Mannerheimin saappaat

4

Joulukalenteri 2011

Toisinaan saappaankiillottaja sai kiitosta, toisinaan moitetta. Jos marski oli huonolla tuulella, moitteet saattoivat tulla aiheettomasti ja täysin epäjohdonmukaisesti. Näihin ’sirkuspäiviin’, joita silloin tällöin sattui, osattiin varautua, ne olivat ohimeneviä rajuilmoja, voimakkaan ihmisen purkautumishetkiä. Taustana olivat usein suuret ja vakavat asiat, esimerkiksi kesällä 1945 valtioneuvostossa käsitellyt sotasyyllisyyskysymykset. Se oli raskasta aikaa, ja kun siellä jotakin hankalaa tapahtui, siitä sai osansa vahtimestari valtioneuvostossa, samoin adjutantit ja autonkuljettaja matkalla Tamminiemeen. Siellä marski ryntäsi suoraan yläkertaan. Normaalisti hän ei päivisin vaihtanut saappaita. Tuollaisena päivänä lähetin kello soi, ja kun tämä salamana ampaisi yläkertaan, marski seisoi siellä sukkasillaan. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta lähetti tiesi mistä oli kysymys ja otti esille saappaat, jotka samana aamuna oli jynssännyt aivan välkkyviksi. Silloin jyrähti:

– Kuinka sotamies kehtaa tuoda minulle noin huonosti kiillotetut saappaat! Se on sitten omituista, että täällä Suomessa ei osata kunnolla puhdistaa saappaita. Hans osasi kiillottaa englantilaisittain.

Mainittu Hans oli marsalkan itävaltalainen kamaripalvelija 1930-luvulla.

Lähetti meni vaihtamaan toiset saappaat. Ne saattoivat olla kaksi viikkoa levänneet ja pölyiset, mutta sillä ei ollut nyt merkitystä: – No niin, osaahan sotamies kiillottaa…”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.