Avainsana: mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

Professori Alma Söderhjelm luennoi Turussa oppilailleen eri aikakausien sankarien palvonnasta. Sitten hän kysyi, kuka oli nykyisen nuorisopolven sankari-ihanne. Kukaan ei nimennyt ketään, ja lopuksi muudan ylioppilas selitti, ettei nykyajan nuoriso enää palvonut sankareita samalla lailla kuin tehtiin entisaikoina. Silloin professori Alma kysyi:

– Mutta entäpä jos Mannerheim kulkisi tämän talon ohitse? Emmeköhän olisi kaikki heti ikkunassa?

Mihin sama ylioppilas vastasi:

– No niin, tietysti, jos Mannerheim kulkisi…”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

Ylikersantit Arvo Mörö ja Paavo Suoranta olivat tulleet jostakin kaukopartiosta, ja tiedätte, minkälaisia matkat siellä ovat. Niillä oli jumalattoman pitkä tukka ja parta. He painuivat ensimmäiseksi täällä aamulla Hyytiäisen parturiliikkeeseen ja istuivat tuolissa lakanat kaulassa, kun kukas muu tulee sinne kuin Marsalkka. Pojat eivät päässeet tuolista mihinkään. Marsalkka istui toisen viereen. Kun pojat tulivat valmiiksi, suunnilleen yhtä aikaa, niin herrat ylikersantit asianmukaisesti naksauttivat kantojaan ja lähtivät pois.

Siellä kansakoulun pihalla oli pitkä rivistö, ja nämä pojat olivat suunnilleen keskipaikkeilla. Marski tuli Tuompon ja Grönvallin kanssa. Kun esiteltiin pojat, että ylikersantti se ja se, niin Marski sanoi:

– Olemme tavanneet jo tänä aamuna.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)