Avainsana: enkeli-elisa

  • Viimeiset kiusaukset

    Kaasuputki-blogi sai tänään haltuunsa Jami-nimisen sotaveteraanin vakavan viestin suomalaisille. Saatteessa kirjeen lähettänyt omaishoitaja Tero-Risto kertoo, että Jamia on jo pitkään häirinnyt paikallis- ja maakuntalehtien paha tapa sijoittaa liikuttavalla lapsenkäsialalla laadittuja yleisönosastokirjeitä etusivuilleen.

    Tero-Risto kirjoittaa näin:

    Hörpimme Jamin kanssa voikukanjuuresta keitettyä korviketta (Jami sanoo, ettei hän pulavuosien jälkeen oppinut koskaan juomaan oikeaa kahvia), kuten joka aamu sarastuksen aikaan, kun lehdenjakaja toi laatikkoon päivän Aamulehden, jota Jami on tilannut vielä Helsinkiinkin muutettuaan. Sen kanteen oli painettu kahdeksanvuotiaan lapsen kirje koulukiusaamisesta.

    Jamikin muistaa hyvin, miten häntä nuorena pilkattiin ja tönittiin. Osin se jatkui vielä pitkälle aikuisikään. Silti Jamia iljettää tämä kaksinaamaisuus, jolla koulukiusaaminen on yhtäkkiä nostettu etualalle ikään kuin uutena asiana. Eihän tässä suhteessa ole tapahtunut mitään radikaalia kehitystä pahempaan. Samaan aikaan Aamulehden tapaiset kokoomusjulkaisut käyttävät kaiken energiansa korostaakseen Elinkeinoelämän Keskusliiton tapaisten lobbausjärjestöjen vaatimuksia veronalennuksista ja pienituloisten ihmisten elämän vaikeuttamisesta.

    ”Miten säästäminen perusturvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä sivistystoimesta koskaan auttaa kenenkään lapsen elämää?” Jami kysyi minulta vihaisesti. ”Kumman kuvittelet tepsivän paremmin koulukiusaamiseen, tämän etusivukirjeen vai sen, että Tampereen kunnallispäättäjät pitävät luokkakoot pienenä ja opettajat motivoituneina? Miksi Aamulehti ei pidä melua koulutuspaikoista, nuorten työllistymisen tukemisesta ja vähävaraisten lapsiperheiden todellisista ongelmista, vaan kiillottaa sosiaalista omaatuntoaan tällaisilla idioottikampanjoilla?”

    Vihaisena Jami lähti halonhakkuuseen. Hän kirosi mennessään: ”Ja mistä näitä nykyään tietää, ovatko edes oikeita lasten kirjeitä? Perkele, miksi tätäkään ei voitu painaa vain yleisönosastoon, minne se kuuluukin?”

    En tiennyt, mitä sanoa, joten huikkasin ovenpielestä, että hän voisi kirjoittaa johonkin lehteen tai vaikka soittaa Kansanradioon. Hyvä, etten saanut kirveestä.

    Tero-Riston kirja ”Kiusatut veteraanit” ilmestyi veteraanipäivänä 27.4.

  • Rakas Joulupukki…

    Kaasuputki-blogi sai haltuunsa Jamin, 6 vuotta, laatiman joulutoiveen, jonka hänen perhepäivähoitajansa Anna-Liisa oli luvannut lähettää Korvatunturille. Liikuttavalla lapsentöherryksellä laaditussa kirjeessään Jami toivoo, että erilaiset sisällöntuottajat, olivatpa he sitten toimittajia tai kirjailijoita, lakkaisivat esiintymästä fiktiivisinä lapsina edes hyvän asian puolesta.

    Saatekirjeessään Anna-Liisa kertoo, että Jamia on jo hyvän aikaa kismittänyt kaikenlainen kuvitelmien ja todellisuuden rajan hämärtäminen journalismissa. Jos aiotaan käyttää fiktiota tehokeinona toimituksellisessa aineistossa, sen tulisi ilmetä tekstistä. Esimerkiksi pakinatyylissä tai gonzojournalismissa on selvää, ettei toimittaja pyri kertomaan totuutta niin kuin se ilmenee, vaan niin kuin se hänestä tuntuu. Tätä ei kuitenkaan sekoiteta yleensä edes vahingossa faktatietoihin. ”Paitsi tietenkin Turun Sanomissa”, kuten Jamilla on Anna-Liisan mukaan tapana sanoa.

    ”Jami toivoi, että aikuiset joisivat mieluummin kaliaa kuin yrittäisivät korjata yhteiskunnan epäkohtia noin älyttömillä keinoilla”, Anna-Liisa päättää kirjeensä.