Isänmaallinen lässyttävä mies

3

Joulukalenteri 2011

Mitä tapahtui suomalaiselle miesmuusikolle?

Autolla ajettiin, siellä käveltiin, pitää olla näin, kun ollaan vähän sinnepäin.

Ja kaiken yllä leijuu jokin niin julkea tapahtumattomuus, että se on pakko ymmärtää miehen uudeksi talvisodaksi. Kilpaillaan siitä, kuka mahtuu kapeimpaan sektoriin. Rasvaton maito, hiilihydraatiton leipä, Espoo. Muistikohan vaimo ostaa rasvatonta maitoa Prismasta? Tekisinkö biisin siitä?

Anssi Kela sen jossain mielessä aloitti Nummela-levyllään – tämän melodiattoman puhelaulun, jossa nuotit kömpivät eteenpäin pienin intervallein ja takertuvat mieheyden kriisistä kuiskaaviin, ahdistaviin puoliriimeihin.

Särisevät sähkökitarat eivät kailota nopeiden autojen ja mustahuulisten tyttöjen ilosanomaa. Sen sijaan, että 25-vuotiaat roikaleet huutaisivat kapinaa ja rakkaudenjanoaan, he määkivät mikrofonit täyteen väärennettyä nostalgiaa, jossa muistellaan – muistellaan! – fiktiivisen parisuhteen virstanpylväitä.

Siellä yläasteella tavattiin, yhteen sitten kasvettiin, nyt Espoossa asutaan, lätkää katsotaan.

Jos joku kääntäisi suomalaisen iskelmärockin englanniksi ja lähettäisi yli Atlantin, Bruce Springsteen ampuisi itsensä vain päästäkseen pyörimään haudassaan.

Ei pidä ymmärtää väärin – todellinen iskelmä on hienoa musiikkia. Jokainen vanhoja schlagereita koskaan kuunnellut ymmärtää, että iskelmämusiikki kertoo seikkailuista, pyrkimyksestä väärien lakanoiden väliin tai sieltä pakoon, hylätyksi tulemisesta ja hylkäämisestä, pitkistä katseista ja käsittämättömistä määristä alkoholia. Ei ole sattumaa, että musiikkitaivaan legendaarisimmat häntäheikit ja miestennielijät ovat ennen kaikkea iskelmämuusikoita.

Mutta jokin meni pieleen, kun suomalainen iskelmä ja rock yrittivät paritella. Syntyi musiikkia, jossa syvimmät tunteet liittyvät arjen heteronormatiiviseen harmauteen, jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin, sotaveteraani-isoisiin ja – suvainnette – munien rapsutteluun kotisohvalla. Tuhnu haisee.

Karu totuus on, ettei alle 50-vuotiaalla suomalaismiehellä ole takanaan sellaista elämää, jonka muistelemisesta muut olisivat kiimaisen halukkaita maksamaan. Ei, ellei ole asunut vähintään kolmea vuosikymmentä maailman pahimmissa loukoissa ja pysty aloittamaan kertomustaan sanoilla: ”Silloin kun mä sain n***erisankkerin…”

Valitettavasti tämä ei estä yrittämästä.

Musiikin muutos saattaa myös kertoa jotain surullista koko yhteiskunnasta. Seikkailut ovat pahasta, Perus-Suomi on paras paikka asua. Mies, joka käyttää nuoruusvuotensa mihinkään muuhun kuin ammattikoulutuksensa hankkimiseen, työelämään ja kolmeen jokaperjantaiseen kossubatteryyn, on epäilyttävä olento. Siksi on laulettava avioliitoista, lapsensaamisesta ja ihmiskunnan historian arkisimman arjen hillitystä ylistämisestä. Siitä, miten rankkaa oli lapsena, kun isä ei ostanutkaan lahjaksi Nintendoa.

Tarinan tueksi kuvitellaan sukupolvien ketju, jossa Juha Tapio tai Arttu Wiskari ovat melkein isiensä ja isoisiensä rinnalla sotimassa, melkein rakentamassa jäänmurtajia neuvostoliittolaisille, melkein Globenissa keväällä 1995, melkein naimisissa äitiensä kanssa.

Kenties koskaan ei ole ollut yhtä helppoa käyttää mistä tahansa kulttuurituotteesta sanaparia ”elämää suurempi”.

Alla muutama kappale kauheinta Suomea, elämää suurempaa lässyttämistä:

Ja tietenkin uusin ja kauhein, feat. Sakari Kuosmanen:

Kommentit

16 vastausta artikkeliin “Isänmaallinen lässyttävä mies”

  1. Jakke avatar
    Jakke

    ”Karu totuus on, ettei alle 50-vuotiaalla suomalaismiehellä ole takanaan sellaista elämää, jonka muistelemisesta muut olisivat kiimaisen halukkaita maksamaan.”

    Niin kuinkahan paljon nämä Anssi Kelat olivatkaan myyneet?

    1. Petrus avatar
      Petrus

      Huolestuttavan paljon! Kertoo omaa tarinaansa syvän tylsyyden perus-suomesta jossa ei suhtauduta kiimaisesti yhään mihinkään 🙂 Oikeat iskelmätähdet huokuivat loistonsa aikana massahysteriaa lietsovia feromoneja. Naiset pyörtyivät kesken keikan ja miehet purkivat mustasukkaisuuttaan nyrkein toisten mustasukkaisten miesten naamatauluihin.

      Arttu Wiskarin keikalla saattaa kännissä kyynel vierähtää poskelle kun muistuu mieleen se kerta jolloin vaimo toikin Prismasta ykkösmaitoa ja siitä ihan turhaan suutahti.

  2. Erppi avatar
    Erppi

    En ymmärrä mikä tässä suomirokissa nyt on vikana, jos ihmiset kuitenkin ostavat näitä levyjä ja käyvät heidän konsertiessaan. Jos olet seurannut myyntitilastoja niin karu totuus on, että ihmiset näyttävät olevan erittäinkin halukkaita maksamaan tällaisesta! Ihmiset tykkäävät samaistua kappaleiden teksteihin. Varmaan ihmiset tunnistavat itsensä nostalgisista muistoista ja arkipäivän latteuksista kertovista lauluista. Sellaista elämä suurimmalle osalle ihmisistä on: ei mitään kovin ihmeellistä. Onko siinä jotain vikaa?

    Musiikin ei tarvitse aina olla kovin vakavaa miellyttääkseen massiivista määrää yleisöä.

  3. Maksumies avatar
    Maksumies

    Tuossa linkin takana olisi Jamille biisi, jonka kyllä tunnistaa nimestä:

    http://www.panacea-music.com/aapo/index.html

  4. Samppa avatar
    Samppa

    Kirjoittajalla on ymmärrettävä pointti, johon on helppo yhtyä. Ajatusrakenteessa sen taustalla on virhe. On järjetöntä puhua tässä yhteydessä rock-musiikista tai Bruce Springsteenistä, kun vertailukohtana pitäisi olla country-musiikki. Yht´äkkiä kysymys ei olekaan suomalaisesta iskelmän ja rockin epäsikiöstä, vaan jumalattoman laajasta kevyen musiikin osa-alueesta. Kyseiselle lajityypille ominaista on tarinoiden pienuus, arkisuus, melankolia, perinteisten arvojen kunnioitus, uskonnollisuus. Kolumniin liitetyt musiikkiesimerkit ovat – esittämislajityypistään riippumatta – sisällöltään puhdasta countryä. Jos joku haluaa taas pohtia countryn ja aikuisrockin keskinäistä suhdetta, siitä vaan. Takuuvarmaa unilukemista syntyy.

  5. Rudger avatar
    Rudger

    Oliko tuo ”isänmaallinen” se joka ärsytti kirjoittajaa kiimaan saakka? Vai musiikin suosio?

  6. Elari avatar
    Elari

    Ketään ei kiinnosta. Katkeruudelle toki peukuttelut.

  7. JJ avatar
    JJ

    Sanoisin artikkelin perusteella että Jami Järvinen on muusikko, ainakin entinen muusikko.

  8. Ilari Kivelä avatar
    Ilari Kivelä

    Moniakin tuntuu kiinnostavan, harvoin olen tällaista briljantin älyllistä kuhinaa Kaasuputken kommenttihännässä todistanut. Äimistyttävää. Olemmeko – naapuriemme asiat heitä itseään paremmin tietävänä, peruskyräilevänä ja alati tyhmistyvänä, nettiaggressiodemme selättämänä kansana – tosiaan niin toivottomia ja yksisilmäisiä, että yllä loistavan tekstin kaltainen kevyt härnä ja ansiokas digitaalipakina arkistoidaan oitis luokkaan ’perinteinen svekofennidinen katkeruus’ ja tämä korkeaotsainen syväanalyysi suolletaan vittuilumielessä(surullista väittää mistään muusta olevan kyse) oitis linjoille? Mitä sillä saavutetaan? Ei ainakaan keskustelua. Myös miljoonan kärpäsen aina toimiva teoria esitellään heti. Voi hyvänen aika. Yritettäisiin edes. Kirjoitus oli hyvä ja aihe pohtimisen arvoinen.

  9. Tommo avatar
    Tommo

    Erittäin oivaltava kirjoitus, todellakin osuu ja uppoaa!

  10. Braindamaged avatar
    Braindamaged

    Jep!
    Eihän tästä oikeastaan muuta yhteenvetoa keksi, että Suomi on täynnä tällaisia keskivertopullamössösohvaperunanyhvöjä, jolle ei yksinkertaisesti koskaan tapahdu mitään. Heille sitten räätälöidään tämä keskivertomitäänsanomatonarkipullamössöpaska ja kaikki on tyytyväisiä, paitsi tietty me väliinputoajat tänkin blogin äärellä.

    1. Kuichenstein avatar
      Kuichenstein

      Niinpä, se olisikin oiva laulujen aihe, kun kolme-nelikymppiset kommunisitit kyttää koneensa äärellä josko kansan uutisiin tulisi uusi blogi, että olis edes vähän taas sisältöä elämässä.

  11. Boris avatar
    Boris

    Arttu Wiskari on Suomen historian luokattomin lyyrikko ja laulaja. Suomalainen mies muistelemassa voi olla myös hyvä asia (Leevi and the Leavings, Juice Leskinen, Juha Vainio, Irwin Goodman jne.), mutta Wiskari on myötähäpeää herättävää paskaa.

    1. Metronomi avatar
      Metronomi

      Aamen! Samaa mieltä. Kyseiset menneet suuret artistit, jotka mainitsit, osasivat myös ottaa kantaa ajankohtaisiin ja maailmaa polttaviin asioihin, eikä heillä ollut tarkoitus yrittää olla mieliksi mahdollisimman suurelle yleisölle, vaan olla kantaaottavia ja sanoa sanottavansa!

      Onneksi tänä päivänä on kuitenkin vielä pari varteenotettavaa lyyrikkoa!

  12. Levä avatar
    Levä

    Allekirjoitan täysin. Varsinkin Wiskarin ”talvisota, mummo kuoli, jääkiekko nyyhkynyyhky” linja vituttaa ja isosti. Olen selvästikin väärällä alalla, kun kuka tahansa voi lyödä rahoiksi tuollaisella puolivillaisella emotionaalisella pehmopornolla.

  13. […] tunteettomia miehiä, päinvastoin. Jami Järvinen puki asian sanoiksi hyvin blogikirjoituksessaan “Isänmaallinen lässyttävä mies”. Kirjoituksessa mainituista artisteista kukaan ei tietääkseni ole lähtenyt avoimesti […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *