Kaasuputki

Avainsana: timo soini

  • Surkeiden ihmisten puolue

    Viimeaikaisesta vaalikuvakeskustelusta voidaan tehdä se johtopäätös, etteivät perussuomalaiset ole ainakaan kansalliskiihkoilijoita tai natseja. Sen verran pontevasti he ovat tuoneet esiin häpeän, jota he tuntevat omiaan kohtaan. Kelpo natsi olisi miettimättä todennut Per Looks -kuvien esittävän uljaita ja rotupuhtaita arjalaisia tai väittänyt koko kuvasarjaa väärennökseksi.

    Ulkopuolisen tarkkailijan kannalta ehkä järkyttävintä on ollut lukea Matti Putkosen – mikä piru hänenkin asemansa puolueessa on? – ja kansanedustaja Reijo Tossavaisen kammottavasta epäuskosta omiin ehdokkaisiinsa. Ilkeyden määrää paisuttaa entisestään se, että miesten inhoreaktiot ovat itse asiassa vastaus erään vihreän helsinkiläispoliitikon blogimerkinnälle.

    Kun Erkki Perälä aloitti bloginsa laatimalla aivan tietoisen olkinuken omista puoluetovereistaan ja sitten tuomitsemalla sen – siis kärjistetyn hipsteriajattelun ”meistä” ja ”heistä” – sekä Putkonen että Tossavainen riensivät kilvan inttämään vastaan. Heille Perälän luoma kauhuvisio on kristallinkirkas totuus heidän omasta puolueestaan. Heitä loukkaa se, että Perälä sanoi sen ääneen.

    Kaiken aikaa Perussuomalaisia lähellä oleva Hommaforum kirkuu omaa paheksuntaansa taustalla.

    Koko kuvio on käsittämätön, ellei persuanalyysissä tehdä erästä täyskäännöstä.

    Yleisesti tiedetään, että Perussuomalaiset ovat herravihapuolue, jossa kaiken pahan alku ja juuri nähdään pääkaupunkia hallitsevassa eliitissä. Mutta edustavatko persut itse ”valkoisen heteromiehen” tai alemman keskiluokan emansipaatiota – vallan palauttamista herroilta kansamme vähäväkisille?

    Eivät. Perussuomalaiset edustavat ehdotonta ja näyttävää antautumista Helsingin yliopiston sukupuolentutkijoille. Alistuminen on koko puolueen raison d’être.

    Timo Soinin puolue on ehkä kopioinut retoriikkansa Lapuan liikkeeltä, mutta se ei koskaan järjestäytyisi talonpoikaismarssiksi.

    Vertailun vuoksi tarkkailtakoon vaikkapa Suomen Keskustaa, joka on Perussuomalaisten pääkilpailija. Agraaripuolueessa nostetaan johtotehtäviin häikäilemättömiä pikkukekkosia, jotka ansaitsevat äänestäjiensä arvostuksen siirtämällä valtaa ja rahaa Helsingistä vaalipiireihinsä – sekä omiin taskuihinsa. Perussuomalaiset sen sijaan eivät menestyisi edes Miss Isoäiti -äänestyksessä, elleivät he lakkaamatta pitäisi yllä ja suorastaan ruokkisi omiensa alemmuuskompleksia. Tähän sisältyy kaikenlaisen edunvalvonnan välttely ja vauraan puoluejohdon teeskennelty rahvaanomaisuus.

    Selkeimmin Perussuomalaisten strateginen voimattomuus poikkeaa vanhassa työväenliikkeessä opitusta joukkovoimasta. Vielä hävityn sisällissodankin jälkeen vasemmistossa korostettiin puolueen ja ammattiyhdistyksen vahvaa neuvotteluasemaa, ”miljoonia olkapäitä”. Herroja ei pelätty, vaan heidän metkuistaan otettiin selvää: kouluttamattomassa työväenluokassa ylistettiin oppimista, mikä tuottikin liikkeelle lukuisia itseoppineita ideologeja. Vasemmistojohtajat Karl-August Fagerholmista Tarja Haloseen, Emil Skogista Mauno Koivistoon rakensivat poliittiset ja akateemiset uransa käytännössä omin käsin.

    Palkansaajat, köyhät ja syrjityt äänestävät yhä SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaita siksi, että vanhat vasemmistopuolueet edustavat puutteistaan huolimatta vallan ja kunnioituksen siirtoa sortajilta sorretuille.

    Perussuomalaisia äänestetään, jotta puolue pitäisi yllä illuusiota avuttomuudesta.

    Tällä hetkellä jopa nuoret ja menestyneet perussuomalaistohtorit kieriskelevät maassa valittamassa sitä, kuinka voimattomia he ovat kuviteltujen ja todellistenkin vastuksien edessä. Jytkyvoitto oli puolueelle šokki, mutta hartiavoimin työskentelemällä persukellokkaat onnistuivat lopulta vakuuttamaan äänestäjänsä siitä, että isollakaan eduskuntaryhmällä ja miljoonien puoluetuella he eivät mahda mitään. Kellekään.

    Mutta miksi?

    Gallupien mukaan kuudesosa suomalaisista aikoo äänestää puoluetta, joka ei edes suostu ajamaan kenenkään asiaa. Syyksi on vaikea keksiä mitään muuta kuin halu ulkoistaa vastuu omasta itsestä salaliitoille. On vapauttavaa olla uhri. Ei tarvitse ottaa selvää mistään, koska sehän olisi ihan turhaa: herrathan ne näistä kuitenkin päättävät.

    Sanottua:

  • Ihmisten välisestä ystävyydestä

    Ihmissuhteet – ne ovat kenties hankalimmat asiat itse kunkin elämässä. Kvantittuneiden spinien laskeskelu on helppoa kuin heinänteko, kun sitä verrataan inhimillisen parinmuodostuksen mutkikkaisiin yhtälöihin.

    Hyvä esimerkkitapaus ihmissuhteiden loputtomasta kiemuraisuudesta on Matin ja Tepon jälkeen maailman kuuluisin turkulaiskaksikko, Elina Kiikko ja Ilkka Kanerva. Tunnetun poliitikon ja lentokenttätyöntekijän yhteiselämä kun on ollut kampaamokeskusteluiden keskiössä jo vuosia eikä edes Jumalan silmien alla annettu lupaus aviosäätyyn astumisesta ole vakuuttanut ihmisiä siitä, että asia olisi loppunkäsitelty.

    Kun eihän se ole.

    Kanervalla on tunnustetusti vahvat ja näppärät sormet, joilla naisen saa syttymään, joten voidaan olettaa hänen naisystäviensä luonnostaankin olevan erityisen alttiita juuri tekstuaaliselle lähestymistavalle. Niinpä, kun Elina Kiikon ja täysin tuntemattoman Klaus Tuomisen mobiiliviestinnällinen ”kengurumeininki” kävi ilmi, kansalaiset eivät juuri korviaan lotkauttaneet.

    Jotain outoa kuviossa on. Entinen uimarinrouva ja missifinalisti Susanna Sievinen tunsi sisikunnassaan kurnivan journalistisen uutisnälän. Tottuneesti hän tarttui härkää sarvista ja haastatteli omalla, kieliopillisesti haasteellisella tavallaan koko ménage à trois’n.

    Egorazzin Comic Sans -kylläisessä artikkelissa Tauskiksi Tauskin paikalle haluava Tuominen myöntää, että intiimi tekstisuhde alkoi facebookitse vasta kaksi viikkoa sitten. Hän tietää Elina Kiikon käyttävän ”Victoria’s Secret piksuja”, ja ehkä on tullut vähän tavattuakin. Ymmärrettävästi Elina Kiikko on tästä huomiosta äimänä. Hän ei ole tunne koko jätkää ja että senhän piti olla kiinnostunut lastensuojelusta.

    Mutta miksi text and tell? Tuominen myöntää, että koko tempun takana oli vain mystinen tarve näpäyttää Ilkka Kanervaa. Miksi? Koska se on Ilkka Kanerva. Joka ei silti aio menettää malttiaan, vaikka rouvansa on – pysäyttäkää painokoneet – vastannut tekstariin.

    Normaalissa, aikuisten maailmassa tekstiviestien, pikkutuhmienkaan, vaihtelua ei pidetä suhteena sinänsä. Vaan julkkiksiin pätevät samat säännöt kuin peruskoululaisiin: jos ne puhuu kahdestaan, ne seuccaa.

    Mutta entäpä, kun ystävyys- tai seurustelusuhteessa petetään. Katastrofi!

    Tällainen kauhunhetki koettiin, kun Perussuomalaiset rp:n puheenjohtaja Timo Soini koki rakkaimman ääniharavansa puhuneen hoopoja, toivottaneen kreikkalaisille sotilasvallankaappausta.

    ”Tähänkö loppui Perussuomalaisten taru?” (keskustelija Hommaforumilla)

    Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon ystävyys joutui Kiikko–Kanerva-pariskunnan tavoin koetukselle pahimpaan yläastetyyliin. Tohtorin verbaliikka kävi keulimaan sosiaalisessa mediassa tavalla, joka oli liikaa maisterille. Suomalaiseen perinnäistapaan Venäjältä palaileva puoluejohtaja joutui jo junassa etähyllyttämään Mestarin ja sanomaan joitakin kovia sanoja koko puolueensa teutaroivalle sisufraktiolle. Tapahtumain kulkua on turha tässä käydä enempää läpi, sillä kaikki on dokumentoitu tarkoin täällä ja täällä, kiitos Vihreiden De Gröna superbloggaaja Erkki Perälän.

    ”Jos otsikko on totta, niin tämä on koko maahanmuuttokriittisen liikkeen historian synkin päivä.” (toinen keskustelija Hommaforumilla)

    Tohtori Halla-ahon ja vennamolaispuolueen välistä paritanssia kiinteästi monitoroiva puskaraiskausfoorumi sähköistyi. Nyt jo yli 35-sivuinen keskustelu pohtii edelleen, mikä meni vikaan ja miksi. Kuten aina idolien riidoissa ja eroissa, myös tässä tapauksessa pettymystään ruotinut fanilauma oivalsi jo alkumetreillä, mistä päästä kansaa kusetetaan.

    ”Tankkicausti” eteni kulovalkean tavoin ulkopuolisten syyllisten etsimiseen. Inha media koko jutun juonitteli!

    Timpen sanomiset on todnäk. toimittajien erektiossaan laatimia orgastisia fantasioita, eikä lähelläkään totuutta, luulen. Odotellaas vielä hetki ihan virallista pläjäystä. Mitään oikeaa syytä erottamiselle en näe.

    Elämme todellakin ihmeellisä asioita kuin jonkun perkeleen naamakirjan jorinat ovat roskalehtien lööppikamaa.  Ehdotan siis naamakirjan käyttäjille lisäverolappua. Vaikkapa 1000 euroa per vuosi.

    Mistä sinä tiedät varmuudella, että onko Soini sanonut niin kuin iltapulju väittää. Sinä ja moni muu näytätte pitävän iltapuljun uutista totuutena..

    Mielenkiintoisin sivujuonne homma-ammeessa syntyneessä ristiaallokossa oli Jussi Halla-ahon kautta aikojen käsittämättömimmän mediaulostulon pintautuminen uudelleen.

    (Valitettavasti, kuten Todellisuus.orgissa jo aikojen alussa todettiin, Alma Mediassa epäilemättä vihataan Rotutohtorin lisäksi urheilevia lapsiakin.)

    Koska joka tapauksessa on selvää, että Jussi Halla-ahosta ei voi julkaista minkäänlaista lehtikuva ilman, että se todetaan pilkanteoksi, voidaan itse asiassa ryhtyä tekemään sitä ihan oikeasti.

    Ilta-Sanomat saa luvan aloittaa tällä: Halla-aho lupasi muuttaa tyyliään – Soini esittikin kahta viikkoa itse. Voilà!

    * * *

    Muita uutisia maailmasta

     

  • Hullutusneuvottelut

    Kun Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, ettei hän neuvottele hallitustunnustelija Jyrki Kataisen kanssa edes hallitukseen menemisen ehdoista, se palkittiin suosionosoituksin. Soinin toki juorutaan olleen omaan yksimieliseen päätökseensä tyytymätön, mutta kun jytky on puhunut, Soinikin joutuu sommittelemaan turpansa poikkeuksellisen tiukasti rullalle. Sääli sinänsä, sillä Soinilla ei oikeastaan ollut mitään motkottamista jo väistyneen hallituksen linjauksissa. Perussuomalaiset olisi sopinut kivuttomasti kepuksi kepun paikalle.

    Voittajan tuska on luettavissa sappea tihkuvista blogi- eli plokimerkinnöistä. Soinin tyyli, joka perustuu kolmen sanan kappaleisiin ja teennäiseen lupsakkuuteen, natisee jo liitoksissaan nillittäessään niin Paavo Arhinmäestä kuin Päivi Räsäsestä:

    Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.

    Kristillisten Päivi Räsänenkin ylistää hallituspohjaa, jossa sekä vihreät että vasemmistoliitto ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa. Oi aikoja , oi tapoja.

    Arhinmäen notkeus tuo vauhtia SKP:n kannattajakorttikeräykseen. Palefacekin kalpenee.

    Lisäys (24.5.2011): Timo Soini äityi riehumaan eduskunnan täysistunnossa, jossa Portugalille annettavan lainan takauksesta keskusteltiin. Tämän linkin takana on Arhimäen puheenvuoro. Huomatkaa Soinin rikkinäinen levy, joka hokee vain ”ensi viikosta”.

    Timo Soinin suuri suru on siinä, että hänen poliittinen uransa ei saa kruunuaan. Saavutukset hakevat jo vertaistaan ja jokin painava superministerin salkku olisi sopinut vaalivoiton päälle kuin marenki britakakkuun. Mutta nyt Veikko Vennamon ihmelapsi miettii ohimo tykyttäen, kuinka hän onnistui hävittämään loppumetreillä koko vaikutusvaltansa. Paimen vilkuilee murheissaan katrastaan: 39 kansanedustajan jättiryhmä on täynnä pässejä, jotka kieltäytyvät edes kokeilemasta, olisiko nurkkaan ajetulta Jyrki Kataiselta lypsettävissä etuja.

    Siinäpä vasta äänestäjien pettämistä! Puoluetuki ja kansanedustajapalkka kelpasi koko konkkaronkalle Kike Elomaasta Jussi Halla-ahoon, mutta ainuttakaan lupausta ei näemmä ollut edes aietta pitää.

    Ei sillä, että lupauksia olisi edes annettu.

    Samaan aikaan täipuolueet, Vasemmistoliito (14 edustajaa) ja Vihreät (10), pystyvät kiristämään kokoomusjohtajalta toinen toistaan vasemmistolaisempia klausuuleja vaaliohjelmaan. Se tuntuu ottavan erityisen koville Soinin elimistössä, koska ylisanat ajautuvat jo sfääreihin:

    Tämä on rappion toteemi, huijauksen huippu.

    Mitäpä Paavo Arhinmäki vastaisi, ellei:

    Hehehtshhh!

    Vakavasti sanottuna kun vaalivoittaja kieltäytyi käyttämästä vaalivoittoaan mihinkään muuhun kuin verorahojen imuroimiseen aatteettomalle populistipuolueelleen, tarjoutui häviäjille kultainen tilaisuus kääntää tappio voitoksi. Näin Arhinmäki ojensi Timo Soinia Kansan Uutisissa:

    Kritiikki siitä, että on muodostumassa häviäjien hallitus, osuu oikeaan, mutta näin on siksi, että vaaleissa oli vain yksi puolue, joka selkeästi voitti, ja se jättäytyi oma-aloitteisesti pois hallitusneuvotteluista

    Neuvottelut ovat kesken. Mitään ei ole vielä sovittu, mutta jo yksinomaan Vasemmistoliiton – ja Vihreiden – läsnäolo neuvottelupöydässä pakottaa Jyrki Kataisen ja pienessä määrin Jutta Urpilaisenkin reivaamaan purjeitaan pahimman uusliberalismikiiman osalta.

    Mielenkiintonen seuraus Vasemmistoliiton poliittisesta rohkeudesta on se, että vaikka Vasemmistoliitto jäisi pois hallituksesta, hallitusohjelma saattaa olla näiden neuvottelujen jäljiltä sosialistisempi kuin kymmeniin vuosiin.

    * * *

    Pieni ongelma Paavo Arhinmäellä on. Vasemmistoliiton kannattajakunnassa on fraktio, jolle puoluejohto on myrkkyä joka tilanteessa. Kun Arhinmäkeä oltiin valitsemassa puheenjohtajaksi, hänen ”tiedettiin” olevan Esko Seppäsen aivopesemä äärivasemmistolainen taistolaisrobotti. Nyt Arhinmäen ”tiedetään” syleilevän kokoomuslaista yksityistämisohjelmaa ja jakelevan Portugalille biljoonia euroja pankkitukea legendaaristen ministeri-Audien toivossa.

    Nämä niin sanotut vasemmistohakkaraiset eivät missään tapauksessa halua, että Vasemmistoliiton vaaliohjelman vaatimukset pyrittäisiin toteuttamaan. Eivät edes sitä vähää, että puoluejohto marssisi keskustelemaan näistä mahdollisuuksista pääministerikuumeessa hehkuvan Kataisen kanssa.

    Jollekin kaikki on aina väärin, vaikka koko puolueohjelma toteutuisi jokaista pilkkuaan myöten. Jos Jyrki Katainen julistaisi kesäkuun alussa Suomen sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jollakin netin keskustelupalstalla olisi tämä sama kommentti:

    Taivas varjele, mikä sieltä tulee, voi vain köyhä väki ihmetellä. Seuraavat vaalit ja ääni vaihtuu Persuille.

    Kaitselmus yksin tietää, miksi vasemmistohakkaraiset äänestävät puoluetta, jonka ne eivät haluavan käyttävän poliittista valtaa; jonka puoluejohtoa he epäilevät kaikesta pahuudesta ja jonka tavoitteita he eivät allekirjoita. Kaiken järjen mukaan heidän tulisi juuri tällaisista syistä kannattaa Perussuomalaisia, jossa puoluejohdon ei tarvitse ikinä pelätä osallistuvan politiikantekoon.

    * * *

    Facebookissa Vasemmistoliiton soturi, Karoliina Öystilä, kirjoitti tärkeän muistutuksen kaikille selkäänpuukottajille:

    Karoliina Öystilä luettuaan keskusteluja täällä, haluaisi muistuttaa vasemmistoliittolaisia sekä puolueen kannattajia ja symppareita tärkeästä oikeusvaltion periaatteesta: syytön, kunnes toisin todistetaan. Luotetaan nyt meidän neuvottelijoihin, odotetaan, että tiedetään ensin millainen hallitusohjelmasta tulee, ja päätetään vasta sitten, onko se sellainen, että voimme olla mukana. Ei revitä pelihousujamme vielä tässä vaiheessa.

  • Janten laki ja kyytöt

    Jokainen itseään kunnioittava toimittaja tietää varoa aloittamasta tekstiään sanoilla: ”Facebookissa oli eilen mielenkiintoinen keskustelunavaus…”

    Toisaalta toimittajilla ei ole itsekunnioitusta. Puhumattakaan elämäntapablogisteista.

    Facebookissa oli eilen mielenkiintoinen keskustelunavaus. Sarjakuvataiteilija Reetta Laitinen kysyi maailmankaikkeudelta, miten 1930-luvun tanskalaiskylä sopii 2010-luvun transmoderniin identiteettileikkiin.

    Mitenkähän Janten lakiin suhteutuu nykyinen ajatusmalli, jossa olevinaan ymmärretään kansan syviä rivejä mutta asettaudutaan samalla ”tietämättömien taviksien” yläpuolelle? ”Itsehän katson vain laatuelokuvia, mutta tiedän, että kansa katsoo Kymppitonnia, joten paheksun sellaista elitismiä, että televisiosta näytetään jotain, mitä kansa ei kykene ymmärtämään.”

    Taustalla oli pohdinta taannoisesta Virpi Salmen kolumnista, jossa entinen Imagen, Me Naisten ja Nyt-liitteen toimitussihteeri ja nykyinen avustaja kritisoi luomu- ja lähiruokia ostavia lajitovereitaan pahimmasta synnistä, elitismistä.

    * * *

    Aksel Sandemosen 10-kohtainen Janten lain sisältö on tiivistettävissä Wikipedian muotoiluun: ”Kenenkään ei tule kuvitella, että on parempi kuin muut”.

    Salmen kolumnissa Janten lakia rikkovat sanoinkuvaamattomat kaupunkilaiset, jotka tuhahtelevat halveksien natriumglutamaatilla maustettua teollisuusruokaa popsiville tavallisille ihmisille. Itse he ostavat sapuskansa myyttisestä ”herkkukaupasta”, jonne ruoka tuodaan ”tehottomasti” – mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

    Heidän suosimansa pieniin herkkukauppohin ja hallien pienmyyjille painottuva ruuantuotanto ja -jakelu on tietysti järjettömän kallista ja tehotonta.

    Mutta hinta ei ole kyyttöhörhöille kynnyskysymys ja toisaalta tehokkuus on yhtä ruma ja vastustettava sana kuin kemikaali, prosessointi tai einesruoka.

    Kysymys siitä, onko stalinistinen osuuskaupan tuotanto- ja ostoskombinaatti parempi kuin korttelileipomoiden ja perhefarmien saaristo, ei ole villakoiran ydin, sillä mikä aivan erityisesti hiertää Virpi Salmen aivokurkiaista, on erikoisuudentavoittelu.

    Heidän luksusruokaideologiassaan ei ole kyse siitä, että massat alkaisivat heidän laillaan vetää aikuista luomukaritsaa ja muinaisruista, koska silloin ruoka loppuisi kesken.

    Siinä on kyse erottautumisesta, henkisestä paremmuudesta ja siitä, että on varaa.

    Syvä hengitys. Kysymys. Miksi?

    Helsingin Sanomiin, Me Naisiin ja Imageen senttaava Virpi Salmi on tulo- ja koulutustasoltaan niin eliitin jäsen kuin pienessä maassa vain voi olla. Ja hän on päättänyt puolustaa Pohjoismaiden suurimmassa päivälehdessä julkaistavassa tekstissään pienituloisen, kansakoulupohjalta ponnistavan Tavallisen Ihmisen™ oikeutta syödä E621-aromivahventeessa uitettua kanannahkavalmistetta ilman häpeää, jota tämä ressukka saattaisi muuten tuntea ajatellessaan ylemmän keskiluokan hienostunutta tapaa ruokailla.

    Voiko toimittaja olla alentuvampi?

    * * *

    Silja Hiidenheimon, Kirsti Määttäsen, Tuomas Nevanlinnan ja Tarja Roinilan toimittamassa klassikkoteoksessa Elimäen perimmäinen tarkoitus (Loki-kirjat, 1997) tutkaillaan paikannimiä, joilla ei ole selvää merkitystä, ja toisaalta ilmiöitä, joille ei ole käsitteitä. Yksi sana on skoila.

    SKOILA (s.)

    Snobbailun laji. Tavallisen ja junttimaisen tuotteen trendiksi nostaminen (esimerkiksi HK:n Sininen, toppahousut, Rioja Tinto, Lada).

    HK:n Sininen: se on täsmälleen jotain, jonka paikkaa suomalaisten suissa Virpi Salmi voisi puolustaa. Ehkä hän itsekin saattaisi ostaa sitä – tai ainakin sanoa ostavansa – ja uskotella olevansa yksi teistä tavallisista lenkkimakkaranrouskuttajista. Vähän niin kuin Timo Soini, joka heittäytyy kansanomaiseksi sanomalla blogiaan plokiksi.

    Todellisuudessa, näet, Virpi Salmi ja omalla tahollaan Timo Soinikin tietävät olevansa kammottavalla tavalla epäjantelaisia. He ovat muita parempia, oppineempia, laajemmin asioita tarkastelevia poikkeusyksilöitä, jotka ovat tietoisesti madaltaneet standardejaan. Timo Soini käyttää sitä helppoheikkipolitiikkaansa, Virpi Salmi luokkatietoiseen ”myytinmurtamiseen”. Heille koko elämä näyttäytyy valtavana skoilakenttänä.

    * * *

    Kymppitonni-vertausta jatkaen: kun Virpi Salmi avaa illalla television ja vaihtaa kanavalle, jossa Riitta Väisänen tienaa eläkettään, hän ei katsele ohjelmaa. Hän istuu television ääressä katselemassa omaa tavallisuuttaan. Hän ajattelee:

    – Tiedän, että FST5 lähettää laadukkaita yhteiskunnallisia keskusteluohjelmia, joita voisin katsoa, sillä kirjoitin ruotsista laudaturin. En tietenkään katso niitä, koska samastun itähelsinkiläiseen työttömään, jonka oikeutta katsoa Kymppitonnia puolustan istumalla hievahtamatta korostetun tavallisella Ikea-sohvallani.

    Pahinta olisi, jos Virpi Salmi sittenkin salaa pitäisi Kymppitonnista. Sen myöntäminen murskaisi hänen identiteettinsä. Hänestä olisi tullut kaiken ironian keskellä aivan oikeasti tavallinen, juntti.

    Joten tyrskähtäessään kopissaan hikoilevan eduskuntavaaliehdokkaan kömpelölle kaksimielisyydelle Salmi säikähtää:

    – Enhän nauti tästä oikeasti, enhän nauranut? Minähän katson Kymppitonnia, koska se on VALINTA. En ikinä katsoisi tätä muuten vain. Olen tehnyt ohjelmavalintani tietoisesti, kuten myös valintani syödä tämän Hesen kerrosburgerin, jota siis syön aktiivisesti vastalauseena slow food -snobismille sen sijaan, että söisin sitä laiskuuttani.

    * * *

    Eliitin harrastuksissa on se ongelma, että kaikkeen menee aikaa. Ruoka ei ole poikkeus. Luomuraaka-aineet pitää pestä, kuoria, pilkkoa, kuullottaa, paistaa, keittää, raastaa. Prosessiin menee aikaa paljon, jokainen kokkausvaihe voi tuhota kaiken ja lopputulos voi silti olla vähän mauton.

    Siksi epämääräisiä viihdeblogeja naputtelevat laiskat vätykset helposti ottavat pakastealtaasta puolivalmisteen tai kylmähyllystä aidon eineksen sen sijaan, että kuuntelisivat parempaa minäänsä, jonka he muistavat vain hetkeä aiemmin meuhkanneen baarissa homogenoimattoman kyytönmaidon puolesta.

    He ovat nälkäisiä ja haluavat tyydytyksen nyt. He tietävät, että aateluus velvoittaa. Heidän pitäisi harrastaa tuntikausien mittaista tantraseksiä, kokata, dekonstruoida ranskalaista uuden aallon elokuvaa. Pitäisi. Mutta kun tämä thaikuutio on niin helppo.

    Niinpä he naamioivat kodinhoidollisen passiivisuutensa obskuuriksi luokkasodaksi, jossa einesruoka ja hömppäviihde symboloivat proletariaatin taistelua kotiruoan ja luontodokumenttien aristokratiaa vastaan. Janten puolesta.

    Skoila on lurjuksen viimeinen pakopaikka.

  • Äbäläwäbälä

    Hommaforumin slangisanastossa on hakusana ”äbäläwäbälä”. Sana on mainio esimerkki peilikuvasta, joka näyttää niin rumalta, että sen on pakko esittää raiskaajaislamistia.

    äbäläwäbälä: 1. kiihottuneen kansanryhmän tunnusääni. 2. kohtuuttoman raivokas ja aggressiivinen reaktio lähes mihin tahansa kuviteltuun tai todelliseen vääryyteen. 3. ennakoi palavia suurlähetystöjä ja AK-47:n pauketta. 4. erään uskonnollisesti hartaan ihmisryhmän reaktio sikapartikkeleihin. 5. käsittämätön molotus josta han-suomalainen ei saa selvää.

    Suomen valtionrajojen sisällä, Suomen kansalaisuuteen syntyneiden joukossa, on huomattava vähemmistö, jonka herkkiä tunteita loukataan alituisesti. Kyseessä eivät ole muslimit, joita loukattaisiin joulujuhlilla, tai feministit, joita loukattaisiin kikkelikorteilla.

    Kyseessä ovat perussuomalaiset, joita loukataan aivan kaikella.

    Rockmuusikko kirjoittaa ensimmäisestä pizzastaan? Äbäläwäbälä! Toimittaja muistelee kutsuntojaan? Äbäläwäbälä! Näennäisesti mihinkään liittymättömät pikku-uutiset ja löysästi virtuaaliseen kahvipöytään murustellut mielipiteet ovatkin yllättäen mittaamattoman valtavia, syvästi mieltä pahoittavia solvauksia. Taaskaan jotakuta ei ole kunnioitettu jollain tavalla!

    Nettipalstojen äbäläwäbälä-porukka vaikuttaisi karkeasti ottaen olevan sama kuin Perussuomalaiset rp:n kannattajakunta. Havainto – joka saattaa olla toki vääräkin – on surullinen. Huolimatta Hommaforumilla tai helsinkiläisen kielitieteilijän blogissa viljellystä yrityksestä sarkasmiksi perussuomalaisten aate on ilmeisesti yksioikoinen, prinsessanherkkä tosikkous.

    Siinä on jotain räjähdysherkkää. Miksi he eivät voi lakata alentamasta itseään?

    Voi kun me ollaan juntteja

    Vastuullinen markkinatalous |  9.9.2010 11:11

    Yhteinen nimittäjä tällaisille kirjoituksille on ruokakulttuurin puolustaminen, kunhan se on muuta kuin suomalaista ruokakulttuuria.

    On roskapuhetta, ettei Suomessa olisi suuri määrä hyviä ja taidolla tehtyjä ruokia. Niitä voi pitää yhtä hyvin korkeakulttuurina kuin jotain sushia. Myös köyhyys on luonut kekseliästä ruokakulttuuria.

    Onko alemmuuskompleksin taustalla jokin topeliaaninen omakuva savupirttien pimeissä nurkissa puurolusikoita vuolevista maaorjista, sitä ei kukaan tiedä. Tosiasia kuitenkin on, että melkoinen letka ihmisiä uskoo aivan vilpittömästi olevansa huonompia kuin toiset. Timo Soinin nerokas keksintö oli valjastaa tämä kollektiivinen tappiomentaliteetti politiikkansa käyttöenergiaksi. (Asia, josta Jyrki Lehtola on sanonut kaiken tarpeellisen.)

    Mikä vääryyksien kimara! Ruotsinkieliset. Kansanedustajat. Feministit. Tuohtunut HS.fi-keskustelija kestää talvisodan vaikka kymmenesti, mutta elitismi on liikaa.

    Joopa joo

    Piikki |  3.9.2010 15:29

    On hienoa harrastaa moraalisäteilyä ja olla hiukan parempi kuin muut. Sillä saattaa tehdä vaikutuksen johonkin Kainuusta kaupunkiin muuttaneeseen Marimekko-paitaiseen opiskelijatyttöön.

    Sen sijaan en ymmärrä sitä, että väsynyttä MM95-läppää heittävät nuoret parrakkaat vasemmistopoitsut fanittavat itse hyvinkin usein esimerkiksi vanhoja siirtomaaisäntiä. Nimimerkillä ”Arhinmäen Pave”. Eikä minulla mitään sitä vastaan ole, onhan kaiken hiukankin vieraan ja tuntemattoman palvonta nykyään mediaseksikästä.

    Vietin itse 12kk harmaissa, vaikka ainakin puolet siitä ajasta oli luppoaikaa. En minä sitä nyt mitenkään pahalla muistele. Jos ei muuta, se opettaa ainakin erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista ja siinä oppii suvaitsemaan hieman muitakin ihmisiä kuin yliopiston käytävillä postailevia maailmanparantajia.

    Verraten matalien luokkaerojen, kattavan peruskoulutuksen, pitkälti ilmaisten ja valtion rahoilla tuettujen keski- ja korkea-asteen opintojen maassa jako eliittiin ja rahvaaseen on tietenkin täysin keinotekoinen. Suomessa ei oikeasti ole eliittiä, koska ei ole proletariaattiakaan. Aidosti yläluokkaisia on yhtä paljon kuin aidosti köyhiä: virhemarginaaliin mahtuva promille.

    Vaikka akateeminen tutkinto periytyy vahvasti, ketään ei sentään ole estetty hankkimasta opillista sivistystä. Kiitos tasapäistävän peruskoulutuksen jokainen lapsi on päästötodistusta pokatessaan jo sangen tietoinen vaihtoehdoistaan. Herroja koulutetaan liukuhihnalla. Maistereita riittää jopa johtamaan populistipuolueita.

    Niinpä jako ”meihin tavallisiin ihmisiin” ja ”noihin kuvottaviin elitisteihin” tehdään pienimpien mahdollisten erotteluiden avulla. Yleensä syy on tyystin kuvitteellinen. Kun palkkiota vastaan lehteen kynäilevä sanaseppo päästää näppäimistöltään lorahtamaan kaikkein latteimmankin mielipiteen – ”meidän pitäisi suvaita ulkomaalaisia” tai ”tokihan homot saavat naimisiin mennä” – äbäläwäbälä-lukija kokee tämän kannanoton olevan äärettömän radikaali, juuri häntä kohti suunnattu piikki.

    Tietenkään mielipiteellä itsellään ei ole väliä. Koska se oli lehdessä ja jonkun naamakuvalla varustettu, sitä tulee vähätellä ja vastustaa.

    röyh

    Felix Welt |  9.9.2010 18:46

    Jonkun linjoille voisi tehdä hyvää kokeilla välillä kalakeitto ja ruisleipä -linjaa. Ai niin, mutta sehän ei oikein näytä uskottavalta vieruspöytään. Rokkarin ”sosiaalinen pääoma” voi huveta silmissä.

    Elitisti on tavallisen ihmisen äärimmäinen vastakohta. Elitisti on arveluttavan vapaamielinen yksilö, joka tekee elämässään valintoja. VALINTOJA!

    arvokysymys

    vastakiiski |  3.9.2010 9:35

    Sehän on täysin selvää, että koko yhteiskunta on Perttu Häkkistä varten mutta ei missään nimessä toisin päin. Eipä noissa kirjoituksissa kyllä ole paljoa annettavaakaan.

    Pietistinen perussuomalainen ei missään nimessä ajattele itse, vaan tekee niin kuin pitääkin. Niin kuin on tapana. Elitismin kauheus on juuri siinä, että sen harjoittajat kuvittelevat voivansa tehdä ihan mitä tahansa – kuten syödä sushia tai jättää armeijan käymättä.

    Seuraavaksi ne elitistit varmaan kuvittelevat voivansa ryhtyä johtajiksi meille kasvottomille tavallissuomalaisille. Huhhuh! Pitääpä äkkiä äänestää jokin rehellinen kansanmies eduskuntaan, ettei niin kävisi.

  • Vasemmistorasistit ry.

    Suomalaista työntekijää ja työtöntä työnhakijaa on kohdannut uusi luokkasota. Työ ja pääoma eivät ole enää ristiriidassa. Nyt työväenluokkaa uhkaa kaiken menettäneiden, henkilökohtaista vainoa, kidutusta ja vaaroja kokeneiden vääränväristen ihmisten hiljainen rajanylitys.

    Siksi useiden Vasemmistoliiton jäsenten keskuudessa on virinnyt tarve liittyä yhteen, järjestäytyä omaksi puolueosastokseen.

    Uuden Vasemmistorasistit ry:n tavoitteena on:

    • hyväksyä hyvinvointivaltion alasajo taloudellisena välttämättömyytenä
    • estää suomen kieltä osaamattomia ihmisiä saamasta ainuttakaan osaa rikkaiden pöydiltä putoavista murusista
    • ehdottaa työttömille 18–55-vuotiaille suomalaisille pakkotyötä sosiaalietuuksia vastaan
    • kieltää tieteiden, taiteiden ja politiikan harjoittaminen verovaroilla
    • lopettaa ruotsin kielen opettaminen ja käyttää vapautuneet oppitunnit hiihtoharjoituksiin
    • vaatia ”maan tavan” kirjoittamista pysyviksi lakiteksteiksi, jotka ylittävät perustuslain, ja
    • esittää lakiin kidutus- ja kuolemanrangaistuksen hyväksyminen ”maan tapaa” koskevien rikkomusten rangaistusmuodoiksi

    Lisäksi perustavassa kokouksessa on tarkoitus valmistella kannanotto kolmen uuden ydinvoimalan, Vuotoksen altaan rakentamisen, turkistarhauksen tukemisen ja maksullisen korkeakouluopetuksen puolesta sekä siviilipalvelusajan lyhentämistä vastaan.

    Vasemmistorasistit ry:n perustajat ovat innoissaan hankkeesta. ”Maan tavan” suunnittelutyö etenee vauhdikkaasti ja tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia vasemmistolaisista on ilmaissut valmiutensa liittyä uuteen osastoon. Huikeimmillaan osuus voisi nousta peräti 44 prosenttiin.

    – Rasismilla on Suomessa paljon mahdollisuuksia, koska meillä on valtavan yksivärinen, yksikielinen ja tasalaatuinen väestö, jossa sellaisetkin asiat kuin outo aksentti, silmälasipäisyys tai vanhempien ammatit ovat jo riittäviä tekosyitä väkivaltaisille purkauksille, Vasemmistorasistit ry:n perustajat kehaisevat.

    Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon seuraajista hankkeen puuhamiehet ja -naiset sanoutuvat irti:

    – Se on ihan eri asia! Hehän ovat oikeistolaisia, kun taas me olemme vasemmistolaisia.

    Vasemmistoliiton uuden puolueosaston perustava kokous pidetään 1.4.2010 Seurojentalolla Mäntsälässä. Bussikuljetukset Helsingin Hakaniemestä ja Itäkeskuksesta, Turusta, Vaasasta ja Lappeenrannasta sekä Mäntsälän rautatieasemalta on järjestetty tilausajoina.

    Kokous alkaa kello 11.00 lipunnostolla ja Lippulaululla. Kiväärien jako on kahvin jälkeen kello 14.30.