Avainsana: kirjasto

  • Jokapäiväinen piratismimme

    Kaasuputki-blogi sai haltuunsa kirjailija, runoilija, lakimies Jarkko Tontin päiväkirjanlehden, joka ajelehti verraten joutilaana Pirate Bayn servereillä. Teksti julkaistaan tässä omalla luvalla sellaisenaan:

    28.5.2012

    Katselin eilen televisiota. Televisiota! Ilmaiseksi! Tv-maksu menee muiden laskujen mukana ja uusi Yle-vero muuttuu vieläkin näkymättömämmäksi. Ja entäpä mainoskanavat? Tuotteiden hinnoissa maksamme mainoskulut. Walking Dead tuli minulle käytännössä pelkän sähkön hinnalla! Tekijät eivät saa minulta työstään minkäänlaista korvausta.

    Tunsin oloni niin piraatiksi, että piti pestä kädet.

    Ja radiotakin tuli kuunneltua, kun kävin mökillä. Siihenhän ei ole lupamaksua vuosikausiin edes tarvittu. Jos en maksaisi tv-maksuani – jolla merisäät ja luontoäänet kustannetaan – olisin pelkkä vapaamatkustaja! Paikallisradiosta kuuntelin kasariheviä. Ilmaiseksi sekin! En edes käynyt paikallisessa Agrimarketissa, jonka mainoksella ohjelma ilmeisesti rahoitettiin.

    Olen likainen, likainen!

    Ajoin landelle autolla, jonka polttoaineesta sentään jouduin pulittamaan pitkän pennin, mutta missä olivat tietullit? Syyllisyys tien ilmaiskäytöstä nakersi omaatuntoani niin kuin Michelinien vulkaanikumi vanhaa asfalttia. Kirottu hyvinvointivaltio on verotuskeinoin katkaissut luonnollisen suhteen hyödykkeen ja sen hinnan välillä.

    Olenkin alkanut kannattaa objektivismia. Tilasin Ayn Randia nettikirjakaupasta käypään hintaan. Ellen olisi ateisti, sanoisin, että Luojan kiitos suomalainen sosialistinen kirjastolaitos ei ole huolinut tätä kirjailijaa hyllyihinsä. Kirjasto synnyttää piraatteja. Jos Paavo Arhinmäki olisi laitos, hän olisi kirjasto.

    Randistina uskon siihen, että jokainen tekee itse ja vain itselleen. Kaikki ilmaiseksi saatu tai edes sellaiseen mielikuvaan yllyttävä toiminta pitää estää.

    Kun kirjoitan kirjan itse, en turru valheelliseen mielikuvaan siitä, että kirjat vain tippuvat taivaasta. Kirjoitan itse, omin käsin tekemälleni paperille, omasta verestä valmistamallani musteella. Yhden kopion teen, mutta vain varmuuskopioksi. Miksi minä helpottaisin piraattien työtä kopioimalla opustani heidän puolestaan? Kopioikoot itse, jos onnistuvat murtautumaan salakätkölleni.

    Hiukan vain kaihertaa tämä kirjoittaminen. Opin kirjoitustaidon koulussa, jossa kaikki oli ilmaista. Opin nauttimaan ilmaisesta kouluruoasta, teroittamaan ilmaisella teroittimella ilmaiset lyijykynät, värittämään ilmaiselle paperille luonnostelemani kansallismaisemat ilmaisilla väriliiduilla. Opettaja ei saanut minulta edes omenaa palkakseen. Ei ole mikään suunnaton ihme, että peruskoulusta valmistuu pelkkiä piraatteja.

    Nyt minun pitää muistaa kryptata tämä teksti, ettei se pääse nettiin. Sekuntikin huolimattomuutta, niin kaikenlaiset vasemmistonuoret tuuttaavat hengentuotteeni vertaisverkkoihin. Mutta sitä ennen minun ehkä täytyy lopettaa hengittäminen. Käytämme tätä happea aivan häikäilemättömästi maksutta. Jopa sana ”ilmainen” sisältää etymologisen viittauksen hengittämiimme kaasuihin. Tästä eteenpäin en suostu harjoittamaan hengityspirat

    Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, ilmestyykö päiväkirjaotteista vielä kokonainen esseekokoelma. Ehkä on syytä käydä tekemässä paikalliseen kirjastoon ennakkovaraus.

  • Prinsessapäiväkirjat 20.-21.9.2011

    Tiistai 20.9.

    On aamupäivä. Dehydraation lannistamat synapsit sätkivät päässä tuskan vallassa. Edellisen illan viininmaistelut ovat kuivattaneet elimistön.

    Jossain Turun kulmalla on Victoria Danieleineen.

    – Lähdetäänkö kaupungille? krapulainen hovijournalistimme kysyy maailmankaikkeudelta.

    Maailmankaikkeus ei vastaa, vaan jatkaa murjottamistaan. Luojan kiitos. Kello on jo lähemmäs puoltapäivää ja aamuvirkkujen monarkkien ohjelma on likimain takanapäin. Prinsessapari siis kierrelköön viimeiset metrit Turkua kaikessa rauhassa. Aurinkokin on tullut näkyviin harmaan pilvimassan takaa toviksi.

    Medialle jaetun ennakko-ohjelman perusteella uskalletaan jokaisessa iltapäivälehdessä tietää, että kruununprinsessa puolisoineen on saapunut ensin Logomoon kello 9.15 ja sen perään Turun kaupunginkirjaston päärakennukseen kello 11.00 sekä kuljeskellut aivan muina prinsessoina Läntisellä Rantakadulla ja Vähätorilla kello 12.00 ennen kuin joutui osallistumaan johonkin arveluttavaan ”nuorten vaikuttajien” ja superguru Alf Rehnin seminaariin siitä, miten työttömyys on aina oma vika.

    Turkulaiset ovat päättäneet uuvuttaa prinsessaparan kunnolla.

    Turun kulttuuripääkaupunkisivujen mukaan ”nuorten vaikuttajien joukossa olivat muun muassa Marco CasagrandeLotta PetronellaNina KivinenSampo Ruoppila ja Suvi Innilä”. Keitä nämä ihmiset ovat? Vain Casagrande on tuttu – hänkin ennen kaikkea umpiväkivaltaisen menneisyytensä ansiosta.

    Prinsessabloggaajamme kello jätättää, mutta viimein sekin rämpii kohti iltapäivää. On tiedossa, että näillä näppylöillä kruununprinsessa heittää jo hellät jäähyväiset ”Luca Moconesille” ja poistuu siippansa kanssa kohti lentoasemaa.

    Ei voi mitään. Jäljelle jää vain yritys seurata Victorian nopeasti kylmeneviä jälkiä.

    Tunnetusti Vickan käväisi Turun pääkirjastossa. Siis sinne. Tupakkatehtailijan lahjoittamaan graniittipalatsiin on ympätty uusi laajennusosa ja koko viritys on täytetty silkalla laadulla ja hienoudella. Kaikki osastot ovat yksinäänkin taideteoksia. Helsinkiläistä kotiseutuylpeyttä kolhitaan jokaisella askelella.

    Oikeasti. Käsittämättömän upea laitos!

    Lounastaukopaikaksi sopii mainiosti Dennis, joka edellisen julkkisvierailun yhteydessä niitti jo mainetta hienostuneilla pizzatuunauksillaan. Beckham on edelleen listoilla, mutta varsinainen juju on Kruununprinsessa Victoria. Täytteenään voissa paistettu nieriä, kaprikset, katkaravut ja purjo tuo lätty muodostaa vallan erinomaisen appeen. Kolme porkkanakruunua ovat jo snadisti tårta på tårta. Mutta niinhän se aina on aristokratiassa.

    Aiottu vierailu Logomossa pitää jättää tuonnemaksi, sillä onhan tänään vihailta ja siksi riennettävä eteenpäin kuin riuskempikin ravuri. Kisastudio ei odota, vaikka kylässä olisi tuhat kruununperijää käymässä.

    Onneksi edes jotkin mediat vielä tekevät työtään. Näin ruotsalaispariskunta vietti viimeiset tuokionsa Turussa:

    Keskiviikko 21.9.

    Päähän sattuu. A2: Vihailta oli ollut pettymys. Kukaan ei ollut erityisen hullu, ellei ehkä Simon Elo. Vain ohjelmaan lähetetyt tekstiviestit piristävät.

    1. Tämä ”vihailtakin” on suunnitelmallinen hyökkäys PerusSuomalaisia vastaan. HÄVETKÄÄ!!!
    2. Pistää vihaksi, että nykypäivän ainoa oikea meininki on se, että jonkinlainen vähemmistödiktatuuri on ainoa oikea tapa elää tätä päivää. Ei kai ole paha, jos syö lihaa, on hetero ja laulaa suvivirren. Eikä päästele kettuja metsään vapaaks. Pientä nöyryyttä!
    3. MUSLIMIT EIVÄT KUULU SUOMEEN! TÄMÄ ON HYVINVOINTIVALTIO JA TÄÄLLÄ PITÄÄ OSATA KÄYTTÄYTYÄ!
    4. Jussi presidentiksi. Tämä maa tarvitsee persu-pressan. Erotetaan kreikka ja afrikka eeuusta.
    5. VÄHENTÄKÄÄ TIETONIEKAT SIVISTYSSANOJEN KÄYTTÖÄ!
    6. Jeesuskin oli muslimi.
    7. Maamme-laulun alaspainajat ovat uskomattomia isänmaallisen Suomen alaspainajia. Näitä voimia edelleen on.
    8. Isänmaasta on tullut lesbolandia!
    9. Poikkeavatko demarinuoret tänäänkään taistolaisista ?
    10. SUOMI ON AINA MEIDÄN ISÄINMAA ME.OLEMM. TÄÄLLÄ JA piku eliitit onki . A.M . M . E . D. E.S SANOO. MAKSALTK. O. KASSALL .A LKU. LKO. I. Terv. MaaM ME AINA SUOMEM. ME. OMA ISÄINMAA .ME. KAIKILLE OMA MAAME. ÄITIEM.ME MAA : ) SUOMEMME. MEIDÄN OMA MAAM ME. SUOMALAISTEN MAA.A.M.E..L.Ä.Ä.K.I. AINA RAKKAUT. .ME JAAM.ME JEPEJEPS.
    11. Onko viha puhetta todeta, että vain sini silmäiset tyttöset saavat puheen vuoroja?

    Suomen kansa on puhunut. Jos Veikko Vennamo eläisi, hän saattaisi muokata vanhan iskulauseensa uuteen muotoon: ”Saatana, kansa ei tajuu vittujakaan.”

    Junalippu on ostettu – netitse, tietysti – ja viimeinen päivä Turussa on pitkällä. Väsyttää, tukka hilseilee, parta on kuin pultsarilla. Mikään määrä kahvia ei auta, kun elimistö protestoi. Prinsessavierailun hetkeksi valaisema kaupunki on jo kovaa vauhtia hukkumassa loputtomaan sateeseen.

    On valjastettava viimeisen kerran Helkama Hurmuri ja sännättävä ulos syyssään armoillle. Suuntana Logomo.

    Vanhan konepajan suojiin rakennettu kulttuurikeskus tarjoaa taas yhden naulan siihen arkkuun, jossa helsinkiläiset makaavat häpeämässä surkeata asuinpaikkaansa. Luultavasti Stadi on liian kallis, liian byrokraattinen ja liian rahanahne saadakseen koskaan aikaan jotain kulttuuritoimintaa.

    Logomon kuvataidenäyttelyt ovat järkyttävän hienoja. Stendhal-syndrooma alkaa ravistella sydäntä jo puolivälissä Isaac Julienin videoinstallaatiota. Täyteen vauhtiinsa taide-elämys kehittyy Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa -valokuvanäyttelyssä.

    Tom of Finland -retrospektiivin jälkeen turistista on jäljellä enää kasa hytisevää hyytelöä. Onko samaan tilaan edes luvallista sijoittaa niin paljon aisti-iloittelua?

    Pisteeksi (tai pisaraksi?) i:n päälle Logomon graafisessa kahvilassa on tarjolla Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkileivoksia. Tätä kai Victoriakin popsi täällä käydessään.

    Kun tätä kaikkea nähtyä ja koettua miettii junan lähtöä odotellessa maailman kolmanneksi miellyttävimmässä ravintolassa, aseman pohjoispuolella vaanivassa Pub Semaforissa, mieleen hiipii vaarallisen kutkuttava ajatus.

    Pitäisi muuttaa Turkuun.