Jami tutki raha-asioitaan verkkopankissa. Klikkaukset eivät olleet suotuisat. Tili oli ylittynyt ja ensimmäinen huomautusmaksu oli jo veloitettu. Opintolainan lyhennykseen raha oli riittänyt, mutta muilta osin tilanne vaikutti lohduttomalta. Puhelinoperaattorin karhukirje pölyttyi pöydällä. Seuraava kirje olisi jo perintätoimistolta.
Siinä maha missä painitaan: puhelin pärähti soimaan.
– Hei, täällä on Irjakaarina Kaskiahde Sanoma Magazines Finlandista, päivää, sanoi ääni.
Saatanan puhelinmyyjät, miksi ne eivät koskaan selvitä asiakkaittensa verotietoja? Ymmärtäisivät soittaa vain maksukykyisille.
– Me olemme tilanneet sinulle Aku Ankan, ääni jatkoi.
Me? Tilanneet? Aku Ankan? Tokihan Jami mieluusti luki Aku Ankkaa. Hän oli lapsena ollut kateellinen kavereilleen, joille Aku oli kannettu kotiin. Mutta se oli ollut liian kallis silloin, ja se oli liian kallis yhä. Eikä itse asiassa likikään välttämätön osa elämää.
– Anteeksi, kuka tilasi?
– Me täällä tilasimme sinun puolestasi. Saat Aku Ankan tästä lähtien joka keskiviikko.
– Seeelvä… Mistä tässä on kysymys?
– Me olemme tutkineet asiaa. Aku Ankka on tunnettu hahmo kaikkialla maailmassa ja suosituin sarjakuvajulkaisu Suomessa. Tiedämme, että ystäväsi varmaankin arvostaisivat sinua enemmän, jos voisivat vieraillessaan luonasi lukea aina uusimman Aku Ankan.
– Öö? Okei?
– Toivotamme sinulle iloisia lukuhetkiä! Hei, hei!
Puhelu katkesi. Nähtävästi Irjakaarinalla oli kiire soitella myös toisille ihmisille.
Kolme päivää myöhemmin Jami sai kirjeen Aku Ankan kustantajalta. Hän avasi kuoren uteliaana.
”Hyvä asiakkaamme”, kirje alkoi. ”Kiitämme tilauksestanne. Aku Ankan tavallinen vuositilaushinta on 95 euroa, mutta ymmärtänette, että tässä tapauksessa joudumme vaatimaan Teiltä 250 euron vuosimaksun. Tilaus on voimassa 20 vuotta eikä sitä voi perua. Ensimmäisten viiden vuoden maksu suoritetaan etukäteen.”
The Guggenheim Helsinki would demonstrate a heliotropic quality that makes it responsive to the unique light and seasonal conditions of the Nordic region.
Gutenbergin galaksissa kellään ei ole kivaa ja erityisesti Jorma Janne Gallen-Kallela-Sirénillä on kurjaa. Se näkyy kauas. Maineikas esi-isä pyörii kumpujen kätkössä, kun etäisesti samanniminen perillinen rypee tuntemattomuudessa. Isovaarin lähin partneri oli marsalkka Mannerheim, Jannen paras ystävä on newyorkilainen luomuviljelijä Osmo Rauhala.
Janne Sirén johtaa Helsingin taidemuseota. Hänellä on hallussaan Suomen vaikuttavimpiin kuuluva kokoelma, muttei sanottavammin näyttelytiloja. Taidemuseo on levittäytynyt Helsinkiin yhtä elegantisti kuin kaupunginkirjasto: hiukan sinne ja tänne. Käyntikortissa voi olla mairitteleva titteli, mutta missä kelpaisi vieraita kestitä?
Osmo Rauhala still manages his family’s farm, and many of his paintings and videos deal with nature and its relationship to civilization.
Taidemuseolle on toki kaavailtu uusia tiloja, mutta…
Ei pidä aliarvioida tuttavaverkostoja. GKS:n kaveri ”Kisu” Ehrnroothin valinta The Solomon R. Guggenheim Foundationin johtokuntaan avasi portin, jonka kautta amerikkalaissäätiölle selvisi mahdollisuus siirtää pieleen mennyt Vilna-hanke vauraalle ja itsetunto-ongelmaiselle pohjoismaalle. Hankkeella on sitäkin enemmän kiire, kun muistetaan Abu Dhabiin kirjaimellisesti povatun jättiläismenestyksen olevan ”luovalla tauolla”, jossa mikään muu ei edisty kuin Guggenheim-brändin alamäki.
Mannerheimista Guggenheimiin! Säätiön suomalaisjäsenen kautta Helsingin taidemuseon johtaja heitti täkynsä koukkuineen kaupungin päättäjille. Pelissä oli paljon. GKS saisi kukaties ihan oikean jättiläismuseon egonsa loppusijoituspaikaksi, ikuisten rahoitushuoliensa kanssa painiva säätiö saisi miljoonia vastikkeettomia dollareita ja Helsingin kaupunki saisi laskun.
Pakko. Yrittää.
Helsingin päättäjiä on toistakymmentä vuotta pehmitetty puheilla jokseenkin kuvitteellisesta ”kansainvälisestä metropolikilpailusta”, jossa jokin arvoituksellinen taho jakaa pisteitä sen mukaan, kuinka isoja taloja kussakin kylässä on. Ja Guggenheimiin liittyy aina isous.
Apaja oli siis otollinen.
Myönteistä päätöstä auttaa isojen kavereiden tuki. Itse pirukaan ei tiedä, miksi suomalainen bisneseliitti haluaa Guggenheimin, mutta se tosiaan himoitsee sitä. Ehkä siksi, koska museota hallinnoiva säätiö on eräänlainen miljonääriklubi?
Yhtä kaikki, pienemmissäkin kaupungeissa kokoomusvaikuttajien kuolaneritys käynnistyy refleksien nopeudesta riippuen sekuntien kuluessa siitä, kun teollisuusjohtajat vihjaavat olevansa jonkin idean kannattajia – koski se sitten uuden ydinvoimalan rakentamista, taidemuseon ostamista tai pään työntämistä hydrauliseen puristimeen. Reaalikapitalismissahan ei niin suurta julkista menoerää ole keksittykään, etteikö se kelpaisi elinkeinoelämälle. Paitsi jos kyseessä on tuloerojen tasaaminen. Se olisi veronmaksajien rahojen holtitonta tuhlaamista.
Ja tässä yhteydessä on toki hyvä muistaa, ettei pääomatuloista kanneta kunnallisveroa. Siis sitä rahaa, jolla Guggenheim aiotaan maksaa.
Itse asiassa lopuistakin veroista pitäisi päästä eroon, ehdottaa Kansallinen Kokoomus. Kuningaspuolueen masinoimassa vallankumouksen takaisinkelauksessa päästään pian veroista pysyvästi vapautettujen säätyjen luomiseen.
Vauhtisokeudessaan kaupunginisät ja museokauppiaat eivät vaivautuneet edes tiedustelemaan valtiovallan halua päästä jakamaan kustannuksia. Tietenkin valtioneuvosto avaa rahahanat, onhan hankkeessa mainittu innovaatio. Onhan? Katalaksi onneksi kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei kuitenkaan anna rahaa. Mistäpä antaisi, kun lompsa on tyhjä. Ketään yllättämättä kokoomuslainen elinkeinoministeri Jyri Häkämies yrittää silti yhä tunkea kymmenien miljoonien menoerää takaisin Arhinmäelle kulttuuribudjettia nakertamaan.
Ehkä Kokoomuksen ideana onkin vain lakkauttaa suomalainen kulttuuri.
The city would be responsible for funding and overseeing the development and construction of the museum, possibly with support from the Finnish government, foundations, corporate donors, and private citizens. The city would also provide or secure the museum’s operational funding. The Guggenheim would have no financial obligations with respect to the design, development, construction, or operation of the museum.
Yksimielisessä rintamassa muun työnantajaleirin mukana täysin rajoittamatonta museotuhlausta liputtaa Helsingin Sanomat. Pääkirjoitustasolla lehti ottaa kipakan kannan. Guggenheim on pantava alkuun ennen kuin demokratia alkaa vaikuttaa päätöksentekoon:
Tämä vuosi on kunnallisvaalivuosi, ja mitä lähemmäs vaaleja mennään, sitä vaikeammaksi tällaisen investointipäätöksen tekeminen käy. Päätöksen siirtäminen vaalien yli merkitsisi taas asian viivästymistä ainakin vuodella. Mikään uusi asiahan Guggenheim-hanke ei ole, sillä se julkistettiin lähes tasan vuosi sitten. Olisi onnetonta, jos tällainen mahdollisuus jätettäisiin käyttämättä.
Kokonainen vuosi! Ihmisikä!
Todellisuudessa asiasta ei tietenkään ole keskusteltu, koska kaikki ovat odottaneet nyt saatua selontekoa. Eli Guggenheim-säätiön mainosta, jonka se härskisti teetti asiakkaansa rahoilla.
Helsingin Sanomat tiedusteli myös viisastelijoiden kerholta, HS-raadilta, mitä he tuumivat ajatuksesta. Päätoimittajan harmiksi enemmistö oli vastaan, mutta sentään 39 % raatilaisista kannatti museon rakennuttamista.
Vai kannattiko sittenkään? Vastauksista selviää, että monilla kyllä-puolueenkin jäsenillä on puolustavalle mielipiteelleen tiukemmat täsmennysvaatimukset ja reunaehdot kuin useimmilla vastustajilla.
Mari K. Niemi:
Jos Helsinki on keskeinen maksaja, millaisesta taide- ja kulttuuritoiminnasta rahat ovat pois?
Paula Tuovinen:
Jos venäläisille myönnetään viisumivapaus. Jos muun kulttuuritoiminnan rahoitus ei vähene. Jos hankkeelle saadaan yksityistä rahoitusta. Jos rakennuksen suunnittelussa otetaan huomioon monitaiteisuus.
Matti Kalliokoski:
Jos laskelmat osoittautuvat riittävän realistiksi ja yksityisiä rahoittajia löytyy.
Claes Andersson:
Rahoitus pitää järjestää niin, ettei se kavenna muita julkisia palveluja kaupungissa.
Aku Louhimies:
Yksityisellä rahoituksella.
Katja Tukiainen:
Taiteilijana olen kiinnostunut uusista mahdollisuuksista ja tottunut ottamaan riskejä, mutta kysymys Guggenheimin rahoituksesta saa minut toivomaan että olisin taloustieteilijä.
Maria Pettersson:
[…] Gukkis ei saa olla pois muista suurista kulttuurihankkeista, kuten keskustakirjastosta (jonka muuten voisi sijoittaa uuden taidemuseon yhteyteen).
Seppo Zetterberg:
Ei lisämuseo pahitteeksi ole, kunhan sen varjolla ei kuristeta muita museoita. Suomessa museot ovat valitettavasti harmaita varpusia, joille kulttuuritahdon osoituksena järjestetään pakollista talviruokintaa, mutta muuten ne joutuvat elämään omaa hiljaista elämäänsä. Jos Guggenheim-mantra puhkeaa vuosikymmenen lopulla täyteen kukoistukseensa, se saattaa jättää yhä enemmän vaille huomiota Suomen muun, niukkuudessa elävän mutta tärkeän museolaitoksen.
Riiko Sakkinen:
Taiteilijana iloitsen uudesta museosta, mutta antikapitalistina näen sen dystooppisena. Vastustan julkisen palvelun eli Helsingin taidemuseon yksityistämistä.
[iframe width=”100%” height=”166″ src=”http://w.soundcloud.com/player/?url=http%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F33707605&show_artwork=true”]
Kokoomuslaisten ohella vihreä tuki ajatukselle on ollut alusta asti selvä. Talousliberalistisen estetiikkapuolueen inho Kekkosta, 70-lukua ja agraari-Suomea kohtaan ulottuu henkisten rakenteiden ohella fyysisiin. Jos se on vanhaa, se pitää purkaa.
Ei mikään sattuma, että Helsingin Vihreiden puheenjohtaja toivoo ”valtakunnan paraatipaikan” somistamista suunnilleen millä tahansa, kunhan siihen liittyy wow ja design. Vihreää näet ahdistaa outo käänteisnationalismi, joka sykkii vahvana kuin perussuomalaisen homofobia. Vaikka ulkomaalaisvieras ei ole sitä sanonut ääneen, katseen suunta on sen aina kavaltanut: Kanavaterminaali on niin blasé. Kohta ei enää uskalla käydä edes Barcelonassa – ties vaikka ilkkuisivat helsinkiläiselle maalaisserkulle.
Vihreällä valtuustoryhmällä onkin Helsingin Sanomain tapaan tulenpalava hoppu. Ville Ylikahri pelännee eniten, että valtuutetut saisivat päättää asiasta faktojen, ei sokean innostuksen pohjalta. Punavihreästä marginaalista kumpuavat arvostelevat puheenvuorot sivuutetaan. Jopa Osmo Soininvaaran varoittelut vaikuttavat kaikuvan kuuroille korville. Noloa nillittämistä ties mistä peruspalveluista. Jätetään vaikka joku liikenneympyrä rakentamatta.
Konversio hipeistä jupeiksi kiihtyy.
There would be no plastic bags available for customers purchasing items at the store.
Guggenheim-projekti huokuu uutta kulttuuripoliittista paradigmaa, jonka mukaan keskittämällä paljon jännää yhteen paikkaan se tulee maagisesti säteilemään ympärilleen luovuutta. Ajatus on tietenkin saatu talouspolitiikasta, jossa uskotaan suurten tuloerojen luovan vaurautta: kuvitellaan, että keventämällä äveriäimpien ihmisten sekä yritysten verotusta luodaan rikkauskeskittymiä, joista hyvinvointi jollain tieteiskirjallisuudessa keksityllä tempulla valuu ympäristöönsä.
Toisin sanoen panemalla kaikki Helsingin taidemäärärahat yhteen huippumuseoon koko Uusimaa ja lopulta Suomi muuttuu Guggenheim-säätiön kuratoimaksi kulttuurionnelaksi.
Toki – joku saattaisi ehkä haksahtaa ajattelemaan, että jakamalla puoletkin kaavaillusta Guggenheim-panostuksesta taiteentekijöille suomalainen kulttuuriosaaminen saisi ihmiskunnan historian suurimman sähköstartin ja itse asiassa tekisi Suomesta koko maailman ihaileman taidesuurvallan. Mutta koska se on väärää ajattelua, sosialismia, siitä on vaiettava.
There is a small antiglobal faction in Finland that considers large international companies “imperialistic.”
Ymmärrettävästi kenenkään pyytämättä ja kaikille yllätyksenä pöydälle kannettu hanke on herättänyt kiivasta keskustelua. Taiteilija Silja Rantanen teilasi projektin valmistelun Ykkösen aamu-tv:ssä ja heti perään kirjailija Kalle Isokallio sanoi samat sanat Jälkiviisaissa ja höysti kommenttiaan Iltalehden kolumnillaan.
Taidemaailman kannatus ylikansalliselle franchiselle on ylipäänsä ollut rajallista. Guggenheimilla on kova maine, muttei välttämättä toivotunlainen. Useat pieleen menneet laajentumishankkeet ja lukuisat taloudelliset väärinkäytökset eivät luo kuvaa niinkään dynaamisesta taideorganisaatiosta kuin markkinoita kahmivasta, aggressiivisesta liikeyrityksestä. Taidekriitikko Otso Kantokorven ynseys Guggenheimia kohtaan on suorastaan eeppistä, mutta nuivia puheenvuoroja on esitetty muuallakin.
The permanent collection of the Guggenheim Foundation will not form a centerpiece of the new museum.
Kiasmassa hankkeella ei ole liikaa ystäviä. Vaikka esitettyä tulokasta ei suorastaan torpata, museojohtaja Pirkko Siitarin blogimerkintä sisältää vahvoja varauksia:
Kiasman näkökulmasta hanke tulisi toteuttaa niin, ettei se entisestään kavenna Kiasman tai alan muiden toimijoiden jo pienentyneitä määrärahoja. Jos museohankkeen käynnistäminen kuitenkin tarkoittaisi toimintakykyisten kulttuuri-instituutioiden aseman heikentämistä ja rahoituksen leikkaamista, kaventaa se merkittävästi suomalaista taidekenttää ja vaarantaa monimuotoisen taidetarjonnan.
Kulttuurineuvos Tuula Arkio, entinen Valtion taidemuseon ylijohtaja, pitää laskelmaa tolkuttomana, ylimielisenä ja jopa hiukan moraalittomana:
Jos valtio lähtee mukaan, on rahojen tultava matkailu- tai elinkeinomomentilta. En voi mitenkään pitää eettisesti hyväksyttävänä, jos rahoitus viedään olemassa olevilta kulttuurilaitoksilta, joiden resursseja jatkuvasti supistetaan.
Hanna Ojamo Suomen Taiteilijaseurasta tyrmää Guggenheimin suoraan:
Tämä on jopa taiteen kentällä ymmärretty väärin: uusi Guggenheim ei korvaa vanhan kaupungin taidemuseon toimintoja, vaan hajottaa ne kahtaalle ottaen sen näyttelytoiminnan ja projektit, mutta siirtäen tärkeän funktion, kokoelmat ja niiden esittämisen, muualle. Missään 187-sivuisen raportin sivuilla ei sanota, että kokoelmia esitettäisiin Guggenheimin katon alla.
Hiukan jäsennellymmin Ojamo ja taiteilijaseuralaiset ottavat kantaa Helsingin Sanomain mielipidekirjoituksessaan:
Ajatus siitä, että kuvataiteilijat tarvitsisivat Guggenheim-museota kehittyäkseen, on typerryttävä. Ammatissa aktiivisesti toimivat, erityisesti nuoret suomalaiset kuvataiteilijat ovat jo kansainvälisiä.
Of course, a Guggenheim Helsinki would raise the profile of the city, bolster tourism, and create jobs, among numerous other benefits.
Vaikka taidemuseo – tai tässä tapauksessa pelkät kuoret – on kulttuurihanke, museota on myyty kansalaisille ennen kaikkea investointina, josta koituu mittavia kansantaloudellisia hyötyjä. Jopa siinä mitassa, että kaupungin suorastaan kannattaa ottaa lisävelkaa kaksin käsin. Esitystä pitää siis tarkastella samalta pohjalta.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ekonomisti, VTT Jenni Pääkkönen lyttää nämä oletukset blogissaan sekä Taloussanomien haastattelussa: luvut eivät kestä tarkastelua. Kyseessä on totaalinen uhkayritys, jossa riskit on jaettu hiukan epäsymmetrisesti: kaupunki 100 %, Guggenheim-säätiö 0 %.
Tällainen ”heads I win tails you lose” -skenaariohan on tullut ikävä kyllä tutuksi pankkiirien bonuksista, joissa voitot jaetaan pankkiireille ja tappiot veronmaksajille.
Yhden nauloista arkkuun naputtelee Taloussanomien Risto Pennanen. Hän esittää kolumnissaan suorasanaisesti, ettei Helsingin kassan tyhjentäminen Guggenheim-unelmiin itse asiassa edistä metropoliajattelua lainkaan. Espoolaisia voi olla vaikea houkutella maksamaan Katajanokalle rakennettavan parisataamiljoonaisen taidegallerian kulunkeja:
Tässä tilanteessa luulisi, että fuusiohaluinen Helsinki laittaisi oman taloutensa kuntoon ennen kuin se alkaa kosiskella väkipakolla naapureita. Kannattamattomalta näyttävä Guggenheim-hanke tuskin lisää Espoon fuusiohalua, vaikka myönnettäköön, että 200 miljoonan hanke ei sentään millään muotoa ratkaise fuusiokysymystä.
Yllättävää tukea taiteilijat ja palveluistaan huolestuneet kaupunkilaiset saavat kaikkien talousviisaiden ja hallitusammattilaisten äidiltä, Sirkka Hämäläiseltä, joka toteaa MTV3:lle kylmästi:
Jos se on niin kannattavaa bisneksenä kun on sanottu, niin eiköhän silloin pitäisi löytyä yksityisestä sektorista siihen rahoitustakin.
Mutta huoli pois! Tahattoman koomisista itsenäisyyspäivän vastaanoton mekoistaan tunnetuksi tullut Marko Ahtisaaren vaimo sentään lupaa lahjoittaa tuhat euroa museon perustamiseen.
On the other side, it might be possible to reduce the funding gap by adopting a tighter policy on personnel and exhibition costs.
Joka tapauksessa kaupungin johto vaikuttaa olevan valmis kävelemään kansalaismielipiteen yli, koska ”tämä tilaisuus ei toistu” ja villin huhun mukaan jokin toinen yhtä pahasti Guggenheimin edessä suomettunut henkisten kääpiöiden valtakunta haluaisi projektin omakseen.
Keskellä säästöbudjettia ja kutistuvaa taloutta satojenmiljoonien satsaaminen fiilispohjalta pilvilinnaan kuvastaa ääretöntä ylimielisyyttä ja äänestäjien halveksuntaa. Valitettavasti Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n omahyväisyyttä ei voi mikään naarmuttaa. Paitsi demokratian ääni, onhan kunnallisvaalivuosi. Perussuomalaiset teroittavat jo hampaitaan tietäen, että jokainen suljettu kirjasto, koulu ja terveysasema tarkoittaa heille viittä valtuutettua lisää.
Vallankin, jos ja kun asia viedään läpi ilman minkäänlaista käsittelyä parissa viikossa.
Helsingin ja helsinkiläisten kannalta prosessista koituu pelkästään huonoja seurauksia. Sopimus valmistellaan kiireellä ja allekirjoitettaneen helmikuussa, jonka jälkeen lisenssimaksut alkavat virrata viivytyksettä Atlantin taakse. Ankara sopimussakko estää prosessin keskeyttämisen. Ja kaiken kukkuraksi syksyn vaalien jälkeen kaupunkia hallitsevat kansallismieliset ultrakonservatiivit, joille guggenheimilaiset ihan vapaaehtoisesti tarjoilevat jytkyn.
Miksi?
Koska Janne Gallen-Kallela-Sirénillä oli tylsää Gutenbergin galaksissa ja Jussi Pajusella tarve päteä.
Tekstiä varten haalittuja linkkejä jokaisen luettavaksi
- Abu Dhabi uhmaa urhoollisesti Bilbao-efektiä. | Abu Dhabin Guggenheim-museo on jäissä (Helsingin Sanomat)
- Sosialisti ei halua hassata valtion rahoja. | Arhinmäki torjuu yhä Guggenheim-museon (Yleisradio)
- Toimittaja luulee, että Neuvostoliitto on yhä olemassa ja että Kosmoksessa on jokin salainen vasemmistoklikki juomassa punaviiniä. | BELSEBUUBIN JUONIA (Korjaamo/Jouni Tervo)
- Madonluvut Guggenheimille. | Ekonomisti Guggenheimista: Rahat mulle, riski sulle (Taloussanomat)
- Vihreä kaupunginhallituksen jäsen ei halua numeroiden häiritsevän hyvää vau-ajatusta. | Ensiajatuksia Guggenheimista (Ville Ylikahri)
- JGKS esittää uhkauksen. | Gallen-Kallela-Sirén vihjaa: Guggenheimin museolla riittää ottajia (Helsingin Sanomat)
- Tarjoilija, mulle samaa kuin toi kaveri sai! | Gallen-Kallela-Sirénin Guggenheim-kehuista tuli Facebook-hitti (Nelonen)
- Taiteilijaseuran puheenjohtaja ei ole vakuuttunut. |Guggenheim – noste suomalaiseen taiteeseen vai turismia? (Suomen Taiteilijaseura/Hanna Ojamo)
- Ekonomisti ei todellakaan usko mainoshypeen. | Guggenheim ja epämiellyttävä aritmetiikka (Markkinakohinaa)
- Pilssivedet yhdistävät. | Guggenheim ja jätehuolto (Otso Kantokorpi)
- Bilbao-efekti on torjuttu useaan otteeseen eri puolilla maailmaa. |Guggenheim, osa n: Toteutumattomien Guggenheimien arkisto (Otso Kantokorpi)
- Vihreiden kiintiöitähelsinkiläinen ei taaskaan kulje puolueensa valtavirrassa. | Guggenheim-esitys ei itähelsinkiläistä innosta – ei myöskään museoiden ystävää (Outi Alanko-Kahiluoto)
- Kaupunginjohtajalle faksattiin, että yksityiset rahoittajat ovat jo lastanneet kaksikymmentä rekkaa täyteen viisisatasia, mutta valitettavasti diesel oli kaikista lopussa. Että kestää vielä hetken. | Guggenheimin lisenssimaksu kustannettaisiin aluksi kaupungin rahalla (Helsingin Sanomat)
- Suomen suurin sanomalehti ei näe mitään ongelmaa tilaajiensa verovarojen kuppaamisessa. | Guggenheimin museo olisi myönteinen sokki (Helsingin Sanomat)
- Kokoomuslaiset haluavat jättää verot maksamatta, ettei joku sosiaalipummi vahingossa jäisi henkiin. | Guggenheim-lahjoitukset verovähennyksen piiriin! (Sari Sarkomaa)
- Taiteilijoita hirvittää. | Guggenheim-museohanke kuvataiteilijoiden näkökulmasta (Suomen Taiteilijaseura)
- Pakollinen show ennen kuin voidaan panna nimet paperiin ja ulkoistaa taidemuseo. | Guggenheim-selvityksen julkistamisseminaari 10.1.2012 (Helsinki-kanava)
- Sopimusta ei voi perua. | Guggenheim-sopimukseen tulossa miljoonien sopimussakko (Helsingin Sanomat)
- Suuren puhalluksen asiakirjat kansallisella enemmistökielellä, englanniksi. | Guggenheim Study (Helsingin kaupunki)
- Olympiastadionin peruskorjaus on palttiarallaa 200 miljoonaa, mutta eiköhän siihenkin rahat riitä. | Harry Harkimo: Olympiastadion on kuin kivikaudelta (Helsingin Sanomat)
- Tuhlaaminen on säästämistä. Uusi julkisen talouden paradigma. | Helsingillä outo tapa säästää (Taloussanomat)
- Demarit jarruttavat, vihreät kiihdyttävät. | Helsingin valtuutetut jarruttelevat Guggenheim-vauhtia (Yleisradio)
- Ei ollut jäävi, jos kohta ei järin korrektikaan. |Helsinki selvittää jääviyskysymyksiä Guggenheim-hankkeessa (Yleisradio)
- Aivan kaikki eivät tykkää. | HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitääkö Helsinkiin rakentaa Guggenheimin museo? (Helsingin Sanomat)
- Nuivasti suhtautuvat. Toimittajaa harmittaa. | HS-raati: ”Guggenheim pönkittää taidemaailman harvainvaltaa” (Helsingin Sanomat)
- Kokoomuslainen haluaisi lisätä julkista tuhlaamista. | Häkämies: Guggenheim on Arhinmäen hanke (Yleisradio)
- Puheenjohtaja on ihastunut sanaan ”paraatipaikka”. | Jos ei veikkaa ei voi voittaa (Hannu Oskala)
- Alaston kriitikko ei säästele inhoaan Guggenheim-projektia kohtaan. | Julkaistua 254 & Luettua 100: Guggenheim haluaa Helsinkiin – ainoastaan Katajanokalle (Otso Kantokorpi)
- Kiasman museojohtaja ei nyt jaksa kellua ilmassa. | Kiasma ja Guggenheim (Kiasma-blogi)
- Juu-juu-juustossa löytyy. | Kisu Ehnroothin mielenkiintoinen taidehankinta – katso video! (Arvopaperi)
- Kansa on amerikkalaisvastainen, neuvostomyönteinen, impivaaralainen natsilauma, joka vastustaa kaikkea kaunista silkkaa ilkeyttään. | MTV3:n kysely: Täystyrmäys Guggenheimille (MTV3)
- Vasemmisto on jo monta vuotta piinannut suomalaistaidetta. | Osmo Rauhala syyttää neljää naista päsmäröinnistä nykytaiteessa (Helsingin Sanomat)
- Väärä kansa, valitkaa uusi. | Paha G (Helsingin Sanomat)
- Tyypillinen haihattelijapoliitikko kuvittelee, että Helsingissä asiat voitaisiin päättää muuten kuin jyräämällä. | Pajamäki Guggenheim-kiireestä: ”Tämä ei ole normaalia päätöksentekoa millään tavalla”
- Nokian entinen pääjohtaja pohtii yksityisten ja julkisten hankintojen eroja. | PELMU ja PELOMA (Iltalehti)
- Vanhaisäntä toppuuttelee, mutta turhaan. | Pitäisikö Helsinkiin rakentaa Guggenheim-museo? (Osmo Soininvaara)
- Vain aito kapitalisti uskoo kapitalismin kykenevän mihinkään. | Sirkka Hämäläinen: Guggenheim-rahoitus löydyttävä yksityissektorilta (MTV3)
- Rakennetaan saman tien Berliinin muurikin. | Stubb Guggenheimista: Suomi tarvitsee oman Eiffel-tornin (Yleisradio)
- Guggenheim on IKEA, kehuskelee brändiasiantuntija. | Suomen taide- ja kulttuuriosamisen taso nousi Guggenheim museosta! (Lisa Sounio)
- Ei mitenkään. | Tuula Arkio: Miten Guggenheim voisi toimia suomalaisen kulttuurin keskuksena? (Suomen Kuvalehti)
- Vihreä mediavaikuttaja esittää, että voisihan sitä itsekin joskus yrittää. | Vaihtoehto Guggenheimille (Voima/Fifi)
- Juristi huomauttaa siitä, että hanke on osittain lain ulkopuolella. | Vielä lorisee (Jukka Kemppinen)
- Suomen ja Liettuan välillä on kiivas kilpailu siitä, kumpi näyttää surkeammalta pyrkyriltä maailman silmissä. | Vilnan pormestari malttamattomana: jättäkää Guggenheim meille! (Nelonen)
- Uunituore Guggenheim-selvitys ei herätä hurraahuutoja. | Ykkösen aamu-tv: Guggenheim herättää intohimoja (Yleisradio)
- Jälkiviisaat eivät haluaisi olla tässä asiassa jälkiviisaita. | Ykkösen aamu-tv: Jälkiviisaat 13.1. (Yleisradio)
Lisäyksiä:
- Kaasuputkea etevämpi tiivistelmä asiasta. | Paljon porua Guggenheimista (Joonas Linkola)
