Helsingin Sanomat julkaisi pahan mielen jutun ääliömiehistä, jotka ovat päättäneet viedä siittimensä emättimeen ilman ehkäisyä, vaikka teosta voi seurata uusi, itsestään ja elämästään tietoinen ihminen. Ja nimenomaan ihminen, joka ei ikinä opi isältään muuta kuin sen, että isän paikka ei ole kotona.
Maksumuurin taaksekin kätkettynä teksti teki sen mitä piti. Twitterissä pöyristyttiin. Koska Twitter on tätä varten rakennettu, lopputulos ei ole yllätys kellekään. Ellei HS Vision Elina Lappalaiselle, jolle kaikkien Helsingin Sanomain toimittajien tavoin Twitter edustaa reaalimaailmaa.
Mutta se on todellisuus, joka kyllä netin keskusteluissa näkyy.
@ElinaLappalaine/Twitter
Artikkeli kertoo isistä, jotka käyttävät perhevapaitaan liian säästeliäästi. Tilastot tukevat tätä. Kertooko juttu siis todellisuudesta, kuten HS Vision Elina Lappalainen näyttäisi uskovan?
Ainakin juttu ja sen taitto esittelee auliisti kyselyä, jonka Meidän Perheestä ”HS Meidän Perheeksi” jossain välissä muuttunut julkaisu on teettänyt. Kyselytutkimuksethan kertovat meille totuuden, n’est-ce pas?
Hiukan silti artikkeli ja sen edustama ”todellisuus” mietityttää. Se hieroo liian hyvin vastakarvaan. Siinä haastatellaan tutkijaa, joka kommentoi tehtyä tutkimust… Hetkinen! Palataanpa alkuun.
Ensinnäkään mitään tutkimusta ei ole. Ei siinä mielessä, että se olisi tieteellisesti vedenpitävä. On vain kysytty netissä: ”Miksi suomalaismiehet eivät pidä enempää perhevapaita?”
HS Meidän perhe kysyi tätä verkkokyselyssä miehiltä itseltään. Kyselyyn vastasi noin 130 isää, iältään 20–71-vuotiaita. Jutussa siteerattujen vastaajien yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.
Seuraavaksi kysymme mielipidettä alkuaineista: pitäisikö niitä olla enemmän?
Tietenkään ei ole tarkoitus vähätellä lasikuutioasukkaiden teettämää kyselyä. Saavutus on komea. HS Meidän Perhe on saanut jopa 130 isää tai sellaiseksi oletettua vastaamaan kysymykseen vanhempainvapaasta. Hattu päästä.
Mutta siihen se jää.
Artikkelin mukaan kyselyyn vastanneet henkilöt ovat isiä. Miten tämä on todennettu, jää arvoitukseksi. Tai yleensä se, että he ovat olemassa. (Ehkä heillä on Twitter-tilit?)
Tai ehkä toimittaja soitti kaikki läpi, koska ”vastaajien yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa”. Joka tapauksessa kyselyyn reagoineiden siitosoriiden oletetaan vähintään omasta mielestään olevan isiä.
Heitä ei kuitenkaan ole poimittu kyselyyn mitenkään sattumanvaraisesti ja tilastovakioidusti. Sadankolmenkymmenen vastaajan otos on tuskin pisara meressä kaikista isistä, jotka perhevapaatilastoja tosiasiassa rumentavat ja nämäkin ovat valikoituneet jokseenkin epämääräisesti.
Sitä nimittäin ei voi sivuuttaa, että avoimiin nettikyselyihin vastaavat ennen kaikkea ne, joita asia eniten kiihottaa. Tässä tapauksessa perhevapaa-aktivistit. Evoluutiopsykologit ja miesasiamiehet. Niin kuin tässä kuvakaappauksessa esiintyvä markkina-arvoteoreetikko, jonka mielikuvitusvaimo ja mielikuvituslapset odottavat vain sitä päivää, että lauman alfauros tienaa ensimmäisen miljoonansa.
Epäilyksistä huolimatta tai ehkä juuri niistä johtuen Hesarin artikkelia on pönkitetty auktoriteetilla. Huolimaton lukija saa kuvan, että ”Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja sosiaalipolitiikan ja perhetutkimuksen dosentti Petteri Eerola” liittyy jotenkin tekstissä käsiteltyyn nettikyselyyn. Että nämä 130 hörhölausuntoa olisivat sittenkin hänen omin käsin louhimiaan epistemologisia jalokiviä empiirisen todistusaineiston ehtymättömästä timanttikaivoksesta.
(Eivät ole. Ei liity.)
Tutkijan vastauksista itse asiassa huomaa, että hän ei aivan purematta niele kaikkea, mitä toimittaja hänelle syöttää. Artikkelin tietosisällön kannalta tämä on onnenpotku – Eerola osaa asiansa. On näet täysin kiistämätön fakta, että isät jättävät käyttämättä perhevapaitaan ja tämä on asia, josta on puhuttava. Ja on hitonmoinen vahinko, että puheenaihe upotettiin pöyristyttävien anekdoottien suohon.
”Ensin ajattelin, että onkohan tämä jotakin trollaamista, mutta voihan tällainenkin kokemus olla”, Eerola sanoo.
HS 6.3.2023
Helsingin Sanomat on innostunut kehystämään HS Meidän Perheen tekemän nettikyselyn osaksi suurta kulttuurisotaa, jossa ”mistään ei saa enää puhua”. Tutkija on valjastettu mukaan tähän työhön, halusi tai ei.
Populismi on syöpä ja journalismin populismilla on huono hoitoennuste. Sille ei ole olemassa vastalääkettä. Nettilomakkeen tarjoaman kasvottomuuden suojissa on helppo antaa päättömiä lausuntoja. Klikkijournalismi loisii niiden varassa. Dosentti ei voi kumota niitä – ovathan ne viestejä todellisuudesta. Vaikka kuinka suppeasta ja anekdotaalisesta. Joten hänen on pakko vahvistaa ne.
Useimmat kansalaiset osaavat jo tunnistaa nettitrollit ja tietävät, että keskustelupalstojen ja Twitterin hapettomissa pohjamudissa kuplii monenlaista äärimielipidettä, mutta Hesariin sekä Jyväskylän yliopistoon me luotamme. Kun sanomalehti koko arvovallallaan julistaa nipun urpoja kommentteja totuudeksi, siihen on pakko uskoa.
Pakottamalla koko väkisin rakennetun debatin ”sananvapauskymyksen” ahtaisiin raameihin Helsingin Sanomat voi myllätä aiheesta loputtomasti jatko-osia julkiseen riitelyyn. Evoluutiosyistä lapsia hoitamattomat perheenisät ovat mainio täky, jolla narrataan koukkuun median rakastamia tuohtuneita feministejä. Nämä ovat – nimittäin – populismin parasta polttoainetta.
Suomen kansa rakastaa naisten vihaamista. Etenkin vihaisten naisten.