Avainsana: ankkurilapset

  • Avoin kirje

    Hyvät ”maahanmuuttopolitiikan kritisoijat” kaikissa puolueissa,

    ettekö voisi viimeinkin tunnustaa olevanne rasistisia ihmisperseitä sen sijaan, että kätkeydytte tekopyhän moraalisen närkästyksen taakse tuhahtelemaan Välimeren pakolaisten sukupuolijakaumasta tai heidän omistamistaan kommunikaatiovälineistä?

    Tässähän ei ole mitään uutta. Te olette aina koettaneet inttää asiakeskustelun hengiltä vaahtoamalla milloin mistäkin keksimästänne tai kuvittelemastanne epäkohdasta. Tällä kertaa siitä, kuinka monet turvapaikanhakijat ovat ”nuoria terveitä miehiä”. Teille minulla on kaksi sanaa: Eveline Fadayel.

    Kun korkeakoulututkinnon suorittanut kristitty isoäiti halusi muutama vuosi sitten jäädä Suomeen, te rasistiset ihmisperseet aloitte laskea, että myönteinen oleskelulupapäätös tietäisi puolentoista miljardin euron suoraan stetsonista poimittuja menoja. Te teitte kaikkenne, jotta mummo kuolisi Suomen rajojen ulkopuolella.

    Eveline Fadayel ei ollut ”terve nuori mies”, vaan sairas eläkeikäinen nainen.

    ankkurilapsi-saarakkala-2005

    Ei sillä, että teille kelpaisi lapsipakolainenkaan. Ihme olisi, jos kelpaisi. Te olette toistakymmentä vuotta möykänneet ”ankkurilapsista”. Jos Kosin rantaan kelluisi vielä elossa oleva viisivuotias, te tönäisisitte hänet takaisin mereen mieluummin kuin ottaisitte riskin, että vanhemmat saapuisivat lapsensa kintereillä Suomeen.

    Te pöyristytte siitä, että yksi maailman vauraimmista ja vakaimmista valtioista auttaa edes niukimmalla mahdollisella tavalla ihmisiä, jotka näitä rivejä lukiessamme hukkuvat Välimereen paetessaan kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Ja te loukkaannutte, kun teille sanotaan, että noin reagoidakseen on oltava pahimman lajin sosiopaatti.

    Kaiken tämän jälkeen vielä kehtaatte vaatia, että inhoamanne kreikkalaiset tekisivät teidän likaisen työnne ja tappaisivat puolestanne turvapaikanhakijat rannoilleen.

    Kunnioitan vilpitöntä natsia enemmän kuin teidänlaisianne tagliatelle-selkärankaisia roistoja. Te olette pelkureita. Te tanssitte kunniassa kuolleiden isienne ja isoisienne haudoilla möykkäämässä talvisodasta ja maanpuolustuksesta, mutta tosipaikan tullen ette uskalla kohdata edes itseänne.

    Epäystävällisesti teidän,

    Jami Järvinen