Avainsana: daniel

  • Se pieni ero

    Suomella ja Ruotsilla on yhteinen historia ja pääpiirteissään maat ovat täsmälleen samanlaiset, mutta viimeiset pari vuosisataa erilläänoloa on tuonut pienet eronsa. Siitä hetkestä, kun sijaishallitsija, ranskalainen marsalkka Bernadotte laskeutui hevosensa selästä Oslossa ja otti vastaan norjalaisten uskollisuudenvalat, ei Ruotsi ole kokenut sodan kauhuja, vaan vaurastunut rauhassa.

    Pohjanlahden itäpuolella kehitys oli ensimmäiset sata vuotta lähes identtinen entisen emämaan kanssa. Etenkin 1860- ja 1870-luvuilla Suomen suuriruhtinaskunta otti melkoisia harppauksia modernisaatiossa. Maahan virtasi ulkomaisia sijoituksia ja edullinen idänkauppa suosi suomalaista teollisuutta. Uskonnonvapauslain kaltaisissa kysymyksissä tsaarille alamainen Itämaa meni jopa Ruotsin edelle.

    Silti suomalaisten ikuinen osa on ollut jakaa keskenään niukkuutta, siinä missä Ruotsin arki on jatkuvaa nissepolkkaa milloin joulukuusen, milloin juhannussalon ympäri. Syytkin ovat selvät: viimeistään itsenäistymisen jälkeen Suomessa valtiovalta on aina halunnut pitää julkisen talouden ja yksityisen kulutuksen mahdollisimman pienenä. Lakipykälät ovat pilkulleen samat kuin Ruotsissa, mutta tulkinta on täysin toisenlainen.

    Hyvä esimerkki on ”skandinaavinen muotoilu”, joka tarkoittaa useimmille samaa. Se on äärimmilleen pelkistettyä ja selkeäpiirteistä designia, jossa on vahva painotus käytettävyydellä. Harvempi ajattelee, että Suomessa pelkistys on kroonisen pääomavajeen, heikon ostovoiman ja uskonnollisesti motivoituneen kulutuskritiikin vuoksi ainoa mahdollinen vaihtoehto, kun taas Ruotsissa kyseessä on pullean keski- ja yläluokan kannalta pelkkä makuasia, estetiikka, kevytmielinen valinta vaihtoehtojen loputtomasta runsaudesta.

    Eräs kaunopuheisimmista tavoista osoittaa Suomen ja Ruotsin identtisten järjestelmien eriseuraisuus on tutkia joulukuun alun kalenteria. Kumpikin maa ja kansa järjestää viikon sisällä suuren banketin. Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa seuraa Ruotsin kuninkaan isännöimä Nobel-illallinen. Vuonna 2013 toista näistä tapahtumista ei järjestetty kasarikaakelilla verhoillussa uimahallimiljöössä.

    Ja sitten on tämä prinsessavauvajuttu.

    Voisiko tasavaltalainen jouluvideo näyttää koskaan yhtä hellyttävältä?

    Julhälsning från Haga from Kungahuset on Vimeo.

  • Prinsessapäiväkirjat 20.-21.9.2011

    Tiistai 20.9.

    On aamupäivä. Dehydraation lannistamat synapsit sätkivät päässä tuskan vallassa. Edellisen illan viininmaistelut ovat kuivattaneet elimistön.

    Jossain Turun kulmalla on Victoria Danieleineen.

    – Lähdetäänkö kaupungille? krapulainen hovijournalistimme kysyy maailmankaikkeudelta.

    Maailmankaikkeus ei vastaa, vaan jatkaa murjottamistaan. Luojan kiitos. Kello on jo lähemmäs puoltapäivää ja aamuvirkkujen monarkkien ohjelma on likimain takanapäin. Prinsessapari siis kierrelköön viimeiset metrit Turkua kaikessa rauhassa. Aurinkokin on tullut näkyviin harmaan pilvimassan takaa toviksi.

    Medialle jaetun ennakko-ohjelman perusteella uskalletaan jokaisessa iltapäivälehdessä tietää, että kruununprinsessa puolisoineen on saapunut ensin Logomoon kello 9.15 ja sen perään Turun kaupunginkirjaston päärakennukseen kello 11.00 sekä kuljeskellut aivan muina prinsessoina Läntisellä Rantakadulla ja Vähätorilla kello 12.00 ennen kuin joutui osallistumaan johonkin arveluttavaan ”nuorten vaikuttajien” ja superguru Alf Rehnin seminaariin siitä, miten työttömyys on aina oma vika.

    Turkulaiset ovat päättäneet uuvuttaa prinsessaparan kunnolla.

    Turun kulttuuripääkaupunkisivujen mukaan ”nuorten vaikuttajien joukossa olivat muun muassa Marco CasagrandeLotta PetronellaNina KivinenSampo Ruoppila ja Suvi Innilä”. Keitä nämä ihmiset ovat? Vain Casagrande on tuttu – hänkin ennen kaikkea umpiväkivaltaisen menneisyytensä ansiosta.

    Prinsessabloggaajamme kello jätättää, mutta viimein sekin rämpii kohti iltapäivää. On tiedossa, että näillä näppylöillä kruununprinsessa heittää jo hellät jäähyväiset ”Luca Moconesille” ja poistuu siippansa kanssa kohti lentoasemaa.

    Ei voi mitään. Jäljelle jää vain yritys seurata Victorian nopeasti kylmeneviä jälkiä.

    Tunnetusti Vickan käväisi Turun pääkirjastossa. Siis sinne. Tupakkatehtailijan lahjoittamaan graniittipalatsiin on ympätty uusi laajennusosa ja koko viritys on täytetty silkalla laadulla ja hienoudella. Kaikki osastot ovat yksinäänkin taideteoksia. Helsinkiläistä kotiseutuylpeyttä kolhitaan jokaisella askelella.

    Oikeasti. Käsittämättömän upea laitos!

    Lounastaukopaikaksi sopii mainiosti Dennis, joka edellisen julkkisvierailun yhteydessä niitti jo mainetta hienostuneilla pizzatuunauksillaan. Beckham on edelleen listoilla, mutta varsinainen juju on Kruununprinsessa Victoria. Täytteenään voissa paistettu nieriä, kaprikset, katkaravut ja purjo tuo lätty muodostaa vallan erinomaisen appeen. Kolme porkkanakruunua ovat jo snadisti tårta på tårta. Mutta niinhän se aina on aristokratiassa.

    Aiottu vierailu Logomossa pitää jättää tuonnemaksi, sillä onhan tänään vihailta ja siksi riennettävä eteenpäin kuin riuskempikin ravuri. Kisastudio ei odota, vaikka kylässä olisi tuhat kruununperijää käymässä.

    Onneksi edes jotkin mediat vielä tekevät työtään. Näin ruotsalaispariskunta vietti viimeiset tuokionsa Turussa:

    Keskiviikko 21.9.

    Päähän sattuu. A2: Vihailta oli ollut pettymys. Kukaan ei ollut erityisen hullu, ellei ehkä Simon Elo. Vain ohjelmaan lähetetyt tekstiviestit piristävät.

    1. Tämä ”vihailtakin” on suunnitelmallinen hyökkäys PerusSuomalaisia vastaan. HÄVETKÄÄ!!!
    2. Pistää vihaksi, että nykypäivän ainoa oikea meininki on se, että jonkinlainen vähemmistödiktatuuri on ainoa oikea tapa elää tätä päivää. Ei kai ole paha, jos syö lihaa, on hetero ja laulaa suvivirren. Eikä päästele kettuja metsään vapaaks. Pientä nöyryyttä!
    3. MUSLIMIT EIVÄT KUULU SUOMEEN! TÄMÄ ON HYVINVOINTIVALTIO JA TÄÄLLÄ PITÄÄ OSATA KÄYTTÄYTYÄ!
    4. Jussi presidentiksi. Tämä maa tarvitsee persu-pressan. Erotetaan kreikka ja afrikka eeuusta.
    5. VÄHENTÄKÄÄ TIETONIEKAT SIVISTYSSANOJEN KÄYTTÖÄ!
    6. Jeesuskin oli muslimi.
    7. Maamme-laulun alaspainajat ovat uskomattomia isänmaallisen Suomen alaspainajia. Näitä voimia edelleen on.
    8. Isänmaasta on tullut lesbolandia!
    9. Poikkeavatko demarinuoret tänäänkään taistolaisista ?
    10. SUOMI ON AINA MEIDÄN ISÄINMAA ME.OLEMM. TÄÄLLÄ JA piku eliitit onki . A.M . M . E . D. E.S SANOO. MAKSALTK. O. KASSALL .A LKU. LKO. I. Terv. MaaM ME AINA SUOMEM. ME. OMA ISÄINMAA .ME. KAIKILLE OMA MAAME. ÄITIEM.ME MAA : ) SUOMEMME. MEIDÄN OMA MAAM ME. SUOMALAISTEN MAA.A.M.E..L.Ä.Ä.K.I. AINA RAKKAUT. .ME JAAM.ME JEPEJEPS.
    11. Onko viha puhetta todeta, että vain sini silmäiset tyttöset saavat puheen vuoroja?

    Suomen kansa on puhunut. Jos Veikko Vennamo eläisi, hän saattaisi muokata vanhan iskulauseensa uuteen muotoon: ”Saatana, kansa ei tajuu vittujakaan.”

    Junalippu on ostettu – netitse, tietysti – ja viimeinen päivä Turussa on pitkällä. Väsyttää, tukka hilseilee, parta on kuin pultsarilla. Mikään määrä kahvia ei auta, kun elimistö protestoi. Prinsessavierailun hetkeksi valaisema kaupunki on jo kovaa vauhtia hukkumassa loputtomaan sateeseen.

    On valjastettava viimeisen kerran Helkama Hurmuri ja sännättävä ulos syyssään armoillle. Suuntana Logomo.

    Vanhan konepajan suojiin rakennettu kulttuurikeskus tarjoaa taas yhden naulan siihen arkkuun, jossa helsinkiläiset makaavat häpeämässä surkeata asuinpaikkaansa. Luultavasti Stadi on liian kallis, liian byrokraattinen ja liian rahanahne saadakseen koskaan aikaan jotain kulttuuritoimintaa.

    Logomon kuvataidenäyttelyt ovat järkyttävän hienoja. Stendhal-syndrooma alkaa ravistella sydäntä jo puolivälissä Isaac Julienin videoinstallaatiota. Täyteen vauhtiinsa taide-elämys kehittyy Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa -valokuvanäyttelyssä.

    Tom of Finland -retrospektiivin jälkeen turistista on jäljellä enää kasa hytisevää hyytelöä. Onko samaan tilaan edes luvallista sijoittaa niin paljon aisti-iloittelua?

    Pisteeksi (tai pisaraksi?) i:n päälle Logomon graafisessa kahvilassa on tarjolla Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkileivoksia. Tätä kai Victoriakin popsi täällä käydessään.

    Kun tätä kaikkea nähtyä ja koettua miettii junan lähtöä odotellessa maailman kolmanneksi miellyttävimmässä ravintolassa, aseman pohjoispuolella vaanivassa Pub Semaforissa, mieleen hiipii vaarallisen kutkuttava ajatus.

    Pitäisi muuttaa Turkuun.

  • Prinsessapäiväkirjat 19.9.2011

    Sarjassa seurataan Ruotsin
    kruununprinsessa Victorian ja
    prinssi Danielin vierailua
    Turussa 19.–20.9.2011

    Sataa. Koskaan ei saisi aloittaa kappaletta suomen kuluneimmalla yksisanaisella virkkeellä, mutta kun se on totta. Kaikessa harmaudessaan. Turku on kolea, tihkuinen ja hiukan tyly.

    Turun kaupungintalolla avuliaat viranhaltijat antavat barettipäiselle blogistillemme lehdistöpakkauksen. On jotenkin hienoa nähdä sana ”KAASUPUTKI” tulostettuna ja laminoituna. Kulttuuripääkaupunki-kangaskassissa on myös sadetakki, mikrokuituliina, kartta, ohjelma ja – ah, kyllä – lounastiketit.

    Helkama Hurmuri etsiytyy takaisin vahvojen reisien väliin. Aito, peittelemättömän innostunut rojalismi siivittää pohkeita, kun toimittajaa lennätetään kohti Tre Kronor -prikiä.

    Kansanjoukot täyttävät rantaa. Tiedetään jo, että prinsessa, prinssi ja koko entourage ovat juksanneet: he ovat saapuneet Turkuun aamulla lentoteitse ja seilanneet kaksimastoisellaan vain viimeisen etapin.

    MUTTA MITÄ VÄLIÄ?!

    Victoria nousee maihin ja vaikuttaa iloiselta. Daniel myhäilee. Lapsikuoro kajauttaa ilmoille Muumi-laulun, joka kestää tuhat säkeistöä ja jonka aikana kruununprinsessa joutuu olemaan koko ajan tolkuttoman iloinen. Ehkä hän jossain sisimmässään onkin, kuoron lapset ovat joka tapauksessa megasympaattisia ja osaavat jossain määrin jopa laulaakin.

    Kohta prinsessa kääntyy kohti Forum Marinumia. Hän taluttaa jotakuta Suloisen Lapsukaisen™ rooliin varattua viatonta pilttiä. Kamerat laulavat. Pääkallonpaikalla lehdistö ohjataan karsinaansa, jossa jo Rita Tainola odottaa tuiman näköisenä. Tältäkö lampaasta tuntuu osuusteurastamon portilla?

    Ohjelma on muuten yksinkertainen. Prinsessa ja prinssi pönöttävät, kun heille luovutetaan jokseenkin iljettävän näköinen hyljepatsas ja Itämeren suojelulle omistettu muistolaatta. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell ja Forum Marinumin johtaja Jaakko Tikka esittävät hiukan onnahtelevalla tvångsvenskalla puheenvuorot.

    Rita Tainola kommentoi taukoamatta. Kaikki on jotenkin turhaa ja väärin. Valokuvaajat ovat tuskissaan, kun tuon tuostakin jokin sanoinkuvaamaton olento – duunari! – peittää näköyhteyden prinsessan raskausmahaan. Pahansisuinen sanonta, jonka mukaan 98 % toimittajista pilaa kaikkien maineen, alkaa selvästi saada lihaa luidensa ympärille.

    Ja niin ohjelma on paketissa. Itämerta on jälleen suojeltu kaksin käsin. Ihastuttava Victoria ja ikuisessa hyväntuulisuudessaan hymyilevä Daniel taputtavat itselleen ja yleisölleen. Iloisesti he vilkuttavat kansakunnalle ja poistuvat studiolta. Vain happamasti jupisevat, kyyniset valokuvaajat, toimittajat ja Rita Tainola jäävät pohtimaan, mihin tästä lähtisi seuraavaksi vaikkapa häppää ottamaan.

    Prinsessavierailun jälkeen on vielä hetki aikaa vierailla Turun toisen suuren julkkiksen luona. Myllysilta on paikallaan niin kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Kylläpä nyt turkulaisia hemmotellaan!

     

  • Prinsessapäiväkirjat 18.9.2011

    Sarjassa seurataan Ruotsin
    kruununprinsessa Victorian ja
    prinssi Danielin vierailua
    Turussa 19.–20.9.2011

    Helsingin Sarjakuvafestivaalit alkavat jäädä taakse. Keskustelu taide- ja käyttösarjakuvan eroista sekä sarjakuvataiteen ylivertaisuudesta on jo lipsumassa yleiseksi krapulahöröttelyksi Korkeajännitys-sarjakuvien homoeroottisesta latauksesta ja muumipuvun sisällä harjoitetusta seksistä.

    On lähdettävä vielä kun voi.

    Toimittajamme imaisee viimeiset hörpyt siideristä entisen linja-autoaseman tiloihin avatussa, paistorasvalta ja lämpimältä majoneesilta löyhkäävässä baarissa. Kohta jo juoksuaskelet käyvät kohti rautatieasemaa. Pitää ostaa lippu.

    Pitää ostaa lippu.

    Valtionrautateiltä.

    Aikoinaan Image-lehden vuosikatsauksessa lueteltiin epäonnisesta Suomenlinna II -lautasta kertovia uutisia otsikolla ”Jos Matti Nykänen olisi lautta”. Nykyään Matti Nykänen käyttäytyy melko siivosti ja Suomenlinnan yhteysalus liikennöi ilman havereita, mutta otsikko voisi yhä olla validi tietyin muutoksin: ”Jos Jussi Parviainen olisi lipunmyyntijärjestelmä…”

    Asiakaspalvelussa jonotusnumerolaitteen päällä on paperi, jossa todetaan koko lipunmyynnin olevan pois pelistä, ostakaa tikettinne konnarilta. Asia olisi toki sillä selvä, mutta entäpä jos mukana on polkupyörä? Ympäristöystävällistä vaihtoehtoa vitsikkäästi imitoiva VR on varannut juniinsa maksimissaan kolme fillaripaikkaa, joten ennakkovaraus on välttämättömyys.

    Kaikkialla maleksii eksyneitä ihmisiä, jotka ovat vailla junalippujaan. Kukaan ei osaa auttaa ketään.

    Epätoivon hetkellä tapahtuu ihme. Hallelujaa! Elektroniikan jumalat siunaavat kaasuputkimiestä ja lipunmyyjä pystyy omaksikin hämmästyksekseen viemään loppuun asti koko transaktion. Nelisenkymmentä euroa muuttuu kahdeksi junalipuksi. Yksi blogistille, yksi hänen vintage-Helkamalleen.

    Ravittuna kuvottavalla ja lähes syömiskelvottomalla sosiaalisen median suunnittelemalla hampurilaisella prinsessaturistimme asettuu junaan, joka jyskyttää rivakasti matkoihinsa. Unelias vaunullinen ihmisiä kilkuttelee kukin omalla tietokoneellaan mitä kilkuttelee. Pari levyarvostelua pitäisi itsekin kirjoittaa, mutta hyödynnetäänpä ensin junan etevää nettiyhteyttä kertaamalla uutisia vierailusta.

    Ilmeisesti Turun Sanomat oli saanut vertauskuvalliseen päähänsä ajatuksen, että Victoria ja Daniel olisivat jo saapuneet kulttuuripääkaupunkiin. Epäselvyys kruununprinsessan sijainnista ehätettiin selvittää perinpohjaisesti: pariskunta lehahtaa vasta aamuksi Itämaan puolelle.

    Ohjelmassa olisi muistolaatta, seminaari ja muuta kuolettavan tylsää. Toimittajille sentään on tarjolla lounasta ja illallista, mikä on äärettömän tärkeää. Onneksi tuli tännekin akkreditoiduttua.

    Prinsessapohdinnat katkeavat Salon jälkeen. Juna jarruttaa äkisti ja seisahtuu keskelle vakkasuomalaista kulttuurimaisemaa. Käy ilmi, että junan ja öisen kulttuurimaiseman välissä on ihminen.

    Hups.

    Konduktööri kuuluttaa lakonisesti, että ”pahasti kävi”. Onnettomuusko? Keskellä maaseutua keskiyön kynnyksellä sunnuntaina? Mahdollista, jopa luultavaa, mutta on aina olemassa myös toinen, karumpi selitys.

    Ja tässä on morbidin ajatuskokeen paikka. Ehkä, ja vain ehkä julkisen vallan tulisi tarjota kansalaisille mahdollisuus siistiin itsetuhoon. Kuntakeskuksiin voisi sosiaaliviraston ja terveysaseman väliin sijoittaa itsemurhaamon, jossa elämäänsä kyllästyneet saisivat käydä lopettamassa itsensä ilman, että heidän tarvitsee aiheuttaa elinikäisiä traumoja veturinkuljettajille ja viattomille sivustakatsojille.

    Luoja nähköön, Suomessa sille palvelulle riittäisi käyttäjiä. Vihainen maa ja vihainen kansakunta. Ehkä Suomelle tekisi hyvää saada hiukan enemmän prinsessameininkiä?

    Kolmen vartin miettimisen jälkeen juna ampaisee taas matkaan ja saapuu vain puolisen tuntia myöhässä Kupittaan asemalle.

    Fillari ulos ja laukut selkään. Niin toimittajamme katoaa Turun syntiseen yöhön. Aamulla odottaa sitten Tre Kronor -priki ja Hennes Kunglig Höghet Victoria, Sveriges Kronprinsessa, Hertiginna av Västergötland.

  • Vuosikatsaus 2010

    Jo perinteinen vilkaisu kuluneeseen vuoteen.

    Tammikuu

    1.1. Jouni Backmanin rakkaudella perustamat läänit lakkautetaan. – Ruotsinpyhtää liittyy Loviisaan sinetöiden lopullisesti Haminan rauhan rajan Pyhtäiden välillä. – Aalto-yliopisto perustetaan, niin myös Itä-Suomen yliopisto. Jälkimmäinen kenenkään huomaamatta.

    8.1. Tony Halme kuolee. Pääkirjoituksissa väkivaltaisen narkomaanin katsotaan edustaneen suomalaista sotaveteraania, koska nenä lumessa hänkin taisteli talvisotansa.

    Kaasuputkessa:

    Helmikuu

    12. – 28.2. Talviolympialaiset Vancouverissa. Suomen sisupuukotetun joukkueen vahvin lenkki on Jaajo Linnonmaan ja Extreme Duudsoneiden rakkauslapsen näköinen Peetu Piiroinen, joka voittaa lumilautailun halfpipessa hopeaa. Pronssimitalit pokataan naisten 4 x 5 km viestissä sekä naisten ja miesten jääkiekossa. Aino-Kaisa Saarinen hiihtelee vielä kolmenkympin perinteisellä niin ikään himmeimmälle mitalille. Samaan aikaan Kanadan oma olympiajoukkue saa 14 kultaa, 7 hopeaa ja 5 pronssia.

    17.2. Helsingin peruskoulujen kasvisruokapäivää vastustetaan mm. Ilkka Taipaleen ruusukaaliposkilla.

    Kaasuputkessa:

    Maaliskuu

    Kuva ei oikeastaan liity mihinkään, mutta ISÄNMAA, ISÄNMAA!

    14.3. Urpo Leppäsen kuoleman myötä ulkomaalaisvastaisten osuus perussuomalaisista on tasan sata prosenttia.

    17.3. Facebook-ahtaajat luovat suomen kieleen uutta sanastoa.

    30.3.  Sofi Oksasen Puhdistus saa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. (Kuvittele tähän jokin sinua erityisesti huvittava puhdistusaiheinen sanaleikki.)

    Kaasuputkessa:

    Huhtikuu

    10.4. Lech Kaczyński kuolee Smolenskin lento-onnettomuudessa. Lech Kaczyński! Niin kuin Jeesus Kristus! Myös 95 muuta ihmistä saa surmansa.

    15.4. Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus pysäyttää koko universumin lentoliikenteen. Mikä on ihan oikein.

    21.4.  Hallitus myöntää luvat kahteen uuteen ydinvoimalaan, koska miksi ei.

    22.4. Meksikonlahden öljyturma luo kipeästi kaivattuja työpaikkoja moniin Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin.

    Kaasuputkessa:

    Toukokuu

    29.5. Eurovision laulukilpailut voittaa Saksan Lena Meyer-Landrut kappaleellaen Satellite. Suomalainen Kuunkuiskaajat -duo oli yrittänyt jatkoon murrepakinalla ”Työlki ellää”, mutta onneksi karsiutunut.

    Kaasuputkessa:

    Kesäkuu

    18. – 20.6. Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Puolue ottaa kannan, jonka mukaan se on melkein jotakin mieltä, mutta pohjoissuomalaisten tovereitten pyynnöstä ei olekaan.

    19.6. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel menevät naimisiin kesken Vasemmistoliiton puoluekokouksen.

    Kaasuputkessa:

    Heinäkuu

    1.7. Eduskunta siunaa auliisti hallituksen ydinvoimaluvat, koska miksi ei. – Tommy Tabermann kuolee.

    2.7. Risto Kuismasta tulee uusi Tabermann.

    29.7. Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys Liperissä: +37,2 astetta. Ilmastonmuutosdenialistien mukaan tämä ei todista mitään.

    Kaasuputkessa:

    Elokuu

    16.8. Newsweek valitsee Suomen maailman parhaaksi maaksi. Suomalaiset kiistävät tiedon valkohehkuisella raivolla.

    29.8. Mauno Kuusisto kuolee. ”Luulin sen kuolleen jo 70-luvulla”, sanoo joka toinen suomalainen.

    31.8. Lapin Kullan valmistus päättyy Torniossa, mikä on vain luonteva seuraus sille, että lappilaisistakin suurin osa on jo vuosia asunut Uudellamaalla.

    Kaasuputkessa:

    Syyskuu

    10.9. Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi valitaan kanadalainen Stephen Elop. Nimestä päätellen kyseessä on The Yes Men -hahmo

    28.9. Dmitri Medvedev erottaa Moskovan pormestari Juri Lužkovin virastaan, mikä on enemmän kuin mihin Vladimir Putin on koskaan pystynyt.

    29.9. Valelääkäri tuomitaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Minkä kakun hän olisikaan saanut, jos olisi ollut oikea lääkäri?

    Kaasuputkessa:

    Lokakuu

    8.10. Nobelin rauhanpalkinto kiinalaiselle Liu Xiaobolle. Kukaan ei tiedä, mitä hän vastustaa tai puolustaa, mutta onko sitä tiedetty aina muistakaan voittajista?

    12.10. Äärikonservatiivinen poliitikko tuomitsee homoseksuaalit televisiossa ja tuhoaa ohimennen suomalaisen kansankirkon.

    Kaasuputkessa:

    Marraskuu

    Victoria ja Daniel vilkuttelivat 2.11. Helsingissä.

    22.11. Tampereen ravintolapalo, kolme ihmistä kuolee. Motiivina on vakuutuspetos, mitä maahanmuuttokriitikot pitävät kaikkien paitsi suomalaisten kulttuuris-geneettisenä erityspiirteenä.

    24.11. Paperiliitto antaa puheenjohtaja Jouko Ahoselle potkut, ei myötätuntolakkoja.

    Kaasuputkessa:

    Joulukuu

    2.12. Helsingin kaupungin liikennelaitos työllistää kainuulaisia Helsinki-inhoajia tilaamalla Transtechilta 40 raitiovaunua.

    7.12. Kari Tapio kuolee. Seuraa irvokas mediaspektaakkeli.

    23.12. Kulttuurihistoriallisesti arvokas Hong Kong -tavaratalo tuhoutuu tulipalossa Vantaan Kuninkaalassa.

    Kaasuputkessa:

  • Lemmenleikkejä viihdetaivaalla

    Parisuhteet ovat kimuranteinta toimintaa ihmisten kesken. Joillakin niitä on liikaa, joillakin ei yhtään. Joidenkin suhteita oikein lainsäädäntöteitse rajoitetaan.

    Lisääntymisikäiset kädelliset tapaavat toisiaan koulussa, netissä, Tallinnan risteilyllä ja salaa. Jokaiselle pitäisi olla jotakin. Vastaleivottu Nuorisobarometri [pdf] osoittaa, ettei pelkkä kohtaaminen silti riitä.

    Esimerkiksi rauhaa rakastaville suomalaismiehille voi olla kova isku huomata, että sivarit eivät sytytä ketään.

    Eivät edes homoja:

    Nuorisobarometrin haastattelussa itsensä homoseksuaaliksi määrittelevät miehet ovat kaikki joko suorittaneet armeijan tai menossa armeijaan. Varusmiespalveluksen jo suorittaneiden homoseksuaalien kokemukset palveluksestaan ovat keskimääräistä myönteisempiä, ja peräti yli puolet heistä oli armeijassa 12 kuukautta.

    Rakkauden puutteessa tai sen ylitarjonnassa kärvistelevien tavallisten kansalaisten elämää onneksi elähdyttää tieto siitä, että lemmenhuolet ovat siivittäneet myös julkkisten kärsimyksiä. Viime aikoina tästä on kantautunut kaiken kansan nähtäville myös koskettavia kertomuksia ihmeellisten elämäntarinoiden välittämänä.

    Suomen kovia kokenut kansa muistaa vielä aivokalvot vereslihalla, miten Johanna Tukiaisen avioliitto Arto Länsmanin kanssa kariutui, kun ylkä ei koskaan tullutkaan pois Lapista. Mutta kuinka ollakaan, tarina sai käänteensä raskaustestin hahmossa. Positiivinen uutinen sykähdytti kaikkia MTV3:n viihdesivujen lukijoita taatusti yhtä paljon kuin Tukiaista itseäänkin.

    Syntymän ihmettä odotteleva Johanna Tukiainen ei kauan ehtinyt hehkua tulevan äitiytensä onnea, kun jo arveltu isäkin uskalsi käydä polvilleen ja paukauttaa kysymyksen. Lasi-igluvuoroaan kiihkeästi odotteleva Johanna Tukiainen muuttunee siis tuotapikaa rouva Länsmaniksi.

    Ja täsmälleen samaan aikaan täsmälleen päinvastaisessa ilmansuunnassa kaikki meni pieleen.

    Aluksi platonista rakkauttaan ghanalaisneitoonsa vannonut kyläkauppias Vesa Keskinen sai naimakauppaa koskevan tekstiviestin Tex Willerinsä alle ja havahtui: kohta hän saisi pidellä kaunotarta kädestä vallan Suurkirkossa vihittynä aviomiehenä. Mutta Amor oli kai käynyt Imperiumin taistelukoulun, sillä nuoli harhautui reitiltään: morsiamesta ei ole viikkoon kuulunut mitään.

    Jotta loukkausta vielä täydennettäisiin haaverilla, aivan viimeksi Vesa Keskinen kaatui omalla pihallaan menettäen toistaiseksi kykynsä liikkua Carl Danhammerin kanssa pitkin Länsi-Afrikkaa vaimonhaussa.

    Onneksi sentään läntisissä monarkioissa lempi leiskuu vielä ilman haulikkohäitä tai mykkäkouluja. Vastikään Suomessa vierailleet kruununprinsessa Victoria ja Länsi-Götanmaan herttua, prinssi Daniel, saivat sydämet läpättämään jopa kyynisen vasemmistorojalistin rinnassa.

    Prinsessa Victorian isä, Kaarle XVI Kustaa, on omalla toiminnallaan halunnut osoittaa nuorisolle, että rakkaus ei katso ikää tai lukumäärää. Jos kohta se saattaa katsoa kuppikokoa. Ruotsin historian voitokkain armeija, Army of Lovers, luovutti kuninkaalle yhden jäsenistään leikkitoveriksi. Tunnetusti kaikkiruokaisen yhtyeen alkuperäisestä kolmikosta Kalle-Kustaalle oli eniten mieleen La Camilla, jota ei pidä sekoittaman toiseen Camillaan Pohjanmeren tuolla puolen.

    Nääs mitä ruotsalaiset edellä, sitä britit aina heti kintereillä. Mainittujen, omien Camilla-sotkujensa kanssa aikoinaan painiskelleen prinssi Charlesin mukana Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg-suvulle siirtyvä Yhdistyneen Kuningaskunnan primogenituurinen valtikka on pian turvattu, jahka Charlesin poika, prinssi William, nai tyttöystävänsä Kate Middletonin.

    Mistä päästäänkin takaisin suomalaisen porvarisäädyn rakkaushuoliin. Onhan Kate yrittäjäperheestä. Ja arvatenkin sukua tuurilaiselle epäonnensoturille. Hänen nimensä on suomennettuna Katja Keskinen.

    Kyllä ne hääkellot vielä Töysässäkin kumajavat!

  • Porvarillista hääkakkua

    Vasemmalla kädellä. Kuva: Kansallinen KokoomusKansallinen Kokoomus ei tehnyt valintoja puoluekokouksessaan kuluneena viikonloppuna. Miksi olisi? Vanhassa vara parempi ja vaalikarja tuntuu äänestävän pahoinvointivaltion puolesta sitä innokkaammin, mitä enemmän Jyrki Katainen ilmoittaa vaikeuttavansa pienituloisten kannattajiensa elämää.

    Puolueella onkin ainutlaatuinen kyky sekä syödä että säästää kakku. Marie Antoinette ei suotta kuulu Benin talliin.

    Kuvaavaa on, että Kokoomus voi luvata vaikkapa ruotsinkielisiä vastaan suunnattuja pogromeja ja kuitata vastaanotetuksi satatuhatta leijonariipuskannattajaa – vain peruakseen puheensa sekuntia myöhemmin ilman, että kukaan huomaa.

    Lupauksiaan nieleskelevät kollegat vihreissä, vasemmistossa ja demareissa voivat vain katsoa kademielin, miten elegantisti vastuu siirretään äänestäjälle.

    Joka tapauksessa Kokoomus on kuningaspuolue ja puolueiden kuningas. Sen puoluekokouksessa hyväksytyt tai hylätyt aloitteet ohjaavat koko maata. Siksi on äärimmäisen harmillista, että yläluokkainen porvarillisuus on jäänyt Kokoomusta jäytävän alatyylisen oikeistopopulismin varjoon. Kuoliniskuna kansallisille sivistyspyrinnöille voidaan pitää kokouksessa tehtyä päätöstä tyrmätä aloite Suomen muuttaminen kuningaskunnaksi.

    Onhan monarkiassa eläminen sentään jotain aivan muuta. Lauantaina 19.6. suomalaiset seuraavat pakkoruotsinsa turvin Victorian ja Danielin häitä. Tuhkimotarinassa länsinaapurin kruununperillinen saa työväenluokkaisen sulhasensa. Ehkä yhdellä jos toisellakin kaihertaa tuolloin ajatuksissa, millaiset olisivatkaan härmäläiset kuninkaalliset häät.

    Mikä voisi kääntää kokoomuslaisten republikaaniset päät? Tasavaltalaiset romanssit kun ovat vain niin ankeita.