Markkinatalous yllätti oikeiston

Markkinatalous yllätti oikeiston

Markkinatalous on ovela ja vittumainen systeemi. Se perustuu kannattajiensa harmiksi siihen, mitä ihmiset haluavat – joko itseohjautuvasti tai mainostoimiston yllyttämänä – sen sijaan, että turhia kyselemättä vain rahoittaisi vuoteen 1896 sijoittuvaa globaalia sosiodraamaa. Tämä tosiseikka on matkan varrella yllättänyt muutamia merkittäviä henkilöitä, kuten toista kymmentä vuotta sitten kuolleen paavi Johannes Paavali II:n tai hiukan vähemmän edesmenneen muttei millään muotoa vähemmän pyhimysmäisen Lasse Lehtisen.

Varttuneimmat meistä saattavat yhä muistaa, kuinka Lasse Lehtinen, tämä suurten ikäluokkien Jaajo Linnonmaa, ärjyi kesäkuisessa Ilta-Sanomien kolumnissaan ”asvalttivihreiden vallankaappauksesta”, jonka tavoitteena on salakavalasti kuntademokratian kautta ohjata kaupunkilaiset käyttämään kulkuneuvoja, joita he nytkin käyttävät:

Helsingissä liikkuvien kansalaisten pitäisi siis tulevaisuudessa pyöräillä, kävellä ja odottaa bussia tai junaa kesät talvet.

Lehtisen vainoharhaisessa sepustuksessa ei puhu 1980-luvun poliittisen pikareskiromaanin mestari, vaan 2010-luvun tutiseva pelokas vanhus, jonka ympäriltä katoaa pysäköintitilaa. Avauskappale kertoo kaiken:

Helsinkiin ilmestyi viime kuussa satoja Alepa-merkkisiä keltaisia vuokrapyöriä. Useimmat pyöräasemat on sijoitettu kaduille, jossa ne vähentävät parkkipaikkojen määrää. Se ei taatusti ole sattuma.

Alepa! Lehtinen loikkaa munamankeleita mesenoivan HOK-Elannon yli aivan kuin se olisi joutava sivuseikka kaikkialla vellovan fillarikommunismin tulvassa. Moinen piittaamattomuus on häpeäksi pankinjohtajan puolisolle ja koko aikuisen ikänsä työn ja pääoman ristiriidalle omistaneelle miehelle. Pitäisi tohtorismiehen tietää, että pellervolaisen HOK:n ja työväenliikkeen hallitseman Elannon pragmaattisesta suurfuusiosta syntynyt jättiläismäinen kuluttajaosuuskunta on mitä suurimmassa määrin yksityinen liikeyritys satoinetuhansine omistajineen. Se operoi pääkaupunkiseudun ankarasti kilpailluilla päivittäistarvikemarkkinoilla täsmälleen niin kuin kuka tahansa talousteoreetikko Adam Smithistä Karl Marxiin voisi sanoa kapitalistin operoivan.

Kaupunkipyörien sponsorointi on markkinataloutta, Lasse. Sinäkin kannatat sitä, et Neuvostoliittoa. Jos kaupunkilaiset haluavat lisää polkupyöriä, poliitikot ja kauppiaat tarjoavat niitä. Viimeksi mainitut tuskin omaksi tappiokseen. Vihaatko sinä vapautta?

Lehtinen ei istu yksin sormi suussa entisessä tiedostamattomien hegemonioidensa leikkikehässä katsomassa kuinka yrittäjät tempaisivat maton oikeistokonservatiivin alta. Ulkomaalaispelkoiset rasistit menettivät virtsarakkonsa hallinnan, kun Itis-kauppakeskus keksi kaupallistaa muslimien pyhän paastokuukauden, ramadanin.

rajakkijoulu

Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevan Kauppakeskus Itiksen myynti- ja markkinointipuolelle on arvatenkin palkattu jotain uutta verta, sillä tönö on osannut hyödyntää ajankohtaisia tapahtumia ja ajan ilmiöitä niin taidokkaasti, että ne on noteerattu laajalti sosiaalisessa mediassa.

Pride-viikolla jopa kauppakeskuksen Riehuli-maskotti sai ilon isännöidä diskoa Hakasalmen huvilan puistossa.

Pokémon Go -pelin lyödessä läpi Itis tiedotti kauppakeskuksen käynnistävän luret tiloissaan.

Ja sitten oli id al-fitr.

Itiksen markkinointiosasto keksi tehdä ramadanin aloituksesta pienen ja lopetuksesta ison myyntitempauksen. Juhlapyhänä ramadanin aatto vastaa täsmällisesti suomalaisten hyvin tuntemaa laskiaista, kun taas paastokuukauden päätös on ikään kuin joulu luterilaiskuluttajille. Vain täydellinen idiootti jättäisi sesongin hyödyntämättä.

Markkinointipäällikkö Anna Homén kertoo Itiksen tiedotteessa asian niin kuin se on:

Kaupallisessa mielessä id-al-fitr -juhla vastaa muslimeille joulua, ja Itiksessä toimivat liikkeet haluavat palvella myös heitä. Kauppakeskusmarkkinoinnilta on toivottu tähän tukea, kuten konkreettisia ohjeita mm. kampanja-ajankohtaan, valikoimaan ja tuotteiden esillepanoon liittyen

Eli yrittäjät halusivat päästä sisälle muslimikuluttajien kukkaroihin, mutta kaipasivat kauppakeskukselta vetoapua.

Yrittäjät. Maamme talouden tukipylväät. Nykyisten hallituspuolueiden äänestäjät, jäsenet ja rahoittajat. Työnantajat. Veronmaksajat. He haluavat sijoituksensa tuottavan voittoa ja ramadanin myyminen pienituloisemmallekin muslimille on verrattomasti mielekkäämpää kuin maksuttoman prostatahieronnan antaminen parikymmenpäiselle natsijengille.

Valittu linja on nerokas kaikilla mittareilla. Itiksen yrittäjät normalisoivat vähemmistöryhmiä tekemällä kaikista kuluttajia. Pride-viikolla yhdet, ramadanin aikana toiset, ja lienee tuossa hiukan päällekkäisyyttäkin. Eid-juhlaan (arabian translitteroinnissa on yhtä monta varianttia kuin on puhujaakin) valmistautuvat muslimiperheet ovat kauppakeskuksen asiakkaita siinä missä mitä luterilaisimmat kollegansakin.

Pride-juhlien perimmäinen ajatus on ollut näyttää kansakunnan monenlaisille ”enemmistöille”, etteivät homot ole mitään mielikuvitusolentoja. Eid-juhlat tekevät saman muslimien kanssa. Hittovie, samalla tavalla nuo shoppailevat urheilujalkineita kuin kuka tahansa. Näin kauppakeskuksen asiakkaat tottuvat toistensa seksuaalisuuksien, sukupuolten, ihonvärien ja uskontojen kirjoon.

Kansallissosialistisen Rajat kiinni -ryhmän ja siitä eronneen täsmälleen yhtä natsihenkisen Suomi ensin -porukan vihasaarnaajille perusporvarillinen markkinatalous on pahempaa myrkkyä kuin vanhoille kommunisteille konsanaan. Eivät he halua turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten elävän maassa maan tavalla. He haluavat sisällissotaa.

Siksi he käyttävät poskettoman määrän energiaa tuodakseen julki raivopäisiä seksi- ja väkivaltafantasioitaan. He huohottavat julkisilla paikoilla, miten milloin Mellunmäen, milloin Roihuvuoren moskeijoissa yllytetään vihanpitoon. Samaan aikaan he itse tuovat Ranskasta asti Tallinnanaukiolle holokaustia vaativia brutaaleja rasisteja huutamaan tappouhkauksia kauppakeskuksen pomppulinnassa hyppiville lapsille.

Toki se pitää muistaa, että kansamurhista äänekkäästi unelmoivat uusnatsit liivijengejä apinoivista Soldiers of Odinista aina Panu Huuhtasen ja Susanna Kaukisen riitelevään kehyskuntafasismiin ovat mielipidekartoitusten virhemarginaaleihin katoavia rajatapauksia. He kykenevät sinänsä vastenmieliseen rikollistoimintaan, kuten vainoamiseen, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, pahoinpitelyihin ja tuhopolttoihin, mutta eivät systemaattiseen vallankaappausyritykseen edes kuntatasolla. Ideologisten äärijärjestöjen perinteitä noudattaen nämä kahdenkymmenen hengen lahkot ovat myös keskenään ilmiriidoissa. Suomessa uusnatsi saa todennäköisimmin turpaansa kilpailevalta uusnatsilta.

Täysin harmittomiksi pieniä rasistijengejä ei voi sanoa. Luomalla epäjärjestystä ne kasvattavat myös maahanmuuttajiin assosioituvia rikosuutisia ja pienessä määrin myös -tilastoja. Kun väkivaltarikolliset menevät vastaanottokeskukseen riehumaan, poliisi kirjaa papereihinsa tiedon, jonka mukaan maahanmuutto aiheuttaa rikollisuutta. Tätä myös käytetään laajasti hyväksi etenkin perussuomalaisessa liikkeessä.

Rikos mikä rikos, syyllinen on aina uhri, joka kertakaikkisella toiseudellaan pakotti valkoisen heteromiehen heittämään ensimmäisen polttopullon. Siksi sekä ulkomaalaisvastaisilla keskustelufoorumeilla että Leena Sharman parin vuoden takaisen Ne-kirjan tapaisissa arvovaltaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty, että maahanmuuton aiheuttamaa rasistista rikollisuutta voidaan hillitä mieluimmin maahanmuuttoa rajoittamalla.

Ajatus on otettu hallituksessa vastaan riemumielin. Populistille ulkomaalaislain kiristäminen ei maksa mitään ja Välimereen hukkuneet lapset ovat vain vaalikannatuksen säilyttämisen väistämätön sivutuote.

Tallinnanaukiolla riekkuvalle äärioikeistolle järjestely sopii mainiosti. Hallituspuolueen antama hyväksyntä on riittävä selkänoja mille hyvänsä rikollistoiminnalle. He itse rakastavat vain väkivaltaa, eivät Suomea. Muutenhan he kunnioittaisivat suomalaista demokratiaa ja oikeusvaltiota sekä koko lystin kustantavaa talouselämää.