Avainsana: aamulehti

  • Viimeiset kiusaukset

    Kaasuputki-blogi sai tänään haltuunsa Jami-nimisen sotaveteraanin vakavan viestin suomalaisille. Saatteessa kirjeen lähettänyt omaishoitaja Tero-Risto kertoo, että Jamia on jo pitkään häirinnyt paikallis- ja maakuntalehtien paha tapa sijoittaa liikuttavalla lapsenkäsialalla laadittuja yleisönosastokirjeitä etusivuilleen.

    Tero-Risto kirjoittaa näin:

    Hörpimme Jamin kanssa voikukanjuuresta keitettyä korviketta (Jami sanoo, ettei hän pulavuosien jälkeen oppinut koskaan juomaan oikeaa kahvia), kuten joka aamu sarastuksen aikaan, kun lehdenjakaja toi laatikkoon päivän Aamulehden, jota Jami on tilannut vielä Helsinkiinkin muutettuaan. Sen kanteen oli painettu kahdeksanvuotiaan lapsen kirje koulukiusaamisesta.

    Jamikin muistaa hyvin, miten häntä nuorena pilkattiin ja tönittiin. Osin se jatkui vielä pitkälle aikuisikään. Silti Jamia iljettää tämä kaksinaamaisuus, jolla koulukiusaaminen on yhtäkkiä nostettu etualalle ikään kuin uutena asiana. Eihän tässä suhteessa ole tapahtunut mitään radikaalia kehitystä pahempaan. Samaan aikaan Aamulehden tapaiset kokoomusjulkaisut käyttävät kaiken energiansa korostaakseen Elinkeinoelämän Keskusliiton tapaisten lobbausjärjestöjen vaatimuksia veronalennuksista ja pienituloisten ihmisten elämän vaikeuttamisesta.

    ”Miten säästäminen perusturvasta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä sivistystoimesta koskaan auttaa kenenkään lapsen elämää?” Jami kysyi minulta vihaisesti. ”Kumman kuvittelet tepsivän paremmin koulukiusaamiseen, tämän etusivukirjeen vai sen, että Tampereen kunnallispäättäjät pitävät luokkakoot pienenä ja opettajat motivoituneina? Miksi Aamulehti ei pidä melua koulutuspaikoista, nuorten työllistymisen tukemisesta ja vähävaraisten lapsiperheiden todellisista ongelmista, vaan kiillottaa sosiaalista omaatuntoaan tällaisilla idioottikampanjoilla?”

    Vihaisena Jami lähti halonhakkuuseen. Hän kirosi mennessään: ”Ja mistä näitä nykyään tietää, ovatko edes oikeita lasten kirjeitä? Perkele, miksi tätäkään ei voitu painaa vain yleisönosastoon, minne se kuuluukin?”

    En tiennyt, mitä sanoa, joten huikkasin ovenpielestä, että hän voisi kirjoittaa johonkin lehteen tai vaikka soittaa Kansanradioon. Hyvä, etten saanut kirveestä.

    Tero-Riston kirja ”Kiusatut veteraanit” ilmestyi veteraanipäivänä 27.4.

  • Kaasuputken tunnustuspalkinnot 2011

    9

    Joulukalenteri 2011

    Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa ja on tullut aika arpoa vuoden 2011 Kaasuputken tunnustuspalkinnot ansioituneille tahoille.

      Viitasaarelainen sahuri Teuvo Hakkarainen ottakoon vastaan julkisen tunnustuksen saavutuksistaan markkinoinnin ja silmänkäännön saralla: hän onnistui saamaan sekä itsensä että Pekka Haaviston vaikuttamaan sympaattisilta olennoilta. Sen kunniaksi jälleen kerran: Teuvo Hakkarainen – Bileet minareetin tolpan nokassa.
    — — —
    Kriisiviestinnän järkähtämättömässä hallinnassa meritoituneelle Aamulehdelle ja sen päätoimittaja Jouko Jokiselle ojennettakoon täten erityiskiitos Norjan kesäisen joukkomurhan tulkitsemisesta miehisen seksintarpeen ja halipulan valitettavaksi sivuoireeksi, joka olisi ollut vältettävissä kiltin tytön kainolla suostumuksella.  
     — — —
      Satavuotias suomalainen sarjakuva on ansainnut kaiken huomion ja kunnioituksen jo yksin sen takia, että ala on säilynyt hengissä Suomessa, vaikka sen toimijat ovat yhtä vaikeita ihmisiä kuin taidemaalarit ja kirjailijat yhteensä.
     — — —
    Punaiset farmarihousut kuitatkoot prenikan vilpittömästä pyrkimyksestä muuttua vaatekappaleesta veropoliittiseksi lyömäaseeksi. Koska farkut eivät omin voimin pääse noutamaan kunniakirjaansa, puettakoot nämä ensin Björn Wahlroosin ylle.  
     — — —
      Saksalaisen vientiteollisuuden, Euroopan unionin yhteisvaluutan ja presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen puolesta läntättäköön yksi kunnianosoitus malliliimalla lähimpään ministeri-Audiin. Jytkyvaalien jälkeen Suomeen synnytettiin hallitus, mitä Timo Soini ei koskaan kyennyt antamaan Arhinmäelle anteeksi. Vaalivoittajien itseaiheutetusta katkeruudesta syntyi käsite ministeri-Audi, jonka kuohkealle takapenkille kaikki muut paitsi Soini halusivat.
     — — —
    Muistelun- ja vakoilunhaluisten kansalaispiirien juhlallisella yhteispäätöksellä esitettäköön vielä lopuksi Kaasuputken erikoiskunnianauha yhteisöpalvelu Facebookin Timelinelle, joka on vuoden viimeisillä hetkillä alkanut viimeinkin tehdä tuloaan käyttäjätileille. Tuhannet autuaasti unohdetut kännipäivitykset usean vuoden takaa saavat uuden elämän uteliaiden ystävien ivallisissa käsissä.
  • Ihmisten välisestä ystävyydestä

    Ihmissuhteet – ne ovat kenties hankalimmat asiat itse kunkin elämässä. Kvantittuneiden spinien laskeskelu on helppoa kuin heinänteko, kun sitä verrataan inhimillisen parinmuodostuksen mutkikkaisiin yhtälöihin.

    Hyvä esimerkkitapaus ihmissuhteiden loputtomasta kiemuraisuudesta on Matin ja Tepon jälkeen maailman kuuluisin turkulaiskaksikko, Elina Kiikko ja Ilkka Kanerva. Tunnetun poliitikon ja lentokenttätyöntekijän yhteiselämä kun on ollut kampaamokeskusteluiden keskiössä jo vuosia eikä edes Jumalan silmien alla annettu lupaus aviosäätyyn astumisesta ole vakuuttanut ihmisiä siitä, että asia olisi loppunkäsitelty.

    Kun eihän se ole.

    Kanervalla on tunnustetusti vahvat ja näppärät sormet, joilla naisen saa syttymään, joten voidaan olettaa hänen naisystäviensä luonnostaankin olevan erityisen alttiita juuri tekstuaaliselle lähestymistavalle. Niinpä, kun Elina Kiikon ja täysin tuntemattoman Klaus Tuomisen mobiiliviestinnällinen ”kengurumeininki” kävi ilmi, kansalaiset eivät juuri korviaan lotkauttaneet.

    Jotain outoa kuviossa on. Entinen uimarinrouva ja missifinalisti Susanna Sievinen tunsi sisikunnassaan kurnivan journalistisen uutisnälän. Tottuneesti hän tarttui härkää sarvista ja haastatteli omalla, kieliopillisesti haasteellisella tavallaan koko ménage à trois’n.

    Egorazzin Comic Sans -kylläisessä artikkelissa Tauskiksi Tauskin paikalle haluava Tuominen myöntää, että intiimi tekstisuhde alkoi facebookitse vasta kaksi viikkoa sitten. Hän tietää Elina Kiikon käyttävän ”Victoria’s Secret piksuja”, ja ehkä on tullut vähän tavattuakin. Ymmärrettävästi Elina Kiikko on tästä huomiosta äimänä. Hän ei ole tunne koko jätkää ja että senhän piti olla kiinnostunut lastensuojelusta.

    Mutta miksi text and tell? Tuominen myöntää, että koko tempun takana oli vain mystinen tarve näpäyttää Ilkka Kanervaa. Miksi? Koska se on Ilkka Kanerva. Joka ei silti aio menettää malttiaan, vaikka rouvansa on – pysäyttäkää painokoneet – vastannut tekstariin.

    Normaalissa, aikuisten maailmassa tekstiviestien, pikkutuhmienkaan, vaihtelua ei pidetä suhteena sinänsä. Vaan julkkiksiin pätevät samat säännöt kuin peruskoululaisiin: jos ne puhuu kahdestaan, ne seuccaa.

    Mutta entäpä, kun ystävyys- tai seurustelusuhteessa petetään. Katastrofi!

    Tällainen kauhunhetki koettiin, kun Perussuomalaiset rp:n puheenjohtaja Timo Soini koki rakkaimman ääniharavansa puhuneen hoopoja, toivottaneen kreikkalaisille sotilasvallankaappausta.

    ”Tähänkö loppui Perussuomalaisten taru?” (keskustelija Hommaforumilla)

    Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon ystävyys joutui Kiikko–Kanerva-pariskunnan tavoin koetukselle pahimpaan yläastetyyliin. Tohtorin verbaliikka kävi keulimaan sosiaalisessa mediassa tavalla, joka oli liikaa maisterille. Suomalaiseen perinnäistapaan Venäjältä palaileva puoluejohtaja joutui jo junassa etähyllyttämään Mestarin ja sanomaan joitakin kovia sanoja koko puolueensa teutaroivalle sisufraktiolle. Tapahtumain kulkua on turha tässä käydä enempää läpi, sillä kaikki on dokumentoitu tarkoin täällä ja täällä, kiitos Vihreiden De Gröna superbloggaaja Erkki Perälän.

    ”Jos otsikko on totta, niin tämä on koko maahanmuuttokriittisen liikkeen historian synkin päivä.” (toinen keskustelija Hommaforumilla)

    Tohtori Halla-ahon ja vennamolaispuolueen välistä paritanssia kiinteästi monitoroiva puskaraiskausfoorumi sähköistyi. Nyt jo yli 35-sivuinen keskustelu pohtii edelleen, mikä meni vikaan ja miksi. Kuten aina idolien riidoissa ja eroissa, myös tässä tapauksessa pettymystään ruotinut fanilauma oivalsi jo alkumetreillä, mistä päästä kansaa kusetetaan.

    ”Tankkicausti” eteni kulovalkean tavoin ulkopuolisten syyllisten etsimiseen. Inha media koko jutun juonitteli!

    Timpen sanomiset on todnäk. toimittajien erektiossaan laatimia orgastisia fantasioita, eikä lähelläkään totuutta, luulen. Odotellaas vielä hetki ihan virallista pläjäystä. Mitään oikeaa syytä erottamiselle en näe.

    Elämme todellakin ihmeellisä asioita kuin jonkun perkeleen naamakirjan jorinat ovat roskalehtien lööppikamaa.  Ehdotan siis naamakirjan käyttäjille lisäverolappua. Vaikkapa 1000 euroa per vuosi.

    Mistä sinä tiedät varmuudella, että onko Soini sanonut niin kuin iltapulju väittää. Sinä ja moni muu näytätte pitävän iltapuljun uutista totuutena..

    Mielenkiintoisin sivujuonne homma-ammeessa syntyneessä ristiaallokossa oli Jussi Halla-ahon kautta aikojen käsittämättömimmän mediaulostulon pintautuminen uudelleen.

    (Valitettavasti, kuten Todellisuus.orgissa jo aikojen alussa todettiin, Alma Mediassa epäilemättä vihataan Rotutohtorin lisäksi urheilevia lapsiakin.)

    Koska joka tapauksessa on selvää, että Jussi Halla-ahosta ei voi julkaista minkäänlaista lehtikuva ilman, että se todetaan pilkanteoksi, voidaan itse asiassa ryhtyä tekemään sitä ihan oikeasti.

    Ilta-Sanomat saa luvan aloittaa tällä: Halla-aho lupasi muuttaa tyyliään – Soini esittikin kahta viikkoa itse. Voilà!

    * * *

    Muita uutisia maailmasta

     

  • Kuvainraastajat

    Lyhyeksi ajaksi viitasaarelainen sahuri varasti helsinkiläistoimittajien huomion, mutta nyt peli on palautettu sinne, minne se kuuluukin: Suomen pääkaupungin palavimpaan ongelmalähiöön, Eirabiaan.

    Kaikki alkoi, kun tunnettu lingvisti ja J. R. R. Tolkien -asiantuntija Jussi Halla-aho (عليه السلام‎) antoi puhelinhaastattelun tamperelaiselle vasemmistojulkaisu Aamulehdelle.

    Haastattelu on kaikkineen tässä:

    Soitan Aamulehteen liittyvästä valokuva-asiasta. Olet kirjoittanut Aamulehden toimittajalle sähköpostilla lehden käyttämistä valokuvista, että…

    – Yritä päästä asiaan, kiitos.

    Kirjoitit, että niin kauan kuin ”tuollaisia kuvia” julkaistaan, et anna mihinkään asiaan kommentteja. Haluaisin kysyä, että mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

    – Mä sanoin jo, että sun on turha pyytää mihinkään asiaan kommenttia niin kauan kuin te käytätte tuollaisia valokuvia.

    Mitä tämä ”tuollaisia valokuvia” tarkoittaa, mikä niissä on vikana?

    – Sä voit miettiä sitä ihan keskenäs. Sä ehkä oivallat sen. Moikka.

    Tavallinen kansalainen katselee Aamulehden artikkelia niin kuin mitä tahansa juttua jostakusta kansanedustajasta. Vain ammattivalokuvaaja, graafikko tai innokas amatöörikuvaaja saattaa pohtia, miksi Aamulehden tasoinen julkaisu käsittelee kuvan noin pahasti päin helvettiä.

    Mutta ei muuta.

    Jussi Halla-aho sitä vastoin näkee kuvassa ajojahdin, joka on osa hänen ja ”median” välistä eeppistä kamppailua. Tämän näkemyksensä – ammattitermein ilmaistuna harhansa – hän vie oikopäätä opetuslapsilleen. Ja nämä myötätuohtuvat.

    Puheena ollut valokuva on Lehtikuva Oy:ltä ostettu arkistokuva, jonka valoisuutta on kuvankäsittelyohjelmassa jälkikäteen säädetty.

    Näin ainakin pääteltiin lämminverikriittisten raviharrastajien Hummaforumilla, kun kuvaa oli parinkymmenen hengen voimin tuijotettu yhden vuorokauden ajan.

    Kirkkaimman vision maahanmuutto- ja mediakriittisten eli ulkomaalais- ja toimittajavastaisten kansalaisten sielunmaisemasta antaa nimimerkki Nimismiehen ylläpitämä blogi, jossa ounastellaan kyseessä olevan musta- eli tässä tapauksessa valkomaalauskampanja.

    Siis Aamulehden käyttämä valokuva. Joka esittää Jussi Halla-ahoa.

    Mikä tarkalleen ottaen Jussi Halla-ahoa Aamulehden käyttämissä arkistokuvissa ärsyttää niin paljon, että se johtaa vihanlietsontaan ulkomaalaisvastaisella nettifoorumilla? Kun kohdehenkilö lisäksi jääräpäisesti kieltäytyy yksilöimästä ongelmakuvia, edessä on umpikuja.

    Media eli joukkoviestimet heräsivät. On harvinaista, jos kohta ei tavatonta, että julkisuuden henkilö haluaa vaikuttaa siihen, millaisia kuvia hänestä levitetään. Viimeksi näin teki Jussi Halla-ahon sielunsisar, Britney Spears. Poliitikkojen parissa tapa on todella poikkeuksellinen.

    Koska Halla-aho kieltäytyi vastaamasta Aamulehdelle, millaisia kuvia hänestä saa käyttää, muut lehdet yrittivät kysyä samaa. STT:lle Halla-aho vastasi: ”Juu ei ole aikaa, hei hei.” Iltalehti sai luurin korvaan ja Helsingin Sanomille ei riittänyt enää sanaakaan.

    Halla-ahon ja hänen kauko-ohjattujen seuraajiensa jännittävissä päiväunissa nämä puhelinsoitot ovat merkki siitä, että ”media” ei aio vieläkään ”jättää rauhaan” koko kansan tuntojen tulkkina eduskunnassa hääräävää tohtoria. Sananvapauden puolesta jopa kalterien takana istuneiden maahanmuuttokriitikkojen kaksinaamainen huoli kansanedustajansa työrauhan puolesta on sitäkin räikeämpää, kun muistetaan, miten intohimoisesti jokainen heistä on puskaraiskannut maahanmuutosta vastaavan ministerin lausumia.

    Entä se kuva? Ivallinen kuvatoimittaja ei missään tapauksessa olisi tyytynyt vain säätämään kuvan gamma-arvoja voidakseen jotenkin ”näpäyttää” hänelle tuntematonta helsinkiläispoliitikkoa. Kuva-arkistot ovat pullollaan otoksia julkisuuden hahmoista, myös Jussi Halla-ahosta, posket pullaa täynnä, silmät puoliummessa, huulet töröllään, räkätippa nenänpäässä. Näitä sitten sopivasti rajaamalla ja sieltä täältä korostamalla saisi vakavimmankin valtiomiehen näyttämään vankimielisairaalan Napoleon-osastolta karanneelta koiriinsekaantujalta.

    Siihen nähden Aamulehti on kuvittanut juttujaan sangen neutraalisti.

    Perussuomalaisten pahaksi onneksi Jussi Halla-ahon väyrystely ei toimi. ”Media” ei ole henkilö, aate tai edes firma. Se on väline, joka tuottaa juuri sen julkisuuden, jossa Halla-aho ja hänen blogitekstinsä yrittävät toimia. Markkinataloudessa toimiva lehdistö tarvitsee puheenaiheita ja yksi erittäin hyvä sellainen on  kansanedustajan sota journalismia vastaan. Ja ei, netti ei ole mikään median vastakohta, vaan ihan sitä samaa.

    Rasistiskene tietenkin kysyy itseltään, miksi media pyrkii ohjailemaan kansalaisia tällaisilla valokuvilla. Miksi aina Jussi? Miksi aina persut? Salaliittoteorioita synnytetään. Yksinkertaisesti vastaus on ”miksi ei?” Toistaiseksi jytkypuolue on ainoa, joka on tarjonnut äänestäjille koko rahalla hupia. Kansa odottaa nyt, keksiikö Teuvo Hakkarainen taas jotakin, vai joko Kike Elomaa tarttuisi haasteeseen.

    • Perussuomalaisten tarjoamat viralliset lehdistökuvat Jussi Halla-ahosta ja muista samanlaisista täällä.
    • Facebookin Halla-aho-pilapiirroskilpailu täällä.
  • Suomen Kansan Teokraattinen Liitto

    Reipas teologisen innostuksen hyökyaalto pyyhkäisi läpi Suomen ja tällä kertaa tsunamiuhreja ei lohduttanut edes Eero Huovinen.

    Keskusteluun osallistuneiden maallikkojen määrä niin kirkollisissa kuin kirkottomissa porukoissa on hermostuttanut muitakin kirjanoppineita kuin Kansan Uutisiin bloggaavia teologian ikiylioppilaita. Aleksanterinkatu 7:n jykevien kiviseinien sisältä kuuluu eksegeettien ja dogmaatikkojen tuskaisia ähkäisyjä, kun Iltalehti ingressoi hupijuttunsa hiukan vasenkätisesti:

    • ”Homoliittojen vastustajat vetoavat 2000 vuoden takaisiin kirjoituksiin, joissa käsketään esimerkiksi ympärileikkaamaan poikavauvat.” | Räsäsen pojalla pitkä tukka – Raamattu kieltää (Oho, eipäs kun Kaksi tulkintaa) (Iltalehti)

    Valitettavasti edes artikkelissa konsultoitu Helsingin seurakuntayhtymän tiedottaja ei huomannut oikaista toimittajaa ja kerrata, mistä kelpo luterilaiset – ystävien kesken lutskut – ammentavat oppinsa. Suomalaisen uskonnonopetuksen alennustilasta kertoo paljon se, etteivät edes kaikki uskovaiset tiedä, minkävärisellä silmällä ja missä huoneessa Vanhan testamentin lakikirjoja pitäisi protestanttipiireissä lukea.

    Juttu sinänsä on harmiton. Toteaapa se vain saman kuin äskettäinen blogimerkintä: pitkätukat ovat Paavalin kirjoissa turhaa jengiä. Lisäksi olisi toki voinut muistuttaa, että vieläkin kauheampia ovat koruja käyttävät (1. Tim. 2:9–10), hunnutta rukoilevat (1 Kor. 11:5–6) ja seurakuntalaisia opettavat tai heidän kanssaan puhuvat (1. Kor. 14:34–35) naiset.

    Iltalehden artikkeli poiki riemastuttavan letkan jumaluusopillista huutoa vähän puolesta ja enimmäkseen vastaan. Kuinka julmasti olikaan toimittaja pilkannut Tony Halmetta väittämällä häntä pitkätukkahipiksi! Useampi kymmenen kommentoijaa ilmoitti, etteivät enää ikinä osta tai lue Iltalehteä tai osallistu Iltalehden keskust…

    No, klikkaa itse ja katso.

    … Ja loput tuolla: http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//forumdisplay.php?f=328

    Iltalehden sisällöntuottajat ovat muiltakin osin ryhdistäytyneet. Jopa sotaveteraanien kunniakkaiden hautakumpujen pilkkaamiseen erikoistunut Kaarina Hazard on kastanut kynänsä musteeseen. Tällä kertaa hän kuitenkin syyttää aivan oikein TV2:n toimitusta epäkeskustelun masinoinnista.

    Vaikka homoillan jälkiseurauksista olisi kuinka virkistynyt, kysyä toki voi asiaohjelman perään. Että milläs perusteilla oli vieraslista laadittu. Miten olikin niin, ettei paikalla ollut yhtä ainutta kirkon hyvin kohtelemaa lesbopappia, josta hämmästyä, eikä ensimmäistäkään hörhöisää homoaktivistia, johon vähän olisi voinut kyllästyä. Että sattuikin niin, että kaikki uskottavuus kuin sattumalta oli sillä homopuolella ja kaikki epäuskottavuus yhtä sattumalta oli suistunut niille umpiheteropalleille. Ai että sentään.

    Tohlopin säälipisteet -tekstin varsinainen juju on lopussa:

    Joku voisi moittia, että leirit, keskustelun kulku, lopputulos, häviäjät ja voittajat oli jo etukäteen päätetty, ottelu ennalta sovittu. Harmi. Homot, nimittäin, eivät tarvitse annettua etumatkaa, eivätkä tee mitään Tohlopin säälipisteillä.

    Mutta mitä Hazardille vastaa Iltalehden palautekeskustelua kommentoiva kansan karttuisa käsi? Se, joka parasta aikaa nuijii näppäimistöään apinan raivolla?

    ”Sen rekkalesbon kootut selitykset eivät kiinnosta meikäläistä paskan vertaa”, toteaa yksi.

    ”Taas ryntää joku ’hasardi’ haaskalle saadakseen julkisuutta kuten ilman pariaan esiintyvät homoudellaan elvistelevät julkisuutta haluavat MIESHOMOT – missä LESBOT”, murahtaa toinen, hiukan illiteraatimpi.

    Levottomat 4: Kun mikään ei kelpaa.

    * * *

    Päivi Räsästä on syytetty kirkon hajottamisesta, mutta suinkaan ainoa samanniminen hän ei ole asiallaan. Jo ennen kuuluisaa homodebattia oli Hervannan puolella otettu varaslähtö Räsäs-vetoisessa homovastaisuudessa.

    Tamperelainen kirkkokansa oli tutkinut kirkkoherra Juhani Räsäsen saarnaa ”homoteologiasta” ja huomannut, että ”arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan nimittäminen vääriksi profeetoiksi on seurakuntaa hajottavaa puhetta”. Sherlock Holmes olisi ylpeä seuraajistaan.

    Psykiatri-psykoterapeuttivaimonsa kanssa Tampereella vuodesta 1976 asunut Räsänen väittää muun muassa tietävänsä, että ”ei ole esitetty mitään tieteellisiä faktoja, joiden perusteella olisi pitänyt muuttaa käsitystämme homoseksuaalisuuteen”.

    Liekö Suomen Manchesterin pitkä teollinen historia tehnyt tepposensa pohjoishämäläisille kaivovesille?

  • 105 ihanaa päivää

    Joskus aamuisin herätessä saattaa olla myös kauhea kanuuna.

    Eräänä päivänä muuan tamperelaistoimittaja heräsi ja huomasi pitkästä aikaa saaneensa yöllä erektion. Jokin syy siihen oli oltava. Hän raapi leukansa alta ja palautti mieleensä yöllisiä näkyjään.

    Tosiaankin.

    Tykistökeskitys. 40-asteisessa pakkasessa kuoliaaksi paleltuneita ihmisiä. Kranaatinsirpaleiden pilkkomia raajoja, joukkosidontapaikalla selkärankansa murtaneita, vatsansa ja peniksensä repineitä miehiä, joiden tyhjissä silmissä heijastuu vain šokin viivästyttämä kauhu. Molemmilla puolilla linjoja kokonaiset ikäluokat sisällissodan rampauttamien kansakuntien lapsia vuotamassa kuiviin tiettömille hangille.

    Kun hän pääsi ajatuksissaan vieraalla maalla ilman omaan tahtoaan olevien, jäätyneeseen metsään motitettujen varusmiesten näännytyskuolemaan, hän huomasi jo ejakuloivansa holtittomasti.

    Aamulehti ottaa kantaa. Alma Median lippulaivan mukaan mikään määrä raatoja ei ole liikaa, jos niistä saa vastalahjaksi kansallisen hengen ja toivon mukaan myös sotilasdiktatuurin:

    Sodan hinta oli kallis. Menetimme läheisiä, kotimme, osan Suomesta.

    Menetimme paljon, mutta saimme Talvisodan hengen. Se oli ainutkertaista, senhetkistä, eikä monistaminen pääministerin toiveella onnistu.

    […]

    Riitelyn, narinan, yhteiskunnallisen rillumarein ja politiikan pokerinpeluun tilalle kaivataan nytkin selkeyttä, johtajuutta. Aika on sellainen.

    Puhumattakaan siitä, mikä vaikutus talvisodalla on peruskoulujen opetussuunnitelmaan:

    Ilman taistelua koulussa ensimmäisenä kielenä olisi vuosikymmenet luettu venäjää ja puolet perheestämme ehkä eläisi muualla siirtolaisena.

    Jatkosodan aikanahan Suomi oli virallisesti sodassa myös Ison-Britannian kanssa. Kuinka suunnaton kärsimys lieneekään toimittaja Jorma Pokkiselle se, että suomalaislapsilla on peruskoulussa pakkoenglanti?

    Mutta, siis, oikeesti:

    Kirjoittakaamme Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota isolla alkukirjaimella. Se kertoo niiden merkityksen Suomelle.

    Kirjoittakaamme Kai Telanteelle, että katsoisi nyt edes vähän, mitä jengiä firmaansa rekrytoi.

    (Kiitos vinkistä Lehdelle.)