Normaalit ruokajuomat

Ministeri Mika Lintilän kännykän- ja alkoholinkäytöstä on tehty juttua jo muutama palstakilometri, mutta yksi asia puuttuu yhä: kukaan ei erityisen vakavissaan näytä vaativan hänen eroaan. Ei edes siinä tapauksessa, että on epäilty hänen kulautelleen miestä väkevämpää työajallaan.

Valtakunnan valtiaat aina Suomen rikkainta miestä myöten riensivät osoittamaan tukensa Lintilälle.

HS 5.3.2023

Ei edes lehdistö itse – kaikista kohu-uutisista huolimatta – ole ottanut kantaa pääkirjoitussivuillaan. Lintilä on saanut vain pehmeän harjauksen. Joistakin teksteistä saa jopa kuvan, että koko kysymys Mika Lintilän mahdollisesta työpaikkajuopottelusta on puheenjohtaja Annika Saarikon ja pääministeri Sanna Marinin vastuulla. Mitäs eivät huolehtineet interventiovelvollisuudestaan!

Pääministeri Sanna Marin (sd.) on joutunut puuttumaan Lintilän alkoholinkäyttöön (IL 3.3.). Kiusallinen tilanne on ennen muuta keskustan puheenjohtajalle Annika Saarikolle. Niin Marinin kuin Saarikonkin olisi pitänyt huolehtia riittävistä madonluvuista jo aivan ensimmäisellä kerralla.

Forssan Lehti

– Pääministeri tavallaan pitää huolta siitä, millainen julkinen kuva hallituksella on, kyllähän pääministeri on se keskeinen toimija, Koskinen sanoo.

Yle

Tiedotusvälineiden ahkera Lintilä-uutisointi uskottelee, että ikä ja sukupuoli ei enää suojaa keski-ikäistä miesministeriä, mutta kohu ilman moraalisesti närkästynyttä toimittajaa on pelkkä kohu, jota kukaan ei huomenna muista.

Pääministeri Sanna Marinin iltakaljat sen sijaan sähköistivät journalistit. Yksi jos toinenkin sankaritoimittaja pääsi heristelemään tytönheitukalle sormeaan.

Liskin mukaan ei voi sanoa, että Marinilla olisi alkoholiongelmaa, mutta useamman päivän kestänyt keskustelu pääministerin juhlimisesta tarkoittaa sitä, että Marinilla on ongelma alkoholin kanssa.

Iltalehti

Uusia kohuja Marin, sosialidemokraatit ja maan hallitus eivät nyt kaipaa. Niitä eivät kaipaa myöskään kansalaiset, jotka toivovat poliitikkojen kantavan vastuuta huomattavan vakavasta tlanteesta, jossa Suomi nyt on.

Maaseudun Tulevaisuus

Mutta sitäkään ei voi kiistää, että pääministeri on erittäin vastuullisessa tehtävässä, jossa hänen vastattavakseen tulee hyvinkin lyhyellä varoitusajalla vaikeita asioita, pahimmillaan kansallinen kriisi. Suomessa tietenkin viranomaiset hoitavat käytännön toimintaa, mutta jos pääministeri ei ole lomalla, eikä hänelle ole määrätty sijaista, historiasta tiedetään, että pääministeriltä itseltään edellytetään johtajuutta.

Ilta-Sanomat

Marin on osoittanut huonoa harkintaa asettaessaan oman maineensa ja pääministeri-instituution riippuvaiseksi henkilöistä, joihin ei kannattaisi luottaa. Vielä huolestuttavampaa on se, että pääministeri voi herkässä tilanteessa antaa infosodan aseet niiden käsiin, jotka haluaisivat vahingoittaa Suomea. Tällaiset videot toimisivat propagandassa ilman peukalointiakin.

Valitettavasti Marin ei tuntunut torstaiaamuisten lausuntojensa perusteella vieläkään ymmärtäneen tarvetta tarkistaa käyttäytymistään. Se herättää jo kysymyksiä pääministerin harkintakyvystä.

Helsingin Sanomat

Onko pääministeri juhliessaan ollut toimintakykyinen johtamaan maata? Pitääkö pääministerin olla koko ajan toimintakykyinen? Onko Kesärantaan sopivaa tuoda iso joukko tuttavia juhlimaan? Onko pääministerin arviointikyky pettänyt, kun hän on antanut kuvata railakkaita videoita itsestään? Tarjoaako pääministerin varomaton toiminta Venäjälle aseita informaatiosodankäyntiin?

Aamulehti

Toki toivoisi, että pääministerin keskeisimpiä koetinkiviä olisivat olleet koronakriisi ja Suomen itänaapurin jo puoli vuotta jatkanut raakalaismainen hyökkäyssota. Raskailla ajoilla on varmasti osuutensa, kun pääministerillä kuohui yli. Marinin käytös ei ole kuitenkaan lisännyt kansalaisten luottamusta, päinvastoin. Luottamuksen voi poliitikko menettää vain kerran.

Hämeen Sanomat

Viime viikkojen pääministerin biletapahtumista tulleet todistusaineistot ovat lievästi ilmaistuna noloja. Varsinkin virka-asunnolta Kesärannasta otettu vähäpukeisten pintajulkkisten somepäivitys laittaa tällaisen boomerin kysymään, mikä on soveliasta pääministerille. Se vie uskottavuutta hyvältäkin työltä.

Savon Sanomat

Mutta hämmästelen kyllä suuresti sitä, mitä päässänne liikkuu. Ja miksi arvostelukykynne on noinkin puutteellinen. Olette valtakunnan arvovaltaisin poliittinen päättäjä ja pyöritte sekalaisen, ”jauhojengiksi” kutsutun some- ja julkkisporukan kanssa Helsingin yössä, ryyppäätte julkisella paikalla yökerhossa ja herätätte sekavalla voinnillanne huomiota.

Seitsemän päivää

Miten Mika Lintilän oletettuun WhatsApp-känniviestittelyyn tai epäilyksiin humalatilassa hoidetuista virkatehtävistä suhtaudutaan? Maaseudun Tulevaisuus otti jyrkän kannan koko kysymyksenasettelua vastaan. Puoluepoliittisesti sitoutumaton julkaisu on tietenkin sitä mieltä, että ”yksittäisen henkilön nostaminen tikun nokkaan on kohtuutonta”. Lehden komea U-käännös aiemmista pääkirjoituksista on huikea, sillä vielä elokuussa 2022 sama lehti oli ehdottomasti sitä mieltä, että ”Marin on asettanut pääministeri-instituution riippuvaiseksi henkilöistä, joihin ei kannattaisi luottaa” ja että ”kohujen keskellä pääministerin huomio voi ohjautua pois vakavammista aiheista”. Melkein tulee mieleen ounastella, että olisiko Maaseudun Tulevaisuudella sittenkin erilainen tapa suhtautua keskustalaiseen miesministeriin ja sosiaalidemokraattiseen naisministeriin.

Harmi joka tapauksessa, ettei Sanna Marinin ”bilekohun” aikaan kukaan ollut jättänyt MT:n päätoimittajalle muistiota, jonka mukaan:

Jäljellä oleva vaalienalusaika pitäisi käyttää koko maata koskevien vakavien ongelmien puntarointiin. Niitä on aivan riittävästi.

Maaseudun Tulevaisuus

Uusin tieto Mika Lintilästä on Seitsemän päivää -lehden uutinen mystisestä ”pikkuserkusta”, jota Lintilä majoitti hotellihuoneessaan virkamatkalla Tukholmassa. Seiskan mukaan kyseessä on polyamorisen ministerin toinen puoliso. Lehti vakuuttaa hallussaan olevan kosolti todistusaineistoa väitteidensä tueksi eikä Lintilä ole reagoinut käytännössä mitenkään.

Miespoliitikkojen jalkavaimot eivät ole millään tavalla uusi ilmiö. Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho oli vuosikausia kahden naisen kanssa ilmeisen sovinnollisessa polysuhteessa ja teki lapsia molempien kanssa. Yhdenkään journalistin tai asiantuntijan näkemyksen perusteella asiassa ei minkäänlaista riskiä tai ongelmaa, ovathan osapuolet suostuvaisia aikuisia.

Mutta jos kävisi ilmi, että Sanna Marin…

Tätä ei voi muotoilla mitenkään nokkelasti hassutellen. Poliittiset vastustajat (sekä puoluetoverit) ja koko suomalainen lehdistö on tehtaillut jatkuvasti kohu-uutisia Sanna Marinin kiistellystä suhteesta Ilmari Nurmiseen, pirkanmaalaiseen kansanedustajaan, jonka seurassa Marin on usein kuvattu.

Tämä siitä huolimatta – tai siksi – että jokainen ”Bile-Ilmarin” tietävä ihminen tietää myös, miksi kyseessä ei ole ystävyyttä romanttisempi suhde.

Millainen huuto-oksennus päätoimittajien, konservatiivipoliitikkojen ja muiden lausuntoautomaattien suusta pärskyisikään, jos Marinilla olisi työmatkoillaan mukana salarakas.

Kysymys on retorinen. Seitsemän päivää -lehti on jo ehtinyt julistamaan Sanna Marinin ja hänen puolisonsa Markus Räikkösen avioeron.

Saattaahan toki olla, että Sanna ja Markus ovat sopineet avoimesta parisuhteesta, jossa molemmilla voi olla useita intiimejä suhteita parisuhteen rinnalla.

Asiantuntijoiden mukaan avoin suhde kuitenkin toimii hyvin vain silloin, jos toisten ihmisten tapaamisista pystytään sopimaan ja puhumaan avoimesti. Baareissa tapahtuvien satunnaisten kännisekoiluiden ei katsota palvelevan alkuperäistä ajatusta avoimesta suhteesta.

Seitsemän kuolemansyntiä

Aina kun on valmis uskomaan, ettei Seiskalla ole mitään standardeja, selviääkin, että kyllä on ja vieläpä kahdella eri korkeudella.

Mika Lintilä voi vetää salalonkeroa puolustusvoimain koneessa matkalla tapaamaan monivuotista salarakastaan eikä tässä ole mitään ongelmaa viranhoidon tai parisuhteen kannalta.

Sanna Marin tai puolisonsa käy baarissa, ja se on heti eron paikka. Sekä puolisosta että pääministerin tehtävistä.

Mikä ei ole vanha, irlantilainen tai pub?

Tämä näyttää nyt olevan kokonainen vitsaus. Old Irish Pub on tanskalainen konsepti, joka muotoiltiin ravintolaketjuksi vuonna 2013. Suomeen se rantautui kuusi vuotta myöhemmin.

Tanskassa supersuosioon noussut The Old Irish Pub yhdistää tanskalaisen hyggeilyn irlantilaiseen rempseään ilmapiiriin.

Old Irish Pub

Kymmenen vuoden ikäinen tanskalainen sporttibaariketju on siis ”vanha”, ”irlantilainen” ja ”pub”.

Mielenkiintoiseksi ketjun tekee sen valtava suosio ja täydellinen piittaamattomuus siitä, mikä on totta ja mikä silkkaa puppua. Tässä mielessä se muistuttaa Donald Trumpin kaltaisia totuusneutraaleja populisteja. Mitä tahansa voi sanoa mistä tahansa asiasta niin kauan kuin ei jää itse murehtimaan yksityiskohtia.

Old Irish Pubin nimi ei liity baarin konseptiin, saati historiaan, ellei paria seinälle nostettua Jameson-pulloa pidä ”Irlantina”. Eikä tätä dissonanssia peitellä missään vaiheessa. Jokainen uusi Old Irish Pub lanseerataan näyttävästi. Niitä ei edes näön vuoksi vanhenneta. Ne ovat tuoreen maalin tuoksuisia vasta-avattuja klubeja.

Voidakseen nauttia olostaan Vanhassa irlantilaisessa kapakassa on sisäistettävä aivan aluksi ajatus, etteivät sanat merkitse mitään. Sitten se on tavallinen baari.

Ellei ole toimittaja. Toimittajalle sanat ovat kaikki ja aina totta.

Perinteinen ruotsalainen brittipubi.

Helsingin Uutisten vuorossa ollut työntekijä tiivisti haltioitunein sanankääntein uuden ruotsalaisen ketjuravintolan maihinnousun Helsinkiin. Samana vuonna 2013 Old Irish Pubin tavoin perustettu John Scott’s -ketju ilmoittaa olevansa perinteikäs brittiläinen public house. Jonka omistaa äitelänmakeista karkkisiidereistään tunnettu Kopparberg eikä todellakaan John Scott -niminen englantilainen herrasmies.

Mutta väliäkö sillä, kuka kapakan omistaa, jos…

Pubin konsepti on brittiläinen, sanoo ravintolatoimenjohtaja Janne Hinkkala.

Helsingin Uutiset

Ihanan perinteinen aivan uunituore brittiläinen pub huokuu englantilaisuutta anniskelemalla… ruotsalaisia oluita ja makeutusaineliemiä?

Juomana meillä tulee olemaan oman panimon tuotteet eli Kopparbergin siiderit ja oluet, jotka tulevat osittain Zeunerts -panimolta.

Helsingin Uutiset

No mutta tunnelmahan on tärkein. Ehkä tässä kymmenen vuotta sitten keksityssä klassisen englantilaiskapakan konseptissa voi istua takkatulen loimotuksessa ja keskustella kylänväen kanssa vuodentulost…

Ravintolaan on asennettu televisioita ja urheilua pääsee katsomaan.

– Meillä näkyy Englannin Valioliigaa, formuloita ja tietysti jääkiekkoa, kun Suomessa ollaan.

Helsingin Uutiset

Helsinkiin avataan ruotsalainen lätkä- ja formulabaari, jossa anniskellaan ruotsalaista kaljaa ja siideriä. Mutta toki, ”perinteiset brittipubit tekevät paluuta Suomeen”.

Miehiä jotka vihaavat naisia jotka vihaavat miehiä jotka vihaavat lastenhoitoa

Helsingin Sanomat julkaisi pahan mielen jutun ääliömiehistä, jotka ovat päättäneet viedä siittimensä emättimeen ilman ehkäisyä, vaikka teosta voi seurata uusi, itsestään ja elämästään tietoinen ihminen. Ja nimenomaan ihminen, joka ei ikinä opi isältään muuta kuin sen, että isän paikka ei ole kotona.

Maksumuurin taaksekin kätkettynä teksti teki sen mitä piti. Twitterissä pöyristyttiin. Koska Twitter on tätä varten rakennettu, lopputulos ei ole yllätys kellekään. Ellei HS Vision Elina Lappalaiselle, jolle kaikkien Helsingin Sanomain toimittajien tavoin Twitter edustaa reaalimaailmaa.

Mutta se on todellisuus, joka kyllä netin keskusteluissa näkyy.

@ElinaLappalaine/Twitter

Artikkeli kertoo isistä, jotka käyttävät perhevapaitaan liian säästeliäästi. Tilastot tukevat tätä. Kertooko juttu siis todellisuudesta, kuten HS Vision Elina Lappalainen näyttäisi uskovan?

Ainakin juttu ja sen taitto esittelee auliisti kyselyä, jonka Meidän Perheestä ”HS Meidän Perheeksi” jossain välissä muuttunut julkaisu on teettänyt. Kyselytutkimuksethan kertovat meille totuuden, n’est-ce pas?

Hiukan silti artikkeli ja sen edustama ”todellisuus” mietityttää. Se hieroo liian hyvin vastakarvaan. Siinä haastatellaan tutkijaa, joka kommentoi tehtyä tutkimust… Hetkinen! Palataanpa alkuun.

Ensinnäkään mitään tutkimusta ei ole. Ei siinä mielessä, että se olisi tieteellisesti vedenpitävä. On vain kysytty netissä: ”Miksi suomalaismiehet eivät pidä enempää perhevapaita?”

HS Meidän perhe kysyi tätä verkkokyselyssä miehiltä itseltään. Kyselyyn vastasi noin 130 isää, iältään 20–71-vuotiaita. Jutussa siteerattujen vastaajien yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa.

Seuraavaksi kysymme mielipidettä alkuaineista: pitäisikö niitä olla enemmän?

Tietenkään ei ole tarkoitus vähätellä lasikuutioasukkaiden teettämää kyselyä. Saavutus on komea. HS Meidän Perhe on saanut jopa 130 isää tai sellaiseksi oletettua vastaamaan kysymykseen vanhempainvapaasta. Hattu päästä.

Mutta siihen se jää.

Artikkelin mukaan kyselyyn vastanneet henkilöt ovat isiä. Miten tämä on todennettu, jää arvoitukseksi. Tai yleensä se, että he ovat olemassa. (Ehkä heillä on Twitter-tilit?)

Tai ehkä toimittaja soitti kaikki läpi, koska ”vastaajien yhteystiedot ovat toimituksen tiedossa”. Joka tapauksessa kyselyyn reagoineiden siitosoriiden oletetaan vähintään omasta mielestään olevan isiä.

Heitä ei kuitenkaan ole poimittu kyselyyn mitenkään sattumanvaraisesti ja tilastovakioidusti. Sadankolmenkymmenen vastaajan otos on tuskin pisara meressä kaikista isistä, jotka perhevapaatilastoja tosiasiassa rumentavat ja nämäkin ovat valikoituneet jokseenkin epämääräisesti.

Sitä nimittäin ei voi sivuuttaa, että avoimiin nettikyselyihin vastaavat ennen kaikkea ne, joita asia eniten kiihottaa. Tässä tapauksessa perhevapaa-aktivistit. Evoluutiopsykologit ja miesasiamiehet. Niin kuin tässä kuvakaappauksessa esiintyvä markkina-arvoteoreetikko, jonka mielikuvitusvaimo ja mielikuvituslapset odottavat vain sitä päivää, että lauman alfauros tienaa ensimmäisen miljoonansa.

Ei ne pienet tulot, vaan miten niitä käytetään.

Epäilyksistä huolimatta tai ehkä juuri niistä johtuen Hesarin artikkelia on pönkitetty auktoriteetilla. Huolimaton lukija saa kuvan, että ”Jyväskylän yliopiston yliopistonlehtori ja sosiaalipolitiikan ja perhetutkimuksen dosentti Petteri Eerola” liittyy jotenkin tekstissä käsiteltyyn nettikyselyyn. Että nämä 130 hörhölausuntoa olisivat sittenkin hänen omin käsin louhimiaan epistemologisia jalokiviä empiirisen todistusaineiston ehtymättömästä timanttikaivoksesta.

(Eivät ole. Ei liity.)

Tutkijan vastauksista itse asiassa huomaa, että hän ei aivan purematta niele kaikkea, mitä toimittaja hänelle syöttää. Artikkelin tietosisällön kannalta tämä on onnenpotku – Eerola osaa asiansa. On näet täysin kiistämätön fakta, että isät jättävät käyttämättä perhevapaitaan ja tämä on asia, josta on puhuttava. Ja on hitonmoinen vahinko, että puheenaihe upotettiin pöyristyttävien anekdoottien suohon.

”Ensin ajattelin, että onkohan tämä jotakin trollaamista, mutta voihan tällainenkin kokemus olla”, Eerola sanoo.

HS 6.3.2023

Helsingin Sanomat on innostunut kehystämään HS Meidän Perheen tekemän nettikyselyn osaksi suurta kulttuurisotaa, jossa ”mistään ei saa enää puhua”. Tutkija on valjastettu mukaan tähän työhön, halusi tai ei.

Antakaa heille jokin mitali.

Populismi on syöpä ja journalismin populismilla on huono hoitoennuste. Sille ei ole olemassa vastalääkettä. Nettilomakkeen tarjoaman kasvottomuuden suojissa on helppo antaa päättömiä lausuntoja. Klikkijournalismi loisii niiden varassa. Dosentti ei voi kumota niitä – ovathan ne viestejä todellisuudesta. Vaikka kuinka suppeasta ja anekdotaalisesta. Joten hänen on pakko vahvistaa ne.

Useimmat kansalaiset osaavat jo tunnistaa nettitrollit ja tietävät, että keskustelupalstojen ja Twitterin hapettomissa pohjamudissa kuplii monenlaista äärimielipidettä, mutta Hesariin sekä Jyväskylän yliopistoon me luotamme. Kun sanomalehti koko arvovallallaan julistaa nipun urpoja kommentteja totuudeksi, siihen on pakko uskoa.

Pakottamalla koko väkisin rakennetun debatin ”sananvapauskymyksen” ahtaisiin raameihin Helsingin Sanomat voi myllätä aiheesta loputtomasti jatko-osia julkiseen riitelyyn. Evoluutiosyistä lapsia hoitamattomat perheenisät ovat mainio täky, jolla narrataan koukkuun median rakastamia tuohtuneita feministejä. Nämä ovat – nimittäin – populismin parasta polttoainetta.

Suomen kansa rakastaa naisten vihaamista. Etenkin vihaisten naisten.