Avainsana: vasemmisto

  • Vasemmisto @ Kuopio

    Suomen ainoa vasemmistopuolue kokoontuu sääntömääräiseen puoluekokoukseensa 15.–17.11.2019 Kuopion Musiikkikeskukseen. Kokouksen etenemistä seurataan tässä.

    Kello 15.15

    Marraskuinen Kuopio on kuin pöydälle eilen illalla unohtunut kahvi, jonka pinnalle on kokkaroitunut maitoa. Aurinko laskee ennen kuin se on edes noussut. Kaikkialla on loskaa, paitsi siellä, missä on jäätä.

    ”Kokkous alakaa”, kuuluttaa miesääni.

    Lehdistötiloissa näppäimistöt napsahtelevat. Lämpiön puolella astiat kilisevät.

    ”Oliko tänne tarkoitus striimi laittaa?” kysyy toimitsija.

    Toimittajat myöntelevät.

    Puoluekokousta on kulunut kymmenen minuuttia. Vallankumousta ei ole vielä julistettu.

    Kello 15.25

    Striimiä ei ole. Toimittajat suhtautuvat tilanteeseen aikuisen kypsästi. Li Anderssonin puheen etukäteisversiota luetaan. Arvuutellaan, toistuuko puhe sellaisenaan vai sensuroituna.

    Kello 15.40

    Pia Lohikoski julistaa kokouksen avatuksi.

    Kuopion kaupunginjohtaja saa puheenvuoron. Snellman, sivistys ja elinkeinoelämä mainittu. Kuopiolla on takanaan niin suuri tulevaisuus, että siitä riittää ammennettavaa sadoiksi vuosiksi.

    Investoinnit koulutukseen ja päivähoitopaikkoihin todetaan. Vitostietä saa vuonna 2030 ajaa läpi vuoden satasta ja lentokenttä on ihan fuckin’ awesome. Kaikin puolin Kuopio on paratiisi maan päällä.

    Kello 15.48

    Kokouksen laillisuus tarkistetaan. Todetaan.

    Lämpiön puolella puoluesihteeriehdokas Mikko Koikkalainen päivystää läppäreineen.

    Kokouksen äänestyslaitteet mainittu. Saa nähdä, toimivatko tällä kertaa.

    Kello 16.17

    Menettelytapasäännöt ovat perkeleen tärkeät. Tähän menee nyt pari päivää.

    16.25

    Li Andersson toteaa ystävällisesti puolueen voittaneen kahdet valtakunnalliset vaalit kuluneella kaudella.

    Kello 16.37

    Tammikuusta lähtien aktiivimalli löytyy enää poliittisen historian arkistoista, jonne se jää esimerkkinä harvinaisen epäonnistuneesta ja epäoikeudenmukaisesta päätöksestä.

    Kello 16.43

    Sen sijaan, että perussuomalaiset vaatisivat parannuksia tavallisten suomalaisten arkeen, vaativat rikoksesta tuomitut kansanedustajat, että laki jonka rikkomisesta heidät on tuomittu, pitäisi kumota.

    Audi-miesten asemaa ajavat kokoomuslaiset ovat saaneet rinnalleen mersupersut.

    Kello 16.49

    Seisaalteen annettuja, raivoisia suosionosoituksia.

    Kello 18.36

    Kahvitauko hiukan jäisine omenapiirakoineen lusikoidaan. Lämpiö vilisee ystäviä ja tovereita. Helsingin piirin uusi puheenjohtaja Antti Kauppinen yrittää sulautua massaan rennossa arkiasussaan, mutta ei onnistu peittämään säihkyvää tyylikkyyttään.

    ”No niin, immeiset ja turkulaiset, kokkous jatkuu”, kuulutetaan.

    Puolueen jäsenmaksun määräytymisperusteiden ja maksuluokkien vahvistaminen ei herätä laajaa keskustelua.

    Yleiskeskustelupuheenvuorossa toivotaan puoluesihteerin valinnan siirtyvän puoluekokoukselta puoluevaltuustolle. Lisäpuheenvuorot katoavat korvien ulottumattomiin, kun on aika livahtaa ulos autolle.

    Bileet odottavat kaupungin äärimmäisellä laidalla.

  • Haaveisto

    Eräänä päivänä H:n torin kulmalla, H:n kaupungissa eräs henkilö – ei aivan nuori, muttei järin vanhakaan – pujahti sisään nuoren älymystön suosimaan tavernaan, jonka avarat ikkunat olivat kuin akvaariolasit. Tympeä kapakoitsija tunsi vierailijan, olihan tuo uittanut viiksiään yrityksen alkoholijuomissa jo kymmenen vuoden ajan. Jälleen kerran tilasi tulija saman annoksen, jonka hän oli aina ottanut, ja kohta asiaankuuluvaa maksua köyhempänä, mutta juomahaarikkaa rikkaampana marssi nurkkapöytäänsä, jossa joukko toisia samanlaisia, poikia ja tyttöjä sekä muutamia muita, istui jo odottamassa, kaikki samalla asialla.

    He tuijottelivat tuoppejaan ja kuuntelivat, kuinka linja-autot ja raitiovaunut rämistellen ynnä kirskahdellen kiersivät punatiilistä rakennusta, jonka karuissa sisätiloissa aika tuntui pysähtyneen. Niin kuin aina. Vaan lopulta kohensi viimeisin pöytääntulija muodinmukaisia, paksusankaisia silmälasejaan ja viritteli keskustelua:

    – Mitäpä olette, kuomaseni, ajatelleet tasavallan presidentin valinnasta?

    – Minä, mainitsi heistä oikeanpuoleisin, puolueen jäsen, – annan ääneni Pekka Haavistolle.

    – Selvä, entä sinä?

    – Pekka Haavisto on ehdokkaani, muisti toinenkin sanoa kätkien Apple-merkkisen matkaviestimensä taskuunsa. – Hänellä voi olla mahdollisuudet toiselle kierrokselle.

    Puheenjohtajan roolissa myös alustaja itse tunnusti harkinneensa Pekka Haaviston äänestämistä, vaikka tavallisesti kannattaa aivan toisen puolueen kandidaatteja.

    Neljäs, pöytäkunnan vasemmassa kulmassa juomaansa pidellyt roikale, loihe mietteliäänä lausumaan:

    – Mä ajattelin äänestää Arhinmäk…

    MIKSI SINÄ VASTUSTAT PEKKA HAAVISTOA? älähtivät toverinsa yhdestä suusta.

    Muutamissa asioissa Vihreät ovat hyvin samanlainen puolue kuin Perussuomalaiset. Molemmat ovat kasvattaneet juurensa syvälle Urho Kekkosen yksinvallan ja Neuvostoliiton vastaiseen liikehdintään eikä tavoitteita näiltä osin ole ollut tarvetta päivittää sen koommin. Kannatus on ollut joskus reippaassa kasvussa ja asiain tilaan on totuttu jopa siinä mitassa, että kyseisen linjan on ajateltu olevan Kaitselmuksen erityisessä suosiossa.

    Pyhän vapausmission kääntöpuolella on se looginen välttämättömyys, että puolueen soturit kokevat kilpailevat poliittiset toimijat ennen kaikkea vanginvartijoikseen, Pyhän Jumalan kiroamiksi bolševikeiksi. Asenne lienee yleisempi perussuomalaisessa kuin vihreässä maailmankuvassa, mutta outoja reaktioita siitä koituu molemmissa piireissä.

    Joskus käy niin, että vihreitä arvoja edustava, vaan Vihreisiin kuulumaton presidenttiehdokas saatetaan demonisoida täydellisesti, koska hän jollakin salatulla kaavalla ”riistää” puolueen omalle ehdokkaalle oikeasti kuuluvat äänet. Diplomaatin tukijoukoissa diplomaattisia pidäkkeitä ei tunneta. Sovinnollisuus hiiteen: vihreässä retoriikassa Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki kuvataan perussuomalaiseksi tappelupukariksi, joka käyttää halpamaista populismia aseenaan pyhimyksellistä Haavistoa vastaan. Netin yhteisöpalvelut täyttyvät mielipuolisilla kuvauksilla Vasemmistoliiton masinoimista neuvostoterroristeista, jotka eivät muuta teekään kuin istuvat YYA-sopimus peräsuolessaan kylvämässä ympärilleen Pekka Haavisto -vastaisia uutislinkkejä.

    Viesti on kirkas ja kuuluva: ”Älkää äänestäkö omaa ehdokastanne, niin meidän Pekka pääsee toiselle kierrokselle.”

    Strategian toimivuudesta ei ole takeita. Arhinmäki- tai vasemmistovastainen ärhentely saattaa vahvistaa kiihkeimpien Haavisto-jihadistien vaali-intoa, mutta useimpia samettitakki- ja kukkahuivihumanisteja kahden puolueen rajalla moinen sapelinkalistelu ärsyttää. Syntyy myös punasiirtymää, kun rauhantahtoisen diplomaatin tukijat vaihtavat Arhinmäen kannattajiksi tai jättäytyvät tykkänään kotiin aggressiiviseen vastakampajointiin tympääntyneinä.

    Vasemmistolle meuhkaaminen on kaiken lisäksi täysin turhaa ajanhaaskuuta Haaviston vaalityön kannalta. Suomalainen ja eurooppalainen politiikka on siirtynyt vahvasti oikealle konservatiivijytkyjen myötä. Perinteisiä sosiaalidemokraatteja ja vasemmistolaisia on lopultakin aika vähän, sieltä ei enää äänestäjiä irtoa. Kasvunvara on oikealla. Sauli Niinistön huippusuosion sulaminen vapauttaa prosentteja poliittisessa keskustassa.  Kaupunkilaiselle porvariehdokkaalle on siis enemmän tilaa ja tilausta kuin ympäristötietoiselle viherhipille.

    Pekka Haavistolla on kaikki mahdollisuudet menestyä oikeistossa. Hän vaikuttaa maltilliselta ja hyväntahtoiselta isänmaanystävältä. Haavisto on huolellisesti hionut käytöksestään särmiä, jopa fyysisesti: Koijärvi-veteraanin viikset ja nahkahousut ovat saaneet väistyä harmaapäisen saippuaoopperapatriarkan tieltä. Hän uhkuu joka suuntaan kristillistä sovinnollisuutta. Perusvihreään tapaan Pekka Haavisto on äärikiihkoton.

    Jumalan siunausta toivottava konservatiivivihreä ei ehkä olekaan ylivoimainen äänestettävä töölöläismummoille ja espoolaisinsinööreille.

    Vaalikampanjasivulla korostetaan Haaviston olevan ennen kaikkea isänmaallinen mies. Haastatteluissaan hän on alleviivannut olevansa kuplavolkkareita keräilevä formulaharrastaja. Vain Arttu Wiskari puuttuu.

    Vai puuttuuko sittenkään? Haaviston tukiryhmässä messiaanisen ehdokkaan perussuomalaista normaaliutta ylistää väkevästi Suomen tavallisin ihminen ja Wiskarin esikuva, Anssi Kela, väärentämättömällä gospelmuusikon innolla:

    Kun Pekka Haavisto matkusti Viitasaarelle tapaamaan Teuvo Hakkaraista, saimme esimerkin siitä millainen presidentti meillä voisi olla. Presidentti, joka uskoo ihmisiin ja on valmis avoimeen keskusteluun myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Presidentti, joka pystyy katsomaan tietämättömyyden lävitse ja olemaan takertumatta ajattelemattomasti heitettyihin loukkauksiin. Presidentti, joka ei näe ensimmäisenä sitä mikä meidät erottaa, vaan sen, mikä meitä yhdistää.

    Kaunopuheisen blogiryöpsähdyksen alta paljastuu pari mielenkiintoista ajatusta, jotka kertovat enemmän faneista kuin idolista. Se, että Pekka Haavisto ylipäätään puhuu Teuvo Hakkaraiselle, nähdään kautta aikojen suurisydämisimpänä humaaniutena. Piipahdus Keski-Suomessa koetaan suunnattomana sankaritekona, kunpa vain viitasaarelaiset ymmärsivät olla kiitollisia.

    Vaikka jokaisessa puolueessa syntyy väkisinkin henkilönpalvontaa oman presidenttiehdokkaan ympärille, Pekka Haaviston saamassa suitsutuksessa alkaa olla jo Steve Jobs -tason jumalointia.

    Ehdokkaaseen liitettyjen yliluonnollisten odotusten lisäksi Haaviston kampanjatiimillä ei ole kuin yksi todella vaikea ongelma: Vihreiden vasemmistoleima.

    Puolueen kannattajien enemmistö mieltää itsensä pitkälti punavihreiksi, mutta puoluejohdossa tiedetään, että Suomi on porvarillinen maa, jossa hipit eivät juhli. Kuinka ratkaistaan laajan hyväksynnän ongelma ilman, että omat hylkäävät? Parhaimpana konstinaan puolue on yrittänyt tuomita vasemmisto–oikeisto-jaon. Suomeksi se tarkoittaa, että puolueen kellokkaat hyväksyvät vallitsevan talouspolitiikan uusliberalistiset trendit sellaisenaan. Tässäkin suhteessa ratkaisu muistuttaa Perussuomalaisten vastaavaa.

    Valitettavasti viesti ei ole tavoittanut muita kuin Vasemmistoliiton jäseniä. Kansalaiset pitävät edelleen vihreitä poliitikkoja rettelöivinä kommunisteina – paitsi vasemmistolaiset, joille puolue on aivan yksiselitteisesti oikeistolainen.

    Kuka tietää, ehkä presidentinvaalit auttavat Vihreitä – De Gröna viimeinkin löytämään paikkansa poliittisella kartalla?

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 2

    Puoluekokous jatkuu taas Jyväskylän hämmästyttävässä iltapäivässä. Mutta mitä salissa puhutaan. Ehkä voisi taas avata korvansa ja kuunnella.

    Tai sitten ei. Blogin pitäminen edellyttää yleensä kahta asiaa: toimivaa tietokonetta ja toimivaa nettiyhteyttä. Niin sanottu ”pöytälaatikkoon” bloggaaminen on toki mahdollista, muttei järjellistä puuhaa.

    Tiivistäen: salissa pidettiin iso nippu kiihkeän jännittäviä puheenvuoroja, joissa pohjalainen turkistarhaaja toivoi, ettei turkistarhaamista kiellettäisi. Ja olipahan myös kantoja – kaskessa? – joiden mukaan Vasemmistoliitto ei saisi äityä vallan vihreäksi. Onneksi Ruurik Holm ja muu intelligentsija huomautti, että byhyy.

  • Puoluekokous 2010 LIVE

    Perjantai 18.6.

    Pienen teknisen mutkikkuuden takia liveblogiin ei saa toimivaa otsikkoa. Joten tästä saa suoran linkin. Ja samaa tauhkaa on myös täällä.

    Lauantai 19.6.

    Tästä tulee kiihkeä jännitysnäytelmä. Toimiiko blogistin 10-vuotias HP OmniBook XE3 henkilövalintoihin asti päästessä? Seuranta täällä.

  • Vasemmisto @ Jyväskylä, osa 1

    18.6.2010 11.29 Tervetuloa seuraamaan Vasemmistoliiton puoluekokouksen liveseurantaa. Juuri nyt meneillään kiihkeän jännittävä valtakirjojen tarkistus.
    11.34 Ja nyt kokouksen toimitsijat. Luvassa ei vieläkään ole hurjia orgioita.
    11.42 Salissa huutoja. Yksittäisen piirijärjestyksen muutosesitys nostaa tunteita.
    11.44 Tunnekuohut vaimenivat. Esityslistan tutkimista.
    11.45 Menettelytapasäännöt. Nice.
    11.46 Yleisössä oletettiin, että puoluekokous on sama kuin euroviisut. Esko Grekelä kumosi tämän harhaluulon.
    11.49 Paikka on muuten Rantasipi Laajavuori. Peuhunurkka Sipimaailma odottaa jo kokousvieraita.
    11.56 Oho, Paavo Arhinmäen puhe oli lipsahtaa ohi korvien, kun Kaisu Suopangin lähettämä Facebook-linkki piti tarkistaa.
    11.58 Freudian slip, Paavo? ”Kenenkään ei tarvitse sailastaa ilman hoitoa…”
    12.00 Sosiaaliturvaa tekisikin nyt mieli nakertaa.
    12.00 APLODIT!
    12.02 Mari Kiviniemi mainittu.
    12.04 Markkinat ovat hemmoteltu lapsi pörssisalin lattialla selällään huutamassa. Taas aplodit!
    12.06 Arhinmäki suomii kokoomusjohtoa, vetoaa Barack Obamaan ja mainitsee myös kansanpankin. Ja ”oikeudenmukaisempi globaali talousjärjestelmä”. Entä maailmanvallankumous? Häh?
    12.10 Progressiivinen pääomaverotus! Laajaa hyväksyntää.
    12.13 Onpa tämä poliittinen tilannekatsaus pitkä. Olisi pitänyt ottaa jotain juotavaa.
    12.14 Nyt avainsanoja. Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Belgiassa ja Bulgariassa valtio on tukenut työajan lyhentämistä, ei turhaa työntekemistä. Siinäpä olisi jotain ideantynkää Suomeenkin.
    12.17 Takuupalkkaa vuokratyöntekijöille vaaditaan. Yleisö kuuntelee naamat näkkärillä. Tämä on vakavaa asiaa, jolle ei parane hörähdellä.
    12.18 Vasemmistossa ei tykätä rikkureista. Facebook-ahtaajat saavat osakseen vähintään hiljaista paheksuntaa.
    12.20 KYMPIN TAKUUPALKKA saa taas aikaan spontaanit aplodit.
    12.23 Vasemmisto on antirasistinen puolue! RAIKUVIA APLODEJA!
    12.24 Paavon teesit pähkinänkuoressa: maahanmuuttajia on liian vähän, jotta he edes teoriassa voisivat aiheuttaa ongelmia.
    12.31 PERKELEEN NETTI. Juuri, kun Paavo vaati askeleita kohti perustuloa, tuomitsi jyrkästi ydinvoiman ja sivalsi jopa vihreitä, verkko kaatui.
    12.46 Okei, Paavo piti liikuttavan ja pitkän puheenvuoron, joka herätti ”jatkuvia, yltyviä suosionosoituksia”, joita ei ole jostain syystä kirjoitettu tähän median edustajille jaettuun puhepaperiin.
    12.52 Kalliorinne & Pekonen luovat katseita tavoiteohjelmaan. Kovasti on partisiippeja. Miksi koulussa on käytävä?
    12.53 Kalliorinne & Pekonen kuulostaa joko sketsisarjalta tai lastenkirjalta. On tää kyllä lystikäs puolue.
    12.58 Sirpa Puhakka vielä siirtää lounaalle lähtöä omalla puheenvuorollaan. Alkuasukkaat käyvät levottomiksi.
    13.01 ONNEA VATAK. Teidät on noteerattu.
    13.02 Mitämitä? ”Kaikki eivät ole vielä sosiaalisessa mediassa”. KYLLÄ OVAT. Facebookin ulkopuolella ei ole elämää.
    13.05 No, tätä riittää. Jos vaikka kahvilla kävis.

    13.20 Ai, täällä on vielä joku infopläjäys? Hyvin hiljaisella äänellä puhuva toimittaja kysyi, miksi Paavo Arhinmäki ”niin kovasti roimi” Vihreitä. Arhinmäki vähättelee. Eihän se niin isosti ollut puheessa. Mutta toki vihreätsitoutumattomat toimittajat tarraavat tähän ensimmäisenä.
    13.28 Miten Paavo Arhinmäki on onnistunut vuoden aikana puheenjohtajana? Eipä ongelmaa. Tarttis saada jengiä liikkeelle vaan.
    13.30 Lounas. VIIMEINKIN.

    Sovitaanko, että eka satsi oli tässä? Lisää luettavaa, jahka taas jaksetaan.

    Lisää osassa 2, täällä.

  • Työväenliike kutistui valkopesussa

    Jutta Urpilainen. Kuva: SDP

    Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on kutistunut käsittämättömän pieneksi. Tällä hetkellä sillä on vain yksi kansanedustaja, mikä on entiselle valtionhoitajapuolueelle mahdoton tilanne.

    Toki eduskunnassa istuu koko joukko ydinvoimaa kannattavia ulkomaalaisvastaisia miehiä ja naisia, joista useiden nimet löytyvät SDP:n jäsenrekisteristä. Minkään sortin sosialisteja nämä Kokoomuksen ay-siiven kellokkaat eivät ole olleet vuosikausiin.

    Mediakin on pannut merkille aatteellisten demareiden kadon, joka ei jätä toimittajaressukoille muuta kuin vaatteelliset demarit. ()

    Iltalehden lystikkäästi nimetty ”Stailaaja” teki telkkaria katsellessaan vallankumouksellisen havainnon, että eksoottisissa kaukomaissa kaikenlaisten sutturoiden kanssa koko ajan matkusteleva Kimmo Kiljunen käyttää hassunkurisia vaatteita. Siinäpä mainio jutunaihe!

    * * *

    Totta puhuen yhden poliittisen liikkeen syöksykierre ei oikeasti ole minkään puolueen etu. SDP:n romahdus vaikuttaa yleiseen politiikan arvonantoon. Siksi sekä vasemmiston että oikeiston kannalta mitä toivottavinta, että Hakaniemessä oltaisiin jo kokoamassa suurta lähetystöä, joka marssisi Suomen tämän hetken vähiten äärioikeistolaisen presidenttikandidaatin pakeille ja pyytäisi hänet myös demareiden ehdokkaaksi.

    Ehkä Pitkänsillan ylittänyt lähetystö voisi muutenkin olla se viimeinen puuttuva tekijä, jota tarvitaan, jotta Sauli Niinistö suostuisi lähtemään ehdolle. Suomen kansalle hänen valintansa olisi kuin Pyhän Kolminaisuuden voitto, yhden miehen värisuora: railakkaan vihreä kokoomusjohtaja, joka tunnetusti olisi myös työväen presidentti.

    Niinistö tosin joutuisi käymään ankarat väittelyt SDP:n jääräpäisen ydinvoimaklikin kanssa; he kun eivät hevillä hyväksy kokoomusjohtajan ekoanarkistisia aloitteita.

    * * *

    Muitakin jännittäviä asioita on puolen viikon otsikoissa ollut:

  • Vasemmistorasistit ry.

    Suomalaista työntekijää ja työtöntä työnhakijaa on kohdannut uusi luokkasota. Työ ja pääoma eivät ole enää ristiriidassa. Nyt työväenluokkaa uhkaa kaiken menettäneiden, henkilökohtaista vainoa, kidutusta ja vaaroja kokeneiden vääränväristen ihmisten hiljainen rajanylitys.

    Siksi useiden Vasemmistoliiton jäsenten keskuudessa on virinnyt tarve liittyä yhteen, järjestäytyä omaksi puolueosastokseen.

    Uuden Vasemmistorasistit ry:n tavoitteena on:

    • hyväksyä hyvinvointivaltion alasajo taloudellisena välttämättömyytenä
    • estää suomen kieltä osaamattomia ihmisiä saamasta ainuttakaan osaa rikkaiden pöydiltä putoavista murusista
    • ehdottaa työttömille 18–55-vuotiaille suomalaisille pakkotyötä sosiaalietuuksia vastaan
    • kieltää tieteiden, taiteiden ja politiikan harjoittaminen verovaroilla
    • lopettaa ruotsin kielen opettaminen ja käyttää vapautuneet oppitunnit hiihtoharjoituksiin
    • vaatia ”maan tavan” kirjoittamista pysyviksi lakiteksteiksi, jotka ylittävät perustuslain, ja
    • esittää lakiin kidutus- ja kuolemanrangaistuksen hyväksyminen ”maan tapaa” koskevien rikkomusten rangaistusmuodoiksi

    Lisäksi perustavassa kokouksessa on tarkoitus valmistella kannanotto kolmen uuden ydinvoimalan, Vuotoksen altaan rakentamisen, turkistarhauksen tukemisen ja maksullisen korkeakouluopetuksen puolesta sekä siviilipalvelusajan lyhentämistä vastaan.

    Vasemmistorasistit ry:n perustajat ovat innoissaan hankkeesta. ”Maan tavan” suunnittelutyö etenee vauhdikkaasti ja tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia vasemmistolaisista on ilmaissut valmiutensa liittyä uuteen osastoon. Huikeimmillaan osuus voisi nousta peräti 44 prosenttiin.

    – Rasismilla on Suomessa paljon mahdollisuuksia, koska meillä on valtavan yksivärinen, yksikielinen ja tasalaatuinen väestö, jossa sellaisetkin asiat kuin outo aksentti, silmälasipäisyys tai vanhempien ammatit ovat jo riittäviä tekosyitä väkivaltaisille purkauksille, Vasemmistorasistit ry:n perustajat kehaisevat.

    Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon seuraajista hankkeen puuhamiehet ja -naiset sanoutuvat irti:

    – Se on ihan eri asia! Hehän ovat oikeistolaisia, kun taas me olemme vasemmistolaisia.


    Vasemmistoliiton uuden puolueosaston perustava kokous pidetään 1.4.2010 Seurojentalolla Mäntsälässä. Bussikuljetukset Helsingin Hakaniemestä ja Itäkeskuksesta, Turusta, Vaasasta ja Lappeenrannasta sekä Mäntsälän rautatieasemalta on järjestetty tilausajoina.

    Kokous alkaa kello 11.00 lipunnostolla ja Lippulaululla. Kiväärien jako on kahvin jälkeen kello 14.30.