Kaasuputki

Avainsana: paavo arhinmäki

  • Haaveisto

    Eräänä päivänä H:n torin kulmalla, H:n kaupungissa eräs henkilö – ei aivan nuori, muttei järin vanhakaan – pujahti sisään nuoren älymystön suosimaan tavernaan, jonka avarat ikkunat olivat kuin akvaariolasit. Tympeä kapakoitsija tunsi vierailijan, olihan tuo uittanut viiksiään yrityksen alkoholijuomissa jo kymmenen vuoden ajan. Jälleen kerran tilasi tulija saman annoksen, jonka hän oli aina ottanut, ja kohta asiaankuuluvaa maksua köyhempänä, mutta juomahaarikkaa rikkaampana marssi nurkkapöytäänsä, jossa joukko toisia samanlaisia, poikia ja tyttöjä sekä muutamia muita, istui jo odottamassa, kaikki samalla asialla.

    He tuijottelivat tuoppejaan ja kuuntelivat, kuinka linja-autot ja raitiovaunut rämistellen ynnä kirskahdellen kiersivät punatiilistä rakennusta, jonka karuissa sisätiloissa aika tuntui pysähtyneen. Niin kuin aina. Vaan lopulta kohensi viimeisin pöytääntulija muodinmukaisia, paksusankaisia silmälasejaan ja viritteli keskustelua:

    – Mitäpä olette, kuomaseni, ajatelleet tasavallan presidentin valinnasta?

    – Minä, mainitsi heistä oikeanpuoleisin, puolueen jäsen, – annan ääneni Pekka Haavistolle.

    – Selvä, entä sinä?

    – Pekka Haavisto on ehdokkaani, muisti toinenkin sanoa kätkien Apple-merkkisen matkaviestimensä taskuunsa. – Hänellä voi olla mahdollisuudet toiselle kierrokselle.

    Puheenjohtajan roolissa myös alustaja itse tunnusti harkinneensa Pekka Haaviston äänestämistä, vaikka tavallisesti kannattaa aivan toisen puolueen kandidaatteja.

    Neljäs, pöytäkunnan vasemmassa kulmassa juomaansa pidellyt roikale, loihe mietteliäänä lausumaan:

    – Mä ajattelin äänestää Arhinmäk…

    – MIKSI SINÄ VASTUSTAT PEKKA HAAVISTOA? älähtivät toverinsa yhdestä suusta.

    Muutamissa asioissa Vihreät ovat hyvin samanlainen puolue kuin Perussuomalaiset. Molemmat ovat kasvattaneet juurensa syvälle Urho Kekkosen yksinvallan ja Neuvostoliiton vastaiseen liikehdintään eikä tavoitteita näiltä osin ole ollut tarvetta päivittää sen koommin. Kannatus on ollut joskus reippaassa kasvussa ja asiain tilaan on totuttu jopa siinä mitassa, että kyseisen linjan on ajateltu olevan Kaitselmuksen erityisessä suosiossa.

    Pyhän vapausmission kääntöpuolella on se looginen välttämättömyys, että puolueen soturit kokevat kilpailevat poliittiset toimijat ennen kaikkea vanginvartijoikseen, Pyhän Jumalan kiroamiksi bolševikeiksi. Asenne lienee yleisempi perussuomalaisessa kuin vihreässä maailmankuvassa, mutta outoja reaktioita siitä koituu molemmissa piireissä.

    Joskus käy niin, että vihreitä arvoja edustava, vaan Vihreisiin kuulumaton presidenttiehdokas saatetaan demonisoida täydellisesti, koska hän jollakin salatulla kaavalla ”riistää” puolueen omalle ehdokkaalle oikeasti kuuluvat äänet. Diplomaatin tukijoukoissa diplomaattisia pidäkkeitä ei tunneta. Sovinnollisuus hiiteen: vihreässä retoriikassa Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki kuvataan perussuomalaiseksi tappelupukariksi, joka käyttää halpamaista populismia aseenaan pyhimyksellistä Haavistoa vastaan. Netin yhteisöpalvelut täyttyvät mielipuolisilla kuvauksilla Vasemmistoliiton masinoimista neuvostoterroristeista, jotka eivät muuta teekään kuin istuvat YYA-sopimus peräsuolessaan kylvämässä ympärilleen Pekka Haavisto -vastaisia uutislinkkejä.

    Viesti on kirkas ja kuuluva: ”Älkää äänestäkö omaa ehdokastanne, niin meidän Pekka pääsee toiselle kierrokselle.”

    Strategian toimivuudesta ei ole takeita. Arhinmäki- tai vasemmistovastainen ärhentely saattaa vahvistaa kiihkeimpien Haavisto-jihadistien vaali-intoa, mutta useimpia samettitakki- ja kukkahuivihumanisteja kahden puolueen rajalla moinen sapelinkalistelu ärsyttää. Syntyy myös punasiirtymää, kun rauhantahtoisen diplomaatin tukijat vaihtavat Arhinmäen kannattajiksi tai jättäytyvät tykkänään kotiin aggressiiviseen vastakampajointiin tympääntyneinä.

    Vasemmistolle meuhkaaminen on kaiken lisäksi täysin turhaa ajanhaaskuuta Haaviston vaalityön kannalta. Suomalainen ja eurooppalainen politiikka on siirtynyt vahvasti oikealle konservatiivijytkyjen myötä. Perinteisiä sosiaalidemokraatteja ja vasemmistolaisia on lopultakin aika vähän, sieltä ei enää äänestäjiä irtoa. Kasvunvara on oikealla. Sauli Niinistön huippusuosion sulaminen vapauttaa prosentteja poliittisessa keskustassa.  Kaupunkilaiselle porvariehdokkaalle on siis enemmän tilaa ja tilausta kuin ympäristötietoiselle viherhipille.

    Pekka Haavistolla on kaikki mahdollisuudet menestyä oikeistossa. Hän vaikuttaa maltilliselta ja hyväntahtoiselta isänmaanystävältä. Haavisto on huolellisesti hionut käytöksestään särmiä, jopa fyysisesti: Koijärvi-veteraanin viikset ja nahkahousut ovat saaneet väistyä harmaapäisen saippuaoopperapatriarkan tieltä. Hän uhkuu joka suuntaan kristillistä sovinnollisuutta. Perusvihreään tapaan Pekka Haavisto on äärikiihkoton.

    Jumalan siunausta toivottava konservatiivivihreä ei ehkä olekaan ylivoimainen äänestettävä töölöläismummoille ja espoolaisinsinööreille.

    Vaalikampanjasivulla korostetaan Haaviston olevan ennen kaikkea isänmaallinen mies. Haastatteluissaan hän on alleviivannut olevansa kuplavolkkareita keräilevä formulaharrastaja. Vain Arttu Wiskari puuttuu.

    Vai puuttuuko sittenkään? Haaviston tukiryhmässä messiaanisen ehdokkaan perussuomalaista normaaliutta ylistää väkevästi Suomen tavallisin ihminen ja Wiskarin esikuva, Anssi Kela, väärentämättömällä gospelmuusikon innolla:

    Kun Pekka Haavisto matkusti Viitasaarelle tapaamaan Teuvo Hakkaraista, saimme esimerkin siitä millainen presidentti meillä voisi olla. Presidentti, joka uskoo ihmisiin ja on valmis avoimeen keskusteluun myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Presidentti, joka pystyy katsomaan tietämättömyyden lävitse ja olemaan takertumatta ajattelemattomasti heitettyihin loukkauksiin. Presidentti, joka ei näe ensimmäisenä sitä mikä meidät erottaa, vaan sen, mikä meitä yhdistää.

    Kaunopuheisen blogiryöpsähdyksen alta paljastuu pari mielenkiintoista ajatusta, jotka kertovat enemmän faneista kuin idolista. Se, että Pekka Haavisto ylipäätään puhuu Teuvo Hakkaraiselle, nähdään kautta aikojen suurisydämisimpänä humaaniutena. Piipahdus Keski-Suomessa koetaan suunnattomana sankaritekona, kunpa vain viitasaarelaiset ymmärsivät olla kiitollisia.

    Vaikka jokaisessa puolueessa syntyy väkisinkin henkilönpalvontaa oman presidenttiehdokkaan ympärille, Pekka Haaviston saamassa suitsutuksessa alkaa olla jo Steve Jobs -tason jumalointia.

    Ehdokkaaseen liitettyjen yliluonnollisten odotusten lisäksi Haaviston kampanjatiimillä ei ole kuin yksi todella vaikea ongelma: Vihreiden vasemmistoleima.

    Puolueen kannattajien enemmistö mieltää itsensä pitkälti punavihreiksi, mutta puoluejohdossa tiedetään, että Suomi on porvarillinen maa, jossa hipit eivät juhli. Kuinka ratkaistaan laajan hyväksynnän ongelma ilman, että omat hylkäävät? Parhaimpana konstinaan puolue on yrittänyt tuomita vasemmisto–oikeisto-jaon. Suomeksi se tarkoittaa, että puolueen kellokkaat hyväksyvät vallitsevan talouspolitiikan uusliberalistiset trendit sellaisenaan. Tässäkin suhteessa ratkaisu muistuttaa Perussuomalaisten vastaavaa.

    Valitettavasti viesti ei ole tavoittanut muita kuin Vasemmistoliiton jäseniä. Kansalaiset pitävät edelleen vihreitä poliitikkoja rettelöivinä kommunisteina – paitsi vasemmistolaiset, joille puolue on aivan yksiselitteisesti oikeistolainen.

    Kuka tietää, ehkä presidentinvaalit auttavat Vihreitä – De Gröna viimeinkin löytämään paikkansa poliittisella kartalla?

  • Korkeimman oikeuden rinnalle pitäisi perustaa syvin vääryys

    14

    Joulukalenteri 2011

    Kaasuputki-blogilla – ja ehkä etenkin sen kirjoittajalla – on maine kaikesta turhasta nillittävänä, herkästi ärsyyntyviä ääritahoja provosoivana perusvasemmistolaisena kaikenvihaajana ja keskiaikaista inkvisiotakin pahempana keskustelun sensuroijana.

    Sen kunniaksi:

    Lista tämän hetken suurimmista vääryyksistä

    1. Taktinen äänestäminen
      ”Joo, Paavo tuli mulla vaalikoneessa ykköseksi ja sitä mä äänestin eduskuntavaaleissakin, mutta sillä on se kasettimaksu, joka on ihan hanurista ja todistaa, että ministeri-Audi, öhö. Ja sit totanoinniinku jos Pekka Haavisto ei pääse tokalle kierrokselle, niin mä kyllä eroan Vasemmistoliiton Facebook-sivuilta.”
    2. Itäkeskuksen bussiterminaalin sadekatos
      Suomessa on satanut aina. Ilmastonmuutoksen edetessä sateet vain lisääntyvät. Itäkeskuksessa ei silti voi odottaa bussia kastumatta, koska katokset on rakennettu ohjaamaan vesiryöpyt ihmisten niskaan.
    3. N-viivat ja yhdysmerkit
      Sellaista tiedotetta ei ole keksittykään, ettei siinä olisi Microsoft Wordin luomaa automaattista luettelomerkkiä sanaliitoksissa (à la ”Da Vinci –koodi”) ja heti perään yhdysmerkkiä ajatusviivan paikalla.
    4. Vaalimökit
      Yhtään kampanjaa ei voi vetää ilman niitä, mutta kukaan ei tiedä, mihin niitä tarvitaan. Siis muuhun kuin Rautatientorin baareista konttaavien humalaisten selviämisasemiksi. Mihin ne ovatkin aivan omiaan ja minkä vuoksi ne voisikin muuttaa pysyviksi rakenteiksi – ja ottaa vaikka kaupungin tai jonkin puolijulkisen järjestön haltuun,
    5. Blogit, joissa listataan asioita
      Et muuta keksinyt? Vaikka tänään olisi ollut ihan hyvä uutispäivä, mm. siitä, miten paska paikka Lappi on.
    6. Facebook-ystäväpyynnöt tuntemattomilta tutuilta
      Mitään viestiä ei tule ystäväpyynnön saatteena, pyynnön lähettäjä käyttää FB-nimeä ”Kukko Pilli” ja profiilikuvanaan Tohtori Sykeröä. Hänen seinänsä on suljettu ulkopuolisilta ja ystävälistaa ei näytetä. Tavattiinko me viikko sitten julkkareissa vai eilen Sirdiessä?
    7. Timo Haapala
      Leif Salmén pyörii haudassaan.
    8. Reggae
      Koska reggae.

  • Santa Paavo

    13

    Joulukalenteri 2011

    Kaasuputki-blogi onnittelee tänään 35-vuotiasta kulttuuriministeriä ja toivottaa hyvää Lucian päivää kaikille!

  • Kasetti

    12

    Joulukalenteri 2011

    Hyvitysmaksu on Aalto-yliopiston eri osastojen alumnien välillä tehtävä noin kymmenen miljoonan euron vuosittainen tulonsiirto.

    Kärjistetysti sanottuna. Kyllähän te kärjistyksen tiedätte.

    Muuta osaa Suomen kansasta se ei kosketa.

    Kärjistys.

    Mistä on kyse? Hyvitysmaksu on 27-vuotias järjestelmä, jossa c-kasettien hintaan lisätään pieni ”haittavero” – hyvitysmaksu, jonka valtio kerää ja josta tuloutetaan valtaosa useille kulttuurituotantoalojen etujärjestöille ja sitä kautta taiteilijoille – muusikoille, dokumentaristeille, kuvittajille, kirjailijoille itselleen.

    Taka-ajatuksena on tietenkin ollut se, että biisien äänittäminen radiosta tai leffojen kopiointi kaverilta saattaa vähentää myytyjen tallenteiden määrää ja siten leikata sisällöntuottajien tuloja.

    Vuosien mittaan maksua on laajennettu uusiin äänen- ja kuvantallennusvälineisiin, viimeksi siis muistitikkuihin, kiintolevyihin ja kännyköihinkin riippumatta siitä, käytetäänkö niitä erityisen paljon musiikki- tai elokuvakopioiden säilyttämiseen.

    Näillä paikoin Electronic Frontier Finland lopettaa tämän tekstin lukemisen ja lähtee soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimaan kulttuuriministerin eroa tai kuolemaa. Koska Paavo saatana!

    Me muut voimme sillä välin pohtia reaalista tilannetta, johon liki 30-vuotinen kasettimaksu on johtanut. Käytännössä järjestelmä on muuttunut yhdeksi taiteen ja viihteen rahoitusmuodoksi. Toisin sanoen valtiovalta on jättänyt korottamatta veroja tai siirtämättä rahoja joltakin toiselta momentilta audiovisuaalisen taiteen tukemiseen, koska tietovälinekaupasta kertyy tarpeeksi massia.

    Toiveet järjestelmän nopeasta muuttamisesta ovat siksi turhaa puhetta. Hyvitysmaksussa on periaatteellinen ongelma, mutta moraalisena vääryytenä lisävero on pienempi kuin maksamatta jättämisen konkreettinen seuraus taiteilijoiden toimeentulossa.

    Suomeksi: Jos hyvitysmaksua ei saada kerättyä tarpeeksi, useammat taiteilijat hakevat toimeentulonsa sosiaalivirastosta ja leipäjonoista. Sen sijaan voidaan aivan hyvin olettaa, että hyvitysmaksun laajentaminen ei aja kännykkäshoppailijoita veneen alle.

    Jossain tämän rivin kohdalla kuulemme Humen giljotiinin hekumallista napsahtelua.

    EFFI ry:n kampanja näet olettaa, että on suunnilleen vihapuhetta todeta, että he ovat vastuussa kitaroitaan rämpyttelevien pilvenpolttelijahippien vuokranmaksukyvystä. Eihän hyvitysmaksua ole tähän asiaan luotu!

    Aivan oikein, eihän näin pitäisi olla. Mutta näin on. Se ei muutu muuksi, vaikka jokainen effiläinen olisi kuinka oikeassa ja koko Mannerheimintie päällystettäisiin Paavo Arhinmäkeä esittävillä lakanoilla.

    Nyt, jos tekstiä yhä lukee edes yksi sananvapaustaistelija, tehtäköön tämä selväksi:

    Hyvitysmaksujärjestelmä on nykytekniikan oloissa typerä ratkaisu. Se on jäänne, joka ei enää toteuta omaa tarkoitustaan ja jolle pitäisi tehdä täysremontti. Kopiokorvausten määrä pitäisi suhteuttaa oikeaan kopiointimäärään ja muusikoiden, elokuvantekijöiden ja muiden viihdyttäjien tulisi saada työstään oikeudenmukainen korvaus.

    Nörttien kostonhalun ymmärtää hyvin kokonaiskuvaa vasten. Vuosittain koottu hyvitysmaksusumma on valtion koko tulo- ja menoarvioon suhteutettuna niin mitätön, että sen järjestäminen olisi ollut pelkkä kynänheilautus valtiovarainministeriössä. Se, että asialle ei ole tehty mitään, kertoo päättäjien kulttuuripoliittisesta osaamisesta tai tahdosta. Tätä ei voi kaataa yhden Kasettimaksu-Paavon päälle, vaikka kuinka mieli tekisi. Etenkin, kun samainen ministeri on itse julistanut, että maksupohjan laajennus on välttämätön väliaikaisratkaisu, jonka turvin kokonaisuudistus tehdään.

    Lupausta ei ole pakko uskoa, mutta onko ”pitäkää tunkkinne” -hyökkäyskään järkevin tapa lähestyä?

    * * *

    Hyvitysmaksun vastustajien käymä kampanja on iljettävä sinänsä. Rehellisyyden nimissä pitäisi pystyä myöntämään, että pääasiallinen ongelma ei ole rahassa: jos on varaa ostaa teraisia kiintolevyjä ja uusia kännyköitä tiheään tahtiin, on varaa maksaa niistä 5, 10 tai 20 – isoimmillaan ilmeisesti 36 – euroa ylimääräistä. Etenkin, kun suurin osa taitaa tilata kamansa ulkomailta maksamatta mitään kulutusveroja Suomeen.

    Etenkin kun kampanjaa rahoittaa elektroniikkajättiläinen Verkkokauppa.com.

    Silti EFFI ry:n viestinnän kärki on sanassa ”riisto”. Ikään kuin he olisivat pellolla raatavia maaorjia, joiden selässä kasakan ruoska soi. Siis sen sijaan, että ovat tuhansien eurojen leluilla leikkiviä aikuisia lapsia. Kohtuuden nimissä edes tämän sanan he saisivat palauttaa oikeasti köyhien ja syrjittyjen käytettäväksi. Ei riistoa saa riistää riistetyiltä, se on ainoa mitä heillä on jäljellä.

    Järjestön blogissa vihjaistaan myös tekopyhästi, että mikäli valtio lopettaisi kasettimaksun keräämisen, tehokäyttäjät palaisivat takaisin suomalaisten kauppiaiden asiakkaiksi ja rupeaisivat maksamaan arvonlisäveroakin. Jos effiläisten on vaikea uskoa Arhimäen lupauksiin, on meillä muilla vaikeuksia uskoa tähän effiläisväittämään.

    Nyt, siis, olisi ollut oivallinen tilaisuus tarttua Arhinmäen tekemään avaukseen järjestelmän muuttamisesta vastaamaan c-kasetitonta nykyaikaamme. EFFI ry:n asiantuntemus olisi ollut paikallaan OKM:n neuvottelupöydissä. Lobbauksen sijaan valittiin kuitenkin vääryysretoriikan maksimointi ja hyökättiin asiasta vastaavan ministerin henkilöä vastaan.

    Hyvin trollattu, kyllä nyt kelpaa.

    * * *

    Puhuttua:

    Kirjoittaja ei saa rahaa Teostosta tai muista tekijänoikeusjärjestöistä eikä oikeastaan tunne koko aihetta.

  • Hullutusneuvottelut

    Kun Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti, ettei hän neuvottele hallitustunnustelija Jyrki Kataisen kanssa edes hallitukseen menemisen ehdoista, se palkittiin suosionosoituksin. Soinin toki juorutaan olleen omaan yksimieliseen päätökseensä tyytymätön, mutta kun jytky on puhunut, Soinikin joutuu sommittelemaan turpansa poikkeuksellisen tiukasti rullalle. Sääli sinänsä, sillä Soinilla ei oikeastaan ollut mitään motkottamista jo väistyneen hallituksen linjauksissa. Perussuomalaiset olisi sopinut kivuttomasti kepuksi kepun paikalle.

    Voittajan tuska on luettavissa sappea tihkuvista blogi- eli plokimerkinnöistä. Soinin tyyli, joka perustuu kolmen sanan kappaleisiin ja teennäiseen lupsakkuuteen, natisee jo liitoksissaan nillittäessään niin Paavo Arhinmäestä kuin Päivi Räsäsestä:

    Paavo Arhinmäellä ei ole enää takkia mitä kääntää, Paavolta puuttuu paitakin.

    Kristillisten Päivi Räsänenkin ylistää hallituspohjaa, jossa sekä vihreät että vasemmistoliitto ajavat sukupuolineutraalia avioliittoa. Oi aikoja , oi tapoja.

    Arhinmäen notkeus tuo vauhtia SKP:n kannattajakorttikeräykseen. Palefacekin kalpenee.

    Lisäys (24.5.2011): Timo Soini äityi riehumaan eduskunnan täysistunnossa, jossa Portugalille annettavan lainan takauksesta keskusteltiin. Tämän linkin takana on Arhimäen puheenvuoro. Huomatkaa Soinin rikkinäinen levy, joka hokee vain ”ensi viikosta”.

    Timo Soinin suuri suru on siinä, että hänen poliittinen uransa ei saa kruunuaan. Saavutukset hakevat jo vertaistaan ja jokin painava superministerin salkku olisi sopinut vaalivoiton päälle kuin marenki britakakkuun. Mutta nyt Veikko Vennamon ihmelapsi miettii ohimo tykyttäen, kuinka hän onnistui hävittämään loppumetreillä koko vaikutusvaltansa. Paimen vilkuilee murheissaan katrastaan: 39 kansanedustajan jättiryhmä on täynnä pässejä, jotka kieltäytyvät edes kokeilemasta, olisiko nurkkaan ajetulta Jyrki Kataiselta lypsettävissä etuja.

    Siinäpä vasta äänestäjien pettämistä! Puoluetuki ja kansanedustajapalkka kelpasi koko konkkaronkalle Kike Elomaasta Jussi Halla-ahoon, mutta ainuttakaan lupausta ei näemmä ollut edes aietta pitää.

    Ei sillä, että lupauksia olisi edes annettu.

    Samaan aikaan täipuolueet, Vasemmistoliito (14 edustajaa) ja Vihreät (10), pystyvät kiristämään kokoomusjohtajalta toinen toistaan vasemmistolaisempia klausuuleja vaaliohjelmaan. Se tuntuu ottavan erityisen koville Soinin elimistössä, koska ylisanat ajautuvat jo sfääreihin:

    Tämä on rappion toteemi, huijauksen huippu.

    Mitäpä Paavo Arhinmäki vastaisi, ellei:

    Hehehtshhh!

    Vakavasti sanottuna kun vaalivoittaja kieltäytyi käyttämästä vaalivoittoaan mihinkään muuhun kuin verorahojen imuroimiseen aatteettomalle populistipuolueelleen, tarjoutui häviäjille kultainen tilaisuus kääntää tappio voitoksi. Näin Arhinmäki ojensi Timo Soinia Kansan Uutisissa:

    Kritiikki siitä, että on muodostumassa häviäjien hallitus, osuu oikeaan, mutta näin on siksi, että vaaleissa oli vain yksi puolue, joka selkeästi voitti, ja se jättäytyi oma-aloitteisesti pois hallitusneuvotteluista

    Neuvottelut ovat kesken. Mitään ei ole vielä sovittu, mutta jo yksinomaan Vasemmistoliiton – ja Vihreiden – läsnäolo neuvottelupöydässä pakottaa Jyrki Kataisen ja pienessä määrin Jutta Urpilaisenkin reivaamaan purjeitaan pahimman uusliberalismikiiman osalta.

    Mielenkiintonen seuraus Vasemmistoliiton poliittisesta rohkeudesta on se, että vaikka Vasemmistoliitto jäisi pois hallituksesta, hallitusohjelma saattaa olla näiden neuvottelujen jäljiltä sosialistisempi kuin kymmeniin vuosiin.

    * * *

    Pieni ongelma Paavo Arhinmäellä on. Vasemmistoliiton kannattajakunnassa on fraktio, jolle puoluejohto on myrkkyä joka tilanteessa. Kun Arhinmäkeä oltiin valitsemassa puheenjohtajaksi, hänen ”tiedettiin” olevan Esko Seppäsen aivopesemä äärivasemmistolainen taistolaisrobotti. Nyt Arhinmäen ”tiedetään” syleilevän kokoomuslaista yksityistämisohjelmaa ja jakelevan Portugalille biljoonia euroja pankkitukea legendaaristen ministeri-Audien toivossa.

    Nämä niin sanotut vasemmistohakkaraiset eivät missään tapauksessa halua, että Vasemmistoliiton vaaliohjelman vaatimukset pyrittäisiin toteuttamaan. Eivät edes sitä vähää, että puoluejohto marssisi keskustelemaan näistä mahdollisuuksista pääministerikuumeessa hehkuvan Kataisen kanssa.

    Jollekin kaikki on aina väärin, vaikka koko puolueohjelma toteutuisi jokaista pilkkuaan myöten. Jos Jyrki Katainen julistaisi kesäkuun alussa Suomen sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jollakin netin keskustelupalstalla olisi tämä sama kommentti:

    Taivas varjele, mikä sieltä tulee, voi vain köyhä väki ihmetellä. Seuraavat vaalit ja ääni vaihtuu Persuille.

    Kaitselmus yksin tietää, miksi vasemmistohakkaraiset äänestävät puoluetta, jonka ne eivät haluavan käyttävän poliittista valtaa; jonka puoluejohtoa he epäilevät kaikesta pahuudesta ja jonka tavoitteita he eivät allekirjoita. Kaiken järjen mukaan heidän tulisi juuri tällaisista syistä kannattaa Perussuomalaisia, jossa puoluejohdon ei tarvitse ikinä pelätä osallistuvan politiikantekoon.

    * * *

    Facebookissa Vasemmistoliiton soturi, Karoliina Öystilä, kirjoitti tärkeän muistutuksen kaikille selkäänpuukottajille:

    Karoliina Öystilä luettuaan keskusteluja täällä, haluaisi muistuttaa vasemmistoliittolaisia sekä puolueen kannattajia ja symppareita tärkeästä oikeusvaltion periaatteesta: syytön, kunnes toisin todistetaan. Luotetaan nyt meidän neuvottelijoihin, odotetaan, että tiedetään ensin millainen hallitusohjelmasta tulee, ja päätetään vasta sitten, onko se sellainen, että voimme olla mukana. Ei revitä pelihousujamme vielä tässä vaiheessa.

  • Kantoja kaskessa

    Vaalit ovat siirtyneet siihen vaiheeseen, että puolueet ovat joutuneet lyömään kaikkein varjelluimpia valttikorttejaan pöytään. On jouduttu esittämään mielipiteitä.

    Avauksia tehdään edelleen siellä, missä kuuluukin, toisin sanoen poliittisessa vasemmistossa. Paavo Arhinmäki vertaa kapitalismia Windowsiin, mutta jättää kertomatta, olisiko kommunismissa kaikilla iPadit.

    Sosiaalidemokraatitkin ovat terhakoituneet olemaan jostakin jotain mieltä. Tosin heidän ainoa kantansa liittyy eläkeiän korotusuhkaan. Mutta se on hyvä alku.

    Kansallinen Kokoomus on Wille Rydmanin suulla sitä mieltä, että sotaveteraanit taistelivat Kansallisen Kokoomuksen puolesta. Ja ehkä myös ruotsin kieltä vastaan. Neuvostoliitto tunnetusti lobbasi pakkoruotsia.

    Perussuomalaisten mielipideilmasto vaihtelee. He eivät vieläkään ole päättäneet, pitäisikö heidän kieltää holokausti vai juhlia sitä hyvänä ja tarpeellisena tekona.

    Vihreiden ja Kristillisdemokraattien alennustilaa kuvaa parhaiten tämä ruutukaappaus Ilta-Sanomista. Sattuvasti osui mainos uutisartikkelin loppuun. Kun puolueella ei ole oikein mitään omaa sanottavaa, lainataan toisilta.

  • Joulukalenteri: Vielä on viitonen kahviin ja pullaan

    10

    Nuorsuomalaisten tavoitteet ovat täyttyneet sataprosenttisesti. Valkoisen Leijonan ritarikunnan suurmestari Osmo Soininvaara runnoi läpi lain, jonka mukaan 18–25-vuotiaiden kansalaisten toimeentulotukea voidaan pienentää alle toimeentulominimin. Säästöä tällä teolla ei saada, mutta se syrjäyttää tehokkaasti nuoret aikuiset.

    Lex Soininvaaraa on perusteltu lähinnä sillä, että Suomessa on työmarkkinatukeen sidottu ammattikoulupakko 25-vuotiaaksi asti. Blogissaan Osmo Soininvaara pyrkii tuomitsemaan onnettoman pakkohaun, mutta ketunhäntä lipsahtaa esiin kainalosta seuraavassa virkkeessä.

    Niin kauan kun tuo pykälä on työttömyysturvalaissa, vastaavan sanktion on syytä olla myös toimeentulotukilain puolella. Se alentaa toimeentulotuen 333 euroon.

    Tietenkin epäoikeudenmukaisuuden tulee olla johdonmukaista. Muutenhan jonkun usko yhteiskuntaan saattaisi vahingossa palautua.

    Vastaus siihen, miksi äärimmäisiin tilanteisiin luotua, viimeiseksi ja kaikkein vaikeimmin haettavaa ja harvoin saatavaa tukimuotoa ollaan romuttamassa, voi johtua hyvin todennäköisesti siitä, että romuttajat eivät kerta kaikkiaan tiedä, mistä on kysymys.

    Sirpa Asko-Seljavaara, vuorineuvoksen tytär ja plastiikkakirurgi, muisteli heti itsenäisyyspäivän jälkeen eduskuntapuheenvuorossaan mielikuviaan yhteiskunnan heikko-osaisten leveästä elämästä:

    Sirpa Asko-Seljavaara /kok: Arvoisa puhemies! Minä luotan kyllä täydellisesti Suomen sosiaalityöntekijöihin, että kun he löytävät tällaisen nuoren, joka on keskeyttänyt opintonsa tai työntekonsa, niin heillä on mahdollisuus sanoa, että jos et tule tänne haastatteluun ja jos en auta sinua, niin sinun toimeentulotukeasi leikataan, jolloinka tämä nuori varmasti suostuu siihen, että hän tulee ja häntä autetaan. Toimeentulotuki on käsittääkseni varsin automaattinen, sen varmaan ed. Anneli Kiljunen osaa sanoa, joka on itse sitä myöntänyt. Se on niin automaattinen, että näitä nuoria ei saa millään kiinni muuta kuin sillä tavalla, että heidät tavallaan velvoitetaan tulemaan sosiaalityöntekijän luokse. Minä luulen, että tällä lailla löytyy niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat todella apua.

    Ehkä Linnan kuuluisa booli todellakin on liian vahvaa?

    Joka tapauksessa, mikäli tämä edustaa hallituspuolueiden edustajien käsitystä toimeentulotuesta ja sen saajista, Suomen kansan tulisi melkein polvillaan kiittää pyhimysmäisiä valtiaitaan siitä, etteivät he saman tien säätäneet raipaniskuja ja pakkotyötä lapsille ja nuorille.

    Jos joku nuori kuitenkin onnistuu pehmittämään sosiaaliviraston kyynisen ihmisvihaajan kylmän sydämen ja pääsemään toimeentulotuelle ennen kuin joutuu kadulle, siitä kannattaa ilman muuta pitää kiinni kaksin käsin. Ainakin se on suositeltavampaa kuin tiukasti rajattujen opintotukikuukausien tuhlaaminen ammattitutkintoon, josta ei kuunaan aio uraa itselleen luoda.

    Muistettakoon, näet, että opintoraha on yhä leikattuakin toimeentulotukea pienempi sosiaalietuus. Kuten kaikki hallituspuolueet mitä syvimmässä yhteisymmärryksessä päättivät.

    Näin asiaa on kommentoitu:

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 3

    Ja taas täällä. Yleiskeskustelu jatkuu ja netti pätkii.
    10.34 Sampo Villanen tuomitsi junttalistan.
    10.34 Pekka Saarnio vaatii selkokieltä. Ja niin ikään ”amatöörimäisten junttalistojen” jyrkkää moitiskelua.
    10.45 Blogistikollega Kuopiosta valjastaa koko kaunopuheisuuden arsenaalinsa asiaan, joka livahti ohi korvien.
    10.48 Pohjoiskarjalainen ay-mies vaatii puheenvuorossaan ydinvoimaa, jotta ay-liike ajaisi Vasemmistoliiton asiaa eduskunnassa tai jossakin.
    10.59 Eläinten oikeuksia vaaditaan. Ilmassa on kihelmöivää köydenvetoa hippien ja duunareiden välillä. Mutta sehän vain pitää mielen virkeänä.
    11.03 Puhetta piisaa. Koskas se Victoria menee naimisiin?
    11.04 Pohjalaismies vaatii ydinvoimaa. Koko maailma hyppäsi ilmaan yllätyksestä.
    11.06 Aah, SEKSIÄ. Viimeinkin. Puolueen ehdokkaan vaalivideolle on pyydetty jotakuta toveritarta alastonmalliksi. WTF?
    11.07 Kaava-alueiden ulkopuolinen viemäröintipakko puheena, myös. Tällaisia puhutaan, kun ollaan enemmän kuin yhden asian liike.

    Välihuutoja vammaisasiassa.

    11.10 MIES ASIAA. Teemu Hiilinen vaatii naisia lopettamaan miesten pahoinpitelyt.
    11.12 Hätäkeskuspuhelu mainittu. Hiilisen mukaan PAHAT FEMAKOT ovat syypäitä miesten sovinistisiin kommentteihin.
    11.16 Toivotaan Vasemmistoliiton ja muiden vasemmistotoimijoiden yhteistyötä. Puheenvuoro lipsahtaa ylipitkäksi.

    11.32 PUHEENJOHTAJAN VALINTA. PITKIÄ, YLTYVIÄ SUOSIONOSOITUKSIA.
    11.32 SEISTEN ANNETTUJA SUOSIONOSOITUKSIA!

    11.34 Ai, joo, siis tietenkin Paavo valittiin.

    11.35 Vastavalittu puheenjohtaja mainitsee jalkapallon.
    11.39 Puoluekokous lähettää tukensa eteläafrikkalaisille slumminuorille ja osoittaa nyt seisten suosiotaan Paavolle.
    11.40 No, niin, nyt sitten vähän valintojakin. Varapuheenjohtajien valinnat.
    11.41 Risto Kalliorinne ja Aino-Kaisa Pekonen. Kumpi on kakkonen ja kumpi ykkönen? Muistetaan kuitenkin, että ”kakkonen on ykkönen”.

    Tässä välissä on syytä muistuttaa, että Seksi-Paavoa voi äänestää täällä myös toiseen, merkittävään asemaan TÄÄLLÄ.

    12.15 Niin se WLAN vaan lakkaa toimimasta, kun kone ei sitä osaa oikein tukea. Onneksi on 3G.
    12.16 Varapuheenjohtajan vaali on toimitettu, ääniä lasketaan. Sillä aikaa puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaat kehuvat itseään.
    12.23 Hämmästyttävää kyllä, miten monipuolisia ihmistuntijoita ja koko maan etua ajattelevia ihmisiä puolueesta yllättäen löytyy, kun niitä pitäisi puoluevaltuuston johtoon valita.
    12.25 Esittelypuheenvuorot olivat vähällä katketa ääntenlaskijoiden ilmestymiseen. Yleisö esti äänestystuloksen paljastamisen, sillä raahelaisen ehdokkaan puhe on kuultava.

    12.29 RISTO KALLIORINNE on valittu 1. varapuheenjohtajaksi.
    12.30 Ja taas väki osoittaa suosiotaan seisaaltaan. Oscar-voittajat kiittävät.
    12.31 Vasemmistoliitossa on pitkä perinne, että vähintään yhden puoluejohdon jäsenen on puhuttava pohjoissuomalaista murretta.
    12.33 ”Heitetään numerot roskakoriin.” Risto Kalliorinne vetoaa puoluekokoukseen, että ei enää järjestysnumeroida varapuheenjohtajia.

    12.38 Jatketaan meininkiä. Puoluesihteeriehdokkaita kannatetaan eri puheenvuoroissa, joita ei ole juurikaan valmisteltu.
    12.45 Kihelmöivän tasaisesti napsahtavat kannatuspuheenvuorot sukupuolen mukaan. Outoa, mutta mikäpä ettei. Saisikohan Reko edes yhden naiskannattajan?

    13.03 Dankku huudattaa yleisöä ydinvoimaa vastaan. Pari soraääntä vastustaa vastustamista.
    13.09 Kansainvälisiä vieraita. Islantilaisvieras haastaa skandinaaviskaa, mikä on kyllä kivan kuuloista.
    13.10 Saisivat nyt äkkiä laskea ne äänet, että pääsis lähtemään. Kohta on kiire päivän TÄRKEIMMÄN ASIAN pariin, seuraamaan kuninkaallisia häitä.

    13.25 Ja aivan yhtäkkiä ne valitsivat Sirpa Puhakan Vasemmistoliiton Mikael Jungneriksi.

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 1

    18.6.2010 11.29 Tervetuloa seuraamaan Vasemmistoliiton puoluekokouksen liveseurantaa. Juuri nyt meneillään kiihkeän jännittävä valtakirjojen tarkistus.
    11.34 Ja nyt kokouksen toimitsijat. Luvassa ei vieläkään ole hurjia orgioita.
    11.42 Salissa huutoja. Yksittäisen piirijärjestyksen muutosesitys nostaa tunteita.
    11.44 Tunnekuohut vaimenivat. Esityslistan tutkimista.
    11.45 Menettelytapasäännöt. Nice.
    11.46 Yleisössä oletettiin, että puoluekokous on sama kuin euroviisut. Esko Grekelä kumosi tämän harhaluulon.
    11.49 Paikka on muuten Rantasipi Laajavuori. Peuhunurkka Sipimaailma odottaa jo kokousvieraita.
    11.56 Oho, Paavo Arhinmäen puhe oli lipsahtaa ohi korvien, kun Kaisu Suopangin lähettämä Facebook-linkki piti tarkistaa.
    11.58 Freudian slip, Paavo? ”Kenenkään ei tarvitse sailastaa ilman hoitoa…”
    12.00 Sosiaaliturvaa tekisikin nyt mieli nakertaa.
    12.00 APLODIT!
    12.02 Mari Kiviniemi mainittu.
    12.04 Markkinat ovat hemmoteltu lapsi pörssisalin lattialla selällään huutamassa. Taas aplodit!
    12.06 Arhinmäki suomii kokoomusjohtoa, vetoaa Barack Obamaan ja mainitsee myös kansanpankin. Ja ”oikeudenmukaisempi globaali talousjärjestelmä”. Entä maailmanvallankumous? Häh?
    12.10 Progressiivinen pääomaverotus! Laajaa hyväksyntää.
    12.13 Onpa tämä poliittinen tilannekatsaus pitkä. Olisi pitänyt ottaa jotain juotavaa.
    12.14 Nyt avainsanoja. Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Bulgariassa valtio on tukenut työajan lyhentämistä, ei turhaa työntekemistä. Siinäpä olisi jotain ideantynkää Suomeenkin.
    12.17 Takuupalkkaa vuokratyöntekijöille vaaditaan. Yleisö kuuntelee naamat näkkärillä. Tämä on vakavaa asiaa, jolle ei parane hörähdellä.
    12.18 Vasemmistossa ei tykätä rikkureista. Facebook-ahtaajat saavat osakseen vähintään hiljaista paheksuntaa.
    12.20 KYMPIN TAKUUPALKKA saa taas aikaan spontaanit aplodit.
    12.23 Vasemmisto on antirasistinen puolue! RAIKUVIA APLODEJA!
    12.24 Paavon teesit pähkinänkuoressa: maahanmuuttajia on liian vähän, jotta he edes teoriassa voisivat aiheuttaa ongelmia.
    12.31 PERKELEEN NETTI. Juuri, kun Paavo vaati askeleita kohti perustuloa, tuomitsi jyrkästi ydinvoiman ja sivalsi jopa vihreitä, verkko kaatui.
    12.46 Okei, Paavo piti liikuttavan ja pitkän puheenvuoron, joka herätti ”jatkuvia, yltyviä suosionosoituksia”, joita ei ole jostain syystä kirjoitettu tähän median edustajille jaettuun puhepaperiin.
    12.52 Kalliorinne & Pekonen luovat katseita tavoiteohjelmaan. Kovasti on partisiippeja. Miksi koulussa on käytävä?
    12.53 Kalliorinne & Pekonen kuulostaa joko sketsisarjalta tai lastenkirjalta. On tää kyllä lystikäs puolue.
    12.58 Sirpa Puhakka vielä siirtää lounaalle lähtöä omalla puheenvuorollaan. Alkuasukkaat käyvät levottomiksi.
    13.01 ONNEA VATAK. Teidät on noteerattu.
    13.02 Mitämitä? ”Kaikki eivät ole vielä sosiaalisessa mediassa”. KYLLÄ OVAT. Facebookin ulkopuolella ei ole elämää.
    13.05 No, tätä riittää. Jos vaikka kahvilla kävis.

    13.20 Ai, täällä on vielä joku infopläjäys? Hyvin hiljaisella äänellä puhuva toimittaja kysyi, miksi Paavo Arhinmäki ”niin kovasti roimi” Vihreitä. Arhinmäki vähättelee. Eihän se niin isosti ollut puheessa. Mutta toki vihreätsitoutumattomat toimittajat tarraavat tähän ensimmäisenä.
    13.28 Miten Paavo Arhinmäki on onnistunut vuoden aikana puheenjohtajana? Eipä ongelmaa. Tarttis saada jengiä liikkeelle vaan.
    13.30 Lounas. VIIMEINKIN.

    Sovitaanko, että eka satsi oli tässä? Lisää luettavaa, jahka taas jaksetaan.

    Lisää osassa 2, täällä.

  • Suomen seksikkäin Paavo

    Pekka Saurin huomio Vihreässä Langassa esitettynä kahdella sorsalla. Kuva: wili_hybrid / Flickr
    Lukijakilpailu!

    • Ensimmäinen, joka keksii apulaiskaupunginjohtajan tolkuttoman arvoituksellisen pilakuvan mahdollisen jujun, voittaa – no, jotain ilmaista ja aineetonta, kuten vaikkapa kunniaa. | Just joo (Vihreä Lanka)

    Seksiä!

    Mitä yhteistä on Ilkka Alangolla, Samuli Edelmannilla, Aleksei Eremenko Jr:lla, Janne Erjolalla, Joel Haahtelalla, Aku Hirviniemellä, Jouni Hynysellä, Sami Hyypiällä, Mikael Jungnerilla, Anssi Koivurannalla, Mika Lehkosuolla, Antti Reinillä, Sebastian Rejmanilla, Carl-Kristian Rundmanilla, Tuomo Ruudulla, Sami Saikkosella, Ville Valolla, Esko Valtaojalla, Anssi Vanjoella, Ilkka Villillä ja Stefan Wallinilla? No, tietenkin…

    • … he kaikki häviävät Paavo Arhinmäelle Eeva-lehden äänestyksessä Suomen seksikkäimmän miehen tittelistä, kunhan vain jokainen tekee velvollisuutensa ja käy klikkaamassa Seksi-Paavon kisan kärkisijalle. | Äänestä Suomen seksikkäin mies! (Eeva)

    Muuta käsittämätöntä ja pelottavaa viime päiviltä:

    Uutisia tekniikasta:

    Lisäksi kyseinen uutinen on väärä

    Taloussanomat esittelee mielenkiintoisen – ja faktuaalisesti virheellisen – vertailun mainitsemalla, miten vähän Nokian ihmepuhelinta on myyty verrattuna täysin erilaiseen, eri markkinoille suunnattuun kuluttajatuotteeseen.

    Toisin sanoen:

    • Kokoomuksella on noin 40 000 jäsentä. SAMAAN AIKAAN KIINAN KOMMUNISTISEN PUOLUEEN JÄSENMÄÄRÄ ON 76 MILJOONAA. | Nokia N900 floppasi (Taloussanomat)