Kaasuputki

Blog

  • Kiitos 2009–2010

    Kuva: Kansallinen KokoomusTyöelämävalmennus on työharjoittelua niille, jotka ovat jo kokeilleet siipiään työelämässä ja joilla on vaikkapa oikeus työttömyyspäivärahaan. Se on siis tukimuoto, jota etenkin aikuiset ihmiset käyttävät vaikeassa työllisyystilanteessa. Aivan erityisesti silloin, kun he yrittävät päästä uudelle alalle tai muuten hankkia työnsaannille välttämätöntä kokemusta.

    Vielä vuonna 2009 työ- ja elinkeinotoimiston myöntämä tuki työelämävalmennukseen oli 43,88 €/työpäivä. Tuntipalkaksi tuli siis 5-6 euroa. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimisto saattoi myöntää 8 tai 16 euroa ylläpitokorvausta, jota myös ateriatueksi tai ruokarahaksi kutsuttiin. Työelämävalmennus oli hyvin suosittu työllistämisen muoto etenkin valtion omissa työpaikoissa.

    Täysipäiväistä työskentelyä tällä 877,60 euron (plus mahdollinen ylläpitokorvaus) palkalla kutsuttiin jopa työnantajien keskuudessa häpeälliseksi orjuuttamiseksi ja työvoiman hyväksikäytöksi. Vuonna 2010 sitä kutsutaan vanhoiksi hyviksi ajoiksi.

    Tammikuusta alkaen työelämävalmennus romutetaan. Valmennettavien työllistämistuki haudataan ydinjätteiden ja hyvinvointivaltion mukana peruskallioon. Uuden mallin mukaan aikuiselle ihmiselle kaikkine velkoineen ja laskuineen riittää vallan hyvin peruspäiväraha (25,63 €) sekä ylläpitokorvaus. Viimeksimainittu on Jyrki Kataisen uskomattomassa jalomielisyyden puuskassa korotettu kahdeksasta yhdeksään euroon päivässä.

    Suomeksi uudistus tarkoittaa, että kuukauden ahkeralla työskentelyllä ihminen ansaitsee 180 euroa enemmän kuin makaamalla peruspäivärahalla toimettomana vuokrakaksionsa sohvalla. Tuntipalkaksi tästä tulee hiukan yli euro.

    Päätös on linjassa Kataisen ja Jyri Häkämiehen tavoitteiden kanssa. Suomeen saadaan viimeinkin työvoimareservi, jossa aikuiset, akateemisesti ja ammatillisesti koulutetut työttömät kilpailevat verissäpäin jopa alle kuuden euron tuntipalkasta. Ehkä se lisää innovointia. Jos ei muussa, niin toimeentulotukihakemuksissa. Ja rikollisuus – se alkaa pitkästä aikaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona lainkuuliaiselle elämälle; olisiko siinä uusi Nokia?

    Tätä noin 200 euron leikkausta kuukausituloihin on markkinoitu suunnattomana kädenojennuksena Suomen työttömille. Kiitolliset kansalaiset ovatkin jo teroittaneet kynänsä raapustakseen äänestyslippuihinsa kokoomuslaisille mehevän vaalivoiton vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

  • Räätäli Halme

    Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

    Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

    Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

    Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

    Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”

  • Facebook

    Puna-armeija hyökkää Facebookin kautta

    Ääri-isänmaallinen Uusi Suomi on tuohtunut siitä, miten juutalaisomisteinen (ja kukaties venäläisrahoitteinen) Facebook kehtaa poistaa ryhmän, jossa noin 30 000 rasistia tai muuten vain ulkomaalaisvastaista ihmistä vaatii Suomen muuttamista vitivalkoiseksi, hivenen agnostiseksi, mutta muuten toki kaikin puolin pietististis-luterilaiseksi suomenkieliseksi yhtenäisvaltioksi.

    Nimimerkki Sokrates toteaakin:

    Asialla lienee ollut…..
    Kukkahattusedät ja -tädit, ihan varmasti Suomen viranomaiset ovat olleet yhteydessä FB:hen ja vaatineet, lieko yksi asialla olleista se mikälie pakolaisasianainen, joku viherpiiretäjä?

    Sääli sananvapautta, mamu-asia on todellä herkkä asia ja polttelee eliitin näppejä.

    Lopuille Suomen kansalaisille (joita on siis likimain 5,17 miljoonaa) asia ei ole yhtä vakava. Yleisen kansallisen mielenterveyden nimissä on suositeltava näitä kahta asiaa:

  • Uutisia 2010-luvulle

  • Mannerheimin kampa

    Mannerheim

    Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

    ”

    Marski antaa Fromille kampansa. – Puhdistakaa tuo!

    From menee miehistökämppään ja istuutuu. – Pitäisi puhdistaa Marskin kampa.

    Alkajaisiksi hän kovanlaisella kynnellään vetää pitkin piinpäitä, mistä seuraa, että piit rapisevat lattialle.

    – Helskatti! Olipa huono kampa. Mitäs tehdä? Täytyy kai ostaa uusi.

    From käy ostamassa uuden kamman ja palaa Marskin luo. Heti ovensuussa vetää luut yhteen:

    – Herra Marsalkka! Pyydän päästä rintamalle.

    – Jaha, mitäs pahaa From on nyt tehnyt?

    – Kun rupesin sitä kampaa puhdistamaan, niin siitä irtosi piikit. Huono se olikin, se herra Marsalkan kampa. Kävin ostamassa uuden. Eiköhän tämä ole yhtä hyvä? Mihin Marski lauhkeasti:

    – Kyllä kai, mutta ero on se, että sen kamman minä sain lahjaksi Tiibetistä ja olen käyttänyt sitä neljäkymmentä vuotta.”

    (Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

    – Toim. huom, sunnuntainen Mannerheim-anekdootti julkaistaan loppiaisviikolla poikkeuksellisesti keskiviikkona.

  • Espoolainen perheenisä

    Kun espoolainen perheenisä surmaa entisen naisystävänsä ja muutamia sivullisia, se ei ole maahanmuuttokysymys. Se on vitun kammottava tragedia, jossa ei kukaan ole voittaja tai edes oikeassa.

    Ampuja oli asunut Suomessa vuodesta 1990. Hän oli enemmän suomalainen kuin moni suomensisulainen. Suomalaiseen tapaan hän ratkaisi parisuhdeongelmansa väkivallalla. Kysymys kuuluu enää: mitä ihmettä Astrid Thorsilla edes voisi olla tekemistä tämän asian kanssa?

  • Voldemortin paluu

    Aina ne lopulta tulevat pyytämään minua takaisin

    Matti Vanhanen tekee itsestään vaikeasti tavoiteltavaa. Hän päästää joulun alla julkisuuteen päättömiä lausuntoja siitä, että pääministeriys ei enää nappaa, kun pitäisi lääkärissä käydä ja matotkin lienee tampattava.

    Tätä seuraa tiedotustilaisuus, jossa Vanhanen toistaa toistamasta päästyään jalkaleikkauksen olevan pelkkä tekosyy. Mikä asiassa on oikeasti motiivina, ei selviä koskaan.

    Samaan hengenvetoon hän ilmoittaa, ettei ole jäämässä mistään pois tai antanut nimeään Kansaneläkelaitoksen johtajapeliin. Mies on vielä käytettävissä johonkin isompaankin. Esimerkiksi – pääministeriksi.

    Vanhanen on ”tarvittaessa” valmis jatkamaan pääministerinä myös puheenjohtajan vaihtumisen jälkeen. Pääministerin sanoma lause on jokseenkin sama kuin lupaus, jonka mukaan hän olisi valmis sekä syömään että säästämään kakun. Siis jos vain kansakunnan etu sitä vaatii. Ja miksi ei vaatisi?

    Kukaties Vanhanen on ajatellut, ettei hän suorastaan kieltäytyisikään, jos kaikkien eduskuntapuolueiden suuri lähetystö saapuisi esittämään istuvan pääministerin hallintokautensa pidentämistä poikkeuslakiteitse. Tai jos Suomen Keskustan uskovaiset pohjalaishaukat nielisivät perussuomalaisuutensa ja tulisivat anelemaan, että herra olisi hyvä ja hallitsisi maansa ohella myös puoluetta vielä yhden kauden.

    Poliittiset kommentaattorit ovat ongelmissaan. Onko Vanhanen salaa vai julkisesti löylynlyömä? Muissa puolueissa tuohtumus nostaa päätään. Onko tämä jotain ovelaa peliä?

    Sinänsä asialla ei ole merkitystä. Jopa Vanhanen itse toteaa, että hallituksen toimintaan tai toimimattomuuteen hänen teoillaan ei ole vaikutusta. Tässä hän tunnustaa jo oivaltaneensa, minkä muu maa on tiennyt alusta asti: valtioneuvostoa johtaa Jyri Häkämies, jolla on vapaus ja kenties myös halua tehdä perustuslaille sama, minkä toinen, se tummatukkaisempi, Häkämies teki muutama vuosi sitten tyttöystävälleen.

  • Mannerheim ja kenraalit

    Mannerheim

    Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

    ”

    [Kenraali Erkki Johannes] Raappana oli matkalla jonnekin pysähtynyt Mikkeliin. Aamulla hän meni Kalevaan kahville ja tapasi kaksi muuta kenraalimajuria, jotka olivat melkoisessa takatohelossa ja kirosivat, että heille oli käynyt ikävästi: olivat olleet eilen täällä joillakin neuvottelupäivillä ja ne neuvottelut loppuivat illalla Marsalkan luona ja sitten asia oli selvä ja sillä siisti ja he rupesivat pienessä toverisakissa pitämään lystiä, jossa meni aamuun asti. Ja sitten yhtäkkiä aamulla tulee käsky, että heidän pitää vielä tulla Marsalkan puheille. He sanoivat, että kyllä heitä kauheasti harmitti mutta että kyllä sentään hyvin kävi, kun Marsalkka ei huomannut mitään. No niin, yhtäkkiä tuleekin käsky että kenraali Raappana Marsalkan luo. Hän vastasi, ettei voi, hänellä kun on pitkä parta. – Ei, on tultava heti! Raappana sanoi kavereille: – Pitäkää nyt peukkua pystyssä! – ja lähti. Hän palasi jonkin ajan kuluttua ja kertoi, että kun hän ilmoittautui ja sanoi: – Pyydän anteeksi, herra Marsalkka, että tulen näin pitkäpartaisena, mutta olen läpimatkalla ja sain yhtäkkiä käskyn, – niin Marsalkka sanoi siihen: – Ei se mitään. Kenraali on aivan rauhallinen. Minä olen juuri seurustellut kahden humalaisen kenraalin kanssa!”

    (Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

  • GÄVLEN OLKIPUKKI POLTETTIIN. Lisäksi Matti Vanhanen lopettaa.

    Gävlen olkipukkiMatti Vanhanen on sikäli hankala puheenaihe, että asiasta on kaikilla mielipide, joka ei koskaan ole järin innostava. Vanhanen on joko aivan aidosti inhottu tai ”tehnyt hyvää työtä, mutta….”. Nuorten kaupunkilaisten keskuudessa pääministeri on jo ristitty Voldemortiksi, häneksi-jonka-nimeä-ei-mainita, sillä puhuminen hänestä on yhtä inspiroivaa kuin suomalainen reggae etnofestivaalien etkoilla. Innokkaimmankin älykköpojan ja -tytön punaviininkatkuinen yritys päästä toistensa pöksyihin katkeaa sillä sekunnilla, kun toinen erehtyy – yhteistä puheenaihetta etsiessään – kommentoimaan Vanhasen ja Mertalan rakkauden laatua tahi pohtimaan, millaista olisi joutua baarissa kaksimetrisen raivoraittiin pääministerin iskuyrityksen kohteeksi. Matti Vanhanen on kanki ilman Kaikkosta, pahempi seksintappaja kuin vaaleansiniset pitkätkalsarit.

    Nyt Sirkka Mertalan miesystävä on tuonut Suomen kansalle oikean evankeliumin: hän ei enää pyri puolueensa puheenjohtajaksi kesäkuussa 2010 pidettävässä puoluekokouksessa. Syyksi esitetään jalkaleikkaus. (Mikä onkin viisasta ja oikein. Suomen tapaisella köyhällä maalla ei ole varaa näin pitkään pääministeriin.)

    Muista myös: pukki poltettiin perinteisin menoin.

    Kirjoittaja viettää joulunsa Pietarissa.

  • Joululahjavalvojaiset

    Joko se on joulu?

    Päivät alkavat käydä vähiin. Lahjat pitäisi ostaa ja paketoida, kuitit säilyttää. Joulupukki valjastaa Tandgniostrin ja Tandgrisnerin rekensä eteen ja lähtee tyhjentämään pussiaan itse kunkin kotiin. Tontut jäävät ikkunan taakse. Kinkku paistuu eikä enää ollenkaan näytä sietämättömästi rääkätyltä eläinparalta. Jotkut harvat ovat työvuorossa, kuittaavat moninkertaista palkkaa ja kiittävät onneaan, koska ovat välttäneet kaiken joulustressin.

    Ensi- ja turvakotien täyttymistä odotellessa kaikki Spotifyn itselleen ladanneet voivat keskittyä tähän: Wing – Everyone Sings Carols With Wing. Joulurauhaa!