Kuukausi: marraskuu 2011

Mannerheim ja savolainen römpsä

”

Eräs savolainen sotamies kuurasi rantahiekalla mukiaan, ja kun oli saanut sen mielestään kelvolliseen kuntoon, kaatoi römpsästään sen täyteen korviketta, meni marskin eteen sanoen käsi ojossa:

– Ottaskos se herra sotamarsalkka korviketta. Sotamarsalkka otti ja kiitti. Poika kaivoi taskuaan, otti sieltä pari melko harmahtavaa sokeripalaa ja antoi ne vielä kestittävälleen.

Marsalkka joi korvikkeen hiljaa nautiskellen ja juttua jatkaen, katseli ympärilleen ja huomattuaan äskeisen korvikkeen tarjoojan ojensi mukia sanoen, antaisiko sotamies vielä toisenkin mukillisen, kun ensimmäinen teki niin hyvää. Hän sai toisen mukillisen ja myös asiaan kuuluvat kaksi sokeripalaa.

Seuraavana päivänä sotamies harmitteli: meni neljä sokerimurua.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.

Mannerheimin etiketti

”

Marski oli tavattoman tarkka etiketistä ja sen noudattamisesta.

Kerran päämajassa oli korkeita saksalaisia vieraita, mm. erään rintaman komentajana toimiva kenraalieversti. Hän istui marskin vasemmalla puolella, ja oikealla oleva paikka oli varattu entiselle sotaväen päällikölle, kenraali Vilkamalle. Marski ei ollut vielä ennättänyt lausua vierastaan tervetulleeksi, kun kenraali Vilkama kohotti ensimmäiseksi lasinsa ja esitti maljan saksalaiselle kenraalille. Tapahtuma herätti tietysti huomiota, ja marskin suuttumus näkyi selvästi. Marski kääntyi ja sanoi Vilkamalle aika terävästi:

– Tätä sinun ei olisi pitänyt tehdä.

Läsnäolijat olivat tapahtumasta sitä enemmän hämmästyneitä, kun kenraali Vilkama oli tunnettu syvästi uskonnollisena raittiusmiehenä.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.

Mannerheimista Guggenheimiin

”

Luutnantti Akseli Gallen-Kallela oli vapaussodassa ylipäällikön adjutanttina. Miehet ystävystyivät, ja sodan jälkeen professori maalasi valkoisen kenraalin muotokuvaa. Tällöin istunnon aikana muuan sivullinen kenraali oli läsnä ja sanoi:

– Kenraali Mannerheimin silmät eivät ole tuon väriset.

Gallen-Kallela sai mallin hymyilemään:

– Kenraali Mannerheimin silmät ovat sen väriset kuin miten minä ne maalaan.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.

Mannerheimin kuohkea sohva

”

Marskilla oli kotonaan – on vieläkin Mannerheim-museossa – matala pöytä ja sen takana matala ja pehmeä sohva. Itse hän istuutui pöydän toisella puolen olevalle jakkarantapaiselle. Kun vieras istuutui eikä tuntenut sohvan erikoisominaisuutta, saattoi etenkin raskaamman sarjan istujalle käydä niin että hän suorastaan tärähti permantoon. Taru ei kerro, ovatko näin syntyneet tilanteet ruokkineet isännän leikkimieltä – arvattavasti. Ne vieraat, jotka ennestään tunsivat sohvan pehmeän ”vastaanottavaisuuden”, istuutuivat varovasti aivan sen reunalle.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.