Kaasuputki

Avainsana: turku

  • Perussuomalaiset: Pelkäämme puoluekokouksemme aiheuttavan haittaa sivullisille

    putkonen-1

    Hallituspuolue Perussuomalaiset järjestää 20-vuotisjuhlakokouksensa Turussa 8.–9. elokuuta. Viimeaikaisten tapahtumien valossa puolue on kuitenkin päättänyt ottaa matalamman profiilin. Puolueen ainoan työmiehen, Matti Putkosen, nimissä annettu tiedote toteaa:

    Perussuomalaiset ovat tehneet menestyksekästä politiikkaa ja kansalaiset ovat äänestämällä antaneet meille luottamuksensa. Meidän menestyksemme on joillekin liian kova pala purtavaksi. Tämä aiheuttaa lieveilmiöitä. Rähinöintiäkin.

    Tekstissään Putkonen viittaa ilmeisesti muutamiin viimeaikaisiin välikohtauksiin, joista taannoinen kostopahoinpitely Jyväskylässä on vain jäävuoren huippu. Perussuomalaisten vahvasti ulkomaalaisvastainen maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikka ovat houkutelleet ennen kaikkea Suomen Sisun välityksellä väkivaltaisia ääriliikkeitä läheisiin väleihin puolueen kanssa.

    Ymmärrettävästi puolue onkin siksi päättänyt perua puoluekokouksen yhteyteen kaavaillun toritapahtuman. Vaara Jyväskylässä aloitettujen pahoinpitelyiden jatkumisesta Turussa on ilmeinen. Äärioikeistolaisia taistelijoita on ilmoittautunut mukaan Imatralta asti.

    Puoluekokouksen mahdollinen eskaloituminen täydeksi natsimellakaksi oli siis lopulta liikaa jopa kovaksikeitetylle Putkoselle.

    Suojelupoliisin mukaan vaara ei kuitenkaan olisi ollut aivan niin suuri kuin väitetään.

    – Sivullisten on turha pelätä kadulla kävelyä. Nämä Suomessa tapahtuneet väkivaltaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin ja vähemmistöihin. Mitään oikeutusta se ei teoille tietenkään anna, koska ovathan vähemmistöt ja poliittiset vastustajat myös sivullisia, suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala toteaa Iltalehdessä.

    Tuskin siis Perussuomalaistenkaan toritapahtumassa olisi hakattu muita kuin kilpailevien puolueiden tai järjestöjen edustajia. Mutta vara on viisautta!

  • Uutispuuron jytkymantelit

    1

    Joulukalenteri 2011

    Ensimmäinen adventtisunnuntai oli ja meni. Uusi kirkkovuosi alkoi rennoissa tunnelmissa. Pohjanmaalla harjoitettiin kuntoliikuntaa ja Suomen eduskunnassa Teuvo Hakkarainen sai ystävän eikä Parviaistenkaan heteroavioliitto kariutunut.

    Onneksi pian palattiin takaisin päiväjärjestykseen:

    Joulunodotus on lähtenyt iloisesti liikkeelle. Kaasuputki-blogissa joulukalenterin uutis- ja muita luukkuja availlaan päivittäin, kunnes pukki tulee ja antaa kilteille lapsille uudet pelikonsolit ja älypuhelimet.

    PÄIVITYS (klo 11.08). Tarkkasilmäinen lukija huomasi, että turkulais-naantalilainen kolarointi tapahtui jo vuonna 2007. Eli kyseessä on niin sanottu vintage-uutinen.

  • Prinsessapäiväkirjat 20.-21.9.2011

    Tiistai 20.9.

    On aamupäivä. Dehydraation lannistamat synapsit sätkivät päässä tuskan vallassa. Edellisen illan viininmaistelut ovat kuivattaneet elimistön.

    Jossain Turun kulmalla on Victoria Danieleineen.

    – Lähdetäänkö kaupungille? krapulainen hovijournalistimme kysyy maailmankaikkeudelta.

    Maailmankaikkeus ei vastaa, vaan jatkaa murjottamistaan. Luojan kiitos. Kello on jo lähemmäs puoltapäivää ja aamuvirkkujen monarkkien ohjelma on likimain takanapäin. Prinsessapari siis kierrelköön viimeiset metrit Turkua kaikessa rauhassa. Aurinkokin on tullut näkyviin harmaan pilvimassan takaa toviksi.

    Medialle jaetun ennakko-ohjelman perusteella uskalletaan jokaisessa iltapäivälehdessä tietää, että kruununprinsessa puolisoineen on saapunut ensin Logomoon kello 9.15 ja sen perään Turun kaupunginkirjaston päärakennukseen kello 11.00 sekä kuljeskellut aivan muina prinsessoina Läntisellä Rantakadulla ja Vähätorilla kello 12.00 ennen kuin joutui osallistumaan johonkin arveluttavaan ”nuorten vaikuttajien” ja superguru Alf Rehnin seminaariin siitä, miten työttömyys on aina oma vika.

    Turkulaiset ovat päättäneet uuvuttaa prinsessaparan kunnolla.

    Turun kulttuuripääkaupunkisivujen mukaan ”nuorten vaikuttajien joukossa olivat muun muassa Marco Casagrande, Lotta Petronella, Nina Kivinen, Sampo Ruoppila ja Suvi Innilä”. Keitä nämä ihmiset ovat? Vain Casagrande on tuttu – hänkin ennen kaikkea umpiväkivaltaisen menneisyytensä ansiosta.

    Prinsessabloggaajamme kello jätättää, mutta viimein sekin rämpii kohti iltapäivää. On tiedossa, että näillä näppylöillä kruununprinsessa heittää jo hellät jäähyväiset ”Luca Moconesille” ja poistuu siippansa kanssa kohti lentoasemaa.

    Ei voi mitään. Jäljelle jää vain yritys seurata Victorian nopeasti kylmeneviä jälkiä.

    Tunnetusti Vickan käväisi Turun pääkirjastossa. Siis sinne. Tupakkatehtailijan lahjoittamaan graniittipalatsiin on ympätty uusi laajennusosa ja koko viritys on täytetty silkalla laadulla ja hienoudella. Kaikki osastot ovat yksinäänkin taideteoksia. Helsinkiläistä kotiseutuylpeyttä kolhitaan jokaisella askelella.

    Oikeasti. Käsittämättömän upea laitos!

    Lounastaukopaikaksi sopii mainiosti Dennis, joka edellisen julkkisvierailun yhteydessä niitti jo mainetta hienostuneilla pizzatuunauksillaan. Beckham on edelleen listoilla, mutta varsinainen juju on Kruununprinsessa Victoria. Täytteenään voissa paistettu nieriä, kaprikset, katkaravut ja purjo tuo lätty muodostaa vallan erinomaisen appeen. Kolme porkkanakruunua ovat jo snadisti tårta på tårta. Mutta niinhän se aina on aristokratiassa.

    Aiottu vierailu Logomossa pitää jättää tuonnemaksi, sillä onhan tänään vihailta ja siksi riennettävä eteenpäin kuin riuskempikin ravuri. Kisastudio ei odota, vaikka kylässä olisi tuhat kruununperijää käymässä.

    Onneksi edes jotkin mediat vielä tekevät työtään. Näin ruotsalaispariskunta vietti viimeiset tuokionsa Turussa:

    Keskiviikko 21.9.

    Päähän sattuu. A2: Vihailta oli ollut pettymys. Kukaan ei ollut erityisen hullu, ellei ehkä Simon Elo. Vain ohjelmaan lähetetyt tekstiviestit piristävät.

    1. Tämä ”vihailtakin” on suunnitelmallinen hyökkäys PerusSuomalaisia vastaan. HÄVETKÄÄ!!!
    2. Pistää vihaksi, että nykypäivän ainoa oikea meininki on se, että jonkinlainen vähemmistödiktatuuri on ainoa oikea tapa elää tätä päivää. Ei kai ole paha, jos syö lihaa, on hetero ja laulaa suvivirren. Eikä päästele kettuja metsään vapaaks. Pientä nöyryyttä!
    3. MUSLIMIT EIVÄT KUULU SUOMEEN! TÄMÄ ON HYVINVOINTIVALTIO JA TÄÄLLÄ PITÄÄ OSATA KÄYTTÄYTYÄ!
    4. Jussi presidentiksi. Tämä maa tarvitsee persu-pressan. Erotetaan kreikka ja afrikka eeuusta.
    5. VÄHENTÄKÄÄ TIETONIEKAT SIVISTYSSANOJEN KÄYTTÖÄ!
    6. Jeesuskin oli muslimi.
    7. Maamme-laulun alaspainajat ovat uskomattomia isänmaallisen Suomen alaspainajia. Näitä voimia edelleen on.
    8. Isänmaasta on tullut lesbolandia!
    9. Poikkeavatko demarinuoret tänäänkään taistolaisista ?
    10. SUOMI ON AINA MEIDÄN ISÄINMAA ME.OLEMM. TÄÄLLÄ JA piku eliitit onki . A.M . M . E . D. E.S SANOO. MAKSALTK. O. KASSALL .A LKU. LKO. I. Terv. MaaM ME AINA SUOMEM. ME. OMA ISÄINMAA .ME. KAIKILLE OMA MAAME. ÄITIEM.ME MAA : ) SUOMEMME. MEIDÄN OMA MAAM ME. SUOMALAISTEN MAA.A.M.E..L.Ä.Ä.K.I. AINA RAKKAUT. .ME JAAM.ME JEPEJEPS.
    11. Onko viha puhetta todeta, että vain sini silmäiset tyttöset saavat puheen vuoroja?

    Suomen kansa on puhunut. Jos Veikko Vennamo eläisi, hän saattaisi muokata vanhan iskulauseensa uuteen muotoon: ”Saatana, kansa ei tajuu vittujakaan.”

    Junalippu on ostettu – netitse, tietysti – ja viimeinen päivä Turussa on pitkällä. Väsyttää, tukka hilseilee, parta on kuin pultsarilla. Mikään määrä kahvia ei auta, kun elimistö protestoi. Prinsessavierailun hetkeksi valaisema kaupunki on jo kovaa vauhtia hukkumassa loputtomaan sateeseen.

    On valjastettava viimeisen kerran Helkama Hurmuri ja sännättävä ulos syyssään armoillle. Suuntana Logomo.

    Vanhan konepajan suojiin rakennettu kulttuurikeskus tarjoaa taas yhden naulan siihen arkkuun, jossa helsinkiläiset makaavat häpeämässä surkeata asuinpaikkaansa. Luultavasti Stadi on liian kallis, liian byrokraattinen ja liian rahanahne saadakseen koskaan aikaan jotain kulttuuritoimintaa.

    Logomon kuvataidenäyttelyt ovat järkyttävän hienoja. Stendhal-syndrooma alkaa ravistella sydäntä jo puolivälissä Isaac Julienin videoinstallaatiota. Täyteen vauhtiinsa taide-elämys kehittyy Alice in Wonderland – Liisa ihmemaassa -valokuvanäyttelyssä.

    Tom of Finland -retrospektiivin jälkeen turistista on jäljellä enää kasa hytisevää hyytelöä. Onko samaan tilaan edes luvallista sijoittaa niin paljon aisti-iloittelua?

    Pisteeksi (tai pisaraksi?) i:n päälle Logomon graafisessa kahvilassa on tarjolla Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkileivoksia. Tätä kai Victoriakin popsi täällä käydessään.

    Kun tätä kaikkea nähtyä ja koettua miettii junan lähtöä odotellessa maailman kolmanneksi miellyttävimmässä ravintolassa, aseman pohjoispuolella vaanivassa Pub Semaforissa, mieleen hiipii vaarallisen kutkuttava ajatus.

    Pitäisi muuttaa Turkuun.

  • Prinsessapäiväkirjat 19.9.2011

    Sarjassa seurataan Ruotsin
    kruununprinsessa Victorian ja
    prinssi Danielin vierailua
    Turussa 19.–20.9.2011

    Sataa. Koskaan ei saisi aloittaa kappaletta suomen kuluneimmalla yksisanaisella virkkeellä, mutta kun se on totta. Kaikessa harmaudessaan. Turku on kolea, tihkuinen ja hiukan tyly.

    Turun kaupungintalolla avuliaat viranhaltijat antavat barettipäiselle blogistillemme lehdistöpakkauksen. On jotenkin hienoa nähdä sana ”KAASUPUTKI” tulostettuna ja laminoituna. Kulttuuripääkaupunki-kangaskassissa on myös sadetakki, mikrokuituliina, kartta, ohjelma ja – ah, kyllä – lounastiketit.

    Helkama Hurmuri etsiytyy takaisin vahvojen reisien väliin. Aito, peittelemättömän innostunut rojalismi siivittää pohkeita, kun toimittajaa lennätetään kohti Tre Kronor -prikiä.

    Kansanjoukot täyttävät rantaa. Tiedetään jo, että prinsessa, prinssi ja koko entourage ovat juksanneet: he ovat saapuneet Turkuun aamulla lentoteitse ja seilanneet kaksimastoisellaan vain viimeisen etapin.

    MUTTA MITÄ VÄLIÄ?!

    Victoria nousee maihin ja vaikuttaa iloiselta. Daniel myhäilee. Lapsikuoro kajauttaa ilmoille Muumi-laulun, joka kestää tuhat säkeistöä ja jonka aikana kruununprinsessa joutuu olemaan koko ajan tolkuttoman iloinen. Ehkä hän jossain sisimmässään onkin, kuoron lapset ovat joka tapauksessa megasympaattisia ja osaavat jossain määrin jopa laulaakin.

    Kohta prinsessa kääntyy kohti Forum Marinumia. Hän taluttaa jotakuta Suloisen Lapsukaisen™ rooliin varattua viatonta pilttiä. Kamerat laulavat. Pääkallonpaikalla lehdistö ohjataan karsinaansa, jossa jo Rita Tainola odottaa tuiman näköisenä. Tältäkö lampaasta tuntuu osuusteurastamon portilla?

    Ohjelma on muuten yksinkertainen. Prinsessa ja prinssi pönöttävät, kun heille luovutetaan jokseenkin iljettävän näköinen hyljepatsas ja Itämeren suojelulle omistettu muistolaatta. Kaupunginjohtaja Aleksi Randell ja Forum Marinumin johtaja Jaakko Tikka esittävät hiukan onnahtelevalla tvångsvenskalla puheenvuorot.

    Rita Tainola kommentoi taukoamatta. Kaikki on jotenkin turhaa ja väärin. Valokuvaajat ovat tuskissaan, kun tuon tuostakin jokin sanoinkuvaamaton olento – duunari! – peittää näköyhteyden prinsessan raskausmahaan. Pahansisuinen sanonta, jonka mukaan 98 % toimittajista pilaa kaikkien maineen, alkaa selvästi saada lihaa luidensa ympärille.

    Ja niin ohjelma on paketissa. Itämerta on jälleen suojeltu kaksin käsin. Ihastuttava Victoria ja ikuisessa hyväntuulisuudessaan hymyilevä Daniel taputtavat itselleen ja yleisölleen. Iloisesti he vilkuttavat kansakunnalle ja poistuvat studiolta. Vain happamasti jupisevat, kyyniset valokuvaajat, toimittajat ja Rita Tainola jäävät pohtimaan, mihin tästä lähtisi seuraavaksi vaikkapa häppää ottamaan.

    Prinsessavierailun jälkeen on vielä hetki aikaa vierailla Turun toisen suuren julkkiksen luona. Myllysilta on paikallaan niin kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Kylläpä nyt turkulaisia hemmotellaan!

     

  • Prinsessapäiväkirjat 18.9.2011

    Sarjassa seurataan Ruotsin
    kruununprinsessa Victorian ja
    prinssi Danielin vierailua
    Turussa 19.–20.9.2011

    Helsingin Sarjakuvafestivaalit alkavat jäädä taakse. Keskustelu taide- ja käyttösarjakuvan eroista sekä sarjakuvataiteen ylivertaisuudesta on jo lipsumassa yleiseksi krapulahöröttelyksi Korkeajännitys-sarjakuvien homoeroottisesta latauksesta ja muumipuvun sisällä harjoitetusta seksistä.

    On lähdettävä vielä kun voi.

    Toimittajamme imaisee viimeiset hörpyt siideristä entisen linja-autoaseman tiloihin avatussa, paistorasvalta ja lämpimältä majoneesilta löyhkäävässä baarissa. Kohta jo juoksuaskelet käyvät kohti rautatieasemaa. Pitää ostaa lippu.

    Pitää ostaa lippu.

    Valtionrautateiltä.

    Aikoinaan Image-lehden vuosikatsauksessa lueteltiin epäonnisesta Suomenlinna II -lautasta kertovia uutisia otsikolla ”Jos Matti Nykänen olisi lautta”. Nykyään Matti Nykänen käyttäytyy melko siivosti ja Suomenlinnan yhteysalus liikennöi ilman havereita, mutta otsikko voisi yhä olla validi tietyin muutoksin: ”Jos Jussi Parviainen olisi lipunmyyntijärjestelmä…”

    Asiakaspalvelussa jonotusnumerolaitteen päällä on paperi, jossa todetaan koko lipunmyynnin olevan pois pelistä, ostakaa tikettinne konnarilta. Asia olisi toki sillä selvä, mutta entäpä jos mukana on polkupyörä? Ympäristöystävällistä vaihtoehtoa vitsikkäästi imitoiva VR on varannut juniinsa maksimissaan kolme fillaripaikkaa, joten ennakkovaraus on välttämättömyys.

    Kaikkialla maleksii eksyneitä ihmisiä, jotka ovat vailla junalippujaan. Kukaan ei osaa auttaa ketään.

    Epätoivon hetkellä tapahtuu ihme. Hallelujaa! Elektroniikan jumalat siunaavat kaasuputkimiestä ja lipunmyyjä pystyy omaksikin hämmästyksekseen viemään loppuun asti koko transaktion. Nelisenkymmentä euroa muuttuu kahdeksi junalipuksi. Yksi blogistille, yksi hänen vintage-Helkamalleen.

    Ravittuna kuvottavalla ja lähes syömiskelvottomalla sosiaalisen median suunnittelemalla hampurilaisella prinsessaturistimme asettuu junaan, joka jyskyttää rivakasti matkoihinsa. Unelias vaunullinen ihmisiä kilkuttelee kukin omalla tietokoneellaan mitä kilkuttelee. Pari levyarvostelua pitäisi itsekin kirjoittaa, mutta hyödynnetäänpä ensin junan etevää nettiyhteyttä kertaamalla uutisia vierailusta.

    Ilmeisesti Turun Sanomat oli saanut vertauskuvalliseen päähänsä ajatuksen, että Victoria ja Daniel olisivat jo saapuneet kulttuuripääkaupunkiin. Epäselvyys kruununprinsessan sijainnista ehätettiin selvittää perinpohjaisesti: pariskunta lehahtaa vasta aamuksi Itämaan puolelle.

    Ohjelmassa olisi muistolaatta, seminaari ja muuta kuolettavan tylsää. Toimittajille sentään on tarjolla lounasta ja illallista, mikä on äärettömän tärkeää. Onneksi tuli tännekin akkreditoiduttua.

    Prinsessapohdinnat katkeavat Salon jälkeen. Juna jarruttaa äkisti ja seisahtuu keskelle vakkasuomalaista kulttuurimaisemaa. Käy ilmi, että junan ja öisen kulttuurimaiseman välissä on ihminen.

    Hups.

    Konduktööri kuuluttaa lakonisesti, että ”pahasti kävi”. Onnettomuusko? Keskellä maaseutua keskiyön kynnyksellä sunnuntaina? Mahdollista, jopa luultavaa, mutta on aina olemassa myös toinen, karumpi selitys.

    Ja tässä on morbidin ajatuskokeen paikka. Ehkä, ja vain ehkä julkisen vallan tulisi tarjota kansalaisille mahdollisuus siistiin itsetuhoon. Kuntakeskuksiin voisi sosiaaliviraston ja terveysaseman väliin sijoittaa itsemurhaamon, jossa elämäänsä kyllästyneet saisivat käydä lopettamassa itsensä ilman, että heidän tarvitsee aiheuttaa elinikäisiä traumoja veturinkuljettajille ja viattomille sivustakatsojille.

    Luoja nähköön, Suomessa sille palvelulle riittäisi käyttäjiä. Vihainen maa ja vihainen kansakunta. Ehkä Suomelle tekisi hyvää saada hiukan enemmän prinsessameininkiä?

    Kolmen vartin miettimisen jälkeen juna ampaisee taas matkaan ja saapuu vain puolisen tuntia myöhässä Kupittaan asemalle.

    Fillari ulos ja laukut selkään. Niin toimittajamme katoaa Turun syntiseen yöhön. Aamulla odottaa sitten Tre Kronor -priki ja Hennes Kunglig Höghet Victoria, Sveriges Kronprinsessa, Hertiginna av Västergötland.

  • Typerien uutisten worldrekord

    Kun kysytään keneltä hyvänsä joensuulaiselta, kiteeläiseltä tai kesälahtelaiselta, tulee yksi asia selväksi: Karjalan kysymyksestä on neuvoteltava Venäjän kanssa vakavissaan. Liian pitkään ovat karjalaiset saaneet sinnitellä juonittelevien kommunistien ikeessä, keinotekoisten rajojen emämaastaan erottamina.

    Kyllä! Helsingin tulenpunaisten sosialistipäättäjien on tartuttava härkää sarvista ja tehtävä selväksi Dmitri Medvedeville sekä Vladimir Putinille, että Täyssinän rauhan rajaa on kunnioitettava.

    Pohjois-Karjala on palautettava venäläisille!

    Vuosikausia helsinkiläiset ovat yrittäneet sopeuttaa pohjoiskarjalaisia ”maan tapoihin” – turhaan. Venäläisessä kansojen meressä pohjoiskarjalaiset saisivat toteuttaa heimolleen ominaisia perinnäistapoja kenenkään häiritsemättä – taivas on korkea ja Moskova on kaukana, kuten musikat tapaavat lohkaista. Jää hyvästi, Pohjois-Karjala-projekti!

    Toki on tunnustettava, että joensuulaiset eivät ole tykkänään vastuussa suomalaisten henkisestä alennustilasta. Jopa aivan eteläisimmän Perus-Suomen rajojen sisäpuolella on ollut jälleen siksi paljon aivopieruja, että jonkun pitäisi jo kohta avata ikkunat Eurooppaan ja tuulettaa.