Kaasuputki Zeitgeist

19

Joulukalenteri 2011

Kaasuputki-blogi edustaa määritelmällisesti ”elämää Zeitgeistissa”. Tärkeää on muistaa, että tässä yhteydessä sanalla Zeitgeist viitataan kirjaimellisesti ”ajan henkeen”, ei superfoodeja popsiviin, kemikaalivanoja bongaileviin, liikaa pilveä polttaviin hopea-addikteihin.

Yksi keino kellua ajopuuna ajan akanvirrassa on tarkkailla sähköistä liikennettä. Kuka klikkaa ja mitä – ja miksi.

Vuoden 2011 kolme luetuinta artikkelia – tähän mennessä – kertovat hiukan samasta asiasta eri keinoin. Ne kritisoivat idioottikonservatismia: suurten ikäluokkien valenostalgiaa, hommalaista rasismia ja kaupallistettua isänmaallisuutta.

Sai mitä tilasi (26. syyskuuta 2011):

Jos suomalaisella naisella on kurdimies ja nainen kuolee suojatieonnettomuudessa kahden askeleen tai tuhannen kilometrin päässä miehestään, kuolema ei missään tapauksessa voi johtua punaisia päin kaahanneesta Audista, liukkaista korkkareista jäisellä asfaltilla tai tuhannen promillen kännistä, vaan neek… karvakäs… kulttuurien yhteentörmäyksestä.

Voi voittajia! (10. tammikuuta 2011):

Hävyttömimmillään täyttä eläkettä ja erilaisia esiintymis- ja kirjoituspalkkioita ynnä tunnustuspalkintoja kaksin käsin rohmuava professori Kari Uusikylä on syyttäessään toimeentulominimin alla sinnitteleviä opiskelijoita ahneudesta.

Isänmaallinen lässyttävä mies (3. joulukuuta 2011):

Syntyi musiikkia, jossa syvimmät tunteet liittyvät arjen heteronormatiiviseen harmauteen, jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin, sotaveteraani-isoisiin ja – suvainnette – munien rapsutteluun kotisohvalla.

Kaasuputken lukijakunta ohjautuu sisään nokkelien tekstien ääreen usiaita reittejä. Karkeasti ottaen puolet lukijoista on klikannut vetävää otsikkoa Facebookissa, 12,5 % pitää linkkiä kirjanmerkeissään ja reilu viidennes eksyy blogiin netin hakupalvelujen opastamana.

Facebook ei paljasta reittejään, mutta hakukoneiden metkut rekisteröidään tarkoin. Kaasuputken viisikymmentä suosituinta hakua vuodelta 2011 kertoo, mikä suomalaisia kiinnostaa juuri nyt.

  1. kansan uutiset
  2. kaasuputki
  3. virpi salmi
  4. arto länsman
  5. jami järvinen
  6. kansanuutiset
  7. seksivideot
  8. wille rydman
  9. carl danhammer
  10. kari uusikylä
  11. lex soininvaara
  12. kyösti tarvainen
  13. risto nurkkala
  14. tuomas holopainen johanna kurkela
  15. porno
  16. hanna-leena hemming
  17. mikael pentikäinen
  18. lisa lampanelli
  19. teuvo hakkarainen
  20. johanna kurkela tuomas holopainen
  21. arto länsman ikä
  22. www.kansanuutiset.fi
  23. kaasuputki blogi
  24. stx sisustusvarustelu
  25. tomi walamies
  26. matti putkonen
  27. teuvo hakkarainen viitasaari
  28. poju zabludowicz
  29. rothschild alumiini
  30. jouni tervo
  31. saunasolmu
  32. anu harkki
  33. guggenheim haatainen tennispalatsi
  34. aarno laitinen
  35. milano
  36. susanna kuparinen
  37. länkipohja
  38. pezhman ahmadi
  39. herutuskuvia
  40. pentti stranius
  41. sisupuukko
  42. emilia kukkala
  43. erkki nysten
  44. hanna nikkanen sauli niinistö
  45. janten laki
  46. http://www.kansanuutiset.fi/
  47. janne virkkunen
  48. kadonnut symboli
  49. pedobear
  50. jorma pokkinen

Mainittakoon myös, että eräässä aiemmassa blogissa jo vuonna 2006 hakusana ”seksivideot” oli kymmenen kärjessä. Tällöin tosin muodossa ”susanna sievisen seksivideot”.

Mannerheimin paloöljy

18

Joulukalenteri 2011

Tarkastaessaan Itä-Syvärillä kenraali S:n divisionaa marski lähtöhetkellä kysyi, oliko kenraalilla vielä jotakin erikoista sydämellään. Kenraali lausui silloin hartaan toivomuksen, että paloöljyä olisi saatu enemmän, sillä miehet joutuivat oleskelemaan pienissä korsuissa ja valoa tarvittiin monessa pisteessä.

Kenraali kertoi käyneensä eräässä poterossa, jossa ainoana valonkeinona oli hylsystä tehty tuikku. Kun hän oli valittanut pimeyttä, hän oli saanut railakkaan vastauksen: – Odotamme valoisampaa tulevaisuutta, herra kenraali.

Marskia huvitti kovasti reipas repliikki, ja hän pani paloöljytilanteesta tenttiin mukana olleen kenraali Waldenin. Tämä sai tehtäväkseen investoida varastot ja keinot, joilla nykyhetkikin saataisiin valkenemaan. Niitä löytyi siitä päätellen, että öljyä saatiin.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.

Ylen suuri vääryys

17

Joulukalenteri 2011

Yleisradiolle saatiin aikaan rahoitusratkaisu. Tv-maksu jää historiaan ja tilalle astuu progressiivinen mediavero, joka kerätään sekä ansio- että pääomatuloista ja jonka myös yritykset maksavat.

Erikoisuutena maksussa on muiden muassa se, että progressio ulottuu jopa yritysmaailmaan:

Myös vuosittain yli 400 000 euron liikevaihdon omaavat yritykset ja yhteisöt osallistuvat julkisen palvelun rahoitukseen maksamalla liikevaihtoon suhteutetun veron. Yrityksiä varten luodaan kaksiportainen maksuperusteinen järjestelmä, jolla kerätään vuosittain 22 miljoonaa euroa YLE-veroa. Yrityksiltä ja yhteisöiltä jonka liikevaihto on yli 400 000 euroa, mutta alle yksi miljoona euroa, YLE-vero on noin 317 euroa. Yli miljoonan euron liikevaihdon omaavilta yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä vero on noin 634 euroa.

Vastalahjaksi maksuvelvoitteestaan etenkin viestintäyritykset saivat uuteen Yleisradiolakiin näppärän jarrupykälän. Ylen poliittisesti valittu hallintoneuvosto näet velvoitetaan arvioimaan ”ennakolta merkittävät uudet palvelut ja toiminnot suhteessa julkiseen palveluun ja viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen”.

Ja tämän ennakkoarvioinnin voi siis pyytää kuka tahansa ”sellainen oikeushenkilö, jonka etua asia koskee”.

Tämä ei silti tyydytä yksityisiä mediataloja, jotka täyttivät pääkirjoitussivunsa tuskanparahduksilla:

  • ”Veronmaksajat maksavat, muu mediakenttä voi vain kadehtia”, toteaa Etelä-Suomen Sanomat.
  • ”On ihmisiä, joiden uskonnollinen vakaumus kieltää telkkarin tuijottamisen. Lisäksi on ihmisiä, jotka eivät muusta syystä halua kotiinsa televisiota. Moni pitää television tuijottamista täysin turhana eikä katso ohjelmia tietokoneen kauttakaan. Silti hekin joutuvat maksamaan uutta veroa”, vuodattaa krokotiilinkyyneleitään Lapin Kansa.
  • ”Toisaalta Ylen tekijöiden ei pitäisi tuhlata panoksiaan hömppäkilpailuun kaupallisten kanavien kanssa”, muistuttelee tekohurskaasti Alma Median toinen lappilaislehti.
  • ”Ylen rahoituksen vatvominen vei aikaa tärkeämmältä työltä”, otsikoi otsaansa kurtisteleva Ilkka-lehti.
  • ”Jo 1600-luvulla keksittiin uusia veroja, kun vanhoja ei kehdattu nostaa”, tiivistää Iltalehti itkuraivarinsa ingressissään.
  • Ilta-Sanomat huomauttaa nyyhkytyksensä lomassa, että Yleisradio on kuolettava uhka kaikelle viestinnälle: ”Laki edellyttää, että Ylestä ei synnytetä julkisen palveluvelvoitteensa ulkopuolelle rönsyilevää viestintäjättiä, joka takuuvarman rahoituksensa turvin tuhoaa kaupallisen viestinnän toimintaedellytykset.”
  • ”Johtavien poliitikkojen ja Yleisradion kiinteä symbioosi ei vahvista kuvaa riippumattomasta Yleisradiosta”, kehtaa Helsingin Sanomat vielä huomauttaa lisäten uusia tasoja tekopyhyyden määritelmään.
  • Kainuun Sanomat kaivoi hihastaan kaikkien väittelyiden voittajan, vanhuskortin: ”Pitääkö Moska -tv-sarjan kaltaisten ohjelmien rahoituksen olla paremmin turvattu kuin esim. vanhusten- ja sairaanhoidon, joiden rahoituksesta hallitus ja eduskunta voivat päättää kulloisenkin taloustilanteen mukaan.”

Ja tietenkin kaikkien mediatalojen kattojärjestö älähtää omassa tiedotteessaan:

”Kansalaiset maksavat ja piikki näyttää olevan auki. Yleisradio saa käytännössä itse rajata julkisen palvelun ja laajentaa reviiriään esimerkiksi julkaisutoimintaan”, hämmästelee Valtteri Niiranen.

Hei, mediajätit, ette ole yksin! Myös Hommaforum on teidän kanssanne samalla puolella. Yleisradion rahoitusmalli ensimmäistä kertaa yhdistää viherstalinistien mokutusmediat ja ulkomaalaisvastaiset rasistit!

Suomi perjantaina

16

Joulukalenteri 2011

Tony Montana tuli tunnetuksi vuonna 1979 voitettuaan Suosikki-lehden järjestämän kilpailun Johnny & The Dodgers -yhtyeen kokoonpanossa. (Wikipedia)

Mitään ei tapahdu. Hallitus säätää toinen toistaan epäoikeudenmukaisempia lakeja, jotka riistävät viattomia elektroniikkaharrastajia, ja kaamos syvenee.

Vai…? Ehkä sittenkin jotain on meneillään. Seuraavassa katsaus perjantain kiihkeisiin uutisotsikoihin:

Bonusraitana mainittakoon hupaisia esimerkkejä pikku kekkulissa tehdyistä poikain tempauksista:

Sauli I Suuri

15

Joulukalenteri 2011

Suomeen valitaan uusi presidentti joko 22.1.2012 tai viimeistään 5.2. samana vuonna.

Presidentin nimi on Sauli Niinistö.

Virassaan presidentti ei varsinaisesti tee mitään. Hänen odotetaan laukkaavan kaikkialla maailmassa katselemassa, kuinka paikallinen perinnekerho on elvyttänyt sata vuotta kuolleena haudassaan maanneen matonkudontatekniikan. Ulkomaalaisvastaiset vaativat presidenttiä tuomitsemaan sosiaalipummien hyysäämisen, kun taas punavihreät vaativat häntä tuomitsemaan ulkomaalaisvastaisuuden.

Vaikka onhan siinäkin työtä vanhalle miehelle.

Valitettavasti ennen presidentin nimittämistä suomalaisten on käytävä äänestämässä.

Jo nyt tiedetään, että vaalit ovat farssi. Vieläpä sellainen farssi, jollaisia näytetään Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä – kallis ja aiheuttaa myötähäpeää.

Miksi satavuotias Paavo Lipponen on ehdolla eikä kotona keinutuolissa tekemässä reunamerkintöjä muistelmiinsa? Tekeekö SDP umpikieroa isänmurhaa rääkkäämällä vanhaa miestä?

Eikö Eva Biaudet’lla ole jo ihan mukava työpaikka? Kuinka paljon hän joutuu olemaan töistään pois kiertäessään vaalikeskustelusta toiseen näyttämässä tapetilta?

Opposition ehdokkaat ymmärtää: joku valopää antaa Timo Soinille ja Paavo Väyryselle kahmalokaupalla ilmaista mediahuomiota, hulluhan sen jättäisi käyttämättä. Televisioitujen vaalikeskustelujen ainoa mielenkiintoinen anti on ollut, että viitisentoista vuotta Soinia iäkkäämpi Väyrynen on kaksikosta nokkelampi ja energisempi.

Oliko siellä joku muukin? Kristillisillä oli joku entinen urheilija…?

Pekka Haavisto on varmasti ihan pätevä presidentti. Se ei tarkoita, etteikö myös Paavo Arhinmäki olisi mies paikallaan. Paitsi tietenkin Pekka Haaviston kampanjatiimin ja EFFI ry:n mielestä.

Joka tapauksessa syntyy riitaa ja tönimistä. Verkko täyttyy kiihkeästä väittelystä, jolla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa.

Tässä blogissa suositeltiin yli vuosi sitten, että kaikkien vaivojen ja rahojen säästämiseksi SDP:n olisi pitänyt ehdokasrallin sijasta lähettää delegaatio yli Pitkänsillan. Pyytää Sauli Niinistö myös demareiden ehdokkaaksi. Jos kyllin moni puolue olisi huomannut ilmoittaa tekevänsä näin, olisi Suomen kansa säästynyt monelta vaivaannuttavalta tuokiolta.

Vihreiden ei tarvitsisi motkottaa vasemmistolaisille siitä, että heidän ehdokkaaltaan viedään ääniä. Vasemmistolaisten ei tarvitsisi seurata kannatuspakoa ”varmojen ehdokkaiden” suuntaan. Perussuomalaisten ei tarvitsisi pelätä sydän sykkyrällä, että entä jos Timo Soini voittaakin.

SDP saisi kaikkien aikojen äänivyöryn.

Toki – Saulin suosio on hiukan notkahtanut. Nyt enää tuhat prosenttia äänioikeutetuista haluaa hänet. Johtoasema on silti vakuuttava.

Taustalla on jokin arvoituksellinen revanssihenki vuodelta 2006. Että nyt on viime vaalien kolmas kierros eikä sillä ole merkitystä, että maailma on täysin toinen paikka kuin kuusi vuotta sitten. Kunhan voidaan taianomaisesti äänestää Tarja Halosta vastaan.

Mitä Sauli Niinistön oletetaan tekevän presidenttinä, on arvoitus luultavasti myös Niinistölle itselleen.

Korkeimman oikeuden rinnalle pitäisi perustaa syvin vääryys

14

Joulukalenteri 2011

Kaasuputki-blogilla – ja ehkä etenkin sen kirjoittajalla – on maine kaikesta turhasta nillittävänä, herkästi ärsyyntyviä ääritahoja provosoivana perusvasemmistolaisena kaikenvihaajana ja keskiaikaista inkvisiotakin pahempana keskustelun sensuroijana.

Sen kunniaksi:

Lista tämän hetken suurimmista vääryyksistä

  1. Taktinen äänestäminen
    ”Joo, Paavo tuli mulla vaalikoneessa ykköseksi ja sitä mä äänestin eduskuntavaaleissakin, mutta sillä on se kasettimaksu, joka on ihan hanurista ja todistaa, että ministeri-Audi, öhö. Ja sit totanoinniinku jos Pekka Haavisto ei pääse tokalle kierrokselle, niin mä kyllä eroan Vasemmistoliiton Facebook-sivuilta.”
  2. Itäkeskuksen bussiterminaalin sadekatos
    Suomessa on satanut aina. Ilmastonmuutoksen edetessä sateet vain lisääntyvät. Itäkeskuksessa ei silti voi odottaa bussia kastumatta, koska katokset on rakennettu ohjaamaan vesiryöpyt ihmisten niskaan.
  3. N-viivat ja yhdysmerkit
    Sellaista tiedotetta ei ole keksittykään, ettei siinä olisi Microsoft Wordin luomaa automaattista luettelomerkkiä sanaliitoksissa (à la ”Da Vinci –koodi”) ja heti perään yhdysmerkkiä ajatusviivan paikalla.
  4. Vaalimökit
    Yhtään kampanjaa ei voi vetää ilman niitä, mutta kukaan ei tiedä, mihin niitä tarvitaan. Siis muuhun kuin Rautatientorin baareista konttaavien humalaisten selviämisasemiksi. Mihin ne ovatkin aivan omiaan ja minkä vuoksi ne voisikin muuttaa pysyviksi rakenteiksi – ja ottaa vaikka kaupungin tai jonkin puolijulkisen järjestön haltuun,
  5. Blogit, joissa listataan asioita
    Et muuta keksinyt? Vaikka tänään olisi ollut ihan hyvä uutispäivä, mm. siitä, miten paska paikka Lappi on.
  6. Facebook-ystäväpyynnöt tuntemattomilta tutuilta
    Mitään viestiä ei tule ystäväpyynnön saatteena, pyynnön lähettäjä käyttää FB-nimeä ”Kukko Pilli” ja profiilikuvanaan Tohtori Sykeröä. Hänen seinänsä on suljettu ulkopuolisilta ja ystävälistaa ei näytetä. Tavattiinko me viikko sitten julkkareissa vai eilen Sirdiessä?
  7. Timo Haapala
    Leif Salmén pyörii haudassaan.
  8. Reggae
    Koska reggae.

Kasetti

12

Joulukalenteri 2011

Hyvitysmaksu on Aalto-yliopiston eri osastojen alumnien välillä tehtävä noin kymmenen miljoonan euron vuosittainen tulonsiirto.

Kärjistetysti sanottuna. Kyllähän te kärjistyksen tiedätte.

Muuta osaa Suomen kansasta se ei kosketa.

Kärjistys.

Mistä on kyse? Hyvitysmaksu on 27-vuotias järjestelmä, jossa c-kasettien hintaan lisätään pieni ”haittavero” – hyvitysmaksu, jonka valtio kerää ja josta tuloutetaan valtaosa useille kulttuurituotantoalojen etujärjestöille ja sitä kautta taiteilijoille – muusikoille, dokumentaristeille, kuvittajille, kirjailijoille itselleen.

Taka-ajatuksena on tietenkin ollut se, että biisien äänittäminen radiosta tai leffojen kopiointi kaverilta saattaa vähentää myytyjen tallenteiden määrää ja siten leikata sisällöntuottajien tuloja.

Vuosien mittaan maksua on laajennettu uusiin äänen- ja kuvantallennusvälineisiin, viimeksi siis muistitikkuihin, kiintolevyihin ja kännyköihinkin riippumatta siitä, käytetäänkö niitä erityisen paljon musiikki- tai elokuvakopioiden säilyttämiseen.

Näillä paikoin Electronic Frontier Finland lopettaa tämän tekstin lukemisen ja lähtee soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimaan kulttuuriministerin eroa tai kuolemaa. Koska Paavo saatana!

Me muut voimme sillä välin pohtia reaalista tilannetta, johon liki 30-vuotinen kasettimaksu on johtanut. Käytännössä järjestelmä on muuttunut yhdeksi taiteen ja viihteen rahoitusmuodoksi. Toisin sanoen valtiovalta on jättänyt korottamatta veroja tai siirtämättä rahoja joltakin toiselta momentilta audiovisuaalisen taiteen tukemiseen, koska tietovälinekaupasta kertyy tarpeeksi massia.

Toiveet järjestelmän nopeasta muuttamisesta ovat siksi turhaa puhetta. Hyvitysmaksussa on periaatteellinen ongelma, mutta moraalisena vääryytenä lisävero on pienempi kuin maksamatta jättämisen konkreettinen seuraus taiteilijoiden toimeentulossa.

Suomeksi: Jos hyvitysmaksua ei saada kerättyä tarpeeksi, useammat taiteilijat hakevat toimeentulonsa sosiaalivirastosta ja leipäjonoista. Sen sijaan voidaan aivan hyvin olettaa, että hyvitysmaksun laajentaminen ei aja kännykkäshoppailijoita veneen alle.

Jossain tämän rivin kohdalla kuulemme Humen giljotiinin hekumallista napsahtelua.

EFFI ry:n kampanja näet olettaa, että on suunnilleen vihapuhetta todeta, että he ovat vastuussa kitaroitaan rämpyttelevien pilvenpolttelijahippien vuokranmaksukyvystä. Eihän hyvitysmaksua ole tähän asiaan luotu!

Aivan oikein, eihän näin pitäisi olla. Mutta näin on. Se ei muutu muuksi, vaikka jokainen effiläinen olisi kuinka oikeassa ja koko Mannerheimintie päällystettäisiin Paavo Arhinmäkeä esittävillä lakanoilla.

Nyt, jos tekstiä yhä lukee edes yksi sananvapaustaistelija, tehtäköön tämä selväksi:

Hyvitysmaksujärjestelmä on nykytekniikan oloissa typerä ratkaisu. Se on jäänne, joka ei enää toteuta omaa tarkoitustaan ja jolle pitäisi tehdä täysremontti. Kopiokorvausten määrä pitäisi suhteuttaa oikeaan kopiointimäärään ja muusikoiden, elokuvantekijöiden ja muiden viihdyttäjien tulisi saada työstään oikeudenmukainen korvaus.

Nörttien kostonhalun ymmärtää hyvin kokonaiskuvaa vasten. Vuosittain koottu hyvitysmaksusumma on valtion koko tulo- ja menoarvioon suhteutettuna niin mitätön, että sen järjestäminen olisi ollut pelkkä kynänheilautus valtiovarainministeriössä. Se, että asialle ei ole tehty mitään, kertoo päättäjien kulttuuripoliittisesta osaamisesta tai tahdosta. Tätä ei voi kaataa yhden Kasettimaksu-Paavon päälle, vaikka kuinka mieli tekisi. Etenkin, kun samainen ministeri on itse julistanut, että maksupohjan laajennus on välttämätön väliaikaisratkaisu, jonka turvin kokonaisuudistus tehdään.

Lupausta ei ole pakko uskoa, mutta onko ”pitäkää tunkkinne” -hyökkäyskään järkevin tapa lähestyä?

* * *

Hyvitysmaksun vastustajien käymä kampanja on iljettävä sinänsä. Rehellisyyden nimissä pitäisi pystyä myöntämään, että pääasiallinen ongelma ei ole rahassa: jos on varaa ostaa teraisia kiintolevyjä ja uusia kännyköitä tiheään tahtiin, on varaa maksaa niistä 5, 10 tai 20 – isoimmillaan ilmeisesti 36 – euroa ylimääräistä. Etenkin, kun suurin osa taitaa tilata kamansa ulkomailta maksamatta mitään kulutusveroja Suomeen.

Etenkin kun kampanjaa rahoittaa elektroniikkajättiläinen Verkkokauppa.com.

Silti EFFI ry:n viestinnän kärki on sanassa ”riisto”. Ikään kuin he olisivat pellolla raatavia maaorjia, joiden selässä kasakan ruoska soi. Siis sen sijaan, että ovat tuhansien eurojen leluilla leikkiviä aikuisia lapsia. Kohtuuden nimissä edes tämän sanan he saisivat palauttaa oikeasti köyhien ja syrjittyjen käytettäväksi. Ei riistoa saa riistää riistetyiltä, se on ainoa mitä heillä on jäljellä.

Järjestön blogissa vihjaistaan myös tekopyhästi, että mikäli valtio lopettaisi kasettimaksun keräämisen, tehokäyttäjät palaisivat takaisin suomalaisten kauppiaiden asiakkaiksi ja rupeaisivat maksamaan arvonlisäveroakin. Jos effiläisten on vaikea uskoa Arhimäen lupauksiin, on meillä muilla vaikeuksia uskoa tähän effiläisväittämään.

Nyt, siis, olisi ollut oivallinen tilaisuus tarttua Arhinmäen tekemään avaukseen järjestelmän muuttamisesta vastaamaan c-kasetitonta nykyaikaamme. EFFI ry:n asiantuntemus olisi ollut paikallaan OKM:n neuvottelupöydissä. Lobbauksen sijaan valittiin kuitenkin vääryysretoriikan maksimointi ja hyökättiin asiasta vastaavan ministerin henkilöä vastaan.

Hyvin trollattu, kyllä nyt kelpaa.

* * *

Puhuttua:

Kirjoittaja ei saa rahaa Teostosta tai muista tekijänoikeusjärjestöistä eikä oikeastaan tunne koko aihetta.

Mannerheimin viinuri

11

Joulukalenteri 2011

Marski seurueineen, johon kuuluivat mm. kenraalit Walden ja Suolahti, tuli kantaravintolaansa syömään. Tilausta tehdessään hän pyysi hovimestarilta omaa viinimerkkiään. Tämän oli pakko ilmoittaa sen olevan lopussa. Lähellä oli viinuri Björklöf, joka oli usein palvellut marskia. Marski sanoi hovimestarille: ’Pyytäkääpä tuo poika tänne.’ Hän uudisti tilauksensa Björklöfille, joka myönsikin varanneensa lokeroonsa kaksi pulloa tätä merkkiä marskia varten, koska oli tiennyt sen kohta loppuvan ja maahan tuonnin olevan tietymättömissä.

Marski sai viininsä, ja seurueen lähdettyä pöydällä oli Björklöfille kirjekuori, joka sisälsi senaikaista rahaa 100 markkaa. Huomionosoituksen arvoa lisää tieto siitä, että marski ei antanut juomarahoja, tarkka mies kun oli.”

– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.

Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.