vastaisi, ellei:

    Hehehtshhh!

    Vakavasti sanottuna kun vaalivoittaja kieltäytyi käyttämästä vaalivoittoaan mihinkään muuhun kuin verorahojen imuroimiseen aatteettomalle populistipuolueelleen, tarjoutui häviäjille kultainen tilaisuus kääntää tappio voitoksi. Näin Arhinmäki ojensi Timo Soinia Kansan Uutisissa:

    Kritiikki siitä, että on muodostumassa häviäjien hallitus, osuu oikeaan, mutta näin on siksi, että vaaleissa oli vain yksi puolue, joka selkeästi voitti, ja se jättäytyi oma-aloitteisesti pois hallitusneuvotteluista

    Neuvottelut ovat kesken. Mitään ei ole vielä sovittu, mutta jo yksinomaan Vasemmistoliiton – ja Vihreiden – läsnäolo neuvottelupöydässä pakottaa Jyrki Kataisen ja pienessä määrin Jutta Urpilaisenkin reivaamaan purjeitaan pahimman uusliberalismikiiman osalta.

    Mielenkiintonen seuraus Vasemmistoliiton poliittisesta rohkeudesta on se, että vaikka Vasemmistoliitto jäisi pois hallituksesta, hallitusohjelma saattaa olla näiden neuvottelujen jäljiltä sosialistisempi kuin kymmeniin vuosiin.

    * * *

    Pieni ongelma Paavo Arhinmäellä on. Vasemmistoliiton kannattajakunnassa on fraktio, jolle puoluejohto on myrkkyä joka tilanteessa. Kun Arhinmäkeä oltiin valitsemassa puheenjohtajaksi, hänen ”tiedettiin” olevan Esko Seppäsen aivopesemä äärivasemmistolainen taistolaisrobotti. Nyt Arhinmäen ”tiedetään” syleilevän kokoomuslaista yksityistämisohjelmaa ja jakelevan Portugalille biljoonia euroja pankkitukea legendaaristen ministeri-Audien toivossa.

    Nämä niin sanotut vasemmistohakkaraiset eivät missään tapauksessa halua, että Vasemmistoliiton vaaliohjelman vaatimukset pyrittäisiin toteuttamaan. Eivät edes sitä vähää, että puoluejohto marssisi keskustelemaan näistä mahdollisuuksista pääministerikuumeessa hehkuvan Kataisen kanssa.

    Jollekin kaikki on aina väärin, vaikka koko puolueohjelma toteutuisi jokaista pilkkuaan myöten. Jos Jyrki Katainen julistaisi kesäkuun alussa Suomen sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jollakin netin keskustelupalstalla olisi tämä sama kommentti:

    Taivas varjele, mikä sieltä tulee, voi vain köyhä väki ihmetellä. Seuraavat vaalit ja ääni vaihtuu Persuille.

    Kaitselmus yksin tietää, miksi vasemmistohakkaraiset äänestävät puoluetta, jonka ne eivät haluavan käyttävän poliittista valtaa; jonka puoluejohtoa he epäilevät kaikesta pahuudesta ja jonka tavoitteita he eivät allekirjoita. Kaiken järjen mukaan heidän tulisi juuri tällaisista syistä kannattaa Perussuomalaisia, jossa puoluejohdon ei tarvitse ikinä pelätä osallistuvan politiikantekoon.

    * * *

    Facebookissa Vasemmistoliiton soturi, Karoliina Öystilä, kirjoitti tärkeän muistutuksen kaikille selkäänpuukottajille:

    Karoliina Öystilä luettuaan keskusteluja täällä, haluaisi muistuttaa vasemmistoliittolaisia sekä puolueen kannattajia ja symppareita tärkeästä oikeusvaltion periaatteesta: syytön, kunnes toisin todistetaan. Luotetaan nyt meidän neuvottelijoihin, odotetaan, että tiedetään ensin millainen hallitusohjelmasta tulee, ja päätetään vasta sitten, onko se sellainen, että voimme olla mukana. Ei revitä pelihousujamme vielä tässä vaiheessa.

  • Maksetut viulut

    Vaalirahoituskohun suurimmat konnat ovat yhä pyrkimässä eduskuntaan eivätkä he näissäkään vaaleissa ole kyenneet kertomaan äänestäjilleen, kuka heidän mainoksensa on maksanut.

    Kansallinen Kokoomus tarjoaa Helsingin vaalipiirissä kolmen ehdokkaansa rahoitustiedot. Vaikka Pia Pakarisen ottama 50 000 euron laina on aika mojova näky sinänsä, se kertoo vain yksittäisen ehdokkaan hyvistä luottotiedoista, ei sponsorien määrästä.

    Pirkanmaa 16.4. Yksi ainoa kokoomuslainen vaalirahailmoitus. Eikä se ole Marja Tiuran.

    Uudellamaalla viisi kokoomuslaista on kyennyt tulemaan julkisuuteen rahoittajineen. Yksikään ennakkoilmoituksen tehneistä ei ole Jyrki Katainen, josta Voima-lehden Susanna Kuparisella on hiukan sanottavaa:

    Kaksi vuotta Santahaminan juhlien jälkeen, MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa syyskuussa 2009, Katainen väitti haastattelun lopuksi, että vaalirahaskandaali ei liity kokoomukseen millään tavalla.

    ”Ei kokoomus ole saanut senttiäkään Novalta tai KMS:ltä.”

    Voiko olla mahdollista, että Katainen on ollut vaalirahoittajille kiitokseksi järjestetyssä tilaisuudessa tietämättä, että kokoomus on saanut heiltä vaalirahaa?

    Kymen vaalipiirin Jyri Häkämies ei ole ehtinyt vääntäytymään hänkään tietokoneen ääreen kertoakseen vaalibudjetistaan. Ehkä puolustusministerillä on ollut liian kiire leikkiä vuoden 1918 valkoista terroria vauraiden ystäviensä kanssa?

    Vasemmistoliiton ehdokkaat ovat voittopuolisesti ilmoittaneet rahoittajansa. Vielä kun loputkin saisivat koneensa käytiin.

    Tällä hetkellä Vihreät johtavat avoimuuskilpaa – käytännössä jokainen on ilmoittanut rahoituksensa. Kakkossijalla ovat piraatit ja vasemmistolaiset, mutta niskaan huohottavat jo keskustalaiset, jotka ilmeisesti ovat oppineet virheistään.

    Yllättävän monet ehdokkaat muuten luottavat omien rahojen käyttöön. Yhtenä heistä Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki, jonka liki 43 tuhannen euron kampanjabudjetista 41 000 sattui löytymään takataskusta.

    Sillä saakin, mitä haluaa.

  • Mörrimöykyn kolo

    Eurovaaleista tuttu Anna Mikkola esitti Facebookissa – missäpä muuallakaan – harmistuneen kommentin, joka kuvastaa erinomaisesti vuoden 2011 eduskuntavaalien ongelmallista runsaudenpulaa.

    Vasemmistoliitolla on aivan liian paljon aivan liian hyviä ehdokkaita ja samaan aikaan joillakin kiinnostavilla pienryhmillä on hurmaavia kylähulluja listoillaan. Ketä siis äänestäisi, kun ristiriitaiset impulssit riepottelevat valitsijaparkaa äänestyskopissa?

    Helsingin vaalipiirissä Vasemmistoliiton ehdokaskatrillissa kirmaavat puheenjohtaja Paavo Arhinmäen lisäksi Silvia Modig, Katri Immonen, Dan Koivulaakso, Heikki Patomäki, Martina Reuter… Kun yrittää alkaa listata sopivia ehdokkaita, joutuu lopulta luettelemaan koko litanian: Eduskuntavaalien ehdokkaat Helsingissä.

    Jopa kontulalaista politiikkablogistia hellitään kahdella aidosti pätevällä paikallisehdokkaalla: Pekka Saarniosta saisi taas vankkaa osaamista eduskunnan karaokekerhoon ja Tiina Lintunen vaikuttaisi hurjan hyvältä uudelta tulokkaalta itähelsinkiläisten parlamentaarikkojen harvalukuiseen joukkoon.

    Takana ovat ajat, jolloin hyvää vasemmistokandidaattia piti hakea täikammalla stalinistien, ydinvoimalobbareiden ja rasistijunttien seasta. Uskollisinkin kansandemokraatti saattoi tuolloin hyvällä omallatunnolla äänestää oman puolueen sijasta mitä hyvänsä protestiehdokasta, mikä saattoi osaltaan olla syynä Vihreiden muuttumisessa Koijärvi-liikkeestä liberaalisosiaalidemokraattiseksi yleispuolueeksi.

    Ei, nyt vassareilla on näyttävä rivi ihania ihmisiä jokaisessa vaalipiirissä.

    Ja samaan aikaan on tarjolla toisissa porukoissa parasta mahdollista sekopäätä. Esimerkiksi Piraattipuolue, josta muuan Mikko Rautalahti sanoo etevästi:

    Piraattipuolue on hieno lafka, jos tykkää sekavasta naisvihasta, rasismista, markkina-arvoteorisoinnista, hönöilystä ja uskomattoman yksisilmäisestä maailmankatsomuksesta.

    Aivan kaikki piraatit eivät mene tuohon yllä kuvattuun kategoriaan. On olemassa esimerkiksi BB-Antti. Tätä voisi kuvitella vinoiluksi, mutta vaalikeskustelua seuranneelle on selvää, että toveri Kurhinen saattaa kaikesta huolimatta olla yksi puolueensa täyspäisimmistä ehdokkaista. Mitä nyt demokratian kanssa välillä on omat hakauksensa.

    Eduskuntavaalit 2011 ovat Suuret Trollivaalit eikä Peikkometsälle lähtevää kansalaista jätetä yksin. Parhaimmat pahimmat ehdokkaat on löydettävissä vaalikoneiden lisäksi sosiaalisen median niljaisilta soilta. Yksi etevimmistä lähteistä on tuotteliaan henkilön tai työryhmän ylläpitämä Wareborgin piraattiajatuksia -blogi, jossa suositellaan transdimensionaalisia ja ”Wareborg-henkisiä” ehdokkaita. Useimmat edustavat poliittisen kartan etäisimpiä kolkkia styyrpuurin puolella.

    Toki, outous ei ole mikään libertaarioikeiston yksinoikeus. On näet olemassa myös ultrakonservatiivisia vihapoliitikkoja, eriskummallisia sitoutumattomia kommunisteja ja ”maapallon mangeettisen kentän piiristä” ammoin karanneita hahmoja.

    Muuten, eikö Wille Rydman näytäkin aivan Jörg Haiderilta? Tai sitten se on vain tuo rusketus.

    On huutava vääryys, että vuosisadan sekopäisimmissä vaaleissa on vain yksi eduskunta valittavana. Ainoan äänen antaminen asiantuntevalle, miellyttävälle ehdokkaalle panee ironia-aistin käryämään, sillä ketäpä ei kutkuttaisi nähdä Jussi Parviaista ja Veltto Virtasta käymässä kyselytunnilla debattia Jouko Pihon kanssa siitä, minkäväristä tinapaperia tulisi eduskunnan torkkupeittoon ommella.

    Kaasuputki-blogi ehdottaa, täten, että Suomen eduskunta uudistetaan kaksikamariseksi. Toinen kamareista olisi perinteinen nykymuotoinen parlamentti, toinen pienpuolueiden ja valikoitujen kokoomuslaisten hiekkalaatikko. Se olisi sitten makuasia, kumpi olisi ala-, kumpi ylähuone.

  • Japani: uutiskooste

    Japanin taannoisen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin uhrien määrää laskeskellaan yhä. Yli kahdeksantuhatta kuolemantapausta tiedetään, toistakymmentätuhatta on yhä haussa. Samaan aikaan japanilaiset teknikot ja pelastusviranomaiset yrittävät jäähdyttää Fukushima Daiichin vioittuneita ydinreaktoreita, mitä nyt välillä juoksevat pakoon laitoksen sylkemiä radioaktiivisia huuruja.

    Koska tilanne on päällä, kukaan ei tiedä, mitä koko ajan tapahtuu. Viestimet ja uutistoimistot ovat kaikkensa ponnistellen koettaneet seuloa uutisvirrasta jotain oleellista kerrottavaa.

    Ja hyvin onkin onnistuttu!

    Niin, no: kukaties etenkin Perus-Putkosen kammoama vihrefasistinen ekoterrorijärjestö tarjoaa tarkimman ajatasaisen tiedon: Greenpeace Suomen blogia kannattaa vilkuilla kapitalistisenkin tiedemiehen.

    * * *

    Suomessa, Pohjolan Japanissa, luonnonkatastrofi ja siihen liittyvä ydinturmariski otettiin vastaan tyrmistyksellä. Aseveli petti! Saksan, Italian ja Japanin rinnalla käyty erillissota onkin ollut turha. Japanilta olisi viimeksi odottanut mitään ydinvoimavastaista toimintaa.

    Ydinvoimaa rakastetaan Suomessa. Ei siksi, että Suomen teollisuus sitä omiin tarkoituksiinsa tarvitsisi yhtään enempää, vaan siksi, koska kaikenlaiset hipit ja kaupunkilaiset ovat sitä vastaan. Ja tietenkin siksi, koska se on hyvä bisnes.

    Lieneekin paikallaan muistuttaa Helsingin Sanomain lehtiartikkelista vajaan kolmen vuoden takaa: ”Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta”. Kun oikein pinnistellään aivoja, saattaa jossain synapsissa välähtää.

    Rahaa!

    Voimayhtiöillä ja niiden rahoittamalla poliittisella puolueella on vahva intressi rakennella voimaloita joka niemeen ja notkoon. Jokaisesta atomimiilusta syntyy suoria tulonsiirtoja rikkaille ja hyvinvoiville. Vastaväitteet kuitataan taistolaisten haihatteluna. Kuinka Suomea muka rakennettaisiin, ellei valtio pumppaisi verovarojaan sähköntuottajien taskuihin kuin merivettä Fukushima 3:een konsanaan?

    Yleisin ydinvoimafanaatikon harhaluulo on, että hänen rakastamaansa energiantuotantomuotoa vastustetaan makuasioiden takia – että Kallion ja Punavuoren hipit dissaavat atominhalkomista väärän estetiikan tai ydinvoimaloiden junttien sijaintipaikkojen takia. Ensimmäisenkään ydinuskovaisen mielessä ei käy, että hänen kritiikittömästi palvomaansa energiaratkaisua yksinkertaisesti pidettäisiin taloudellisesti, poliittisesti ja henkiinjäämisen kannalta kestämättömänä ongelmajätteenä, joka suosii juuri nyt harvoja, mutta haittaa miljoonien elämää myöhemmin.

    Vasemmistoliiton puheenjohtaja arveli Japanin tsunamin jälkimainingeissa, että eiköhän se ydinvoima ole jo nähty. Nyt sopisi jättää rakennusluvat uusille laitoksille myöntämättä, koska odottamattomia onnettomuuksia sattuu – ja odotettujakin ongelmia on vielä tulossa. Siksi pitäisi alkaa pohtia vaihteeksi uusia ratkaisuja näiden 1950-luvun innovaatioiden jälkeen.

    Kansallisen Kokoomuksen puoluejohto reagoi kommenttiin ärhäkästi. Jyrki Katainen oli niin vihainen, että olisi luullut uusien ydinvoimalupien olleen osoitetut Siilinjärvelle. Tai sitten pitää kysyä, mistä Kansallissäätiö saa rahoituksensa.

    Kataisen kintereillä Ben Zyskowicz harrasti jyristelyä:

    – Osoittaa aika halpamaista suhtautumista, jos yrittää tästä aiheesta vääntää itselleen vaaliasetta.

    Kokoomuspoliitikoiden äänekäs hurskastelu muistuttaa taas siitä tosiasiasta, että oikeistolainen toteaa, vasemmistolainen politikoi. Jopa Helsingin Sanomat riensi vahvistamaan ydinvoimalobbyn poliittisen siiven näkemystä.

    Todellakin on Luojan lykky, että Kansallinen Kokoomus ei itse koskaan ratsasta luonnononnettomuuksilla. Kataisen ja Zyskowiczin ulostulot olivat vain isällistä nuhtelua ja toki puolueen kuuliaisen rakkikoiran, Iltalehden, herkistelyartikkeli Suomen seuraavan presidentin, Sauli Niinistön, tsunamikokemuksista menevät vain nostalgian piikkiin. ”Japanin katastrofi veti Sauli Niinistön mietteliääksi”, sanoo lehti, koska kansalaiset alkavat hiljalleen unohtaa Palloliiton puheenjohtajan tolppariippumiset.

    (Hei, kokoomuslaiset, tässä on MTV3:n kattava uutinen joulukuulta 2004. Sitä kun jakaa, niin ei tarvitse enää surffata Japanin tsunamiuhreilla.)

  • Punaisten housujen progressiivisuudesta

    Vuoden 2009 verotuksen mukaan Björn Wahlroos tienasi melko heikosti. Sekä ansio- että pääomatulot kutistuivat puoleen edellisvuotisesta. Pääomatuloja tuli 5,8 miljoonaa euroa ja palkkaa Wahlroos kuittasi vaatimattomat 1,2 miljoonaa. Pankinjohtaja-maanviljelijä Wahlroosin verojen suuruutta on hankala arvioida, sillä näiden tulojen muodostumista ei ole eritelty. Ovatko pääomatulot esimerkiksi olleet osinkotuloa? Tällöin niistä 30 % olisi ilman kahta sanaa verovapaata.

    Kolmekymmentä prosenttia 5,8 miljoonasta on 1 740 000 euroa. Mikäli Nallen pääomatulot kertyivät osingoista, hän sai koko vuoden ajan arkena ja pyhänä 200 euroa tunnissa puhtaana käteen. Myös nukkuessaan.

    Oletetaan silti, että Wahlroos sai vain laajasti ymmärrettyä ”pääomatuloa”, jota ei maksanut julkisesti noteerattu osakeyhtiö. Tällöin koko 5,8 miljoonaa olisi veronalaista tuloa, josta 28 prosentin siivun jälkeen jää kouraan ainoastaan 4 176 000 €.

    Björn Wahlroos siis nettosi omistustensa avulla noin kahdeksan euroa minuutissa läpi koko lamavuoden 2009. Kuinka monella on kahdeksan euron minuuttipalkka?

    Lisäksi tietenkin on muistettava 47,5 % suuruinen ansiotuloverotus. 18 % menee Salon kaupungin pohjattomaan kukkaroon ja loput 29,5 % korjaa ahne valtio ylläpitääkseen Helsingin ja Turun välistä moottoritietä. 1,2 miljoonan euron palkkatuloista Björn Wahlroosille jää vain – ja taas kerran on laskelman helpottamiseksi unohdettava ne kymmenet ja sadat verovähennykset, joihin näinkin ansioitunut seniorikansalainen on takuulla oikeutettu – 630 000 €. Mikäli konsernijohtaja on noudattanut vuosisataisen työväenliikkeen taistelemaa 37,5 tunnin viikkotyöaikaa, hänen nettotuntipalkakseen saadaan kutakuinkin 350 euroa.

    Ei ihme, että veroremontti on oikeistohallituksen (ja tulevan äärioikeistohallituksen) päätavoite. Onhan Björn Wahlroosin verorasitus täysin sietämätön.

    Tosin kartanonherra Wahlroos ei ole tällä kertaa ollut itse asialla. Helmikuun alusta asti kaikki kynnelle kykenevät kokoomuslaiset ovat rientäneet selittämään, että vaikka Björn Wahlroosin ansiotuloveroprosentti olisi pyöreä nolla, hänen verotuksensa olisi mitä progressiivisinta.

    Ensimmäisten joukossa Kimmo Sasi (laht.) ehätti kertomaan Kokoomuksen puoluejulkaisussa, että ”Suomessa kaikki verot ovat progressiivisia”. Kaikkien kaljupäiden tavoin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on erikoistunut hiusten halkomiseen. Hän sivaltaa typeriä kommunisteja terminologian hurmeisella säilällä:

    Alun perin tasaverolla (poll tax) tarkoitettiin järjestelmää, jossa jokainen maksaa yhtä monta euroa veroa eli rahoittaa valtiota yhtä paljon, mutta jokainen saa yhteiskunnan palveluita tarpeidensa mukaan. Suomessa tasaverolla tarkoitetaan nykyisin prosenttimääräisesti samansuuruista veroa tuloista eli oikeammin suhteellista veroa.

    Aivan oikein Sasi käy läpi suomalaisen verotuksen olemassa olevia progressioita. Ansiotuloista mitattu valtion verotus on ”voimakkaan progressiivinen” ja kunnallisverotuksessakin on ansiotulovähennys, joka leikkaa pienituloisten verotaakkaa. Minkä Sasi jättää mainitsematta, on kunnallisveroäyrin progression katoaminen ylemmissä desiileissä. Vaikka palkka olisi kymmenkertainen Björn Wahlroosin reiluun miljoonaan verrattuna, kunta ei ota enempää kuin tuon 17–19 prosenttia. Ja aivan hiiskumaton Sasi on siitä, ettei pääomatuloista kanneta kunnallisveroa senttiäkään.

    Joskus veroprogressio ilmenee oudoissa paikoissa. Ainakin Sasin mukaan on olemassa miljardöörejä, jotka ovat kyllin tyhmiä pitääkseen omaisuusmassojaan yhden prosentin koron tarjoavilla säästötileillä:

    Esimerkiksi ensi vuoden ennustettu inflaatio on 2,5 prosenttia. Talletukselle saa korkoa nyt yhden prosentin. Tallettajan omaisuuden arvo siis putoaa ensi vuonna 1,5 prosenttia. Kuitenkin tallettaja maksaa 1 prosentin korosta 28 prosenttia veroa. Koska myyntivoitoissakaan ei oteta inflaatiota huomioon, maksaa moni myyntivoiton saanut pääomaveroa puhtaasta inflaatiovoitosta, eli veroprosentti on helposti yli 100.

    Ehdottomasti goottilaisimmillaan Kimmo Sasi on maalaillessaan synkkää kuvaa osakesijoittajasta, joka pitkospuiden päässä sijaitsevassa harmaassa suotöllissään luhistuu ”progressiivisen” osinkoverotuksen alle.  Saadessaan osinkoja vaikkapa neljä miljardia euroa voittoa tekevästä osakeyhtiöstä tämä osakasparka joutuu likimain ottamaan velkaa selviytyäkseen yli-inhimillisistä veroistaan.

    Pääomaverojärjestelmään on kuitenkin luotu suuria osinkotuloja varten myös progressiivinen elementti.

    Niin, kuten alussa mainittiin, osinkotuloista vajaa kolmannes on automaattisesti verotonta – verotuksen määrä lasketaan 70 prosentin mukaan. Tarkoittaako Sasi sitä? Ei, hänen mukaansa osinkoverotus on progressiivista, koska:

    Pörssinoteerattu yhtiö maksaa tulostaan 26 prosenttia veroa ja sitten osingonsaaja maksaa vielä osingosta veroa. Näin yhtiön kautta saadun osinkotulon veroprosentti on 40,5 prosenttia.

    Kimmo Sasin opin mukaan siis yhtiön maksama vero on ikään kuin osakkeenomistajan maksamaa veroa. Tätä kahden tykkänään eri tahon maksamaa verotusta hän nimittää progressiiviseksi. Näillä main lukija alkaa jo ymmärtää, miten ”kaikki verot ovat progressiivisia” – kysymys on vain käsitteen määrittelystä koskemaan mitä tahansa verotusmuotoa.

    Koko vuodatuksen pihvi on kuitenkin arvonlisävero. Siitä on väännetty eduskunnassa ja verkkokeskusteluissa.

    Tämä kyseinen verotuksen muoto kohdistuu vain kulutukseen eikä siten huomioi mitenkään ihmisten maksukykyä saati tasaa tuloeroja. Vai mitä sanoo Sasi…?

    Kulutusveroihinkin on kuitenkin luotu progressiivinen rakenne. Tätä progressiivisuutta on viime vuosina vahvistettu. Välttämättömyystuotteiden, kuten ruuan ja lääkkeiden arvonlisävero, on alhaisempi, jotta niiden hankkimiseen kaikilla olisi varaa. Toisaalta ylellisyyskulutuksesta rangaistaan. Kalliiden suuripäästöisten autojen autovero on hyvin korkea.

    Näin! Köyhät ostavat viidensadan euron kuukausituloillaan ihanan edullisia perunoita ja lääkkeitä, kun taas rikkaat panevat haisemaan rutkasti rujommin verotetuilla citymaastureillaan. Kimmo Sasi siis vahvistaa sen, minkä puoluejohtaja Jyrki Katainen oli tovia aiemmin Turun Sanomien kolumnissaan todennut kokoomuslaiseksi veroprogressioksi:

    Välttämättömyyshyödykkeet, kuten ruoka, lääkkeet ja joukkoliikenne ovat verotettuina huomattavasti alennetuilla prosenteilla. Pienituloisen ostoksista suuri osa painottuu näihin kevyesti verotettuihin tuotteisiin. Siksi suurituloinen maksaa kulutuskoristaan isompaa veroprosenttia.

    Logiikkahan on pettämätön. Pienituloisen kaikki rahat menevät välttämättömyystarvikkeisiin, kun taas vauraammalla väestönosalla on varaa hiukan tuhlatakin. Jokainen punaisia päin posottava Audi on kuin nelipyöräinen ilosanoma: katsokaa, köyhät, tästä maksetuilla veroilla teidänkin suojatiellä murtuneet luunne on kipsattu!

    Uutispäivä Demarissa Kansallisen Kokoomuksen visio ”progressiivisesta arvonlisäverosta” noteerattiin. Lehden mukaan Suomen valtiovarainministeri oli kansanedustaja Pia Viitasen ahdistelemana selittänyt asiaa eduskunnan kyselytunnilla näin:

    Sen nyt jokainen ymmärtää. Siellä on enemmän lääkkeitä, jotka ovat alemmalla verokannalla verotettuja. Siellä on ruokaa, joka on alemmalla verokannalla verotettua.

    Sitten ovat vaikkapa moottoriveneet tai muut, jotka ovat sillä korkeammalla. Tai lenkkitossut tai muut, jotka ovat korkeammalla verokannalla verotettuja.

    Tietysti on muistettava – aivan aluksi – että Kataisen sekä Sasinkin lyyrinen kuvaus työkyvyttömyyseläkerahojaan puoli-ilmaiseen apteekkiin kantavasta, Helsingin herroille kiitollisesta mökinmummosta ei ole aivan totuudenmukainen. Vaikka lääkkeillä on pienempi arvonlisävero kuin vaikkapa moottoriveneillä, Jyrki Katainen aivan omakätisesti nosti lääkeverotusta kahdeksasta yhdeksään prosenttiin kesällä 2010.

    Toinen seikka on se, että edes Niklas Herlin ei osta päivittäin moottoriveneitä ja lenkkitossuja, vaan käy näillä kauppaa lähes yhtä harvakseltaan kuin kuka tahansa alemman keskiluokan kansalainen. Käytännössä verokertymä tulee pieni- ja keskituloisilta. Suuri osa Suomen kansasta ostaa talon, auton, kesämökin ja urheilujalkineet, vaikka pankissa ei olisikaan globaalin satamatekniikkayrityksen osakepottia.

    Veroprosentti on kaikille sama, mutta veron osuus tuloista ei. Arvonlisävero on regressiivinen, sen on myöntänyt jo kapitalistinenkin tiedemies.

    Kykypuolueen veroselitys olisi tuomittu kaikkialla toivottomaksi, ellei hätiin olisi rientänyt puolueen soturi, kansanedustaja Sampsa Kataja. Björn Wahlroosin nimissä hän kaunisteli Jyrki Kataisen moottorivenepuheita ja keksi kuin keksikin esimerkin, jonka avulla rikkaiden maksama arvonlisävero muuttuu progressiiviseksi.

    Rikkaat ostavat merkkituotteita!

    Ne ovat kalliimpia kuin halpahallituotteet!

    Tai, kuten Kataja lausahti eduskunnassa 8. helmikuuta 2011 kello 14.01:

    Mitä sitten tulee arvonlisäveron kohdentumiseen, kyllä se niin on, vaikka puhuttaisiin sitten ihan samasta tuotteesta, vaikka farkuista, että kun Björn Wahlroos menee tuonne Gantin myymälään ja ostaa ne 300 euron vaaleanpunaiset farkut, niin hän maksaa siihen päälle 69 euroa veroa. Kun kaupan myyjä menee Prismaan ja ostaa sieltä 30 euron farkut, niin hän maksaa siitä vajaa 7 euroa veroa. Wahlroos maksaa kyllä ihan samasta farkusta 61 euroa enemmän veroa. Tämä on ihan oikein. Verotus kohdistuu niin, että hyvätuloiset maksavat kuluttamastaan tuotteesta enemmän, ja mikä parasta, tuo vero kohdentuu ulkomailla tehtyyn työhön. Se mahdollistaa lopulta myös sen, että tuolla Prisman kassalla, (Puhemies: 2 minuuttia!) kun työn verotus kevenee, myöskin pystytään palkkaamaan lisää myyjiä ja työllisyys kasvaa.

    Kuulitko, Björn! Et sitten käy Prismassa. Se on veronkiertoa.

  • Joulukalenteri: Kaasuputken tunnustuspalkinnot 2010

    14

    Kaasuputki-blogin koskaan ennen koettelematon perinne on ollut myöntää tunnustuspalkinnot merkittäville yhteiskunnallisille päänavauksille, mediailmiöille ja kohu-uutisille. Etenkin joulukuussa 2010 on tapahtunut asioita, joita ei pidä jättää noteeraamatta, vaikka mieli tekisi.

    • • •

    Ulkomaalaisvastaiselle Hommaforumille myönnettäköön tunnustus sinnikkäästä vainoharhasta. Niin epätodennäköistä tapahtumaa ei ole keksittykään, etteikö joku maahanmuuttokriitikoista olettaisi takana piilevän mokuttajien, maahanmuuttajien tahi Illuminatin salaliiton. Rohkaiskoon tämä huomionosoitus mainitun keskusteluryhmän ylläpitoa tuhoon tuomitussa kamppailussa, jonka osapuoliksi ovat jäämässä kuvitteelliset kukkahatut ja näiden mitä todellisimmat folioversiot:

    • • •

    Helsingin Golfklubille ryöpytköön punaisten ruusukkeiden lisäksi kokonainen kultasade tunnustuksena taitavasta yhteisten varojen yksityistämisestä. Satojentuhansien eurojen julkista vuokratukea nauttivan suljetun snobikerhon ansiokkaat edustajat saivat alkusyksystä vieraakseen Ylioppilasteatterin ja osoittivat ihailtavaa rohkeutta sodassa terrorismia vastaan rikkomalla ainoastaan pari kameraa.

    • • •

    Kokoomuksen Nuorten Liitolle ojennettakoon täten Ayn Randin kuvalla varustettu korkea ansiomerkki. Ehdottomalla äärioikeistolaisuudellaan elämöivä uuskonservatiivinen, ksenofobinen nuorisojärjestö on nokkamiehensä johdolla osoittanut tutkineensa Yhdysvaltain teekutsuliikkeen oppisisältöjä intohimolla, jota toisessa maailmanajassa ja ilmansuunnassa kutsuttaisiin suomettuneisuudeksi.

    • • •

    Bob Helsingille tulkoon nyt luovutetuksi tämä vaatimaton pahoittelu mainostoimiston sponsoroiman paviaaniuroksen puolesta. Samassa yhteydessä on myös syytä laskea lippu puolitankoon Repen poismenon vuoksi.

    • • •

    Ja lopuksi saakoon MTV3-kanava mojovat onnittelut elegantista tavasta muuttaa laulajasuuruuden kuolema aivan tuoreeltaan asuntovälitystä markkinoivaksi tekstimainokseksi.

  • Joulukalenteri: Itsenäisen Suomen leijonakimara

    6

    Työväenpuolue Kokoomus ja ympäristöpuolue Vihreät ovat haudanneet historialliset sotakirveensä. Suomalaisen puolueen yli satavuotinen hajaannus on tällä haavaa ohi. Edistyspuolue on omaksunut suomettarelaisten pää-äänenkannattajan nimen motokseen eduskuntavaaleissa ja jopa vanhasuomalainen kokoomuslogo kelpaa nusujen vaalitunnukseksi.

    Oletettavasti nuorsuomalaiset haluavat viestinnällisillä uudistuksillaan osoittaa, että he ovat tyytyväisiä konservatiivien uusiin, liberaaleihin avauksiin sekä tiukkoihin Venäjä-kannanottoihin. Ja toisaalta he kertovat itse palanneensa pitkältä korpivaellukseltaan takaisin mitä porvarillisimman emäpuolueen helmoihin.

    Muut puolueet, kuten Vasemmistoliitto, pohtivat vielä omia siirtojaan. Vassareiden tapauksessa paluu isänmaallisille juurille olisi vieläkin helpompaa, onhan punainen leijonalippu itsenäisen Suomen ensimmäinen valtiollinen tunnus.

  • Makkaranmuotoista politiikkaa

    Kyllä olisi tässä hotellissa kelvannut korruptoida kansanedustajia! Kuva: Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston lehdistökuvat

    Helsingin Katajanokan design-hotellin kaavahanke kaatui valtuustossa. Kaupunginvaltuutetut olivat arvatenkin huolissaan, että valtakunnan paraatipaikalle ängetty ristinmuotoinen olisi kokenut saman kohtalon kuin Oulun yliopistollinen sairaala – parempi olla varmuuden vuoksi kokonaan rakentamatta. Sitä paitsi Helsingissä on jo design-Kela, minkä luulisi tyydyttävän laman runtelemia esteetikkoja sekä aistillisesti että sisällöllisesti.

    * * *

    Mutta mitäpä arkkitehtuurista, homojen hommaa sellainen.

    Heteromiehen – sitävastoin – tunnistaa siitä, että hän vihaa naisia eikä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

    Miesliike on vähän niin kuin suomalainen kateus. Tunnemme tapauksen: kun naapuri tekee saunaremontin, se ei saa perussuomalaista kilpailemaan hänen kanssaan ja investoimaan uusiin lauteisiin omissa märkätiloissaan, vaan toivomaan, että naapurin sauna palaisi.

    Aivan samalla tavalla miesasiamiehet ovat lähteneet siitä, että tärkeintä ei ole miehen vapauttaminen ahdistavasta mieskuvasta, vaan sota naisia vastaan. Viimeksi tätä alaluokilla opittua tyttöbakteerikammoa on hehkuttanut eräs lystikäs ukkeli peräti kahdessa julkaisussa.

    Mutta kenties mielenkiintoisinta tässä avauksessa ei ole sen kiimainen misogynia, vaan eräs taloustieteen paradigman haastava väite: työ onkin sitä tehokkaampaa, mitä enemmän siihen käytetään aikaa!

    Naiset eivät tätä tietenkään ymmärrä, vaan ovat valmiita jopa lakkoon voidakseen tehdä vast’edeskin kymmenen tunnin työt kahdeksassa.

    (Toki, SEL ry on vain hentoisesti naisvaltainen. Kaksilahkeisia on likimain 40 % jäsenistöstä. Sikäli tämän vitsin kärki meni kokonaan ohi.)

    * * *

    Maineikkain työaikaansa vähennellyt suomalaisnainen on Marja Tiura, joka päätti pienentää käyttämäänsä tuntimäärää valtakunnan hallitsemisessa. Vapautuneen aikansa hän on omistanut Arto Merisalon kanssa luomalleen käsitetaiteelle.

    Tiuran ja Merisalon tapaus lienee niitä harvoja, missä sponsoroinnin kohde kannustaa mesenaattiaan julkaisemaan taideteoksia sen sijaan, että käyttäisi saamiaan tukiaisia omaan tuotantoonsa. Valitettavasti kohutaiteilija Merisalon kokeelliset ääninauhat ovat vaarassa tuhoutua ylikehittyneen itsekritiikin alla.

    Kansanedustajaa tämä tilanne pännii niin kuin se pännisi ketä tahansa, joka on jäänyt kiinni jostakin epämääräisestä, joka ei ole mitenkään rehellistä toimintaa, muttei oikein poliisiasiakaan. Luottamus meni yhtä hyvin kuin se olisi mennyt miljoonakavalluksesta tai vakoilusta.

    Harminsa Tiura purki mediaan ja liikekumppaniinsa lyömällä pöytään naiskortin. Mikä oli virhe, koska ei planeetan suosituinta pirkanmaalaispoliitikkoa ole kivesten puuttumisen takia jahdattu, vaan vilpistelystä kiinnijäämisen. Mutta tämän Kaarina Hazard sanoo paremmin kuin kukaan muu, joten: voilà!

    * * *

    Ilman Marja Tiuraakin naisasia on taas hiukan horjahtanut palliltaan. Naisethan ovat tunnetusti kasvissyöjiä – oraanpurijoita ja viherpiipertäjiä – siinä, missä miehiset miehet sentään tavataan asettelemassa huuliaan rehellisen lenkkimakkaran ympärille. Kettutyttöjen epäonneksi heidän luomutuotettu superfoodinsa ei ainoastaan ole tosi huono estämään syöpää, se jopa aiheuttaa tuota tautia itseään. Siispä, naiset, hampparin käyrää popsimaan! Ajatelkaa terveyttänne.

    Siis jos vain lakko ei tyhjennä kaikkea makkaraa kaupasta.

    Miesten ruoassa ovat muodot kohdallaan.
    Kuvassa makkara. Tiedossa ei ole, verrattiinko juuri tätä herkkupalaa Marja Tiuraan.

    UPDATE (9.4.): ”Kiimainen misogynia” Googleen syötettynä antaa lystikkään tuloksen.

    ADWORDS FAIL