Kategoria: urheilu

  • Jäätynyt parta ja mustikkasoppaa

    © Ari Pirttisalo

    Pahkasika-lehdessä numero 17 (ilmestymisvuosi 1984) oli Ari Pirttisalon sarjakuva ”Mitali-toivomme”. Sarjakuva oli piirretty samana vuonna kuin Martti Vainio kärähti anabolisten steroidien käytöstä tultuaan toiseksi Los Angelesin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa.

    Sarjakuvan valmistumisaikana kaksinaismoralismi kukoisti likimain yhtä vahvasti kuin nykyäänkin. Maassa oli tapana ylläpitää urheilijoita ruskein kirjekuorin – heille maksettiin palkkaa pimeästi. Nimellisesti jokainen keihäänpaiskoja ja pikaluistelija oli tietysti amatööri, joka treeniensä ohessa suorittelee siviilitointaan eikä suinkaan pyri hyötymään taloudellisesti osaamisestaan.

    © Ari Pirttisalo

    Urheilujärjestöt olivat – ja ovat – rahan ja vallan kahmimiseen erikoistuneita organisaatioita, joihin on Suomen valtiollisen historian alkuhämäristä asti hakeutunut kahdenlaisia poliittisia toimijoita: pyrkyreitä, joille järjestö tarjoaa näkyvyyttä ja tukea, ja vanhoja konkareita, joille paikka antaa kunniallisen poistumistien päivänpolitiikasta sekä tietenkin ministerin tahi kansliapäällikön palkkaa vastaavan korvauksen olemattomasta työstä.

    Urheilijat olivat koko koneistolle vain välttämätön paha.

    Täsmällisesti Pirttisalo kuvailee valtavaa valmennus- ja urheilujohto-organisaatiota, jonka huipulla istuu presidenttihaaveita elättelevä karriääripoliitikko ja jonka korkeimmassa päättävässä elimessä ovat vanha natsi, tehokkuusbyrokraatti, kana ja pari likaisen työn tekijää.

    © Ari Pirttisalo

    Urheiluinstituutiota elättää mahdollisuus rahaan ja maineeseen. Tehovalmennettaviksi rynnivät atleetit haaveilevat ulkomaanmatkoista ja väritelevisioista, joiden hintana on ainoastaan se, että ”vatsa kestää pillereitä”.

    Pirttisalon näkemystä voisi pitää liioitellun kyynisenä, ellei tosielämä jotenkin todistaisi sitä. Martti Vainion käryn aikoihin ei julkisuudessa vielä tiedetty suomalaisen huippu-urheilun koko kuvaa.

    Doping on ollut järjestelmällistä ja pitkäaikaista. Ja mukana ovat olleet kaikki.

    Kun hiihtäjä Mika Myllylä jäi kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä vuonna 2001, hänen rehdin miehen hahmonsa romahti täydellisesti. Ihanteen takana oli pelkkä kertomus isänmaallisella suoharjoittelulla saavutetusta huippukunnosta. Myytissä oli totuuden ripe, sillä kansainvälisen tason kilpaurheilijaksi ei tulla pelkillä lääkkeillä kuin sarjakuvissa. Mutta kaikki harjoittelu, huippuhiihtäjän elämänmittainen rakennustyö, unohtui valmentaja Kari-Pekka Kyrön lääkelaukun kanssa huoltoasemalle Ala-Tikkurilaan.

    © Ari Pirttisalo

    Myllylältä puuttui tykkänään exit plan. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että dopingista voi jäädä kiinni. Hänellä ei ollut muunlaista tapaa olla olemassa kuin juhlitun kansallissankarin voittajarooli.

    Kuuluisassa testamentissaan Mika Myllylä ei pyydä anteeksi valheelle perustuvaa uraansa, vaan pahoittelee kiinnijäämistään. Vakuudeksi hän vielä vierittää osasyyn dopingin käytöstään ja kärähtämisestään itsensä Isä Jumalan leveän eteerisille hartioille:

    Uskon, että Jumala tahtoi näin kohdallani käyvän. Sydämeni pohjasta haluan pyytää virhettäni anteeksi Suomen kansalta ja koko urheilevalta maailmalta.

    Mutta vielä testamentin tekoaikaan ei tiedetty, millaiselle sylttytehtaalle jäljet johtaisivat. Silloisten urheilujohtajien voisi tosin olettaa jo aavistelleen, ettei paluuta viattoman naaman näyttämiseen ole. Keskellä rehellistä tunnustustaankin Myllylä yhä puolustelee Hemohesin käyttöä ikään kuin muuten vain, ilman mitään yhteyttä kasvuhormonivalmisteisiin.

    * * *

    Doping-vyyhti oli alkanut purkautua jo kolme vuotta ennen Lahden joukkokäryjä.

    STT:n vuoden 1998 uutinen epo-hormonin käytöstä hiihtomaajoukkueessa johti aluksi siihen, että paljastuksen kirjoittanut toimittaja joutui lopettamaan uransa ja STT tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia kaksinaamaisuudessaan uskomattomille urheiluvaikuttajille. Hiihtoliiton puheenjohtajan pallilta viime tingassa pakoon päässyt ex-pääministeri Esko Ahokin ennätti vaatia puolta miljoonaa markkaa kipurahoja ennen kuin päätyi niin sanotusti haukkaamaan paskaa.

    Silti ehätti kymmenen vuotta kulua ennen kuin päästiin itse asaan. Asianosaisten rivit alkoivat rakoilla. Urheilupomojen pelastettua nahkansa valmentajat ja sittemmin myös urheilijat alkoivat paljastella asioita. Melko pian kävi ilmi, että kansallinen hiihtourheilu oli medikalisoitu järjestelmällisesti. Yksi todistajista oli kaiken tuon ajan Seiskan maksamana tuurijuoppona Suomen kansaa naurattanut Mika Myllylä.

    © Ari Pirttisalo

    Ari Pirttisalon pelottavan profeetallinen sarjakuva päättyy urheilijan kuolemaan. Koneisto jatkaa elämäänsä.

    Entinen huippuhiihtäjä, alkoholisti Mika Myllylä löydettiin kotoaan kuolleena 5.7.2011. Maastohiihdon päävalmentaja ja lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki ilmoitti samana päivänä olevansa tyytymätön saamaansa petostuomioon.

  • Ydinjätepizzaa David Beckhamille

    Iltalehti ei vastusta ingressejä. Se on vain ingressikriittinen.
    Iltalehti ei vastusta ingressejä. Se on vain ingressikriittinen.

    Satamatyöntekijät pahastuivat lakonmurtoyrityksestä siinä määrin, että marssivat vielä kerran ulos. Tästä mielensä pahoittaneena työnantajat ilmoittivat kyseessä olevan terrorismin, joka edellyttää mittavia perusoikeuksiin kajoavia lainuudistuksia.

    Laivaukset Guantanamoon alkavat heti, kun etevät Facebook-ahtaajat saapuvat paikalle ja passittavat AKT:n ilkimykset vesikidutettaviksi.

    * * *

    Väkivaltaiset edesottamukset ovat muutenkin nyt framilla. Yhteisöpalvelu Facebookin viharyhmien keskuuteen on viime aikoina virinnyt kansanliike, jonka vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan tulevat olemaan dramaattisia.

    Nimellä osoitellen niin maahanmuuttoasioista vastaavalle ministeri Astrid Thorsille kuin Tasavallan Kuningas Jyrki Kataisellekin on mennyt viesti, jonka mukaan kansa ei halua lisää ”BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON”.

    Uutiskynnyksenkin ylittänyt Begham-kriittinen ryhmä tekee arvokasta työtä muistuttaessaan suomalaisia siitä, millainen vaara rajojemme yli holtittomasti vyöryvissä ”bemuissa” piilee. Vuoden 1995 MM-voittajaveteraanien selkänahoista riistetyillä verovaroilla ylläpidetyn suomalaisen terveydenhuollon hedelmistä nauttinut David Beckham saattoi ehkä kuvitella, että isäntäväki katsoo hyvällä pizzanmaiskutusta, kun Myllysilta romahtaa ja vanhukset jäävät kotihoidotta. Mietipä kahdesti ensi kerralla, David, ennen kuin tulet Suomeen teettämään silpomisiasi!

    * * *

    On selvää, että Suomen kansan hauraan yksikulttuurisia hermoja on nyt koeteltu katkeamispisteeseen asti. Kossupullo jäätyi parvekkeella, vaikka piti olla ilmastonmuutos, ja kaikenlaiset ulkomaalaisetkin tulevat naureskelemaan.

    Onneksi ahdistuneita viisikymppisiä voidaan lohduttaa ajatuksella, että Suomen kohtalo on heidänkin jälkeensä hyvissä käsissä. Kokoomuksen ja SDP:n nuorisojärjestöt ovat yhteisessä julkilausumassaan ilmoittaneet, että maamme turvataan puhtaalla, riskittömällä, aidosti kotimaisella ydinenergialla, josta ei jää edes ydinjätettä. Ei ainakaan vaarallista.

  • Pensselisedät

    Minkä ilmanvastuksessa häviää, sen asenteessa voittaa!Huulenlämmittimet tekevät tuloaan takaisin kansalliseen diskurssiin. Jos koskaan, niin nyt on helppo yhtyä erään iltapäivälehden lukijoiden kannanottoihin. Janne Ahosen ja Matti Hautamäen viikset on säilytettävä kansallisena monumenttina ja kunnianosoituksena menneiden aikojen räkäjarruille. Suomen kansa muistaa 80-luvulta siloposki-Nykäsen ja viiksi-Weissflogin eeppisen taistelun mäkiherruudesta. Puhumattakaan brittiläisestä Eddie Edwardsista ja hänen kalapuikoistaan.

    Muillakin tavoin naamakarvat ovat pinnalla tämän päivän talviurheilussa. Vastikään valittiin slovenialainen leninistifilosofi Slavoj Žižek Suomen alppimaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Parta huurussa laskettelutiimiämme tsemppaava psykoanalyytikko… Mitä?

    * * *

    Maamme kuuluisin viiksipari kiertää Suomea Ebdo Mihemmedin nenän alla. Sentään tätä kiertuetta kukaan ei näe ongelmana, sillä ”Pensseli-setä” ei aio jäädä tänne myötyriksi. Suomalaisten on näet vaikea sietää sitä, että kukaan ihminen koko planeetalla haluaisi viihtyä karussa isänmaassamme. Mitä pikemmin kaikki lähtevät pois, sitä parempi se on viimeiselle Suomeen jäävälle asukkaalle.

    Ei niitä vieraita liikaa kaivata. Tulevat poimimaan marjamme ja hymyilemään. Metrossakin oli kerran huntu yhdellä naisella.

    * * *

    Verkkorasistien eli ihonväri- ja uskontoperustaisten perusturvankieltäjien suunnaton aktiivisuus on tehnyt vaikutuksen poliitikkoihin, jotka eivät malta olla tätä vapaaehtoistyöntekijöiden verkostoa hyödyntämättä.

    Ensimmäisenä tontille riensi Kansallinen Kokoomus, mutta pian sen myös demarit päättivät, että heille ilman muuta kelpaavat rasistien äänet. Jutta Urpilaisenmaassa maan tavalla” -aloitteen perimmäinen tavoite lienee ollut muistuttaa äänestäjiä siitä, että sosiaalidemokraattien sosialismikäsityksessä on aina flirttailttu kansallis-etuliitteen kanssa.

    * * *

    Eräänä maailman suurimmista maastamuuttokansoista suomalaisilla ei luulisi olevan varaa kuittailla. Onneksi meillä finnjäveleillä voi pian olla taas tilaisuus päästä treenaamaan muuttoa ruotsalaisen sosiaaliturvan varaan.

    Tai kuten Petja Jäppinen on muutaman kerran huomauttanut, joskus voisivat myös umpisuomalaiset yrittää kotoutua.

    * * *

    Talouden saralla on sentään hyviä uutisia. Supisuomalaiset Facebook-ahtaajat saivat duunia! Nyt, toverit, muistakaa pitää kiinni oikeuksistanne – henkilöstövuokrausyhtiöt ovat aika pahamaineisia.

    Mitä muuten tuohon patrioottiseen uhrautumiseen tulee, se taisi olla vähän turhaa puuhaa. Kun nyt jälkeenpäin katsotaan, niin eihän tässä mitään hätää ollut. Mutta ajatus on tärkeintä.

  • Hahmoja tänään: Thors, Chopin ja Jutila

    Maailma on pyrkinyt parhaimman kykynsä mukaan pysymään kiertoradallaan, vaikka niin moni uutisotsikko on horjuttanut ihmiskunnan henkistä tasapainoa:

    Maakuntasarjassa on yksi lystikäs ja yksi traaginen uutinen:

    Urheilussa ei ole tapahtunut mitään, mutta nämä on mainittava:

  • Suomi on uusi maailmanmestari

    Adolf Ehrnroothin ansiosta Suomi voitti talvisodan. Kuva: Puolustusvoimat

    Sisupuukko on jaettu suomalaisille urheilusankareille vuodesta 1994. Järkyttävä perinne alkoi Lillehammerin olympialaisissa, kun talvisota oli juuri täyttänyt 55 vuotta. Kuka tahansa ajatteleva ihminen saisi paiseita pelkästä nimestäkin, mutta toisaalta nyt puhutaan Suomen olympiakomiteasta ja lajiliitoista, ei varsinaisesti Homo sapiensista. Suomalaisille opetettiin samoihin aikoihin pari muutakin uutta yhdyssanaa, kuten ”roskapankki” ja ”leipäjono”.

    Lama-aika saa aina aikaan jotain omituisia uusfennomaanisia galvaanireaktioita kansakunnan kollektiivisella iholla. Valtiovalta niitä mielellään ruokkii, sillä turvapaikanhakijoita pahoinpitelevät pitkäaikaistyöttömät ovat poissa pahanteosta.

    Myös Vancouverin olympialaisten pistesijakahvilla on taas lykätty pisusuukot muutaman ressukan kouraan. Kunniakkaita yrityksiä on kehuttu ja edessä häämöttäviä koitoksia kiritetty. Koska Adolf Ehrnrooth on kuollut, urheilupomojen on ollut tyytyminen vain Tarja Haloseen. Presidentti toivotti ”tsemppiä”. Valtionpäämiestason paijausta otti vastaan etenkin Juhana-herttuan vaakunaleijonan mukaan nimetty lätkätiimi.

    Miksi? No, talvisodan hengessä taistelevaa leijonamiehistöä on tietysti yllytetty voittamaan pronssia Slovakian maajoukkueelta. Ja mikä, ettei.

    Itse asiassa talviolympialaiset ovat menneet kautta linjan pronssimitalien loisteessa. Vain yksi urheilija on saanut kultaa – nimittäin Virpi Kuitunen, joka on kultansa kanssa viettänyt eräänkin herkän hetken Whistlerin tummassa yössä.

    Tuoreen uutisen mukaan Virpi on jo heittänyt pois haaveensa uusista arvokisoista ja Sotšin hiihtokullista. Edessä on ura Jarin kanssa perustetussa yrityksessä, joka valmentaa hobitteja kamppailussa örkkejä vastaan.

    Mutta ensin Slovakia-ottelu. Panoksena se himmein mitali, joka toki on moraalinen pääpalkinto. Suomellahan on pitkät perinteet voitoiksi tulkituista tappioista.

    Saa nähdä, kuinka äijien käy.

    (Tämä teksti on kirjoitettu kesken Suomi–Slovakia-ottelun. Tilanne on toisen erän jälkeen 1–3. Slovakia karkasi kahden maalin johtoon alivoimalla, kuinkas muuten.)

    UPDATE (7.18): Suomi saavutti kuin saavuttikin pronssimitalin. Ei tyylipisteitä.

  • Tämän takia kukaan ei nukkunut viime yönä

    Kaasuputki-blogin iloinen tietokilpailu sisältää tällä kertaa vain yhden kysymyksen, mutta se on sitten sitäkin kimurantimpi.

    Mikä on tämä maa?

    10 pistettä Sen väkiluku on noin viisi miljoonaa.
    9 Sen pääkaupungissa asuu joka kymmenes maan asukas, siis suunnilleen puoli miljoonaa ihmistä.
    8 Maan länsinaapurissa asuu noin kymmenmiljoonainen kansa, joka on tunnettu pitkistä blondeistaan.
    7 Maa on länsinaapurinsa tavoin Euroopan unionin jäsen.
    6 Maan valuutta on euro. EU-jäsenyydestä huolimatta länsinaapurin valuutta on kruunu.
    5 Maalla on syvä, historiallinen Venäjä-trauma.
    4 Sen läntinen naapurimaa pelaa aina suurten joukossa jalkapallossa ja jääkiekossa, maa itse menestyy vain harvakseltaan jääkiekossa.
    3 Maan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa jääkiekon maailmanmestaruus johti valtaviin kansanjuhliin.
    2 Maa on tunnettu raskaasta teollisuudestaan ja raskaasta alkoholinkäytöstään.
    1 Tämä maa voitti Ruotsin Vancouverin talviolympialaisten jääkiekon puolivälierissä.

    Muita linkkejä päivän olympialätkäuutisiin: