Rasismia ei ole vaikea vastustaa, se tekee sen itse. Ajattelukykyiselle ihmiselle rasismi on lähes mahdoton vakaumus.
Ottamatta kantaa aatteen eettisiin puutteisiin rasismissa on muutamia aivan perustavanlaatuisia filosofisia ongelmia. Ensinnäkään se ei ole tiedettä, vaan sitä matkivaa fantasiaa. Se juhlii tilastoilla ja tieteellisillä termeillä, mutta edellyttää havaintojen ja johtopäätösten korvaamista folkloresta ammennetuilla oletuksilla, joilla ei ole edes sisäistä logiikkaa. Eikä se silti poista empiiristä todellisuutta, jonka rasisti päivittäin kohtaa siinä missä muutkin.
Rasismin harjoittaja tietenkin näkee asian toisin. Hänelle se on vapauttava kokemus. Rasisti ei vaivaudu tutkimaan omien, muiden tai keksittyjen ongelmia tarkastelemalla tosielämän pitkiä, kumuloituvia tapahtumasarjoja. Hänen ei tarvitse edes nähdä kohdetta – erivärisen ihon pelottavaa vierautta – vaan hän saa tietonsa suoraan rasismin teoriasta.
Sikäli rasismi on kuin astrologia. Se tarjoaa näennäisen oikotien suoraan tuloksiin.
Reaalimaailmassa useisiin ihmisten välisen kanssakäymisen ongelmakohtiin sisältyy mutkikkaita haastatteluita, keskusteluita, kokeita ja terapiaa, jotka vievät runsaasti aikaa ja edellyttävät pahimmillaan monivuotista seurantaa. Näin tehdään, jotta vältyttäisiin tekemästä oikeusmurhia. Rasistin ei tarvitse välittää tästä. Hän ohittaa henkilön ja tämän kehityshistorian tyystin, supistaa yksilön pelkäksi ”rotuaan” edustavaksi kauko-ohjatuksi olioksi. Kuvioon kuuluu, että tähdistäennustamisen tavoin myös rasismissa voidaan mielikuvituksellisista taulukoista lukea hyvinkin yksityiskohtaisesti yksilön toimintaa ohjaavia salaisia vaikutuksia.
Juuri näiden villien oletusten vuoksi tiede suhtautuu rasismiin yksiselitteisen nuivasti. Rasismin harjoittajien luku- ja kirjoitustaitoisessa siivessä aatetta on siksi yritetty uittaa viralliseen keskusteluun nimittämällä sitä maahanmuuttokriittisyydeksi. Kyseessä on tietenkin samanlainen harhautus kuin Raamattuun pohjautuvan luomisopin uudelleenbrändäämisessä Intelligent Designiksi.
Mainion esimerkin rasismin aiheuttamasta aivojumpasta tarjoaa Suomen suurin rasistifoorumi, Homma. Vertailemalla keskusteluita Anders Behring Breivikin tekemistä 77 harkitusta murhasta ja Tampereen pizzeriapalosta ilmenee, että tappaminen ja polttaminen sopivat hyvin rasistiseen malliin Lähi-idästä kotoisin olevista maahanmuuttajista, joten tapauksen katsotaan ikään kuin vahvistavan oletusta. Rationaalinen vakuutushyödyn tavoitteleminen ei ole aivan niin tavallista, joten se sivuutetaan tarpeettomana muotoseikkana. Sen sijaan valkoihoiset pohjoismaalaiset eivät ole tappajia, joten Breivik todetaan ankarimmillaankin vain yksittäistapaukseksi, ellei peräti olosuhteiden uhriksi.
Toisin sanoen kun havainnot eivät pidä yhtä rasistisen tiedon kanssa, havainnot ovat vääriä. Voi vain yrittää kuvitella, miten hirvittävän paljon tämä aistitodellisuuden ja logiikan kieltäminen kuormittaa rasistin aivoja.
Verrattuna rasismiin antirasismi on siis yksinkertainen ja elegantti tapa katsoa maailmaa. Mikäli oletamme, että antirasismilla tarkoitetaan vain sitä, ettei ajattele rasistisesti.
Tilanne muuttuu huomattavasti vaikeammaksi, kun antirasismille aletaan määritellä sääntöjä.
Kaasuputken Facebook-sivulta poistettiin 4.1.2014 aamuyöllä yksi kuva, koska lohjalainen perussuomalaisvaltuutettu Eila Hassinen ehdottomasti halusi näin tehtävän. Aiheesta käytiin lyhyt ja happamahko Facebook-viestinvaihto, josta tässä julkaistaan vain kaksi ensimmäistä sanomaa:
Poistettavaksi vaadittu kuva oli itse asiassa kuvakaappaus Hassisen blogimerkinnästä, joka oli myös ilmestynyt Länsi-Uusimaa-lehden mielipidekirjoituksena 29.10.2013. Tekstin kohokohdat on esitetty blogimerkinnän alussa.
Koska vanhojenkin kuvien poistelu on hiukan haljua puuhaa ja kunnanvaltuutetun käyttämä sanamuoto jokseenkin tyly, oli aivan luonnollista tehdä poistopäätöksestä julkinen. Tietoa asiasta nimittäin jäisi nettiin edelleen kaikkien googlattavaksi.
Asiasta tiedotettiin niin ikään jokseenkin tylyillä sanamuodoilla Kaasuputken Facebook-sivulla.
Palaute oli ällistyttävä.
Antirasistinen Paljastettu-yhteisö sekä muutamat vasemmistolaiskommentoijat antoivat oitis ymmärtää, että kyseessä on petturuus, lähes rasismin kannattaminen. Eräs Facebook-kommentoijista ryhtyi kutsumaan Kaasuputkea Koiranputkeksi – tuntemattomasta syystä – ja vetosi miehiseen sankarikunniaan:
On erittäin ikävää että Koiranputki-blogi nyt irtosi yhteisestä rasismin vastaisesta rintamasta jonkun mummon perusteettomien uhkailujen vuoksi. Tekisi mieleni sanoa: Hanki munat.
Rasismin vakaumukselliselle vastustajalle ei riitä, että ilmiötä tarkastellaan tai sille naureskellaan. Myönnytys, pienikin, tekee tyhjäksi kaiken työn. Syynkin voi arvata. Rasisminvastustajalle yksikään ulkomaalaisvastaisuuden ilmentymä ei ole vain junttiväestön herravihaa, vaan vedenpitävä todiste siitä, että suomalainen äärioikeisto on väkivahva ja kurinalainen joukko kaikkialle yhteiskuntarakenteisiin soluttautuneita Suomen Sisun myyriä, joita Jussi Halla-aho ja Olli Immonen käskyttävät.
Halla-aho ja Immonen ovat vaarallisia poliitikkoja ja Suomen Sisu on idioottinäyttely, tästä kukaan ei ole eri mieltä. Mutta Suomessa on sadoittain kuntia, joissa jokaisessa on vähintään yksi lukiolaislibertaari, katkera pienyrittäjä ja eläkkeelle jäänyt eksentrinen peruskoulunopettaja, joiden nettipäiväkirjoissa ja Facebook-tilapäivityksissä paasataan suu vaahdossa pohjoista isänmaatamme uhkaavasta ruskeasta vaarasta sekä jokaisen maitolaiturin paikalle kohoavista minareeteista. Jos aivan rehellisiä ollaan, he eivät oikeasti tarjoa järin vahvoja todisteita kansakuntamme perustuksia jäytävästä fasistien salaliitosta. Ei edes silloin, kun heidät voidaan vaikkapa kunnallisvaaliehdokkuuden kautta yhdistää poliittisiin puolueisiin.
Ennen kuin viimeinenkin lukija käsittää väärin, tehtäköön tämä selväksi: Syrjintään ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon, sukupuolen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden takia on puututtava aina. Yritykset kasvattaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta on torpattava ja mieluiten käännettävä kokonaan ympäri. Yksittäiset rasistiset tai homokammoiset kylähullut tarjoavat mielenkiintoista ja joskus hupaisaa viihdettä, mutta mikäli heitä ei voi liittää suurempaan kuvioon, heistä on ehkä päästettävä irti.
Ainoana poikkeuksena tietenkin Jouko Piho, joka on aina relevantti.
Hyvä kirjoitus ja erityisesti pidin ’maahanmuuttokriittisyyden’ rinnastamisesta astrologiaan. Minusta tämä on varsin kuvaava vertaus.
Hieman pohdin tuota ’muutamien kylähullujen’ vähättelyä, sillä toisaalta sanot Immosen ja Halla-ahon olevan vaarallisia poliitikkoja – mutta vaarallisia em. poliitikot eivät ole ikinä yksinään, vaan nimenomaan luomalla ilmapiirin, jota nuo ’kylähullut’ pitävät osaltaan yllä. Ilman tuota kylähullujen astrologien joukkoa Halla-aho ja muut kaltaisensa olisivat itse noita kylähulluja, 2000- luvun pekkasiitoimia. Ja juuri tämän vuoksi minusta on tärkeää tuoda esille tämä maahanmuuttokriittisyyden dynamiikka.
Halla-aho & Co. elävät ’kylähulluista’, näistä todellisista politiikan astrologeista ja siitä, miten saavat tavalliset ihmiset uskomaan edes hitusen luomiinsa uhkakuviin.
-”On erittäin ikävää että Koiranputki-blogi nyt irtosi yhteisestä rasismin vastaisesta rintamasta jonkun mummon perusteettomien uhkailujen vuoksi. Tekisi mieleni sanoa: Hanki munat.”-
Yo. lainauksesta ei voi olla kuin samaa mieltä kanssasi: yliampuvaa. Sillä mitään yhteistä rintamaa ei edes ole olemassa, eikä voi syntyäkään niin kauan kuin jotkut loukkaantuvat siitä, että ’väärin suvaittu’.
”Yksittäiset rasistiset tai homokammoiset kylähullut tarjoavat mielenkiintoista ja joskus hupaisaa viihdettä, mutta mikäli heitä ei voi liittää suurempaan kuvioon, heistä on ehkä päästettävä irti.”
Se irti päästäminen voi olla se helpoin ratkaisu. Mutta jos se rasistinen tai homokammoinen kylähullu sattuu olemaan juuri sen oman kunnan politiikassa mukana, niin tuntuu kyllä vähän oudolta toimintaohjeelta.
Ja muutenkin. Kun ei sotke sinun kylän asioita se hullu, niin ei sovi ottaa kantaa?
Mietin, mistä tässä kirjoituksessa oikein oli kyse. Ottamatta mihinkään muuhun kantaa, huomasin olevani yllättynyt siitä tavasta, jolla kommentoidaan rasistista propagointia vastustavia sivuja.
”Yksittäiset rasistiset tai homokammoiset kylähullut” eivät ole satunnaisia ilmentymiä, vaan he kokevat olevansa osa suurempaa joukkoa, jolle on hyväksyttävää sanoa mitä tahansa maahanmuuttajista, pakolaisista ja erityisesti somaleista. Hyvä esimerkki on äskettäinen Lieksan perussuomalaisten pj:n vaatimus ”somalipuhtaista” tiloista.
Retorisella tasolla tuo voi näyttää satunnaisilta heitoilta. Nuo ”kylähullut” ovat vain usein kunnallisvaltuutettuja, ja heitä on myös lakiasäätävissä elimissä. Siksi on tärkeää, että tiedämme mitä he puhuvat silloin, kun TV-kamera ei ole päällä.
Tämä on tärkeää. Maahanmuuttajat, pakolaiset ja ylipäätään erinäköiset elävät noin ajattelevien keskellä. ”Paljastetun” tekijät ja ylipäätään rasistisia ulostuloja kritisoivat saavat jatkuvasti osakseen tappouhkauksia ja panettelukampanjoita, eivätkä heidän lapsensakaan ole jääneet paitsi.
Siksi Kaasuputken kolumnin lopun ponsi siitä, miten kunnallisvaltuutettu Eila Hassisen umpirasistisen kirjoituksen poistaminen on nostattanut rasismia vastaan toimivien henkilökohtaisia tuntoja, tuntuu menevän jotenkin väärään osoitteeseen. Olennaisempi kysymyshän on, miksi kunnallisvaltuutettu Hassinen halusikin yhtäkkiä alun perin julkiseksi tarkoitetun rasistisen kirjoituksensa poistettavaksi ja miksi se poistettiin.
Sen takana ovat kysymykset: mikä on se ”yleisö”, jolle Hassinen tuntee alun perin kirjoittavansa? Miksi hän niin monen muun tavoin haluaa rajoittaa julkisuuteen suunnattujen rasististen kirjoitusten näkyvyyttä muilla kuin ”omilla” forumeilla? Mikä mediailmiö on kyseessä?
Erityisesti voi kysyä: Miksi nuo rasistiset kirjoitukset muuttuvat kirjoittajiensa omastakin mielestä toiseksi, kun ne kohtaavat julkisen kritiikin? Miten siihen pitäisi reagoida?
Irma Hirsjärvi (JKL, vas)