Kuukausi: syyskuu 2013

Luonnos sanakirjaksi

Viime päivien aikana on ilmennyt, etteivät kansalaiset tienneet edes niin yksinkertaista asiaa kuin hullunkurisen Hetero Pride -tapahtuman järjestäjien äärioikeistolaisuutta. Asiasta on syytetty joukkoviestimiä, jotka ovat olettaneet liian rohkeasti, että tokihan peruskoulutettu kuluttaja tunnistaa väärentämättömän hulluuden ilman eri selitystäkin, kun sellainen telkkarissa esitetään.

Kun monissa muissakin yhteyksissä on ilmennyt ongelmia ymmärtää käsitteitä, kantaa Kaasuputki nyt kortensa kekoon ja tarjoaa pienen sanaston, jonka avulla ainakin yleisimmät ja aivan erityisesti poliittisessa oikeistossa viljellyt termit saattavat aueta.

Uusia sanoja saa myös ehdottaa sanastoon lisättäväksi. Täsmennykset ja korjaukset ovat tervetulleita.

Austerity Romanian kommunistisen puolueen pääsihteerinä vuodet 1965–1989 toimineen Nicolae Ceaușescun luonnostelema oppi, jonka mukaan julkisen velan pois maksaminen on tärkeämpää kuin ihmisten henkiinjääminen. Austerity on hyvin suosittu länsimaissa, jossa teoriaa on täydennetty kieltämällä yhteisö- ja pääomatuloverojen korottaminen.
 
Demla 1. Vuonna 1954 perustettu puolueisiin sitoutumaton oikeuspoliittinen yhdistys.
2. → Maahanmuuttokriitikoiden saamien tietojen mukaan → kulttuurimarksismia, → feminismiä ja → homosaatiota levittävä huippusalainen maanalainen järjestö, johon kuuluu useita oikeuslaitoksen johtavia virkamiehiä, presidentti ja useimmat hallituksen jäsenet, median ylin johto ja monet muut tärkeissä luottamus- ja virkatehtävissä toimivat yhteiskunnan avainhenkilöt. Demla hallitsee viestimiä, lainsäädäntötyötä, oikeuskäytäntöjä ja ennen kaikkea supermassiivista → mokuklusteria.
 
Eliitti Luku- ja kirjoitustaitoinen väestö, joka ansaitsee leipänsä työskentelemällä kirjoituspöydän ääressä ruutukaava-alueelle sijoittuvissa yrityksissä tai virastoissa. → Kansan vastakohta. → Feministit ovat aina eliittiä.
 
Feminismi Aate jossa yksilöt pyritään vapauttamaan kulttuuriin ohjelmoitujen sukupuolinormien pakkopaidasta. → Maahanmuuttokriitikoiden harhamaailmassa feministit ovat → Demlaan kuuluvia → kulttuurimarksisteja, jotka saavat toimeentulonsa → mokuklusterista.
 
Hetero Pride Kourallinen kylähulluja vaahtoamassa → homosaatiosta. Aiheuttaa kulutuspiikin → popcorn-kaupassa, koska asialla on korkea viihdearvo.
 
Homosaatio Julkisessa keskustelussa esiintyvä pyrkimys käsitellä yksilöitä tasa-arvoisesti synnynnäisistä ominaisuuksista riippumatta. Aiheuttaa → Hetero Pride -porukassa vaikeasti määriteltävää levottomuutta. Termi on keksitty alkujaan haukkumasanaksi → maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa, jossa sillä tarkoitetaan → kulttuurimarksismia.
 
Hyvinvointivaltio → Kansallisvaltio, jossa julkinen valta viimekädessä huolehtii siitä, että jokainen kansalainen kuuluu keskiluokkaan. Korvattu sittemmin → hyvinvointiyhteiskunnalla.
 
Hyvinvointiyhteiskunta → Kansallisvaltio, jossa julkinen valta toivoo, ettei kukaan huomaa → hyvinvointivaltion tuhoutuneen → austerity-politiikan takia.
 
Kansa Kaikki ne → kansallisvaltiossa asuvat ihmiset, jotka eivät ole → eliittiä tai → ulkomaalaisia. → Populistien sanastossa kansalla tarkoitetaan erityisesti teollisuusammateissa työskenteleviä tai työttömiksi jääneitä 25–55-vuotiaita heteroseksuaalisia, valkoihoisia miehiä, joiden ruokavalio on eläinperäinen ja oletuskulkuneuvo henkilöauto.
 
Kansallisvaltio Mielivaltaisesti historian saatossa rajattu maantieteellinen alue, joka perustelee olemassaoloaan paikallisen → eliitin pilvipäissään kehittämällä fantastisella mytologialla. → Maahanmuuttokriitikot uskovat mytologian olevan kirjaimellisesti totta.
 
Kulttuurimarksismi → Maahanmuuttokriitikoiden kehittämä sateenvarjotermi, jolla viitataan kaikkeen hiukan outoon ja pelottavaan. Kulttuurimarksismia ei ole tietenkään oikeasti olemassa. Ks. myös → homosaatio.
 
Maahanmuuttokriittisyys Ulkomaalaisvastaisuus, jolla on yleensä joko rasistinen tai seksistinen motiivi. Useimmiten maahanmuuttokriitikko väittää olevansa heteroseksuaalinen mies, joka vain sattumalta ei kykene ajattelemaan mitään muuta kuin itsevarmoja tummaihoisia miehiä kookkaine peniksineen. Useimmat maahanmuuttokriitikot ovat → uusnatseja.
 
Mokuklusteri Kuvitteellinen kymmenien, ehkä satojen miljardien eurojen liiketoiminta, joka kustannetaan veroin, veikkausvaroin ja julkisella velalla. → Maahanmuuttokriitikoiden hahmottelemassa fantasiassa → Demlan ylläpitämä toiminta tuhoaa → hyvinvointivaltion, jotta klusterin työntekijöille saataisiin miljoonapalkkiot ja → ulkomaalaisille ostettaisiin televisioita.
 
Natsi Toisen maailmansodan jälkeen kielletyn Saksan kansallissosialistinen työväenpuolueen jäsen tai kannattaja. Ks. → uusnatsi.
 
Popcorn Paahtomaissi alias paukkujyvä. Yleisötilaisuuksissa, kuten urheilukilpailuissa ja elokuvaesityksissä suosittu suolainen pikkunaposteltava. Ks. myös → Hetero Pride.
 
Populismi Oppi jonka mukaan → kansa on niin tyhmää, että sille pitää puhua kuin taaperoille. Populistinen retoriikka perustuu → vihapuheeseen.
 
Tsoukki → Vihapuhe, josta ei haluta ottaa vastuuta. Ei pidä sekoittaa → vitsiin.
 
Ulkomaalainen → Populistisessa kielenkäytössä tummaihoinen tai -hiuksinen.
 
Uusnatsi → Natseista kiinnostunut yksilö, tavallisesti mies, joka torjuu elämänhallintaongelmiaan masturboimalla supersankarifantasiansa kiihottamana.
 
Vihapuhe → Populistien harjoittama puhetapa, jossa yllytetään ihmisiä syrjimään, kiusaamaan, kiduttamaan tai tappamaan toisia, ihonväriltään, seksuaaliselta suuntautumiseltaan, uskonnoltaan tai millä tahansa perusteella puheenkuulijasta erottuvia ihmisiä.
 
Vitsi Hauska juttu. Ks. → tsoukki.
 
Välttämättömät rakenteelliset
uudistukset		 Ks. → austerity, → hyvinvointiyhteiskunta.

 

Hyvältähän se pieru omaan nenään haisee

Pohjois-Pohjanmaalla asuu murheellinen kansa. Kaukana ovat etelän viljavat lehtomaisemat ja kiihkeästi sykkivät metropolit. Marto maa ei ruoki asukkaitaan – aikojen alusta pohjoisen ainoa rikkaus ollut Kainuun ja Itä-Lapin metsistä hakattu vihreä kulta. Erämaat onkin tukki kerrallaan uitettu maalikyliin paperitehtaiden raaka-aineiksi.

Tätä nykyä savottalegendojensa raunioilla kaljoittelevat sellutyöläiset ja heidän maalaisserkkunsa käyttävät lukuisat luppotuokionsa tasan kahteen asiaan: neekerivitsien kertomiseen ja sen arvailuun, milloin Stora Enso ajaa alas lopunkin tuotantonsa. Kaikki näet tietävät, ettei kitukasvuista peräpohjalaiskuusikkoa ole mitään mieltä yrittää viljellä ainakaan metsäteollisuuden tarpeisiin.

Tunnettuja pohjoispohjalaisia: Olli Immonen, Ari Paulow, Junes Lokka, Tuulikki Ukkola, Tuomas Enbuske, Piia-Noora Kauppi, Lyly Rajala, Raimo Sailas.

Olosuhteiden ankaruus heijastuu ihmisluontoon. Eivät pohjoispohjalaiset ole muita suomalaisia pahemmin geneettisesti rappeutuneita – mikä ei ole paljon sanottu – mutta hallaisessa Iijokilaaksossa selviytyäkseen on uudisraivaajan pitänyt kitkeä luonteestaan pois kaikki monimutkaiset ajatukset ja mukautua täydellisesti paikalliseen machokulttuuriin, joka perustuu tietämättömyydellä ylpeilemiseen, heikommille nauramiseen ja vammaisten potkimiseen.

Sillä ei ole merkitystä, onko ihmistaimi putkahtanut maapallolle Oulaskankaan synnytysosastolla vai muuttanut Oulun seudulle vasta aikuisiällä – tervakaupungissa kansalainen käy läpi lyhyen sopeutumisprosessin ja muuttuu leppoisasta liberaalista väärentämättömäksi mulkuksi.

Näin ainakin, mikäli mielikuvansa ankkuroi näkyvimpiin pohjoispohjalaisiin mielipidevaikuttajiin.

Syvimmällä oululaisuuden suonsilmäkkeessä on paikallinen media, jonka tulee toimialansa kriiseistä selviytyäkseen omaksua linjakseen poronhoitoalueella kukkiva ihmisviha. Siksi läänin johtavalle sanomalehdelle haetaan aina päätoimittaja mediakentän luiskaotsaisimmasta luolamieskannasta.

Nykyinen päätoimittaja Markku Mantila on suorastaan koko maakunnan unelmavävy.

Ymmärtääksemme, miten Mantila kirjoittaa, meidän on kuviteltava, miten hän vapauttaa suolikaasunsa. Hän ei taatusti päästä ujoa tuhnua ilmakehään, vaan päristelee peräpukamat hölskyen roimat raidat kalsareihinsa. Kun paheksuvat päät kääntyvät äänen ja hajun suuntaan, hän ei pyydä rupsuaan anteeksi tai edes teeskentele syytöntä, vaan höhöttelee äänekkäästi ja löyhyttelee kaksin käsin rikinkatkua ympärilleen. Hän tietää, että siitä Oulun ja koko Pohjois-Pohjanmaan kansa tykkää.

* * *

Markku Mantila on syntynyt vuonna 1964 Kuopiossa. Hän saattaisi olla päätoimittaja jossain kotiseutunsa viestimessä tai vähintään herrahississä Etelän Mediassa, mutta ties minkä synnin palkkana asuu nyt Oulussa ja tekee työkseen Kaleva-lehteä. Tässä toimessaan hänellä on velvollisuus kaivautua sielunsa syövereihin, löytää sieltä pilaantunut nakkimakkara kädessään suljetulla tehtaanportilla Viikonloppuisää hyräilevien heteromiesten hiljainen tuska ja lapioida aiheesta haisevimmat parahdukset pääkirjoitussivulle.

Kun Emilia Kukkala ja Lilja Tamminen (muiden muassa) esittivät vuosi sitten kritiikkiä kaikkeinheteroimman presidentti Sauli Niinistön lanseeraamaa helvetin tavallisten asioiden kampanjaa kohtaan, Mantila oli ensimmäisten joukossa motkottamassa ”pienille vihreille naisille”, jotka tunkevat näsäviisaat nokkansa aikuisten miesten johtamiin Tärkeisiin Asioihin.

Enteellisesti ”Suhteellisuus kateissa” -otsikon saanut pääkirjoitussivun kolumni jatkoi ihan tavallisten nuorten syrjäytymiskampanjasta ilman minkäänlaista aasinsiltaa suoraan ydinvoimaan, joka tietenkin on toinen asia, mistä ”sosiaalitantat” eivät ymmärrä mitään. Mantila täsmentää vielä uudelleen, että ”kiukkuiset vihreät naiset” ovat hirvittävä vitsaus. Sekä tietenkin Paavo Arhinmäki.

Kyseessä ei ollut mikään yksittäinen kännikolumni, jollaisia toimittajilta herkästi lipsahtelee printtiin asti, vaan vakaumuksellinen kanta. Mantilan mielestä syntyminen vuoden 1964 jälkeen merkitsee parantumatonta nuoruutta, jonka oireita voi korkeintaan lievittää taukoamattomalla sormenheristelyllä.

Kun ministeri Paavo Arhinmäki osoitti äärimmäisen varovaisesti mieltään Venäjän vainoharhaisia syrjintälakeja vastaan ja sai kollegaltaan Ville Niinistöltä vieläkin varovaisempaa kannustusta, Kalevan päätoimittajan pajatso tyhjeni tykkänään.

Mantila muisti taas kerran olevansa suorastaan kansakunnan isä. Onhan hän peräti 12 vuotta vanhempi kuin vastuulliset ministerit. Tämä ikäetuoikeus antaa hänelle mahdollisuuden kuitata valtioneuvoston keski-ikäisten jäsenten puheenvuorot nulikkamaisuuksina:

Nuoruuden kapinallisuus tuntuu palavan ministereiksi nousseissa miehissä edelleen korkealla liekillä. Auktoriteettien vastustaminen kiehtoo.

Nuo räkänokkaiset kakarat (s. 1976), ovat ”unohtaneet olevansa nyt auktoriteetteja”, keksii Mantila. Vaaleilla valittuja vallankäyttäjiä, joiden ”keinovalikoimaan kuuluu muutakin kuin marssiminen mielenosoituskulkueessa tai itsensä köyttäminen keloon suon reunalla”. Mitä nämä esimerkit sitten ikinä ovatkaan tarkoittavinaan.

Lopuksi Mantila vielä mitä hurskaimmin puhkoo reikiä pojankloppien puolustukseen vetoamalla kaikkien kovapalkkaisten päätoimittajien rakkaimpaan mielikuvitusystävään, tuntemattomaan työttömään duunariin:

Kansaa voi kosiskella muutenkin, esimerkiksi vierailemalla yt-neuvotteluista ilmoittaneen tehtaan työntekijöitä tukemassa, kuten vasemmistossa aiemmin tapana oli.

Huikeimman lakipisteensä Markku Mantilan tytöttelyt ja pojittelut tavoittivat toista viikkoa myöhemmin, kun päätoimittajalle paljastui, että keskeinen Wikileaks-informantti, silloinen Bradley Manning, on ilmoittanut olevansa transseksuaali transsukupuolinen ja nykynimeltään Chelsea.

Mitäpä väliä, että Manning tuomittiin kymmeniksi vuosiksi vankilaan sananvapauden marttyyrinä tai että hänen vastapuolellaan harjoitetaan mitä räikeimpiä perusoikeuksien loukkauksia. Kalevassa tiedetään, ettei lukijoita kiinnosta muu kuin se, onko Manningin pikkuhousuissa enää pippeliäkään jäljellä.

Siispä Mantila laati tämän viestin ihmiskunnalle:

Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi. Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä.

Kansa älähti. Eikä tästä voi kansaa syyttää. Chelsea Manning jäi kiinni tietovuodosta, ei vetoketjustaan. Vuoto on ollut harkittu teko ja siitä voidaan taittaa peistä puolesta ja vastaan maailman loppuun asti. Sen sijaan Manning ei ole valinnut osaansa naisten tai transsukupuolisten edustajana. Hänen sukupuoli-identiteetillään ei ole mitään tekemistä Wikileaksin kanssa. Manningin sijaan Markku Mantilan julkituoma naiskuva kertoo kaiken päätoimittajasta itsestään.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin, huomautettakoon se pontevasti ennen kuin oman elämänsä marttyyrit rientävät paikalle siteeraamaan George Orwellia ja ynisemään sananvapaudesta. Jokainen on vapaa ajattelemaan toisten ihmisten pissavehkeistä niin rumasti kuin omatunto siimaa antaa. Tätä vapautta ei voi pois ottaa.

Mutta Markku Mantila ei valitettavasti ulosta suunsa kautta ihan vain Markkuna taloyhtiön lenkkisaunassa, vaan päätoimittajana pohjoisen Suomen suurimmassa joukkoviestimessä. Hän johtaa satojentuhansien ihmisten mielipiteenmuodostusta. Hänen pitäisi pystyä edes alkeelliseen harkintaan ulostuloissaan.

* * *

Kalevan päätoimittajan Manning-lohkaisussa on päällimmäisenä näkyvän loputtoman typeryyden alla myös toinen, synkempi taso. Mantila näet uskoo, että selittämällä typeryyden vitsiksi sen typeryys maagisesti katoaa. Näinhän ei käy tosielämässä. Oikeasti Mantilan vitsailusta seuraa vain vitsailun kuolema.

Haastatteluvastauksissaan kaikille Suomen joukkoviestimille Mantila ei ole lainkaan pahoitellut heittolaukaustaan, vaan päinvastoin ylpeillyt sillä. ”Sain muutamaan lauseeseen asian tiivistettyä. Tykkään, että lohkaisu oli aika hyvä”, päätoimittaja kertoo Yleisradiolle.

Toisin sanoen loukattuaan naisia, transseksuaaleja transsukupuolisia, sananvapautta, oikeustajua ja hyvää makua Mantila päätti vielä loukata myös huumorintajua.

STT:lle Mantila selittää pökälettään tällä:

Suomessa on ollut kautta aikain stereotypioita siitä, että livertely ja lavertely kuuluvat naisille. Se stereotypia elää vieläkin, osin jopa aiheesta. Sitten on tämä Manningin touhu. Tässä on kaksi tienhaaraa, jotka risteävät.

Todistettuaan olevansa valantehnyt sovinisti päätoimittaja vetoaa vielä viimeiseen valttikorttiinsa eli sananvapauteen. Ei tietenkään sellaiseen sananvapauteen, jolla on journalistista merkitystä ja josta voi joutua amerikkalaisvankilaan, vaan tähän oululaismalliseen. Hyvältähän se oma pieru omaan nenään haisee. Markku Mantila heittäytyy ääripersuksi ja puolustaa sananvapauttaan vetoamalla ”liialliseen poliittiseen korrektiuteen”:

Se, mistä on kenties kauhistuttu, on se, että vähemmistöjä pitäisi Suomessa pitää ihan pumpulissa. Ei sekään ole oikein. Herkkyys, jolla näihin tartutaan, on minusta ylikorostettua.

Mantilan mukaan vain ääripäät merkitsevät. Jos ei täysin rinnoin yhdy hänen hurtinrempseään huumoritulkintaansa, syyllistyy ”vähemmistöjen” – kuten naisten? – ylisuojelemiseen.

Eivätkä naiset suojelua kaipaa, jos asiaa kysytään kaikkia maailman naisia omalla ilmoituksellaan edustavalta toimittajakollegalta. Laitaoikeistolaiseen – ja kuinka ollakaan, pohjoispohjalaiseen – toimittajaperheeseen syntynyt Sanna Ukkola aloittaa esseensä kertomalla matkastaan Afrikka-nimisessä maassa. Siellä poliisi vaati lahjuksia eikä korruptiosta kirjoittavaa riippumatonta lehdistöä ollut. Päinvastoin kuin Suomessa:

Emme joudu hengenvaaraan, eikä meitä heitetä tyrmään, jos kirjoitamme kriittisesti valtaapitävistä.

Mutta voi! Ukkolan maailmalta putosi pohja, kun hän palasi Suomeen ja sai kuulla, miten toimittajatoveria oli juljettu arvostella. Vieläpä aivan julkisesti, sosiaalisessa mediassa. Tuomio oli selvä: tämä närkästyneisyyden aalto on prikulleen sama asia kuin väkivaltainen sensuuri diktatuurivaltiossa.

Hallitus ei Suomessa heitä toimittajia tyrmään, mutta ällistyttävän moni on valmis sysäämään väärinpuhujat henkiseen eritysselliin.

Sensuurin ja vaikenemisen vaatimuksista on tullut sananvapauden mallimaassa arkipäivää.

Tämän roiman hyperbolansa yhteydessä Ukkola on tainnut unohtaa, mitä itse kirjoitti pari riviä aikaisemmin:

Mitä keinoja on enää reagoida todellisiin ihmisoikeusloukkauksiin, jos koko verbaalinen arsenaali on jo käytetty puolivillaisten vitsien torjuntaan?

* * *

Mainittakoon lopuksi, että kirjoittaja ei oikeasti pidä kaikkia pohjoispohjalaisia rehvakkaina idiootteina. Kyseessä on tietenkin vain humoristinen kärjistys.

Vitsiksikin voisi sanoa.