Avainsana: rasismi

  • Bileet Oulussa

    Tämänkin tekstin piti alun perin ilmestyä hiukan yli kuukausi sitten. Vähän venähti. Sori siitä.

    Ei herrajumala! Juhlasalin kattomaalaukset kilpailevat Sikstuksen kappelin ja Eremitaasin freskojen kanssa. Oulun kaupungintalo on järjetön palatsi eikä sillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin ottaa luulot pois. Tiiviiseen ruutukaavaan ahdetussa nenäliinan kokoisessa keskustassa hulppea massiivirakennus pomppaa väkisinkin silmille.

    Raatihuone on miljoonakaupungin mittakaavassa eikä vahingossa. Torinlaidan keinotekoiselle saarelle satakunta vuotta myöhemmin pystytetyt kirjasto ja teatteri toistavat samaa julkista jättirakentamista. Tervaporvarit näyttävät maalaisserkuille mallia. Jos Härmässä uhotaan, Oulussa tehdään. Isostihan se iso hevonen pieree, kuten Armas Paskiainen joskus Pahkasiassa totesi ja oikeassa oli.

    Vahtimestareiden haukankatseen editse sisälle livahtavia vasemmistopoliitikkoja ja heidän medialaahustaan odottaa kaikkien Oulun silmäätekevien kunniakuja. Silmänkantamattomiin arvohenkilöitä ottaa kevyttä etunojaa kopra ojossa. Seremonia on puitteiden mukainen. Vaatimattomuus pukee vain satuprinsessoja. Huulet sopertavat kuiskaavia tervehdyksiä ja vastauksia, joissa ei ole ensimmäistä tavua lukuun ottamatta lainkaan vokaaleja. ”Heijtrvtlln.” ”Heiktsktsts.”

    Kun viimeinenkin koura on lopsautettu, vieraat opastetaan hukkuvan maailman herkkuja notkuvien pitopöytien ääreen. Edeskäyvät jakelevat kuplajuomaa arvovieraille, jotka kokoontuvat kuka juhlasaliin, ketkä käytäville. Vasemmistoliitto on vaihtelevasta vaalimenestyksestään huolimatta iso puolue eikä sen puoluekokousta käy yhteen huoneeseen änkeminen komeammissakaan kamareissa.

    Tervetuliaismaljat kohotetaan lopulta monen pitkän ja piinallisen minuutin jälkeen. Moni muki on odottaessa ehtinyt vajeta, mutta onneksi molekyylikin etanolia riittää kilistämiseen. Etevimmät ovat jo hakeneet toisen tai kolmannen annoksen. Puheesta ei jää mitään muuta mieleen kuin Lyly Rajalan esittely.

    Hänkin siis on täällä tänään.

    Monella tavalla Lyly Rajala edustaa kuvaa, minkä Oulu on itsestään suomalaisille antanut. Kristillisistä kokoomukseen loikannut poliittinen helppoheikki, laitaoikeistolainen viihdeammattilainen ja radiotoimittaja, joka muistetaan ennen kaikkea eduskunnan käpälöintisyytöksistä. Hänen jäljessään ovat Oulusta kansalliselle estradille astelleet hyvien tapojen vastaista jihadiaan käyvät kiihkokristilliset rasistit Olli Immosesta Sebastian Tynkkyseen.

    Jos pelkkiä lööppejä uskoisi, oikeistopopulismi tympeimmissä muodoissaan tuntuisi sopivan oululaisille äänestäjille oikein mukavasti. Ei ehkä yhtä alleviivatusti kuin pienemmässä Kajaanissa, mutta samaan suuntaan. Maantiede tekee tepposensa. Puolen Suomen ainoana suurkaupunkina Oululle on jaettu käteen mustapekkakortti – tai oululaista ravintoloitsija Jouni Lanamäkeä mukaillen lakupekkakortti: kaupunki imuroi käytännössä kaikki poronhoitoalueen ruskeapaidat. Otettuaan kierroksia kuntapolitiikassa nämä oikeistotrollit ponkaisevat valtakunnanjulkisuuteen lokaamaan uuden kotikaupungin mainetta. Muualla valtakunnassa natsitaakkaa on jaettu useampien kaupunkien kesken. Oulun kanssa samankokoinen Turku kesti koko Pekka Siitoimen kaikkine oheistuotteineen eikä se aiheuttanut edes lommoa maineeseen Matin ja Tepon sekä useiden missikandidaattien hömppäkaupunkina.

    Vieraanvaraista hyväntuulisuutta huokuvien kaupunginvanhimpien kanssa maljoja kohotellessa ajatus tuntuu väärältä. Voisivatko tosiaan kaikki nämä olla samaa väkeä Olli Immosen kanssa? Ovatko oululaiset paniikin partaalla ulkomaalaisten ja homojen takia? Suurelle korkeakoulu- ja vientiteollisuuskaupungille ei vain tunnu sopivan rooli rasistitukikohtana, vaikka Suomen Sisun eturivin demagogit ovat olleet sitä käsikirjoittamassa.

    Mutta ei pidä liioitella toiseenkaan suuntaan. Ei kaupungin johto siksi kestitse vassareita, että valtuustoa jotenkin elähdyttäisi huoli tuloerojen kasvusta, luonnonvarojen haaskaamisesta tai työn ja pääoman ristiriidasta. Paikkakunnalla on merkkihenkilöitä käymässä ja kuntasektorilla on aina tajuttu maasutuksen päälle. Puoluekokous tarkoittaa rahaa ja mediahuomiota eikä eduskuntapuolueen poliittista vaikutusvaltaakaan pidä aivan kuoliaaksi vähätellä. Kuppi käteen ja lohta lautaselle, sillä tavalla ystäviä tehdään. Eivät oululaiset ole sen kummempia kuin muutkaan. Samanlaisia gryndereiden povitaskussa haudottuja kokoomusbroilereita on kaikkialla Suomessa.

    Kaiken tämän jälkeen oman aikansa äärilaitaa edustanut Lyly Rajala on nykyään Rajat kiinni -vauhkojen silmissä pahimman lajin fillarikommunisti. Kaveri kun ei kerta kaikkiaan vihaa naisia, homoja ja muslimeita tarpeeksi. Ironia on joskus tai oikeastaan aina aika sakeaa.

    Mutta se Lyly Rajalasta, sillä tässähän on nyt aika minglautua puoluekokousdelegaattien ja oululaiseliitin kanssa. Sivupöydille on ilmestynyt saatanallis-perkeleellinen määrä viinipulloja, joita ketterät juomanlaskijat kippaavat kerkeästi ojennettuihin laseihin. Kyllä, tänään Vasemmistoliitto vetää lärvit teidän rahoillanne, Oulun veronmaksajat.

    Paitsi ettei vedä.

    Isokaan määrä viiniä ei riitä kuin kevyesti kostuttamaan puoluekokousväen kuivuuttaan rahisevia kurkkuja. Runsaalla noutopöytätarjoilulla ryyditettynä kaikki nämä normaalit ruokajuomat vain imeytyvät pohjattomiin vasemmistonieluihin kuin kesäinen sadekuuro helteen kurittamaan laidunmaahan.

    On siirryttävä jatkoille Rauhalaan. Oikeammin sanottuna Rauhalan pihalle, jossa huhujen mukaan on elävää musiikkia ja anniskelua.

    Rauhala on ilmiö itsessään. Kiinteistön omistaa paikallinen ylioppilaskunta, mutta tila näyttää siitä huolimatta rennolta, leppoisalta ja opiskelijaystävälliseltä. Oulun yliopiston ylioppilaskunnalla ei ole kirouksenaan samanlaista mahtipontista omaisuusmassaa kuin HYY:llä, joka ei kuunaan kehtaisi omistaa jotain kivaa.

    Korskean kaupungintalon jälkeen Rauhala on kuin tapaisi vanhan ystävän. Mesta näyttää ikuisen squatin ja isoäitikuluttajille suunnitellun teehuoneen yhdistelmältä, mikä on kai yksi tapa kuvata täydellistä onnistumista.

    Autiolla pihalla on loputtoman jonon päässä piileskelevän anniskelupisteen lisäksi hyvin etäinen esiintymislava, jossa pitäisi ennakkotietojen perusteella esiintyä yhtyeiden Samooja, Trokaristiretki ja Ruotomieli. Kaikki oivallisia bändejä, joita olisi kiva kuunnella, ja jotkut kai kuuntelevatkin. Mutta juuri nyt tilanne ja yleisö ovat hiukan haasteelliset. Jos toista sataa ammatti- ja tapapoliitikkoa saatetaan yhteen, he eivät ennätä puhumiseltaan keskittyä rokinrenkutukseen. On liikaa tovereita, liikaa sanottavaa, liikaa höyryjä päästettävänä.

    Kaikki nämä vasemmistovaikuttaja! Tuossa myhäilee oululainen kulttuuri-inkarnaatio Paavo J. Heinonen, tässä hyväntuulinen Veronika Honkasalo pistää köyhälle blogistille punaviinin, tuolla Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja nauraa kera puolisonsa. Viimeksi mainitun asema valtakunnansalaisuutena herättää laajaa hykertyneisyyttä pitkin puoluekokousväkeä.

    Myöhemmin illalla tietenkin jatkot ja jatkojen jatkot, mutta niistä sitten enemmän itse kunkin mukana olleen muistelmissa.

  • Kadotetut rasistit

    PLOKI SE ON MINULLAKIN

    Ploki on minulle katkera pala. Puhetta tulee kuin rännistä kuraa.

    Missä EU, siellä ongelma. Silloin korostuvat arvot ja asenteet. Ei pidä herkistyä, eikä hermostua.

    Ploki jättää isomman hiilijalanjäljen kuin katumaasturi.

    Tunnen iloa ja ylpeyyttä olla samassa porukassa. En arvosta valittamista.

    Teksti luotu Vihreän Langan Plokinaattorilla

    Toiseksi suurimman hallituspuolueen elinikäinen ja korvaamaton puheenjohtaja on kunnostautunut pitkästä aikaa erilaisissa solvauksissa. Timo Soinin blogissa – jota maisterisjätkä itse keksimällään Iivisniemen murteella kutsuu ”plokiksi” – on julkaistu liuta etenkin Vihreitä – De Gröna alatyylisesti halveeraavia kannanottoja. Oppositiossa mukavasti pöhöttyneelle ympäristöpuolueelle se sopii oikein hyvin. Vihatun ulkoministerin vasiten haukkumat puolueet saavat nostetta juuri, kun kuntavaalien ehdokasrekrytointi pitää käynnistää.

    Osansa piiskaniskuista saavat myös demarit, mutta veret seisauttavaa vaalivoittoa kohti laajan kansansuosion aallonharjalla seilaava valtionhoitajapuolue ei luultavasti edes yritä piitata Soinin isällisistä neuvoista.

    Vasemmistoliiton haukkuja pitänee odottaa seuraavaan puoluekannatusmittaukseen asti. Kyllä ne sieltä tulevat vielä.

    Jytkypomon blogitekstien erikoisuus ovat loanheiton ohella aina olleet arvoitukselliset non sequitur -fraasit, joita hän ketjuttaa aivot nyrjäyttäviksi paradokseiksi parin–kolmen sanan virkkeistä koostuvissa proosarunoissaan. Hyvänä esimerkkinä olkoon aivan äskettäin julkaistu ”Ällöttävää naisvihaa” -artikkeli, jossa hän esittelee ällöttävää naisvihaansa toivomalla muun muassa, ettei kotona tapahtuvista asioista tarvitsisi kylillä hiiskua:

    Perussuomalaiset luottavat perheiden omaan tahtoon. Perheen sisäinen elämä on pidettävä yhteiskunnan vaikutusvallan ulkopuolella. Tästä tulee suuri kuntavaaliteema.

    Aivan selvää ei ole, millä tavalla Perussuomalaiset eli Timo Soini ”luottavat perheiden omaan tahtoon”, kun muistetaan, että Soini vastustaa joidenkin perheiden oikeutta olla perhe.

    Ehkäpä Soinilla on mielessään Suomen rikoslaki, jota päivitettiin juuri niihin aikoihin kuin hänen puolueensa syntyi. Vuonna 1995 pahoinpitely ”yksityisellä paikalla”, siis kotona, muuttui virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Vuotta aiemmin oli todettu, ettei puolisoa saa enää pakottaa seksiin. Lakia täsmennettiin vielä jytkyvuonna 2011, jolloin lievätkin pahoinpitelyn ja seksuaalisen väkivallan muodot perheiden sisällä ja etenkin lapsiin kohdistuneina menettivät statuksensa asianomistajarikoksina.

    Minkä Jumala on yhdistänyt – tai on ainakin jonakin päivänä aikeissa yhdistää – sitä älköön syyttäjänlaitos erottako!

    Emme voi kuin spekuloida, kuinka paljon Timo Soinia riepoo tämä taannoinen oikeuden päätös, joka langetettiin siitä huolimatta, että perheväkivallan vastaanottava osapuoli oli kaikin keinoin pyrkinyt minimoimaan raa’an pahoinpitelijänsä saaman tuomion. Ammatillisen rikollisjengin johtaminen on stressaavaa työtä ja onko siitä aina tehtävä niin iso numero, jos moottoripyöräharrastajalla hiukan mopo keulii? Kyllä työmies on kopsunsa lisäksi ansainnut oikeuden ruhjoa maihinnousukengällä rouvansa kurkkua. Ja heittäköön ensimmäisen kiven hän, joka ei olisi joskus äkämystyksissään hieronut koiran ulostetta puolisonsa hiuksiin.

    Kotiäidit ja perheiden valinnanvapaus ovat joutuneet käsittämättömän vihanpidon kohteeksi.

    Suvaitsevaisto on kaikista suvaitsemattomin.

    Tai ehkä kristilliskonservatiivinen ulkoministeri on harmissaan vanhemmista holhousvaltion oikuista, kuten sotkeutumisesta tämän kantahämäläisen nuorenparin perhe-elämään. Kansalliseksi ikoniksi ja talvisodan veriuhrin symboliksi noussut vuoden 2011 kultajuhlien torilla tavataan -mies on nyt vaarassa leimautua pahimman lajin rosvoksi, pahoinpitelijäksi ja jopa murhaajaksi. Ketäpä muutakaan siitä syyttäisi kuin poliisia. Ei ihme, että lätkähopeaan tarttui ikävä häpeän sivumaku. Saisi valtio pitää nokkansa ulkona täysivaltaisten kansalaisten lupsakasta kotirauhasta.

    Välillä Soini kuitenkin eksyy retorisessa kikkailussaan aivan todelliseen päivänpolitiikkaan. Kuten arvostellessaan sosiaalidemokraatteja heidän vastenmielisestä tavastaan todeta faktoja:

    Opposition tehtävä on arvostella hallitusta. Se kuuluu demokratiaan ja on normaalia politiikkaa.

    Sen sijaan paikkansa pitämätön leimakirveen käyttö on likaista leimaamista. Siihen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sortuu, kun väittää Perussuomalaisten suojaavan rasisteja.

    SDP:n puheenjohtajan tokaisu on tietenkin politiikan todellisuudelle tyypilliseen tapaan hiukan kulmistaan pyöristelty. Timo Soinin tuohtumus ei silti ole millään tasolla perusteltua, onhan hän itse ollut rakentamassa puolueestaan ulkomaalaisvastaisuuden linnaketta.

    Silti, niin oudolta kuin se kuulostaakin, jytkymaisterin puolustuspuheenvuoro saattaa lähestyä totuutta ikään kuin takaperin: vaikka perussuomalaiset ovat kynsin ja hampain hyysänneet rasisteja, nämä kiittämättömät hylkäävät heidät. Näin reaalitodellisuus yrittää mukautua Timo Soinin propagandaan.

    Puolue on uusimman HS-gallupin mukaan menettänyt jo 8,3 prosenttiyksikköä eduskuntavaalikannatuksestaan ja peräti 13,4 prosenttiyksikköä parhaimmasta kannatusmittauksestaan viisi vuotta sitten. Toisin sanoen vaalituloksen takaa on haihtunut liki puolet ja mittaushuipusta uskomattomat 60 %.

    Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa annettiin karvan verran alle kolmemiljoonaa ääntä. Perussuomalaisten osuus, 17,6 prosenttia, on tästä potista 524 054 kappaletta. Nyt mitatun 9,3 prosentin kannatuksella persujen laariin sataisi enää 276 066 ääntä – siis mikäli kokonaisäänimäärä pysyisi ennallaan.

    Kato on hirmuinen, lähes ennen kokematon suomalaisessa puoluepolitiikassa. Työmarkkinapoliittinen selitys, jota Timo Soini itse suosii, sisältää runsaasti muunneltua totuutta. Populismin ammattilaisena ja oppineena miehenä Soini tietää, että kymmeniä- tai satojatuhansia persuäänestäjiä tuskin on elähdyttänyt vaikeasti muotoiltu houre työväenpuolueesta ilman edunvalvontaa.

    Perussuomalaiset saivat viime eduskuntavaleissa 524.000 ääntä. Antoivatko he äänensä rasistisista motiiveista?  Kysymys on jo sinänsä pähkähullu. Ja vastaus on ei.

    Yksi vilkaisu perussuomalaiseen eduskuntaryhmään todistaa Soinin puhuvan pötyä. Jengi koostuu voittopuolisesti aivan järjettömään ihmisvihaan yltävistä apartheid-poliitikoista tai maallikonkin silmin arvioituna vainoharhaisista hulluista. Heidät on nostettu valtiopäiville pitämään Suomi yksivärisenä. Se oli heidän vaalilupauksensa ja se sai soihtu- ja talikkokansan suurin joukoin vaaliuurnille.

    Sitten jotain tapahtui.

    Syksyllä 2015 Helsingin Sanomat selvitti, onko romahdusmaisesti huvennut persukannatus valunut mahdollisesti muille puolueille. Tuolloin jo tiedettiin, että yli puolet perussuomalaisia eduskuntavaaleissa äänestäneistä ei ollut enää halukas äänestämään samaa puoluetta. Soinin otaksuma duunariäänestäjien ”palaaminen” demareiden riveihin kattoi kuitenkin vain kymmenesosan koko hävikistä. Liki kolmannes ilmoittautui nukkuviksi ja nelisen prosenttia oli löytänyt mielekkäämmän suosikin esoteeristen pienpuolueittemme riveistä.

    Kadonneen kolmanneksen koostumusta voidaan arvailla. Tutkija Jussi Jalonen pöyhi joutessaan Helsingin Sanomain ja Suomen Kuvalehden vuosina 2011 ja 2015 tekemiä äänestäjäkyselyitä ja muistutti yleisöään, että perussuomalaiset ovat suurelta osin (ja kaikista muista eduskuntapuolueista poiketen) todellakin olleet rasistisia. Tätä mieltä olivat jopa persukannattajat itse: yli neljännes (27 %) perussuomalaisia äänestäneistä piti itseään rasisteina, kun koko kansasta luku jää puoleen tästä. Todellinen kuva on vieläkin selkeämpi. Vuonna 2011 teetetyn tutkimuksen mukaan yli puolet perussuomalaisisia äänestäneistä on uskonut, että ”joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi asumaan moderniin yhteiskuntaan”. Koko kansasta 29 % tunsi tuolloin samoin. Ero on huomattava.

    Suomen Kuvalehti puolestaan osoittaa, että täsmälleen kolmasosa perussuomalaisia vuoden 2015 vaaleissa kannattaneista vaatii vaihtoehdottomasti, että Suomessa asuisi ”syntyperäisiä suomalaisia, jotka jakavat suomalaiskansalliset arvot”.

    Nämä kaikki roturealistit järjestivät keväällä 2015 Perussuomalaisille lähes yhtä suuren äänisaaliin kuin neljä vuotta aiemmin – jopa ilman monia vanhoja vennamolaisia jytkyveteraaneja. Eduskuntaryhmän rasistisiipi vahvistui. Nyt tullut suosion romahdus on siis sidoksissa hallitusvastuun aiheuttamaan pettymykseen nimenomaan ulkomaalaisasiassa. Puolue ei ole kyllin ilmatiiviisti sulkenut rajoja ja ampunut sisälle livahtaneita.

    Perussuomalaisten ongelma on täydellinen umpisolmu eikä sillä ole aivan äskettäistä ennakkotapausta. Puolue on hylännyt käytännöllisesti katsoen kaikki muut tavoitteensa voidakseen antaa hellää suuseksiä rakkaille rasisteilleen. Se on siunannut auliisti Euroopan keskuspankin ja Saksan ajaman, suomalaistakin yrittäjää kuristavan deflaatiopolitiikan, vaikka sen piti olla jollain tavalla eurokriittinen. Se on työntänyt vähävaraiset suomalaiset junan alle saadakseen nimensä samalla niihin papereihin, joilla turvapaikanhakijoiden eloonjäämisprosenttia leikataan. Ja silti uusnatsit hylkäävät liikkeen, jota he pitävät liian lepsuna, liian kompromissihaluisena, liian kokoomuslaisena.

    Ensi kevään kuntavaaleissa Soinilla onkin miettimisen paikka. Puolueen kansanedustajien ja nuoriso- sekä paikallispoliitikkojen – näiden joukossa espoolainen Seppo Huhta ja tamperelainen Terhi Kiemunki – viestintä on suunnattu yksinomaan pakokauhun vallassa lähintä natsia äänestävälle ksenofobille. Kun tämä kohderyhmä on menetetty, persuilla ei oikein ole varasuunnitelmaa.

    Nuivasta vaalimanifestista piittaamattomia konservatiiviäänestäjiä pakkomielteiset raiskausfantasiat, avoin yhteistoiminta radikaalien kansallisosialististen äärijärjestöjen kanssa sekä aivan mihin hyvänsä poliittiseen kysymykseen maagisesti kytkeytyvä salaliittoteoria kansakunnan olemassaoloa jäytävästä islamisaatiosta eivät sähköistä yhtä paljon kuin aivan todelliset huolet peruspalveluiden tasosta ja saatavuudesta, työpaikoista tai arvonlisäveron korotuspaineista. Keitä he äänestävät, jos ehdolla on pelkkiä minareettikielloista kiljuvia ”maahanmuuttokriitikkoja”?

    Ehkä siksi Soinin puheissa tuppaa ylimielisten herjojen ja haukkujen lisäksi toistumaan sana ”paskalaki”. Kohta näet hänen puolueensa ainoat kannattajat ovat ne jälleenrakennuskauden asutustilojen geneettisesti perussuomalaiset perilliset, joiden ympärivuotisten kesämökkien jätevesihuollon päivittämiseen saatiin lisäaikaa juuri perussuomalaisten vahtivuorolla. Kyllä silläkin pari valtuustopaikkaa turvaa.

  • Itsenäinen Suomi 2015

    Syyskuussa 2015 vihtiläinen Panu Huuhtanen istahti tien poskeen viikoksi vastustamaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista Hopeaniemen entiseen kylpylään. Vastaanottokeskus tuli, mutta aktivismi ei päättynyt. Pari kuukautta myöhemmin Huuhtanen oli jo kertomassa Finnish Defence Leaguen sympaattisessa haastattelussa yhdessä Sirkka Halosen kanssa organisoimastaan Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtumasta.

    Kyseessä onkin mielenkiintoinen bakkanaali, jota on järjestämässä kansanliike poikineen: Rajat Kiinni! -kansanliike, Perheiden hyvinvoinnin puolue ry, Erotaan EU:sta -kansanliike, Irti EU:sta -kansalaisaloite, Kansanliike pakolaispolitiikkaa vastaan, Hallitus alas -ryhmä, Itsenäisyysforum ry, 1990-luvun laman uhrit sekä Itsenäisyyspuolue (IPU). Yhteistä näille kaikille kansanliikkeille on islamofobian ja väärentämättömän rasismin lisäksi pakkomielteinen raiskaustilastointi, siellä täällä läikehtivä antisemitismi, jonkinasteinen Vladimir Putin -henkilökultti ja tutut salaliittoteoriat EU:sta, Bilderbergistä, George Sorosista, kemikaalivanoista sekä nyttemmin myös Suomen Punaisesta Rististä. Lisäksi ne saattavat kaikki olla yksi ja sama ryhmä.

    Alussa mainittu Finnish Defence League – josta Tulva-lehti on laatinut kattavan kuvauksen pari vuotta takaperin – olisi kukaties halunnut ottaa näkyvämminkin osaa järjestelyihin, mutta valitettavasti yhdistys joutui itseään suurempien voimien pelinappulaksi. Nyt on nimittäin käynyt niin onnettomasti, että Suomessa on kaksi Rajat Kiinni! -kansanliikettä, joiden kesken on tullut vaikeasti määriteltävä välirikko.

    Tamperelaisen Rajat Kiinni! -järjestön puhemiehenä häärivä Marco de Wit tovereineen ilmoitti tiedotteessaan, että muuan Susanna Kaukinen oli omavaltaisesti julistanut kansanliikkeen toimivan yhteistyössä Finnish Defence Leaguen kanssa sekä uhkaillut ”puolisuvakkeja”. Kun tästä oli annettu palautetta, Kaukinen oli ekskommunikoinut Tampereen Rajat Kiinni! -liikkeen muusta kansanliikkeestä. De Witille ei siten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vastaekskommunikoida Kaukisen luotsaama ns. KKK-ryhmä.

    Susanna Kaukisen, Pekka Kemppaisen ja Ismo Kähkösen johtama lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Turussa toimiva pieni noin 20 henkilön ns. KKK-ryhmä ei kuulu Rajat Kiinni-kansanliikkeeseen. Todisteet KKK-ryhmän johtamissa keskusteluissa tapahtuneista laittomista ehdotuksista ja toimintamalleista näyttävät kiistattomilta.

    Susanna Kaukinen vastasi blogissaan de Witin väitteisiin. Nimimerkillä ”Rajat Kiinni! -kansanliikkeen ydinryhmä” laadittu teksti kumoaa kaikki syytökset väkivallasta tai sillä uhkaamisesta sekä kiistää de Witin oikeuden ylipäänsä esiintyä Rajat Kiinni! -kansanliikkeen nimissä.

    DeWitin keinot ovat ala-arvoisia ja DeWitin väitteet väkivallasta järjettömiä. Yksityiskeskustelujen levittely, kontekstista irrottaminen ja aktivisti-diskurssin aktiivinen väärintulkinta on ollut peruskauraa.

    Kaukinen arveleekin, että Marco de Wit on mukana projektissa jostain muusta syystä kuin tehdäkseen Suomesta yksietnisen, yksikulttuurisen ugrilinnakkeen.

    – – [M]eillä on epäilys, että DeWitin tavoite hajoittaa kansanliike on yksinkertaisesti opportunistinen: hän haluaa hyötyä liikkeestä.

    DeWitin pyrkimys liikkeestä hyötymiseen johtunee siitä, että hän haluaa ratsastaa sen avulla joko eduskuntaan tai vieläkin todennäköisemmin poliittiseen palkkiovirkaan. Sekin on mahdollista, että hän pyrkii käyttämään liikettä liiketoiminnan lähtökohtana, tällaisiakin merkkejä on Tampereella ollut.

    Kumpikin kilpailevista Rajat Kiinni! -kansanliikkeistä painottaa, ettei niillä ole johtajaa, jos kohta organisaatiotakaan. Ei kyllä uskoisi.

    Summa summarum, Helsingissä järjestetään itsenäisyyspäivänä kaksi Rajat Kiinni! -tapahtumaa. Itsenäinen Suomi 2015 -mielenosoitus Narinkkatorilla ja SUOMI TURVALLISEKSI !, RAJAT KIINNI ! -mielenosoitus Kansalaistorilla. Kun soppaan lisätään sekä Suomen Sisuun että Suomen Vastarintaliikkeeseen assosioituva 612-soihtukulkue (johon molemmat Rajat Kiinni! -ryhmät aikovat mielenosoitustensa päätteeksi yhtyä) ja anarkistien Vapaus Pelissä -mielensoitus, jonka tavoitteena on häiritä soihtukulkuetta, saavat elintarviketyöläiset paahtaa popcorneja pyhä- ja ylityölisät kilpaa maissinjyvien kanssa paukkuen.

    Pahimmassa tapauksessa poliisi ei lainkaan ehdi pamputtaa hippejä, kun nahistelevat äärioikeistolaisryhmät kohtaavat toisensa soihtukulkueessa roihuavine astaloineen.

    Spektaakkelia odotellessa voivat halukkaat käydä klikkaamassa Li Anderssonille lisää ääniä Itsenäinen Suomi 2015:n Vuoden itsenäinen suomalainen 2015 -äänestyksessä. Ehdokaslista on… kiehtova. Sebastian Tynkkysen, Jussi Halla-ahon, Ilja Janitskinin, Junes Lokan, James Hirvisaaren, Makwan Amirkhanin, Laura Huhtasaaren, Vesku Jokisen, Pauli Vahteran, Olavi Mäenpään, Seppo Huhdan, Tero Vaaran ja Joel Hallikaisen lisäksi listalle oli otettu ilmeisesti ironiasyistä Li Andersson, Nasima Razmyar ja Anna Kontula. Ja tokihan me vitsin ymmärrämme.

    Äänestysaikaa on 4. joulukuuta kello 21 asti. Tätä kirjoitettaessa Li Andersson on tukevassa johdossa. Klik, klik!

    li-itsenainen

  • Saattue Murmanskiin

    hakala

    Miespuolinen opettaja katsoo ryhmänsä viisitoistavuotiaita tyttöjä eikä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin seksuaalista väkivaltaa näitä kohtaan. Hän ajattelee, kuinka heidät raiskataan. Hän ajattelee lenkkipolun pintaan iskeytyvää takaraivoa, repeytyviä vaatteita, vahvaa kättä, joka peittää suusta karkaavat kauhunhuudot toisen käden riisuessa väkisin pikkuhousut. Hän ajattelee voimakkaita sormia, jotka kovakouraisesti kaivavat tiensä sisään emättimeen. Hän ajattelee raiskaajan sisällä kiehuvaa verta, joka voimakkaiden sydämenlyöntien saattelemana pakkautuu suonikkaaseen, massiiviseen siittimeen. Hän ajattelee vavahtaen, kuinka tuo hirviö elimeksi työntyy herkkien häpyhuulten välistä sisään. Hän ajattelee valtavaa siemensyöksyä, joka vaahtopäänä vie miljoonat halukkaat siittiösolut neitseelliseen kohtuun.

    Hyvä Jumala, miten paljon näitä tyttöjä on! Aivan kuin heitä olisi yhtäkkiä paljon enemmän kuin ennen. Kaikilla napapaidan alla painovoimaa uhmaten pullistuvat rinnat, housunkauluksesta vilkkuvat narumaiset alushousut. Tuo paljastava pukeutuminen, joka suorastaan kutsuu tekemään pahoja. Opettajan syke nousee. Hän erittää hikeä. Bulbouretraalirauhaset tiristävät siittimen kärkeen pisaran.

    Eikö kukaan voi estää tätä silmitöntä raiskaamista? Opettaja huohottaa jo ääneen. Eikö kukaan?

    Ja yhtäkkiä vastaus on itsestään selvä. Alistair MacLean! Ai saatana, siinäpä mies. Saattue Murmanskiin. Jos olisi sellaisia miehiä paikalla, loppuisi raiskaaminen kuin seinään. Opettajan housunetumus tasoittuu, pulssi palaa normaaliksi. Hän kertaa kuuluisia Jäämeren taistelutapahtumia. MacLeanin kirja on fiktiota, mutta saattueet totta. Etenkin PQ 17 – sen opettaja muistaa. Sehän oli kuuluisa saattue Neuvostoliiton pohjoisiin satamiin. Samanlaista tarvittaisiin.

    Nyt siemennesteen tahrimina koulutien pinnassa makaavat alastomat teinitytöt vaihtuvat opettajan ajatuksissa yksi kerrallaan Barentsinmeren hyisissä aalloissa kuoleviin matruuseihin. Siellä he kaikki ovat vaipumassa hypotermian petolliseen uneen, nääntymässä kranaatinsirpaleiden ja ammusten avaamiin haavoihinsa, elleivät jo jauhautuneet hengiltä räjähdysten, vääntyvän metallin ja raivoavan meren suunnattomissa voimissa. Lopulta pohjoisen kesän yöttömän yön hiljaisuus, kun kuolevien tuskanhuudot ovat vaimenneet ja saksalaisten lentokoneet sekä sukellusveneet ovat palanneet tukikohtiinsa.

    Saksal… Helkkari, opettaja parahtaa. Tosiaan. Siksihän PQ 17 muistetaan, että se oli yksi toisen maailmansodan suurista sotilaallisista epäonnistumisista. Britit olivat toimittamassa tarvikkeita Neuvostoliittoon, mutta sössivät tiedustelunsa ja määräsivät saattueen hajaantumaan, jolloin saksalaisten oli helppo upottaa suurin osa aluksista.

    Opettaja istuu alas tutkimaan PQ 17 -analogiaansa. Jos koulutytöt ovat brittiläisiä ja amerikkalaisia rahtilaivoja kuljettamassa tarvikkeita Neuvostoliittoon ja kaupunginhallituksen palkkaamat turvamiehet näitä turvaava saattue, eikö se tarkoita, että turvapaikanhakijat ovat saksalaisia lentokoneita ja sukellusveneitä, jotka ovat juuri raiskanneet 22 kauppalaivaa?

    Toisaalta. Niin. Yhdistynyt kuningaskunta oli julistanut sodan Suomelle itsenäisyyspäivänä 1941 ja taistelu Neuvostoliiton kanssa oli jo muuttunut reippaasta hyökkäyssodasta jähmettyneeksi asemasodaksi. Saksalaiset olivat suomalaisten ainoat ja parhaimmat liittolaiset. Opettaja on isänmaallinen mies. Hyvä kun mokasivat, PQ 17 pitikin upottaa. Jokainen laiva kantoi mukanaan tuhoa ja kuolemaa Suomen kansalle.

    Mutta saattue tarvitaan, koska Kauhavalle on jonakin päivänä tulossa miespuolisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat täynnä sukupuolisia ja väkivaltaisia impulsseja. Toisin kuin me vakaat pohjalaiset, opettaja nyökkää itselleen. Me emme kuunaan seksualisoisi alaikäisiä tyttölapsia.

  • Ihmisvihaajan viimeinen temppu

    kari

    Siitin on herkkä ruumiinosa, joka terveenä palvelee omistajaansa monin tavoin. Virtsa poistuu sen kautta miehen elimistöstä. Lukuisten hermopäätteidensä ansiosta sen stimuloiminen tuottaa seksuaalista tyydytystä joko yksin tai halukkaan kumppanin tahi kumppaneiden kanssa. Samalla se usein voi tuottaa mielihyvää myös vartalossa, johon se on penetroitunut.

    Tämän takia on väärin sanoa, että Kari Rajamäki olisi mulkku. Ei ole.

    Kari Rajamäki on eräänlainen olio, jonka suosikkiharrastuksia ovat kalastus ja vailla täysiä kansalaisoikeuksia Suomessa asuvien ihmisten vahingoittaminen. Hän on pohjoissavolainen oikeistodemari, jonka mielestä 35 euron vuotuisen valtakunnallisen kalastuslupamaksun vaatiminen 1500 euron keskieläkettä nauttivalta 65-vuotiaalta on ihmisoikeusrikos, mutta julkisen terveydenhuollon välttämättömien palveluiden epääminen lapsilta ja raskaana olevista naisilta ei.

    10. maaliskuuta 2015 hallituspuolue SDP:n kansanedustaja Kari Rajamäki liittoutui oppositiopuolue Perussuomalaisten kanssa kaataakseen puoluetoverinsa johdolla valmistellun, hallituksen yksimielisesti esittämän lakiesityksen paperittomien terveydenhuollosta. Ehdottamalla persujen kannattamana esityksen pöytäämistä Rajamäki varmisti, ettei eduskunta tällä vaalikaudella ehdi säätää esityksen pohjalta lakia.

    Suomessa toki hoidetaan jo nyt paperittomiakin, mutta vain ensiavussa.

    ”Hän halusi pitää huolta, että diabeteslapsen ensimmäinen hoito Suomessa on raajan amputaatio”, Vasemmistoliiton Anna Kontula toteaa Rajamäen edustamasta ajatusmaailmasta.

    Perussuomalaisten likimain geneettinen taipumus vainota ulkomaalaisia on niin itsestään selvä, ettei siitä jaksa edes tuohtua. Tosin Timo Soinilta voisi kysyä, miksi hän on yhtäkkiä niin halukas syyttämään viatonta lasta tämän vanhempien rikkeistä. Ovathan persut ovat muun muassa vastustaneet aborttia pontevasti juuri sillä verukkeella, että syntymätön lapsi on syytön niihin olosuhteisiin, joissa se siitettiin. Nyt, kun tämä samainen syytön lapsi – syntymätön tai syntynyt – täytyisi pitää hengissä, kaikki asiaankuuluvat raamatunlauseet ovat oudosti unohtuneet.

    Mutta Kari Rajamäki on ainakin nimellisesti sellaisen puolueen jäsen, joka Forssan ohjelmassaan vuonna 1903 esitti tämän vaatimuksen:

    8. Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi. Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton hautaus.

    Ja nyt siis ei puhuta edes sotaveteraanien vuodepaikat kavalasti kaappaavista terveysturisteista, vaan noin kahdentuhannen ihmisen elämää koskevasta olemassa olevien palveluiden laajentamisesta. He ovat ihmisiä, jotka jo nyt ovat Suomessa. He ja heidän ongelmansa eivät katoa minnekään, vaikka kuinka sulkisimme silmämme asialta.

    Uudistuksen arvioitu kokonaiskustannus olisi puoli miljoonaa euroa vuodessa. Se on summa, jonka esimerkiksi Helsingin kaupunki heittää pelkkänä virkamiespäätöksenä ostaakseen kaapelitv-yhtiöltä mainostilaa.

    Rajamäen mielestä hädässä olevia ihmisiä ei saa auttaa, mikäli on edes teoreettinen mahdollisuus, että joku aivan tahallaan tulisi apua hakemaan. Lakiesitys ei tätä mahdollisuutta avaa, mutta ei nyt anneta faktojen häiritä hyvää ulkomaalaisvastaisuutta.

    Janne Zareffin kommentti Yleisradion Pressiklubin seinällä kertoo tämän saman ytimekkäämmin ja äkäisemmin:

    https://www.facebook.com/ylepressiklubi/posts/10152884717962874

    Silti – kaikessa ankeudessaankin Rajamäki on vain edustuksellisen demokratian valitettavaa ydinjätettä, jolla on ollut aivan liian pitkä puoliintumisaika. Huomattavasti masentavampia ihmisvihaajia ovat ne 6 776 pohjoissavolaista, joiden mielestä tämä sosiaalidemokratian ja kansallissosialismin sekoittanut karriääripoliitikko on edes huumorimielessä oikealla asialla. Tai ehkä 6 775, mikäli oletamme yhden äänen tulleen työläispatriootilta itseltään.

    Rajamäki on ennenkin käyttänyt hyväkseen äänestäjiensä synkimpiä ennakkoluuloja. Hän tietää, että suomalainen sietää mitä tahansa ihmis- ja kansalaisoikeusloukkauksia, kunhan kuri ja järjestys säilytetään. Rajamäki on mennyt tässä periaatteessa sellaisiin äärimmäisyyksiin, että on jopa antanut rikkoa kuria ja järjestystä, jotta saadaan luotua mielikuva kurin ja järjestyksen ylläpidosta. Laskelmat ovat pitäneet kutinsa ja hyväuskoiset äänestäjät ovat vaalikaudesta toiseen raapustaneet Rajamäen numeron lippuihinsa.

    Halveksittavinta Kari Rajamäessä ei silti ole hänen empatiakyvytön populisminsa. Minkäs teet, kun naapurikateudesta voimansa saavan asuntovelallisen ääni ei tipu maailmanparantajalle ja muunlaisia äänestäjiä ei ole. Varkautelaisen vastenmielisin luonteenpiirre on hänen jopa demariksi poikkeuksellisen räikeä kaksinaamaisuutensa. Rajamäki ei näe mitään ristiriitaa oman ulkomaalaisvastaisen poliisivaltiofantasiansa ja toisia puolueita koskevan poliittisen retoriikkansa välillä.

    Vaatii melkoista kognitiivista dissonanssia toisella suupielellä syyttää sekä Perussuomalaisia että Kokoomusta ”kovien oikeistolaisten arvojen” levittämisestä, kun toinen suupieli on juuri sylkenyt kansakunnan silmille väärentämätöntä äärikansallismielistä demagogiaa.

    Syyskuussa 2014 Rajamäki kehtasi vuodattaa krokotiilinkyyneliä ”sairaiden ja vanhusten” hoidon laiminlyönneistä ja niiden maksattamisesta köyhimpien rahoilla:

    – Lepomäen edustamat arvot johtaisivat Suomen takaisin 1930-luvun huutolaisyhteiskuntaan, jossa sairaat ja vanhukset annetaan hoidettavaksi vähiten vaativalle. Rikkaiden sukujen perintöverot poistetaan, mutta lapsiperheiden ja palkansaajien verorasitusta ollaan valmiita lisäämään.

    Vuonna 2012 Rajamäki joutui outoon pinteeseen. Perussuomalaisten ”maahanmuuttokriikot” halusivat kiristää rikoslakia siten, että rikokseen syyllistynyt maahanmuuttaja karkotetaan. Yrittäessään keksiä jotain moitittavaa lakiesityksessä, hän päätti alkaa käyttää persuryhmästä nimitystä ”Suomen Sisu”. Kaikista maailman ihmisistä oululaisrasisti Olli Immonen sivalsi takaisin täydellisellä totuudella:

    Arvoisa puhemies! Luulenkin, että edustaja Rajamäki taitaa olla vain kateellinen siitä, että tämä kyseinen lakialoite tuli edustaja Halla-ahon kynästä eikä hänen omasta kynästään.

    Kari Rajamäki ei asetu ehdolle kevään eduskuntavaaleissa, mikä tietää koko Pohjois-Savon maakunnalle komeaa harppausta vasemmalle. Siinäkin tapauksessa, että äänet satavat persujen laariin.

  • Rasismin vastustamisesta

    Rasismia ei ole vaikea vastustaa, se tekee sen itse. Ajattelukykyiselle ihmiselle rasismi on lähes mahdoton vakaumus.

    Ottamatta kantaa aatteen eettisiin puutteisiin rasismissa on muutamia aivan perustavanlaatuisia filosofisia ongelmia. Ensinnäkään se ei ole tiedettä, vaan sitä matkivaa fantasiaa. Se juhlii tilastoilla ja tieteellisillä termeillä, mutta edellyttää havaintojen ja johtopäätösten korvaamista folkloresta ammennetuilla oletuksilla, joilla ei ole edes sisäistä logiikkaa. Eikä se silti poista empiiristä todellisuutta, jonka rasisti päivittäin kohtaa siinä missä muutkin.

    Rasismin harjoittaja tietenkin näkee asian toisin. Hänelle se on vapauttava kokemus. Rasisti ei vaivaudu tutkimaan omien, muiden tai keksittyjen ongelmia tarkastelemalla tosielämän pitkiä, kumuloituvia tapahtumasarjoja. Hänen ei tarvitse edes nähdä kohdetta – erivärisen ihon pelottavaa vierautta – vaan hän saa tietonsa suoraan rasismin teoriasta.

    Sikäli rasismi on kuin astrologia. Se tarjoaa näennäisen oikotien suoraan tuloksiin.

    Reaalimaailmassa useisiin ihmisten välisen kanssakäymisen ongelmakohtiin sisältyy mutkikkaita haastatteluita, keskusteluita, kokeita ja terapiaa, jotka vievät runsaasti aikaa ja edellyttävät pahimmillaan monivuotista seurantaa. Näin tehdään, jotta vältyttäisiin tekemästä oikeusmurhia. Rasistin ei tarvitse välittää tästä. Hän ohittaa henkilön ja tämän kehityshistorian tyystin, supistaa yksilön pelkäksi ”rotuaan” edustavaksi kauko-ohjatuksi olioksi. Kuvioon kuuluu, että tähdistäennustamisen tavoin myös rasismissa voidaan mielikuvituksellisista taulukoista lukea hyvinkin yksityiskohtaisesti yksilön toimintaa ohjaavia salaisia vaikutuksia.

    Juuri näiden villien oletusten vuoksi tiede suhtautuu rasismiin yksiselitteisen nuivasti. Rasismin harjoittajien luku- ja kirjoitustaitoisessa siivessä aatetta on siksi yritetty uittaa viralliseen keskusteluun nimittämällä sitä maahanmuuttokriittisyydeksi. Kyseessä on tietenkin samanlainen harhautus kuin Raamattuun pohjautuvan luomisopin uudelleenbrändäämisessä Intelligent Designiksi.

    Mainion esimerkin rasismin aiheuttamasta aivojumpasta tarjoaa Suomen suurin rasistifoorumi, Homma. Vertailemalla keskusteluita Anders Behring Breivikin tekemistä 77 harkitusta murhasta ja Tampereen pizzeriapalosta ilmenee, että tappaminen ja polttaminen sopivat hyvin rasistiseen malliin Lähi-idästä kotoisin olevista maahanmuuttajista, joten tapauksen katsotaan ikään kuin vahvistavan oletusta. Rationaalinen vakuutushyödyn tavoitteleminen ei ole aivan niin tavallista, joten se sivuutetaan tarpeettomana muotoseikkana. Sen sijaan valkoihoiset pohjoismaalaiset eivät ole tappajia, joten Breivik todetaan ankarimmillaankin vain yksittäistapaukseksi, ellei peräti olosuhteiden uhriksi.

    Toisin sanoen kun havainnot eivät pidä yhtä rasistisen tiedon kanssa, havainnot ovat vääriä. Voi vain yrittää kuvitella, miten hirvittävän paljon tämä aistitodellisuuden ja logiikan kieltäminen kuormittaa rasistin aivoja.

    Verrattuna rasismiin antirasismi on siis yksinkertainen ja elegantti tapa katsoa maailmaa. Mikäli oletamme, että antirasismilla tarkoitetaan vain sitä, ettei ajattele rasistisesti.

    Tilanne muuttuu huomattavasti vaikeammaksi, kun antirasismille aletaan määritellä sääntöjä.

    Kaasuputken Facebook-sivulta poistettiin 4.1.2014 aamuyöllä yksi kuva, koska lohjalainen perussuomalaisvaltuutettu Eila Hassinen ehdottomasti halusi näin tehtävän. Aiheesta käytiin lyhyt ja happamahko Facebook-viestinvaihto, josta tässä julkaistaan vain kaksi ensimmäistä sanomaa:

    Poistettavaksi vaadittu kuva oli itse asiassa kuvakaappaus Hassisen blogimerkinnästä, joka oli myös ilmestynyt Länsi-Uusimaa-lehden mielipidekirjoituksena 29.10.2013. Tekstin kohokohdat on esitetty blogimerkinnän alussa.

    Koska vanhojenkin kuvien poistelu on hiukan haljua puuhaa ja kunnanvaltuutetun käyttämä sanamuoto jokseenkin tyly, oli aivan luonnollista tehdä poistopäätöksestä julkinen. Tietoa asiasta nimittäin jäisi nettiin edelleen kaikkien googlattavaksi.

    Asiasta tiedotettiin niin ikään jokseenkin tylyillä sanamuodoilla Kaasuputken Facebook-sivulla.

    Palaute oli ällistyttävä.

    Antirasistinen Paljastettu-yhteisö sekä muutamat vasemmistolaiskommentoijat antoivat oitis ymmärtää, että kyseessä on petturuus, lähes rasismin kannattaminen. Eräs Facebook-kommentoijista ryhtyi kutsumaan Kaasuputkea Koiranputkeksi – tuntemattomasta syystä – ja vetosi miehiseen sankarikunniaan:

    On erittäin ikävää että Koiranputki-blogi nyt irtosi yhteisestä rasismin vastaisesta rintamasta jonkun mummon perusteettomien uhkailujen vuoksi. Tekisi mieleni sanoa: Hanki munat.

    Rasismin vakaumukselliselle vastustajalle ei riitä, että ilmiötä tarkastellaan tai sille naureskellaan. Myönnytys, pienikin, tekee tyhjäksi kaiken työn. Syynkin voi arvata. Rasisminvastustajalle yksikään ulkomaalaisvastaisuuden ilmentymä ei ole vain junttiväestön herravihaa, vaan vedenpitävä todiste siitä, että suomalainen äärioikeisto on väkivahva ja kurinalainen joukko kaikkialle yhteiskuntarakenteisiin soluttautuneita Suomen Sisun myyriä, joita Jussi Halla-aho ja Olli Immonen käskyttävät.

    Halla-aho ja Immonen ovat vaarallisia poliitikkoja ja Suomen Sisu on idioottinäyttely, tästä kukaan ei ole eri mieltä. Mutta Suomessa on sadoittain kuntia, joissa jokaisessa on vähintään yksi lukiolaislibertaari, katkera pienyrittäjä ja eläkkeelle jäänyt eksentrinen peruskoulunopettaja, joiden nettipäiväkirjoissa ja Facebook-tilapäivityksissä paasataan suu vaahdossa pohjoista isänmaatamme uhkaavasta ruskeasta vaarasta sekä jokaisen maitolaiturin paikalle kohoavista minareeteista. Jos aivan rehellisiä ollaan, he eivät oikeasti tarjoa järin vahvoja todisteita kansakuntamme perustuksia jäytävästä fasistien salaliitosta. Ei edes silloin, kun heidät voidaan vaikkapa kunnallisvaaliehdokkuuden kautta yhdistää poliittisiin puolueisiin.

    Ennen kuin viimeinenkin lukija käsittää väärin, tehtäköön tämä selväksi: Syrjintään ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon, sukupuolen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden takia on puututtava aina. Yritykset kasvattaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta on torpattava ja mieluiten käännettävä kokonaan ympäri. Yksittäiset rasistiset tai homokammoiset kylähullut tarjoavat mielenkiintoista ja joskus hupaisaa viihdettä, mutta mikäli heitä ei voi liittää suurempaan kuvioon, heistä on ehkä päästettävä irti.

    Ainoana poikkeuksena tietenkin Jouko Piho, joka on aina relevantti.

  • Nerg

    Ennen vanhaan vakavin haaste yhteiskunnalliselle keskustelulle oli valtakunnansovittelija Esa Longan sukunimen ng-äänne, jota kukaan ei osannut lausua. Jopa Maria Guzenina-Richardson tuntui taipuvan sujuvammin.

    Nyt ollaan huomattavasti vaikeammassa jamassa. Sisäministeri Päivi Räsänen nimitti johtamansa ministeriön käskynhaltijaksi sopivuus-, vaan ei pätevyysperustein Päivi Nergin. Viimeisten tietojen mukaan ainakin MTV3 ja Yleisradio ääntävät Nergin niin kuin se kirjoitetaan. Ei siis [næri], kuten typerämpi saattaisi ensihätään kuvitella.

    Sisäasiainministeriö on kansalaiselle ja sellaiseksi haluavalle keskeinen toimielin. Sen alaisuudessa ovat poliisi, rajavartiolaitos, siviilikriisinhallinta, maahanmuuttovirasto, hätäkeskukset ja pelastustoimi. Päivi Räsäsen valtakaudella huomio on kiinnittynyt etenkin viimeksi mainittuun sanan hengellisessä merkityksessä.

    Kansliapäällikkö on ministeriön vaikutusvaltaisin henkilö. Ministeri itse on riippuvainen äänestäjän suosiosta ja hallitusneuvotteluiden tuloksista, kansliapäällikkö on erottamaton virkamies seitsemän lihavaa vuotta. Hän ei ole riippuvainen edes ministerin luottamuksesta – ilman räikeitä väärinkäytöksiä Räsäsen seuraaja ei mahda mitään alaiselleen. Valtion virkamieslain mukaan viskaalit voidaan potkaista pihalle vain, jos siihen on ”viran luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy”.

    Nimitysuutisen tultua julki toimittajat tarttuivat valtiovarainministeriöstä nykyiseen pestiinsä siirtyneen MMM Päivi Nergin taustaan. Hän oli vuonna 2007 asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa Kristillisdemokraattien ehdokkaana. Reportterien huomio nauliutui tähän: nimityshän oli puoluepoliittinen!

    Ja eikös Räsänen aivan vast’ikään käsi Raamatulla kieltänyt poliittiset virkanimitykset? Ainakin Yleisradion jumalattomat kommunistitoimittajat penkoivat likasankojournalismin hengessä esiin parin vuoden takaisen videoklipin, jolla Räsänen puhuu itsensä pussiin, ähäkutti!

    No, ei puhu. Kun kysytään asian vierestä, muttei itse asiaa.

    Taivas ei ole puolue

    Älä sano väärää todistusta, tietävät kaikki uskovaiset. Jumala vanhana pilkunnussijana ei katso pahasti, kun Päivit Räsänen ja Nerg kirkkain silmin vakuuttavat, että valinnalla ei ole mitään tekoa Kristillisdemokraatit r.p:n kanssa. Nerg ei näet ole jäsen ja Räsänen ei hakenut virkaan ensisijaisesti poliittista broileria.

    Näin Päivi Nerg kommentoi ”nimityskohuaan” Iltalehdelle:

    Kun vaalit olivat ohi, irrottauduin politiikasta, enkä sen jälkeen ole ollut tekemisissä minkään poliittisen puolueen kanssa.

    Ja Räsänen toteaa saman Yleisradiolle:

    Itselläni oli se periaate ja eettinen vakaumus, että tehtävään valitaan pätevin ja sopivin.

    Räsänen korostaa ikään kuin vakuudeksi vielä Yleisradiolle, että Nerg erosi puolueesta vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Rikos vanhenee näemmä viidessä vuodessa.

    Se, mikä jää vastaamatta, on Päivi Nergin asema viidennessä herätysliikkeessä. Räsänen ei kommentoi asiaa mitenkään, mutta onhan Nergiltä itseltäänkin tätä tivattu. Koska hänen totuuskäsityksensä näyttäisi olevan elastisempaa sorttia, hän kykeni selittämään aivan pokkana MTV3:lle, ettei hänet tehtäväänsä valinnut Päivi Räsänen luultavasti edes tiennyt hänen uskonnollista vakaumustaan:

    En usko, että Räsänen on edes tiennyt kristillisestä taustastani. Työurani on 26 vuotta pitkä. Vaalijaksoni, jolloin oli kristillisdemokraattien ehdokkaana, kesti neljä kuukautta. Tästä ajanjaksosta tämä koko keskustelu nousee.

    Pardon, Päivi Nerg, mutta te olette viidennen herätysliikkeen keskeisiin instituutioihin kuuluvan Kansan Raamattuseuran Säätiön puheenjohtaja. Siitä tässä puhutaan. Väite siitä, että saman uskonnollisen liikkeen kilpailevaan suurjärjestöön, Suomen Evankeliseen Kansanlähetykseen, kuuluva Päivi Räsänen ei olisi ”tiennyt” näkyvällä paikalla häärivän julkiuskovaisen samansuuntaisesta kristillisyydestä, alkaa jo lähestyä tilannetta, jossa joko vastanimitetyn virkamiehen tai hänet nimittäneen ministerin arvostelukyky voidaan kyseenalaistaa.

    Etenkin, kun Räsänen vakuuttaa teettäneensä Nergistä ”salaisen henkilöarvion”, kuten hän kertoo blogissaan.

    Jeesuksesta viis, kunhan penis menee vaginaan

    ”Viidesläisten” kirjavassa katraassa Kansan Raamattuseura edustaa vähemmän fundamentalistista tulkintaa kuin esimerkiksi Räsäsen Kansanlähetys. Se ei tuomitse naispappeutta yhtä jyrkästi eikä ole yhtä eksplisiittinen homojen joutumisesta kadotukseen. Liike on silti jossain määrin yhdistetty homoseksuaalien psyykkiseen pahoinpitelyyn, jota myös eheyttämiseksi kutsutaan.

    Ranneliike.net testasi eheyttämisterapioita omalla tavallaan vuosi sitten. Se lähestyi sen kummemmin määrittelemätöntä joukkoa sielunhoitoterapeutteja tekaistulla sähköpostilla ja kysyi, olisiko mahdollista päästä eheytyshoitoon homosta heteroksi. Vaikka tempaus ei täytä mitään tieteellistä tai tutkivan journalisminkaan kriteeriä, se paljasti riittävän yhtenäisen joukon yksittäistapauksia. Mediat heräsivät.

    Helsingin Sanomain vahvasti muotoiltu artikkeli ohjasi katsetta kovan linjan eheyttäjistä Kansan Raamattuseuran ylläpitämään Vivamo-toimintakeskukseen. Kotimaa-lehti riensi uteliaana selvittämään asiaa.

    Kansan Raamattuseuran harjoittamassa sielunhoitoterapiassa taustalla on itse itsensä pastoriksi nimittäneen Seppo Jokisen ”Rikotusta eheään” -kirja. Jokinen on myös kouluttanut ”RE-terapeutteja” – kuten heitä nimitettään – Vivamossa.

    Kotimaan toimittaja kysyi muutamalta RE-terapeutilta, eheyttivätkö he homoja. Vastaus on kiehtovasti muotoiltu:

    Heidän mukaansa seksuaali-identiteetin eheyttäminen heteroseksuaaliksi ei ole terapian keskiössä oleva asia.

    Mutta kuitenkin osa terapiaa? Kyllä, koska se on hoidettava:

    Homoseksuaalisuus yhdistetään yleisesti kuitenkin sielunhoitoterapian yhteydessä käytettävässä materiaalissa samaan kategoriaan esimerkiksi seksuaaliaddiktioiden kanssa.

    Kotimaa kertoo myös, että RE-koulutusta järjestävät yhdessä RE-sielunhoitoterapeutit ry, Kansan Raamattuseura, Suomen Vapaakirkon kotimaantyö, Suomen ACC ry, Aslan ry ja Kirkkopalvelujen Opintokeskus. Näistä etenkin Aslanilla on raaka maine homovastaisessa työssä.

    Näihin Kansan Raamattuseurallakaan ei ole mitään kommentoitavaa.

    Sen sijaan maalliselle medialle riittää motkotettavaa. Viimevuotisessa ja äskettäin uusitussa tiedotteessaan KRS ilmoittaa hyvin pontevasti, ettei sillä ole mitään yhteyttä todellisiin eheyttämishoitoihin. Järjestö nuhtelee Helsingin Sanomia asiavirheistä ja vakuuttaa sielunhoitoterapeuttiensa saaneen vahvat eettiset ohjeet. Tiedotteen mukaan ideaalinen RE-terapeutti ”osaa ohjata asiakkaan tarvittaessa eteenpäin psykoterapiaan tai muun terveydenhuollon piiriin”.

    Tosin Sateenkaariyhteisöt ry:n mukaan ohjaus meni lähinnä toisille sielunhoitoterapeuteille tai suoraan Aslanille.

    Kysymys Päivi Nergin johtaman Kansan Raamattuseuran eheyttämistoiminnan innokkuudesta on sinänsä turha. Muuhun kirkkokansaan ja uskonnottomiin verrattuna aivan kaikki viidennen herätysliikkeen järjestöt – sekä niiden kanssa flirttailevat vapaat suunnat – ovat lähtökohtaisesti aivan käsittämättömän homokammoisia. Etenkin perussuomalaiseen liikehdintään voimakkaasti sekaantunut helluntaiherätys ja piru ties mihin yhden hengen synkretistiseurakuntaan kuuluva James Hirvisaari komppaavat opposiostakin käsin Päivi Räsäsen jokaista tekoa, koska Jumalan rakkaus on jo ajat sitten saanut väistyä seksuaalietiikan tieltä uskonnon tärkeimpänä opinkappaleena.

    Jumala erehtyy, minä en

    Päivi Räsänen ei tunnustanut, että hänen suosikkinsa kansliapäälliköksi olisi saanut etua uskonnollisesta vakaumuksestaan. Hän päätti sinnikkäästi pitää kiinni alkuperäisestä väittämästään, että Nerg valittiin ennen kaikkea hallinnollisen pätevyytensä takia.

    Internetin lahjomaton sontatunkio tiesi pulpauttaa heti virkanimityksen yhteydessä kysymyksen Päivi Nergin aiemmasta hallintohistoriasta – hänhän oli pari vuotta töissä valtiovarainministeriössä hallinto- ja kehitysjohtajana, mutta erityisen mainittava on hänen pitkä uransa Kuopion yliopistossa. Nerg työskenteli vuodet 1996–2002 koulutus- ja kehittämiskeskuksen johtajana ja kohosi hallintojohtajaksi vuonna 2002.

    Hallintojohtaja on rehtorin jälkeen Kuopion yliopiston korkein viranhaltija.

    Vuonna 2007 Nerg otti aktiivisesti osaa kolmeen määräaikaiseen professorinimitykseen. Kuopion yliopisto oli yhdistymässä joensuulaisen virkasisarensa kanssa Itä-Suomen yliopistoksi. Puuhahenkilöillä oli vahva halu varmistaa kauppatieteiden tutkinto-oikeus myös uudelle akatemiakhimairalle, mihin professorinviratkin jollain kaavalla olivat liittyvinään.

    Tapauksesta tehtiin sittemmin kantelu.

    Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen 18.12.2009 päivätyssä lausunnossa (Dnro 3315/4/08) tapahtumat käydään läpi seikkaperäisesti. Kauppatieteiden laitoksen dekaanin hidastellessa Päivi Nerg oli ottanut aloitteen ja vei rehtori Matti Uusituvalle allekirjoitettavaksi kolme nimitystä.

    Näin apulaisoikeusmies Jussi Pajuoja kuvailee:

    Professoreiden virkoja ei ollut hankerahoituksen puitteissa erityisesti perustettu eivätkä virkasuhteet olleet myöskään olleet yliopiston sisällä julkisesti haettavina. Rehtori Matti Uusitupa oli 5.12.2007 päättänyt virkasuhteisiin nimittämisestä hallintojohtaja Päivi Nergin esittelystä.

    Maailmankaikkeuden etevimmän hallintovirkamiehen esittely ei saa järin korkeita pisteitä apulaisoikeusasiamieheltä:

    Näin ollen rehtori Matti Uusituvan hallintopäällikkö Päivi Nergin esittelystä 5.12.2007 tekemiä kolmea professorin nimityspäätöstä voidaan pitää virheellisinä tavanomaisen viranhakumenettelyn puuttumisen, varsinaisen perustellun nimitysmuistion laatimatta jättämisen ja nimityspäätöksen niukkojen perustelujen vuoksi. Kiireellinen nimitys 5.12.2007 on kaikkiaan rikkonut hyvässä hallinnossa keskeistä julkisuusperiaatetta. Pidän tapahtunutta kuitenkin enemmänkin yliopiston hallinnollisena menettelyvirheenä kuin tahallisena, kantelijoiden vaatimia syytetoimenpiteitä edellyttävänä virkarikoksena.

    Mutta lopulta Pajuoja tyytyy antamaan vain ohjaavan käsityksensä: ”[U]udistuvassa yliopistohallinnossakin tulee noudattaa hallinnon lainalaisuuden sekä erityisesti hyvän hallinnon ja julkisuusperiaatteen vaatimuksia.”

    Maahanmuutto- ja mediakriittinen hallintojohtaja

    No, mutta kiireessä tulee tehtyä joskus kömmähdyksiä ja synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, kuten agronomi Nerg voisi lohkaista. Itä-Suomen yliopiston kätilönä hänellä ei ollut aikaa kaikkiin pikkuseikkoihin, kuten avoimiin työhakuihin.

    Tai muuhun avoimuuteen. Päivi Nergillä ote moponsarvista lipsui vielä viime hetkillä ennen yliopistofuusiota ja hänen omaa siirtymistään valtiovarainministeriöön.

    Suomen kansa saattaa yhä muistaa Perussuomalaisten urjalalaisen varavaltuutetun, joka onnistui lopulta hankkimaan itselleen tuomionkin toistuvista laittomista uhkauksista ja rikokseen yllyttämisestä. Vuoden 2009 alussa hän perusti Facebook-ryhmän, jossa kukaan ei ollut rasisti – he nyt muuten vain halusivat karkottaa, kastroida tai tappaa kaikki Suomen valtakunnanrajojen sisäpuolella olleet tummaihoiset tai islaminuskoiset miehet ja aivan erityisesti Somalia-nimisestä, sittemmin tuhoutuneesta valtiosta tulleet henkilöt ja heidän lapsensa.

    Kuopion ja Joensuun yliopistojen ylioppilaskuntien vastaperustetussa Uljas-lehdessä havaittiin, että respektiivisten ylioppilaskuntien puheenjohtajat – kaksi kokoomuslaista nuorukaista – olivat molemmat rasistiryhmän jäseniä. Lehteen tehtiin juttu.

    Asiasta nousi melkoinen kohu.

    Sehän ei sinänsä ole uutinen kellekään, että hipiältään hiukan vaaleanpunaisemmat itäsuomalaismiehet kokevat kaukana arkipiiriensä ulkopuolella elävät 750 vuosittaista kiintiöpakolaista kuolettavaksi uhaksi omalle maskuliinisuudelleen.

    Sen sijaan mielenkiintoista oli yliopistojen hallintojen reagointi.

    Uljaan päätoimittaja Veera Järvenpään mukaan lehteen oltiin yhteydessä, koska julkaisussa mainostaneet olisivat halunneet vetää lehden pois jakelusta. Yliopiston viestinnästä tieto kiistettiin oitis – vaan ei tykkänään:

    Sen sijaan lehden lisäjakelusta viestintäyksikkö kysyi päätoimittaja Veera Järvenpäältä, että onko mahdollista perua tai siirtää Itä-Suomen yliopiston maksama 7000 kpl erikoisjakelu abeille, koska kyseessä ei ollut abeille tehty erikoisnumero – kuten yliopistolle oli ilmoitettu.

    Toisin sanoen yliopiston hallinto yritti joka tapauksessa vaikuttaa lehden julkaisemiseen ja jakeluun – imagosyistä. Yritys olisi ollut härski siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisi yliopiston omistama julkaisu, mutta täysin räikeäksi tapaus äityy, kun muistetaan, että ylioppilaskunta on itsenäinen julkisyhteisö, joka ei ole missään markkinointivastuussa yliopistolle.

    Koko orkesteria johtaneen Kuopion yliopiston hallintojohtaja Päivi Nergin kommentti Savon Sanomissa kertoo hyvin, miten hän näki tuolloin journalismin tehtävän:

    Lehti ei vastannut teemaltaan sitä, mistä sovimme. Numeron piti olla abinumero, mutta siinä olikin korostettu maahanmuuttoasioita.

    Helsingin Sanomain uutisessa Järvenpää kommentoi ällistyneenä:

    Minulle itselleni on henkilökohtainen pöyristys, että yliopisto käyttäytyy tällä tavalla. Odottaisin, että siellä lepää sananvapauden arvostus ja siellä ymmärrettäisiin, että debatti yhteiskunnassa on yksi tärkeimpiä demokratian edistäjiä.

    Demokratiaa se on kristillinenkin

    Päivi Nerg on sisäasiainministeriön kansliapäällikkö. Tapahtuneesta voidaan syyttää useita osapuolia. Demareita, koska he luopuivat paikasta turvatakseen asemansa Helsingin kaupunginjohtajistossa. Perussuomalaisia ja keskustalaisia, koska he pakottivat omalla poisjäännillään Kokoomuksen ottamaan teokraattipuolueen hallitukseen oikeaa laitaansa vahvistamaan. Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, koska nämä eivät pitäneet puoliaan hallitusneuvotteluissa. Kaikkia presidentin valtaoikeuksista kitisseitä. Lisäys, 13.05: Ja tietysti myös Pyhää Henkeä, jonka johdatusta prosessi oli, kuten Päivi Räsänen ytimekkäästi toteaa Ylen Ykkösaamussa 7.9.2012.

    Mutta nyt se on peruuttamatonta. Edes Päivi Räsänen ei voisi erottaa Nergiä. Hänet on nimitetty Suomen lain ja asetusten mukaisesti seuraavankin vaalikauden loppuun asti.

    Tästä lähtien Päivi Nerg pitää huolen siitä, että Reinikaisella on dieseliä maijassaan ja että turvapaikanhakija saa oikeutta, vaikka sattuisikin olemaan ihonväriltään ruskea ja uskonnoltaan muslimi. Hän katsoo, että 112:ssa osataan lähettää ambulanssit oikeisiin osoitteisiin ja että palokunnat voivat tehdä muutakin kuin vain rukoilla sadetta. Nerg valvoo, että kaikkialla poliisihallinnossa ja maahanmuuttovirastossa omia aikojaan avautuvat ja sinne ehdoin tahdoin synnytettävät vakanssit täytetään niin kuin Jumala on ne katsonut hyväksi täytettävän.

    Rukoilkaamme, että Hän ei heittäydy aivan niin homo- ja ksenofobiseksi kuin kiivaimmat tukijansa.

  • Päivän uutisjytky

    Uutisia Pohjanmaalta ja muista siirtomaista.

    Silkkaa fasismia

    Viitasaaren antifa

    Ajankohtainen kakkonen

    Ajankohtaisempi kakkonen

  • Avoin kirje James Hirvisaarelle

    Hyvä Veli,

    en ole kirjoitellut sinulle aikaisemmin, koska olet väärästä vaalipiiristä, väärästä puolueesta ja – myönnettäköön – mielestäni väärässä. Nyt kuitenkin panin merkille, että olet siirtymässä pois kansanryhmiä vastaan kiihottamisen tieltä, kohti kompromissihaluista keskustavasemmistoa. Olen iloinen tästä kehityksestä.

    Sanot Uuden Suomen Puheenvuoro-kirjoituksessasi näin:

    Terrorismi on täysin saatanallinen keino pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan pelolla.

    Ja silti tunnustat, että terroristi lienee osin oikeassa. Eihän kukaan huvikseen murhaisi lapsia. Taustalla on oltava jokin järkevä, perusteltu motiivi. Tämä on mielenkiintoinen ja perussuomalaisittain nähtynä yllättävän ”ymmärtävä” lähtökohta pohtiessamme kaikkea terrorismia.

    Blogitekstisi kommenteissa valat erikseen öljyä laineille toteamalla, että ”tyypillä kilahti kun tuli mitta täyteen”. Ehkä hiukan samalla tavalla kuin Osama Bin Ladenilla ”kilahti”? Tämä osoittaa, että sinulla on suuri ja avara sydän. Tekoja ei tosiaankaan voi perustella vain vakaumuksella saati yleistää koskemaan tekijänsä kulttuuria.

    Hiukan oudoksun pitkin tekstiä luettavissa olevaa oletustasi, että suostumalla terroristien vaatimuksiin lakien ja tapojen muuttamisesta voitaisiin rakentaa kestävää yhteiskuntarauhaa. Etenkin, kun vaikutat uskovan, että terroristien tahtoa tulisi mukailla peräti ennaltaehkäisevästi. Suhtaudutko samoin myös islamistiryhmittymien kokemaan ”vääryyden tunteeseen”?

    Sanot myös kommenteissa:

    Ei politiikka eikä retoriikka muutu vääräksi sen perusteella, että joku pahuuteen langennut yksilö menee äärimmäisyyksiin ja alkaa toimia rikollisesti.

    Ääriliikkeitä ei synny, jos yhteiskunta on oikeudenmukainen ja jos ihmisten oikeustajua kunnioitetaan

    Sanasihan ovat sellaisenaan sovellettavissa myös Al-Qaidan tapaisiin ryhmittymiin. Islamismi ei ole muita poliittisia aatteita tuomittavampi siksi, että sen nimissä on tehty rikoksia. Terroristit kun kuitenkin ovat vain hajapisaroita maltillisuuden valtavirrassa. Tätä olen yrittänyt toitottaa itsekin kaikille.

    – – –

    HV, blogitekstissäsi uskot, että ”järkevällä maahanmuuttopolitiikalla voitaisiin hillitä jännitteitä ja torjua hyvin monia ongelmia, myös tällaisia hirmutekoja”. Vaikka itse hiukan kyynisenä vasemmistolaisena arvelen, ettei Anders Behring Breivik olisi jättänyt iskuaan tekemättä maahanmuuttopolitiikan muututtuakaan, koen tässä olevan jotain viisautta.

    Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on ihmiarvoa alentavaa ja vainoharhaista eikä sen muuttaminen hiukan inhimillisemmäksi ainakaan olisi pois ”uskosta, toivosta ja rakkaudesta”, jotka luettelet oman toimintasi motiiveiksi. Esimerkiksi perheenyhdistämisissä olisi syytä pikaisesti väljentää säädöksiä tai ainakin niiden tulkintaa ja täytäntöönpanoa. Samalla kotouttamiseen ja kielikoulutukseen voisi lisätä tuntuvasti määrärahoja. Niin myös maamme valtaväestön asennekasvatukseen, jotta pelkäisimme vähemmän ja luottaisimme enemmän. Kukaties se vähentäisi väkivallantekojen riskiä lintukodossamme. Onhan rasismi ja rasistisesti motivoitu väkivalta yksi maamme inhottavimmista ongelmista.

    Tuus,

    Jami Järvinen

    Kaasuputki

  • Ajojahti

    Ajojahti!

    Teuvo Hakkarainen sanoo, ettei hän ole rasisti, kun hän ehdottaa, että tummaihoiset tulisi pakottaa palkattomaan ulkotyöhön.

    Niin…

    Kun muistetaan Suomen itäinen sijainti ja Teuvo Hakkaraisen muiden puoluetovereiden ilmeinen haluttomuus eriväristen ihmisten laajaan maahantuontiin, saattaisi olla paikallaan kokeilla näille pituusasteille paremmin sopivaa maaorjuutta. Olisiko aika palauttaa torpparilaitos?

    Loppuisi samalla se työttömien työnhakijoiden hyöky kaupunkeihin.

    Ajojahti!

    Erään perussuomalaisen maakuntalehden päätoimittaja jyrähteli jo vapun alla siitä, miten ”etelän media” vainoaa täysin syyttömiä ja syyntakeettomia keskisuomalaisia kylähulluja vain sillä varjolla, että nämä ovat häpeäksi demokraattiselle päätöksenteolle.

    Etelän media valitettavasti oli vappubileissä eikä huomannut päätoimittaja Mekka Pervolan riehumista:

    Samaan aikaan television viihdeohjelmissa vihaiset nuoret naiset puhuvat höpöjä tai vilauttelevat puseronaluksia, mutta se ei toimittajia kauhistuta – yltiösuvaitsevaisuuden nimissä

    (Kuka nainen on vilautellut ja missä? Linkkejä, linkkejä, me vaadimme linkkejä!)

    Tasa-arvon nimissä onneksi Teuvo Hakkarainen osoitti oitis, että voi raitis, uskovainen mieskin vilautella paljasta poveaan. Sellainen humaus oli kansanedustajan känni, ettei hän ens’alkuun lainkaan muistanut edes ryypänneensä.

    Ajojahti!

    Eduskuntaan parinkymmenen vuoden korpivaelluksen jälkeen uudelleen nousseet vennamolaiset ovat ymmärtäväisiä. Kerrankos sitä, pojat on poikia ja kyllähän Pekkakin.

    Anssi Joutsenlahti, rovasti ja pyhimys, hehkui suorastaan ylikristillistä laupeutta miettiessään Teukan karhumaisia otteita.

    Uskovaisen miehen 20 vuoden raittiusputki katkesi muutamaan kaljaan ja siitäkös media repäisi.

    Mediako se paidan siis repäisi? Etelän media! Juotti känniin ja riisui paidan!

    Olisiko Perussuomalaisten myös syytä tilata Jukka Jusulalta jokin uusi kielikuva selittämään, miten 39-henkisen ryhmän ahkera suunpieksäntä ”edustaja Markku Eestilän tarpeellisesta aloitteesta 7-numeron kirjoittamisesta äänestyslippuun” on ryhdikästä oppositiopolitiikkaa ja vasemmistolaisten tuskallinen kädenvääntö hallitusneuvotteluissa inhaa opportunismia? Nimittäin tuo puhe paidattomuudesta ei nyt oikein osu kohteeseen:

    Näin se takkikin kääntyy tai taitaa koko takki lähteä päältä, löytyykö alta paitaakaan.

    Ajojahti!

    Teuvo Hakkarainen haluaisi hillitä kieltään, mutta helluntailaisena hän tietää, että usein se käy kalkattamaan aivan omin voimin. Lipsahtelee suuntaan jos toiseenkin.

    Media ei ymmärrä, että se on kansan kieli, kun Hakkaraisen suussa pyörii.

    Teuvo Hakkarainen on bon sauvage, jonka salatut viisaudet ymmärretään väärin länsimaisen kulttuurin hapattamassa viestintäilmastossa. Helsingissä ei asu enää ihmisiä. Viitasaari on Suomen Tahiti.

    Jämsän Seutu -lehden toimittaja Ilkka Palmu sanoo sen suoraan:

    Hakkaraiselle ei taida koskaan olla selvää, että häntä haastatellaan. En ole koskaan tavannut julkisuudessa olevaa henkilöä, joka olisi niin umpirehellinen. Hän sanoo juuri sen, mitä ajattelee, eikä osaa pidätellä mitään.

    Rehellinen mies ei valehtele. Määritelmällisesti kaikki, mitä Teuvo Hakkarainen sanoo, on totta. Maailmankaikkeus joutuu taas tekemään ylitöitä mukautuakseen perussuomalaiseen narratiiviin.

    Ajojahti!

    Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on tällä vaalikaudella pystynyt yhteen yksimieliseen päätökseen. He päättivät nuhdella Teuvo Hakkaraista ja – voi Jumalan pyssy ja puukuulat! – tuomita rasismin.

    Hakkaraisen ja rasismin tuomitsemisesta piti huolta Jussi Halla-aho, josta Uusi Suomi tapansa mukaan julkaisi kammottavasti vääristellyn valokuvan.

    * * *

    Päivitys 26.5.2011, tilanne kehittyy:

    Teuvo Hakkaraisen vastaanottama ryhmäkuranssi annettiin etelän median pahansuovan ajojahdin takia, ei aiheesta. Vuosi vuodelta pahemmin säkittävistä baskereistaan tutun tamperelaisen sarjakuvahahmo Veltto ”Pertti” Virtasen elaboraatin salaliittoteorian mukaan persuryhmä heitti sahurin susille vaikka tämä ei ollut käyttänyt neekeriukko-sanaa sanoessaan, että jokainen tummaihoinen pitäisi panna pakkotyöhön.

    Tutkivat journalistit lähtivät Virtasen esoteerisen tiedon innoittamana oitis penkomaan salaisia kansioitaan, josko telepaattisesti äänitetty puhelinhaastattelu jostain pintautuisi.

    Ei tullut haastattelunauhaa, tuli pyhällys.

    Suomen johtava poliittinen aikakauslehti Seiska törmäsi Teuvo Hakkaraiseen 1980-luvulla, jossa hän oli juuri ryöstämässä Suomussalmen kirkosta – kuten Lapin Kansa tietää siteerata – ”125 hopeista ehtoollispikaria kuljetuslaukkuineen, 24 pulloa ehtoollisviiniä, kolehtirahoja ja ulkomaisia kolikoita”.

    Ajojahti!