Avainsana: pentti stranius

  • Kaasuputki Zeitgeistin paluu

    Kalenterivuoden hiipiessä kohti loppuaan on oivallinen tilaisuus tutkia tilastoja ja laatia niistä niin sanottua datajournalismia. Kaasuputki-blogin statistiikka on monin tavoin mielenkiintoista, vaikka eihän siitä mitään irti saa. Seuraavat paljastukset perustuvat siis aikavälillä 1.1.–17.12.2012 kerättyyn tietoon.

    Viidenkymmenen suosituimman hakusanan lista kertoo, että Öisinajattelija kiinnostaa kansalaisia edelleen huomattavasti enemmän kuin seksivideot. Verrattuna viimevuotiseen listaan ironiatoimittaja Virpi Salmen tähti on lievässä laskussa ja Arto Länsman ynnä Wille Rydman kokonaan kisasta pois. Vuoden 2012 kohukeskustelijan, Pantterin puremista tutun Emilia Kukkalan katoaminen viidenkymmenen haetuimman kärjestä hämmästyttää. Salaliittojournalismiin erikoistuneen Verkkomedian päätoimittaja Janus Putkonen sitä vastoin surffaa trendin aallonharjalla.

    Yllättäjänä voidaan pitää hakutermiä ”turpaan saatana”.

    1. kaasuputki
    2. kansan uutiset
    3. pentti stranius
    4. jami järvinen
    5. seksivideot
    6. janus putkonen
    7. kaasuputki blogi
    8. virpi salmi
    9. stranius pentti osoite
    10. milano
    11. turpaan saatana
    12. balotelli
    13. elisa rimaila
    14. erkki nysten
    15. päivi räsänen
    16. sisupuukko
    17. carl danhammer
    18. markku liikamaa
    19. kansanuutiset blogit
    20. kari uusikylä
    21. kaikkien aikojen järjettömin keskustelu
    22. päätalon matkassa
    23. kansanuutiset
    24. mikael pentikäinen
    25. länkipohja
    26. robin langenskiöld
    27. ku
    28. stranius pentti
    29. kadonnut symboli
    30. stranius pentti lieksa
    31. lapuan liike
    32. guggenheim helsinki
    33. olympiaseikkailu
    34. safkaa parempaa arkiruokaa
    35. ultra bra hakaniemi vappu
    36. inna latiseva
    37. olli immonen
    38. hanna-leena hemming
    39. wanha jokela
    40. futisforum2
    41. johan bäckman
    42. anni sinnemäki
    43. teuvo hakkarainen
    44. aarno laitinen
    45. öisinajattelija
    46. kimmo elomaa
    47. milanon tuomiokirkko
    48. helena eronen
    49. pahkasika
    50. pilakuva

    Blogiin vuoden mittaan tehdystä noin kahdestasadastatuhannesta käynnistä hiukan alle puolet on Helsingistä. Lähemmäs kahtakymmentätuhatta käyntiä tuli Tampereelta, kymmenentuhatta Turusta. Espoo, Oulu, Jyväskylä, Vantaa, Lahti, Joensuu, Pori, Kuopio, Hämeenlinna… Ulkomailla Kaasuputki kiinnosti erityisesti Tukholmassa, Berliinissä, Lontoossa ja Malagalla.

    Kaksi kolmesta blogivierailijasta käytti Windows-tietokonetta. Mobiililaitteiden puolella täysin ylivoimaisesti suosituimmat olivat Applen iPhone ja iPad.

    Koska mikään ei sano ”Teuvo Hakkarainen” niin kuin Hel-Looksista karanneet stadilaishipsterit Siltasessa, Tulvan blogissa tullaan samaan johtopäätökseen kuin Riikka Henttosen kommenteissa: We Love Helsinki on entisten ja nykyisten Kallion lukiolaisten keskuuteen ujuttautunut Perussuomalaisten viides kolonna, jonka salakavala aie on tuhota taistelu sukupuolineutraalin kaupunkiympäristön puolesta sisältä päin.

    Kaikkien aikojen järjettömin keskustelu (26.6.2012)

    Luetuin artikkeli ei ole mikään jymy-yllätys. We Love Helsingin juhannustanssit keräsivät 50–60 tuhatta lukijaa. Kauas jälkeen jäivät kymppikerholaiset:

    Valitettavasti minkäänlainen järkevä asenne ei läpäise kohu- ja performanssikuplaa. Kun pitäisi pystyä vastustamaan tympeää ulkomaalaispelkoa, rasismia ja yleistä ennakkoluuloihin perustuvaa syrjintää, kaikki kompastuvat sanoihin. Puhutaan natseista ja hihamerkeistä tai Turun Sanomien toimittajista, kun pitäisi puhua kaikesta muusta.

    Natsiperformanssin varjossa (17.4.2012)

    Kuten eräästä tamperelaispizzeriasta muistamme, uutisoinnin niukkuus ei ole mikään este Suomen johtavalle rasistifoorumille. Johtopäätökset tehdään täysin siltä pohjalta, että ”hyvä kun kuoli” ja ”varmasti oli oma vika”.

    Mitäs kuoli, oma vika (31.1.2012)

  • Oikeudenmukaiseen verotukseen

    Verotus on Suomessa epäoikeudenmukaista. Siksi Pentti Stranius esittää omassa blogissaan, että laajojen kansalaispiirien tulisi kantaa kortensa kekoon, jotta rikkaiden ja etenkään Björn Wahlroosin ei tarvitsisi anoa turvapaikkaa epäilyttävistä ulkomaista.

    Siksipä ehdotankin kansalaiskeräystä jatkuvassa velka- ja jälkiverokierteessä kituville suuryrittäjille. Keräys voisi alkaa siten, että kaikki sosiaalitukea saavat ja muut työtävieroksuvat velvoitettaisiin lippaineen kadulle. Yksikin euro voi pelastaa yrittäjän, esimerkiksi Wahlroosin pakomatkalta Bermudalle tai Monacoon!

    Tässä huomaamme, millainen samettitakkinen humanisti Stranius on. Keräyksinkö pitäisi paikata aukkoja, joita lainlaatijat ovat yhteiskunnan turvaverkkoihin repineet? Vain houkka jättää asiat hyväätarkoittavien tuntemattomien toiminnan varaan. Kolmannen sektorin puuhakas toimeliaisuus ei koskaan vastaa vahvan valtiokoneiston kylmää tehokkuutta. Siksi Stranius on väärässä ja Wahlroos oikeassa.

    Suomessa on progressiivinen verotus, joka tarkoittaa, että tulojen kasvaessa veroprosentti kasvaa. Muutama laskutoimitus riittää näyttämään, mikä tässä mättää.

    Vuoden 2008 verotuksen mukaan Björn Wahlroos tienasi ansiotuloina 1 970 250,32 euroa – siis noin kaksi miljoonaa – ja lisäksi hän sai pääomistaan tuottoa 13 618 918,17 euroa, pyöreästi sanottuna vähän yli kolmetoista ja puoli miljoonaa. Wahlroosin ansiotulojen veroprosentti oli noin 30 ja verotuskunnasta riippuen hän joutui myös osallistumaan kunnallisveroäyrin maksamiseen, mikä lienee Halikossa ollut 18,5 %. Yhteensä, eri vähennysten jälkeen, hänen ansiotuloistaan on pidätetty 47–48 %.

    Pääomatuloistaan Wahlroos on pulittanut veroja 28 %.

    Vaikka prosentit ovat hiukan muuttuneet sitten toissavuoden, voidaan Verohallinnon näppärällä laskurilla arvioida, että Björn Wahlroos antoi yhteiskunnalle liki 4,8 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että Wahlroos joutui selviämään vuoden 2008 joulusta ainoastaan 11 miljoonaa euroa rikkaampana kuin edellistalvesta.

    Verrataanpa Wahlroosia halikkolaiseen lounaskahvilatyöntekijään, joka tienaa 1 200 euroa kuussa, mitä nyt syljeskelee kaupungilla heinäkuun ajan Kelan päivärahalla. Hänen veroprosenttinsa olisi vuonna 2010 vain 8,5 %. Lähes neljäkymmentä prosenttiyksikköä vähemmän kuin Åminnen kartanonherralla! Hänen 1 150 euron veronsa ovat kuin hyttysen pissa valtameressä verrattuna Wahlroosiin. (Yksinkertainen prosenttilasku osoittaa, että baarikassan koko vuoden veropipari on naurettavat 0,02 % Wahlroosin muhkeasta verokakusta.)

    Tässä tulemme asian ytimeen.

    Eräät keskustelijat ovat toivoneet verotuksen oikeudenmukaistamista siten, että yhä suurempi osa valtion verokertymästä olisi tasaveroja. Tätä ovat esittäneet ja tämän aikovat toteuttaa muiden muassa herrat ja rouvat ministerit Kansallisessa Kokoomuksessa, Suomen Keskustassa, Vihreissä De Gröna ja Suomen Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa.

    Vaatimus on oikeansuuntainen, mutta mieletön. Björn Wahlroosin ja muiden ultrarikkaiden maastapakoa ei näillä kikkailuilla voida estää. Jopa Jari Sarasvuon voidaan ounastella kaasuttelevan Jaguariaan levottomasti ruotsinlaivan ajorampin edessä, kun koko kansakunnalle mätkähtää yhteinen – esimerkiksi 29 prosentin suuruinen – vero.

    Mitä se auttaa? Rikkaiden verotus on edelleen liian suurta ja heidän pietarinpenningeillään joudutaan elättämään kokonaista armadaa väitöskirjatutkijoita, kantaupseereita, liikennepoliiseja ja maahanmuuttoviranomaisia. Kuulemme Björn Wahlroosin hypistelevän Bermudan lentolippuaan.

    Oikeasti ratkaisu on yksinkertaisuudessaan kaunis. Se on koko ajan ollut kaikkien silmien edessä. Progressiivinen verotus on avain, vasemmisto on ollut alusta asti oikeilla jäljillä.

    Käännetään progressio ympäri! Pienistä tuloista ei kerry kovinkaan paljon veroa näillä 8,5 prosentin ennakonpidätyksillä, mutta 47,5 % on jo aivan toinen juttu. Antamalla leijonanosan rahoistaan yhteiseen kassaan nämä pienituloisetkin osallistuvat kestävän valtiontalouden rakentamiseen. Samalla superrikkaat pääsevät ikeestä, joka heitä on kuristanut. Tililtä ei enää katoa miljoonia, vaan vain satojatuhansia.

    Niinpä kun Björn Wahlroos seuraavana keväänä käväisee lounaspatongilla kotikylänsä raitilla, häntä palvelee ylpeä kassahenkilö, jonka tasainen katse kohtaa korskean kartanonherran silmät ripsenkään värähtämättä. Nyt myyjä tietää niin kuin asiakaskin, että he ovat tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Heidän veroillaan pyöritetään maata. Molemmat tyytyväisiä osaansa. Rikas antaa vähän paljostaan ja köyhä kaiken vähästään.