SCUM

Savukeitaan toissavuonna julkaisema Valerie Solanasin SCUM-manifesti (suom. Suvi Auvinen) on pienikokoinen, miellyttävästi käteen sopiva kirja, jota on erityisen mukavaa lukea vessassa. Ulostaminen on yksi elämän pienistä nautinnoista ja melkein ainoa, joka jättää molemmat kädet vapaaksi toimituksen ajaksi. Siksi manifestin lukemisen alla kannattaisi syödä kohtuullisia annoksia kuitupitoisia ruokia, jotka tekevät suolen sisällöstä notkeaa, mutta eivät niin sanotusti lyö ruikuliksi. Kuta sujuvammin pökäleet putoilevat saniteettiposliinin avonaiseen kitaan, sitä vähemmän manifestin raskassoutuinen julistus ärsyttää. Siitä alkaa jopa pitää.

Fingerpori-taiteilija Pertti Jarla ja aikuisvauva Henry Laasanen muodostavat oudot sänkykumppanukset. Yhtä kaikki heitä yhdistää suunnaton kauhu 25 vuotta sitten kuollutta Valerie Solanasia kohtaan.

SCUM-manifestin kirjoittaja sai mainetta yrittämällä murhata Andy Warholin vuonna 1968. Teolla ei ollut mitään yhteyttä manifestin sanomaan, koskipahan vain Solanasin ja Warholin välisiä kiistoja. Solanas ei sen jälkeen toistanut yritystään, saati saanut matkijoita. Rehellisesti sanottuna koko miesvastainen SCUM-liike oli olemassa vain manifestin painoarkeilla, mutta se ei tietenkään ole estänyt miesasialiikettä reagoimasta suhteettomalla raivolla. Mikä kyllä jossain määrin todistaa Solanasin pointin: naisen ei tarvitse tehdä oikeasti mitään, pelkkä muutaman sivun väkivaltafantasia riittää suistamaan koko patriarkaatin kaaokseen.

Maisteri Laasasen kritiikki ei ketään yllätä. Markkina-arvoteoriaan ja muuhun parisuhdehomeopatiaan erikoistunut ”asiantuntija” on syytänyt naiskammoista materiaalia nettiin useita vuosia ilman mitään yllykettä. Kun Yleisradio kertoi Tampereen teatterikesän tuottavan ruotsalaisen Turteaternin monologisovituksen SCUM-manifestista, Laasanen toimi kuin huolellisesti ehdollistettu Pavlovin koira: hän laati pikaisen kauhupäivityksen Uuden Suomen Puheenvuoro-blogiinsa.

Syytettyään Yleisradiota jonkinlaisesta miesvastaisesta salaliitosta Laasanen kaivaa netistä esiin kaksi arviota SCUM-manifestista.

Juri Nummelinin äskettäinen blogimerkintä tokaisee ohimennen, että manifesti edustaa ihmisvihaa siinä, missä natsismikin. Hän ei siis väitä, että kyseessä on joukkotuhonta-aate tai sellaiseen yllytys, vaan toteaa pelkän itsestäänselvyyden: Solanasin tekstistä ei missään tapauksessa huou halu paijata ja helliä jokaista vastaantulijaa. Laasanen tietenkin rajaa sitaatin huolellisesti ja tuhlaa kallisarvoista ajattelupotentiaaliaan ymmärtämällä Nummelinin tekstin päin vittua.

Varsinaisen kirja-arvostelun Nummelin laati tuoreeltaan toissavuonna Turun Sanomiin eikä edes vihjannut natseista. Ellei sitten huomautusta – kenenkäs muunkaan kuin – Henry Laasasen pelaamasta natsikortista sellaisena pidä.

Toinen Laasasen löytö on Pertti Jarlan blogimerkintä syyskuulta vuonna 2011. Ja se on hillitön.

Humoristien perusominaisuus on mieletön totisuus eikä Jarla ole poikkeustapaus. Ehkä koomisten sisältöjen pohtiminen vapaa-ajalla on kuin toisi töitä kotiin. Jotenkinhan se on selitettävä, miksi kaikkein hauskimmat ihmiset voivat yllättäen säikäyttää selkäpiitä karmivalla, suorastaan väkivaltaisella… vihalla.

Jarla ei esitä kirjallisuuskritiikkiä SCUM-manifestista. Hän väittää suoraan, että Valerie Solanas on joukkomurhaa vaille Anders Behring Breivik. Jarla sivuuttaa muitta mutkitta sen, että kirjan kirjoittamisesta on aikaa yli 40 vuotta ja että vuoden 1968 kansanliikkeistä SCUM oli ehdottomasti harmittomin. Ehkä juuri siksi, koska sitä ei ollut olemassa.

Vielä surullisempaa on, ettei Jarla ole nähtävästi osannut lukea kirjaa kokonaisuutena. Hän on takertunut yksittäisiin lauseisiin, jotka näyttävät erityisen raskauttavilta. Todellisuudessa manifestista huokuu kuitenkin siellä täällä niin vahva tieteiskirjallisuuden tuntu ja paksu liioittelu, että tekstin pitäisi mennä hitaammankin lukijan tajuntaan kirjallisena taideteoksena eikä niinkään konkreettisena, kirjaimellisena toimintaohjeena.

Lisäksi ”vihapuhe” voi olla myös kerronnallinen tehokeino. Lukijalla on ehdottomasti pieni velvollisuus yrittää tajuta se. Solanasin huikean vision kohdalla pitäisi olla itsestään selvää, ettei kirjoittaja aio heti ensi viikolla ruveta kokoamaan puolet maailman väestöstä tappavaa armeijaa.

Valitettavasti lukutaito on nykyisellään hiukan retuperällä.

Jarlan blogimerkinnän kommenttiraidalla onneksi toppuutellaan. Yksi terävimmistä huomautuksista käy läpi 1960-luvun Yhdysvaltain todellisuutta ja naisen asemaa sodanjälkeisessä moralistisessa, kaksinaamaisessa Mad Men -yhteiskunnassa. Solanas (s. 1936) oli juuri niin kaltoin kohdeltu kuin ikäluokkansa nainen saattoi olla eikä hänen aikanaan – niin kuin ei usein vieläkään – asiassa nähty mitään ongelmaa. Syrjintä, yksilönvapauksien rajoittaminen ja suora väkivalta sekä raiskaus katosivat tutkasta, kun ne kohdistuivat naisiin. Eräs tapa, jolla Solanas saattoi asiaan puuttua, oli kääntää asetelma nurinniskoin fantasiaesseessä.

Breivikin uhrit vielä kamppailivat eloonjäämisestään tehohoidossa, kun Jarla päätti syytöskirjelmänsä osoittamalla feministien viaksi senkin, että miehet ovat naisia vihaavia rasisteja:

Jos jollekulle nyt tulee mieleen, että Suomessa mies on hieman enemmän tapettavaksi sopiva kuin toisen kulttuurin edustaja, en oikeastaan ihmettele. Tällaisesta niitä katkeria muukalais- ja naisvihaisia äijiä syntyy.

Ikään kuin Jarla ei tietäisi, että katkeria Breivikejä syntyy siitä, että naiset eivät anna pillua.

* * *

SCUM-manifesti on kirjallinen merkkiteos ilman kirjallisia ansioita. Se ilmestyi oikealla hetkellä ja ymmärrettiin väärin. Sen vihasisältö sokaisi hurskastelevat lukijansa sekunnissa. Niin kuin oli tarkoituskin. Solanas toistaa useaan otteeseen teoksessaan, että porvarilliset, ”hyvät” käytöstavat ovat osa vallitsevaa järjestelmää, joka on rakennettu sortamaan naisia, alentamaan heidät miesten tasolle.

Temppu on nolostuttavan helppo, mutta onnistuu yleensä vain naiskirjoittajalta. Mieheltä sitä osataan odottaa: alatyylistä viestintää, sotaretoriikkaa, seksiviittauksia. Niille voidaan nyrpistellä nenää, mutta siihen se jää. Miehellä on rikoslain puitteissa vapaus kirjoittaa ja tehdä mitä mieleen juolahtaa ilman jälkiseuraamuksia.

Sen sijaan suomalaisista nykykeskustelijoista Atlas Saarikoski – joka laati esipuheen SCUM-manifestiin – ja Emilia Kukkala ovat jatkuvasti establishmentin hampaissa. Vain, koska he käyttävät tuhmia sanoja kirjallisina tehokeinoinaan. Naisen kirjoittama väkivaltainen virke on konservatiiviselle lukijalle piru ties mistä syystä täsmälleen sama asia kuin todellinen fyysinen väkivalta.

Konkreettisimmin se ilmeni taannoin, kun Ilta-Sanomien jokseenkin älyttömiin ulostuloihin erikoistunut päätoimittaja Ulla Appelsin muitta mutkitta koplasi yhteen Kukkalan ja Saarikosken käyttämät värikkäät ilmaisut ja suoranaisen terrorismin. Asia, jota Kukkalan itsensä lisäksi ovat kummastelleet kirjoittajat ympäri nettiä.

Paksunahkaisemmalle kirjallisuudenharrastajalle manifesti ei ole kummoinenkaan elämys. Se sisältää aikakaudelleen tyypillisiä eksistentialistisia ylilyöntejä, joista tulee yhtä hyvin mieleen Lokki Joonatan kuin jotkin esoteeriset elämänhallintaoppaat. Valerie Solanas mätkii tiskiin poleemiseen tyyliin totuuksiaan, joita hän ei perustele millään tavalla ja joihin voi suhtautua tieteellisenä tietona vain, jos on itse seinähullu.

Ironia läikehtii alatyylisten ilmausten välissä. Kirjoittajan tunnistaa käännöksenkin jäljiltä oppineeksi henkilöksi, joka hiukan jännittää joka kerta ennen kuin käyttää sanaa ”hintti” tai ”pillu”. Se tekee tekstiin myös sähköisyyttä, joka luontevalta työväenluokan kiroilijalta puuttuisi.

Kun päästään kohtaan, jossa kirjoittaja toteaa miesten tahallaan estävän lääketiedettä kehittämästä keinoja saavuttaa kuolemattomuus, pitäisi jo ymmärtää, että kirja edustaa narriutta – lupaa kertoa rumia totuuksia hullun liioittelun seassa ilman, että olisi pelkoa rangaistuksesta.

Atlas Saarikosken esipuhe on teoksen heikko kohta. Se on aivan järkyttävissä määrin liian pitkä ja hetteikköinen eikä sitä ole oikoluettu. Saarikoski on siitä harmillinen provokaattori, ettei hän ole koskaan yltänyt kirjoittajana niin korkealle kuin hänen aihevalintansa antaisi odottaa. SCUM-manifestin esipuheessa hän käyttää kaiken, mitä käsiinsä saa, mikä tekee lukemisesta uuvuttavan ja tappavan tylsän koettelemuksen.

Valerie Solanas: SCUM-manifesti. 2011, Savukeidas. Suom. Suvi Auvinen. Esipuhe: Akuliina (Atlas) Saarikoski.

Ota osaa keskusteluun

10 kommenttia

  1. Nonniin. Olen itse nähnyt Solanasin ns. hulluna, joiden kirjoittamisessa ylilyönnit eivät välttämättä ole kirjallinen tehokeino. Ilmeisesti tämä on väärä tulkinta, saattaa ollakin. Mutta eikö ole jotenkin vanhanaikaista väittää että kirjoituksesta on oikeita tulkintoja ja ”väärät” kertovat lukutaidottomuudesta?

    1. Ei, sillä niin postmodernia aikaa ei ole keksittykään, etteikö myös lukijalla olisi JOKIN VASTUU omista tulkinnoistaan ja ennen kaikkea omasta loukkaantumisestaan.

  2. Jonkinlainen merkkipaalu tämäkin, kirjoitit aiheesta vähemmän paskaa kuin Laasanen ja sentään aloitit kuvailemalla suolen toimintaa runsaskuituisella ruokavaliolla.

  3. Tällä jutulla Järvinen kyllä profiloi itsensä aika huolella netin toisen ääripään foliohattuosaston puolelle. Jos argumenttina Appelsinin kommentteja Kukkalasta ja Saarikoskesta vastaan käytetään Jalosen, Yrttiahon ja Höglundin kirjoituksia, ollaan syvällä aateveljeyden suossa.

    Kukkalasta ja Saarikoskesta muuten voisi sanoa, ettei Appelsinin ulostulo heistä ollut ollenkaan niin typerä, mitä vasemmisto koittaa nyt esittää. Sekä Kukkala että Saarikoski kirjoittavat niin ronskin aggressiivisia kannanottoja, että kyllä silloin pitää pystyä ottamaan vastaan tavallista ronskimpaa kritiikkiäkin. Pois lukien tietysti, kuten Appelsinkin toteaa, suoranaiset uhkaukset.

    1. Henri K. (alias Henri Kangas) kirjoitti:

      ”Tällä jutulla Järvinen kyllä profiloi itsensä aika huolella netin toisen ääripään foliohattuosaston puolelle. Jos argumenttina Appelsinin kommentteja Kukkalasta ja Saarikoskesta vastaan käytetään Jalosen, Yrttiahon ja Höglundin kirjoituksia, ollaan syvällä aateveljeyden suossa.”

      Tavallisesti en tässä blogissa järin vieraile, mutta tällä kertaa pitää tehdä poikkeus, koska nimeni on suvaittu mainita. Aloitetaan siis yksinkertaisemmasta: Jami Järvinen ja Riikka Yrttiaho ovat molemmat Vasemmistoliiton jäseniä. Uudessa Suomessa vaikuttava Henri Kangas on täten aivan oikeassa mullistavassa havainnossaan: Järvinen ja Yrttiaho tosiaan ovat syvällä yhteisen aateveljeyden suossa.

      Allekirjoittanut ja Höglund kuitenkin ovat molemmat Henri Kankaan tavoin sitoutumattomia rivikansalaisia sekä huomattavan itsenäisiä ja riippumattomia ajattelijoita. Välillämme on kuitenkin muutamia hyvin olennaisia eroja. Allekirjoittanut ei esimerkiksi pidä todennäköisenä, että satunnainen maahanmuuttokriitikko saattaisi murhata omaiseni.

      Mitä taas tulee ”toisen ääripään foliohattuosastoon”… nojaa, mikäli blogisti sallii, niin voisin poimia tähän yhteyteen muutamia laatuluokan sitaatteja Henri Kankaalta. Esimerkiksi vaikkapa hienot ”Hyvinvointivaltio on aviomiehen korvike, s.o. se maksaa naisille olemassaolosta” tai ”Suomalaiset naiset _eivät_ ole omavaraisia, vaan valtaosaltaan julkisen sektorin elättejä. Naiset ovat nykyään, niin kuin aina, pohjimmiltaan loisia”. Muutakin hupaisaa settiä mies toki on laukonut, mutta valitettavasti tiukimmat misogynian helmet on Uuden Suomen ylläpito sittemmin poistanut. Eräässä vaiheessa Kangas ehätti nauttia porttikieltoakin mainittuun palveluun (moraalinvartijan ominaisuudessani tunnustan ottaneeni yhteyttä toimitukseen).

      Siinä kohtaa kun kommentoijana on yksilö, jonka elämän ainoa tarkoitus tuntuu täyttävän katkera naisvihansa julkinen tilittäminen, niin olen aivan suosiolla hänestä katsoen kohtalaisen ääripäässä. Alumiinista väsättyjä hattuja tosin käyttää lähinnä vain Kangas itse.

      ”Kukkalasta ja Saarikoskesta muuten voisi sanoa, ettei Appelsinin ulostulo heistä ollut ollenkaan niin typerä, mitä vasemmisto koittaa nyt esittää. Sekä Kukkala että Saarikoski kirjoittavat niin ronskin aggressiivisia kannanottoja, että kyllä silloin pitää pystyä ottamaan vastaan tavallista ronskimpaa kritiikkiäkin.”

      Sikäli kun asian voi havaita, niin Kukkala näyttäisi sekä ottaneen Appelsinin kritiikin vastaan että vastanneensa siihen itse. Nopean reaktion ja kirjoitustyylin perusteella hän vaikuttaisi kenties suorastaan hieman nauttineen siitä, että valikoitui sen kohteeksi.

      1. Folio-osasto ehti paikalle. Seuraatko jotenkin oman nimesi ilmenemiskertoja netissä? Niin, ja nytkö se räväkkä ilmaisu onkin sitten huono asia? Kenties jopa vihapuhetta ja misogyniaa – kontekstista riippumatta? Jalonen on tietysti itsekin loistanut samalla tyylillä Uuden Suomen keskusteluissa, eipä ole fanitukseni vaan ollut sitä luokkaa, että olisin heittojaan ottanut talteen. Olitko se sinä vai Höglund, joka puhui raiskaajan si**timestä oikeuden miekkana?

        Selvitettäköön nyt kuitenkin, että mitään ”porttikieltoa” en ole tietenkään saanut mihinkään Uuden Suomen blogipalveluun. Jalonen nyt tietty poisti kommentointimahdollisuudet omasta blogistaan, arvattavista syistä. Samoin se vanhempi Jalonen, mikä Siikala se nyt oli.

        P.S. Niin ja eiköhän sun Jussi olisi parempi jo tunnustaa väriä. Jos sun rakkauden kohteet paitsi blogimaailmassa, myös politiikassa, ovat yksin omaan vasemmalta ja vihreistä, niin mitä järkeä on esittää olevansa kepuli.

        1. ”Olitko se sinä vai Höglund, joka puhui raiskaajan si**timestä oikeuden miekkana?”

          Ja kylläpä sinä ja lajitoverisi söitte kädestäni ja nuolitte ahteriani, kun harrastin tuota radikaalia naisvihaa. Sitten kun teille selkeni, ettei minulla ollutkaan mitään ruotsin kieltä eikä tummaihoisia vastaan, veditte sellaiset pultit, että olette viimeiset seitsemän vuotta heittäneet paskaa niskaani.

          Teikäläisten maailmankuvassahan on olemassa jokin sellainen kuin ”poliittinen korrektius”, ja jos vastustaa yhtä sen aspektia (kuten feminismiä), on jollain käsittämättömällä tavalla velvollinen vastustamaan kaikkea muutakin (kuten ulkomaalaisten ihmisoikeuksia tai ruotsin kieltä). Ei se niin mene. Sinä ja lajitoverisi ette tätä koskaan pysty hiffaamaan, mutta on sellainen juttu kuin ”vapaus”, joka tarkoittaa, että esimerkiksi minä päätän ihan itse ja sinulta lupaa kysymättä, vastustanko vai kannatanko jotain asiaa.

          Tosin en minä kyllä nykyään vastusta feminismiäkään. Käytännön kokemus on osoittanut, että se on huomattavasti vaihtoehtojaan parempi. Koska vaihtoehto ovat hullut äärioikeistolaiset, jotka voittaessaan tuhoavat ja repivät alas käsillä olevan korkeakulttuurin, luulenpa, että valitsen mieluummin feministit.

      2. ”mikäli blogisti sallii, niin voisin poimia tähän yhteyteen muutamia laatuluokan sitaatteja Henri Kankaalta. Esimerkiksi vaikkapa hienot ”Hyvinvointivaltio on aviomiehen korvike, s.o. se maksaa naisille olemassaolosta” tai ”Suomalaiset naiset _eivät_ ole omavaraisia, vaan valtaosaltaan julkisen sektorin elättejä. Naiset ovat nykyään, niin kuin aina, pohjimmiltaan loisia”. Muutakin hupaisaa settiä mies toki on laukonut, mutta valitettavasti tiukimmat misogynian helmet on Uuden Suomen ylläpito sittemmin poistanut”

        Kaiken lisäksi nämä jutut vaikuttavat aivan minun kirjoittamiltani – juuri tuollaista kamaa lykkäsin itse nettiin omina naisvihaajavuosinani. Hra Kankaalla on siis itsellään vastattavaa sen yhteisen aateveljeyden osalta.

        Tietysti hra Kangas on siinä oikeassa, että Jalonen, Yrttiaho ja minä kannatamme ymmärtääkseni kaikki länsimaista oikeusvaltiota, ja sillähän pääsee nykyään äärivasemmistolaisen kirjoihin.

  4. Jami Järvisen kirjoitusta lukiessani aloin ymmärtää, miksi niin moni mies äänestää muita puolueita kuin Vasemmistoliittoa tai jättää äänestämättä kokonaan.
    Wikipedian mukaan puolueen kannatus on ollut suurimmillaan joskus -95/-96 tienoilla ja on ollut sen jälkeen laskusuunnassa.

    1. Avataralle saattaa tulla yllätyksenä, mutta vasemmistoliittoa miehet äänestävät edelleen enemmän kuin naiset (vaikka tasoittumista on tapahtunut).

      Suomen puolueista kristillisdemokraattit on muuten naisten suosikkipuolue (suhteutettuna kannatukseen).

Kommentoi

Vastaa käyttäjälle Henri K. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.