Joulukalenteri 2011
![]()

– Vieläkö se jatkaa? Aina kun pitäisi puhua ruskeiden ihmisten maahantulon estämisestä tai minareettikiellosta, se katsoo minua ja purskahtaa nauruun. Kohta kyllä menen itkemään tästä Ristolle.
Vierailulla Zeitgeistissa
Joulukalenteri 2011
![]()

– Vieläkö se jatkaa? Aina kun pitäisi puhua ruskeiden ihmisten maahantulon estämisestä tai minareettikiellosta, se katsoo minua ja purskahtaa nauruun. Kohta kyllä menen itkemään tästä Ristolle.
Joulukalenteri 2011
![]()
Kaasuputki-blogi edustaa määritelmällisesti ”elämää Zeitgeistissa”. Tärkeää on muistaa, että tässä yhteydessä sanalla Zeitgeist viitataan kirjaimellisesti ”ajan henkeen”, ei superfoodeja popsiviin, kemikaalivanoja bongaileviin, liikaa pilveä polttaviin hopea-addikteihin.
Yksi keino kellua ajopuuna ajan akanvirrassa on tarkkailla sähköistä liikennettä. Kuka klikkaa ja mitä – ja miksi.
Vuoden 2011 kolme luetuinta artikkelia – tähän mennessä – kertovat hiukan samasta asiasta eri keinoin. Ne kritisoivat idioottikonservatismia: suurten ikäluokkien valenostalgiaa, hommalaista rasismia ja kaupallistettua isänmaallisuutta.
Sai mitä tilasi (26. syyskuuta 2011):
Jos suomalaisella naisella on kurdimies ja nainen kuolee suojatieonnettomuudessa kahden askeleen tai tuhannen kilometrin päässä miehestään, kuolema ei missään tapauksessa voi johtua punaisia päin kaahanneesta Audista, liukkaista korkkareista jäisellä asfaltilla tai tuhannen promillen kännistä, vaan neek… karvakäs… kulttuurien yhteentörmäyksestä.
Voi voittajia! (10. tammikuuta 2011):
Hävyttömimmillään täyttä eläkettä ja erilaisia esiintymis- ja kirjoituspalkkioita ynnä tunnustuspalkintoja kaksin käsin rohmuava professori Kari Uusikylä on syyttäessään toimeentulominimin alla sinnitteleviä opiskelijoita ahneudesta.
Isänmaallinen lässyttävä mies (3. joulukuuta 2011):
Syntyi musiikkia, jossa syvimmät tunteet liittyvät arjen heteronormatiiviseen harmauteen, jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin, sotaveteraani-isoisiin ja – suvainnette – munien rapsutteluun kotisohvalla.
Kaasuputken lukijakunta ohjautuu sisään nokkelien tekstien ääreen usiaita reittejä. Karkeasti ottaen puolet lukijoista on klikannut vetävää otsikkoa Facebookissa, 12,5 % pitää linkkiä kirjanmerkeissään ja reilu viidennes eksyy blogiin netin hakupalvelujen opastamana.
Facebook ei paljasta reittejään, mutta hakukoneiden metkut rekisteröidään tarkoin. Kaasuputken viisikymmentä suosituinta hakua vuodelta 2011 kertoo, mikä suomalaisia kiinnostaa juuri nyt.
Mainittakoon myös, että eräässä aiemmassa blogissa jo vuonna 2006 hakusana ”seksivideot” oli kymmenen kärjessä. Tällöin tosin muodossa ”susanna sievisen seksivideot”.
Joulukalenteri 2011
![]()

Tarkastaessaan Itä-Syvärillä kenraali S:n divisionaa marski lähtöhetkellä kysyi, oliko kenraalilla vielä jotakin erikoista sydämellään. Kenraali lausui silloin hartaan toivomuksen, että paloöljyä olisi saatu enemmän, sillä miehet joutuivat oleskelemaan pienissä korsuissa ja valoa tarvittiin monessa pisteessä.
Kenraali kertoi käyneensä eräässä poterossa, jossa ainoana valonkeinona oli hylsystä tehty tuikku. Kun hän oli valittanut pimeyttä, hän oli saanut railakkaan vastauksen: – Odotamme valoisampaa tulevaisuutta, herra kenraali.
Marskia huvitti kovasti reipas repliikki, ja hän pani paloöljytilanteesta tenttiin mukana olleen kenraali Waldenin. Tämä sai tehtäväkseen investoida varastot ja keinot, joilla nykyhetkikin saataisiin valkenemaan. Niitä löytyi siitä päätellen, että öljyä saatiin.”
– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.
Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.
Joulukalenteri 2011
![]()
Yleisradiolle saatiin aikaan rahoitusratkaisu. Tv-maksu jää historiaan ja tilalle astuu progressiivinen mediavero, joka kerätään sekä ansio- että pääomatuloista ja jonka myös yritykset maksavat.
Erikoisuutena maksussa on muiden muassa se, että progressio ulottuu jopa yritysmaailmaan:
Myös vuosittain yli 400 000 euron liikevaihdon omaavat yritykset ja yhteisöt osallistuvat julkisen palvelun rahoitukseen maksamalla liikevaihtoon suhteutetun veron. Yrityksiä varten luodaan kaksiportainen maksuperusteinen järjestelmä, jolla kerätään vuosittain 22 miljoonaa euroa YLE-veroa. Yrityksiltä ja yhteisöiltä jonka liikevaihto on yli 400 000 euroa, mutta alle yksi miljoona euroa, YLE-vero on noin 317 euroa. Yli miljoonan euron liikevaihdon omaavilta yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä vero on noin 634 euroa.
Vastalahjaksi maksuvelvoitteestaan etenkin viestintäyritykset saivat uuteen Yleisradiolakiin näppärän jarrupykälän. Ylen poliittisesti valittu hallintoneuvosto näet velvoitetaan arvioimaan ”ennakolta merkittävät uudet palvelut ja toiminnot suhteessa julkiseen palveluun ja viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen”.
Ja tämän ennakkoarvioinnin voi siis pyytää kuka tahansa ”sellainen oikeushenkilö, jonka etua asia koskee”.
Tämä ei silti tyydytä yksityisiä mediataloja, jotka täyttivät pääkirjoitussivunsa tuskanparahduksilla:
Ja tietenkin kaikkien mediatalojen kattojärjestö älähtää omassa tiedotteessaan:
”Kansalaiset maksavat ja piikki näyttää olevan auki. Yleisradio saa käytännössä itse rajata julkisen palvelun ja laajentaa reviiriään esimerkiksi julkaisutoimintaan”, hämmästelee Valtteri Niiranen.
Hei, mediajätit, ette ole yksin! Myös Hommaforum on teidän kanssanne samalla puolella. Yleisradion rahoitusmalli ensimmäistä kertaa yhdistää viherstalinistien mokutusmediat ja ulkomaalaisvastaiset rasistit!



![]()


![]()

![]()

Joulukalenteri 2011
![]()

Mitään ei tapahdu. Hallitus säätää toinen toistaan epäoikeudenmukaisempia lakeja, jotka riistävät viattomia elektroniikkaharrastajia, ja kaamos syvenee.
Vai…? Ehkä sittenkin jotain on meneillään. Seuraavassa katsaus perjantain kiihkeisiin uutisotsikoihin:
Joulukalenteri 2011
![]()
Suomeen valitaan uusi presidentti joko 22.1.2012 tai viimeistään 5.2. samana vuonna.
Presidentin nimi on Sauli Niinistö.
Virassaan presidentti ei varsinaisesti tee mitään. Hänen odotetaan laukkaavan kaikkialla maailmassa katselemassa, kuinka paikallinen perinnekerho on elvyttänyt sata vuotta kuolleena haudassaan maanneen matonkudontatekniikan. Ulkomaalaisvastaiset vaativat presidenttiä tuomitsemaan sosiaalipummien hyysäämisen, kun taas punavihreät vaativat häntä tuomitsemaan ulkomaalaisvastaisuuden.
Vaikka onhan siinäkin työtä vanhalle miehelle.
Valitettavasti ennen presidentin nimittämistä suomalaisten on käytävä äänestämässä.
Jo nyt tiedetään, että vaalit ovat farssi. Vieläpä sellainen farssi, jollaisia näytetään Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä – kallis ja aiheuttaa myötähäpeää.
Miksi satavuotias Paavo Lipponen on ehdolla eikä kotona keinutuolissa tekemässä reunamerkintöjä muistelmiinsa? Tekeekö SDP umpikieroa isänmurhaa rääkkäämällä vanhaa miestä?
Eikö Eva Biaudet’lla ole jo ihan mukava työpaikka? Kuinka paljon hän joutuu olemaan töistään pois kiertäessään vaalikeskustelusta toiseen näyttämässä tapetilta?
Opposition ehdokkaat ymmärtää: joku valopää antaa Timo Soinille ja Paavo Väyryselle kahmalokaupalla ilmaista mediahuomiota, hulluhan sen jättäisi käyttämättä. Televisioitujen vaalikeskustelujen ainoa mielenkiintoinen anti on ollut, että viitisentoista vuotta Soinia iäkkäämpi Väyrynen on kaksikosta nokkelampi ja energisempi.
Oliko siellä joku muukin? Kristillisillä oli joku entinen urheilija…?
Pekka Haavisto on varmasti ihan pätevä presidentti. Se ei tarkoita, etteikö myös Paavo Arhinmäki olisi mies paikallaan. Paitsi tietenkin Pekka Haaviston kampanjatiimin ja EFFI ry:n mielestä.
Joka tapauksessa syntyy riitaa ja tönimistä. Verkko täyttyy kiihkeästä väittelystä, jolla ei ole mitään pohjaa todellisuudessa.
Tässä blogissa suositeltiin yli vuosi sitten, että kaikkien vaivojen ja rahojen säästämiseksi SDP:n olisi pitänyt ehdokasrallin sijasta lähettää delegaatio yli Pitkänsillan. Pyytää Sauli Niinistö myös demareiden ehdokkaaksi. Jos kyllin moni puolue olisi huomannut ilmoittaa tekevänsä näin, olisi Suomen kansa säästynyt monelta vaivaannuttavalta tuokiolta.
Vihreiden ei tarvitsisi motkottaa vasemmistolaisille siitä, että heidän ehdokkaaltaan viedään ääniä. Vasemmistolaisten ei tarvitsisi seurata kannatuspakoa ”varmojen ehdokkaiden” suuntaan. Perussuomalaisten ei tarvitsisi pelätä sydän sykkyrällä, että entä jos Timo Soini voittaakin.
SDP saisi kaikkien aikojen äänivyöryn.
Toki – Saulin suosio on hiukan notkahtanut. Nyt enää tuhat prosenttia äänioikeutetuista haluaa hänet. Johtoasema on silti vakuuttava.
Taustalla on jokin arvoituksellinen revanssihenki vuodelta 2006. Että nyt on viime vaalien kolmas kierros eikä sillä ole merkitystä, että maailma on täysin toinen paikka kuin kuusi vuotta sitten. Kunhan voidaan taianomaisesti äänestää Tarja Halosta vastaan.
Mitä Sauli Niinistön oletetaan tekevän presidenttinä, on arvoitus luultavasti myös Niinistölle itselleen.

Joulukalenteri 2011
![]()
Kaasuputki-blogilla – ja ehkä etenkin sen kirjoittajalla – on maine kaikesta turhasta nillittävänä, herkästi ärsyyntyviä ääritahoja provosoivana perusvasemmistolaisena kaikenvihaajana ja keskiaikaista inkvisiotakin pahempana keskustelun sensuroijana.
Sen kunniaksi:
Joulukalenteri 2011
![]()

Hyvitysmaksu on Aalto-yliopiston eri osastojen alumnien välillä tehtävä noin kymmenen miljoonan euron vuosittainen tulonsiirto.
Kärjistetysti sanottuna. Kyllähän te kärjistyksen tiedätte.
Muuta osaa Suomen kansasta se ei kosketa.
Kärjistys.
Mistä on kyse? Hyvitysmaksu on 27-vuotias järjestelmä, jossa c-kasettien hintaan lisätään pieni ”haittavero” – hyvitysmaksu, jonka valtio kerää ja josta tuloutetaan valtaosa useille kulttuurituotantoalojen etujärjestöille ja sitä kautta taiteilijoille – muusikoille, dokumentaristeille, kuvittajille, kirjailijoille itselleen.
Taka-ajatuksena on tietenkin ollut se, että biisien äänittäminen radiosta tai leffojen kopiointi kaverilta saattaa vähentää myytyjen tallenteiden määrää ja siten leikata sisällöntuottajien tuloja.
Vuosien mittaan maksua on laajennettu uusiin äänen- ja kuvantallennusvälineisiin, viimeksi siis muistitikkuihin, kiintolevyihin ja kännyköihinkin riippumatta siitä, käytetäänkö niitä erityisen paljon musiikki- tai elokuvakopioiden säilyttämiseen.
Näillä paikoin Electronic Frontier Finland lopettaa tämän tekstin lukemisen ja lähtee soihtujen ja talikoiden kanssa vaatimaan kulttuuriministerin eroa tai kuolemaa. Koska Paavo saatana!
Me muut voimme sillä välin pohtia reaalista tilannetta, johon liki 30-vuotinen kasettimaksu on johtanut. Käytännössä järjestelmä on muuttunut yhdeksi taiteen ja viihteen rahoitusmuodoksi. Toisin sanoen valtiovalta on jättänyt korottamatta veroja tai siirtämättä rahoja joltakin toiselta momentilta audiovisuaalisen taiteen tukemiseen, koska tietovälinekaupasta kertyy tarpeeksi massia.
Toiveet järjestelmän nopeasta muuttamisesta ovat siksi turhaa puhetta. Hyvitysmaksussa on periaatteellinen ongelma, mutta moraalisena vääryytenä lisävero on pienempi kuin maksamatta jättämisen konkreettinen seuraus taiteilijoiden toimeentulossa.
Suomeksi: Jos hyvitysmaksua ei saada kerättyä tarpeeksi, useammat taiteilijat hakevat toimeentulonsa sosiaalivirastosta ja leipäjonoista. Sen sijaan voidaan aivan hyvin olettaa, että hyvitysmaksun laajentaminen ei aja kännykkäshoppailijoita veneen alle.
Jossain tämän rivin kohdalla kuulemme Humen giljotiinin hekumallista napsahtelua.
EFFI ry:n kampanja näet olettaa, että on suunnilleen vihapuhetta todeta, että he ovat vastuussa kitaroitaan rämpyttelevien pilvenpolttelijahippien vuokranmaksukyvystä. Eihän hyvitysmaksua ole tähän asiaan luotu!
Aivan oikein, eihän näin pitäisi olla. Mutta näin on. Se ei muutu muuksi, vaikka jokainen effiläinen olisi kuinka oikeassa ja koko Mannerheimintie päällystettäisiin Paavo Arhinmäkeä esittävillä lakanoilla.
Nyt, jos tekstiä yhä lukee edes yksi sananvapaustaistelija, tehtäköön tämä selväksi:
Hyvitysmaksujärjestelmä on nykytekniikan oloissa typerä ratkaisu. Se on jäänne, joka ei enää toteuta omaa tarkoitustaan ja jolle pitäisi tehdä täysremontti. Kopiokorvausten määrä pitäisi suhteuttaa oikeaan kopiointimäärään ja muusikoiden, elokuvantekijöiden ja muiden viihdyttäjien tulisi saada työstään oikeudenmukainen korvaus.
Nörttien kostonhalun ymmärtää hyvin kokonaiskuvaa vasten. Vuosittain koottu hyvitysmaksusumma on valtion koko tulo- ja menoarvioon suhteutettuna niin mitätön, että sen järjestäminen olisi ollut pelkkä kynänheilautus valtiovarainministeriössä. Se, että asialle ei ole tehty mitään, kertoo päättäjien kulttuuripoliittisesta osaamisesta tai tahdosta. Tätä ei voi kaataa yhden Kasettimaksu-Paavon päälle, vaikka kuinka mieli tekisi. Etenkin, kun samainen ministeri on itse julistanut, että maksupohjan laajennus on välttämätön väliaikaisratkaisu, jonka turvin kokonaisuudistus tehdään.
Lupausta ei ole pakko uskoa, mutta onko ”pitäkää tunkkinne” -hyökkäyskään järkevin tapa lähestyä?
* * *
Hyvitysmaksun vastustajien käymä kampanja on iljettävä sinänsä. Rehellisyyden nimissä pitäisi pystyä myöntämään, että pääasiallinen ongelma ei ole rahassa: jos on varaa ostaa teraisia kiintolevyjä ja uusia kännyköitä tiheään tahtiin, on varaa maksaa niistä 5, 10 tai 20 – isoimmillaan ilmeisesti 36 – euroa ylimääräistä. Etenkin, kun suurin osa taitaa tilata kamansa ulkomailta maksamatta mitään kulutusveroja Suomeen.
Etenkin kun kampanjaa rahoittaa elektroniikkajättiläinen Verkkokauppa.com.
Silti EFFI ry:n viestinnän kärki on sanassa ”riisto”. Ikään kuin he olisivat pellolla raatavia maaorjia, joiden selässä kasakan ruoska soi. Siis sen sijaan, että ovat tuhansien eurojen leluilla leikkiviä aikuisia lapsia. Kohtuuden nimissä edes tämän sanan he saisivat palauttaa oikeasti köyhien ja syrjittyjen käytettäväksi. Ei riistoa saa riistää riistetyiltä, se on ainoa mitä heillä on jäljellä.
Järjestön blogissa vihjaistaan myös tekopyhästi, että mikäli valtio lopettaisi kasettimaksun keräämisen, tehokäyttäjät palaisivat takaisin suomalaisten kauppiaiden asiakkaiksi ja rupeaisivat maksamaan arvonlisäveroakin. Jos effiläisten on vaikea uskoa Arhimäen lupauksiin, on meillä muilla vaikeuksia uskoa tähän effiläisväittämään.
Nyt, siis, olisi ollut oivallinen tilaisuus tarttua Arhinmäen tekemään avaukseen järjestelmän muuttamisesta vastaamaan c-kasetitonta nykyaikaamme. EFFI ry:n asiantuntemus olisi ollut paikallaan OKM:n neuvottelupöydissä. Lobbauksen sijaan valittiin kuitenkin vääryysretoriikan maksimointi ja hyökättiin asiasta vastaavan ministerin henkilöä vastaan.
Hyvin trollattu, kyllä nyt kelpaa.
* * *
Puhuttua:
Kirjoittaja ei saa rahaa Teostosta tai muista tekijänoikeusjärjestöistä eikä oikeastaan tunne koko aihetta.
Joulukalenteri 2011
![]()

Marski seurueineen, johon kuuluivat mm. kenraalit Walden ja Suolahti, tuli kantaravintolaansa syömään. Tilausta tehdessään hän pyysi hovimestarilta omaa viinimerkkiään. Tämän oli pakko ilmoittaa sen olevan lopussa. Lähellä oli viinuri Björklöf, joka oli usein palvellut marskia. Marski sanoi hovimestarille: ’Pyytäkääpä tuo poika tänne.’ Hän uudisti tilauksensa Björklöfille, joka myönsikin varanneensa lokeroonsa kaksi pulloa tätä merkkiä marskia varten, koska oli tiennyt sen kohta loppuvan ja maahan tuonnin olevan tietymättömissä.
Marski sai viininsä, ja seurueen lähdettyä pöydällä oli Björklöfille kirjekuori, joka sisälsi senaikaista rahaa 100 markkaa. Huomionosoituksen arvoa lisää tieto siitä, että marski ei antanut juomarahoja, tarkka mies kun oli.”
– Marski läheltä ja kaukaa. Kirjayhtymä, Helsinki 1964.
Suosittu ja toivottu sunnuntaisten Gustaf Mannerheim -anekdoottien sarja jatkuu taas. Tällä kertaa lystikkäät kertomukset rakastetusta Suomen marsalkasta on poimittu Ea Rahikaisen, Tauno Majurin ja Reino Tuonosen vuonna 1964 toimittamasta kaskusikermästä Marski läheltä ja kaukaa.