Avainsana: homoseksuaalisuus

Kuka sai kakkosta homoilta?

Suomessa on pienimmänkin arvion mukaan vähintään 80 000–300 000 ihmistä, jotka eivät suosi seksuaalisessa kanssakäymisessään tavanomaista siittimen viemistä emättimeen lisääntymistarkoituksessa. Heillä on näiden seksiharrastustensa ohella myös paha tapa aivan rakastumalla rakastua johonkin muuhun kuin vastakkaista biologista sukupuolta olevaan ihmiseen.

Useimmiten heikäläisistä puhuttaessa viitataan biologisesti ja sosiaalisesti itsensä miehiksi mieltäviin miehiin, jotka kiintyvät ja tuntevat sukupuolista vetoa toisiin, tismalleen samoilla attribuuteilla varustettuihin miehiin. Heitä kutsutaan homoiksi.

Tietysti myös on naisia, jotka rakastuvat naisiin. Heitä kutsutaan kuumiksi kissoiksi. Tästä aiheesta onkin olemassa iso nippu elokuvia.

Eriskummallinen ongelma näiden ihmisten elämässä on se, että huolimatta heidän tavastaan suorittaa varusmiespalvelus, äänestää Kokoomusta, maksaa veroja, hankkia tutkinto ja noudattaa liikennesääntöjä he eivät voi solmia avioliittoa.

Niinpä asiasta on käyty aina aika ajoin keskustelua, jossa homoja ja lesboja edustavat homot ja lesbot sekä Elsa Saisio, kun taas julkista valtaa edustaa joukko raivopäisiä fundamentalistikristittyjä.

Lopputulos ei yllätä ketään, ellei noin pariakymmentätuhatta suomalaista, jotka luulivat Päivi Räsästä kirkolliseksi auktoriteetiksi.

Vaan tutkitaanpa. Taannoinen kakkoskanavan teemailta sai aikaan ilmiön, joka jakaa kansan viiteen ryhmään. Tästä voidaan tehdä lupsakka nelikenttä.

LIBERAALIT FUNDAMENTALISTIT
ATEISTIT ITKEVÄT ONANOIVAT
USKOVAISET ITKEVÄT ONANOIVAT

Juuri nyt vapaamieliset kansalaiset sekä uskovaisella että uskomattomalla puolella ovat hätää kärsimässä. Heidän mielestään homojen avio- ja muut kansalaisoikeudet olisivat kiehtova puheenaihe, mutta valitettavasti fundamentalistit ovat kaapanneet koko areenan.

Eroakirkosta.fi-palvelun ympärille linnoittautunut kristofobinen lahko on ottanut vastaan yhä uusia käännynnäisiä, mutta niin on tehnyt myös vastapuolen umpikristillinen puolue. Kummankin joukon ääriajattelijat toitottavat ennakkoluulojaan totuuksina pitkin viestintäkenttää.

Kokonaan keskustelun ulkopuolella on viides ryhmä – monipuolinen kansanjoukko, joita asia ei koske, ja jotka luultavasti tekevät molempia taulukossa esitetyistä verbeistä tälläkin hetkellä, tuskissaan, koska inttäminen on varastanut median huomion.

Yksi tällainen ulkopuolisten joukko ovat tietenkin homot, joiden alkuperäinen tavoite olla tavallisia kansalaisia unohtui heti, kun Jumala nostettiin pöydälle.

Seta ry:n hallituksen jäsen, teemaillassakin kunnostautunut Manne Maalismaa ilmaisee asian ytimekkäästi, fundamentalistit vievät nyt ja muut vikisevät:

Joku totesi Facebook-keskustelussa jotakuinkin niin, että fundisten kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa – ne kaataa nappulat, paskoo pöydälle ja lentävät sitten kertomaan voitosta omilleen.

Ikävä kyllä marssijärjestys on selvä. Homot odottakoot vuoroaan, kun ensin pohditaan, minkä vuosisadan mukaista tulkintaa Raamatusta tulisi Suomessa noudattaa ja miten häviäjiä pitäisi rangaista.

Kirkkohysteriaa

Keskeisin syy siihen, miksi suomalainen uskontokeskustelu on niin ärsyttävää, on kirkon omassa rakenteessa. Kukaan ei voi tietää, missä kirkko loppuu ja hulluus alkaa. Herätysliikkeillä on historiallisista syistä ollut oma paikkansa valtavan suuressa luterilaisessa viitekehyksessä. Kahjoimmatkin lahkot ovat suosiolla käyneet kuulemassa paikallista leipäpappia sen sijaan, että olisivat rehdisti kapinoineet esivaltaa vastaan, kuten Ranskan hugenotit ja Englannin puritaanit tekivät.

Kirkon johdossa on toiveikkaasti kuviteltu nerokkaasti paketoidun sisäisen herätysliikkeen olevan ”kirkon omatunto”, vaikka olisi pitänyt ymmärtää, että se on sen syöpä.

Tänäkin päivänä synkän ilottomat pohjoispohjalaiset lestadiolaissaarnaajat pitävät huolen, ettei Kristuksen ruumis ajaudu liian syvälle eteläisen vapaamielisyyden pyörteisiin – missä mielessä evankelis-luterilainen kirkko on täsmälleen samanlainen yhteisö kuin Vasemmistoliitto.

Myöhemmät herätysliikkeet ovat säilyttäneet osan tästä vaikutusvallasta kansankirkossa, vaikka ovat kooltaan aina vain pienempiä. Uuspietistit eli viidesläiset edustavat 1960-luvulla syntyneitä järjestöjä, taistolaissotien veteraaneja, jotka eivät piittaa massoista, vaan operoivat postmodernisti julkisuuden ja järjestödemokratian junttalistojen kautta. Yhtymäkohtansa vasemmiston vaikeuksiin tässäkin.

Ja nyt kirkko on menettänyt veronmaksajia enemmän kuin koko viidennessä herätysliikkeessä on jäseniä. Kriisi on tosiasia. Miten kirkko reagoi?

Lässyttämällä, kuten ennenkin.

”Toivon tietysti, että kirkossa jaksettaisiin olla” sanoo Helsingin vastaleivottu ylipapitar Irja Askola hiippakuntansa paikallislehdessä. ”Kirkon äänihän on monipuolinen, ja esimerkiksi minä kannatan linjaa, jonka mukaan pappi voi siunata homo- tai lesboparin.”

Arkkipiispa Kari Mäkinen komppaa Askolaa omalla nuhjuisella tavallaan. ”Nämä reaktiot kertovat sen, että kansankirkko on tärkeä suomalaisessa yhteiskunnassa. Juuri nyt on aika käydä keskustelua homoseksuaalisuudesta toisia kunnioittaen ja kuunnellen.”

”Kirkon monipuolinen ääni” – nähkääs – tarkoittaa maallikon, omasta seksielämästään tarkan seurakuntalaisen korvissa vain yhtä asiaa: Pentti Oinosen ja Päivi Räsäsen aivokuolleet argumentit insestistä tai eläimiinsekaantumisesta ovat piispojen mielestä samanarvoisia kuin kainoinkin toive siitä, että jos jokainen vain saisi pitää kynttiläänsä vakan alla.

Eipä ihme, että tv-väittelyssä piispakatrasta juuri tällä vaisulla tavalla edustanut tamperelainen Matti Repo on saanut sapiskaa sekä vasemmistoälykkö Jiri Niemiseltä että teologian tohtori Kari Latvukselta.

Kari Latvus:

Vähänkin asioiden taustoja tunteva tietää, etteivät Kristillisdemokraatit, Kansanlähetys ja Patmos-järjestö edusta luterilaisen kirkon keskilinjaa vaan ovat äärikonservatiivia liikkeitä ja edustavat äärimmäisiä mielipiteitä. Äärikonservatiivit eivät ole kirkko.

Protestin kärki ja eroaallon voima nousee piispa Matti Revon puheista. Repo oli keskustelussa vaitonainen ja jos kommentoi jotakin, niin linjaukset tukivat mainittujen äärilinjan puheita. Mikä selittää piispan nukahduksen ja puheet?

Jiri Nieminen:

Sen sijaan uskon Tampereen piispa Matti Repon kyvyttömyyden piispuuteen Ajankohtaisen kakkosen keskusteluillassa tulleen muillekin kuin itselleni järkytyksenä ja repäisseen kirkon väliverhon kahtia paljastaen sakariston onttouden. Repo kun ei nähtävästi ole koskaan ymmärtänyt sitä, että mitä eroa on sillä, onko Tampereen piispa vai kappalaisen viransijainen Urjalan seurakunnassa.

Johtajien tehtävä on johtaa. Kirkollisveronsa kiltisti maksavat seurakuntalaiset eivät halua, että kaikki lampaat johdetaan teuraalle vain siksi, että paimenet heittäytyvät susien hyökätessä demokraateiksi.

Entäs sitten?

Liberaalit uskovaiset muovaavat Jumalasta ihmisen kuvan tavalla, johon ateisteilla ei ole mitään lisättävää. Raamatusta poimitaan rusinat pullasta. Jumala on kulloinkin vallitsevien arvojen ja yksilön toiveiden heijastuma.

Niinkin yllättävän tahon kommentaattori kuin Savon Sanomien ajankohtaistoimituksen esimies pukee sanoiksi keskustelun kompastuskiviä. Yksi tällainen on Raamattu, jonka tulkinnassa konservatiivisiipi johtaa nyt kilpailua.

Ilman mitään hiuksienhalkomista Uusi testamentti tarjoilee muutamia selvääkin selvempiä kohtia, joissa homoseksuaaliset teot tuomitaan. Niitä ei voi selittää pois. Eikä homojen kokemaa syrjintää vähennä tuumaakaan se, että liberaaliteologit lepertelevät Raamatun olevan sisimmässään ihan kivasti homoystävällinen.

Kun se ei ole.

Apostoli Paavali kieltää homouden syntinä (Room. 1:26-27) ja muun väittäminen on niin räikeää älyllistä epärehellisyyttä, että ei ihmekään, jos kirkosta erotaan.

Sen sijaan, että yritetään valkopestä Paavalin puheita, pitäisi katsoa, mitä muuta hän sanoo eri asioista, ja miten kirkko niihin suhtautuu.

Paavali kieltää naisia olemasta kirkossa ilman huivia (1. Kor. 11:6), miehiä kasvattamasta hiuksiaan (1. Kor. 11:14), ketään ennustamasta (Apt. 16:16), ketään ottamasta avioeroa (1. Kor. 7:1-16) ja kaikkia olemasta tuomitsematta millään tavalla niitä, jotka eivät seurakuntaan kuulu (1. Kor. 5:12-13).

Jokainen Paavalin muotoilema kehotus on edelleen Raamatussa kaikkien luettavana riippumatta siitä, miten siihen on suhtauduttu ennen ja miten siihen suhtaudutaan nyt.

Valtava määrä ohjeita sisältää asiakohtia, joista kukaan ei piittaa. Mitä tulisi sanoa kirkkoherrojen lapsista tahi tottelemattomista orjista? Missä on julkinen paheksunta, kun lyhyttukkainen nainen istuu kirkonpenkissä ilman pipoa? Paavalille tämä olisi ollut homoseksuaalisen aktin veroinen törkeys.

Pitkä tukka on miehellä kauhistus? Edes Päivi Räsänen ei ole väittänyt, että Beatles-tukka tekee seurakuntanuoresta kelpaamattoman käymään Herran ehtoollisella. Gospelbändejä katsoessa käy ilmi väistämättä, että Paavalin hiusmallia ei enää noudateta, vaikka apostoli on antanut täysin selvät ohjeet.

Evankelis-luterilainen kirkko on sopinut itsensä kanssa, etteivät tekstit ole vesitiiviitä. Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat olleet ahkeran tulkinnan kohteena. Mikä on uskolle oleellista ja mistä voidaan tinkiä?

Hiusten pituus, orjuus ja avioeron ottaneiden vihkiminen ovat tällaisia asioita, joissa kirkko on myöntänyt Paavalin olleen hiukan äkkiväärä. Nyt sen olisi pohdittava vikkelästi ja vakavissaan, olisiko suhde homoseksuaalisiin tekoihin samantapainen anakronismi.

Eikä lopputulosta saa pelätä. Mikäli homouden hyväksyminen osoittautuu ylivoimaiseksi, se pitää sanoa ääneen. Kirkkokansa kaipaa ennen kaikkea selvän kannan, oli se kuinka kauhea hyvänsä.

Sitä odotellessa voisi maallinenkin yhteiskunta kokeilla, josko homopareihin saattaisi  jo pikku hiljaa alkaa suhtautua niin kuin ihmisiin yleensä.

Jeesuksen ja homojen välinen riita otsikoissa

  • Savon Sanomien toimittaja tekee hyviä havaintoja uskonnosta, muttei tiedä mitään ateismista. Jos Sami Vainio olisi edes kerran eläissään vieraillut Tiede-lehden keskustelupalstalla, hän tietäisi, että eturivin islamofobit ovat nimenomaan espoolaisia ateisti-insinöörejä. | Kristityt maallisella tuomiolla (Savon Sanomat)
  • ”Koraani ajaa joillekin saman asian kuin Raamattu.” Jari Tervo löysi humaanista, homomyönteisestä sielustaan mamukriitikon.| Homoilta ja ihmisoikeudet (Uusi Suomi)
  • ”Ihan palaavat mieleen Suomen historian sodan jälkeiset vuosikymmenet”, sanoo Raimo Ilaskivi, jonka mukaan homot ovat tämän päivän taistolaisia. | Tukitaanko Päivi Räsäsen suu? (Iltalehti)
  • Te idiootit. | Kirkosta eronneet eivät voi äänestää seurakuntavaaleissa (Kirkon tiedotuskeskus)
  • Lopuksi tuote, jota Kaasuputki-blogi suosittelee kaikille keskusteluun osallistuneille. | Baby Jesus Butt-plug (Divine Interventions)

Typerien uutisten worldrekord

Kun kysytään keneltä hyvänsä joensuulaiselta, kiteeläiseltä tai kesälahtelaiselta, tulee yksi asia selväksi: Karjalan kysymyksestä on neuvoteltava Venäjän kanssa vakavissaan. Liian pitkään ovat karjalaiset saaneet sinnitellä juonittelevien kommunistien ikeessä, keinotekoisten rajojen emämaastaan erottamina.

Kyllä! Helsingin tulenpunaisten sosialistipäättäjien on tartuttava härkää sarvista ja tehtävä selväksi Dmitri Medvedeville sekä Vladimir Putinille, että Täyssinän rauhan rajaa on kunnioitettava.

Pohjois-Karjala on palautettava venäläisille!

Vuosikausia helsinkiläiset ovat yrittäneet sopeuttaa pohjoiskarjalaisia ”maan tapoihin” – turhaan. Venäläisessä kansojen meressä pohjoiskarjalaiset saisivat toteuttaa heimolleen ominaisia perinnäistapoja kenenkään häiritsemättä – taivas on korkea ja Moskova on kaukana, kuten musikat tapaavat lohkaista. Jää hyvästi, Pohjois-Karjala-projekti!

Toki on tunnustettava, että joensuulaiset eivät ole tykkänään vastuussa suomalaisten henkisestä alennustilasta. Jopa aivan eteläisimmän Perus-Suomen rajojen sisäpuolella on ollut jälleen siksi paljon aivopieruja, että jonkun pitäisi jo kohta avata ikkunat Eurooppaan ja tuulettaa.

Ajopuuteoria 2.0

Paras hetki perehtyä Suomen vaaleatukkaisen kansan uusimpiin ajatuskuvioihin on heti aterian jälkeen, sushin jäänteitä Wolfberger Grand Cru Eichberg Gewurztraminer 2006 -valkoviinillä suusta huuhdellessa, kun olo on aavistuksen verran uhkarohkea ja sielussa palaa halu tehdä urotöitä. Edustakoon tässä tapauksessa Suomen kansaa vaikkapa Antti-Pekka ”AP” Pietilä, jolla sentään on telepaattinen yhteys tuon myyttisen sankarikansakunnan kanssa.

Ai, kuka on tämä AP?

Harva enää muistaa tätä 1990-luvun taistelevan talousjournalismin suurinta lupausta. Ennen kaikkea Pietilä oli – ja on – tuttu verevästä keskustavastaisuudestaan. Kun hän sai potkut Ilta-Sanomien päätoimittajan tehtävistä vuonna 2006, syypää oli ilman muuta Suomen Keskustan puoluetoimisto, jossa Elders of Zion koko ajan ohjailevat Suomen talouselämää ja äärettömän ovelasti pitävät oman puolueensa kannatusta alhaalla.

Nykyisessä asemassaan Antti-Pekka Pietilä (s. 1954, Raisio) on Suomen Silvio Berlusconin, Eero Lehden, mediatalon suurimpien julkaisujen päätoimittaja ja koko organisaation ehdoton capo bastone. Konservatiivisen kaupunkilehtiketjun pääideologina Pietilä onkin löytänyt henkisen kotinsa. Ei enää huolta keskustalaisista ajatuspoliisesta, saati muista stalinistisista kukkahattutädeistä. On vain Pietilä itse ja perustuslain suoma oikeus ynnä velvollisuus tuntea homofobiaa, naapurikateutta ja rasismia. Tai ainakin tällaisen kuvan saa, kun lukee Pietilän tuoreimman kolumnin, joka on painettu valtakunnanlaajuisesti kaikkiin Eero Lehden kustantamiin lehtiin.

* * *

Kansansa tuntevan Pietilän mukaan suomalaisten enemmistö salaa kannattaa samaa kuin kuka tahansa kelpo wahhabiitti – homojen kivittämistä, avioerojen kieltämistä ja muiden uskontokuntien vainoamista – mutta he vaikenevat asiasta, koska taqiyya:

Valtaosa eli 60 prosenttia suomalaisista on valmis kiristämään maahanmuuttoa. Joka kymmenes hyväksyy iskut homoparaatia vastaan. Björn Wahlroosin ajatus rikkinäisten perheiden tuloksia tuottamattoman sosiaalituen lopettamisesta saa kannatusta, vaikka harva sanoo sitä ääneen – ei mielipiteensä vuoksi vaan siksi, että leimautuisi olemaan samaa mieltä Wahlroosin kanssa.

Selvä juttu, todisteiden puuttuminen on aina tärkein todiste. Valitettavasti avaruussäteilyllä on ollut oma haitallinen vaikutuksensa lähdekritiikin ohella myös retoriikkaan, sillä science fiction -henkisesti nimikoitu kolumni ”Nyt on kysymys ääri-ilmiöiden ylivallasta” äityy huikeaksi surrealismiksi jo heti seuraavassa kappaleessaan. Pietilä lienee unohtanut foliopiponsa kotiin, sillä kukaan ei tiedä, missä kaupungissa hän saattanut nähdä tämän:

Ääri-ilmiöt kuten itsensä tyydyttäminen kadulla, rakasteleminen puistonurmikolla keskellä päivää, homojen näyttävät suudelmat katukulkueissa, uskonnollisten fanaatikkojen palopuheet, venäläisten poliittiset uhkailut, pääministerin valehtelu ja muslimien hunnut nostavat suomalaisten tunteet pintaan. Emme hyväksy, että pakolaisäiti ostaa sosiaaliavulla kalleimmat mahdolliset sateenvarjorattaat lapselleen.

(Sinänsä puuttumatta Pietilän erinomaiseen hallusinointiin on kysyttävä, keitä ovat nämä ”me”, joita vallan erityisesti harmittaa, että pakolaisäiti käyttää saamastaan sosiaalietuudesta vähän arveltua isomman osan lastenrattaiden ostamiseen. Kaljaanko se kalliiden ja halvempien rattaiden hintaero pitäisi käyttää?)

* * *

Tekstissään Pietilä toteaa epämääräisten tutkimusten väittävän, että kaikki suomalaiset (entisen taloustoimittajan laskuoppi on tässä kohdassa keskimääräistä luovemmalla tasolla) ovat muukalaisvihaajia ja rasisteja. Itse hän ei voi tähän rakentamaansa olkinukkeen uskoa, sillä Suomessa on kaksi äärimmäisen erilaista rotua:

Mielipidemittauksia tulkitaan niin, että suomalaiset ovat rasisteja ja muukalaisvihaajia. Voiko se olla totta maassa, jonka kantaväestö on geeniperimältään kuin kaksi kansaa. Länsi- ja itäsuomalaisten sukujuuret ovat etäämmällä toisistaan kuin saksalaiset englantilaisista. Karjalan murre on toinen kieli verrattuna Turun murteeseen.

Elintapamme, kansanluonteemme ja sairauksiemme syyt jakautuvat syntyperämme mukaan. Kaikesta huolimatta suomalaiset elävät sovussa ilman keskinäistä rotuvihaa. Vain intialaista sukujuurta olevien mustalaisten keskuudessa jatkuu verikosto.

Geenideterminismissään vankka Pietilä on huomannut, että itäsuomalaiset eivät puukota länsisuomalaisia tai päinvastoin, kuten he tekisivät, jos he olisivat rasisteja. Mitä he siis eivät ole, tutkikaa vaikka DNA:tanne. Itse asiassa Suomen henkirikokset ovat tykkänään intialaisille niin tyypillisen verikoston seurausta. Ketkä tässä nyt ovat rotusortajia? Jos suomalaiset ymmärtäisivät oman parhaansa, he jäljittäisivät kaikki suvut, joissa on vähänkään intialaisperimää, ja tuhoaisivatlähettäisivät pois joka iikan. Tämän jälkeen rotupuhtaat länsi- ja itäsuomalaisgeenit voisivat jatkaa rauhanomaista rinnakkaiseloaan, mitä nyt puukkotehtaiden konkurssit vähän venettä keikuttaisivat.

* * *

Aleksanterinkadulla masturboivan venäläisen islamistiäidin sateenvarjorattaat suutelevine homovauvoineen eivät kuitenkaan ole yksin syy siihen, että Antti-Pekka Pietilän henkisellä työpöydällä on jokunen ylimääräinen kuvake. Ongelma on vastaanottajan, ei lähettäjän päässä. Miten tulisi suhtautua maailman muuttumiseen, kun ikävien ateistimuslimien vaatimuksesta suomalaiskouluissa ei saa enää veisata virsiä eikä papin aamen enää siunaa miehen ja naisen välistä sukupuolineutraalia avioliittoa? Ne penteleen ääri-ilmiöt! Aivoni sulavat!

Vastustammeko sittenkin vain kärjistyksiä ja ääri-ilmiöitä, kun olemme ihmeissämme elintapojemme muutoksesta ja perinteidemme murtumisesta. Sukupuolineutraali avioliitolaki pyyhkisi pois kirkkohäät. Muslimien uskonnollisen tasa-arvon toteuttaminen on jo poistanut monista kouluista suvivirren ja perinteiset joulujuhlat.

Ei enää kirkkohäitä! Perinteet, jotka tunnetusti ovat Kansallisarkistossa tyhjiössä säilytettyyn titaaniharkkoon timanttijyrsimellä uurrettuja Viestejä Jumalalta, ovat nyt murtuneet. Koskaan ennen niin ei ole käynyt. Esimerkiksi koulujen joulujuhlat, jotka keksittiin satakunta vuotta sitten, ja joita kutsuttiin aina 1900-luvun lopulle nimellä ”kuusijuhlat”, ovat ikuista perinnettä, joka säilyi miljoonien vuosien ajan täsmälleen muuttumattomana, kunnes tapahtui hallitsematon maahanmuutto ja itsensä Väinämöisen ensiesittämät jouluvirret melkein vaihdettiin muihin lauluihin yhdessä suomalaiskoulussa.

Suomi, jossa on neljännesmiljoona Suomen ulkopuolella syntynyttä asukasta – yksi jokaista kahtakymmentä impivaaralaista pellavapäätä kohti –, on tämän asian kanssa enemmän kuin pinteessä. Länsisuomalaisuuttaan häpeävän Pietilän mukaan kaikki johtuu hänen oman rotunsa ruotsalaistyyppisestä hengen heikkoudesta. Tilanne olisi aivan eri, jos Suomea johtaisivat perimältään itäiset henkilöt. Kuten Vladimir Putin. Ilmeisesti Tarja Halonen tai Paavo Lipponen eivät sittenkään edusta itäsuomalaista kromosomistoa.

Hollannissa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa kysytään avoimesti, mihin vedetään raja vähemmistöjen vaatimusten ja enemmistön keskivertoelämän ja perinteiden välille? Venäjällä enemmistö ei ajelehdi kulttuurisena ajopuuna, jota suvaitsevuuden ylilyönnit heittelevät. Tekevätkö suomalaiset oman valintansa läntisen vai itäisen geeniperimän mukaan?

Röyh.

Homoskooppi

Kaasuputki-blogin kirjoittaja tekee tänään samaa kuin Hennes Kunglig Höghet Victoria, Sveriges Kronprinsessa, Hertiginna av Västergötland, Ranskan vallankumous ja vasemmistointellektuelli Ruurik Holm – juhlii syntymäpäiväänsä. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: kaikki ovat horoskooppimerkiltään rapuja! Astrologi Tuija Uusitalolla on ravuista vain myönteistä sanottavaa.

Tosin juuri nyt Uusitalo ei ennätä kommentoimaan heinäkuun lasten elämänkuvioita. Pythian suuri huolenaihe kohdistuu homo- ja lesboterroristeihin, jotka syöksähtelevät työntämään silmiään viattomien paprikasumutteiden eteen. Sinänsä irstaiden sukupuolivähemmistöjen toiminta ei kenties muuten liikuttaisi Jumalan Suulla puhuvaa Uusitaloa, mutta presidentti Tarja Halosen kommentoitua asiaa toimittajalle peli oli menetetty. Vuoden 1918 kauhut toistuvat jälleen. Uusitalo pelkää, että valkoiset joutuvat jälleen suorittamaan punaisten kansanmurhan – toki tällä kertaa siten, että leiritettävät ja surmattavat ovat ”homoseksualisteja”.

Presidentin tulisi toimia puolueettomasti koko kansan presidenttinä. Liioitellaanpa hetkinen, presidentti on nimellisesti armeijan ylipäällikkö joka voisi aloittaa vaikka sisällissodan jakamalla kansan perinteisten punaisten ja valkoisten sijasta sukupuolellisesti tämän seksin takia. YLE:n entinen pääjohtaja Mikael Jungner sai lähteä kun hän rikkoi tekijänoikeussopimuksia vastaan. Käyttämällä You Tubesta ottamaa musiikkia vaimolleen tehdyn videon taustamusiikkina jonka hän sitten esitti Facabookissa. Mielestäni presidentti Halosen tekemä virkavirhe on paljon vakavampi. Lisäksi näiden rikkeiden luonne on täysin päinvastainen.

Pahimpien skeptikkojenkin on myönnettävä, että Tuija Uusitalo on paikoin oikeassa. Etenkin kohta, jossa hän toteaa, ettei ”syntymähoroskooppi tee kenestäkään homoa tai lesboa”.

Millään tavalla natsisympatioita esittämättä Buddhan Inkarnaatio Tuija Uusitalo toteaa myös, että homojen ja koko tuon ”homoseksualistisen aatteen” kimppuun hyökkääminen on toivottavaa ja suorastaan aika hauskaa. Hän myös uskoo, että merkitsemällä visuaalisin tunnuksin, ketkä ovat homoja, voidaan rakentaa kestävä yhteiskuntarauha.

Pippurisumute on aika vitsikäs valinta ja sitä paitsi hyökkääjät puolustivat oikeuksiaan irstailun leviämistä vastaan, joka on sinällään oli erittäin yhteiskuntavastuullista toimintaa.

Ehdotankin ”vaakamaisesti” diplomaattista ratkaisua. Paljastetaan kaikki ja tehdään homoista – ja lesboista reilusti merkittyjä, kuten he sitä itsekin haluavat. Saman tien voidaan merkitä myös heterot. Näin vältämme sekaannuksen ja suojelemme lapsia ja nuoria. Samalla takaamme heteroille koskemattomuuden ja ihmisoikeudet. Onhan elämilläkin oikeutensa, miksi ei niillä terveillä yksilöillä jotka vaalivat rakentavia ja elämää ylläpitäviä malleja. Näin saamme jokainen valita henkilön kenen kanssa haluamme asioida päivittäin.

(Uusitalo kirjoitti alkuperäisen tekstinsä 12.7., mutta huomasi sitten Saturnuksen menneen Vaa’an tähdistöön, minkä takia tekstiin tuli lisätä ”myös heterot”, mikä muuttaakin homofobis-fasistisen tekstin oitis liberaalihyysäykseksi. Ylläolevassa lainauksessa Uusitalon kursivoimana.)

Tätä totuutta pohtiessa on ymmärrettävä, että astrologia ei ole pelkkää naistenlehtien rakkausennustelua, vaan todellista tarkkuuden tiedettä. Lisää asiasta oppiakseen kannattaa alkaa jo raotella kukkaroaan. Elokuussa näet Tuija Uusitalon ja kumppaneiden luotsaamina risteillään aavan meren yli Tallinnaan. Ja mikäli Kuu ei ole Oinaassa ja Chiron Neitsyessä, laivan tulisi osua laituriin täsmälleen oikeassa kulmassa.

* * *

Muuten, Päivi Räsänen on vedonnut päättäjiin, jotta nämä ajattelisivat lapsia.

Vapauden apostoli

UUTISKOOSTE: Näin paljon valkoisia heteromiehiä sorrettiin yhdessä viikossa
3.7. Helsingin Setan Pride-kulkueeseen hyökätään paprikasumuttimien, mahdollisesti kyynelkaasun ja savupommien voimin. Tekijät jäävät kiinni esiinnyttyään omilla kasvoillaan MoonTV:stä alkaen vähän jokaisessa mediassa. | Muslimiraiskaajien homomarssi (Kaasuputki)
8.7. HeSetan toimistoa vandalisoidaan. Ikkunoita rikotaan ja oviin maalataan yritykset natsisymboleiksi. | Helsingin Setan ikkunoita rikottiin perjantain vastaisena yönä (Yle)

Päivi Räsänen kirjoittaa mielipiteen, jossa hän epäilee vapaamielisten ihmisten olevan syypäitä äärioikeistolaisten osoittamiin väkivaltaisiin purkauksiin. | Väkivallan tekoja (Päivi Räsäsen blogi)
9.7. Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä väittää Setan – ja muiden vähemmistöryhmien ja niitä edustavien järjestöjen – kokemia fyysisiä vastoinkäymisiä näiden vähemmistöryhmien omaksi viaksi, koska homot ja ulkomaalaiset eivät ymmärrä näyttää sinisilmäisiltä heteroseksuaaleilta. Lisäksi Maanselkä syyttää Setaa suvivirren kieltämisestä ja avioliittovastaisuudesta. | Pride-paraati on myös provokaatio (Keskisuomalainen)
10.7. Tuulikki Ukkola avautuu. | Ikäviä kommentteja (Uusi Suomi)
12.7. HeSetan jäsenmäärä kohoaa neljälläsadalla.| Iskut aiheuttivat jäsenryntäyksen Helsingin Setaan (Kansan Uutiset)

Homojen, ympäristöliikkeen ja vasemmistolaisten olemassaolosta, kioskimurroista, huonosta yleiskunnosta ja milloin mistäkin vääryydestä on tapana syyttää vapaata kasvatusta. Jos lapsi saa toteuttaa jokaista impulssiaan, hänestä kasvaa militantti punavihreä lesbofeministi – etenkin, jos kyseessä on poikalapsi. Tarvitaan kuria, vitsaa ja rangaistuksia! Lasten pitää oppia käyttäytymään ja kunnioittamaan vanhempiaan!

Aikuisten, sitä vastoin, tulee saada antaa periksi pienimmillekin mielihaluilleen. Hyvät käytöstavat ovat aivan liikaa. On voitava piereskellä, panna veitsi suuhun, jättää kädet pesemättä vessassa. Ennen kaikkea aikuisen sydän pakahtuu, jos hän ei saa solvata lähimmäistään.

Tai näin ainakin väittää kansanedustaja Tuulikki Ukkola (s. 1943).

Ukkolan mukaan homoseksuaalien ja ulkomaalaisten kimppuun käyminen on vain eräs tapa rimpuilla ulos poliittisen korrektiuden pakkopaidasta, toteuttaa aikuisen ihmisen luonnollista tarvetta sanoa neekeriä neekeriksi. Niin kuin hänen nuoruudessa aina sanottiin. Silloin noottikriisin aikaan.

Kun ihmiset eivät saa sanoa julkisesti mitä haluavat, osa syyllistyy salaa pahoihin tekoihin. Sellaisiin kuin iskut Pride-kulkueseen ja Setaan. Viharikoslaeilla ja muilla juridisilla keinoilla ei kammeta ääri-ilmiöiden syntyä, vaan pikemminkin lietsotaan niitä. Kun ihminen joutuu piilottamaan vihaiset ajatuksensa sisäänsä, se purkautuu ilmoille tuhoisina tekoina.

Ukkola on prikulleen oikeassa. Suomessa ei ollut yhtään rasismia tai homofobiaa kolmeen vuosikymmeneen sodan jälkeen. Ennakkoluulot ja -asenteet loistivat poissaolollaan. Esimerkiksi Tuulikki Ukkolan synnyinpitäjässä Taivalkoskella ei ollut ainuttakaan Pride-iskua koko Kekkosen valtakauden aikana. Eikä Ukkola itse kokenut tarvetta lyödä ulkomaalaista tai edes perustaa Hommaforumia, sillä hän saattoi vapaasti, yhdenkään vähemmistövaltuutetun estämättä huudahtaa: ”Hei neekeri, et ole tainnut käydä suihkussa, kun olet noin ruskea!”

Tai siis hän olisi voinut sanoa noin, jos Suomessa olisi tuohon aikaan ollut suihkuja. Tai tummaihoisia.

* * *

Tuulikki Ukkolan suhtautuminen ympäristöjärjestö Greenpeaceen ansaitsee sekin oman huomionsa. Kansanedustaja Ukkola tuomitsee koko järjestön ja sen toimintatavat. Laillista esivaltaa vastaan ei saa häiriköidä, kansanedustajia ei saa härnätä. Suomessa on kilttejä, omaa puheenvuoroaan odottavia ympäristöjärjestöjä, joten pois tuollaiset mesoajat!

Tämä hämmästyttää. Miksi suoraan toimintaan uskova järjestö ei saa samaa ymmärrystä kuin lapsia kaasuttavat homofobit? Mikä vasta äsken oli vallanpitäjien vaientamien nuorten sananvapautta, onkin nyt terrorismia. Onkohan tässä virhe? Ukkolaa entuudestaan tuntemattomalle lukijalle näennäinen kaksoisstandardi on ylittämätön ongelma. Mutta turhaan! Tuulikki Ukkola ei milloinkaan ole esittänyt ristiriitaisia väitteitä. Eikä esitä nytkään.

Ukkola on looginen loppuun asti: Greenpeacea ei tarvitse kuunnella, sillä se ei ole demokraattinen kansalaisjärjestö, päinvastoin kuin Pride-kaasuttajat.

Puoluejohtaja kirjoittaa mielipiteen

Riihimäki, heinäkuu, varjossa 28 astetta. Neljännen kauden kansanedustaja, lääketieteen lisensiaatti Päivi Räsänen istuu talonsa patiolla. Hänen miehensä, teologian tohtori, pastori ja Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen, kiikuttaa molemmille vähänatriumiset kivennäisvedet limelohkojen kera.

Voisi ottaa rennosti. Onhan kesä.

Mutta kellon viisarit liikahtavat ja Kristillisdemokraatit rp:n vaalitavoite on taas sekunnin verran lähempänä. On puristettava vaalikarjaa nisistä ja lypsettävä. On kirjoitettava jotain kansaanmenevää nettiin. Päivi Räsänen viittaa miestään olemaan hiljaa. Hän avaa kannettavan tietokoneensa ja…

Viime päivinä uutistarjontaa ovat varjostaneet ikävät väkivallan teot.

Mistä tuo lause tupsahti? Jumalako itse pakotti sormenpäät rummuttamaan tämän ajatuksen läppärille? Kyllä!

Päivi Räsäsen työsuhdeläppärissä on auki tekstinkäsittelyohjelma ja kristillisdemokraattisen puolueen tärkein ohjenuora, Iltalehden keskustelufoorumi. Nimimerkkiensä takaa pahoinvointiaan maailmalle toitottavat ihmisvihaajat ovat harmissaan siitä, että Suomessa ei tunneta kidutus- tai kuolemantuomiota. Räsänen tuntee kannattajansa: he ovat juurikin näitä syntisten kivittämisestä haaveilevia perheenisiä.

Porvoon kolmoissurma järkyttää. Hiljattain ehdonalaiseen päässeen aiemmasta murhasta tuomitun elinkautisvangin surmatyö herättää kysymyksen rangaistusjärjestelmämme asianmukaisuudesta. CNN-uutiskanavan kirvoittamilla keskustelupalstoilla on ihmetelty eurooppalaisten käsitystä ihmisen eliniästä.

Mikä pohjustus! ”On ihmetelty”, nii-in! Päivi Räsänen nojaa taaksepäin ja kurkottaa kohti tarjoilupöytää ja juomalasia. ”Onneksi tuli tuo CNN mainittua”, Räsänen tuumii. Se saa Suomi-kuvasta huolestuneet tahot taas liikkeelle.

Mutta osoitteeton ihmettely ei yksi riitä. Äänestäjä tarvitsee konkretiaa, numeroita. Juuri niin kuin se kouluttaja sanoi.

Miten elinkautinen voi tarkoittaa vain 12 vuoden vankeutta?

Päivi Räsänen on ylpeä retorisesta kysymyksestään. Hän hieraisee nenäänsä. Tuosta se lähtee. Miten Suomessa on yleensä yhtään ihmistä elossa, kun kaikki raiskaaja-murhaajat oikein kädestä pitäen talutetaan vain 12 vuoden kakun jälkeen takaisin raiskaamaan ja murhaamaan? Hän maiskuttelee mielessään, kuinka voisi kysyä saman kysymyksen televisiossa joltakulta kukkahattutädiltä.

Ehdonalaiseen vapauteen elinkautisvanki päästetään yleensä 12 vuoden, käytännössä viimeistään 15 vuoden vankeusrangaistuksen kärsimisen jälkeen. Vaikka Helsingin hovioikeudessa tehtävä päätös on harkinnanvarainen, siitä on muodostunut säännönmukainen käytäntö. Armahdusautomaatista tulisi luopua.

Armahdusautomaatti! ”Siinä vasta sana!” Räsänen tuumailee. Hän on varma, että se poimitaan MTV3:n Kymmenen uutisiin. Tavaraa kasautuu ruudulle vinhaa vauhtia. Viime hetkellä Räsänen päättää poistaa vaatimuksen peukaloruuveista ja roviolla polttamisesta.

Mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöiden lisäämälle rikoksen uusimisriskille pitäisi antaa nykyistä suurempi painoarvo. Ongelmana ovat juuri ne rikoksen tekijät, joita ei todeta täysin syyntakeettomiksi ja joita ei siten voida sulkea pakkohoitoon vankimielisairaalaan.

Räsäsen kehäpäätelmä on ilmatiivis. Rikollinenhan on lähtökohtaisesti häiriintynyt. Uusimisriski on heti noussut, kun lakia on kerran rikottu. Sen tietää kuka tahansa. Soihtu- ja talikkoporukka tulee hyrisemään tyytyväisyydestä saadessaan Päivi Räsäsestä Koston Enkelin.

Puoluejohtaja sulkee tietokoneensa kannen ja katsoo kohti taivaita. Hän tuntee Jumalan hymyilevän hänelle kuin rikostoverille. ”Kyllä nyt on Herra kättäni ohjannut”, hän tuumii punniten tekstirivejään.

”Tuliko valmista?” Niilo Räsänen kysyy vaimoltaan.

Perkele! Seesteinen tuokio on ohi. ”Pitikös mun jotain kirjoittaa vielä?” Päivi Räsänen kysyy sisimmässään auringonpolttamalta käpylisäkkeeltään. Hän nostaa läppärinsä kannen. Aivan kuin jokin asia vielä kutittelisi silmäkuopan pohjalla.

Asuntovelat, sairaat lapset, sairaat aikuiset…?

Aikuiset? Homot!

Iljettävät homot, jotka viettelevät ja raiskaavat kelpo perheenpäitä. Hehän saivat silmilleen taannoin kyynelkaasua ja pippurisumutetta, missä ei todellakaan ollut mitään moittimista. Vähän se kirvelee, mutta mitäs kävelivät kirkkaassa päivänvalossa olemassa homoja? Päivi Räsänen tuntee kiihottuvansa: tästä voisi jotain vielä lisätä tekstiin.

Myös Helsinki Pride- kulkuetta vastaan tehty kaasuisku on tuomittava ja huolestuttava. Onneksi kukaan ei saanut pysyviä vammoja. Kaikkien kansalaiset perusoikeuksia tulee puolustaa, niin oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin mielipiteen ilmaisun vapauteen.

”Touché!” huudahtaa Räsänen ääneen omalle tekstilleen. Sananvapaus! Myös kyynelkaasu on sananvapautta! Valtavirran kommunistimediat ovat vaientaneet kansallismielisen konservatiivinuorison, joten kapsaisiini on heidän mediansa. Siihen on perustuslaillinen oikeus!  Räsänen haluaisi alleviivata, ettei edes synnin turmelema homovauva saanut pysyvää vauriota iskussa. Vaikka olisi pitänyt!

Isku herättää kysymyksen, miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa.

Huolestunut Räsänen pyyhkäisee silmäkulmastaan krokotiilinkyyneleen ja jatkaa:

Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa.

No, niin! Räsänen tietää surffaavansa tukevasti Timo Soinin vihapoliittisella aallonharjalla. Juutalaiset ovat syypäitä työttömyyteen! Vai mitä nämä nyt olivat, somaleita vai ruotsalaisia? Hyssyttely on joka tapauksessa viety liian pitkälle! Netin keskustelufoorumit sykkivät Päivi Räsäsen kanssa saman tahtiin kuin kostea vulva, jota osaava poliitikko nuijii islamofobisella falloksellaan. Vielä yksi syvä työntö ja kristillisdemokraateille singahtaa miljoona ääntä:

Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?

Päivi Räsänen ulvahtaa. ”KYLLÄ VOI!” Hän tietää olevansa oikeassa, kiinni kansassa. Hän ei missään tapauksessa ole ”poliittista eliittiä”, vaan aivan tavallinen 16 vuotta eduskunnassa vaikuttanut lääketieteen lisensiaatti tohtorismiehineen. ”Enkö ole oikeassa?” Räsänen kysyy sydämeltään. Siellä, kohonneen pulssin seassa, huohottaa Jumala, joka on täsmälleen samaa mieltä. Väkivaltaiset nuoret pahoinpitelemässä juhlakulkuetta eivät ole ongelma. Kulkue on ongelma kaikkine vapaamielisine ajatuksineen.

Elinikäisiä vankeusrangaistuksia, ulkomaalaisuuden ja homouden kieltämistä, damn liberals… Päivi Räsänen silti muistaa, että hän ei ole asemassa, jossa esitetään vaatimuksia. ”Olen uhri, marttyyri!” hän huudahtaa hyvälle ystävälleen Jeesukselle, joka nyökkää laupiaasti. Hän näppäilee nöyrästi loppukaneetin, jossa muistuttaa propellipäisiä lukijoitaan siitä, että Suomea hallitseva punavihreiden lesbofeministien kaikki elämänalueet kattava telepaattinen salaliitto saisi luopua julmasta aborttidiktatuuristaan, joka sortaa ennen kaikkea Päivi Räsästä ja hänen viittä Kristuksessa viljeltyä lastaan:

Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee erityisesti huolehtia siitä, että perhepolitiikassa sallitaan rauhallinen, avoin keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esittäminen.

”Se on täytetty!” Päivi Räsänen kiljahtaa ja napsauttaa tekstin sähköpostissa avustajalleen. Hän sulkee koneensa. Aurinko paistaa. Jumalakin näyttää peukkua.

Vain yksi asia kaihertaa ajatuksissa.

Olisi pitänyt toivoa aselakien höllennystä. Että lainkuuliaiset kansalaiset voisivat nakkikioskilla ampua ensin. Sen jälkeen Päivi Räsäsen tie pääministeriksi olisi ollut suora ja leveä.

Muslimiraiskaajien homomarssi

Suomen johtava ultrakonservatiivinen media Uusi Suomi on tuominnut selväsanaisesti Helsingissä järjestetyn Pride-kulkueen. Julkaisun mukaan Helsingin Setan väkivaltainen, pedofiliaan ja talvisodan veteraanien halventamiseen yllyttävä kulkue vahingoitti lapsia ja isänmaata. Uusi Suomi haluaa todeta, että tasa-arvon puolesta marssineiden ihmisten kimppuun hyökkääminen on täysin suotavaa.

Näin siis ainakin siitä päätellen, miten verkkaisesti Uusi Suomi moderoi kahjoimpienkin lukijoidensa homofobisia kauhunhuutoja. (Vuorokautta myöhemmin yksi n-sana on saanut luvan poistua.)

Usari ei ollut ainoa verkkofoorumi, jossa uutinen Suomen homovastaisuudesta herätti tunteita. Etenkin Hommaforum sähköistyi hetkeksi ja tuotti väittelyn, jossa nais-, ulkomaalais- ja homovastaiset nimimerkit jäivät pyörimään helvetilliseen noidankehään. Homofobia kun on, monien muiden ohessa, yksi niistä asioista, jotka yhdistävät kovan linjan islamisteja ja suomalaisia maahanmuuttokriitikoita. Pohdinta virisi oitis: Olisivatko kaasuttajat olleet maahanmuuttajia, väkivaltaisuudestaan kuuluisia somalimiehiä, jotka pahoinpitelevät homoseksuaaleja aina silloin, kun eivät mene naimisiin 9-vuotiaiden suomalaistyttöjen kanssa Kaisaniemenpuistossa. Ja hyökkääjien motiiveista riippumatta: Pitäisikö isku tuomita vai palkita? Ovathan homot lähes yhtä pahoja kuin pedofiilit, aina vaanimassa valkoisen heteromiehen peräpäätä.

Toki, Uudesta Suomesta poiketen Hommaforum on melko sivistynyt verkkoyhteisö. Haukkana väittelyä vahtinut ylläpito vihelsi keskustelun poikki ennen kuin koko Muutos 2011 -puolue ehti ampua itseään jalkaan.

Kaikeksi onneksi, sillä kuten MoonTV:n materiaali osoittaa, homokammoinen hyökkäys ei mitenkään korostetusti huou itäafrikkalaista eksotiikkaa. – Ja olisihan ollut noloa, jos Homma-yhteisö olisi paljastunut homovastaisuuden lisäksi myös ulkomaalaisvastaiseksi.

Yleisradion tietojen mukaan poliisi on pidättänyt joukon 19-21-vuotiaita miehiä. Kun otetaan huomioon teon suorittajien ikä ja henkinen kehitystaso, saattaa varusmiespalvelus nyt olla vaarassa jäädä poikaparoilta suorittamatta, mistä koko kansakunta on vilpittömästi suruissaan.

Viihdeuutisia

Tämä kuva on haettu Flickristä hakusanalla 'WTF'. Kuva: stjnky / Flickr

Kaikki alkoi, kun Pohjanmaan tunnetuin kaappikello jäi toverillisen lemmenkiihkon uhriksi keskellä pimeintä Afrikkaa. Suudelma mäiskähti kera hellien sanojen kauppiaan otsalle. Muista ruumiinosista tarina ei kerro.

”Rakastan sinua, vaimoni!”

Herkästi oli huonekumppani sanansa asettanut. Kuin lääkäriromaanissa. Kuinka moni osaisi samassa tilanteessa muotoilla yhtä taidokkaan lauseen? Usealla tavallissuomalaisella saattaisi koiravahdin hämärässä, kiihkon vallassa vähintään unohtua possessiivisuffiksi. (Sana tarkoittaa omistusliitettä, ei kondomia.)

Anekdootti möreä-äänisestä kauppiassuuruudesta on uutinen, mutta samalla se kutittelee mukavasti nauruhermoja. Yhdistelmässä ei ole mitään outoa, sillä uutiset viihteellistyvät. Eikä se ole huono juttu. Kun varsinainen viihde on tappavan tylsää, tarvitsemme jotain itseämme hauskuuttamaan. Käyköön siis uutisjournalismi viihteen housuihin.

Ilman uutisviihdettä ihmiskunta masentuisi hengiltä sillä hetkellä, kun paavi toteaa kirkossaan vellovan pedofilian johtuvan siitä, että yksinomaan miehistä koostuvassa yhteisössä ei voi lapsiin sekaantumatta toteuttaa homoseksuaalisia impulsseja.

Ja aivan erityisesti vapauttavan naurun tarpeessa ollaan nyt, kun olut ja makkara sekä remakka vappupöhnä uhkaavat jäädä työtaistelun jalkoihin.

Eräs viihteen syvimmistä ominaisuuksista on sen apinatarhamaisuus. Ihminen ei naura eläintarhassa apinalle siksi, koska se on niin loistava vitsinkertoja. Apinassa naurattaa se, että eläinparka muistuttaa niin paljon ihmistä itseään kaikessa tosikkoudessaan. Eikä hulluimmankaan julkkiksen toilailu niin paljon huvita, etteikö se vähän vihlaisisi sieltä itsetunnon kohdalta.

Mutta voi pojat, miten paljon niitä apinoita piisaa!

Pääsiäisen jälkeen suomalaisia varoitettiin Topi Sukarista, joka aikoi pyrkiä eduskuntaan. Ja päivää myöhemmin lupaavasti urjennut ura parlamentaarikkona kaatui – arvatenkin moraaliseen dilemmaan: voisiko Sukari ottaa itseltään vastaan vaalirahoitusta?

Ja tietenkin medianarkomaanin päivittäinen fiksi: Marja Tiura, tuo Suomen Jeanne d’Arc! Viimeisimmässä tiedotteessaan Tiura löysi sisältään Jeesuksen lisäksi lotan (ja hiilen) sekä kokonaisen talvisodan. Lisää meheviä juonenkäänteitä kaivataan, mutta tuskin saadaan, sillä suunnattoman harmillisesti kokoomusjohtaja Jyrki Katainen sattui juuri nyt menettämään muistinsa.

Eikä unohdeta sitä seksiä! Suomalainen Iltalehti on päättänyt käydä taisteluun siveyden puolesta. Anna Kontulan seksiä tihkunut kohumatka Kaakkois-Aasiassa oli liikaa Juha Veli Jokiselle, jonka mielestä ns. indonesialainen malli olisi ollut kai parempi.

Nääs maassa maan tavalla.