Maa oli musta kuin avoin hauta. Taivas oli kietonut sen loputtoman harmautensa käärinliinoihin. Neljäs adventtisunnuntai satoi Hausjärven yllä kuin koko luomakunta itkisi. Neea Kalpio ei itkenyt. Hän oli itkenyt vuosia. Ne kyynelet riittäisivät yhden ihmiselämän tarpeiksi. Tottuneesti niin kuin aina neljänkymmenen palvelusvuotensa aikana Neea auttoi heikkojalkaisia vanhuksia istumaan palvelukeskuksen ruokalan ikuisesti yhtä epämukaville tuoleille. Pari […]
Kategoria-arkisto:proosa
Sysmäläinen rehtori ja sosiaalisen median arvoitus
– Pienet harmaat aivosoluni kihelmöivät innosta, mon ami, Hercule Poirot sanoi. Hiljainen kapteeni Hastings keskittyi ajamiseen. Hän ei ollut varsinaisesti juttutuulella. Valtatie 4:ltä kääntynyt kärrypolku luikerteli kohti suunnattoman Päijänteen rikkonaista rannikkoa. Lumimyrsky oli monin paikoin peittänyt kaikki tiemerkinnät ja opastekyltit. Hastings olisi mieluummin ollut vaikka valloittamassa Intiaa takaisin imperiumille. – Hastings, käydään läpi tosiasiat, Poirot […]