Suomen tasavalta osallistui tahtomattaan ja suurvaltapoliittisten virtauksien pakottamana ajopuuna toiseen maailmansotaan. Itsenäisyytensä vain hiukan yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin taistellut pohjoinen valtiomme oli joutunut rakentamaan hyvinvointinsa perustukset keskellä historian syvintä maailmantalouden lamaa. Euroopan valtojen sapelinkalistelun alla käynnistynyt nousukausi ei ennättänyt ajoissa muuttua materiaaliseksi runsaudeksi, ja niinpä Suomi-neidon oli turvaaminen yksin Kaitselmukseen sekä kansallishengen elähdyttämään nuorisoonsa, kun idän paholainen aloitti provosoimattoman aggressionsa marraskuussa 1939.
Katkeran veljessodan rikki repimä kansakunta hitsautui yhdeksi talvisodan jäähelvetissä: 105 kunnian päivää piirrettiin aikakirjoihin Pohjolan Thermopylaina. Alivoimainen, heikosti varustettu armeijamme löi uudenaikaisen ja motorisoidun bolševikkihyökkääjän takaisin.
Hitsautua-verbi onkin osuva, sillä hiukan myöhemmin koetun jatkosodan ja rauhansopimuksen ehtoihin kuuluneen Lapin sodan jälkeen demokratiansa ja vapautensa kovalla hinnalla lunastanut Suomi joutui hautaamaan aseensa ja tarttumaan hitsipilliin. Länsivaltojen kanssa liittoutunut Stalin kiristi rauhan lunnaiksi äärettömän raskaat sotakorvaukset, jotka viimeisetkin veripisaransa Karjalan kankaille vuodattanut kansakunta määrättiin toimittamaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle metalli- ja konepajateollisuuden hienostuneina lopputuotteina.
Suomalaiset puhalsivat kirjaimellisesti yhteen hiileen: ahjot hehkuivat kaikkialla vanhoilla ja uusilla teollisuuspaikkakunnilla, kun terästä alettiin valaa ja valssata laivojen, vetureiden sekä kehittyneiden sähköteknisten laitteiden, kuten generaattoreiden, sähkömoottorien ja kokonaisten voimalaitosten raaka-aineiksi.
Onkin täysin kiistämätön totuus, että Suomen metalli- ja konepajateollisuuden kivijalka valettiin Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnassa. Kun viimeinen sotakorvausjuna olympiavuonna 1952 ylitti Vainikkalan raja-aseman, tiedettiin jo, että itäostajan koviin laatuvaatimuksiin sopeutuneet tehtaat saisivat jatkaa toimintaansa täydellä höyryllä normaalien kauppasopimusten puitteissa.
Erityisesti tämä koski suomalaistelakoita: vaikka sotakorvausten ehtoja huojennettiin useaan otteeseen vuosina 1944–1952, laivoista ei tingitty niittiäkään. Stalin halusi suomalaisia aluksia ja sai ne täysmääräisesti. Wärtsilä-konserniin kuuluneet telakat Helsingin Hietalahdessa ja Aurajoen suulla Turussa vastasivat haasteeseen vikkelimmin, mikä takasi niille täydet tilauskirjat jo sotakorvauskaudella.
Sodasta palanneet miehet eivät jääneet tyhjän päälle. He pääsivät rakentamaan poltetulle ja poljetulle Suomelle uutta tulevaisuutta raskaan työn ja uurastuksen merkeissä. Uupumattomat rautakourat olivat maanpuolustuksemme viimeinen linja. Heidän ansiostaan Suomi säilytti maineensa maana, joka aina maksaa velkansa. Heidän työlleen perustui koko myöhempi hyvinvointimme, Nokian ja Angry Birdsin ihme.
Siksi jokaisen isänmaallisen suomalaisen tulisi tehdä kunniaa maamme telakkateollisuudelle vaatimalla korealaiselle STX-konepajakonsernille vaikka poikkeuslakiteitse ylimääräiset tuotantotuet ilman hintakattoa. Hallituksen tulisi myös välittömästi selvittää, onko mahdollista joko ottaa telakkateollisuus valtion haltuun tai käynnistää maataloustuotannon tapainen teknologiateollisuuden tukijärjestelmä, jossa tuotantotuen ohella maksettaisiin esimerkiksi eräänlaista kesannointitukea – ylituotannon hillitsemiseksi teollisuuslaitokset toisin sanoen ”pantaisiin pakettiin”. Näin teollisuusyritykset voisivat toimia kansainvälisistä suhdanteista riippumatta täydellä miehityksellä ja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa työntekijöille.
Vapaudellemme ei voi määrätä hintalappua: jokainen menetetty laivatilaus merkitsee virtsaamista sankarivainajien kunnian seppelöimille haudoille.
Kerroppa nyt tyhmälle, että onko se nyt hyvä vai huono asia,että laivatilaus meni ranskalais yritykselle?
On.
Jösses! Niinkai sitten.
Ns. Rautakoura minäkin olen ja toivon, että tuotetta mitä valmistamme, menisi maailmalle kaupaksi. Ja ennen kaikkea…..Toivottavasti saataisiin tehdä tulevaisuudessakin töitä täällä suomessa.
Ranskan ay-liike arvostelee STX-tilauksen käänteitä:
”Ranskassa telakkayhtiö STX:n työntekijät iloitsevat työpaikkojensa puolesta, mutta arvostelevat tapaa, jolla uuden loistoristeilijän tilaus saatiin Ranskaan. Käytännössä korealainen pääomistaja järjesti tukiaiskilpailutuksen.
– Tämä ei ole normaalia. Korealainen omistaja kilpailutti kaksi omistamaansa telakkaa. Lisäksi järjestettiin kilpailutus kahden valtion – Ranskan ja Suomen välillä, sanoo Force Ouvrière-ammattiliiton STX-osaston sihteeri, Nathalie Durand-Prinborgne.”
(Yle)
Niin no nythän mää hokasin. Ne 50 miltsiä, mitä valtio ei antanut, olisikin mennyt lahjuksiin. Ranskalaiset olivat fiksumpia 🙂
Kas vain, että niin kävi taas, että Eurooppa voitti, mutta vain kiristyneissä säädöksissämme. Olemmeko me härmäläiset tosiaan noin ”uskovaista” kansaa, ettei yhtä tukea s….na saada aikaiseksi ilman kumarrusta Brysseliin. Taisi olla joku muu syy?Liekkö tuo ”Asteriksimme”; eli hämäysfirmamme, jonka tallelokerot ovat syvät ja leveät? Ai, eikö ole?Kuule Jami ovat, ja kovaa valuuttaa vielä.
Ranskalainen on ns. hovikelpoinen, koska lainatakuussa annetaan lupauksia mm. se, éttä lainavakuudet ovatkin takuuna, ja näin taas ruususet pääsevät lainaamaan lisälainoja eism. juuri Belgialaisesta pankista, ja tai ruuslaakostamme, eli Jygoslavien ent. puuteollisuuden käppänöiltämme. Mitä jäi ns. käteen meille?No, lisälainaa olisimme voineet antaa l. samalla tietenkin ottaa, mutta jos Laivateollisuus ry ei entinytkään sondeeraamaan sitä riittävässä laajuudessaan niin kenen syy? Ai, ehtivätkö?Martin Saarikangasha tuossa illalla juuri sanoi, että ”mennään p….le takuuseen siitä, että lainamme on hyvä ja vakuudet myös”? Mutta mitä me sitä lainaamme itkemme enää, koska Norja, Saksi, Ranska ja me itse menimme ja sanoimme EI! Siis maan hallitus! Ranskako myös?Ai, niin kle taas tuo naapurimmepa meni ja takaisi isot rahat ranskiksillemme; ei siis ranskisten valtio?Näin olen saanut tietää?Piste! Loperuslause: Laivamme ovat puuta, ja ministerit myös….! Ei teitenkään, vaan laivat ovat rauhaa, ja me myös!
Erittäin hyvin sanottu — mies siellä takana baskeri päässä!
Onneksi ei annettu verorahoja telakkatukeen. Nyt rahamme menevät oikeaan osoitteeseen eli Kreikkaan.