Avainsana: itsenäisyyspäivä

  • Väärin äänestetty

    Äärioikeistolaisen Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtuman yhteydessä järjestetty Vuoden itsenäinen suomalainen -demokratiakokeilu törmäsi valitettaviin ongelmiin toteutuksensa suhteen. Totisten kansallismielisten sankarimiesten ja -naisen lisäksi oli rasistien kauneuskilpailuun menty lisäämään äärimmäistä nokkeluutta osoittaen kolme ”vastapuolen” edustajaa – Li Andersson, Anna Kontula ja Nasima Razmyar. Ideana kaiketikin oli häpäistä kirotut punahuorat osoittamalla, miten heidän saatanallinen aatteensa on näivettymässä dynaamisesti porskuttavien ristiretkeläisten rinnalla.

    Harmillista kyllä kaikki kolme ovat parasta aikaa äänestyksen viiden kärjessä. Andersson kiitää omissa lukemissaan haastamassa ykkössijoitettua Junes Lokkaa, kun taas Kontula ja Razmyar pysyttelevät tukevasti Klamydia-yhtyeen Vesku Jokisen ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomitun James Hirvisaaren edellä. Väliin kiilaa ainoastaan alkuperäinen Mestari, palavia lähiöitä Eirasta asti haisteleva FT Jussi Halla-aho.

    Ylläpito päätti viheltää pelin toviksi poikki. Facebook-tiedotteessaan järjestävä taho ilmoitti, että ”hakkerit” ovat häirinneet äänestystä.

    Kuten odottaa saattoi niin äänestys joutui hakkerien hyökkäyksen kohteeksi. Kaikki ylimääräiset ”robotti” äänet tulemme poistamaan joukosta ja äänestystuloksen tulemme julkaisemaan totuuden mukaisesti.

    Hiukan alempana Itsenäinen Suomi 2015 vielä täsmensi, että liipaisimella ovat Li Anderssonin äänet. Missään tapauksessa suurelle yleisölle täysin tuntematon Junes Lokka se ei ainakaan voi olla.

    liii

    Todellakin, kuka on Junes Lokka? Marokkolaissyntyinen, mutta täydellisesti Oulun seudulla yleiseen eskatologiseen ajatteluun kotoutunut Lokka on laajimmin tunnettu Yleisradion toimittajasta tekemästään huoritteluvideosta, jonka hän julkaisi YouTubessa marraskuussa 2013.

    Kaasuputken lukijoille Junes Lokka on tuttu ennen kaikkea palauteryöpystä, joka koski parin vuoden takaista blogimerkintää Itis-kauppakeskuksesta. Kuten tavallista, oululainen maahanmuuttokriitikko tuntee itähelsinkiläisen kauppakeskuksen ja metroaseman ympäristöineen telepaattisella havaintokyvyllään paremmin kuin alueella toistakymmentä vuotta liki päivittäin asioinut kontulalaisbloggaaja.

    Pienelle mutta sitäkin fanaattisemmalle nettiseurakunnalleen Lokka on uuttera sananvapaustaistelija, joka vaivojaan säästämättä tilaa ja julkaisee kaiken ei-salaiseksi merkityn materiaalin, jonka millään tavalla voi kukaan kuvitella liittyvän maahanmuuttoon. Ja kun mielikuvitusta riittää, vain taivas on rajana.

    Alatyylisestä ja ennen kaikkea hapokkaan misogyynisestä viestinnästään tavaramerkkinsä tehnyt Lokka on edustanut heikolla menestyksellä perussuomalaisten kaatopaikaksi muodostunutta Muutos 2011 -puoluetta. Eurovaaleissa 2014 hän keräsi 309 ääntä, eduskuntavaaleissa 2015 saalis jäi 271 ääneen. Silti Lokka on monen perussuomalaisiin pettyneen elämänkoululaisen viimeinen ja ainoa toivo tilanteessa, jossa nuoret vihaiset miehet Olli Immonen ja Sebastian Tynkkynen – myös oululaisia tuomiopäivän profeettoja – ovat taipuneet tai taittuneet Timo Soinin lempeän ankarassa käsittelyssä.

    2015-risukasaSe tosin on Lokalla ja hänen vantteralla entouragellaan yhä perustelematta, millä tavalla heidän viiteryhmänsä vihamielinen huoritteludiskurssi edistää naisrauhaa, jota he kiivaasti väittävät ajavansa.

    Tässä otteita äänestyksen alla käydystä keskustelusta:

    vihollinen1 ponitarrat takkutukat suvakeille Huom! Äänestys jatkuu yhä, joten kliketi-klik, ääni Li Anderssonille on ääni idiotismia vastaan!

    Lisäys (10.15): Äänestyksen järjestäjät vakuuttavat myöhemmissä Facebook-kommenteissaan, että yhtäkään ääntä ei sensuroida. Siinäpä lisäsyy klikkailla vasemmistoehdokkaita.

    oikaisut

  • Itsenäinen Suomi 2015

    Syyskuussa 2015 vihtiläinen Panu Huuhtanen istahti tien poskeen viikoksi vastustamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista Hopeaniemen entiseen kylpylään. Vastaanottokeskus tuli, mutta aktivismi ei päättynyt. Pari kuukautta myöhemmin Huuhtanen oli jo kertomassa Finnish Defence Leaguen sympaattisessa haastattelussa yhdessä Sirkka Halosen kanssa organisoimastaan Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtumasta.

    Kyseessä onkin mielenkiintoinen bakkanaali, jota on järjestämässä kansanliike poikineen: Rajat Kiinni! -kansanliike, Perheiden hyvinvoinnin puolue ry, Erotaan EU:sta -kansanliike, Irti EU:sta -kansalaisaloite, Kansanliike pakolaispolitiikkaa vastaan, Hallitus alas -ryhmä, Itsenäisyysforum ry, 1990-luvun laman uhrit sekä Itsenäisyyspuolue (IPU). Yhteistä näille kaikille kansanliikkeille on islamofobian ja väärentämättömän rasismin lisäksi pakkomielteinen raiskaustilastointi, siellä täällä läikehtivä antisemitismi, jonkinasteinen Vladimir Putin -henkilökultti ja tutut salaliittoteoriat EU:sta, Bilderbergistä, George Sorosista, kemikaalivanoista sekä nyttemmin myös Suomen Punaisesta Rististä. Lisäksi ne saattavat kaikki olla yksi ja sama ryhmä.

    Alussa mainittu Finnish Defence League – josta Tulva-lehti on laatinut kattavan kuvauksen pari vuotta takaperin – olisi kukaties halunnut ottaa näkyvämminkin osaa järjestelyihin, mutta valitettavasti yhdistys joutui itseään suurempien voimien pelinappulaksi. Nyt on nimittäin käynyt niin onnettomasti, että Suomessa on kaksi Rajat Kiinni! -kansanliikettä, joiden kesken on tullut vaikeasti määriteltävä välirikko.

    Tamperelaisen Rajat Kiinni! -järjestön puhemiehenä häärivä Marco de Wit tovereineen ilmoitti tiedotteessaan, että muuan Susanna Kaukinen oli omavaltaisesti julistanut kansanliikkeen toimivan yhteistyössä Finnish Defence Leaguen kanssa sekä uhkaillut ”puolisuvakkeja”. Kun tästä oli annettu palautetta, Kaukinen oli ekskommunikoinut Tampereen Rajat Kiinni! -liikkeen muusta kansanliikkeestä. De Witille ei siten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vastaekskommunikoida Kaukisen luotsaama ns. KKK-ryhmä.

    Susanna Kaukisen, Pekka Kemppaisen ja Ismo Kähkösen johtama lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Turussa toimiva pieni noin 20 henkilön ns. KKK-ryhmä ei kuulu Rajat Kiinni-kansanliikkeeseen. Todisteet KKK-ryhmän johtamissa keskusteluissa tapahtuneista laittomista ehdotuksista ja toimintamalleista näyttävät kiistattomilta.

    Susanna Kaukinen vastasi blogissaan de Witin väitteisiin. Nimimerkillä ”Rajat Kiinni! -kansanliikkeen ydinryhmä” laadittu teksti kumoaa kaikki syytökset väkivallasta tai sillä uhkaamisesta sekä kiistää de Witin oikeuden ylipäänsä esiintyä Rajat Kiinni! -kansanliikkeen nimissä.

    DeWitin keinot ovat ala-arvoisia ja DeWitin väitteet väkivallasta järjettömiä. Yksityiskeskustelujen levittely, kontekstista irrottaminen ja aktivisti-diskurssin aktiivinen väärintulkinta on ollut peruskauraa.

    Kaukinen arveleekin, että Marco de Wit on mukana projektissa jostain muusta syystä kuin tehdäkseen Suomesta yksietnisen, yksikulttuurisen ugrilinnakkeen.

    – – [M]eillä on epäilys, että DeWitin tavoite hajoittaa kansanliike on yksinkertaisesti opportunistinen: hän haluaa hyötyä liikkeestä.

    DeWitin pyrkimys liikkeestä hyötymiseen johtunee siitä, että hän haluaa ratsastaa sen avulla joko eduskuntaan tai vieläkin todennäköisemmin poliittiseen palkkiovirkaan. Sekin on mahdollista, että hän pyrkii käyttämään liikettä liiketoiminnan lähtökohtana, tällaisiakin merkkejä on Tampereella ollut.

    Kumpikin kilpailevista Rajat Kiinni! -kansanliikkeistä painottaa, ettei niillä ole johtajaa, jos kohta organisaatiotakaan. Ei kyllä uskoisi.

    Summa summarum, Helsingissä järjestetään itsenäisyyspäivänä kaksi Rajat Kiinni! -tapahtumaa. Itsenäinen Suomi 2015 -mielenosoitus Narinkkatorilla ja SUOMI TURVALLISEKSI !, RAJAT KIINNI ! -mielenosoitus Kansalaistorilla. Kun soppaan lisätään sekä Suomen Sisuun että Suomen Vastarintaliikkeeseen assosioituva 612-soihtukulkue (johon molemmat Rajat Kiinni! -ryhmät aikovat mielenosoitustensa päätteeksi yhtyä) ja anarkistien Vapaus Pelissä -mielensoitus, jonka tavoitteena on häiritä soihtukulkuetta, saavat elintarviketyöläiset paahtaa popcorneja pyhä- ja ylityölisät kilpaa maissinjyvien kanssa paukkuen.

    Pahimmassa tapauksessa poliisi ei lainkaan ehdi pamputtaa hippejä, kun nahistelevat äärioikeistolaisryhmät kohtaavat toisensa soihtukulkueessa roihuavine astaloineen.

    Spektaakkelia odotellessa voivat halukkaat käydä klikkaamassa Li Anderssonille lisää ääniä Itsenäinen Suomi 2015:n Vuoden itsenäinen suomalainen 2015 -äänestyksessä. Ehdokaslista on… kiehtova. Sebastian Tynkkysen, Jussi Halla-ahon, Ilja Janitskinin, Junes Lokan, James Hirvisaaren, Makwan Amirkhanin, Laura Huhtasaaren, Vesku Jokisen, Pauli Vahteran, Olavi Mäenpään, Seppo Huhdan, Tero Vaaran ja Joel Hallikaisen lisäksi listalle oli otettu ilmeisesti ironiasyistä Li Andersson, Nasima Razmyar ja Anna Kontula. Ja tokihan me vitsin ymmärrämme.

    Äänestysaikaa on 4. joulukuuta kello 21 asti. Tätä kirjoitettaessa Li Andersson on tukevassa johdossa. Klik, klik!

    li-itsenainen

  • Itsenäisyyssota

    6

    Joulukalenteri 2011

    Sieltä jostakin

    – Jumalauta, missä se korohoro viipyy! karjui luutnantti Kapiainen kenttäpuhelimeen. Hänen vihaiset kasvonsa hehkuivat yhtä punaisena kuin joulukuinen taivas, jolla Stalinin urut soittivat kuolemansinfoniaansa Vehmersalmen mottitaistelun kuumimpina päivinä.

    Kersantti Loittoneva kouraisi römpsäänsä. Kenttäpostissa saatu särkikatrilli alkoi jo kesäytyä, mutta vielä siitä riitti suupalaa. Luutnantin noitumista hän ei jaksanut kuunnella, vaan otti paremman asennon poteronsa pohjalla.

    Talvisota oli ankarimmillaan kolmantena sotavuonna ja vanja vyörytti joukkoja monella puolella. Panssarikiilat olivat painaneet rintaman mutkalle Ryttylän, Koillismaan ja Tervon linjoilla. Sastamalan ja Kuortin avoimet aukeat olivat kuin leveä autobahn, jota kelpasi ryssän tulla. Mieshukka oli käynyt sietämättömäksi kaikilla lohkoilla. Kansakunta pidätteli henkeään. Seuraavaa joulua ei tulisi, jos rintama ei nyt pidä.

    – Onko paperossia?

    Ääni kuului takavasemmalta. Täydennykomppanian pojat olivat saapuneet. Laihoja työläislapsia, jotka olivat perineet kommunisti-isiensä julkeuden. Loittoneva ei ollut huomaavinaan nulikoita.

    – Ei sillä taida olla, sanoi yksi pojista. – Tulkaa, kuomat, mennään kasemattiin särpimelle.

    Joulukuun kuudes kääntyi iltaan. Lyijysade kaamoksen pimentämällä taivaallakin alkoi osoittaa laantumisen merkkejä.

    – Kuulepas luti, eiköhän mekin lähdetä? Loittoneva tokaisi suupielestään. – Eivät ne sieltä tule enää näin yötä vasten.

    Mietteliäänä hieraisi luutnantti Kapiainen sänkeään.

    – Voisimme vaikka kuunnella radiosta presidentin puheen, hän vastasi. – Mennään toki.

    Puolivälissä paluumatkalla sota loppui.

    Teuvo Korkala (toim.): Kannaksen kohtalonhetket tuokiokuvina (WSOY, 1957)