Avainsana: jami järvinen

  • Gate-Looks

    Kuvassa Jami Järvinen kauneimmillaan.

    Ihmiskunta muistaa Vesa Hackin Länsi-Helsingin Vihreistä, joiden edusmiehenä hän yritti ratsastaa eduskuntaan muun muassa vaatimalla seksuaalirikollisten julkista rekisteröintiä. Tämän takia Helsingin Vihreät Nuoret katkaisivat Hackin kuningastien ja estivät hänen ehdokkuutensa vuoden 2011 jytkyvaaleissa.

    Puolue vaihtui Kokoomukseksi, vaikka aate pysyi ennallaan. Jotain pientä katkeruudensiementä on silti jäänyt hampaankoloon itämään, sillä viimeisimmässä Uuden Suomen Puheenvuoro -merkinnässään Hack ei hetkeäkään häikäile iskiessään Kallio-liikkeen ehdokkaana kaupunginvaltuustoon pyrkivän Erkki Perälän (vihr.) kimppuun.

    Pidempää leipäjonoa Helsinginkadulle erilaisten korttelijuhlien keinoin vaativa Perälä oli näet laatinut sivuilleen tekstin, jossa tuomittiin eräs Per-Looks-niminen kuvakollaasi. Uuskokoomuslaisen Hackin silmissä asia ei ole aivan selvä:

    Perälä toteaa blogissaan: ”He ovat rokonarpisia, lihavia, kierosilmäisiä, isonenäisiä … HE eivät ole lainkaan kuin ME. He ovat perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaita, joiden vaalikuvia on koottu Per-Looks -blogiin.”

    Kuvastaako sitaatti vihreiden nuorten arvomaailmaa? Tosin Erkki Perälä ei ole ihan kuka tahansa vihreä nuori. Hän on Vihreän Liiton puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtaja.

    Myöhemmässä kommentissaan Hack pitkin hampain myöntää, että Perälä ei nyt aivan suorastaan vaadi kierosilmäisten ihmisten kaasuttamista, mutta silti jokin mättää.

    Eikö Hack sitten lainkaan huomaa Per-Looksissa aknen runtelemia pottunokkia? Ei, kuten ei kansanedustaja Reijo Tossavainenkaan, joka ilman muuta olettaa Erkki Perälän olevan syypää joidenkin PS-ehdokkaiden silmien karsastukseen. Samaan syssyyn Tossavainen voisi kyllä vaatia anteeksipyyntöä myös FT Jussi Halla-ahon suunnalta – muistammehan eiralaishumanistin luonnehtineen puoluetovereitaan hiukan samoin sanankääntein.

    Per-Looksin aiheuttama tyrmistys on ollut kova. Supernopea blogitehtailija Helena Eronen oli kärppänä olettamassa, että kyseessä ei ole vain huonoa makua ilmentävä huumoripommi, vaan poliittisesti motivoitunut paha tahto. Ilmeisesti muistikuvat hänen omasta hihamerkkitekstistään ehtivät jo haalistua.

    Salaliittoteoreetikkojen harmiksi tämän -gaten taustalla ei ole puoluepoliittinen myyräntyö. Jonkinlaisena toivoneleenä järjen puolesta voidaan pitää sitä, että kaikista maailman ihmisistä juuri Jari-Petri Heino (Muutos 2011) oli ensimmäisenä huomauttamassa, ettei sivua ole tehty Vihreiden puoluetoimistossa ja ettei Erkki Perälä ilkkunut Perussuomalaisille.

    Sillä aivan oikein kyseessä on vain erään pelifirman graafikon ystäviensä iloksi perustama hassuttelu. Eivätkä Vihreät naura sille. Päinvastoin, he ovat ryhtyneet hartiavoimin paheksumaan koko sivustoa, mikä lisää Per-Looks-gateen uuden, kiehtovan metatason: kuvagalleria leviää netissä paheksuvien saatesanojen kanssa kulovalkean tavoin antaen Vesa Hackille, Helena Eroselle ja heidän vihervastaisille ystävilleen yhä lisää aihetta epäillä pahinta.

    Mutta miksi huvittavat kuvat ihmisistä pitäisi sekä Perussuomalaisten että Vihreiden mielestä tuomita? Heittäköön ensimmäisen kiven se, joka ei ole koskaan nauranut Hel-Looksille. Sillehän tässä myös irvistellään.

    Per-Looks-galleriassa ihmiset näyttävät monin tavoin hullunkurisilta. Tietenkin. Heillä on lystikkäitä asusteita, kuvanottohetkellä hassuun asentoon mennyt suu, liian pienet tai isot vaatteet, vanhuuden eri tavoin pullistamat tai lommouttamat posket. Useimmat eivät yksinään näyttäisi mitenkään erikoisilta, mutta vierekkäin aseteltuina kuvat muodostavat sarjan, jossa harmittominkin piirre vahvistaa toistaan. Jopa norminmukaisesti aivan hyvännäköinen alkaa äkkiä vaikuttaa hiukan löylynlyömältä.

    Se naurattaa, koska se on hassua.

    Vain Vihreät ja Perussuomalaiset katsovat kuvia naama näkkärillä. Nuo kaksi puoluetta ovat toisinaan hirvittävässä määrin samanlaisia hankkeita. Tästä on jauhettu ennenkin, mutta sen enempää Vihreillä kuin Perussuomalaisilla ei ole taakkanaan ammattiin, omaisuuteen tai asuinpaikkaan sidottuja eturyhmiä, joille pitäisi rakentaa siltarumpuja. Niillä ei ole paikkaa historiassa tai tavoitetta tulevaisuudessa, parisataavuotiaaseen filosofiaan perustuvaa vakaumuksellista lähetystehtävää. Ne ovat lähes yksinomaan identiteettipuolueita.

    Niinpä Per-Looksin ilmestyttyä Vihreät tunnistivat oitis oman ylemmyytensä ja Perussuomalaiset alemmuutensa. Tunnistamisesta seurasi häpeä ja häpeästä tarve reagoida.

    Vihreä reaktio oli syyllisyys: vähäväkisille ei saa nauraa, vammaisia ei saa potkia. Erkki Perälä riensi oitis tunnustamaan persuehdokkaiden inhimillisyyden ikään kuin hänellä olisi valta tehdä toisinkin.

    Perussuomalainen oma ratkaisu oli uhriutua, nähdä kuvat vain pilkkana ja väheksyntänä. Vaikka sivustolla ei ole riviäkään tekstiä, jossa väitettäisiin niiden merkitsevän mitään muuta kuin hauskoja kuvia.

    Ehkä tämä jotenkin selittää, miksi Vihreiden ja Perussuomalaisten välisessä viestinnässä molemmat syyttävät toisiaan natseiksi.

    Meille muille jäävät pelkät kuvat, joihin suhtautuminen on ihan itsestä kiinni.

    * * *

     Äärimmäisen turhana vetona kuvakohuun on vastattu perustamalla ainakin nämä mukahauskat vastineet:

    Lisäys (20.55):

    Lisäys (8.10., 0.44):

    Merkintä on aivan yksityisistä syistään omistettu tänä vuonna 105 vuotta täyttävälle suomenhevoselle.

  • Siideriä ja kuninkaallisia

    Niin aina. Kaasuputki-blogi tapasi kuuluisan siiderirojalistin kesken kesämökkikiireiden. Mäntysuovan ja siitepölyn keskeltä Jami Järvinen ehti vastata kimurantteihinkin kysymyksiin ilman, että lystikkään poikamainen hymy hetkeksikään herpaantui.

    Olemme nyt täällä Ylä-Pirkanmaalla…

    – Teknisesti ottaen Keski-Suomessa. Mutta olet kyllä oikeassa, että Tampereen vaikutusalueella tämä on.

    … Keski-Suomessa pienen kallion laelle rakennetun mökin rauhassa. Pidätkö itseäsi mökki-ihmisenä?

    – Joo, olen ollut aika mökkihöperö jostain teini-ikäisestä asti.

    Mäkin olen aina tykännyt kesämökeistä. Mikään ei voita pulahtamista järveen heti aamulla.

    – Meidän landella pulahdetaan järveen vähän vaikeasti, sillä mökki on kyllä ihan kuivan maan rakennus. Lisäksi järvivesi on melkein aina liian kylmää. Etenkin näin alkukesästä.

    Mä en voisi olla mökissä, joka ei olisi rannassa. Sä olet joka tapauksessa tän mökkiprojektin takia ollut vähän poissa stadin kuvioista. Mä juttelin Rytmissä parin frendin kanssa ja ne kaikki sano, että hiljaista on ollut, kun Jamia ei ole näkynyt.

    – Ai?

    Kukaan ei ole puhunut itä- ja länsisuomalaisten pääkallojen eroista aikoihin.

    – Totta, kallonmuotokeskustelu on yleensä kokonaan mun harteilla. Pitäiskin…

    Sitä paitsi Sirdiessä on Miliza Korjus jäänyt pari viikkoa kokonaan soittamatta…

    – Hei, mä käyn laittamassa rahaa automaattiin heti, kun taas palaan Helsinkiin.

    Sä oot muuten ollut aika hyvin tapetilla viime ajat. Iltalehdessä sä vilahdit jossain obskuurissa siideritestissä toista viikkoa sitten.

    – Pitihän mun olla siellä. Oli muuten helvetin pahoja uutuussiidereitä. Pelkkää makeutusainetta eikä omenasta häivääkään.

    Miten vain, tyttöjen juomahan se on. Siksi sä kai olit myös tän viikon Menkkareissa?

    – Menkkareissa?

    Me Naiset -lehdessä. Mikä se Victoria-juttu oikein oli? Aiotko sä tosiaan skipata Vasemmistoliiton puoluekokouksen vain katsellaksesi ruotsalaista hattarameininkiä?

    – Joo, kun ne on yhtä aikaa. Onneksi häät alkaa vasta neljältä. Ehtii töllön ääreen.

    Mutta eikö se ole snadisti epäisänmaallista touhua?

    – Ei mun mielestä. Mä olen prinsessa Victorian ihailija jo vuosien takaa. Ja Suomestahan pitäisi tehdä kuningaskunta.

    Sen sun haastattelun perusteella Suomesta pitäisi tehdä pikemminkin vaaleanpunainen prinsessaunelma, jossa tehdään huonoja rakkausrunoja. Tuleeko susta isona Mikael Jungner vai Tommy Tabermann?

    – Onko pakko olla demari?

    Ei, mutta se luultavasti auttaa. Mitä sä aiot seuraavaksi tehdä?

    – Ulkovessan paskat pitäisi lapioida pois.

    Hyi, miten ällöttävää. Mä tarkoitin kysyä, mitä sä aiot seuraavaksi tehdä saadaksesi nimesi lehteen?

    – En tiedä, ehkä mä annan maalata Kissin maskit naamaani ja soitan Aamulehden toimittajat paikalle.