Avainsana: eduskuntavaalit

  • Veronikan kaksoiselämä

    ”Honkasalo tunnetaan sosiaalisessa mediassa kärkkäänä mielensäpahoittajana, jonka ulostulot ärsyttävät monia.”

    Verkkouutiset


    Kokoomuksen puoluejulkaisu Verkkouutisten toimittaja ei kyennyt kirjoittamaan vaalianalyysiä solvaamatta VTT Veronika Honkasaloa henkilökohtaisesti.

    Ei mikään ihme. Honkasalo on vaalien ennakkosuosikki, josta povataan Helsingin kolmatta vasemmistoedustajaa ja enemmän kuin tervetullutta vahvistusta eduskuntaryhmän harvalukuiseen työläistohtorikohorttiin.

    Mutta aloitetaan ensin pierusta.

    Kaikki pierevät, mutta jotkut oppivat jo varhain, että väkijoukossa pieraisemisen ensimmäinen sääntö on kysyä, kuka pieraisi.

    Identiteettipolitiikka – se on vähän niin kuin pieru. Siitä syytetään herkimmin toista juuri silloin, kun sitä tekee itse. Suomalaisessa yhteiskunnassa pahimpia piereskelijöitä ovat perussuomalaiset, kokoomuslaiset, Matti Apunen ja koko joukko muita samanlaisia elinkeinoelämän likaisten temppujen osastolle palkattuja populisteja – kutsuttakoon heitä tässä tilanpuutteen vuoksi vaikkapa toimittajiksi. Siis kaikki nämä sannaukkolat ja ivanpuopolot, jotka lyhentävät asuntolainaansa lällättämällä jokaiselle ajatukselle pienentää Suomen ja suomalaisten hiilijalanjälkeä.

    Tälle rikinkatkuiselle konkkaronkalle ominaista on syyttää vasemmistoa ja vihreitä ”identiteettipolitiikasta”. He yrittävät nollata kaiken keskustelun ilmastonmuutoksesta muunsukupuolisten kokemaan syrjintään vain kuittaamalla puheenvuorot ”hyvesignaloinniksi”, jossa myyttiset suvaitsevaiset rakentavat kuplaa ympärilleen. Ikään kuin yksikään punavihreä kansalaisvaikuttaja haluaisi tehdä – sanokaamme – vegaaniruokavaliosta vain harvojen ja valittujen elitistien snobiruokaa.

    Ei, tässä keskustelussa on tasan yksi kupla ja sen ovat ympärilleen piereskelleet todellisuuskielteiset konservatiivit. Ja voi pojat, kuinka he yrittävät osoitella kaikkia ympärillään.

    Jokin tällainen kuvio on piinannut Veronika Honkasaloa jo vuosikaudet. Vuodesta 2011 politiikassa vaikuttanut nuorisotutkija on yhä uudelleen joutunut tuntemaan nahoissaan, millainen Justiina-rooli setämediassa on varattu akateemiselle naisfeministille. Eikä sillä ole mitään merkitystä, mitä sukupuolta hänen arvostelijansa itse kokevat olevansa. Hehän tekevät vain työtään.

    Merkittävimpänä hahmonmurhaajana toiminut Suomen Kuvalehti päätti rakentaa ”Veronika Honkasalo” -nimisen nalkuttavaa akkaa esittävän olkinuken jo vuosia sitten. Lokakuussa 2015 ilmestyneessä artikkelissa jutun laatineet toimittajat maalasivat kuvan hirviöstä:

    ”Honkasalo on ammatiltaan nuorisotutkija, kuntapoliitikko – ja suurimman luokan loukkaantuja.”

    Suomen Kuvalehti


    Perustellakseen poskettoman väitteensä he sukelsivat Twitteriin ja laskivat yhden kuukauden ajalta 53 tapausta, joissa Honkasalo oli heidän määritelmänsä mukaan ”loukkaantunut”. Omituinen henkilöönkäyvä hyökkäys osui kauniisti täsmälleen Yleisradion lähettämän Ajankohtaisen Kakkosen teemaillan kohdalle. Honkasalon Twitter-aikajanalla oli näytteenottokuun ajalla pitkä jono yhtenä iltana hashtagilla #a2ilta varustettuja kommentteja. Ne oli osoitettu ohjelmalle täsmälleen niin kuin Yleisradio oli teemaillan katsojien toivonut tekevän.

    Mikäli Suomen Kuvalehden tutkivan journalismin huippukaksikko olisi käyttänyt työajastaan edes yhden kahvitauon katsoakseen, millaista sisältöä #a2ilta-hashtagin kanssa tuolloin kirjoitettiin, he olisivat älynneet, ettei Honkasalon kontribuutio yleiseen keskusteluun ollut edes erityisen raskauttavaa, saati ”loukkaantunutta”.

    Joka tapauksessa arvovaltainen julkaisu oli myrkyttänyt kaivon onnistuneesti. Sekä joukkoviestimet että poliitikot ovat kuvitelleet sen jälkeen voivansa vähätellä Honkasalon ulostuloja samalla ad hominem -kortilla. Ikään kuin ilmastonmuutos ei tuhoaisi lastemme tulevaisuutta, jos vain näytämme kieltä Veronika Honkasalolle.

    Vaikka tämä on Honkasalon itsensä kannalta aivan väärentämätöntä kiusaamista ja pahimmillaan jopa vainoamista, se kertoo myös jotain hyökkäystä masinoineista toimittajista takapiruineen.

    He pelkäävät Veronika Honkasaloa. He pelkäävät Veronika Honkasaloa aivan saatanasti.

    He tietävät, että Veronika Honkasalo ei päästä heitä helpolla. Häntä ei voi istuttaa ministeri-Audin takapenkille nakkimuki kourassa ja odottaa, että hän tästä onnellisena tukisi mitä tahansa kyykytyspolitiikkaa.

    Honkasalon toimintaa vähänkin seuranneelle puheet ”ammattiloukkaantujasta” ovat käsittämättömiä. Honkasalo tekee työtään mahtavalla pauhulla ja paatoksella, mutta ikinä – ikinä – hän ei ole heittäytynyt uhriksi maahan makaamaan. Hän on taistelija, ei marttyyri.

    Tämä on oikeistopoliitikoille tuntematon ajattelutapa. Porvaristossa ja aivan erityisesti miesväen keskuudessa ei ole totuttu eriäviin mielipiteisiin. Siksi jokainen poikkipuolinen kommentti tai aivan asiallinen vastaus koetaan oitis pahoinpitelyksi. Etenkin naisen suusta kuultuna. Mikä sitä ämmää vaivaa? Sosiaalinen media ja poliisin tutkintapyyntömapit ovat yhtä loputonta Raatteentietä sinisen miesverensä poliittisen dialogin hangelle vuodattaneita miehiä hennoista lukiolaislibertaareista vantteriin poliisikansanedustajiin. Voih! Ikävä vasemmistolainen poliitikko julkesi korjata heidän rikkumattomia miestotuuksiaan, tämähän on silkkaa stalinismia! Uli uli uli!

    Veronika Honkasalo ei ulise. Mitä se hyödyttäisi? Hän tutustuu ongelmaan eikä sen jälkeen säästele voimiaan yrittäessään korjata sen. Tämä yhdistelmä viileää tutkijaa ja palavasieluista poliitikkoa tekee Veronika Honkasalosta Suomen ja lopulta koko maailman suuren toivon ja mahdollisuuden. Myös niille, jotka juuri nyt käyttävät kaiken valveillaoloaikansa vähätelläkseen hänen politiikkaansa.

    Kaasuputki tukee Veronika Honkasalon ehdokkuutta eduskuntavaaleissa 2019.

    Viimeinen ennakkoäänestyspäivä tänään tiistaina 9.4. Vaalipäivä sunnuntaina 14.4. Veronika Honkasalo on ehdolla Helsingissä numerolla 7.

  • Kaasuputki äänestää

    Ennakkoäänestys on ohi, mutta vaalipäivä edessä. Ne todelliset vaalit. Äänestäminen arkipäivänä lounastauolla tai töiden jälkeen postissa on hätähousujen hommaa. Premature election, kuten sanoisimme kansalliskielellämme englannilla. Touhu on ymmärrettävää, jos on vaalipäivänä työvuorossa, mutta muuten ennakkoäänestäminen on vähän niin kuin kävisi maistraatissa vihillä, vaikka kihlapari kuuluisi kirkkoon.

    Säädylliset ihmiset käyttävät äänioikeutensa oikealla äänestyspaikalla oikeana äänestyspäivänä. Se on paitsi kunniakas perinne myös hyvää kuluttajansuojaa: vaalisunnuntaina kaikki kampanjan aikaiset kuprut ynnä skandaalit ovat selvinneet ja salarakkaat sekä vaalivauvat haastateltu. Vaalipäivän ääni on vakaan ja harkitsevan ihmisen huolellisesti punnittu kannanotto.

    Pyhänä virastotalon huoltoyhtiön irakilaiset työntekijät käyvät kiskaisemassa Suomen valtioliput salkoihin. Töihin tulleiden virkamiesten palkka juoksee kaksinkertaisena. Vaalilautakunnat tarkastavat kalustonsa, avaavat äänestyspaikan ja ryhtyvät ottamaan vastaan demokratiaa.

    Kansalaisen kotona vaalipäivä alkaa tavallista arvokkaammilla aamukahveilla. Pöytään voidaan siivuttaa toinenkin viipale pullapitkoa. Radio avataan. Siellä paikallis- tai maakuntaradion lupsakka toimittaja kertoo urheilu-uutisten lomassa, miten hienoa on äänestää vaalipäivänä. Tosin hän itse joutui äänestämään ennakkoon, koska on vaalipäivänä työvuorossa. Ohjelmassa soitetaan sivukylän alakoululla vaalilautakuntaa johtavalle eläkeläiselle ja kysytään, miltä tuntuu.

    Kahvin jälkeen koko perhe pukeutuu siisteihin vaatteisiin – smart casual riittää hyvin, ei kukaan vaadi rippipukua – ja suuntaa oikeusministeriön ilmoittamalle äänestyspaikalle. On kohteliasta sujauttaa lompakon pohjalle unohtuneet viisisenttiset ovensuussa kyttäävän hyväntekeväisyysjärjestön lippaaseen.

    Tässä ovat Kaasuputki-blogin suositukset niille, jotka eivät ole vielä äänestäneet:

    Lapin vaalipiiri

    29 Inkeri Yritys

    yritys_inkeri

    Kittilän kunnanjohtaja erotettiin hirvittävän puliveivauksen jälkeen lain henkeä ja kirjaintakin rikkoen, koska tämä oli kehdannut haastaa paikallisen mafian. Yksikään puolue ei selviä asiasta puhtain paperein, ei edes Vasemmistoliitto. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys kuuluu niihin harvoihin, jotka uskalsivat sanoa ääneen, ettei asiassa ole menetelty oikein. Rohkeutta puolustaa oikeutta jopa omia vastaan tarvitaan myös Arkadianmäellä.

    Oulun vaalipiiri

    135 Katja Hänninen

    katja_hanninen

    Varasijalta eduskuntaan noussut Katja Hänninen joutui järjettömän julkisen viharyöpyn kohteeksi, kun Elämän Kovan Koulun ehtolaiskurssille jämähtäneet nettikeskustelijat saivat selville hänen pitkän parisuhteensa epätavalliset alkuvaiheet. Kansanedustaja piti päänsä kylmänä ja osoitti moraalisaarnaajille, miksi hän on eduskunnassa päättämässä maan asioista ja he puskissa huutelemassa vielä seuraavankin vaalikauden.

    Keski-Suomen vaalipiiri

    100 Matias Heikola

    Heikola_Matias

    19-vuotias Matias Heikola ponnistaa Jämsästä, jonne hän on tovereineen perustanut Vasemmistonuorten paikallisosaston. Keski-Suomi kuuluu maamme sakeaan raamattuvyöhykkeeseen. Helluntaiherätys äänestää perussuomalaisia, kirkolliset herätysliikkeet kristillisdemokraatteja ja tapauskovaiset keskustalaisia. Nopeasti hupeneva työväestö äänestää kernaimmin oikeistodemaria, kuten helsinkiläistä työläisherra Lauri Ihalaista. Vakiopaineessa reggaen tahtiin notkuvat kolme vasemmisto-opiskelijaa eivät ikinä tee vallankumousta edes omalla soittolistallaan. Siksi luottamus vasemmistolaisen nuorisoliikkeen voimaan pohjoishämäläisessä teollisuusyhdyskunnassa ansaitsee kannatuksen vaikkapa valtiollisissa vaaleissa annetun äänen välityksellä.

    Vaasan vaalipiiri

    26 Anneli Lehto

    Lehto_Anneli

    Jos ei ole varma ehdokkaasta, yksi hyvä sääntö on pyrkiä antamaan ääni nuorelle naisehdokkaalle. Pohjanmaalla tämä on entistäkin tärkeämpää. Vuonna 1983 syntynyt rakennusinsinööri Anneli Lehto edustaa Vasemmistoliiton tämänhetkistä punavihreää päävirtausta. Hän vastustaa ydinvoiman lisärakentamista ja asettaa ympäristön kaikessa etusijalle. Vasemmistoliitonkaan kohdalla se ei ole aina ollut itsestäänselvyys.

    Savo-Karjalan vaalipiiri

    137 Antti Saarelainen

    antti saarelainen

    Lieksa on tympeiden rasistien asuttama junttitaajama. Tai ainakaan lieksalaiset eivät ole tehneet mitään tuulettaakseen koko maahan hiljalleen leviävää myrkyllistä ilmapiiriään. Muutto Lieksasta Joensuuhun ei ole kilometreissä loputon, mutta henkisesti se on valtava harppaus. Antti Saarelainen on tehnyt tuon maineteon ja oppinut joensuulaishumanistien keskellä uusia taitoja, kuten feminismin. Jokainen f-sanaa myönteisessä mielessä käyttävä poliitikko on todellinen kansallisaarre.

    Pirkanmaan vaalipiiri

    143 Anna Kontula

    Kontula_Anna

    Vasemmistoliiton ja koko Suomen terävintä kärkeä edustava Anna Kontula on viimeinen renessanssi-ihminen. Hän ei epäröi pistää itseään likoon vaikeammissakaan asioissa. Poliitikkona, tutkijana ja tietokirjailijana hän on erikoistunut aiheisiin, jotka ovat usein epämuodikkaita ja suuren yleisön silmissä pahimmillaan hyvinkin epäilyttäviä – olivat nämä sitten rakennusmiehiä tai seksityöläisiä. Kontulan ajattelua voisi kuvata eräänlaiseksi äärirealismiksi, joka on yleensä niin aukotonta, että poliittisille opponenteille ei jää muita vasta-argumentteja kuin hänen henkilönsä arvostelu.

    Hämeen vaalipiiri

    25 Elisa Lientola

    Lientola_Elisa

    Vasemmistoliitto on kulttuuripuolue par excellence. Eduskuntaryhmässä on aina ollut kirjailijoita ja runoilijoita. Lahtelainen Elisa Lientola on kuvanveistäjä, joka myös opettaa kuvataiteita. Hän tietää taiteilijan arkeen ja toimeentuloon liittyvät ongelmat, mutta myös syyt ja motiivit taiteilijan uran valitsemiseen. Millään tavalla se ei ole ehdokkaalle haitaksi, että hän tulee Helsingin ja suurten yliopistokaupunkien ulkopuolelta. Kallion kulttuuripiireissä kun helposti unohtuu, millaisessa ahdingossa maakuntien taiteilijat tai sellaisiksi haluavat ovat.

    Satakunnan vaalipiiri

    71 Raisa Ranta

    RaisaRanta

    Taas yksi insinööri? Kyllä vain! Porilainen Raisa Ranta on punavihreä feministi, joka – äärioikeiston suosimaa verbiä käyttääksemme – homorummuttaa surutta sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolesta. Suomalaisessa vaalijärjestelmässä yhdistellään henkilö- ja listavaalin ominaisuuksia siten, että jokaisen ehdokkaan saama ääni menee osaksi listan yhteistä vertauslukua. Henkilökohtaisella äänimäärällä ratkotaan sijoitus läpimenijöissä. Satakunnassa tämä on tärkeää, sillä vaalipiiri on perinteisesti lähettänyt parlamenttiin Vasemmistoliiton oikeistosiipeä edustavan Jari Myllykosken. Nyt olisi aika kokeilla kandidaattia vasemmalta.

    Kaakkois-Suomen vaalipiiri

    61 Taneli Hämäläinen

    Hamalainen_Taneli

    Trolli eduskuntaan! Taneli Hämäläinen on tuttu nimi City-lehden lukijoille ja erilaisille kuokka- ynnä kiakkovieraille. Provokatiivisesta kirjoitustyylistään ja tavattomasta kirjoitusnopeudestaan tunnettu toimittaja ei välttämättä ole eduskunnassa aivan kuin kotonaan, mutta se riittää, jos on kuin vieraissa kävisi. Vasemmistoliittoa on aina vaivannut pyrkimys jonkinlaiseen ylikorrektiin salonkikelpoisuuteen, jotta kukaan ei vain suhtautuisi puolueeseen häirikkönä. Kirosanoja ja sormella osoittelua välttelemällä saavuttaa varmasti protokollamestarin suosion, mutta varovaisen on turha odotella klikkauksia.

    Varsinais-Suomen vaalipiiri

    134 Li Andersson

    Andersson_Li

    Image-lehti teki männä syksynä Vasemmistonuorten puheenjohtajasta ja eurovaalien ääniharavasta kansijutun otsikolla ”Hän on vasemmiston ainoa toivo”. Päätoimittajan mukaan otsikko on tarkoituksellisesti kärkevä, mutta osittain se on myös totta. Vasemmistoliitto on käynyt läpi hurjan sukupolvenvaihdoksen, joka alkaa olla valmis kautta maan. Vuonna 1987 syntynyt Li Andersson kuuluu ikäluokkaan, jolle koko Neuvostoliitto on pelkkä luku historiankirjoissa, eräänlainen myytti – hiukan niin kuin natsi-Saksa tai Brasilian keisarikunta. Pyyleville toimittajasedille ja oikeistopuolueiden ideologeille nuoret vasemmistolaiset ovat vaikea ongelma. Nelikymppiset puoluekaaderit sentään ovat kasvaneet itäblokin varjossa, mutta parikymppisten maailma on aivan toinen. He ovat eläneet lapsuuden, jossa Venäjällä vallitsee villi markkinatalous, Virosta laivataan pakettiautoittain viinaa, Suomi on jääkiekon maailmanmestari ja Keanu Reeves käyttää Nokian kännykkää taistellessaan tekoälybotteja vastaan keinotodellisuusmatriisissa.

    Uudenmaan vaalipiiri

    163 Oula Hyrske

    Oula Hyrske

    Keski-Uudenmaan alue lienee suurimmalle osalle suomalaisista vain radanvarteen noussutta kerrostalomaisemaa, mutta kyseessä on myös yli sadantuhannen asukkaan tilkkutäkkikaupunki. Poliittinen valta Tuusulanjärven rantojen hegemoniakamppailussa on painottunut pikemminkin etelään Keravalle kuin pohjoiseen Järvenpäähän. Vasemmistoliiton Uudenmaan listalla on hurja joukko hyviä ehdokkaita, mutta nostettakoon nyt jalustalle Oula Hyrske. Järvenpääläinen perheenisä on loputtoman ahkera politiikan tekijä ja tunnustettu kulttuuriammattilainen. Kyllä eduskuntaan mahtuu myös muita muusikoita kuin Mikko Alatalon kaltainen ankea populisti.

    Helsingin vaalipiiri

    29 Veronika Honkasalo

    Honkasalo_Veronika

    Vasemmiston tohtoriosastoon kuuluva nuorisotutkija Veronika Honkasalo on hankkinut kannuksensa opiskelija- ja järjestötyössä ennen kuin nousi rakettimaisesti mukaan puoluepolitiikan kovaan ytimeen. Monikulttuurisuuden raskaan sarjan ammattilainen kuuluu siihen joukkoon ihmisiä, joita niin sanotut maahanmuuttokriitikot vainoavat pahimmillaan hyvinkin henkilökohtaisesti. Kun faktoja ja väitteitä ei osata kumota toisilla faktoilla ja vastaväitteillä, hyökätään ihmisen kimppuun. Onneksi tämä ei ole turmellut Honkasalon loistavaa huumorintajua ja kykyä nähdä asiat todellisessa mittakaavassaan – molemmat ominaisuuksia, joista punavihreässä kuplassa ei luoja paratkoon ole ylitarjontaa.

  • Vaalikoneen alkolukko

    Kas, nythän on vaalit. Aloitetaanpa sen kunniaksi iloinen vaalijuttujen sarja. Aluksi kurkistellaan vaalikoneisiin. Mutta vain ujosti.

    * * *

    Yleisradion vaalikone antoi seuraavat yhdeksän vasemmistolaista ja yhden kommunistin suosituslistaksi eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä.

    1. 58 Leppänen, Joonas (Vas.)
    2. 56 Immonen, Katri (Vas.)
    3. 66 Reuter, Martina (Vas.)
    4. 60 Mithiku, Hanna (Vas.)
    5. 69 Vuorjoki, Anna (Vas.)
    6. 61 Modig, Silvia (Vas.)
    7. 64 Pihlaja, Kirsi (Vas.)
    8. 59 Lintunen, Tiina (Vas.)
    9. 47 Pere, Paula (SKP)
    10. 63 Patomäki, Heikki (Vas.)

    Vaalikoneet ovat ärsyttäviä kapistuksia, mutta välttämättömiä.

    Niiden kysymykset ohjaavat vaalikeskustelua. Ne ovat kirjaimellisesti mielipideautomaatteja. Päällekkäisyyksiä on paljon: samat teemat toistuvat eri mediatalojen kysymyspattereissa.

    Lisäksi ne kysyvät älyttömiä asioita. Omistusasunnon asuntolainan korkovähennys? Taitettu indeksi? Hankalia talouspoliittisia kysymyksiä, joista jo nyt tiedetään, etteivät ne kuulu kansanedustajille, vaan valtiovarainministeriön virkamiehille ja Elinkeinoelämän Keskusliiton hyvinsyötetyille asiantuntijoille.

    Nämähän ovat yleensä samoja tyyppejä. Antaa heidän pohtia, miten rikkaat voisivat lisätä tuloeroja.

    Ehdokkaat itse kaipaisivat yksinkertaisempia arvoituksia. Kuten kanta homoavioliittoihin tai lasten satuttamiseen kasvatusmielessä. Ne eivät edellytä mitään muuta kuin vakaumuksen.

    Oleellisimpia silti ovat ne kysymykset, joilla mitataan ehdokkaan itsetuhoisuuden ja yleisen hukassaolon aste.

    Kaupungilla kerrotun legendan mukaan nykyisen pub Kasin Kulman paikalla Hämeentien ja Sturenkadun kulmassa ammoin sijainnut Alan Mesta piti oveaan lukittuna koko päivän. Ovenpielessä oli soittokello. Jos pystyi paikallistamaan ovikellon ja painamaan sitä, oli tarpeeksi selväpäinen päästäkseen kaukalolle. Muussa tapauksessa oli syytä palata takaisin Kyläsaaren romukasojen alle selviämään.

    Tämä jalo perinne jatkuu yhä eri muodoissaan. Vaalikoneiden kännitestereitä ovat kysymykset vanhuksista ja lapsista. Pitäisikö vanhuksille taata laadukas hoito? Ei pitäisi? Väärin. Tervemenoa takaisin unohdukseen. Vain hullu vastustaa jotain, jota koko kansakunta kannattaa. Eikä hulluja pidä päästää eduskuntaan jo siellä olevien lisäksi.

    Kokeillaan.

    Yleisradion vaalikoneen vanhuskysymys on seuraavanlainen:

    On pikaisesti säädettävä vanhustenhoitolaki joka määrittelee laadukkaan hoidon kriteerit ja sanktiot niiden laiminlyömisestä.

    Parikin ei-vastausta ilmenee. Näin sen perustelee Piraattipuolueen libertaariehdokas Jari Metsälä Helsingin vaalipiirissä:

    Markkinat hoitavat asian paremmin.

    Helsingin Sanomain vaalikoneessa on tiukempi kysymys:

    Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan niin sanottua ikälakia, johon mahdollisesti kirjataan yhtenäisiä ikäihmisten hoidon laatuvaatimuksia ja palvelutakuu. Pitäisikö ikäihmisten hoivatakuu kirjata lakiin ja velvoittaa kunnat tarjoamaan vanhuksille subjektiivinen oikeus hoivaan?

    Uudenmaan Johannes Hirvaskoski (Kesk.) vastustaa:

    Tulisi hakea keinoja joilla omaiset saadaan kannustettua enemmän huolehtimaan vanhuksista. Yksi tällainen voisi olla lisärakennusoikeuden myöntäminen ns. sivuasuntoa varten.

    Adam Smithin näkymätön käsikö niitä makuuhaavoja hoitaa? Rakennusluvat vanhustenhoidon esteenä! Näillä teeseillä ei vaaleja voiteta.

    Vihjeeksi vain tuleville ehdokkaille: luvatkaa mieluummin miljardi euroa  vanhuksille ja kaksi miljardia lapsille. Kun nämä lupaukset kariutuvat, voitte syyttää siitä muita poliitikkoja. Näin voitte sekä syödä että säästää mehevän vaalikakkunne. Tästä on olemassa mainio esimerkkitapauskin: Vihreät ja ydinvoimapäätös. (Sekä Vihreät ja toimeentulotukilaki, Vihreät ja urkintalaki…)