Avainsana: piratismi

  • Jokapäiväinen piratismimme

    Kaasuputki-blogi sai haltuunsa kirjailija, runoilija, lakimies Jarkko Tontin päiväkirjanlehden, joka ajelehti verraten joutilaana Pirate Bayn servereillä. Teksti julkaistaan tässä omalla luvalla sellaisenaan:

    28.5.2012

    Katselin eilen televisiota. Televisiota! Ilmaiseksi! Tv-maksu menee muiden laskujen mukana ja uusi Yle-vero muuttuu vieläkin näkymättömämmäksi. Ja entäpä mainoskanavat? Tuotteiden hinnoissa maksamme mainoskulut. Walking Dead tuli minulle käytännössä pelkän sähkön hinnalla! Tekijät eivät saa minulta työstään minkäänlaista korvausta.

    Tunsin oloni niin piraatiksi, että piti pestä kädet.

    Ja radiotakin tuli kuunneltua, kun kävin mökillä. Siihenhän ei ole lupamaksua vuosikausiin edes tarvittu. Jos en maksaisi tv-maksuani – jolla merisäät ja luontoäänet kustannetaan – olisin pelkkä vapaamatkustaja! Paikallisradiosta kuuntelin kasariheviä. Ilmaiseksi sekin! En edes käynyt paikallisessa Agrimarketissa, jonka mainoksella ohjelma ilmeisesti rahoitettiin.

    Olen likainen, likainen!

    Ajoin landelle autolla, jonka polttoaineesta sentään jouduin pulittamaan pitkän pennin, mutta missä olivat tietullit? Syyllisyys tien ilmaiskäytöstä nakersi omaatuntoani niin kuin Michelinien vulkaanikumi vanhaa asfalttia. Kirottu hyvinvointivaltio on verotuskeinoin katkaissut luonnollisen suhteen hyödykkeen ja sen hinnan välillä.

    Olenkin alkanut kannattaa objektivismia. Tilasin Ayn Randia nettikirjakaupasta käypään hintaan. Ellen olisi ateisti, sanoisin, että Luojan kiitos suomalainen sosialistinen kirjastolaitos ei ole huolinut tätä kirjailijaa hyllyihinsä. Kirjasto synnyttää piraatteja. Jos Paavo Arhinmäki olisi laitos, hän olisi kirjasto.

    Randistina uskon siihen, että jokainen tekee itse ja vain itselleen. Kaikki ilmaiseksi saatu tai edes sellaiseen mielikuvaan yllyttävä toiminta pitää estää.

    Kun kirjoitan kirjan itse, en turru valheelliseen mielikuvaan siitä, että kirjat vain tippuvat taivaasta. Kirjoitan itse, omin käsin tekemälleni paperille, omasta verestä valmistamallani musteella. Yhden kopion teen, mutta vain varmuuskopioksi. Miksi minä helpottaisin piraattien työtä kopioimalla opustani heidän puolestaan? Kopioikoot itse, jos onnistuvat murtautumaan salakätkölleni.

    Hiukan vain kaihertaa tämä kirjoittaminen. Opin kirjoitustaidon koulussa, jossa kaikki oli ilmaista. Opin nauttimaan ilmaisesta kouluruoasta, teroittamaan ilmaisella teroittimella ilmaiset lyijykynät, värittämään ilmaiselle paperille luonnostelemani kansallismaisemat ilmaisilla väriliiduilla. Opettaja ei saanut minulta edes omenaa palkakseen. Ei ole mikään suunnaton ihme, että peruskoulusta valmistuu pelkkiä piraatteja.

    Nyt minun pitää muistaa kryptata tämä teksti, ettei se pääse nettiin. Sekuntikin huolimattomuutta, niin kaikenlaiset vasemmistonuoret tuuttaavat hengentuotteeni vertaisverkkoihin. Mutta sitä ennen minun ehkä täytyy lopettaa hengittäminen. Käytämme tätä happea aivan häikäilemättömästi maksutta. Jopa sana ”ilmainen” sisältää etymologisen viittauksen hengittämiimme kaasuihin. Tästä eteenpäin en suostu harjoittamaan hengityspirat

    Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, ilmestyykö päiväkirjaotteista vielä kokonainen esseekokoelma. Ehkä on syytä käydä tekemässä paikalliseen kirjastoon ennakkovaraus.