Avainsana: jytky

  • Väitöskirja

    peruspomo

    Peruspomo-kirjassa Timo Soini tutkii puolueensa nousua suuruuteen – niin sanottua jytkyä – ja omaa rooliaan tapahtumien kulussa. Unto Hämäläinen luonnehti arviossaan kirjaa ”häpeilemättömän narsistiseksi”, mutta tässä vanha toimittaja kyllä antaa väärän diagnoosin. Soini on kyyninen realisti. Peruspomo on Suomen johtavan populismiammattilaisen vahvaan empiriaan nojaava tutkimus voittavan poliittisen ilmiön rakentamisesta.

    Valtiotieteiden maisteri on kirjoittanut viimeinkin väitöskirjansa.

    Teos voidaan jakaa kahteen saarekkeeseen. Toinen on tutkija-Timon pohdiskelua suomalaisen politiikanteon dynamiikasta ja toinen on Iso-Britannia.

    Timo Soinissa on – uskomatonta kyllä – jotain samaa kuin marsalkka Mannerheimissa. Siinä hän istuu asunnossaan oman myyttinsä varjossa, väsynyt, sairas mies. Johtaja, joka on aivan liian etevä omille kannattajilleen. Intohimoinen anglofiili, joka joutuu asemansa takia kuuntelemaan valaistua talousmetsää asuttavan sisäsiittoisen kansan muukalaisvihaa. Konservatiivi, joka ei siedä natseja, mutta liittoutuu niiden kanssa.

    *

    Eurovaalit 2009 osoittautuivat käännekohdaksi Timo Soinin elämässä. Poliittinen nousu oli alkanut jo vuosia aiemmin, mutta Soinin oma kehitys junnasi paikoillaan. Hän oli vaarassa muuttua pilakuvaksi itsestään, ikuista uhmaikää eläväksi tunkkaiseksi möykyksi, joka vaatii almanakkatoimiston lakkauttamista, koska taistolaisprofessorit ovat sallineet ajanlaskun jatkua vuoden 1951 jälkeen.

    Kirjassa kuvaillaan nopein siveltimenvedoin, kuinka vaalit alkoivat jo hajottaa puoluetta – kuten Soini sen silloin näki. Riitaisen SMP:n loppuajat kokenut puoluejohtaja aavisteli vaaran merkkejä, etenkin kun Jussi Halla-ahon ehdokkuutta ruvettiin hoputtamaan puolueen ulkopuolelta. Rasistitohtorin puolesta kampanjoitiin kärkkäästi etenkin Hommaforumilla ja Juha Mäki-Ketelän kannattajakorttikeräyksessä, mikä puolestaan noteerattiin mielihyvin kaupallisessa mediassa. Natsit myyvät aina. Lopulta Soinille jäi hyvin vähän muita vaihtoehtoja kuin lähteä itse puolueensa pääehdokkaaksi. Kaikki muut olisivat jääneet Halla-ahon varjoon.

    Pakkorako osoittautui onnenpotkuksi. Vuodet Euroopassa 2009–2011 ovat taatusti olleet Timo Soinin elämän parasta aikaa, vaikka hän toistaa useaan otteeseen epäilevänsä eurooppalaista projektia. Rivien välistä on luettavissa tunnustus: Euroopan unioni on kaikessa elitismissään tullut luoneeksi hyvät puitteet omien kriitikoidensa kohtaamiselle. Peruspomossa ei mitenkään peitellä iloa, mitä Soini kokee istuessaan brittikonservatiivien kanssa niin kutsutuilla gadfly– eli raatokärpäsillallisilla Strasbourgissa kertomassa Lenin-vitsejä. Kielitaitoinen mies hankkii ystäviä kaikkialta Brysselistä ja erityisesti brittiporukoista. Katolinen usko avaa ovia irlantilaisten ja italialaisten kanssa. Asiat rullaavat juuri niin kuin pitääkin. Oikeat tyypit ovat oikeissa paikoissa.

    Euroopan unionissa Soini huomasi ensimmäistä kertaa puhuvansa samaa kieltä kaikkien kanssa – asioista voidaan keskustella jopa siinäkin tapauksessa, että niistä ollaan eri mieltä. Timo Soinin kohtalona on ollut tulla ymmärretyksi paremmin kaikilla muilla kielillä kuin suomeksi.

    Timo Soinin todellinen koti ei ole Espoon Iivisniemessä, se on lentokoneessa Brysselistä Lontooseen ja takaisin.

    *

    Politiikan ruuhkavuosia Peruspomo lähtee purkamaan vuodesta 2011. Jytkyvoiton myötä kissanpäivät mantereella olivat ohi ja Soini joutui palaamaan Suomeen eduskuntavaalien ääniharavana. Tukalat ongelmat odottivat. Kontrasti Brysselin kansainvälisen toverihengen ja vastamuodostetun perussuomalaisen eduskuntaryhmän välillä oli karmaiseva. Soini ei peittele tympääntymistään maahanmuuttokriitikoiden yksisilmäisyyteen. Henkevien filosofisten keskusteluiden jälkeen ympärillä on ”immosten” ja ”hakkaraisten” porukka, joiden vainoharhaisia Eurabia-teorioita ja islamofobiaa Soini ei edes yritä jakaa.

    Ei silti – ei pidä liioitella Soininkaan kosmopoliittista avarakatseisuutta. Vaikka populisti on omaksunut pöytätapoja herrasväen seurassa liinalta syödessään, se ei tee hänestä vielä samettitakkista viherhumanistia.

    Perussuomalaisen näkemyksen mukaan eliitin ja kansan välille on rakennettava joka tilanteessa dikotomia, vaikka se olisi kuinka kaukaa haettu. Niinpä Soinikin toistelee teoksessaan Hommaforumilla levitettyä myyttiä, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikasta ei ole käyty Suomessa poliittista keskustelua. Äärioikeistolaisten ”maahanmuuttokriitikoiden” suosikkiväite on alusta asti ollut, että jokin kasvoton eliitti junailisi Suomen pakolaisasioita ilman demokraattista mandaattia. Siksi tarvitaan vaihtoehto, joka vain sattumalta näyttää räikeältä rasismilta.

    Ollaanpa salaliittoteoriasta mitä mieltä tahansa, asia on kuitenkin Soinin mielestä nyt kunnossa. Homma on hoidettu: Jussi Halla-ahon ja tämän opetuslasten tekemän työn ansiosta maahanmuuttokysymys on pysyvästi osa poliittista keskustelua, turvapaikanhaku, monikulttuurisuuskasvatus ja maahanmuuttajien sosiaaliturva ovat päteviä vaaliteemoja muiden joukossa.

    Analyysissään omasta puolueestaan Soini haksahtaa pahimman lajin itsepetokseen. Siellä täällä kirjan sivuilla pilkahtelee ymmärrys siitä, että Perussuomalaisten riveissä ei ole yksinomaan kansakunnan valioyksilöitä. Muutamia näkyvimpiä hörhöjä Soini haukkuu nimeltä mainiten. Mutta kaikesta huolimatta Soini on sokea sille ilmiselvyydelle, että jytkypuolueen kannatus perustuu juuri siihen aivottomaan muukalaisvihaan, jota hän itse inhoaa.

    *

    Presidentinvaalit 2012 herättivät Soinin tutkijanvaistot, vaikka oma kampanja jäi suutariksi. ”Kyllä se vain niin oli, ettei miehestä irronnut enempää”, puoluejohtaja hiukan alistuneena toteaa. Niinistön voitosta Soini oli täysin varma alusta alkaen, joten tavoite oli ollut paikka toisella kierroksella. Toisin kävi. Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja oli yllättänyt jopa politiikan ammattilaisen.

    Haavisto-ilmiön ottaessa tulta ympäristöpuolueeseen alkoi tulvia uusia jäseniä. Kirjassa Soini kertoo säikähtäneensä, että Vihreät saisivat nyt ensimmäistä kertaa rekrytoitua kuntavaaliehdokkaita kaikkialla Suomessa. Ikkuna oli auki maakuntiin. Niin ei käy aivan joka päivä suomalaisessa puoluepolitiikassa. Keskustan yritys päästä suuriin kaupunkeihin on epäonnistunut joka kerta, mutta Perussuomalaisilla on iso valtuustoryhmä lähes kaikissa metropolialueen kunnissa.

    Erityisen vaikeaa on helsinkiläispuolueen vallata alaa maaseudun pienissä kunnissa. Soini ottaa kunnian itselleen siitä, että Perussuomalaiset olivat edellisissä vaaleissa 2008 ensimmäistä kertaa murtaneet Keskustan hegemonian. Puoluejohtaja oli kerännyt listat täyteen ehdokkaita useilla toritapaamisilla ja jopa lehti-ilmoittelulla. Salon Perussuomalaisten Kalevi Satopää oli pistänyt omalla vastuullaan lehteen kutsun tulla ilmoittautumaan Timo Soinille ehdokkaaksi. Soini oli aluksi vastustanut ajatusta liian yksioikoisena jopa hänen standardeillaan. Sittemmin se osoittautui loistavaksi menestystarinaksi.

    Välihuomiona on todettava, että vaikka Perussuomalaisten jäsen- ja ehdokashankinta ovat aina sujuneet, paluu arkeen on ollut vaikeampaa. Ei edes Soini pysty vahtimaan jokaista puolueosastoa. Kalevi Satopääkin loikkasi jo syksyllä 2010 Olavi Mäenpään äärioikeistolaiseen Vapauspuolueeseen – ja myöhemmin samaisesta Vapauspuolueesta Mäenpään mukana irronneeseen Sinivalkoiseen Rintamaan. Sattumalta näistä juonenkäänteistä Peruspomo vaikenee näyttävästi.

    *

    Soinille vaalit ovat olleet populistisen teorian kenttäkokeita. Vielä 2003 pakkaa sekoitti Tony Halme (kirjan kuvaus Halmeen hautajaisista on huomattavan riipaiseva), mutta viimeistään presidentinvaaleista 2006 Perussuomalaiset ovat nousseet siivilleen Soinin hahmottelemalla tavalla.

    Pienin variaatioin Soinin kehittelemää kaavaa toistellaan pitkin poikin kirjaa. Kohua luodaan ärsytyskynnyksen ylittävillä blogeilla, Facebook ja lehdistö pitävät sitä yllä. Lopulta tullaan itse paikan päälle hakemaan nimet papereihin.

    Syystä tai toisesta – todennäköisin peruste on rahojen täydellinen loppuminen – Vihreät eivät kyenneet Haavisto-kampanjassa toistamaan Soinin ja Perussuomalaisten läpimurtoa. Tekstistä voi lukea jopa pientä sääliä. Perussuomalaiset menettivät pitkäaikaisen ja omalla tavallaan mieluisan vastapelurin Vihreiden jäädessä kannatuksessa liian kauas jälkeen. Asiaa ei sanota ääneen, mutta kirjoituksesta huokuu huoli perussuomalaisista, jotka ilman luonnollisia vihollisia ovat vaarassa hylätä paimenensa ja karata metsään.

    *

    Onneksi vaalivoittajalla on muutakin työtä kuin puolueensa kellokkaiden rikoslain vastaisten vihakirjoitusten kommentointi. Vaalikauden alussa Soini valittiin aivan oikeutetusti eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaksi. Pesti on tärkeä ja näyttävä, mutta ennen kaikkea se vie impivaaralaispuolueen ainoan kosmopoliitin takaisin paikkoihin, joissa ihmisten kanssa voi keskustella tai kinastella Jumalan olemassaolosta kaikessa yhteisymmärryksessä.

    Jyrki Lehtolan syyskuussa 2010 laatima kolumni osoittautui lopulta todeksi.

    Mitähän Timo Soini tekee, kun se saa riisua Soinin Timon roolinsa? Hirveästi toivoisi, ettei se sanoisi kenellekään ”Pyrsseli”, vaan: ”Ah! Brie de Meaux! Kuninkaiden juusto, tän kanssa maistuu Grand Enclos du Château de Cérons.”


    Timo Soini: Peruspomo. WSOY, Helsinki 2014.

  • Kansanäänestys?

     

    Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi, että Timo Soinin lupsakka presidentinvaalikampanja oli liiankin leppoisa. Infamöösistä jytkystä on hämäräperäisen tutkimuksen mukaan haihtunut puolet. Oikeistojohtajien keskuudessa ovatkin puoluesihteerit jo läpsineet yläfemmoja. Kunnallisvaaleihin on kuukausitolkulla aikaa ja trendi on selvä: Kokoomus ja Keskusta purjehtivat navakassa myötätuulessa kohti vaalivoittoa eikä demareillakaan liene hätää. Kaikki pääsevät rohmuamaan itselleen osansa hajoavasta persukannatuksesta.

    Ja Vihreät – no, he tietävät joka tapauksessa kuittaavansa 2–3 prosenttiyksikön kannatusnousun Pekka Haaviston piikkiin, kävi mitä kävi.

    Muutamissa ryhmissä on siis vallalla ylimielistä, rahvasta täydellisesti halveksivaa ”vastajytkyn” henkeä. Oletetaan, että voidaan tehdä mitä huvittaa. Ainoa haastaja on hajoamassa omiin kriiseihinsä, joten mitäpä hätää tässä. Jos nyt vaikka jossain Loimaalla tai Sievissä menisikin karismaattisen kylänpäällikön imussa läpi valtuustosalillinen persuja, niin väliäkö tuolla. Kunhan Helsinki pysyy Kokoomuksella ja tämän kahdella kilpakosijalla, SDP:llä ja Vihreillä.

    Niin, Helsinki. Miksi aina puhutaan Helsingistä eikä vaikkapa Tuusniemestä tai Muoniosta, kyselevät suivaantuneet reunasuomalaiset. Katsotaan lukuja. Lappilaisen Muonion arvioidut verotulot ovat 7,5 miljoonaa euroa, pohjoissavolaisen Tuusniemen 6,9 miljoonaa. Helsingin verotulojen arvioidaan vuonna 2012 olevan yli 2,75 miljardia euroa. Yksi Helsinki siis vastaa karkeasti 370 Muoniota tai hiukan alle neljääsataa Tuusnientä. Kyllä, siitä on keskusteltava toistonkin uhalla.

    Pääkaupungilla on erityisenä vitsauksenaan se, että koko stadi on Kansallisen Kokoomuksen pysyvä läänitys. Sellaista kataklysmiä ei ole nähtykään, etteivätkö töölöläismummot rämpisi aamuyhdeksältä lähimmälle äänestyspaikalle raapustamaan kotitalousopettajan virheettömällä käsialallaan suosimansa kokoomusehdokkaan numeroa.

    Kaikkien muiden puolueiden täytyy sentään joka vaalikaudella ansaita äänestäjänsä uudelleen.

    Siksi on kiehtovaa, jos kohta iljettävää, seurata, millaisella kiireellä Helsingin kolmen suuren valtuustoryhmissä yritetään runnoa läpi galaktista huijausta, Katajanokan Guggenheim-museota. Aivan kuin oletettaisiin, että mikäli helsinkiläisiä viilataan linssiin jo kevättalvella, he eivät ehkä muista asiaa syksyllä.

    Muutamaan kertaan tässäkin blogissa esitellyssä taidegalleriassa on kyse hankkeesta, jonka pohjahinta on 180 miljoonaa euroa. Kustannukset tulevat ilman muuta paisumaan tästä, sen pitäisi olla sanomattakin selvää. Vai ovatko Guggenheim-lobbarit valmiit panttaamaan omat asunto-osakkeensa sen puolesta, ettei budjetti ylity?

    Projekti, joka jo itsessään on melko epäilyttävä, muuttuu keskellä taantumaa silkaksi ylimieliseksi ihmisvihaksi. Ei budjettia voi toisaalta leikata ja toisaalta räjäyttää. Tosin tämän huomaaminen on populismia eli väärin.

    Muutamat sarkasmiinsa tukehtuvat sinivihreät ovat pidelleet ketunhäntää kainalossa kysyessään, eikö juuri tällainen massiivirakentaminen olisi toivottua keynesiläistä, ”vasemmistolaista” elvytyspolitiikkaa. Heille on sanottava, että mikäli verorahoilla heidän mielestään on yhtäkkiä niin suotavaa tehdä interventioita markkinatalouteen, toimittakoon sittenkin suurimman hyödyn perusteella. Voidaan aivan aiheellisesti kysyä, olisiko Guggenheim edes elvytyssyistä kovinkaan korkealla julkisen kuluttamisen toivelistalla.

    Jos Helsingillä sattuisi olemaan 180 miljoonaa euroa ylimääräistä nyt ja epämääräisiä miljoonia jaettavaksi seuraavien 20 vuoden aikana kulttuurille, miksi se pitäisi työntää yhteen taloon ja sitä mielensä mukaan käyttävälle ulkomaiselle säätiölle? Yhä, jos puoletkaan koko potista – jota siis ei ole olemassa – käytettäisiin ihan oikeaan taiteentukemiseen Helsingissä, kaupunki ällistyttäisi jo muutamassa vuodessa koko maailmaa.

    Kuten sanottua, tolkutonta kiirehtimistä Guggenheim-hankkeessa pidetään yllä, koska projekti halutaan allekirjoittaa nyt – juuri kun kansalaiset ovat sokaistuneita presidentinvaaleista ja suopealla mielellä korruptoituneimpiakin poliitikkoja kohtaan. Mitä julkisempaa keskustelu on ja mitä lähemmäksi kunnallisvaaleja mennään, sitä enemmän myös demokraattisesti valitut luottamushenkilöt joutuvat pohtimaan omaa vastuutaan eli valtuustopaikkansa uusimista. Ja sehän ei olisi ollenkaan kivaa, siis painetaan kaasua.

    On kuitenkin olemassa vaikuttamisväylä, jolla voidaan varmasti estää hulluuden leviäminen: kunnallisaloite Helsingin kaupungille. Lyhyesti:

    Me allekirjoittaneet äänestysoikeutetut helsinkiläiset esitämme, että Helsingin kaupunginvaltuusto järjestää neuvoa-antavan kansanäänestyksen Guggenheim-museohankkeen toteuttamisesta verovaroin.

    Tarkemmin asiasta kerrotaan Pörrö Sahlbergin, viikkiläisen vihreän, sanoin hanketta varten perustetussa blogissa:

    Tavoitteena on kerätä 25 000 allekirjoitusta. Tavoite on pähkähullu ja realistinen, molempia samanaikaisesti. Uskon, että kuukaudessa on mahdollista kerätä tarpeeksi nimiä, jotta kunnallinen neuvoa-antava kansanäänestys on pakko ottaa käsittelyyn.

    Kysymys on lopultakin siitä, miten asiat halutaan hoitaa. On olemassa perinteinen, suomettunut konsensuspolitiikka, jossa valikoitujen eturyhmien edustajat sopivat keskenään asiat, pakottavat luottamushenkilöt ryhmäkurilla kannattamaan valmisteltua päätöstä ja välttävät viimeiseen asti julkista keskustelua. Tätä linjaa kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén sekä yllättävän useat liberaalipoliitikot kannattavat.

    Mutta on myös olemassa länsimaisen, avoimuuteen ja vapaaseen mielipiteenvaihtoon perustuvan julkisen valmistelun tie, jossa äänestäjille ja täysivaltaisille kansalaisille aivan oikeasti perustellaan, miksi heidän myönteinen kantansa olisi välttämätön. Tätä puolta edustavia ihmisiä ovat mm. Berndt Arellin tapaiset kulttuurivaikuttajat nimitelleet milloin stalinisteiksi, milloin persujunteiksi.

    • Kansanäänestys Guggenheimista -sivun faniksi on suositeltavaa liittyä heti, vaikkei itse olisikaan helsinkiläinen. Riittää, että on Facebookissa. | Kansanäänestys Guggenheimista (Facebook)
    • Blogi aiheesta ohjeineen ja linkkeineen. | Kansanäänestys Guggenheimista (Blogspot)
    • Into-kustannuksen Guggenheim-pamfletti julkistetaan ma 30.1. klo 13.00 Pressiklubilla Helsingin päärautatieasemalla. | Guggenheimin varjossa
  • Vuosikatsaus 2011

    21

    Joulukalenteri 2011

    Kaasuputki-blogin perinteinen vuosikatsaus tarjoilee koko vuoden 2011 tärkeimmät uutisotsikot.

    Tammikuu

    10.1. Keskisen rakas Hamamat ilmoitti olinpaikkansa (MTV3)

    Vuoden 2010 suuri kastikejupakka alkaa purkautua tammikuussa. Carl Danhammerin harjoittama maahantuontibisnes saa ilmaista mainosta.

    20.1. White Lies haluaa uudeksi Kings of Leoniksi (Rumba)

    Määkivä mieslaulu tekee uutta tuloaan globaalisti. Jokainen bändi haluaa olla uusi Kings of Leon eli uusi Coldplay eli uusi U2.

    21.1. Viisikko viljeli kannabista Mäntsälässä (Uusi Suomi)

    Enid Blytonin keskenjäänyt teos julkaistaan postuumisti Usarissa.

    27.1. Renne Korppilan parisuhde kriisissä (MTV3)

    Kansalaiset klikkaavat uutislinkkiä vain saadakseen tietää, kuka tämä ”Renne Korppila” oikein on.

    28.1. Iltalehti jakaa Mannerheim-liitettä kouluihin (Iltalehti)

    Homoseksuaalisen propagandan levittäminen tavoittaa vuonna 2011 uusia sfäärejä.

    Helmikuu

    3.2. Vesa Keskisen haastattelukunto jätti toivomisen varaa (Nelonen)

    Missä sinä olit, kun Vesa Keskinen otti kaksi lasia viiniä ja söi Andy McCoyn vitamiinit?

    3.2. Westendissä puolalainen kerjääjä (Helsingin Sanomat)

    Westendiläiset eivät ole koko vuonna toipuneet luokkayhteiskunnan vierailusta näköpiirissään.

    11.2. ”Nokia nousee suomalaisella sisulla” (Iltalehti)

    Nokian uusi toimitusjohtaja saneeraa tuhansia työntekijöitä ulos firmasta vuonna 2011. Kultaisen kädenpuristuksen sijasta hän jakelee kultaisia neuvoja ja suihkuja.

    11.2. Nyt ahdistaa! (Iltalehti)

    Iltalehti kokeilee vaalivuoden kunniaksi sisällöntuotantoa. Suomen historian avuttomin poliittinen pakina näki päivänvalon 11. helmikuuta.

    25.2. Suomi kutistui 17 neliökilometriä (Kansan Uutiset)

    Huolimatta kansalaisten huikeasta maanpuolustustahdosta Suomen tasavalta menettää jälleen alueitaan. Hommaforum syyttää tapahtuneesta vihervassareita.

    Maaliskuu

    12.3. Säteilyturvakeskus: Suomalaisissa voimaloissa paremmat järjestelmät (Verkkouutiset)

    Kokoomuksen uutismediassa alleviivataan, ettei suomalainen jytky-ydinvoima pystyisi edes avaruushirviöiden hyökkäyksessä olemaan vaarassa.

    16.3. Katuvalo paloi Inarin Metsätiellä (Lapin Kansa)

    Uutinen, joka jatkaa pysähdyttämistään.

    24.3. Vaaliennuste 2011 (Uusi Suomi)

    Astrologi Tuija Uusitalo ennustaa vaalituloksen.

    Huhtikuu

    5.4. Holokaustia on liioiteltu (Iltalehti)

    Natsismin dilemma 2000-luvulla: pitäisikö holokausti kieltää vai tulisiko sitä ylistää?

    6.4. Nolo mainossotku Perussuomalaisissa: ”Oltiin ystäviä” (Uusi Suomi)

    Karprintin ja Perussuomalaisten tapaus osoittaa, ettei kaksi miinusta tee plussaa matematiikan ulkopuolella.

    25.4. Tästä eteenpäin (Jussi Halla-aho)

    Jussi Halla-aho ilmoittaa, että hänellä ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmällä on telepaattis-maaginen tieto siitä, mitä kansa oikeasti haluaa ja että kansa tekisi hyvin, jos pitäisi turpansa kiinni eikä häiritsisi vastavalittuja jytkyhallitsijoitaan.

    Toukokuu

    1.5. ”Ei RKP:n kanssa hallitukseen tai eroan ja oksennan viisi päivää” (Iltalehti)

    Hallitusneuvottelut ovat vielä alkukesästä umpisolmussa, kuten myös Veltto Virtasen suolet.

    11.5. Jussi Halla-aho suuttui Aamulehden arkistokuvista (Aamulehti)

    Jussi Halla-ahon ikonoklastinen momentum huipentuu: Profeetasta ei saa tehdä kuvia!

    15.5. Matikainen tuohtui ruotsalaisten Suomi-pilasta (Iltalehti)

    Petri Matikainen keksii lätkäkisojen aikoihin olleensa nuorena miehenä kaukopartiossa ja etulinjassa. Valmentaja esittelee kranaatin repimiä taisteluarpiaan ällistyneelle ruotsalaismedialle.

    27.5. Tähän kirkkoon kansanedustaja Hakkarainen murtautui – katso (MTV3)

    Maikkari tavoittelee vuoden 2011 journalismipalkintoa esittelemällä kirkon, johon nuori Teuvo Hakkarainen murtautui ennen kuin tuli uskoon ja ryhtyi absolutistiksi.

    Kesäkuu

    18.6. Soini: Taivaskin itkee hallitusohjelman tähden (MTV3)

    Kesäkuu 2011 on poikkeuksellisen lämmin.

    18.6. Leniniläinen talousohjelma vie kokoomukselta hampaat suusta (Talouselämä)

    Olli Ainolan mukaan Jyrki Kataisen bolševikkihallitus tekee Suomesta uuden Neuvostoliiton.

    28.6. Arto Kojonen viettää kesän kauppakeskukseen sijoitetussa minikaivurissa (MTV3)

    Vuoden 2011 ilmiö: nuoret miehet istumassa täysin turhaan kauppakeskuksiin sijoitetuissa minikaivureissa. Koska Facebook.

    28.6. No nyt on kravatilla pituutta, Timo Soini! Katso kuva (MTV3)

    Tuli iso jytky.

    29.6. Sirkuksesta karannut poni yritti paeta raitiovaunulla (Ilta-Sanomat)

    Kesän eläinuutinen.

    Heinäkuu

    5.7. Räsänen ja Vähäsöyrinki ovat tyytymättömiä tuomioihinsa (Yleisradio)

    Kilpahiihtäjä Mika Myllylä kuolee. Vähäsöyringin mukaan sekään ei riitä.

    7.7. Näkökulma kyykkyvatkaukseen (Kaksplus)

    Tästä puhutaan.

    22.7. Mies tyydytti itseään parkkihallissa – poliisi etsii (Ilta-Sanomat)

    23.7. Puheenaihe: Tytön puute sairastuttaa miehenalun (Aamulehti)

    25.7. Rakkauden voima (Aamulehti)

    Miehen seksuaalisuus on heinäkuun tärkein huolenaihe. Aamulehden mukaan Norjan massamurhaaja suoritti verilöylynsä, koska lesbostalinistifeministit eivät olleet ymmärtäneet antaa hänelle seksiä.

    28.7. Arhinmäki oopperajuhlilla punaisissa tennareissa (Uusi Suomi)

    Tietokoneasiantuntija Petteri Järvinen aloittaa muotibloginsa.

    Elokuu

    3.8. Vesa Keskinen avoimena: ”Sain 108 orgasmia illassa!” (Hymy)

    Tuurissa ei pystytä nukkumaan, koska Vesa Keskisen eturauhanen vinkuu niin äänekkäästi.

    4.8. Keskinen korjaa: ”Annoin 108 orgasmia!” (Hymy)

    Ei se ollutkaan eturauhanen, vaan Vesa Keskisen erityinen ystävä.

    5.8. Halla-aho: Olen joutunut noitavainon kohteeksi (Yleisradio)

    Jussi Halla-ahon omakuva ottaa yhä enemmän hajurakoa todellisuuteen.

    16.8. BB-MARIKA UI LÄHES ALASTOMANA RIHANNAN KEIKALLA – KUVAT! (7 päivää)

    Seitsemän päivää -lehti bongaa tosi-tv-tähden uimapuvussa uimarannalla.

    22.8. Ministeri keskellä mellakkaa (Iltalehti)

    Alma Median tietojen mukaan festarit ovat sama kuin mellakka, jos paikalla on Paavo Arhinmäki.

    Syyskuu

    5.9. Vandaalit tuhoavat Rooman monumentteja (Helsingin Sanomat)

    Helsingin Sanomat tekee hiljaisen syksyn takia arkistonoston vuodelta 410.

    15.9. Vapaana mylvinyt sonnilauma jätti jätökset Kiteen keskustaan (Helsingin Sanomat)

    Pohjois-Karjala pääsee 15.9.2011 otsikoihin muustakin kuin väkivaltaisista rasisteistaan. Kiteen kaupunginvaltuusto harkitsee kunnan nimen muuttamista Pamplonaksi.

    19.9. PYÖRÄSUUNNISTUS: Hara kiri EM-kultaa (Yleisradio)

    Vuoden 2011 onnistunein otsikko.

    21.9. ”Media on epäreilu perussuomalaisille” (Iltalehti)

    James Hirvisaari on syytänyt suhteetonta, perustelematonta vihaa ja syytöksiä kaikkia erivärisiä ja -uskoisia ihmisiä kohtaan koko 2000-luvun. Jos hänen vainoharhojaan ei silitetä myötäkarvaan, kyse on ajojahdista.

    29.9. Suuntautuminen kerrottava (Iltalehti)

    Perussuomalaisten helluntaisiiven vihaisin homofobi vaatii kaikkia muita tulemaan kaapista ulos.

    30.9. Tässä on Keskisen runo – Frederik laulaa (MTV3)

    Frederik ei laula.

    Lokakuu

    3.10. Halla-aho ilmoittaa jäävänsä lomalle Facebookista (Yleisradio)

    Jussi Halla-aho ei jää lomalle Facebookista.

    12.10. Nettiostaja ei saanut tavaroita (Ylä-Kainuu)

    Suomussalmen historian suunnattomin tragedia uutisoidaan näyttävästi.

    13.10. Tämä mopo käy kakalla! (Iltalehti)

    Lokakuu on nimensä mukaisesti sitä itseään.

    17.10. Erja Häkkisen syntymäpäivä Wikipediassa väärin (Savon Sanomat)

    Kohupedia.

    26.10. Lego-Hitler vierailee Imatralla (Yleisradio)

    Imatralaiset sotakirjailijat pohtivat myös, pitäisikö kaupungin markkinoida itseään noin niin kuin enemmänkin Suomen ja maailman Hitler-ulkomuseona.

    27.10. Utajärvellä pierukilpailu – palkintona hernerokkaa (Iltalehti)

    Pohjois-Pohjanmaalla innovoidaan.

    Marraskuu

    6.11. Kaivurikisan Arto luovutti (Etelä-Saimaa)

    Kiitos 28.6.–6.11.2011.

    13.11. Perussuomalainen kansanedustaja: Halonen ja Helsingin Sanomat pilasivat isänpäiväni (MTV3)

    Tasavallan presidentti ja Helsingin Sanomat käyvät aivan henkilökohtaisesti pilaamassa kansanedustajan isänpäivätunnelman. Taustalla on tutkimus, jonka mukaan Perussuomalaisten äänestäjissä on muihin puolueisiin verrattuna huomattava määrä rasisteja. Tätä ei olisi saanut kertoa, koska sananvap…

    15.11. Loviisan kirkon penkkeihin jäi yli sata pyllykuviota (Loviisan Sanomat)

    Itä-Uusimaa istutaan maailmankartalle.

    20.11. Pyhäjokea varoitellaan avioeroista (Kaleva)

    Ydinvoimalan rakennustyömaa johtaa polyamorian leviämiseen Pohjanmaalle.

    25.11. Saksassa syntyi jättivauva – maan historian suurin (Ilta-Sanomat)

    Vauvan nimeksi annetaan Jihad, joka on arabiaa ja tarkoittaa jytkyä.

    29.11. Soinilla kalapuikot – tältä presidenttiehdokkaat näyttäisivät viiksekkäinä (Nelonen)

    Nelosen pikkujoulut leviävät vahingossa uutissyötteeseen.

    Joulukuu

    4.12. Hukkasi aseensa ja ryyppäsi (Iltalehti)

    Suomalainen majuri juhlii itsenäisyyspäivää. Asetta hänellä ei ole, sillä se on myyty jo vuosi sitten.

    5.12. Kirkon pyllykuviot työllistävät kanttoria (Ilta-Sanomat)

    Pyhiinvaellus Loviisan kirkkoon jatkuu.

    12.12. Marlon Brandon rintakarvoja löytynyt Suomesta! (Yleisradio)

    Pikkujoulut yltyvät myös Yleisradiossa.

    20.12. Loviisan kirkkovaltuusto päättää kirkon pyllykuvioista alkuvuonna (Loviisan Sanomat)

    Pyllykuvioiden tiedetään tehneen ihmeitä ja parantaneen ihmisiä, jotka ovat poteneet lepraa, aivohalvauksia ja impotenssia.

    20.12. Renny Harlin haluaa tehdä oman Mannerheim-elokuvan (Helsingin Sanomat)

    Kilpailevat Mannerheim-elokuvat tullaan esittämään vuonna 2361, kun Olkiluoto 3 käynnistetään.

    21.12. Soini arvostelee naisia: Vaihtavat miehiä liian usein (Iltalehti)

    Perussuomalaiset haluaisivat myös, että naiset eivät hangoittelisi vastaan, kun mies haluaa seksiä avioliitossa. Ja että naiset pukeutuisivat ulkona käydessään siveästi – vaikkapa kasvot peittävään huiviin.