Kaasuputki

Avainsana: maahanmuuttajat

  • Aviapoliksen vibroakustiset turvapaikanhakijat

    Yleisradio ja Keskisuomalainen-konsernille kuuluva Etelä-Suomen Media ovat pitkästä aikaa koetelleet kykyjään kokemusjournalismin haastavalla saralla ja laatineet uutiset, joissa faktoja on täydennetty tai ne on kokonaan korvattu juurevien rivikansalaisten aidoilla tunteilla.

    Tieteellinen totuus näet on sama kuin tiedeyhteisössä vallitseva konsensus – ja sehän tuo mieleen Korpilammen hengen, suomettumisen ja Neuvostoliiton. Pois mokoma tunkkainen kollektivismi, tilalle raikas mielipiteiden sateenkaari, jossa jokainen päähänpälkähdys edustaa yhtä totuusmolekyyliä kaikkialla kimaltavien totuuksien valtameressä.

    Ajankohtaisen kakkosen Jari Hakkarainen laati tiistai-iltana 13. lokakuuta huolestuneen uutisen Forsmanin perheen karmeasta kohtalosta. Aivan tavallinen heteroseksuaalisen avioliiton jämäkälle peruskivelle pystytetty miehen, naisen ja kahdeksan lapsen merikarvialaisperhe kärsi arvoituksellisista oireista, kuten ”korvien lukkiutuminen, unettomuus, voimattomuus, päänsärky, pahoinvointi, epämääräiset kivut ja verenpaineen ja pulssin kohoaminen”.

    Yleisradion artikkelin mukaan lääkärit olivat tyystin neuvottomia perheen pahoinvoinnin edessä, vaikka ambulanssia oli pihaan soitettu tavan takaa. Mystiset stressioireet hävisivät kuin tuhka tuuleen vasta, kun 1,5 kilometrin päässä Siikaisten puolella kuntarajaa sähköä jyllännyt Jäneskeitaan tuulivoimala ei enää näkynyt peruutuspeilissä.

    Niin, tuulivoimala.

    Murhemielin Ajankohtaisen kakkosen raportti Satakunnasta aloittaa niin kuin pitää. Tunne edellä:

    Tuulivoimaloiden yleistyessä myös huoli niiden vaikutuksesta terveyteen on lisääntynyt. Lääkärit eivät osaa selittää tuulivoimaloiden lähistöllä asuvien outoja oireita. Pahimmillaan ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa, kun tuuliturbiinit ovat aloittaneet tuotantonsa.

    Toisin sanoen tuulivoimalat aiheuttavat silkalla olemassaolollaan ”huolta”, jonka edessä ihmismieli on voimaton. Siinä ne valtavat valkoiset lavat pyörivät näkymättömien voimien liikuttamina. Tuottavat sähköä, vaikka päreet on keksitty. Ihmekös tuo, että syntyy ”outoja oireita”. Lopulta tuulivoimalat karkottavat kauhusta kirkuvaa väestöä sankoin joukoin hakemaan turvaa lähimmän hiilikasan katveesta.

    Forsmanin perheen pahoinvointia ei käy kiistäminen. Niin on jos siltä tuntuu. Lääkärien avuttomuus oli pakottanut perheenpään suorittamaan diagnoosin omin konstein. Ahkeran tiedonhaun perusteella Forsman tuli ainoaan mahdolliseen johtopäätökseen:

    Sillä perusteella mitä on asioita tutkittu ja selvitetty ja se mitä empiirisiä havaintoja voi kymmenhenkisen perheen kautta tehdä ja se mitä on kaveriperheitä, jotka kärsivät näistä samoista ongelmista, en näe mitään muita vaihtoehtoja kuin tuulivoimaloiden tuottama infraääni, matalataajuinen paineaalto.

    Harmillista kyllä länsimainen lääketiede tai ainakin sitä paikallisesti edustava Pohjois-Satakunnan terveysvalvonta kieltäytyy tutkimasta asiaa tältä kantilta. Jostain käsittämättömästä syystä voimaloiden äänenpainetta mitataan vain ihmiskorvan kuuloalueella. Sen verran toimittajalla sentään on häpyä, ettei suoraan syytä viranomaisia salailusta, vaikka rivien välistä voidaan lukea hapanta tuhahtelua ”Suomen viralliselle kannalle”.

    Asiaa koskevaa tutkimusmateriaalia on onneksi olemassa Suomen valtionrajojen ulkopuolella. Luojan kiitos Portugalista! Yleisradion tutkiva journalisti tavoitti Lusófona-yliopiston biolääketieteen professori Mariana Alves-Pereiran, joka oli törmännyt tismalleen merikarvialaisperheen kaltaiseen tapaukseen. Alves-Pereiran työryhmä perehtyi joitakin vuosia takaperin portugalilaisen hevostilallisen ja hänen eläinystäviensä oireisiin (muun muassa hevosten jalat olivat vääntyneet). He päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan kyseessä on samanlainen ”vibroakustinen oireyhtymä” kuin aiemmin tutkituilla lentäjillä, trukinkuljettajilla ja teknikoilla. Tapaus oli Alves-Pereiran mukaan ensimmäinen tuulivoimalan aiheuttamaksi havaittu.

    Tässä välissä on paikallaan kiittää Kaitselmusta siitä, etteivät merikarvialaisperheen lasten jalat sentään kokeneet samaa kohtaloa kuin surulliset portugalilaiset rotuhevoset.

    Mikäli Ajankohtaisen kakkosen toimittaja olisi notkunut hetkenkään kauemmin Googlen ääressä, hän olisi huomannut, että hakusanat ”vibroacoustic disease” johtavat yhä uudelleen suoraan tai mutkan kautta samoihin tutkijoihin – Mariana Alves-Pereiraan ja Nuno Castelo Brancoon. Portugalilaisten uljas tutkijaryhmä on lähes yksin koko maailmassa taistelemassa alle viidensadan hertsin taajuudella tapahtuvaa äänialtistusta vastaan.

    Ilmiön havaitsi myös The Australian and New Zealand Journal of Public Health, joka perehtyi tapaukseen kesällä 2013. How the factoid of wind turbines causing ‘vibroacoustic disease’ came to be ‘irrefutably demonstrated’ -artikkelissaan julkaisu seuloi vibroakustisesta sairaudesta + tuulesta kertovat 24 700 nettisivua, jotka veivät lopulta 35 itseviittauksia vilisevään artikkeliin, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta johtivat samalle sylttytehtaalle.

    Edellä mainittu tapaus tuulivoimaloiden tuhoamasta hevostilasta käydään myös läpi. Tuomio on tyly. Perheenjäsenten ja hevosten oireet olivat melko tavallisia ja siten selitettävissä useilla syillä. Artikkelin kirjoittajat myös toteavat, ettei muita alueen talouksia ole tutkittu, kuten olettaa sopisi.

    Aihe ei vain sattumalta kiinnostanut Australian ja Uuden-Seelannin kansanterveystyön tutkijoita. Heillä oli oma ongelma asialistallaan. Kun näet tieteellisesti hatarasta asiasta tehdään poliittinen kysymys, sillä on oikeasti mittavia vahingollisia seurauksia. Näin on käynyt etenkin Australiassa, jossa maata hallitsevat kokoomuslaiset ovat leikanneet tuulivoiman tutkimus- ja kehitysrahoitusta raskaalla kädellä. Eräs tekosyy typerälle päätökselle oli väitetty infraäänialtistus.

    Yleisradioyhtiö ABC:n ylläpitämä faktantarkistuspalvelu Fact Check otti heinäkuussa 2015 käsittelyynsä väitteen tuulivoimaloiden infraäänten terveysvaikutuksista. Se kävi läpi Australian liberaalidemokraattisen puolueen senaattorin väitteet ja murskasi ne: mitään tutkimusta tuulivoiman infraäänien terveysvaikutuksista ei ole, joten väite jää todistamatta.

    Loppujen lopuksi Ajankohtainen kakkonen siis ratsasti tuulimyllyjä vastaan melko anekdotaalisin todistein: merikarvialaisen suurperheen isän musta tuntuu -analyysiä ei vahvista mikään taho ja ainoa, joka sen voisi tehdä, on patologinen itseviittaaja.

    Ajatella, jos Suomenkin Yleisradiolla olisi faktantarkistuspalvelu.

    Tarina tuulivoimaloiden hurjista terveysvaikutuksista on tutunoloinen. Siinä toistetaan samat hokemat kuin vaikkapa susihysteriassa tai maahanmuuttokritiikissä: Tuulivoimaloita rakennetaan holtittomasti eikä sitä voida estää. Ne tulevat melkein kotipihalle ja romahduttavat kiinteistön arvon. Ne vaarantavat lastemme ja kotieläintemme terveyden. Monikansalliset mediatalot ja kansainvälinen korkeakouluverkosto ovat mukana salaliitossa peittääkseen todellisen tiedon tuulivoimaloiden haittavaikutuksista. Jopa syylliset ovat samoja kuin petoeläinten suojelussa ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Vihervasemmistohan se on, tietenkin, luultavasti yhteistyössä globaalin kapitalismin kanssa.

    Kertomuksen kyseenalaistaminen tosiasioita tivaamalla koetaan loukkaukseksi. Eniten mielensä pahoittaa toimittaja. Ja kuten tiedämme, tunteillakin on tunteet.

    *

    Infraäänillä hevosten jalkoja vääntelevien tuulivoimaloiden tarina sai samana lokakuun kolmantenatoista seurakseen Vantaan Sanomien uutisen Pakkalan asukastilaisuudesta. Aiheena olivat Vantaalle sijoittuneet 1 100 turvapaikanhakijaa.

    Jo alkuperäinen uutinen tarjosi pientä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää. Muuten melko maltilliseen artikkeliin oli saatu paikallisen asukkaan todistus, jonka mukaan kauppakeskus Jumbo olisi muuttunut turvallisesta rahantuhlauspaikasta jonkinlaiseksi Mad Max -dystopiaksi:

    Jumbo on mennyt alaspäin. Se on kohta kuin Itäkeskus. Teini-ikäinen tyttäreni ei uskalla enää mennä sinne, sanoo Seppä ja kertoo lapsensa saaneen kauppakeskuksessa muutaman viikon sisällä peräänsä ehdotuksia, kosketteluita ja viheltelyitä.

    Sanomattakin on selvää, että pakkalalaisen perheenäidin ”Itäkeskus” on mielikuvituksen tuotetta, luultavasti myös Jumbo. Mutta varsinaiseen tykitykseen Etelä-Suomen Median kaupunkilehdet pääsivät vasta seuraavana päivänä.

    14. lokakuuta päivätty Vantaan Sanomat kertoo kristillisdemokraattisen kaupunginvaltuutetun suulla:

    Vantaan vastaanottokeskusten turvapaikanhakijoista koostuvat miesporukat herättävät turvattomuutta Aviapoliksessa. Kaupunginvaltuutettu Maija Hurri (kd.) toi asukkaiden huolen esille hiljan valtuustoinfossa.

    – Olen kuullut useilta kuntalaisilta, että Aviapoliksessa ollaan huolissaan alaikäisistä tytöistä. Vanhemmat eivät enää uskalla laskea heitä yksin Jumboon, koska siellä miesjoukot ovat heitä piirittäneet ja jututtaneet. Vanhemmat pelkäävät, että jotain ikävää voi sattua.

    Hurrin tiedossa ei ole, että tyttöihin olisi käyty käsiksi. Seudulla liikkuvat miesjoukot aiheuttavat kuitenkin pelkoa.

    Mikäli Hurrin lietsomasta pelosta suodatetaan pois kaikki epämääräinen kuulopuhe, jäljelle jää vain tieto siitä, että on miesjoukkoja. Hurri itsekin myöntää, ettei ole kuullut kehenkään kajotun. Sillä mitä todellisuudessa on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, ei ole mitään merkitystä. Jos tuntee olonsa turvattomaksi, syynä ei voi olla ylivilkas mielikuvitus. Tätä vahvistaakseen toimittaja on tavoittanut nimettömän lähteen, joka tietää kertoa, että pelottaa niin maan perusteellisesti:

    Nimettömänä pysyttelevä asukas kertoo, että ilmassa on suoranaista hysteriaa. Hänen mukaansa kansalaiset ovat vakavissaan perustamassa kodinturvajoukkoja naisten ja lasten turvaksi ja järjestämässä tytöille itsepuolustuskursseja. Asukkaan mukaan lukuisat, usein alaikäiset, naiset ovat kertoneet netissä kokeneensa ahdistelua.

    – On kourittu, huudeltu, ahdisteltu sanallisesti. Jotkut kertovat, että heitä on seurattu Jumbossa miesporukalla ja kaupassa on ehdoteltu. Itseäni on videokuvattu ulkona.

    Voiko noitavainoa enää selkeämmin ilmaista? Ei ihme, että paikalliset vihanhallintaongelmaiset ovat jo kokoamassa rasistista katupartiota, jonka tarkoitus on vainota erivärisiä kansalaisia.

    Saman konsernin Helsingin Uutiset vääntää nupit yhteentoista omassa jatkojutussaan Pakkalan asukastilaisuudesta.

    Lehti uutisoi otsikkotasolla täytenä totena, että ”Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan”.

    Nyt se siis on jo fakta.

    Rempseästi lehti kertoo, että kauppakeskus on muuttunut jonkinlaiseksi Aleppoksi:

    Työntekijät eivät uskalla enää lähteä iltavuorosta kotiin, kun Jumbon ympärillä parveilee turvapaikanhakijoita eli miehiä. Osa henkilökunnasta on alkanut käyttää taksia iltavuorosta tullessaan.

    Muun muassa tällaista sai kuulla Vantaan Sanomat, kun se oli Pakkalan oppimis- ja informaatiotalo Pointissa järjestetyssä Naapurina turvapaikanhakijalle -asukastilaisuudessa.

    Jumbossa asiakkaiden perään huudellaan, vihelletään ja kosketellaan. Asukkaiden lisäksi myös poliisin korviin on kantautunut tietoa, että tyttöjä tai naisia olisi lähennelty sopimattomasti.

    Teksti on jo sulkenut pois mahdollisuuden, että turvapaikanhakijat olisivat omasta toiminnastaan vastaavia ihmisiä. He ovat ”turvapaikanhakijoita eli miehiä”, jotka ”parveilevat” kauppakeskuksen ympärillä kuin kuhnurit häälennolla. Samaan aikaan pahaa-aavistamattomat kuluttajat shoppailevat kaikessa rauhassa. Jostain syystä ympärillä roihuava kulttuurienvälinen sisällissota ei näy kuin salaisuuteen vihityille. Siis niin kuin jo kertaalleen lainatulle pakkalalaisrouvalle, joka vielä kerran vertaa Jumboa jossakin rinnakkaistodellisuudessa kiehuvaan Itäkeskukseen.

    Etelä-Suomen Media saa kuitenkin puhtaammat paperit kuin Yleisradio. Vantaan Sanomat teki uljaan yrityksen faktantarkistamisen vaativassa ammatissa. Se lähetti sankaritoimittajansa aivan tavalliseen kauppaan puhumaan aivan tavallisille asiakkaille.

    Asiakkaiden hämmentyneet reaktiot ovat kuvaavia. Ei ole ahdisteltu tai sitten on kuultu ystävän kautta jotakuta joskus vuosia sitten jossakin ahdistellun. Luultavasti tällainen optio ei ollut käynyt edes mielessä ennen kuin toimittaja kävi vihjaamassa.

    Samaa sanoo tietysti myös poliisi, joka ei pamputa turvapaikanhakijoita vain siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään kaikista kymmenistä, sadoista ja tuhansista kaverin kavereista, joita nämä pakolaiset ovat ahdistelleet tai jotka he ovat kerta kaikkiaan raiskanneet, ei ole tehnyt rikosilmoitusta.

    Voidaan melko turvallisin mielin todeta, että ongelmaa on liioiteltu, ellei sitä ole peräti tykkänään tuulesta tempaistu.

    *

    Infraäänien aiheuttamaksi luultu päänsärky, sydämentykytys, hikoilu ja unettomuus ynnä muut vastaavanlaiset vaivat ovat niin tavallisia, ettei niitä osaisi ilman kookasta maamerkkiä mihinkään yhdistää. Nocebo-efekti alkaa ottaa niskalenkkiä terveestä järjestä.

    Samalla tavalla nuoriin ”parveileviin” miesjoukkoihin kohdistuva pelko ei ole mitenkään ratkaisevasti kiinni heidän teoistaan. Tutusta poikkeava ihonväri riittää leimaamaan sinänsä normaalin käytöksen ääriliikkeeksi. Nuorukaisten asiaton oleskelu, äänekäs häiriköinti, rintojen tuijottaminen, musiikin julkinen kuuntelu tai vaikkapa ylimielinen kävely eivät ole millään muotoa vain islaminuskoisille tai tummaihoisille varattuja ominaisuuksia. Asiasta voi jokainen halutessaan varmistua Suomen kaikkien yläkoulujen, lukioiden ja ammattikoulujen liepeillä.

    Yksittäinen kansalainen saa ilman muuta olla niin hysteerisen peloissaan kuin haluaa. Ei luulosairaus tai rasismi ole rikos. Näistä kertovat uutiset ovat toinen asia. Kun raportoidaan ihmisten tuntevan turvattomuutta tai pelkoa, pitäisi tehdä selväksi, että kyseessä on täysin subjektiivinen mielipide eikä mihinkään todelliseen ilmiöön perustuva objektiivinen totuus.

    Aivan helvetin hyvä kysymys on silti, miksi kenenkään tunteista noin ylipäätään pitäisi tehdä uutinen.

  • Hyvä maahanmuuttaja

    The_inspection_and_sale_of_a_slave

    Katja Vilkama, Mari Vaattovaara ja Hanna Dhalmann vertailivat vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessaan Helsingin seudun muuttoliikkeen syitä ”maahanmuuttajavaltaisten” (75–89 % asukkaista etnisesti pohjoismaisia) ja muiden, vieläkin valkoisempien alueiden välillä. Työhypoteesina tutkimuksessa käytettiin kansainvälisestä tutkimus- ja lehtikirjoittelusta tuttua ja rasistipiireissä suosittua white flight -teoriaa, jonka mukaan tummaihoisten asukkaiden kertyminen tietylle alueelle saa valkoisen keskiluokan muuttamaan pois.

    Tutkimuksessa tultiin datan pohjalta johtopäätökseen, jonka mukaan white flight ei ole totta: Helsingissä ei ole ”kantaväestön pakoa”. Ongelmat tai pikemminkin tutkimuksen kyselykaavakkeen pohjalta sellaisiksi määrittyneet ilmiöt ruokkivat toisiaan, mutta poismuuton varsinaiset syyt ovat useimmiten sangen käytännölliset. Ihmisten asunnontarve vaihtelee elämäntilanteen mukaan eikä se katso kenenkään ihonväriä.

    Eli kuten tutkijat toteavat:

    Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa esitetty teoria kantaväestön paosta on kuitenkin sellaisenaan liian yksioikoinen kuvaamaan valikoivan muuttoliikkeen dynamiikkaa pääkaupunkiseudulla. Tuloksemme osoittavat, että tärkein yksittäinen poismuuttosyy liittyy molemmilla aluetyypeillä sopivan asunnon löytymiseen muualta. Lisäksi poismuuttoa suuntaavat vahvasti asuinalueiden sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät (erityisesti pyrkimys välttää liiallisia sosiaalisia ongelmia eli niin sanottu ”social flight”).

    Helsingin Sanomat sivuutti tutkijoiden johtopäätöksen muitta mutkitta. Nimettömäksi jäänyt pääkirjoitustoimittaja oli sitä mieltä, että Helsingin lähiöt ovat aivan liian täynnä maahanmuuttajia. Ja että asiasta vaietaan, ”hyssytellään”.

    On tärkeää, että poliitikot ja virkamiehet saavat päätöstensä pohjaksi tutkittua tietoa Helsingin seudun muuttovirtojen syistä. Hyssyttely ei auta, jos ja kun maahanmuuttajien suuri osuus joillain alueille työntää kantaväestöä muualle.

    Pääkirjoituksen takana ei välttämättä ollut – mutta luultavasti oli – toimittaja Annamari Sipilä. Tuolloin pääkirjoitustoimittajana Pohjoismaiden suurimmassa päivälehdessä uurastanut Sipilä tuohtui kirjoituksen herättämistä tyrmistyneistä reaktioista. Hän laati aiheesta pikapikaa raivokkaan puolustuspuheen, jolle hän antoi otsikon: ”Valkoinen pako” on totta, ja asiasta pitää pystyä puhumaan.

    Helsingin Sanomain korkeita perinteitä noudattaen Sipilä rakensi tekstin, jossa hän itse on sijoittuvinaan objektiivisesti keskelle kahden melko kuvitteellisen ääripään väliin. Sipilän maailmankaikkeudessa rasistin vastakohta on henkilö, joka ei tunnusta maahanmuuton aiheuttamia mittavia ongelmia. Tärkeimpänä niistä Sipilän mukaan tietenkin saatanallisten hyssyttelijöiden taipumus ”syyllistää” valkoista keskiluokkaa.

    Sipilä kirjoittaa:

    Tutkimus osoitti, että maahanmuuttajien suhteellisen suuri osuus asuinalueella tai lähikoulussa on jo todellinen – ja ääneen lausuttu – syy muuttaa pois tietyistä lähiöistä. Usein siihen liittyy kyllästyminen alueen sosiaalisiin ongelmiin.

    Edellä linkatussa Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa kuitenkin tulos on toisinpäin. ”Sosiaaliset ongelmat” – siis vähävaraisuuden lieveilmiöt – häiritsevät vaurastunutta keskiluokkaa eniten. Tummaihoiset kansalaiset ovat vain yksi osa koko kuviota. Sipilän mukaan maahanmuuttajat silti pikemminkin aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Ja ymmärrämmehän nyt kaikki, että ”maahanmuuttaja” on eufemismi, jolla salonkirasistit kiertävät neekeri-sanan valitettavan epäkorrektiuden.

    Lainataanpa lisää vuoden takaista Sipilää. Ollakseen punavihreän mokuttajamedian toimittaja hän toistaa hämmästyttävän papukaijamaisesti maahanmuuttokriitikkojen lempiväittämiä totuuksina. Kolumnin pohjana siteerattu tutkimus jää syrjään:

    Suomessa ja Ruotsissa on perinteisesti ajateltu, että sosiaalinen sekoittaminen koituu koko yhteiskunnan parhaaksi. Hollannissa on sen sijaan jo huomattu, että sekoittamisellakin on rajansa.

    Kaikista alueista ei saada taloudellisesti, sosiaalisesti ja etnisesti heterogeenisiä, vaikka kuinka yritettäisiin.

    Sipilä ei lopeta tähän. Kuunnelkaa kuinka maailman pienin viulu säestää etabloituneen toimittajan maanvyörymäistä uhriutumista:

    Professori Vaattovaaran mukaan Helsingin seudun alueiden eriytyminen jatkuu, jos keskiluokkaa ei aleta ottaa tosissaan. Juuri keskiluokan halut ja unelmat vaikuttavat olennaisesti muuttovirtoihin.

    Nyt tiedetään, että keskiluokka välttää tietynlaisia lähiöitä. Keskiluokkaa ei saa syyllistää tästä.

    Emme voi tietää, mistä Annamari Sipilä on saanut päähänsä, että keskiluokkaa jotenkin sorrettaisiin tai mikä on hänen nimimerkkinsä Hommaforumilla, mutta meidän kaikkien iloksi ja tyydytykseksi hän ei jäänyt loikoilemaan loukkaantuneen porvari-identiteettinsä runnelluille laakereille. Lontoon-kirjeenvaihtajaksi keväällä 2014 nimetty Sipilä näet kynäili joulukuun ensimmäisenä päivänä niin mojovan rakkauskirjeen neokonservatismille, että Matti Apunenkin saattoi joutua vaihtamaan puhtaat alushousut sen luettuaan.

    Kolumnin otsikko ei kainostele: ”Maahanmuuttajat tekevät työt puoleen hintaan ja paljon nopeammin”.

    Toimittajan luokkatietoisuus on ylevöitynyt nopeassa tahdissa hänen päästyään pois hyvinvointivaltion holhoavasta sylistä. Lontoossa kukaan ei moiti keskiluokkaa. Toryjen ja ”uuden labourin” synnyttämässä armottomassa kilpailuyhteiskunnassa maahanmuuttajat eivät todellakaan löhöile passivoivan sosiaaliturvan varassa, vaan nääntyvät nälkään työnsä ääressä. Sipilälle tämä on valkoisen naisen paratiisi. Hän pääsee pesulaan vuorokauden ympäri:

    Työ ei lopu tekemällä. Jos yksi liikeyritys kaatuu, tilalla on pian toinen. Työvoiman tarjonta ei tyrehdy, sillä Britanniaan virtaa jatkuvasti lisää työhaluista ja -kykyistä väkeä. Tulijat eivät kysele vapaapäivien perään.

    Kuluttajan kannalta tilanne on tietysti ihanteellinen. Matalapalkka-alan työntekijä on sen sijaan pinteessä, jos ei pääse urapolulla eteenpäin. Palkka ei välttämättä riitä elämiseen suurkaupungissa, ei vaikka tekisi useaa työtä.

    Tosin tämä autuuden ja onnen aika saattaa olla kohta takanapäin. Sipilän suunnattomaksi murheeksi pääministeri David Cameron on ehdotellut maahanmuuton hillitsemistä julkisten palveluiden turvaamiseksi ja kouluttamattomien brittityöläisten suojelemiseksi. Tilanteessa, jossa alimmat palkat eivät ihonväriin katsomatta enää kohoa elinkelpoiselle tasolle.

    Ei ihme, että myös Timo Soini rakastaa juuri brittikonservatiiveja.

    Annamari Sipilän ihmeellisessä kolumnissa edetään sumuisilta saarilta äkkiä Suomeen, tuohon kurjistuvien maahanmuuttajalähiöiden ja lannistetun keskiluokan maahan. Sipilä lainaa vapaasti Cameronia ja toteaa, että maahanmuuttajien tunku on kunniaksi maalle – mutta…

    Huolissaan pitäisi olla sen sijaan Suomesta. Miksi helsinkiläinen pesula menee viideltä kiinni, ja heinäkuussa koko kuukaudeksi? Miksi Suomi ei houkuttele maahanmuuttajia, jotka puskisivat töitä ja vilkastuttaisivat taloutta? Mikä meissä on vikana?

    Kunpa maahanmuuttajat muistaisivat meitäkin. Tulijat ovat mittari. Tulijoiden jono kertoo, että maalla on tulevaisuus.

    Ne pahuksen maahanmuuttajat. Miksi ne eivät tee töitä, jolla ei tule toimeen? Miksi ne perkeleet eivät palvele Annamari Sipilää ja muuta vitivalkoista keskiluokkaa? Kengänkiillottajista on huutava pula. Aivan kuin Sipilä antaisi ymmärtää, että Suomella on maahanmuuttajaongelma. Että maahamme on tullut aivan vääränlaisia – vääränvärisiä? – ulkomaalaisia, jotka makoilevat kontulalaiskaksiossa sosiaalivirastolta saatujen viisisatasten päällä karkottamassa supisuomalaisia lähiöasukkaita vuokra-asunnoistaan. Ja ovatpa vielä kiittämättömiäkin.

    Sipilä haaveilee Suomesta, jossa tuloerojen tasaaminen on kannattamattomana lopetettu ja hyvä maahanmuuttaja palvelee suomalaista isäntäänsä ja emäntäänsä auliisti kuin koira. Kun kiitollinen ulkomaalainen ei enää kykene työhön, menköön nääntymään leipäjonoon, odottaahan ovella luvuton määrä toisia samanlaisia. Siinä olisi maa, jolla on tulevaisuus.

    Hiukan harmillisesti Sipilä jättää kolumnissaan kertomatta, mistä se pulska keskiluokka tähän nälkäpalkalla hanttihommiinsa takertuvien työläisten maailmaan saadaan. Sanomatalosta, kukaties?

    PS. Samasta teemasta oli juttua jo vuonna 2013, mutta kertaus on opintojen äiti.

  • Ymmärtämisen vaikeudesta

    Helsinki 2014?

    Helsingin alueella käväisi syksyllä rikosaalto. Tekijöiksi osoittautui joukko nuoria miehenalkuja. Ikä ja sukupuoli kannattaa panna merkille.

    Koska poliisin rikostiedotteissa oli jo aiemmin mainittu kiinniotetuiksi yhtäällä neljä ja toisaalla kolme ”ulkomaalaistaustaista” alaikäistä epäiltyä, mediassa riemastuttiin. Nyt saatiin stadiin kertaheitolla kaikki Pariisin palavat lähiöt.

    Helsingin Sanomain mukaan jengi ”pahoinpitelee nuoria Alppipuistossa, Heurekan luona ja Espoossa”. MTV3 luuli Alppipuiston, Heurekan ja Espoon sijaitsevan Helsingin itäisissä kaupunginosissa: ”Katujengi hakkaa lapsia ja nuoria Itä-Helsingissä”. Ilta-Sanomat luotti isojen numeroiden voimaan nostamalla kärkeen ”70 tapausta”, mistä ei suoraan saa selville, viitataanko sillä kirjattuihin rikoksiin vai jengiläisten päälukuun.

    Asia on selvä: monikymmenpäinen huligaanijoukkio mellastaa juuri tällä hetkellä pitkin laitakaupungin slummeja kuin pahimmassa 1980-luvun tulevaisuusdystopiassa. Betonierämaassa on kaikkien sota kaikkia vastaan. Asemalla soitellaan ja svengaillaan.

    https://www.facebook.com/olli.immonen.3/posts/10152794171614847

    Pelaisivat mieluummin pesäpalloa

    Erityisen innokkaita toimittajat ja kansalaisjournalistit ovat olleet mahdollisesta kytköksestä ”knockout gameen” – kuvittelliseen katutappeluharrastukseen, joka keksittiin yhdysvaltalaismediassa noin kaksikymmentä vuotta sitten. Mehevien otsikoiden laatimista ei ole annettu häiritä senkään, että järjestelmällistä pelaamista ei ole todettu missään, ei Yhdysvalloissa, saati Suomessa. Ilmiöstä alettiin pitkästä aikaa kohkata rapakon takana viime syksynä eikä tarvitse olla mikään tietokoneaivo päätelläkseen, että sieltä se saatiin myös suomalaisiin joukkoviestimiin. Mikäli lajin lyhyt historia kiinnostaa, kannattaa katsoa Jon Stewartin The Daily Show’n katkelma vuoden takaa. Suosittu toimittaja murskaa koko käsitteen melko huolellisesti. (Video saattaa vaatia geosuojauksen kiertämisen esimerkiksi Hola-selainlaajennuksella.)

    Suhtautuminen asiaan vaihtelee sen mukaan, miten katujengin käsite ymmärretään eri puolilla. Herkempien kansalaisten keskuudessa katujengillä tarkoitetaan mitä tahansa yli kahden alle 35-vuotiaan miehen oleskelua samalla tieosuudella. Poliisin mukaan katujengissä kuitenkin on kyse ryhmästä, jolla on selkeä johtaja ja taloudellinen hyötymistarkoitus. Ja juuri tämänkaltaisia organisoituja jengejä ei Helsingissä juuri nyt satu olemaan.

    https://www.facebook.com/Helsinginpoliisilaitos/posts/709394715808732

    Poliisi julkaisikin netissä kainon pyynnön, että ihmiset malttaisivat jättää asian selvittämisen viranomaisille – etenkin kun homma on jo hoidossa. Poliisi on ottanut kiinni parikymmentä sakilaista ja käräjäoikeus on vanginnut pääpukarit.

    Kadut ovat rauhoittuneet – mutta netissä öyhötys vasta alkoi.

    Ei perkele, ne tosiaan pelaa pesäpalloa

    Kukaan ei usko poliisia. Tietenkin viranomainen valehtelee. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla tai jokin muu Suomea kulissien takana johtava ”mokuklusteri” on vaientanut lainvalvojat. Kuten aiemminkin on todettu, perussuomalaiseen liikkeeseen sisältyy todella vahva uhrimentaliteetti ja usko valtiollisiin salaliittoihin.

    Suomen kansa tai ainakin sellaiseksi itseään kuvitteleva sekopäälauma päätti yhtenä miehenä ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Facebookiin perustettiin oikopäätä Katupartio suomalaisten turvaksi -ryhmä, joka ilmoittaa torjuvansa pahoinpitelyitä pahoinpitelemällä ihmisiä pesäpallomailoin. Toistaiseksi uho on jäänyt pelkän vihapuheen tasolle.

    Perussuomalaisen puolueen todellisuuspakoisinta laitaa edustava Suomen Sisu innostui myös mahdollisuudesta päästä aloittamaan pitkästä aikaa ruskeiden ihmisten hakkaaminen. Eli kuten kansanedustaja Olli Immonen (PS) hehkuttaa: ”Mikäli viranomaisilla ei ole halua tai resursseja huolehtia kansalaistensa turvallisuudesta, Suomen Sisu on järjestönä valmis käynnistämään katupartioinnin uudelleen alueilla, joissa ongelmia ilmenee.”

    Immosen ystävät Kansallisessa Vastarintaliikkeessä ottivat askelen pidemmälle ja jalkautuivat useana päivänä mitä fyysisimmin Helsingin kaduille. Äärioikeistolaiset törmäsivät pariin otteeseen itse määrittelemiinsä ”vasemmistolaisiin” sekä lopulta tietenkin poliisiin, joka olikin jo ehtinyt tiedottaa olevansa huolissaan rikollisesta toiminnasta ja lukuisista pahoinpitelyistä tunnettujen jengiläisten partiotoiminnasta.

    Tässä välissä onkin hyvä muistella, miten äärioikeistossa järkytyttiin luvattomista järjestyksenvalvojista Jyväskylän kirjastossa tammikuussa 2013. Tuolloin Kansallisen Vastarinnan puukonheiluttajia vastassa olivat paikalliset vapaaehtoiset, mistä nousikin melkoinen häly. Siksi on jopa yllättävää, että lisensoimaton katupartiointi nähdään isänmaanpuolustajien riveissä aivan normaalina vapaa-ajan harrastuksena.

    Onneksi perussuomalaiset eivät hallitse b- ja g-kirjaimia

    Kaikki ITE-poliisit eivät kuitenkaan ryntää aivan arpapelillä etsimään syksyisen Helsingin tyhjiltä kaduilta hakattavaa, vaan konsultoivat ensin netissä kiertävää nimilistaa.

    Nimilistaa? Kyllä. Murha.infolta liikkeelle lähtenyt nimi- ja yhteystietoluettelo kiertää ympäri sosiaalista mediaa. Huolestuneet perheenisät puolustelevat henkilötietojen laitonta levittelyä ja mahdollisia opettavaisia pahoinpitelyjä sillä, että tuskinpa nämäkään nimet olisivat listalla, jos olisivat aivan syyttömiä. Tai että mitäs pyörivät rikollisten seurassa. Tai mitä nyt milloinkin. Pääasia, että aikuiset miehet tuntevat vetoa teinipoikien koskettamiseen ja ovat valmiit perustelemaan fantasiansa millä tahansa tekosyyllä.

    (Murha.infon keskustelua aiheesta ei tähän linkata. Eve Hietamies on kirjoittanut nimilistaterrorismista mainion tekstin Apuun jo helmikuussa 2013. Kannattaa lukea.)

    Minäkö tyhmä, nyt en ymmärrä

    Ylivoimaisesti eniten kostonhimoisia kansalaisia kismittää se, että poliisi ja sosiaali- sekä nuorisotyöntekijät ovat halukkaita ”ymmärtämään” alaikäisiä rikollisia. Kun Helsingin nuorisotoimen johtaja Tommi Laitio ja komisario Tuomo Lotta käyvät läpi ilmiön syitä aivan asiallisesti, uutisen kommenttiraita täyttyy sapekkaasta palautteesta, jossa vihaansa tukehtuvat rasistit vaativat vääräuskoisten kivitystuomiota. Ei jengiytymistä saa selittää!

    Eräs huikeimmista vihanpurskeista tulee vähemmän yllättävästi Muutos 2011 -nimisen räikeästi ulkomaalaisvastaisen puolueen puheenjohtajalta. Jari Leino lainaa blogimerkinnässään kaikkia vihaamiaan ”suvaitsijoita” ja yltyy vainoharhaisessa raivossaan vaahtoamaan tavalla, joka on syytä lainata tähän kokonaisuudessaan:

    Nyt alkaa olla liian myöhäistä. Suomalaisiin kohdistuva kansanmurha on jo alkanut.

    Ei se murhilla ala. Se alkaa pikkuhiljaa näin. Tämänkertaiset mamujengit herättävät aikansa kohua, ehkä pari päivää. Sitten asia haudataan ja unohdetaan. Vuosien kuluessa vastaavia tapauksia tulee lisää. Lukemattomia. Suomalaislapset tottuvat siihen, että heidän elinympäristössään on agressiivisia mamujengejä, jotka pahoinpitelevät heitä kenenkään puuttumatta asiaan. Suomalaislapset väistävät ja suvaitsevat ja pyytävät anteeksi.

    Pikku hiljaa kansanmurha etenee. Kunnes suomalaislapsilla ei ole enää paikkaa tässä maassa. Kunnes suomalaisia ei enää ole.

    Kaikkein pahinta on, että tämän kaiken ovat Suomen vallanpitäjät tehneet aivan tarkoituksella. Juuri ne ihmiset, jotka on valittu tai nimitetty tehtäviin, joissa heidän olisi pitänyt ajaa suomalaisten etua ovat saaneet toiminnallaan aikaan tilanteen, joka johtaa vääjäämättä suomalaisten kansanmurhaan.

    Näin siis ajattelee eduskuntapuolueen puheenjohtaja.

    Poliisi valehtelee aina, ellei satu olemaan kansanedustaja

    Poliitikot eivät ole yksin suoltaneet nettiin ymmärtämisvastaista viestiään. Loimaa Bisonsin ”Godfather”, vedonlyöntimannekiini Aleksi Valavuori, päätti tulla ulos sekä blogissaan että 12 592 Facebook-seuraajalleen perinteisenä ”en ole rasisti, mutta” -rasistina. Perussuomalaista poliisikansanedustaja Tom Packalénia ylistävässä kirjoituksessa ammennetaan faktoja lööppipohjalta ja perustellaan ne hompanssilogiikalla. Ja koska siis kyseessä ei ole rasismi, Valavuoren eriväriset ystävät valjastetaan puolustamaan äärioikeistolaista koripallomanageria:

    Tämä ei ole millään tavoin rasistinen kirjoitus. Rakastan monikulttuurillisuutta ja olen toiminut monikulttuurillisessa ympäristössä niin kauan kuin muistan. Ystävä- ja tuttavapiirini koostuu lukemattomista erilaisista kulttuureista.

    Valavuori on lietsonut itsensä ristiretkeläisen pyhään vihaan. Hänelle Packalénin Puheenvuoro-blogimerkintä on totuus, jota salakavalat monikulturistit hyssyttelevät. Kun ex-poliisi kertoo tiedotusohjeesta, jonka perusteella epäiltyjen etnisiä tunnusmerkkejä ei sopinut julkaista, Valavuori on jo täysin vakuuttunut siitä, että rasismilla tarkoitetaan sitä, että muutaman tuhannen hengen vähemmistö sortaa muutaman miljoonan hengen enemmistöä.

    Mikä on harmi, sillä sekä Packalén että Valavuori olisivat voineet tehdä niin kuin Nyt-liitteen toimittaja. 16. lokakuuta päivätyssä artikkelissa asiat avataan lainaamalla poliisin viestintäohjetta:

    Epäillyn nimeä tai kuvaa ei normaalisti anneta julkisuuteen eikä poliisin pidä antaa asianosaisista esim. yksityiselämää, terveydentilaa tai etnistä taustaa koskevia tietoja, ellei niiden julkaisemisella ole oleellista merkitystä jutun tutkinnalle.

    Erityisen visusti epäillyn henkilöllisyyden paljastamiseen johtavia tietoja vahditaan silloin, kun asiaan liittyy alaikäisiä. Kuten sattumalta juuri nyt.

    Kulttuuri söi kotitehtäväni

    Mutta eipä anneta hyvien käytöstapojen ja lastensuojelun häiritä Valavuorta, joka tunnustautuu ennen kaikkea kulttuurirasistiksi. Hänen maailmankuvassaan ”kulttuurit” ovat ilmatiiviitä, perintötekijöiden tavoin lähes muuttumattomia ominaisuuksia, jotka kaatavat tieltään kaiken yksilöllisen vaihtelun. Tämä ei tietenkään koske ulkomailta Suomeen tuotua koripallokulttuuria, vaan jotain muuta. Jotain, johon liittyy käsittämätön ”hama tappi”:

    Annan teille yhden selkeän neuvon, jonka jopa perussuomalainen peruskoululainenkin ymmärtää. Olisiko jo vihdoin aika ymmärtää se tosiasia, että ihan kaikki kulttuurit eivät yksinkertaisesti pysty toimimaan sopuisasti toisten kulttuurien joukossa. Voimme toki yrittää tätä hamaan tappiin asti, mutta me, tai edes meistä seuraava sukupolvi ei tule näkemään yhteiskuntaa, jossa kaikki kulttuurit elävät sulassa sovussa keskenään. Olen pahoillani, jos pilasin nyt jonkun illuusion.

    Ymmärtämisen aika on ohi, väkivalta on ratkaisu. Eikä nyrkki katso ihonväriä.

    Hei, me ymmärretään

    Tulitukea äärimielipiteille saadaan vaihtoehtoisessa todellisuudessa pyöritetyltä Hommaforumilta. Yli 80 sivua pitkässä selkääntaputteluketjussa ”katujengeille” ei ole tarjolla edes leikkimielistä ymmärtämistä. Epäillyt ja kaikki muutkin toivotetaan ensimmäisellä lennolla ulos synnyinmaastaan, ovathan he syyllistyneet ihonväriin.

    Valavuoren ja muiden kostonhimoisten rauhaanpakottajien syvällinen inho ymmärtämistä kohtaan on sikäli vittumainen tunne, että se näyttäisi koskevan ainoastaan tiettyä uskontoa tai kansallisuutta edustavia rikollisia – tai ihan vain näiden liepeillä tepastelevia sivullisia.

    Mikäli syyllinen näyttää tutummalta, kaikki ymmärryshanat aukeavat.

    23. heinäkuuta 2011 Aamulehdessä julkaistiin koskettava kirjoitus suomalaisten koulusurmaajien ja 77 murhasta elinkautiseen vankeuteen tuomitun norjalaisterroristi Anders Breivikin pahoinvoinnin syistä.

    Toimittaja Markus Määttänen päätyi arviossaan siihen, että valkohipiäisiä massamurhaajia yhdistää halipula. Sekä kouluampumiset että Utøyan joukkomurha olisivat voineet olla estettävissä, jos vain pojille olisi ajoissa lohjennut pillua. Seksineuvos Henry Laasanen komppasi mielipidettä omilla uutisnostoillaan seuraavana keväänä.

    Koko kansakunnalle täysin tuntematon muusikko Julius Sarisalmi hyppäsi isojen poikien naisvihajunaan tämän vuoden kesäkuussa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa henkilökuvassa, jossa hän arveli oman pitkäksi venähtäneen poikuutensa ajaneen hänet masennukseen sekä päihdekierteeseen ja lähes tehneen hänestä kouluampujan. Toimittaja ei epäile lainkaan, olihan aivan vastikään Kaliforniassa tehty värkkiään säästelleistä naisista johtuva murhasarja.

    Toisin sanoen murhaajien motiiveja ollaan valmiit ymmärtämään hyvinkin pitkälle, kun vain sopivat kriteerit täyttyvät.

    Miksi samaa diagnoosia ei ole vielä tehty puistoissamme holtittomasti mellastavien jenginuorten väkivallasta? Luulisihan näidenkin kohupahoinpitelyiden loppuvan kuin seinään, jos hameväen edustajat ymmärtäisivät vastuunsa ja ryhtyisivät harjoittamaan suopean tyttöystävän roolia.

    Vartioiduissa kauppakeskuksissa tapetaan enemmän ihmisiä kuin avoimissa ostoskeskuksissa

    Koulusurmien lisäksi Suomessa on tehty muutamia huomattavan julkisia massamurhia. Vuonna 2002 tehtiin Vantaalla Kauppakeskus Myyrmannissa itsemurhapommi-isku, jossa kuoli seitsemän ja haavoittui 80 ihmistä. Seitsemän vuotta myöhemmin Espoossa Kauppakeskus Sellossa kuoli kuusi henkeä * – syyllinen itse mukana – ammuskelussa.

    Vertailua vaikeuttaa hiukan se, että Myyrmannin räjähdykselle ei ole osoitettu perustelua, kun taas Sellon ammuskelijalla oli rikosrekisteri ja mustasukkainen kostomotiivi. Suomalaisyleisön antamassa palautteessa kahden kauppakeskussurmaajan eroavaisuudet kuitenkin syntyivät aivan muualla ja paisuvat sekä äärettömiksi että lopullisiksi.

    Myyrmannin pommin rakensi ja räjäytti suomalaissukuinen Petri Gerdt. Sellossa ammuskeli Ibrahim Shkupolli, kosovolainen albaanimies. Mediassa ja nettikeskusteluissa Gerdtistä maalattiin alusta alkaen kuvaa ujona ja hiljaisena koulukiusattuna pojanrassukkana siinä, missä Shkupolli tiedettiin jihadia toteuttavaksi kunniamurhaajaksi.

    Sama narratiivi on sittemmin toistunut kaikissa surma- ja pahoinpitelyuutisissa:

    • Suomalainen nuorimies on koulukiusattu, ujo neitsyt, joka virran viemän ajopuuna vain joutuu tilanteeseen, jossa hänen on pakko tappaa lukuisia sivullisia. Koululaitos ei tee mitään kiusaamiselle ja mielenterveyspalveluita ei anneta.
    • Islaminuskoinen maahanmuuttaja tai tämän jälkikasvu on uskontonsa aivopesemä puskaraiskaaja, jolla on geneettinen taipumus toteuttaa näitä impulsseja. Maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunut.

    Mielenkiintoisinta näissä ennakkoluuloissa on se, että vaikka molempia pidetään jollain tasolla väistämättömyyksinä – koulukiusattu peräkammarinpoika ja islaminuskoinen maahanmuuttaja on predestinoitu tekemään joukkosurmia – vain muslimimiehiä pidetään uhkana. Saivarteluun taipuvainen henkilö voisi tässä melkein jo kysyä, miksi Aleksi Valavuori ei kiihota kansaa vihaamaan valkoihoisia sinkkunörttipoikia.

    Ampuja oli toisen polven koulukiusattu

    Sisäministeriön käyttöön laaditussa muistiossa vuodelta 2012 käydään läpi kahdeksan suomalaisnuorten tekemää tai yrittämää joukkosurmaa vuosina 1989–2012. Toistuva motiivi on ”ihmisviha” ja kosto yhteiskunnalle tai kiusaajille. Koulunsa kiltisti käyneet ugrit ovat yhteiskunnalle yhtäkkiä suurempi uhka kuin sepitteellisessä Itä-Helsingissä melskaavat ”toisen polven maahanmuuttajat”.

    Ennen kuin kuitenkaan käymme lahtamaan nörttejä, on hyvä lainata Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon viisaita sanoja:

    Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin näistä kysymyksistä on, hyveenä ja tavoitteena voitaneen pitää sitä, ettei laajoja ihmisjoukkoja koskevia ja kauaskantoisia päätöksiä tehtäisi paniikissa ja kiihtymyksen tilassa, kuten arvoisalla pääministerillämme valitettavasti on tapana. Ja sitten, kun ollaan rauhoituttu, pyrittäisiin tekemään päätöksiä, jotka noudattavat suurimman hyödyn ja vähäisimmän haitan periaatetta. Ettei vain puuhasteltaisi ja tehtäisi jotain näyttävää näön vuoksi.

    Linkkejä teemasta

    Korjauksia:

    Suomen Vastarintaliike/Kansallinen Vastarinta ja Finnish Defence League ovat kaksi erillistä järjestöä. SVL/KV:n taustalla on ruotsalainen Svenska Motståndsrörelsen, kun taas FDL:n emoyhteistö on englantilainen English Defence League.

    Kauppakeskus Sellon ammuskelussa kuoli neljä henkeä. Kaksi muuta ampuja mukaanluettuna kuolivat muualla.

  • Itäkeskus – Östra centrum

    Maskuliinisuuden kriisistä ja klassisesta koulukiusatuksi tulemisen tunteesta kärsivien keskituloisten valkoihoisten miesten uhriuskonto – niin sanottu maahanmuuttokriittisyys – sisältää eräänä lahkonaan kiehtovan mysteerikultin, jossa koetaan erityisesti Itä-Helsingin rakennettuun ympäristöön sijoittuvia hallusinaatioita.

    Hurskaan maahanmuuttokriitikon on kyettävä vilpittömästi uskomaan näkevänsä palavat lähiöt, kymmenientuhansien khatia jauhavien somalialaisten apaattiset massat ja valkoihoisten naisten teolliset raiskaukset. Hänen on kyettävä kuvailemaan nettifoorumeilla uskonveljilleen, miltä muezzinien vihapuhetta pulppuavat rukouskutsut kuulostavat itähelsinkiläisten moskeijoiden minareeteista.

    Erityisen tärkeää on pystyä esittämään Itäkeskuksen kahviloissa notkuvat somalimiehet kuin he olisivat lintuja Hitchcockin kauhuelokuvassa: kymmeniä jokaisella neliömetrillä, kaikki uhkaavan näköisinä. Vielä parempi, jos heidät esittää resitoimassa Koraanista kohtia, joissa pyhässä sodassa kaatuneille luvataan 72 neitsyttä paratiisissa. Ympärillä tietenkin kauppakeskuksen savuavat rauniot.

    Tämä kaikki vierailematta kertaakaan Helsingin itäisissä kaupunginosissa.

    Etenkin pohjoispohjalaisille nuorukaisille mystinen Itäkeskus-visio on keskeisessä roolissa kasvamisessa tavallisesta hiukan vainoharhaisesta paikalliseksentrikosta kunnallispoliitikoiksi ja kansallisen tason mielipidevaikuttajaksi – parhaimmassa tapauksessa lopulta ehkä kansanedustajaksi.

    Aistein havaittavan reaalimaailman kannalta maahanmuuttokriittisyysuskonto on hivenen kiusallista. Me itähelsinkiläiset kun saatamme olla joissakin pienissä maantieteeseen ja demografiaan liittyvissä asioissa aavistuksen eri mieltä oululaisten ITE-oikeistopoliitikkojen kanssa.

    Esimerkiksi kaikessa.

    Itäkeskuksessa on erivärisiä ihmisiä, mutta sen ei pitäisi olla ongelma muille kuin rasisteille. Ylivoimaisesti suurin muualta muuttanut väestöryhmä ovat savolaiset eli niin sanotut maaltamuuttajat. Vastaantulijat niin metrossa kuin kauppakeskuksessa ovat voittopuolisesti täsmälleen samannäköisiä kuin serkkunsa Varkaudessa.

    Autoja Itäkeskuksessa ei polteta. Muualla maassa ongelma näkyy olevan yleisempi:

    Puotinharjun ostoskeskus Puhoksessa on moskeija, mutta valitettavasti ei minkäänlaista minareettia. Harvempi taitaa tietää, että heti vieressä sijaitsee evankelis-luterilaisen seurakunnan Matteuksenkirkko. Jostain syystä nämä kaksi temppeliä eivät ole moksiskaan toistensa läheisyydestä.

    Itäkeskuksesta on melko vähän tietoa joukkoviestimissä. Se tietenkin vaikeuttaa mielikuvan muodostamista alueesta. Media kaihtaa Itä-Helsingin lähiöitä, mikä on ehkä vähiten yllättävä yhdistävä tekijä islamofobien ja journalistien välillä. Molemmat saavat siten tietonsa kentältä ainoastaan poliisitiedotteiden välityksellä – eikä miekkahihoja kiinnosta raportoida tylsien nukkumalähiöiden arkisista asioista.

    Maahanmuuttokriitikoiden puolustukseksi on sanottava, että useimmat heistä asuvat suunnattomien etäisyyksien päässä Itäkeskuksesta – Oulussa, Espoossa tai Eirassa. Toimittajilla ei ole sitäkään veruketta. Helsingin Sanomain lasikuutio sijaitsee ydinkeskustassa varttitunnin metromatkan päässä palavista lähiöistä. Laiskanpuskeat erkkolaisjournalistit kuitenkin laativat kernaammin uutisia omalla pihallaan tapahtuvista asioista, kuten kevyen liikenteen väylä Baanasta tai Lasipalatsin salavasta, kuin uudesta sushiravintolasta Kontulassa.

    Yhtenä harvoista poikkeuksista oli matka, jonka Helsingin Sanomat teki oululaisen eurabiateoreetikko Olli Immosen kanssa Itäkeskukseen kesällä 2011. Kokemus saattoi olla yhtä uusi sekä haastattelijalle että haastateltavalle.

    Kaasuputki-blogi kantaa nyt kortensa julkisen palvelun kekoon ja julkaisee paljastavan valokuvareportaasin Itäkeskuksesta. Helvetinmoisesta laiskuudesta johtuen kuvauspaikaksi on valittu lähinnä vain Itis-kauppakeskus eikä koko Itäkeskuksen kaupunginosa. Kuvausajat ovat kello 17 ja 19, vain pari tuntia koko maailmaa järkyttäneen kulttuurien yhteentörmäyksen jälkeen.

  • Hangessa makaava puolalainen nationalisti


    Maahanmuuttokriitikot ovat tuohtuneet. Eivät tällä kertaa maahanmuuton aiheuttamista ongelmista suomalaiselle yhteiskunnalle, vaan maahanmuuttokriitikkojen kritisoinnista. Tämä on merkittävä ja pitkäkestoinen sivujuonne maahanmuuttokriittisiksi itsensä määrittelevien ihmisten ja yhteisöjen vaatimassa ”avoimessa keskustelussa maahanmuutosta”. Ja se on osaltaan ollut syynä keskustelutavoitteen jäämiseen lähtötelineisiinsä.

    Väittely on muuttunut verbaaliseksi sisällissodaksi, jossa osapuolet ovat pitkälti kuvitteellisia. Maahanmuuttokriitikot ovat maalanneet itsensä nurkkaan niputtamalla kaikki heidän kanssaan erimieliset tahot yhdeksi valtavaksi ”suvaitsevaistoksi”, jota vastaan he kuluttavat kaiken energiansa.

    Suvaitsevaistossa on pari vakavaa ongelmaa maahanmuuttokriitikoille itselleen.

    1. Käsite

    Suvaitsevaisen vastapoolina voi olla vain suvaitsematon. Moni ihminen jakaa osan maahanmuuttokriitikoiden mielipiteistä, muttei voi yhtyä heidän ehdottomuuteensa. Määrittelemällä itsensä suvaitsemattomiksi maahanmuuttokriitikot sulkevat ulos keskustelunhaluisia ihmisiä.

    2. Kohde

    Hyökkäykset ”suvaitsevaiston” punavihreää olkinukkearmeijaa vastaan ovat vaikutukseltaan nollatasoa. Elinkeinoelämän Keskusliiton talutusnuorassa marssivat Astrid Thors, Alexander Stubb, Päivi Lipponen – sekä sellaiset korporaatiot kuin Sanoma Oy – eivät missään nimessä tunnista itseään Homma-kellokkaiden mokuttajakuvastosta. Näillä ei ole ikinä ollut kaipuuta ”eksoottiseen värinään” tai ”kulttuurin rikastamiseen”.

    (Lisävitsauksena on tietysti se, että verraten pienet oppositiovoimat, kuten Vasemmistonuoret ja erilaiset opiskelijajärjestöt ajautuvat reagoimaan ärhäkästi maahanmuuttokriitikkojen hyökkäyksiin – jotka ovat pahimmillaan jopa fyysisiä – vaikka niillä ei ole mitään vaikutusvaltaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaan. Tämä on tietenkin työnantajaliittojen ja hallitusvastuussa olevien oikeistopuolueiden etu: oppositioryhmät syövät toisiaan eivätkä vaikeuta maan hallitsemista.)

    * * *

    Kiihtynyt keskustelu lataa median täyteen retorisia ongelmia, jotka entisestään vähentävät muiden asiasta kiinnostuneiden halua dialogiin. Peli menee rumaksi ilman tappouhkauksiakin – joita toki jaellaan sosiaalisessa mediassa avokätisesti.

    On pakko kysyä, millä tavoin ”avointa keskustelua” edesauttaa vaikkapa presidentti Halosen r-vialle ilkkuminen kymmenissä nettikommenteissa. Indikoiko suvaitsijoiksi epäiltyjen ihmisten ulkonäön, parisuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen ja jopa sukupuolen ivaaminen valmiutta asiakeskusteluun? Entä kuinka paljon oletetaan Mikael Pentikäisen haluavan puheenvuoroja julkaisunsa sivuille porukalta, joka nimittää Helsingin Sanomia kommunistien toimittamaksi ”Hyysäriksi” ja uskoo siihen, että jokainen rikossähke, jossa ei ole epäillyn tekijän kuvausta, on Illuminati-suvaitsevaiston pimittämä uutinen muslimista pommiturbaanissa?

    Puhumattakaan täysin tahallisesta mustavalkoisesta väärinlukemisesta. Jokainen eriävä mielipide joistakin maahanmuuttokriitikoiden toimintatavoista tai sanavalinnoista ei tarkoita automaattista hyväksyntää vaikkapa tamperelaisten pizzerioiden tuhopoltoille. Tämä ajatus on nähtävästi ollut ylivoimaisen vaikea useille.

    * * *

    Kaasuputken taannoisessa blogitekstissä oli eräs retorinen karkeistus, joka herätti närää asianosaisissa:

    Merkittäköön pöytäkirjaan, että maahanmuuttokriittisyys on rasismia.

    Se ei tietenkään pidä paikkaansa, jos sana tulkitaan kirjaimellisesti ja unohdetaan, että se on jo saanut täysin uuden merkityksen suomalaisessa julkisessa keskustelussa.

    Muiden muassa Vasemmistoliitossa ja Vihreissä hyvinkin paljon jäseniä ja kannattajia, jotka suhtautuvat ulkomaalaislakiin huomattavasti kriittisemmin kuin keskimääräinen hommalainen.

    Vasemmistonuoret – esimerkiksi – ovat nostaneet esiin oikeistohallituksessa istuvan ministeri Astrid Thorsin useaan otteeseen henkilönä, jonka vahtivuorolla Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja etuuksia on supistettu. Näin Markus Himanen:

    Astrid Thors esiintyy uusnatsien vainoamana humanistimarttyyrinä, vaikka hänen esittämänsä lakimuutokset vähentävät turvapaikanhakijoiden toimeentuloa, vaikeuttavat perheenyhdistämistä ja ylipäätään tiukentavat kontrolleja.

    Olisivatko siis vassarinuoret maahanmuuttokriitikkoja? Tässä mielessä ovat. Mutta on hyvin luultavaa, että Hommassa nämä kannanotot saisivat kirjaimellisesti nuivan vastaanoton. Kenties kaikki maahanmuuttokriittisyys ei ole maahanmuuttokriitikoidenkaan mielestä oikeaa maahanmuuttokriittisyyttä?

    Pidettäköön siis sovittuna, että julkisessa keskustelussa ”maahanmuuttokriitikoilla” tarkoitetaan niitä muutamaa sataa henkeä, jotka kontribuoivat Hommaforumille ja joiden poliittinen koti on laajasti ymmärretyssä oikeistossa.

    Ja täten sanottuna jokainen maahanmuuttokriitikko ei tietenkään ole rasisti. Moni – ehkä jopa enemmistö – on. Mutta eivät kaikki. Erottelu eri maahanmuuttokriitikkoryhmien välillä on hankalaa, sillä rasistikin saattaa perustella ulkomaalaisvastaisuuttaan rahanmenolla, jota sattumalta vain tietystä ilmansuunnasta tulevat tietyn uskonnon harjoittajat aiheuttavat.

    Muutamia maahanmuuttokriitikkotyyppejä on vapaalla kädellä taulukoitu tässä:

    VERONMAKSAJA Ei oikeastaan ole edes maahanmuuttokriittinen. ”Julkinen tuhlaaminen” huolestuttaa yleensäkin, joten hän vastustaa kaikkia hyvinvointivaltion toimintoja, humanistisia tieteitä, laiskottelua, jyrkimmillään jopa sotaveteraanien vaippojen maksamista verovaroin. Maahan tulleiden ulkomaalaisten ylläpito on vain yksi osa turhaa tuhlausta.  Saattaa pahimmillaan olla libertaari.

    Ei näe mitään ongelmaa työvoiman maahantuonnissa, jos se on yksityisen sektorin asia, kuten vaikkapa ydinvoimalan rakennustyömaa.
    HERRAVIHAAJA Perinteinen SMP:n äänestäjä, usein myös demari tai pohjoissuomalainen kirveskommunisti (voi asua Helsingissä). Hän argumentoi usein samoilla sanoilla kuin fiskaalinen maahanmuuttokriitikko, mutta kannattaa silti perusturvaa, hyvinvointivaltiota. Hänen toimintansa moottori on elitismi-inho eli klassinen herraviha. Hän näkee ”monikulttuurisuuden” vain yhtenä Helsingin herrojen keppihevosena, jolla rehellistä työläistä pilkataan ja kurjistetaan.

    Vastustaa verovaroilla loisimista yhtä paljon kuin työpaikkojen viemistä suomalaisilta, joten ei hyväksy mitään maahanmuuttoa.

    Vastustaa myös ympäristönsuojelua, kasvisruokapäiviä, Kaarina Hazardin kolumneita, ruotsinopetusta, naistutkimusta ja käytännössä kaikkea, jossa näkee uhkia jantelaiselle kotikasvatukselleen.
    FENNOMAANI Uskoo kansalliseen projektiin. Kokoomuslainen tai ainakin diplomi-insinööri. Vihaa ruotsalaisia ja ruotsin kieltä, mutta saattaa sietää tai jopa sympatisoida Venäjää – ainakin niin kauan kuin puna-armeija ei hyökkää. Vastustaa kaikkea maahanmuuttoa, koska pelkää ainutlaatuisen suomalaisen kulttuurin korruptoituvan. On pikemminkin ksenofobi kuin rasisti, koska on valmis syrjimään kaikkea rajan yli tulevaa.

    Hänet tunnistaa etenkin A. O. Freudenthal -sitaateista ja pyhästä vihasta suomalaisaatteen pettureita kohtaan. Kokee suomalaisten olevan rasismin uhreja.

    Usein myös kriittinen kristinuskoa kohtaan. Jos ei ole ateisti, harjoittaa omintakeista shamanismia tai linkolalaista luonnonpalvontaa.

    Saattaa olla itse maahanmuuttaja.
    KRISTITTY (FUNDAMENTALISTINEN) Pakkomielteinen islamofobi. Ei näe ihmisessä muuta kuin uskonnon, jota kammoksuu. Ennakkoasenne pätee sekä uskovaisiin muslimeihin että uskonnollisia muslimeita Suomeen paenneita ateistisia tai kristittyjä turvapaikanhakijoita.
    ATEISTI (FUNDAMENTALISTINEN) Pakkomielteinen islamofobi. Ei näe ihmisessä muuta kuin uskonnon, jota kammoksuu. Ennakkoasenne pätee sekä uskovaisiin muslimeihin että uskonnollisia muslimeita Suomeen paenneita ateistisia tai kristittyjä turvapaikanhakijoita.
    RASISTI Todennäköisesti fennomaani, mutta osaa ruotsia. Saattaa jopa rakastaa Venäjää. Muistuttaa vennamolaista herravihaajaa, mutta toimii päinvastaisista syistä: hän ei erityisesti inhoaisi koulutettua sivistyneistöä, ellei se koko ajan laivaisi maahan vääränrotuisia, -kielisiä, -uskoisia tai muuten vain ”sopimattomia” ihmisiä.

    Hän tietää rasismin, tiettyyn väestöryhmään kohdistuvan selittämättömän ennakkoluulon olevan kelvoton peruste ihmisten syrjinnälle ja näiden maahantulon estämiselle, joten rasisti vetoaa yleensä kaikkien muiden maahanmuuttokriittisten tahojen käyttämiin syihin: kustannuksiin, maahanmuuton propagoijien suomalaisvastaiseen elitismiin, etenkin islaminuskon vierauteen kristillisessä yhteiskunnassa ja samalla sen vaaroihin maallisessa agnostikkoyhteiskunnassa… Siis käytännössä mihin tahansa tekosyyhyn, jota voi käyttää vaikuttamatta hullulta.

    Rasistia ei välttämättä edes tunnistaisi, ellei hän kavaltaisi ajatuksiaan esittämällä epäilyksiään tai syytöksiään vain tietynvärisiä tai tiettyä uskontoa tunnustavia ihmisiä kohtaan. Saattaa olla miedoimmillaan ns. kulttuurirasisti, mutta silloinkin hän uskoo, että vieras kulttuuri ihonvärin tavoin on pysyvä ja ihmistä kaikin puolin määrittävä ominaisuus.
    NATSI Umpirasisti, jonka mukaan varsinaissuomalaisten, suomenkielisten tai ainakin ”valkoisen rodun” tulisi hallita planeettaa. Rakastaa Natsi-Saksaa ja Vladimir Putinia. Ei osaa päättää, pitäisikö hänen kieltää holokausti vai ylistää sitä. Vihaa muunvärisiä ihmisiä ja näiden kanssa yhteistyössä olevia rodunpettäjiä. Ei kiertele rahanmenon ja muiden tekosyiden ympärillä, vaan askartelee pommia kellarissaan – tai ainakin ajatuksissaan.
    HULLU Jokaisessa liikkeessä on näitä, myös maahanmuuttokriitikoissa.

    ”Hullun tuntee heti. Hullu on sellainen hölmö, joka ei osaa sääntöjä. Hölmö yrittää perustella väitteensä, hänen logiikkansa on ehkä kelvoton, mutta se sentään on olemassa. Hullu ei piittaa logiikasta, hänellä on omat oikotiensä. Hänelle kaikki käy perusteluksi kaikelle. Hullulla on yksi päähänpinttymä, ja mitä tahansa tapahtuukin, se vain vahvistaa hänen käsitystään. Hullun tuntee siitä millaisia vapauksia hän ottaa perustelujen suhteen ja mistä hän innostuu. Voi kuulostaa omituiselta, mutta ennemmin tai myöhemmin hullu siirtyy aiheeseen temppeliherrat.” (Umberto Eco)

    Joskus nämä kategoriat sekoittuvat pahastikin. Ja joku on väistämättä maahanmuuttokriittinen aivan eri syistä. Ehkä juuri sinä.

    * * *

    Väärinlukeminen on pitkän tekstin takia taas todennäköistä, joten laitetaan loppuun vielä muutama selväsanainen huomautus.

    • Kaasuputki-blogi EI kannata tuhopolttoja. Ei edes silloin, kun tekijänä ovat jalot villit.
    • Päivi Lipponen edustaa Kehittyvien Maakuntien Suomea, ei kehitysyhteistyö- ja pakolaisjärjestöjä.
    • Antirasismi on lurjuksen viimeinen pakopaikka.
    • Perussuomalaiset rp. on oikea poliittinen puolue ja eri asia kuin Hommaforum.
    • Taustoittamattomia rikossähkeitä ei voi käyttää todisteena oman aatteen puolesta. Tämä muistutukseksi niillekin, jotka nyt sanovat Päivi Lipposta raatokärpäseksi.

  • Homman nimi

    22.11.2010 kello 15.15 Helsingin Laajasalossa tapettiin ihminen. Hän menehtyi jäätyään nosturiauton pudottaman kävelysillan alle. Varsinaisen kuolemantapauksen ohella merkittävää on se, mitä kukaan ei ole sanonut.

    Hommaforum oli hiljaa. Päivi Lipponen, Jussi Halla-aho ja keskusteleva nettikansa vaikenivat.

    Kaikki tietävät, mitä Jussi Halla-aho olisi blogannut, jos nosturiauton kuljettajaksi olisi ilmennyt somalialainen turvapaikanhakija.

    Tampereen murhapoltossa kuoli kolme ihmistä, viisi loukkaantui. Moni menetti asuntonsa toistaiseksi. Vielä Kekkosen valtakaudella asiasta olisi ymmärretty syyttää kommunisteja tai heidän vastustajiaan – Pekka Siitoimen masinoima kirjapaino Kursiivin tuhopoltto muistetaan hyvin vuodelta 1977 – mutta sittemmin ajat ovat muuttuneet.

    Tällä kertaa uutiskeskustelu asiasta ajautui heti tilaan, joka osoitti vääjäämättömästi, miten hyvin rasistiöyhöttäjät ovat median kaapanneet. Koska tulipalossa oli mukana irakilainen pizzayrittäjä, päivystysvuorossa olleen maahanmuuttokriitikot olettivat ilman ensimmäistäkään todistetta, että tässä on nyt jotakin.

    Merkittäköön pöytäkirjaan, että maahanmuuttokriittisyys on rasismia.

    Maahanmuuttokriitikot yrittävät kiertää väitettä todistelemalla yhä uudelleen, että he eivät vastusta maahanmuuttajia, vaan arvostelevat maahanmuuttopolitiikkaa, joka päästää rajan yli Suomeen islaminuskoisia ihmisiä.

    Toisin sanoen heitä eivät haittaa maahan päässeet neekerit, vaan se, että näitä on päästetty maahan.

    Saivartelu asiasta on turhaa ja osoittaa vain, että rasisti on reppana jopa itseään kohtaan.

    * * *

    Tampereen murhapolttouutisen tultua otsikoihin Hommaforumin keskustelut lähtivät oitis näille linjoille. Spekulaatioon ei vaadittu yhden osapuolen irakilaisuuden lisäksi mitään muuta näyttöä. Ikään kuin toivottaisiin, että ulkomaalaiset olisivat juuri niin kauheita olentoja kuin Hommakerhon baaripöydässä taivasteltiin.

    (Tämä on se tekijä, mikä voimakkaimmin erottaa rasistin antirasistista. Rasistin pahin pelko on se, että ulkomaalainen ei olekaan saatanallinen hirviö. Antirasistin pahin pelko on se, että rasisti on oikeasti rasisti.)

    Uuden rasismin kyllästämän kansalaiskeskustelun näyttävin uhri on ollut kansanedustaja Päivi Lipponen, jonka Uuden Suomen blogitekstissä [kuvakaappaus täällä] sanottiin ääneen sama, mitä useimmat ajattelivat ensimmäisenä: tuhopolton motiivi on ollut ulkomaalaisvastaisuus. Miksi kukaan muuten polttaisi irakilaisen yrittäjän ravintolan?

    Täydellistä tekohurskautta uhkuva Jussi Halla-aho riensi tietenkin Lipposen tekstin luettuaan tanssittamaan sormenpäitään näppäimistöllä. Hän aivan oikein huomauttaa, ettei rikoksen motiiveista tiedetä yhtään mitään ennen kuin poliisi kertoo enemmän. Ja yhtä oikein osoittaa Päivi Lipposen käyttäneen murhenäytelmää oman sanomansa levittämiseen.

    Koska en tiedä, kuka palon sytytti ja miksi, en toistaiseksi osoittele syyttävällä sormellani mihinkään tiettyyn suuntaan. Päivi Lipposta kehottaisin häpeämään. Kolme täysin syytöntä ihmistä on kuollut. Lipponen käyttää heitä oman kilpensä kiillottamiseen, populistiseen pelon ja vihan lietsontaan sekä oman poliittisen agendansa edistämiseen. Mieleeni tulee eläin nimeltä raatokärpänen.

    Olisiko Halla-ahon blogissa nyt enemmän kuin rahtunen – tuttua termiä käyttääksemme – moraalisäteilyä?

    Ja ennen kaikkea: vaatiiko Jussi Halla-aho kielenkäyttöön lisää poliittista korrektiutta?

    Tyylilleen uskollisena Eirabian suurmufti kaunistaa tekstinsä virkkeellä, joka kuvastaa enemmän maahanmuuttokriitikoiden ajatusmaailmaa kuin heidän opponentiensa toimintatapoja:

    Vai tuleeko tästä tulipalosta joka tapauksessa ja tutkinnan lopputuloksesta riippumatta osa suvaitsevaiston mytologiaa, jolla herkutellaan maailman tappiin asti?

    Tohtori-hyvä, Tehän tällä mässäilette. Ja muistetaan toki, että ”suvaitsevaisto” on fiktiivinen vastustaja, jonka nujertaminen väittelyssä on verrattavissa oman kätensä raiskaamiseen.

    * * *

    Tilanne on kehittynyt nopeasti Halla-ahon ja Lipposen alkuperäisistä kirjoituksista. Poliisi on pidättänyt asianosaisen pizzayrittäjän sukulaisensa kanssa epäiltynä tuhopoltosta ja sitä kautta kolmen ihmisen kuolemantuottamuksesta. Juonekäänne on saanut Halla-ahon jatkamaan aiempaa merkintäänsä tehostamalla vahingoniloaan sekä Lipposen pahoittelemaan äkkipikaisuuttaan.

    Umpi-isänmaallisissa verkkokeskusteluissa juhlitaan. Maahanmuuttokriitikot ovat harvoin olleet yhtä iloisia kolmen suomalaisen kuolemasta kuin nyt.

    Tällä hetkellä Hommassa on kolmattakymmentä sivua äbäläwäbälää, jossa haukutaan Päivi Lipposta kaikilla mahdollisilla ja osin mahdottomillakin lauseilla. Verenhimoiset blogit ja yleisönosastokirjoitukset – puhumattakaan Iltalehden keskustelufoorumin tapaisesta ihmiskunnan häpeätahrasta – kiljuvat asiasta ja asian ympäriltä.

    Rikoksesta tuli kuin tulikin ”maahanmuuttokriittinen tulipalo”. Se todennäköisesti pakottaa myös antirasistit koventamaan otteitaan, jottei tapauksen varjolla anneta vastapuolen pahimmille sekopäille koko mediaa haltuun.

    Katsokaa nyt peiliin, hommalaiset. Ja Jussi Halla-aho. Estradi on teidän. On ollut jo pitkään. Kyllä keskustelun matalaotsaisuudesta on vähän vastuuta maahanmuuttokriitikoilla itselläänkin. Vai pöytälaatikkoonko te vain provosoitte?

  • Viekää tuhkatkin uurnasta

    Ruotsissa oli vaalit, joista kaiken oleellisen kertoo Arto Huovinen Kansan Uutisten artikkelissaan. Lisäksi megafoni.org tarjoaa Janne Hernesniemeltä analyysintapaistakin.

    Tiivistellen: Vähemmän kiihkeä oikeisto voitti, vaikka ei saanutkaan enemmistöä eduskuntaan. Vasemmisto hävisi ja etenkin sosiaalidemokraatit ottivat turpiin. Häviäjäblokin sisällä vihreät saivat äänivyöryn. Blokkien ulkopuolella ruskeita ihmisiä vastustava ryhmä imaisi komean 5,7 prosentin siivun kaikista äänistä.

    Ruotsista tuli siis Suomi.

    Koska vaalien voittajakoalitio on äärettömän tylsä – periaatteessa ruotsinkielinen versio uuniperunasta – ja häviäjät nyt vain ovat luonnostaan seksittömiä, kiinnitettäköön huomio 20-henkiseen arjalaistiimiin, joka kiilasi uutena tulokkaana valtiopäiville.

    En återgång till den assimileringspolitik som gällde fram till mitten av 1970-talet och som innebär att det är invandrarna som skall anpassa sig till det svenska samhället och inte tvärtom.

    Tätä lupaavat Ruotsidemokraatit, Sverigedemokraterna. Puolue, jonka vankka tukialue on Skoonessa ja jonka aktiivit ovat usein suomalaisia – ja joka siis voitti Ruotsin vaalit ohjelmallaan, jossa vaaditaan maahanmuuton hillitsemistä ja maassa asuvan väestön pakkoruotsalaistamista.

    Ei enää verorahoja suomalaiseläkeläisten omankielisiin palveluihin! Mamma, du måste bara lära sig svenska, nu.

    Kenties suomalaisten kansallinen itseinho ratkaisi länsinaapurin vaalit.

    Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että SD:n ohjelma ei ole aivan näin yksiulotteinen. Maan kaikki ongelmat ratkaistaan pakkoruotsin lisäksi rekisteröimällä pedofiilit, laittamalla enemmän ihmisiä vankilaan ja – niin, korottamalla eläkkeitä. Sitten kaikkien kelpaa!

    Voittajaporukka on hyvin mielenkiintoinen. Media onkin poiminut esiin muutamia asioita:

    • Eduskuntaan valittiin yksin Ruotsidemokraattien listoilta kolme maahanmuuttajataustaista, kuten sanonta kuuluu: suomalaisista vanhemmista siinneet Richard Jomshof ja Erik Almqvist ynnä ”torniolaistaustainen” Lars Isovaara. | Monia uusia ruotsinsuomalaisia nousee valtiopäiville (Sisuradio)
    • Kansanedustaja Kenth Ekeroth aikoo käyttää vasta hankkimaansa valtaa karkottaakseen kaikki islaminuskoiset pois Ruotsista. Siis koska islam on uusi natsikommunismi. | Nu kräver de makten (Aftonbladet)
    • Toki vaaleissa valittiin paljon muutakin kuin 349 kansanedustajaa. Pehmeäposkiset oikeistopopulistit joutuvat häpeämään pastellivärisiä samettihousujaan ensimmäisen aidon VALTUUSTONATSIN edessä. Sieg Heil! Onneksi perinteinen natsius ei ole uutta, pahaa natsismia niin kuin islam. | Kansallissosialistit saivat ensimmäisen kunnanvaltuutettunsa Ruotsissa (Helsingin Sanomat)

    Vaikka… Niin, no, loppujen lopuksi mitään mullistavaa maan tavoissa ei ole povattu tapahtuvaksi. Intomieliset ihmiset marssivat komeasti rasismia vastaan – mutta vasta hävittyjen vaalien jälkeen – ja herra von Arnold Antonin otsakaiverruskin kadonnee tästä maailmasta jälkiä jättämättä.

    * * *

    Sillä välin Suomessa: Auton kattoon ilmestyi lommo Rovaniemellä (Lapin Kansa)

  • Vasemmistorasistit ry.

    Suomalaista työntekijää ja työtöntä työnhakijaa on kohdannut uusi luokkasota. Työ ja pääoma eivät ole enää ristiriidassa. Nyt työväenluokkaa uhkaa kaiken menettäneiden, henkilökohtaista vainoa, kidutusta ja vaaroja kokeneiden vääränväristen ihmisten hiljainen rajanylitys.

    Siksi useiden Vasemmistoliiton jäsenten keskuudessa on virinnyt tarve liittyä yhteen, järjestäytyä omaksi puolueosastokseen.

    Uuden Vasemmistorasistit ry:n tavoitteena on:

    • hyväksyä hyvinvointivaltion alasajo taloudellisena välttämättömyytenä
    • estää suomen kieltä osaamattomia ihmisiä saamasta ainuttakaan osaa rikkaiden pöydiltä putoavista murusista
    • ehdottaa työttömille 18–55-vuotiaille suomalaisille pakkotyötä sosiaalietuuksia vastaan
    • kieltää tieteiden, taiteiden ja politiikan harjoittaminen verovaroilla
    • lopettaa ruotsin kielen opettaminen ja käyttää vapautuneet oppitunnit hiihtoharjoituksiin
    • vaatia ”maan tavan” kirjoittamista pysyviksi lakiteksteiksi, jotka ylittävät perustuslain, ja
    • esittää lakiin kidutus- ja kuolemanrangaistuksen hyväksyminen ”maan tapaa” koskevien rikkomusten rangaistusmuodoiksi

    Lisäksi perustavassa kokouksessa on tarkoitus valmistella kannanotto kolmen uuden ydinvoimalan, Vuotoksen altaan rakentamisen, turkistarhauksen tukemisen ja maksullisen korkeakouluopetuksen puolesta sekä siviilipalvelusajan lyhentämistä vastaan.

    Vasemmistorasistit ry:n perustajat ovat innoissaan hankkeesta. ”Maan tavan” suunnittelutyö etenee vauhdikkaasti ja tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia vasemmistolaisista on ilmaissut valmiutensa liittyä uuteen osastoon. Huikeimmillaan osuus voisi nousta peräti 44 prosenttiin.

    – Rasismilla on Suomessa paljon mahdollisuuksia, koska meillä on valtavan yksivärinen, yksikielinen ja tasalaatuinen väestö, jossa sellaisetkin asiat kuin outo aksentti, silmälasipäisyys tai vanhempien ammatit ovat jo riittäviä tekosyitä väkivaltaisille purkauksille, Vasemmistorasistit ry:n perustajat kehaisevat.

    Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon seuraajista hankkeen puuhamiehet ja -naiset sanoutuvat irti:

    – Se on ihan eri asia! Hehän ovat oikeistolaisia, kun taas me olemme vasemmistolaisia.

    Vasemmistoliiton uuden puolueosaston perustava kokous pidetään 1.4.2010 Seurojentalolla Mäntsälässä. Bussikuljetukset Helsingin Hakaniemestä ja Itäkeskuksesta, Turusta, Vaasasta ja Lappeenrannasta sekä Mäntsälän rautatieasemalta on järjestetty tilausajoina.

    Kokous alkaa kello 11.00 lipunnostolla ja Lippulaululla. Kiväärien jako on kahvin jälkeen kello 14.30.

  • Mäntsälän kopla ja muita uutisia

    Tässä blogissa on toisinaan tapana tarkastella päivän uutisia ja viihdemaailman kuulumisia. Näin tällä kertaa.

    Suomalaiset parittelevat

    Kun suomalainen nainen huomaa olevansa pieniin päin, suomalaiselta mieheltä on odotettavissa lausuntoja, joita kukaan ei halunnut kuulla. Seuraavassa alkionkehityksen vaiheet Terhi Kokkosen ja Arto Halosen tapaan:

    Ja onnittelut hotelli Atriumille kulttuuriväen onnistuneesta yhdynnästä. Siellä siis tärppää, jos on tärpätäkseen.

    Ulkoavaruuden kuulumiset

    Malttavatko Mézierès ja Christin lopettaa ennen kuin Valerianista tulee Asterix? Ehkäpä! Toinen pikku-uutinen on tietenkin se, että Avatar perustuu tähän ranskalaissarjakuvaan.

    Suomi ei voi tehdä mitään, koska talvisota

    Suomi on planeettamme köyhin maa. Haitilla ja Darfurissa piehtaroidaan ylellisyydessä verrattuna talvisodan runtelemaan valtioomme. Siksi ei ole mikään ihme, että nälkään nääntyvät espoolaiset insinöörit ovat hädissään, kun kaikenlaisille ihmisille varistellaan täällä muruja leipäjonosta.

    ”Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä”, uutisoi Helsingin Sanomat. ”Se on ihan liikaa”, sanoi Suomen kansa, jonka mielestä köyhyys on oma vika. Ellei köyhä ole sotaveteraani, jolloin köyhyys on yhteiskunnan vika. Paitsi ulkomaisten sotaveteraanien köyhyys, joka on taas kerran vain omien korvien välissä. Lisäksi pitää muistaa, että maailmassa ei ole ikinä sodittu muualla kuin Suomessa.

    Näin Suomen vilusta tärisevä kansa pukee ajatuksen sanoiksi HS.fi-keskustelussa:

    Eläkeläisen euro vielä vähemmän

    missä on talvisodan henki? | 1.2.2010 14:07

    Suomessa on omia köyhiä, joiden jääkaapissa ei pala edes valo. Mielenterveyspotilaat ovat aivan heitteillä monissa kunnissa. On myös paljon yksinäisiä vanhuksia vankeina omissa mökeissään. Ei ole varaa kotiavustajiin ja kotisairaanhoitoon, eikä juuri kaupassa käyntiinkään.

    Samaan aikaa herrat harrastavat oopperaa ja maahantuppautuvat oleskelijat asuvat Helsingin hotelleissa.

    Johan on vallan ihme, ellei tähän menoon saada muutosta ensi vaaleissa.

    Isänmaankauppiaat ja maanpetturit ulos eduskunnasta!

    Eikä siinä vielä kaikki

    Ja jotta kylmien kaminoittensa ääressä pelkillä ikenillä pettua järsivät sotaveteraanit eivät jäisi kummittelemaan mieleen, nostetaan esiin vielä päivän paras uutinen. Se sijoittuu oletettavasti hyönteisten tai vauvojen maailmaan:

  • Haudassa on aikaa keskustella

    Kuva: KT/Henna Aaltonen

    Jarkko Tontti pohtii Vihreän Langan blogissaan, voisiko Suomi kasvaa kahvilakulttuuristaan kuuluisaksi sekulaariksi kansalaisyhteiskunnaksi. No, miksipä ei. Ja jos ei koko Suomi, niin Mikonkadun ja Aleksanterinkadun risteys nyt ainakin.

    Siis jos Luoja suo.

    Sallittakoon nyt teologiselle diletantillekin oikeus pohtia samaa kysymystä. Faktoissa saattaa olla onnahtelua ja johtopäätökset kumpuavat suoraan lauseiden välistä, mutta silti: Onko Suomella mitään keinoa olla sekulaari keskusteluyhteiskunta?

    Tontti ei peittele iloaan siitä, että kirkoksi kutsutusta julkisyhteisöstä erotaan rivakkaan tahtiin. Oikeassahan hän onkin, ettei kirkosta eroaminen ole tykkänään arvoista tyhjä ilmiö. Mutta tarkoittaisiko se Suomen väestön muuttumista keskusteleviksi pariisilaisfilosofeiksi?

    Tuskin.

    Meillä on näet historia. Suomeen on 1600-luvulta alkaen juurrutettu hyvin määrätietoisesti hallintomallia, jossa erehtymätön pappiskuningas johtaa sekä valtiota että kirkkoa. Asetelma on melko suoraan peräisin uskonsotien ajoilta ja rauhan tarjonneesta ad hoc -ratkaisusta ”cuius regio, eius religio”. Maalliset ruhtinaat saivat luterilaisen kirkon hoteisiinsa.

    Vaasa-kuninkaat ja Axel Oxenstierna tekivät luterilaiselta pohjalta kokonaisen kulttuurivallankumouksen, jossa luotiin kirkko-, hallinto- ja opetusuudistuksin vankka yhtenäisvaltakunta. Niin vankka, että se on yhä olemassa. Vielä vastikään Suomessakin kuninkaanvaltaa käytellyt presidentti nimitti piispat ja teologisen tiedekunnan professorit. Valtion arvostelu on jumalanpilkkaa. Vahvan presidentin kaipuu ei ole, kuten Tontti tuntuu uskovan, yksinomaan venäläinen piirre. Sillä on pitkät ruotsalaiset perinteet.

    Adding insult to an injury, kuten sanotaan, suomalaista kirkkokansaa riivaa inhottavin kaikista reformaation lajeista, pietismi. Yksinkertaistetusti ja kärjistetysti sanottuna se on kuin kalvinismia, mutta ilman menestysteologista aspektia. Se on luterilaista puritanismia. Siinä, missä kalvinistille työ on Jumalan siunaus, pietistisuomalaiselle työ on kärsimystä. Elämästä ei pidä nauttia, sillä vain tuskan kautta kirkastumme.

    Pietismin ja koko vanhan herännäisyyden vaivalloisin piirre on se, että opin perusteisiin kuuluu roikkuminen mukana kirkon toiminnassa. Toisin sanoen pietismi hapatti koko kirkon muutamassa vuosikymmenessä. Vallankin, kun kirkolla oli varta vasten hyvin tehokas opetusorganisaatio. Seuraus? Yksinvaltaisen kuninkaan johtama, tarkkaan työnjakoon perustuva säätyvaltio, jossa tavallisen torpparin suurin onni oli kuolla nälkään.

    Malli elää ja voi hyvin. Vaikka Jumala on jo pitkälti poistettu yhtälöstä, arvot ja asenteet sinnittelevät.

    Ei tarvitse kuin lukea ”maahanmuuttokriitikoiden” ja muiden mouhujen verkkotekstejä suomalaisen miehen kukkarolla loisivista tyhjäntoimittajista: veronmaksajaa kuppaavat turvapaikanhakijat, opiskelijat, kansanedustajat ja oikeastaan ketkä tahansa, joiden voidaan olettaa näkyvän päiväsaikaan niin Itäkeskuksessa kuin Kluuvissa juomassa kahvia. Etenkin naistutkijat ja muslimimiehet tekevät sitä aivan päntiönään.

    Vihainen teksti sosiaalipummeista ja laiskureista ei ole kateutta (”nuo saavat laiskotella, kun minä raadan”), vaan omasta nöyryydestä tullutta raivokasta voitonriemua. Suomalainen veronmaksaja näkee, että pakolaismiehet notkuvat Itiksen kahviloissa tienaamassa hänelle taivaspaikkaa.

    Silläpä verkoissa tapahtuva huutaminen toisten laiskuudesta ja omasta ahkeruudesta on suunnattu Jumalalle. Ihan vain varmuuden vuoksi.

    ”Näetkö, Herra? Nuo tuolla eivät tee mitään! Sen sijaan minä lähdin jo isäni mukana savotalle kolmetoistakesäisenä! Ja nyt olen painanut niska limassa duunia, maksanut veroni valtiolle – siis Sinulle, Herra – ja nyt – nyt nuo saatananpalvojat tuolla nauttivat elämästään! Herra, otathan huomioon tämän seikan, että olen kärsinyt kauheasti?”

    Huutoon antaa lämmintä lisäväriä tunne, jossa on jotain samaa kuin housuun kusemisessa talvella, mikä onkin ainoa sallittu nautinto tässä maassa. Omassa uhriudessa rypeminen yksinkertaisesti tuntuu niin järjettömän hyvältä.

    Näilläkö eväillä pitäisi alkaa keskustella?

    Kun suomalaiselle annetaan vapaus keskusteluun, hän käyttää vapautensa vaatimalla maalle diktaattoria, joka panee lurjukset kuriin ja tyhjäntoimittajat töihin. Kun tutkija tai poliitikko ehdottaa jotain kaikkien elämää helpottavaa uudistusta, kansan ääni tuomitsee mokoman käyttäen ylittämätöntä ad hominem -huutoa: ”Mutta onko tämä tyttö/poika tehnyt päivääkään oikeaa työtä?”

    Se, mitä Jarkko Tontti ja me muutkin tarvitsisimme, on samanlainen kulttuurivallankumous kuin Ruotsin suurvalta-aikana. Totaalinen kulttuurivallankumous. Herrajjumala, neljän vuosisadan poisoppiminen! Pois kärsimysteologia, pois työmoraali, pois talvisota, pois Jorma Ollila, pois SDP, pois kaikki, jotka arvostavat ruisleivän syömistä otsa hiessä. Kaikille pakolliset kiintiölomat, joita ei voi ottaa rahana. Terapiaa miehille, jotka eivät osaa istua ruokapöydässä yli varttituntia. Suttupaperia lapsille, jotta he oppivat piirtämään.