Pyhät ja ikuiset

23

Joulukalenteri 2011

Ihmiset, te juhlitte joulua väärin.

Jos ulkona ei ole lunta, joulu on pilalla. Miksi ei oteta mallia juhannuksesta? Jos jussina on lunta, siitä veistellään vielä eläkepäivinäkin anekdootteja. Säähäiriö ei ole maailmanloppu, vaan vitsin aihe.

Mutta jouluna ei saa ottaa rennosti, jättää suorittamatta.

Oireellista joulunvietossa on, että suunnilleen pyhäinpäivästä alkaen toimittajat ja kansanvalistajat sekä aktiiviset ITE-journalistit alkavat syytää ilmoille huoltaan joulun kaupallisuudesta, kristillisten arvojen rapistumisesta ja pikkujoulukauden viinankatkuisesta promiskuiteetista. Samaan aikaan samat tahot täyttävät bloginsa, naistenlehtensä ja sosiaalisen mediansa jouluaskartelulla, jouluruokaohjeilla ja pikkujoulukutsuilla.

Aivot menevät umpisolmuun kaamoksen saavuttaessa huippunsa. Sielussa alkaa kehkeytyä vihaisen konservatiivin katkera taistelu kulttuurirelativisteja, agnostikkoja ja mukavuudenhaluisia laiskureita vastaan. Viikko sitten piti vaatia kirkon ja valtion erottamista, nyt vedetään herne nenään, kun päiväkodissa ei laulettukaan adventtivirsiä.

Perkele, muslimienko takia lapseni koulussa ei ole enää joulujuhlaa, vaan puurojuhla? Vihainen vanhempi ei edes yritä muistaa, että hän itse on eronnut kirkosta jo ennen homoiltaa ja että hänen kouluaikanaan lukukausi päättyi kuusijuhlaan.

Perinteet rassaavat. Jos kaikki ei ole niin kuin silloin täydellisenä vuonna 1986, sotaveteraaneja loukataan.

Ollaan huolestuneita, kun jumalattomat nuoret korvaavat kinkun jollakin kasvisversiolla. Vaikka aikajanalla ei tarvitse peruuttaa kuin kaksi sukupolvea, ja joulupöydästä on kadonnut kaikki liha. Omat isovanhemmat viettivät joulunsa lipeäkalan ja lanttulaatikon merkeissä, mutta nyt tanskalainen suolakinkku on Jeesuksen syntymäkertomusta tärkeämpi osa joulunviettoa.

Kolmen päivän loman aikana ajetaan satoja kilometrejä ympäri Suomea vain, koska kuvitellaan, että lapset haluavat jouluksi mummolaan ja toiseenkin mummolaan sekä Liisa-tädille,  Raimo-enolle ja isän armeijakaverin mökille. Lapsilta ei kysytä.

Kolmannen adventtisunnuntain saarnateksti keskittyy jo yksinomaan varoittelemaan väkivallasta ja alkoholista. Neljäntenä sunnuntaina enää rukoillaan Jumalaa estämään lisää murhia tapahtumasta. Joulu on hengenvaarallinen juhla. Yksinäiset menevät orteen, perheelliset kuolevat isän kädestä. Eikö olisi helpompaa jättää juhlat väliin kuin menettää henkensä?

Pakkojoulu – miksi sitä vastaan ei marssita?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.