Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubb joutui maanantaina katalan nesteiskun kohteeksi vahvasta työväenliikkeestään tutun Tampereen kaupungin hämärässä. Iskunsa paikaksi äärivasemmistolainen terroristi oli paatunutta luontoaan todistaen valinnut Linkosuon kahvilan ikään kuin pilkatakseen Suomen yritysvihamielisissä oloissa kamppailevaa perheyritystä ja Kangasalan toiseksi suurinta yksityistä työnantajaa.
Poliisi on yhä vaitonainen attentaatin tekijän henkilöllisyydestä, mutta Kommunistisen nuorisoliiton tamperelaissolu otti vastuun iskusta amerikkalaisessa yhteisöpalvelussa julkaisemassaan tiedotteessa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kommunistit hyökkäävät marraskuun 30. päivänä suomalaisen vapaan markkinatalouden kimppuun.
Sekä valtiovarainministerin että iskun kuvanneen kommunistinuoren mukaan Alexander Stubbin kasvoille viskattu neste oli Coca-Colaa. Viranomaiset eivät ole vielä vahvistaneet, ehtikö sokeripitoinen virvoitusjuoma vahingoittaa Stubbin hohtavan valkoisia hampaita.
Iskun yhteydessä valtiovarainministerin väitettiin olevan valehtelija, vaikka muun muassa tämän videoleikkeen perusteella Stubb on puhunut 90-prosenttisesti totta.
Valtioneuvoston turvallisuusjohtaja Jari Ylitalon mukaan tehty nesteisku on vakava asia. Yleisradiolle antamassaan haastattelussa Ylitalo pohtii, voiko ministeriä enää päästää kansan pariin. Sinänsä limonadi-iskut ovat toistaiseksi harvinaisia, mutta jatkosta ei tiedä kukaan.
Tampereen kommunististen nuorten edustajan mukaan kola-attentaatin tekijät toimivat yksin ilman järjestön valtuutusta, mutta Ilta-Sanomien tietojen mukaan kahvilasta löytyi savuava ase: järjestön tiedote.
”En tiedä, liittyykö se tähän tapaukseen. Leikkauspolitiikkaa siinä kritisoidaan”, Linkosuon kahvilan myyjä kertoo Ilta-Sanomille.
Iskun motiivia ei vielä tiedetä. Sen arvellaan liittyvän Alexander Stubbin toistuvaan valehtelemiseen niin sanotun hallintarekisterilain suhteen. Kyseessä on Juha Sipilän hallituksen ja valtiovarainministeriön pyrkimys kätkeä suomalainen osakeomistus julkisuudelta ja verottajalta.
Pääministeri ehättikin jo ilmoittamaan, että hallintarekisterihanke etenee siitä huolimatta, että yksi hallituspuolueista vastustaa sitä ja että hanketta vetänyt vastuullinen ministeri on antanut asiasta väärää tietoa. Juha Sipilä ei nöyrry tutkittujen tosiasioiden tai terrorismin edessä.
Olli ”Kola-Olli” Hokkanen ei ole kommentoinut tapausta.
Ehkä tuosta tapauksesta voi siinäkin hengessä kirjoittaa kuin Jami Järvinen tekee. Ei kai kukaan todellisuudessa pidä tuota vakavana hyökkäyksenä?
Minun mielestä hyökkääjien harkinta petti pahasti. Elämänsä ( poliittisesti) toistaiseksi vaikeimmassa tilanteessa oleva Stubb sai tästä sympatiaa ja koko vasemmisto saa syyllisen osan. Tuskin tekijät tällaista tulosta halusivat? Politiikan teossa ei riitä hyvät motiivit ja hyvät tarkoitukset. Pitäisi osata ajatella myös tekojen seurauksia. Varmaan Tampereelta löytyy vielä vanhoja kommunisteja, jotka voisivat opettaa pojille poliittisen toiminnan aakkosia.
Runoilija Jarkko Laine aikoinaan lanseerattiin runouden ja undergroundin temppeleihin ”Marxin ja Coca-Colan lapsena”. Hänen työnsä alalla on nähtävästi kantanut satoisan cola-hedelmän Tampereella.
Jarkko Laineen omiin myöhempiin vaiheisiin kuului sitten sekin, että hän oli mm. colassa ryvettyneen ministeri Alexander Stubbin johtaman puolueen kansanedustajaehdokkaana. Mutta Laine olikin Turusta.
Olipa Coca.Colan pärskyttelijä mistä piireistä tahansa, se on ollut typerää ja tarpeetonta. Ei sillä tavalla saada mitään tavoitteita eteenpäin. Aivan sama, kuka ministeri, kansanedustaja tms. on tuollaisen ilkivallan kohteena; siitä on vaikea löytää siitä mitään myönteistä. Aivan sama, minkälaista politiikkaa kohde toteuttaa, tai mihin puolueeseen hän kuuluu. Tyhjänpäiväinen riekkuminen ja ikkunoiden särkeminen tms. ei edistä minkään puolueen asiaa eikä etuja. Totta kai kansa on kyllästynyt ja väsynyt Suomen hallituksen politiikkaan, mutta Cokiksen tai minkään muunkaan nesteen pirskottelu päin ministerin naamaa tuskin johtaa suunnan muutokseen. Vaikea on ainakaan iloita ja hurrata tuollaisen ”rohkean kansalaistoiminnan” johdosta. Politiikassa keinot ovat toiset ja niitä käytetään sillä voimalla, mikä kullekin puolueelle on vaaleissa annettu.
Toistaiseksi ei ole kukaan muutamaa anonyymiä nettikommentoijaa lukuun ottamatta hurrannut, ei edes Tampereen Kommunistinuorten puheenjohtaja. Ihan vain, ettei ruvettaisi kuvittelemaan tätä joksikin vallankumousyritykseksi.
Belgialainen kriitikko, kirjailija ja näyttelijä Noel Godin (s.1945) ja muut ”kakkusissit” eivät takavuosina heitelleet amerikkalaista ylikansallista litkua poliitikkojen, yritysjohtajien tai ylimielisten suosikkifilosofien kasvoille vaan kakuttivat eli heittivät kakun naamaan. Sehän on slapstick-komiikan keinoja jonka tarkoitus on huvittaa elokuvan katsojia. Noel Godinin ja muiden kakkusisien tarkoituksena taas on nolata Erittäin Tärkeä Henkilö, varsinkin jos hän on antanut siihen omalla toiminnallaan tai puheillaan aihetta. Kakutus on eräänlainen performanssi tai mielenilmaus.
Noel Godin on kakuttanut muiden muassa Bill Gatesin, Nicholas Sarkozyn ja Bernard-Henry Levyn. Joku sen aikainen paavikin oli tarkoitus kakuttaa mutta hanke jäi toteuttamatta.
Tämä ei ole yllytys kehottaa ketään kakuttamaan ihmisiä. Kakun voi ihan hyvin syödäkin ja kolaan sekoittaa vaikka rommia ja juoda pois. Kaikki kun eivät ymmärrä slapstick-komiikkaa.