Avainsana: virpi kuitunen

  • Löydä sisäinen piippumuumiosi

    Jari Sarasvuo sai kuulla, että suomettumisen aika on ohi.

    Kesäkuu on surkeaa aikaa. Toki, työlliset ovat töissään ja kiire painaa. Mutta jotenkin kaikki maistuu puulta. Suomi on menossa osasto kerrallaan kiinni, kun mitään projektia ei voi enää ennen juhannusta ja lomakautta aloittaa.

    Itse asiassa työtä tehdään vain näön vuoksi. On vaikutettava ahkeralta, vaikka vain roikkuisi netissä varaamassa kesädekkareita mökin lähikirjastoon.

    Koko maassa on tänä kesänä vain yksi ahkera ja työteliäs ihminen, joka jaksaa panna tikkua ristiin. Eikä tällä nyt viitata hänen tulevaan hääyöhönsä, vaan herkuleaaniseen kamppailuun koko maanosaa uhkaavaa mädäntymistä vastaan.

    ”Minä menen kesällä naimisiin. Samalla sitoudun asioihin, jotka parantavat maailmaa.”

    Suomi liian pieni maa kahdelle vihaisesti rakastuneelle SDP:n puoluesihteerille. Kansankunta odottaa henkeään pidätellen, milloin Jari ja Mikael huomaavat ratsastavansa samalla preerialla. Aseet ovat molemmilla höllästi holstereissaan. Virpin ja Marian yhteinen talk show on väistämättömästi edessä.

    Onneksi maapallolla saa kuulla valkeina kesäkuun öinä muutakin kuin valitusta ja kitinää julkkispariskuntien huulilta.

    On myös uutisia:

    • Pohjoismaita on viisi eikä Suomen olympiakomitean puheenjohtaja osaa sijoittaa niistä yhtäkään kartalle. ”Roger Talermo ei tyrmää mahdollista yhteispohjoismaista hanketta, mutta sanoo, että kumppanimaan löytäminen on tällä hetkellä vaikeaa.” | Rogge: Yhteispohjoismainen olympiahanke realistinen (Kansan Uutiset)
    • Pesäpallojoukkueen kooksi on suunniteltu viittä plus yhtä. Sisä- ja ulkovuorot korvataan identtisillä, keskenään vastakkain olevilla kenttäpäädyillä. Yhden lyöjän sijasta kaikille pelaajille annetaan mailat. Räpylöitä sen sijaan ei anneta kuin yhdelle pelaajalle joukkueessa. Hiekan tilalle on kaavailtu uusissa säännöissä jäätä ja juoksujen sijaan lasketaan niin sanottuja maaleja, joita tehdään pallon korvaavalla vulkaanikumikiekolla. Mikäli näitä sääntömuutoksia ei tehdä, pesäpallon ei uskota kiinnostavan ketään. | Itä-Länsi-otteluun raju sääntömuutos (Yleisradio)
    • Zeus, Thor ja Ukko myöntävät, että simaa kului vähän suunniteltua enemmän. | Salama iski Jeesus-patsaaseen Ohiossa (Helsingin Sanomat)
    • Poliisilla oli vain yksi ystävä, ja hänkin patterin välissä. | Savupiippumuumion uskotaan olleen poliisin vanha tuttu (MTV3)

    UPDATE (13.13):

  • Hahmoja tänään: Thors, Chopin ja Jutila

    Maailma on pyrkinyt parhaimman kykynsä mukaan pysymään kiertoradallaan, vaikka niin moni uutisotsikko on horjuttanut ihmiskunnan henkistä tasapainoa:

    Maakuntasarjassa on yksi lystikäs ja yksi traaginen uutinen:

    Urheilussa ei ole tapahtunut mitään, mutta nämä on mainittava:

  • Suomi on uusi maailmanmestari

    Adolf Ehrnroothin ansiosta Suomi voitti talvisodan. Kuva: Puolustusvoimat

    Sisupuukko on jaettu suomalaisille urheilusankareille vuodesta 1994. Järkyttävä perinne alkoi Lillehammerin olympialaisissa, kun talvisota oli juuri täyttänyt 55 vuotta. Kuka tahansa ajatteleva ihminen saisi paiseita pelkästä nimestäkin, mutta toisaalta nyt puhutaan Suomen olympiakomiteasta ja lajiliitoista, ei varsinaisesti Homo sapiensista. Suomalaisille opetettiin samoihin aikoihin pari muutakin uutta yhdyssanaa, kuten ”roskapankki” ja ”leipäjono”.

    Lama-aika saa aina aikaan jotain omituisia uusfennomaanisia galvaanireaktioita kansakunnan kollektiivisella iholla. Valtiovalta niitä mielellään ruokkii, sillä turvapaikanhakijoita pahoinpitelevät pitkäaikaistyöttömät ovat poissa pahanteosta.

    Myös Vancouverin olympialaisten pistesijakahvilla on taas lykätty pisusuukot muutaman ressukan kouraan. Kunniakkaita yrityksiä on kehuttu ja edessä häämöttäviä koitoksia kiritetty. Koska Adolf Ehrnrooth on kuollut, urheilupomojen on ollut tyytyminen vain Tarja Haloseen. Presidentti toivotti ”tsemppiä”. Valtionpäämiestason paijausta otti vastaan etenkin Juhana-herttuan vaakunaleijonan mukaan nimetty lätkätiimi.

    Miksi? No, talvisodan hengessä taistelevaa leijonamiehistöä on tietysti yllytetty voittamaan pronssia Slovakian maajoukkueelta. Ja mikä, ettei.

    Itse asiassa talviolympialaiset ovat menneet kautta linjan pronssimitalien loisteessa. Vain yksi urheilija on saanut kultaa – nimittäin Virpi Kuitunen, joka on kultansa kanssa viettänyt eräänkin herkän hetken Whistlerin tummassa yössä.

    Tuoreen uutisen mukaan Virpi on jo heittänyt pois haaveensa uusista arvokisoista ja Sotšin hiihtokullista. Edessä on ura Jarin kanssa perustetussa yrityksessä, joka valmentaa hobitteja kamppailussa örkkejä vastaan.

    Mutta ensin Slovakia-ottelu. Panoksena se himmein mitali, joka toki on moraalinen pääpalkinto. Suomellahan on pitkät perinteet voitoiksi tulkituista tappioista.

    Saa nähdä, kuinka äijien käy.

    (Tämä teksti on kirjoitettu kesken Suomi–Slovakia-ottelun. Tilanne on toisen erän jälkeen 1–3. Slovakia karkasi kahden maalin johtoon alivoimalla, kuinkas muuten.)

    UPDATE (7.18): Suomi saavutti kuin saavuttikin pronssimitalin. Ei tyylipisteitä.