Avainsana: kasettimaksu

  • Kasetti

    12

    Joulukalenteri 2011

    Hyvitysmaksu on Aalto-yliopiston eri osastojen alumnien välillä tehtävä noin kymmenen miljoonan euron vuosittainen tulonsiirto.

    Kärjistetysti sanottuna. Kyllähän te kärjistyksen tiedätte.

    Muuta osaa Suomen kansasta se ei kosketa.

    Kärjistys.

    Mistä on kyse? Hyvitysmaksu on 27-vuotias järjestelmä, jossa c-kasettien hintaan lisätään pieni ”haittavero” – hyvitysmaksu, jonka valtio kerää ja josta tuloutetaan valtaosa useille kulttuurituotantoalojen etujärjestöille ja sitä kautta taiteilijoille – muusikoille, dokumentaristeille, kuvittajille, kirjailijoille itselleen.

    Taka-ajatuksena on tietenkin ollut se, että biisien äänittäminen radiosta tai leffojen kopiointi kaverilta saattaa vähentää myytyjen tallenteiden määrää ja siten leikata sisällöntuottajien tuloja.

    Vuosien mittaan maksua on laajennettu uusiin äänen- ja kuvantallennusvälineisiin, viimeksi siis muistitikkuihin, kiintolevyihin ja kännyköihinkin riippumatta siitä, käytetäänkö niitä erityisen paljon musiikki- tai elokuvakopioiden säilyttämiseen.

    Näillä paikoin Electronic Frontier Finland lopettaa tämän tekstin lukemisen ja lähtee soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimaan kulttuuriministerin eroa tai kuolemaa. Koska Paavo saatana!

    Me muut voimme sillä välin pohtia reaalista tilannetta, johon liki 30-vuotinen kasettimaksu on johtanut. Käytännössä järjestelmä on muuttunut yhdeksi taiteen ja viihteen rahoitusmuodoksi. Toisin sanoen valtiovalta on jättänyt korottamatta veroja tai siirtämättä rahoja joltakin toiselta momentilta audiovisuaalisen taiteen tukemiseen, koska tietovälinekaupasta kertyy tarpeeksi massia.

    Toiveet järjestelmän nopeasta muuttamisesta ovat siksi turhaa puhetta. Hyvitysmaksussa on periaatteellinen ongelma, mutta moraalisena vääryytenä lisävero on pienempi kuin maksamatta jättämisen konkreettinen seuraus taiteilijoiden toimeentulossa.

    Suomeksi: Jos hyvitysmaksua ei saada kerättyä tarpeeksi, useammat taiteilijat hakevat toimeentulonsa sosiaalivirastosta ja leipäjonoista. Sen sijaan voidaan aivan hyvin olettaa, että hyvitysmaksun laajentaminen ei aja kännykkäshoppailijoita veneen alle.

    Jossain tämän rivin kohdalla kuulemme Humen giljotiinin hekumallista napsahtelua.

    EFFI ry:n kampanja näet olettaa, että on suunnilleen vihapuhetta todeta, että he ovat vastuussa kitaroitaan rämpyttelevien pilvenpolttelijahippien vuokranmaksukyvystä. Eihän hyvitysmaksua ole tähän asiaan luotu!

    Aivan oikein, eihän näin pitäisi olla. Mutta näin on. Se ei muutu muuksi, vaikka jokainen effiläinen olisi kuinka oikeassa ja koko Mannerheimintie päällystettäisiin Paavo Arhinmäkeä esittävillä lakanoilla.

    Nyt, jos tekstiä yhä lukee edes yksi sananvapaustaistelija, tehtäköön tämä selväksi:

    Hyvitysmaksujärjestelmä on nykytekniikan oloissa typerä ratkaisu. Se on jäänne, joka ei enää toteuta omaa tarkoitustaan ja jolle pitäisi tehdä täysremontti. Kopiokorvausten määrä pitäisi suhteuttaa oikeaan kopiointimäärään ja muusikoiden, elokuvantekijöiden ja muiden viihdyttäjien tulisi saada työstään oikeudenmukainen korvaus.

    Nörttien kostonhalun ymmärtää hyvin kokonaiskuvaa vasten. Vuosittain koottu hyvitysmaksusumma on valtion koko tulo- ja menoarvioon suhteutettuna niin mitätön, että sen järjestäminen olisi ollut pelkkä kynänheilautus valtiovarainministeriössä. Se, että asialle ei ole tehty mitään, kertoo päättäjien kulttuuripoliittisesta osaamisesta tai tahdosta. Tätä ei voi kaataa yhden Kasettimaksu-Paavon päälle, vaikka kuinka mieli tekisi. Etenkin, kun samainen ministeri on itse julistanut, että maksupohjan laajennus on välttämätön väliaikaisratkaisu, jonka turvin kokonaisuudistus tehdään.

    Lupausta ei ole pakko uskoa, mutta onko ”pitäkää tunkkinne” -hyökkäyskään järkevin tapa lähestyä?

    * * *

    Hyvitysmaksun vastustajien käymä kampanja on iljettävä sinänsä. Rehellisyyden nimissä pitäisi pystyä myöntämään, että pääasiallinen ongelma ei ole rahassa: jos on varaa ostaa teraisia kiintolevyjä ja uusia kännyköitä tiheään tahtiin, on varaa maksaa niistä 5, 10 tai 20 – isoimmillaan ilmeisesti 36 – euroa ylimääräistä. Etenkin, kun suurin osa taitaa tilata kamansa ulkomailta maksamatta mitään kulutusveroja Suomeen.

    Etenkin kun kampanjaa rahoittaa elektroniikkajättiläinen Verkkokauppa.com.

    Silti EFFI ry:n viestinnän kärki on sanassa ”riisto”. Ikään kuin he olisivat pellolla raatavia maaorjia, joiden selässä kasakan ruoska soi. Siis sen sijaan, että ovat tuhansien eurojen leluilla leikkiviä aikuisia lapsia. Kohtuuden nimissä edes tämän sanan he saisivat palauttaa oikeasti köyhien ja syrjittyjen käytettäväksi. Ei riistoa saa riistää riistetyiltä, se on ainoa mitä heillä on jäljellä.

    Järjestön blogissa vihjaistaan myös tekopyhästi, että mikäli valtio lopettaisi kasettimaksun keräämisen, tehokäyttäjät palaisivat takaisin suomalaisten kauppiaiden asiakkaiksi ja rupeaisivat maksamaan arvonlisäveroakin. Jos effiläisten on vaikea uskoa Arhimäen lupauksiin, on meillä muilla vaikeuksia uskoa tähän effiläisväittämään.

    Nyt, siis, olisi ollut oivallinen tilaisuus tarttua Arhinmäen tekemään avaukseen järjestelmän muuttamisesta vastaamaan c-kasetitonta nykyaikaamme. EFFI ry:n asiantuntemus olisi ollut paikallaan OKM:n neuvottelupöydissä. Lobbauksen sijaan valittiin kuitenkin vääryysretoriikan maksimointi ja hyökättiin asiasta vastaavan ministerin henkilöä vastaan.

    Hyvin trollattu, kyllä nyt kelpaa.

    * * *

    Puhuttua:

    Kirjoittaja ei saa rahaa Teostosta tai muista tekijänoikeusjärjestöistä eikä oikeastaan tunne koko aihetta.