Avainsana: tony halme

  • Vuosikatsaus 2010

    Jo perinteinen vilkaisu kuluneeseen vuoteen.

    Tammikuu

    1.1. Jouni Backmanin rakkaudella perustamat läänit lakkautetaan. – Ruotsinpyhtää liittyy Loviisaan sinetöiden lopullisesti Haminan rauhan rajan Pyhtäiden välillä. – Aalto-yliopisto perustetaan, niin myös Itä-Suomen yliopisto. Jälkimmäinen kenenkään huomaamatta.

    8.1. Tony Halme kuolee. Pääkirjoituksissa väkivaltaisen narkomaanin katsotaan edustaneen suomalaista sotaveteraania, koska nenä lumessa hänkin taisteli talvisotansa.

    Kaasuputkessa:

    Helmikuu

    12. – 28.2. Talviolympialaiset Vancouverissa. Suomen sisupuukotetun joukkueen vahvin lenkki on Jaajo Linnonmaan ja Extreme Duudsoneiden rakkauslapsen näköinen Peetu Piiroinen, joka voittaa lumilautailun halfpipessa hopeaa. Pronssimitalit pokataan naisten 4 x 5 km viestissä sekä naisten ja miesten jääkiekossa. Aino-Kaisa Saarinen hiihtelee vielä kolmenkympin perinteisellä niin ikään himmeimmälle mitalille. Samaan aikaan Kanadan oma olympiajoukkue saa 14 kultaa, 7 hopeaa ja 5 pronssia.

    17.2. Helsingin peruskoulujen kasvisruokapäivää vastustetaan mm. Ilkka Taipaleen ruusukaaliposkilla.

    Kaasuputkessa:

    Maaliskuu

    Kuva ei oikeastaan liity mihinkään, mutta ISÄNMAA, ISÄNMAA!

    14.3. Urpo Leppäsen kuoleman myötä ulkomaalaisvastaisten osuus perussuomalaisista on tasan sata prosenttia.

    17.3. Facebook-ahtaajat luovat suomen kieleen uutta sanastoa.

    30.3.  Sofi Oksasen Puhdistus saa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. (Kuvittele tähän jokin sinua erityisesti huvittava puhdistusaiheinen sanaleikki.)

    Kaasuputkessa:

    Huhtikuu

    10.4. Lech Kaczyński kuolee Smolenskin lento-onnettomuudessa. Lech Kaczyński! Niin kuin Jeesus Kristus! Myös 95 muuta ihmistä saa surmansa.

    15.4. Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus pysäyttää koko universumin lentoliikenteen. Mikä on ihan oikein.

    21.4.  Hallitus myöntää luvat kahteen uuteen ydinvoimalaan, koska miksi ei.

    22.4. Meksikonlahden öljyturma luo kipeästi kaivattuja työpaikkoja moniin Yhdysvaltain eteläisiin osavaltioihin.

    Kaasuputkessa:

    Toukokuu

    29.5. Eurovision laulukilpailut voittaa Saksan Lena Meyer-Landrut kappaleellaen Satellite. Suomalainen Kuunkuiskaajat -duo oli yrittänyt jatkoon murrepakinalla ”Työlki ellää”, mutta onneksi karsiutunut.

    Kaasuputkessa:

    Kesäkuu

    18. – 20.6. Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Puolue ottaa kannan, jonka mukaan se on melkein jotakin mieltä, mutta pohjoissuomalaisten tovereitten pyynnöstä ei olekaan.

    19.6. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel menevät naimisiin kesken Vasemmistoliiton puoluekokouksen.

    Kaasuputkessa:

    Heinäkuu

    1.7. Eduskunta siunaa auliisti hallituksen ydinvoimaluvat, koska miksi ei. – Tommy Tabermann kuolee.

    2.7. Risto Kuismasta tulee uusi Tabermann.

    29.7. Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys Liperissä: +37,2 astetta. Ilmastonmuutosdenialistien mukaan tämä ei todista mitään.

    Kaasuputkessa:

    Elokuu

    16.8. Newsweek valitsee Suomen maailman parhaaksi maaksi. Suomalaiset kiistävät tiedon valkohehkuisella raivolla.

    29.8. Mauno Kuusisto kuolee. ”Luulin sen kuolleen jo 70-luvulla”, sanoo joka toinen suomalainen.

    31.8. Lapin Kullan valmistus päättyy Torniossa, mikä on vain luonteva seuraus sille, että lappilaisistakin suurin osa on jo vuosia asunut Uudellamaalla.

    Kaasuputkessa:

    Syyskuu

    10.9. Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi valitaan kanadalainen Stephen Elop. Nimestä päätellen kyseessä on The Yes Men -hahmo

    28.9. Dmitri Medvedev erottaa Moskovan pormestari Juri Lužkovin virastaan, mikä on enemmän kuin mihin Vladimir Putin on koskaan pystynyt.

    29.9. Valelääkäri tuomitaan Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Minkä kakun hän olisikaan saanut, jos olisi ollut oikea lääkäri?

    Kaasuputkessa:

    Lokakuu

    8.10. Nobelin rauhanpalkinto kiinalaiselle Liu Xiaobolle. Kukaan ei tiedä, mitä hän vastustaa tai puolustaa, mutta onko sitä tiedetty aina muistakaan voittajista?

    12.10. Äärikonservatiivinen poliitikko tuomitsee homoseksuaalit televisiossa ja tuhoaa ohimennen suomalaisen kansankirkon.

    Kaasuputkessa:

    Marraskuu

    Victoria ja Daniel vilkuttelivat 2.11. Helsingissä.

    22.11. Tampereen ravintolapalo, kolme ihmistä kuolee. Motiivina on vakuutuspetos, mitä maahanmuuttokriitikot pitävät kaikkien paitsi suomalaisten kulttuuris-geneettisenä erityspiirteenä.

    24.11. Paperiliitto antaa puheenjohtaja Jouko Ahoselle potkut, ei myötätuntolakkoja.

    Kaasuputkessa:

    Joulukuu

    2.12. Helsingin kaupungin liikennelaitos työllistää kainuulaisia Helsinki-inhoajia tilaamalla Transtechilta 40 raitiovaunua.

    7.12. Kari Tapio kuolee. Seuraa irvokas mediaspektaakkeli.

    23.12. Kulttuurihistoriallisesti arvokas Hong Kong -tavaratalo tuhoutuu tulipalossa Vantaan Kuninkaalassa.

    Kaasuputkessa:

  • Suomen Kansan Teokraattinen Liitto

    Reipas teologisen innostuksen hyökyaalto pyyhkäisi läpi Suomen ja tällä kertaa tsunamiuhreja ei lohduttanut edes Eero Huovinen.

    Keskusteluun osallistuneiden maallikkojen määrä niin kirkollisissa kuin kirkottomissa porukoissa on hermostuttanut muitakin kirjanoppineita kuin Kansan Uutisiin bloggaavia teologian ikiylioppilaita. Aleksanterinkatu 7:n jykevien kiviseinien sisältä kuuluu eksegeettien ja dogmaatikkojen tuskaisia ähkäisyjä, kun Iltalehti ingressoi hupijuttunsa hiukan vasenkätisesti:

    • ”Homoliittojen vastustajat vetoavat 2000 vuoden takaisiin kirjoituksiin, joissa käsketään esimerkiksi ympärileikkaamaan poikavauvat.” | Räsäsen pojalla pitkä tukka – Raamattu kieltää (Oho, eipäs kun Kaksi tulkintaa) (Iltalehti)

    Valitettavasti edes artikkelissa konsultoitu Helsingin seurakuntayhtymän tiedottaja ei huomannut oikaista toimittajaa ja kerrata, mistä kelpo luterilaiset – ystävien kesken lutskut – ammentavat oppinsa. Suomalaisen uskonnonopetuksen alennustilasta kertoo paljon se, etteivät edes kaikki uskovaiset tiedä, minkävärisellä silmällä ja missä huoneessa Vanhan testamentin lakikirjoja pitäisi protestanttipiireissä lukea.

    Juttu sinänsä on harmiton. Toteaapa se vain saman kuin äskettäinen blogimerkintä: pitkätukat ovat Paavalin kirjoissa turhaa jengiä. Lisäksi olisi toki voinut muistuttaa, että vieläkin kauheampia ovat koruja käyttävät (1. Tim. 2:9–10), hunnutta rukoilevat (1 Kor. 11:5–6) ja seurakuntalaisia opettavat tai heidän kanssaan puhuvat (1. Kor. 14:34–35) naiset.

    Iltalehden artikkeli poiki riemastuttavan letkan jumaluusopillista huutoa vähän puolesta ja enimmäkseen vastaan. Kuinka julmasti olikaan toimittaja pilkannut Tony Halmetta väittämällä häntä pitkätukkahipiksi! Useampi kymmenen kommentoijaa ilmoitti, etteivät enää ikinä osta tai lue Iltalehteä tai osallistu Iltalehden keskust…

    No, klikkaa itse ja katso.

    … Ja loput tuolla: http://portti.iltalehti.fi/keskustelu//forumdisplay.php?f=328

    Iltalehden sisällöntuottajat ovat muiltakin osin ryhdistäytyneet. Jopa sotaveteraanien kunniakkaiden hautakumpujen pilkkaamiseen erikoistunut Kaarina Hazard on kastanut kynänsä musteeseen. Tällä kertaa hän kuitenkin syyttää aivan oikein TV2:n toimitusta epäkeskustelun masinoinnista.

    Vaikka homoillan jälkiseurauksista olisi kuinka virkistynyt, kysyä toki voi asiaohjelman perään. Että milläs perusteilla oli vieraslista laadittu. Miten olikin niin, ettei paikalla ollut yhtä ainutta kirkon hyvin kohtelemaa lesbopappia, josta hämmästyä, eikä ensimmäistäkään hörhöisää homoaktivistia, johon vähän olisi voinut kyllästyä. Että sattuikin niin, että kaikki uskottavuus kuin sattumalta oli sillä homopuolella ja kaikki epäuskottavuus yhtä sattumalta oli suistunut niille umpiheteropalleille. Ai että sentään.

    Tohlopin säälipisteet -tekstin varsinainen juju on lopussa:

    Joku voisi moittia, että leirit, keskustelun kulku, lopputulos, häviäjät ja voittajat oli jo etukäteen päätetty, ottelu ennalta sovittu. Harmi. Homot, nimittäin, eivät tarvitse annettua etumatkaa, eivätkä tee mitään Tohlopin säälipisteillä.

    Mutta mitä Hazardille vastaa Iltalehden palautekeskustelua kommentoiva kansan karttuisa käsi? Se, joka parasta aikaa nuijii näppäimistöään apinan raivolla?

    ”Sen rekkalesbon kootut selitykset eivät kiinnosta meikäläistä paskan vertaa”, toteaa yksi.

    ”Taas ryntää joku ’hasardi’ haaskalle saadakseen julkisuutta kuten ilman pariaan esiintyvät homoudellaan elvistelevät julkisuutta haluavat MIESHOMOT – missä LESBOT”, murahtaa toinen, hiukan illiteraatimpi.

    Levottomat 4: Kun mikään ei kelpaa.

    * * *

    Päivi Räsästä on syytetty kirkon hajottamisesta, mutta suinkaan ainoa samanniminen hän ei ole asiallaan. Jo ennen kuuluisaa homodebattia oli Hervannan puolella otettu varaslähtö Räsäs-vetoisessa homovastaisuudessa.

    Tamperelainen kirkkokansa oli tutkinut kirkkoherra Juhani Räsäsen saarnaa ”homoteologiasta” ja huomannut, että ”arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan nimittäminen vääriksi profeetoiksi on seurakuntaa hajottavaa puhetta”. Sherlock Holmes olisi ylpeä seuraajistaan.

    Psykiatri-psykoterapeuttivaimonsa kanssa Tampereella vuodesta 1976 asunut Räsänen väittää muun muassa tietävänsä, että ”ei ole esitetty mitään tieteellisiä faktoja, joiden perusteella olisi pitänyt muuttaa käsitystämme homoseksuaalisuuteen”.

    Liekö Suomen Manchesterin pitkä teollinen historia tehnyt tepposensa pohjoishämäläisille kaivovesille?

  • Mitä, onko Tony Halme kuollut?

    Risto Uimonen johtaa joutavanpäiväistä journalistista keskustelukerhoaJUL-KI-SEN SA-NAN NEU-VOS-TO on tehnyt päätöksen, jonka mukaan tästedes sisältö tulee tuottaa henkiseltä suorituskyvyltään maksimissaan viisivuotiaan tasolla oleville kansalaisille. Itse asiassa on parempi olla aivan hiljaa mistään. JSN:n filosofisen kannanoton mukaan metatasoa näet ei ole olemassa – jokainen kertomus ilmaisee kirjaimellisen totuuden.

    Tai ainakin, jos journalistisessa kirjoituksessa käsitellään kertomusta edesmenneestä showpainijasta.

    Kaarina Hazardin kolumni teevee-tutun Tony Halme -nimisen miehen elämästä ja kuolemasta johti vertaansa vailla olevaan ruumiinhäpäisyyn. Sadat ja tuhannet naiskammoiset miehet pääsivät tyydyttämään itseään kopeloimalla vastikään menehtyneen sankarinsa kylmenevää kalmoa kaikkialla netissä ja tekstaripalstoilla.

    Muistetaanapa tämäkin: Tony Halmeen postuumi kunnia ei olisi edes voinut kiinnostaa näitä möykkääjiä. Suurin osa huutoon osallistuneista ei ollut koskaan tavannut herra Halmetta, saati tuntenut tätä niin hyvin, että voisi ottaa kantaa mihinkään näistä:

    1. Onko media fyysisesti kohdellut Tony Halmetta kaltoin?
    2. Onko median antama kuva Tony Halmeesta sillä tavalla ristiriidassa lihallisen Tony Halmeen kanssa, että se on aiheuttanut vaikeuksia todelliselle Tony Halmeelle?
    3. Kertooko Kaarina Hazardin kolumni vahingossa jotain todellisesta Tony Halmeesta?
    4. Onko Kaarina Hazardin kolumni mediassa käydystä Tony Halme -keskustelusta todellista Tony Halmetta henkilökohtaisesti loukkaava?

    Median edustajille JSN:n päätös sopi mainiosti; olihan Hazardin kritiikin kärki heissä itsessään. Kolumnisti oli oikein osoittanut, että Tony Halme oli eläessään kaikenlaisten tahojen toivottu ja saatu keppihevonen.

    Akateemiselle eliitille, toimittajille ja ruutukaava-alueen vauraalle asujaimistolle  Halme oli pelle, Itä-Helsingin naurettava ääni, tuo surullisen kuuluisa ”muodoton möykky”.

    Perussuomalaisille Halme oli ääniharava, jonka ilmeinen päihdeongelma ja henkilökohtaisen elämän kriisit lakkasivat kiinnostamasta ketään – kunnes hän kuoli ja muuttui marttyyriksi.

    Kuluttajille Halme oli jotain, josta puhua työpaikan aamukahvilla.

    Halmeen kuoltua kaikki tunkivat kantamaan arkkua. Kun Kaarina Hazard yritti huomauttaa, että jotain olisi voinut tehdä jo miehen eläessäkin, syyllisyydentuntoiset massat aloittivat älämölön, joka ei lopu koskaan.

    Kaarina Hazardin vastauksessa Julkisen sanan neuvostolle on kerrottu koko asia…

    http://www.jsn.fi/Pdf/il_kolumnistin_kommentti.pdf

    LUDVIG BORGA

    Jo otsikko kertoo, etten kirjoita ihmisestä, vaan ilmiöstä

    Entinen kansanedustaja ja nyrkkeilymestari Tony Halme löydettiin sunnuntaina kuolleena kotoaan. Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta. Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen.

    Kerron faktat, jotka median kautta on meille tutuiksi tulleet ja näytän sen kuvan, jonka media on meille Halmeesta piirtänyt

    Kappaleen lopuksi ilmoitan siirtyväni käsittelemään julkisuuden suhdetta Halmeeseen

    Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty.

    Oma tulkinta edellispäivien uutisoinnista

    ”Räväkkä”. Tähän asti sitä on luultu, että räväkkä on keski-ikäinen nainen, jolla on tukassaan useaa eri väriä. Mutta ei. Räväkkä tarkoittaakin exit-only -tatuoinnilla varustetun sikaniskan sekoilua kännissä pyssyn kanssa. Ja mitä ovat steroidit, viina ja huumeet? ”Rankkaa taistelua terveyden kanssa”.

    Sikaniska ei ole haukkumasana, vaan City-lehden joku vuosi sitten Halmeesta tekemän haastattelun otsikko (löytyy googlaamalla)

    Halmeella oli exit only –tatuointi, jota hän esitteli kuvissa mielellään

    Sekoilu kännissä pyssyn kanssa, steroidit, viina ja huumeet olivat kaikki yleistä tietoa, joka meille viestimissä on kerrottu, ja joka nyt kuoleman jälkeen muuttuu yhtäkkiä joksikin toiseksi, ”rankaksi taisteluksi terveyden kanssa” – arvostelen tätä

    Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa mies sai väistyä tarinan tieltä.

    Oma tulkinta muistokirjoitusten sävystä. Väitän, että muistokirjoituksissa ei kunnioitettu miestä, vaan tehtiin mielummin tarinaa – moitin tässä siis viestimiä, en miestä

    Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla.

    Ristiriitaisesta Halmeesta tuli kuoltuaan yhdessä yössä koko kansan sankari

    Luusereiksi leimatut: viittaan siihen keskusteluun, jota julkisesti käytiin silloin kun Halme valittiin eduskuntaan; hänen arveltiin päässeen sinne itähelsinkiläisten luuserien äänillä, en kerro omaa mielipidettäni, vaan mediasta välittyneen kuvan

    Väitän, ettei Halmeen äänestäjiksi kuviteltujen ääntä kuulla edelleenkään

    Sillä näidenhän merkkinä Halme huojuskeli siellä Arkadianmäellä niin, että Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat hetken tunsivat että hei, toihan on ihan kuin mä itse olisin siellä! Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut.

    Näin media kuvaili Halmetta kun hän oli kansanedustaja, osoitellen ja epäkunnioittavasti; eristyneenä, ikään kuin väärään paikkaan eksyneenä, ja näin tahdottiin osoittaa, ettei hän kuulu Arkadianmäelle eikä siellä osaa toimia – väitän tässä siis, että toimittajien asenne Halmeeseen oli vähättelevä, en vähättele Halmetta itseään

    Väitän edelleen (”Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat”) että asenne Halmeen (kuviteltuja) äänestäjiä kohtaan oli niinikään vähättelevä ja se näkyi tavoissa, joilla kansanedustaja Halmetta kuvattiin ja kuvailtiin

    Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.

    Toistelen pointtiani: Halme toimi mainiona tekosyynä poliitikoille olla välittämättä protestiäänistä

    Niskamakkara-kuvista tuli Halmeen kohdalla tavaramerkki, sekä hänen omasta halustaan että myöhemmin ehkä silkan tavan tähden, eräänlainen Halme-konventio

    Toistan samaa pointtia: Halmeesta tuli etninen maskotti (järkäle Itä-Helsingistä), hän ei saanut puheoikeutta kansalaisena, heidän edustajanaan tai vakavasti otettavana miehenä

    Tämän surkuhupaisan kansanedustajuuden tosikuvan tahtoo lujimmin unohtaa Timo Soini, jonka Halmeen kuolemaan liittyvien kommenttien epäinhimillisyys on ollut vertaansa vailla. Sekakäytöllä hankittua pysyvää aivovammaa Soini kutsuu ”nukahtamiseksi”. ”Olisin toivonut toisenlaista tarinaa tähän lopuksi” hän lausui ja totta tosiaan tuli sanoneeksi enemmän kuin tarkoitti.

    Se, että Soini kutsui Halmeen elämää tarinaksi, paljasti sen tavan, jolla perussuomalaiset Halmetta käyttivät hyväkseen; hän nimenomaan oli hyvä tarina, ja se on minun mielestäni epäinhimillistä, samoin sievistelevä puhe ”nukahtamisesta”

    Halmeen kohdalla tarina ja kuva ovat siis tärkeämpiä kuin totuus

    Ei Halme meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli raitistumisen veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten raittiiseen yhteyteen.

    Viimeistään tässä kohtaa lukijan on pakko tajuta, kenen ja minkä puolella olen. Puolustan yksiselitteisesti Halmetta ja jos jotakin arvostelen, tekopyhää poliittista järjestelmää ja sitä laiskasti kuvaavaa mediaa

    Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.

    Palaan mediaan ja väitän asiaa arvostellen, että Halme oli käyttökelpoinen medialle loppun asti ja on vielä kuolemansa jälkeen hyväksikäytettävissä

    Mulli ja elukka eivät ole minun kuvailujani Halmeesta, vaan väitteitäni siitä, miten media Halmetta kuvaili – sitä paitsi nimityksiä, jotka Halme itse varmasti olisi hanakasti itsestään hyväksynyt

    Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroidilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

    Kuvailen sitä mielentilaa, johon media meidät tarinallistamisellaan saattaa; tahdomme pikemminkin muotopuhtaan tarinan kuin inhimillistä, epädramaattista realismia

    Viitteet Elvikseen ja Marilyniin tarkoittavat sitä, että Halmetta jäätiin suremaan kuin populaarifiguuria, ei niin kuin ihmistä, jota joku rakasti

    Halme oli rakentanut itsensä mieheksi, kuvaksi, ja tämä olento kelpasi medialle hyvin – ja tätä asiaintilaa tässä arvostelen

    Huomautan epäinhimillisyydestämme, joka jatkuu yhä: Seuraamme Matti Nykästä kuin sarjakuvahahmoa, emmekä edes osaa kauhistua omaa itseämme

    … mutta, pliis, nainen vaietkoon seurakunnassa.

  • Luomu haisee hyvältä

    Kansallisleipuri Runebergin muistopäivä meni ohi lähes ilman ihmisuhreja. Mitä muuta Suomi ja maailma ovat nyt kokeneet? Tässä kuluneen ja alkavan viikon uutisaiheita:

    Tavoitteena on saada kaikki syömään luomua

  • Showpainijat, feministejä kaikki

    Tämän blogin jokainen teksti on vaihtanut sukunimensä.

    Lopuksi tiedote veronmaksajille, kuluttajille ja äänestäjille:

  • Matti Vanhasen hardcore-seksivideot

    Tuskin oli Haiti saatu tuhottua, Kaarina Hazard haukuttua ja Miss Suomi valittua, kun jo uutistarjottimet pullistelivat uusia aineksia.

  • Linkitti Helsingin Sanomain nettikeskusteluun, sai neljä vuotta!

    Suomalaisia on hellitty lukuisilla pikku-uutisilla taas.

  • Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit

    Se alkoi, kun entinen kansanedustaja jätti tämän matoisen maailman. Arvellut kuolinsyyt – sairaskohtaus, itsemurha, vahinko – olivat sivuseikkoja. Tärkeintä oli, että miehisen miehen kuolemantapauksen käsittely ei kuulu naisille. Ja Kaarina Hazard nyt ainakin on aivan liian ruma ja lihava ollakseen mitään muuta kuin kateellinen Tony Halmeelle tämän saavutuksista.

    Kun muutamat poikkipuoliset sanat Tony Halmeen elämäntyöstä murtautuivat kaikkialla hehkuvan ylistyksen seasta pinnalle, nettiraati ehätti muistuttamaan edesmenneen olleen aktiivinen sotaveteraanien asiassa sekä vierailleen Mäntyharjulla lastenkodissa. Halme oli suorastaan poikkeusyksilö suomalaisessa demokratiassa, jossa lasten ja sotaveteraanien päälle sylkeminen on kaikkien poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden suurinta hupia.

    Iltalehden kolumnissaan Kaarina Hazard kuvaa millimetri millimetriltä, millaisen kuvan suomalainen media ja kansalaisfoorumi on kulloinkin antanut Tony Halmeesta: reipas kännitoilailija, ”raitis reppana” ja lopulta, kuoltuaan tarpeeksi miehekkäästi, kosmisten vastoinkäymisten kanssa taistellut klassinen, suorastaan herkuleaaninen sankari.

    Mutta Spotify-musiikkipalvelusta tutulle sinivalkoiselle mainosäänelle tuli kolumnista kiukku. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten kolumnissa esitetystä ristiriidasta siinä, miten Tony Halme nähtiin ennen kuolemaansa ja kuoleman jälkeen. Hivenen yksioikoisesti mies mainosäänen takana oletti, että vääryys johtui etenkin Kaarina Hazardista.

    Niinpä hän avautui Iltalehden keskustelussa sekä Facebookissa useiden kymmenien muiden samanlaisten kanssa saattaen häpeään suomalaislasten saavutukset luetun ymmärtämistä vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

    Sinänsä kyllä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu on hyvin tärkeä. Se esittää aivan alastomana vastauksen kysymykseen, miksi joidenkin kanssa ei voi väitellä. Vaaleanpunaiset humanistit helposti kuvittelevat, että väittely perustuu loogisiin ja vähäisessä määrässä myös tunteisiin vetoaviin argumentteihin, joita asetellaan vastakkain, kunnes saavutetaan jonkinlainen synteesi tai ainakin yhteisymmärrys erimielisyyksistä. Tälle ajatukselle Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää -ryhmä näyttää ison, haisevan keskisormensa.

    Seuraavat otteet sisältävät huonoa kieltä ja rumia sanoja, mutta ovat julkisesti kaikkien nähtävillä Facebookissa. (Pahoittelut)

    Aamos V. (sensuroidaan nyt nimiä hiukan, etteivät asianomaiset joudu häpeämään) aprikoi, olisiko kolumnissa jo aineksia rikosjuttuun:

    Rikoslain 24. luku 9 § : ”– Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

    Tähän Mikko K. vastaa:

    Kaarina Hazard on nyrkillä tapettava huora.

    Lisäksi vähän alempana on Tony A:n kontribuutio, jossa hänkin harmittelee sitä, että eräät niin ikävästi syyllistyvät pahoihin puheisiin. Kohteliaita käytöstapoja vainajan kaima toivottaa lisää tähän maailmaan tällä:

    Vitun TALIPALLO Hazard, kyllä joku vielä vie hänet Kaatopaikalle ja Ampuu niskalaukauksen! Pitää nyt Vähä-älyisen Läskikasan alkaa Herjaamaan Vainajia ja koittaa näin päästä ”Julkkikseksi”! Mitä kyseinen ”Talipallo” on tehnyt ”mainetekoja”?, kuten Tony Christian Halme, Hänet tulemme aina muistamaan. Sanoi kuten asiat o…livat. Miksei tämä vitun Talipallo Hazardi, Halmeen eläessä uskaltanut kirjoitella Paskajuttujaan lehtiin???

    Myös Iltalehden keskustelussa on avattu muutamia ketjuja.

    Mukaan maskuliinisen uhon joutsenlauluun riensi pian myös Aamulehti, joka todisti painokkaasti, ettei medialukutaitoa ole aina ammattitoimittajilla itselläänkään: Kolumnisti haukkuu Tony Halmeen: ”Niskamakkara… mulli… elukka”

    LISÄYS: Huhut kansallisen debatin kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja täyttä totta. Kaikista meidän Herramme muurahaisista toimittaja Petri Sarvamaa (Kokoomus) ei onnistunut olemaan käyttämättä kaikkien virheargumenttien isoäitiä, natsikorttia.

    Sen sijaan haluan julkisesti ilmoittaa näkemykseni siitä, että Kaarina Hazardin kirjoitus on fasismia.

    […]

    Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi.

    Petri, tälle avautumiselle on olemassa hauska internetinkielinen sana, ja se on FAIL.

    Muualla verkossa:

    Muuten vain:

  • Räätäli Halme

    Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

    Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

    Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

    Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

    Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”