Avainsana: sushi

  • Japani: uutiskooste

    Japanin taannoisen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin uhrien määrää laskeskellaan yhä. Yli kahdeksantuhatta kuolemantapausta tiedetään, toistakymmentätuhatta on yhä haussa. Samaan aikaan japanilaiset teknikot ja pelastusviranomaiset yrittävät jäähdyttää Fukushima Daiichin vioittuneita ydinreaktoreita, mitä nyt välillä juoksevat pakoon laitoksen sylkemiä radioaktiivisia huuruja.

    Koska tilanne on päällä, kukaan ei tiedä, mitä koko ajan tapahtuu. Viestimet ja uutistoimistot ovat kaikkensa ponnistellen koettaneet seuloa uutisvirrasta jotain oleellista kerrottavaa.

    Ja hyvin onkin onnistuttu!

    Niin, no: kukaties etenkin Perus-Putkosen kammoama vihrefasistinen ekoterrorijärjestö tarjoaa tarkimman ajatasaisen tiedon: Greenpeace Suomen blogia kannattaa vilkuilla kapitalistisenkin tiedemiehen.

    * * *

    Suomessa, Pohjolan Japanissa, luonnonkatastrofi ja siihen liittyvä ydinturmariski otettiin vastaan tyrmistyksellä. Aseveli petti! Saksan, Italian ja Japanin rinnalla käyty erillissota onkin ollut turha. Japanilta olisi viimeksi odottanut mitään ydinvoimavastaista toimintaa.

    Ydinvoimaa rakastetaan Suomessa. Ei siksi, että Suomen teollisuus sitä omiin tarkoituksiinsa tarvitsisi yhtään enempää, vaan siksi, koska kaikenlaiset hipit ja kaupunkilaiset ovat sitä vastaan. Ja tietenkin siksi, koska se on hyvä bisnes.

    Lieneekin paikallaan muistuttaa Helsingin Sanomain lehtiartikkelista vajaan kolmen vuoden takaa: ”Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta”. Kun oikein pinnistellään aivoja, saattaa jossain synapsissa välähtää.

    Rahaa!

    Voimayhtiöillä ja niiden rahoittamalla poliittisella puolueella on vahva intressi rakennella voimaloita joka niemeen ja notkoon. Jokaisesta atomimiilusta syntyy suoria tulonsiirtoja rikkaille ja hyvinvoiville. Vastaväitteet kuitataan taistolaisten haihatteluna. Kuinka Suomea muka rakennettaisiin, ellei valtio pumppaisi verovarojaan sähköntuottajien taskuihin kuin merivettä Fukushima 3:een konsanaan?

    Yleisin ydinvoimafanaatikon harhaluulo on, että hänen rakastamaansa energiantuotantomuotoa vastustetaan makuasioiden takia – että Kallion ja Punavuoren hipit dissaavat atominhalkomista väärän estetiikan tai ydinvoimaloiden junttien sijaintipaikkojen takia. Ensimmäisenkään ydinuskovaisen mielessä ei käy, että hänen kritiikittömästi palvomaansa energiaratkaisua yksinkertaisesti pidettäisiin taloudellisesti, poliittisesti ja henkiinjäämisen kannalta kestämättömänä ongelmajätteenä, joka suosii juuri nyt harvoja, mutta haittaa miljoonien elämää myöhemmin.

    Vasemmistoliiton puheenjohtaja arveli Japanin tsunamin jälkimainingeissa, että eiköhän se ydinvoima ole jo nähty. Nyt sopisi jättää rakennusluvat uusille laitoksille myöntämättä, koska odottamattomia onnettomuuksia sattuu – ja odotettujakin ongelmia on vielä tulossa. Siksi pitäisi alkaa pohtia vaihteeksi uusia ratkaisuja näiden 1950-luvun innovaatioiden jälkeen.

    Kansallisen Kokoomuksen puoluejohto reagoi kommenttiin ärhäkästi. Jyrki Katainen oli niin vihainen, että olisi luullut uusien ydinvoimalupien olleen osoitetut Siilinjärvelle. Tai sitten pitää kysyä, mistä Kansallissäätiö saa rahoituksensa.

    Kataisen kintereillä Ben Zyskowicz harrasti jyristelyä:

    – Osoittaa aika halpamaista suhtautumista, jos yrittää tästä aiheesta vääntää itselleen vaaliasetta.

    Kokoomuspoliitikoiden äänekäs hurskastelu muistuttaa taas siitä tosiasiasta, että oikeistolainen toteaa, vasemmistolainen politikoi. Jopa Helsingin Sanomat riensi vahvistamaan ydinvoimalobbyn poliittisen siiven näkemystä.

    Todellakin on Luojan lykky, että Kansallinen Kokoomus ei itse koskaan ratsasta luonnononnettomuuksilla. Kataisen ja Zyskowiczin ulostulot olivat vain isällistä nuhtelua ja toki puolueen kuuliaisen rakkikoiran, Iltalehden, herkistelyartikkeli Suomen seuraavan presidentin, Sauli Niinistön, tsunamikokemuksista menevät vain nostalgian piikkiin. ”Japanin katastrofi veti Sauli Niinistön mietteliääksi”, sanoo lehti, koska kansalaiset alkavat hiljalleen unohtaa Palloliiton puheenjohtajan tolppariippumiset.

    (Hei, kokoomuslaiset, tässä on MTV3:n kattava uutinen joulukuulta 2004. Sitä kun jakaa, niin ei tarvitse enää surffata Japanin tsunamiuhreilla.)

  • Ajopuuteoria 2.0

    Paras hetki perehtyä Suomen vaaleatukkaisen kansan uusimpiin ajatuskuvioihin on heti aterian jälkeen, sushin jäänteitä Wolfberger Grand Cru Eichberg Gewurztraminer 2006 -valkoviinillä suusta huuhdellessa, kun olo on aavistuksen verran uhkarohkea ja sielussa palaa halu tehdä urotöitä. Edustakoon tässä tapauksessa Suomen kansaa vaikkapa Antti-Pekka ”AP” Pietilä, jolla sentään on telepaattinen yhteys tuon myyttisen sankarikansakunnan kanssa.

    Ai, kuka on tämä AP?

    Harva enää muistaa tätä 1990-luvun taistelevan talousjournalismin suurinta lupausta. Ennen kaikkea Pietilä oli – ja on – tuttu verevästä keskustavastaisuudestaan. Kun hän sai potkut Ilta-Sanomien päätoimittajan tehtävistä vuonna 2006, syypää oli ilman muuta Suomen Keskustan puoluetoimisto, jossa Elders of Zion koko ajan ohjailevat Suomen talouselämää ja äärettömän ovelasti pitävät oman puolueensa kannatusta alhaalla.

    Nykyisessä asemassaan Antti-Pekka Pietilä (s. 1954, Raisio) on Suomen Silvio Berlusconin, Eero Lehden, mediatalon suurimpien julkaisujen päätoimittaja ja koko organisaation ehdoton capo bastone. Konservatiivisen kaupunkilehtiketjun pääideologina Pietilä onkin löytänyt henkisen kotinsa. Ei enää huolta keskustalaisista ajatuspoliisesta, saati muista stalinistisista kukkahattutädeistä. On vain Pietilä itse ja perustuslain suoma oikeus ynnä velvollisuus tuntea homofobiaa, naapurikateutta ja rasismia. Tai ainakin tällaisen kuvan saa, kun lukee Pietilän tuoreimman kolumnin, joka on painettu valtakunnanlaajuisesti kaikkiin Eero Lehden kustantamiin lehtiin.

    * * *

    Kansansa tuntevan Pietilän mukaan suomalaisten enemmistö salaa kannattaa samaa kuin kuka tahansa kelpo wahhabiitti – homojen kivittämistä, avioerojen kieltämistä ja muiden uskontokuntien vainoamista – mutta he vaikenevat asiasta, koska taqiyya:

    Valtaosa eli 60 prosenttia suomalaisista on valmis kiristämään maahanmuuttoa. Joka kymmenes hyväksyy iskut homoparaatia vastaan. Björn Wahlroosin ajatus rikkinäisten perheiden tuloksia tuottamattoman sosiaalituen lopettamisesta saa kannatusta, vaikka harva sanoo sitä ääneen – ei mielipiteensä vuoksi vaan siksi, että leimautuisi olemaan samaa mieltä Wahlroosin kanssa.

    Selvä juttu, todisteiden puuttuminen on aina tärkein todiste. Valitettavasti avaruussäteilyllä on ollut oma haitallinen vaikutuksensa lähdekritiikin ohella myös retoriikkaan, sillä science fiction -henkisesti nimikoitu kolumni ”Nyt on kysymys ääri-ilmiöiden ylivallasta” äityy huikeaksi surrealismiksi jo heti seuraavassa kappaleessaan. Pietilä lienee unohtanut foliopiponsa kotiin, sillä kukaan ei tiedä, missä kaupungissa hän saattanut nähdä tämän:

    Ääri-ilmiöt kuten itsensä tyydyttäminen kadulla, rakasteleminen puistonurmikolla keskellä päivää, homojen näyttävät suudelmat katukulkueissa, uskonnollisten fanaatikkojen palopuheet, venäläisten poliittiset uhkailut, pääministerin valehtelu ja muslimien hunnut nostavat suomalaisten tunteet pintaan. Emme hyväksy, että pakolaisäiti ostaa sosiaaliavulla kalleimmat mahdolliset sateenvarjorattaat lapselleen.

    (Sinänsä puuttumatta Pietilän erinomaiseen hallusinointiin on kysyttävä, keitä ovat nämä ”me”, joita vallan erityisesti harmittaa, että pakolaisäiti käyttää saamastaan sosiaalietuudesta vähän arveltua isomman osan lastenrattaiden ostamiseen. Kaljaanko se kalliiden ja halvempien rattaiden hintaero pitäisi käyttää?)

    * * *

    Tekstissään Pietilä toteaa epämääräisten tutkimusten väittävän, että kaikki suomalaiset (entisen taloustoimittajan laskuoppi on tässä kohdassa keskimääräistä luovemmalla tasolla) ovat muukalaisvihaajia ja rasisteja. Itse hän ei voi tähän rakentamaansa olkinukkeen uskoa, sillä Suomessa on kaksi äärimmäisen erilaista rotua:

    Mielipidemittauksia tulkitaan niin, että suomalaiset ovat rasisteja ja muukalaisvihaajia. Voiko se olla totta maassa, jonka kantaväestö on geeniperimältään kuin kaksi kansaa. Länsi- ja itäsuomalaisten sukujuuret ovat etäämmällä toisistaan kuin saksalaiset englantilaisista. Karjalan murre on toinen kieli verrattuna Turun murteeseen.

    Elintapamme, kansanluonteemme ja sairauksiemme syyt jakautuvat syntyperämme mukaan. Kaikesta huolimatta suomalaiset elävät sovussa ilman keskinäistä rotuvihaa. Vain intialaista sukujuurta olevien mustalaisten keskuudessa jatkuu verikosto.

    Geenideterminismissään vankka Pietilä on huomannut, että itäsuomalaiset eivät puukota länsisuomalaisia tai päinvastoin, kuten he tekisivät, jos he olisivat rasisteja. Mitä he siis eivät ole, tutkikaa vaikka DNA:tanne. Itse asiassa Suomen henkirikokset ovat tykkänään intialaisille niin tyypillisen verikoston seurausta. Ketkä tässä nyt ovat rotusortajia? Jos suomalaiset ymmärtäisivät oman parhaansa, he jäljittäisivät kaikki suvut, joissa on vähänkään intialaisperimää, ja tuhoaisivatlähettäisivät pois joka iikan. Tämän jälkeen rotupuhtaat länsi- ja itäsuomalaisgeenit voisivat jatkaa rauhanomaista rinnakkaiseloaan, mitä nyt puukkotehtaiden konkurssit vähän venettä keikuttaisivat.

    * * *

    Aleksanterinkadulla masturboivan venäläisen islamistiäidin sateenvarjorattaat suutelevine homovauvoineen eivät kuitenkaan ole yksin syy siihen, että Antti-Pekka Pietilän henkisellä työpöydällä on jokunen ylimääräinen kuvake. Ongelma on vastaanottajan, ei lähettäjän päässä. Miten tulisi suhtautua maailman muuttumiseen, kun ikävien ateistimuslimien vaatimuksesta suomalaiskouluissa ei saa enää veisata virsiä eikä papin aamen enää siunaa miehen ja naisen välistä sukupuolineutraalia avioliittoa? Ne penteleen ääri-ilmiöt! Aivoni sulavat!

    Vastustammeko sittenkin vain kärjistyksiä ja ääri-ilmiöitä, kun olemme ihmeissämme elintapojemme muutoksesta ja perinteidemme murtumisesta. Sukupuolineutraali avioliitolaki pyyhkisi pois kirkkohäät. Muslimien uskonnollisen tasa-arvon toteuttaminen on jo poistanut monista kouluista suvivirren ja perinteiset joulujuhlat.

    Ei enää kirkkohäitä! Perinteet, jotka tunnetusti ovat Kansallisarkistossa tyhjiössä säilytettyyn titaaniharkkoon timanttijyrsimellä uurrettuja Viestejä Jumalalta, ovat nyt murtuneet. Koskaan ennen niin ei ole käynyt. Esimerkiksi koulujen joulujuhlat, jotka keksittiin satakunta vuotta sitten, ja joita kutsuttiin aina 1900-luvun lopulle nimellä ”kuusijuhlat”, ovat ikuista perinnettä, joka säilyi miljoonien vuosien ajan täsmälleen muuttumattomana, kunnes tapahtui hallitsematon maahanmuutto ja itsensä Väinämöisen ensiesittämät jouluvirret melkein vaihdettiin muihin lauluihin yhdessä suomalaiskoulussa.

    Suomi, jossa on neljännesmiljoona Suomen ulkopuolella syntynyttä asukasta – yksi jokaista kahtakymmentä impivaaralaista pellavapäätä kohti –, on tämän asian kanssa enemmän kuin pinteessä. Länsisuomalaisuuttaan häpeävän Pietilän mukaan kaikki johtuu hänen oman rotunsa ruotsalaistyyppisestä hengen heikkoudesta. Tilanne olisi aivan eri, jos Suomea johtaisivat perimältään itäiset henkilöt. Kuten Vladimir Putin. Ilmeisesti Tarja Halonen tai Paavo Lipponen eivät sittenkään edusta itäsuomalaista kromosomistoa.

    Hollannissa, Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa kysytään avoimesti, mihin vedetään raja vähemmistöjen vaatimusten ja enemmistön keskivertoelämän ja perinteiden välille? Venäjällä enemmistö ei ajelehdi kulttuurisena ajopuuna, jota suvaitsevuuden ylilyönnit heittelevät. Tekevätkö suomalaiset oman valintansa läntisen vai itäisen geeniperimän mukaan?

    Röyh.